Hoidetaanko potilaita "pärstäkertoimen" perusteella sairaaloissa?
Eli jos potilas tai omaisensa ovat vähän nuhjaisemman näköisiä tai esim. ylipainoisia/vähemmistöön kuuluva ym., saako potilas huonompaa hoitoa? Tai jos potilas on suorapuheisempi, voiko hoitaja "kostaa" antamalla yliannostuksen lääkettä?
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne saavat hoitoa jotka osaavat vaatia sitä ja uhata oikeustoimilla. Itse otan aina julkiselle puolelle mukaan puhemieheksi jonkun terveysalalla työskentelevistä perheenjäsenistäni niin saa minulle kuuluvan hoidon. Muuten ei saa hoitoa.
Kerrotko millaista hoitoa sinulta on evätty? Syöpääsi ei hoideta? Murtunutta raajaa ei kipsata?
Sain tapaturman seurauksena sisäisen verenvuodon joka jätettiin hoitamatta. Meinasin kuolla. Muitakin tapauksia on. Käynkin aina yksityisellä. Tai jos julkisella niin ammattilainen aina mukana. Näin tekee kaikki perheessäni.
Samat kokemukset, useita vakavia hoitovirheitä ja jätetään tutkimatta selvätkin vaaratilanteet. Kokemukset oman perheen sisältä. Hoitoa saa jos näkyvä vamma tai käsi lähtenyt irti. Vaatikaa, älkääkä antako periksi.
Valittakaa huonoista hoitajista tai ottakaa puhemies joka tekee sen puolestanne. Turha valittaminen eri asia, mutta epäkohdista kuuluu pitää ääntä.
Olen sitä mieltä että hoitovirheen rinnalle tulisi ottaa heitteillejättö tai vakava laiminlyönti. Ne koertoisivat paremmin mitä on tapahtunut. On eri asia että potilas otetaan tosissaan, tätä hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla, ja siinä sattuu sitten joikn inhimillinen virhe, kuin se että evätään hoito kokonaan ja panetellaan potilasta vielä päälle.
Olen törmännyt tähän panetteluun kun hoitaja itse mokailee. Näköjään muilla sama ongelma. Kysehän on lopulta kunnianloukkausesta joka on rikosasia jos pystyy todistamaan.
Panettelu ei ole kunnianloukkaus.
Vierailija kirjoitti:
Ei virallisesti. Mutta oikeesti kaikki psyk potilaat ja juopot ja narkit hoidetaan vikana
Ehei jälkimmäisille. Veemäiset juopot ja narkit (plus muut mainitsemattomat ihmisryhmät) saavat päivystyksessä pikana hoitoa vaikka vaiva olisi mitätön, koska heistä halutaan nopeasti eroon. Tiedän siis mitkä vaivat ovat olleet kyseessä, koska juoppo/narkki huutaa niistä, kun "ei jumalauta saa palvelua täällä" samalla minuutilla.
Kyllä ainakin psykiatrisella osastolla kauniit ihmiset saavat parempaa ja empaattisempaa kohtelua kuin neuroleptien turvottamat psykoosipotilaat. Varmaan aamuvuorolla aina kamala arpominen kuka saa ne luotaantyöntävimmät potilaat. Tämä oma kokemukseni kauniina potilaana.
Kyllä urheileva hyväkroppainen saa aina parempaa palvelua.
Vierailija kirjoitti:
Kumma juttu, että mun ei ole koskaan ollut tarve arvostella lääkäriä tai hoitajaa millään lailla. Hienosti on aina kaikki hoitunut. Olen käynyt vaivani kanssalääkärissä, on siinä jutusteltu, katsottu tutkimuksia ja saatu sitten hoito oli se saikkua tai lääkkeitä, aina on toiminut. Sairaalassakin olen ollut. Hyvin on hoidettu aina, on leikkaukset tehty vimpan päälle hyvin ja empaattinen hoitohenkilöstö käynyt tsemppaamassa, vaikka on ollut vaikeitakin hoitoja. Ja ihan yksityisellä. Suomessahan hoito ei edes maksa mitään, joten olen ollut erittäin tyytyväinen saamaani hoitoon.
Voisitko täsmentää väitteesi "Suomessahan hoito ei edes maksa mitään jne..."?
Ilmaista hoito ei ole eikä edes käyttäjälle maksutonta.
Joku tai jokin maksaa. Kuka tai mikä?
Tk:ssa olen saanut aina hyvää hoitoa, kunnes sinne palkattiin muutosylilääkäriksi turhan innokas nuori lääkäri, jonka seurauksena kaikki pitkäaikaiset hyvät lääkärit irtisanoutuivat. Nykyisin tk pyörii keikkalääkäreillä, huonosti. Viimeisen niitin tälle paikkakunnalle löi maakuntavaalit. Otin terveysvakuutuksen ja asioin jatkossa suoraan erikoislääkäreiden kanssa. Valitettavaa.
Nojoo ainakin silleen, että kun olin pakkomielteinen ulkonäöstä nuorena, mutta kärsin erilaisista mielenterveysongelmista samaan aikaan joihin yritin saada apua, niin toistuvasti mun ongelmia vähäteltiin, ja useaan otteeseen todettiin että oon niin hyvän näköinen nuori nainen, että mulla kaikki tosi hyvin.
Kun en saanut apua / niin lihoin 30 kg, ja m terv ongelmat ym jatkui, niin vasta sillon mun oletettiin olevan oikeastikin masentunut/m terv ongelmainen.
Ja siis aika ystävällisiä pääasiassa mulle ollaan oltu, toki nuorena moni lässytti kun olin niin "söpö", mutta siis ystävällisiä päällisin puolin, mutta muutama oudompi tapaus kanssa.
Ja kun olin tosiaan tosi hyvän näköinen nuori nainen, ja kerroin lääkärille kärsiväni bulimiasta niin hän nauroi ja torui, "miten sä voit syödä niin paljon??"
olen aivan varma, että tää naislääkäri oli kateellinen, koska olin oikeasti todella hyvän näköinen silloin.
Lisäksi esim. gynekologilla on tahalteen yritetty "häpäistä" - mulla on myös kaunis alapää.:D
Itseäni ei oteta oikein koskaan tosissaan, kun menen vastaanotolle. Se, että on nuori ja tulee omin jaloin vastaanotolle tuntuu olevan merkki siitä, että mitään ei olisi vialla. Useammankin kerran lääkärien asenne on ollut voidaanhan sitä tutkia, mutta tuskin on mitään. Sitten ollaankin, että oho täällä on murtuma, oho sulla on umpisuoli puhjennut, oho sulla on verenmyrkytys, eikö sulla ole kipuja tai huono olo. Öö... On kuten sanoin ja siksi tulin tänne...
En tiedä oikein mitä pitäisi tehdä. Heittäytyä kävelykyvyttömäksi, huutaa, itkeä vaikka voin kivuiltani ja huonolta ololtani olla normaalisti?
Sekä pärstäkertoimen että sosio-ekonomisen statuksen perusteella. Itseltäni kysyttiin, minkä alan ihmisiä olen. Onko ammatin tai työtehtävien kyseleminen muka jotenkin relevanttia?
Siitä olen kuullut, että hoivakodeissa olevien vanhusten omaiset pelkäävät valittaa huonosta hoidosta koska se voidaan kostaa hoidettavalle vielä huonompana kohteluna.
Vanhukset saavat huonointa hoitoa. Etenkin naiset.
Vierailija kirjoitti:
Vanhukset saavat huonointa hoitoa. Etenkin naiset.
Tältä se kyllä vaikuttaa. Varsinkin jos on jo siinä tilassa, ettei ymmärrä itse vaatia oikeuksiaan.
Myös kehitysvammaisten hoidotta jättämisestä olen kuullut paljon.
Vierailija kirjoitti:
Ja kun olin tosiaan tosi hyvän näköinen nuori nainen, ja kerroin lääkärille kärsiväni bulimiasta niin hän nauroi ja torui, "miten sä voit syödä niin paljon??"
olen aivan varma, että tää naislääkäri oli kateellinen, koska olin oikeasti todella hyvän näköinen silloin.
Lisäksi esim. gynekologilla on tahalteen yritetty "häpäistä" - mulla on myös kaunis alapää.:D
Ruma alapää on kauheaa katsottavaa. Gynet tykkää kauniista ja inhoaa rumia.
Tietenkin vaikuttaa. Rumien toivotaan vain kuolevan nopeasti pois rasittamasta normaalien ihmisten elämää ja hoito on sen mukaista.
Hei tämä keskustelu on jotain uskomatonta. Minulta on leikattu sydän vaikka eläkkeellä pään takia. Sitten pari psykoosia ja muutama itsemurha yritys taustalla. Aina olen saanut apua julkiselta puolelta. En huuda en vinoile hoitajille vaan kerron omat asiani rehellisesti ja kohteliaasti. On minulla ollut päivystyksessä huonekavereita jotka huusivat haista emätin hu o rat vi ttu. Metakkaa piti kokoajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhukset saavat huonointa hoitoa. Etenkin naiset.
Tältä se kyllä vaikuttaa. Varsinkin jos on jo siinä tilassa, ettei ymmärrä itse vaatia oikeuksiaan.
Myös kehitysvammaisten hoidotta jättämisestä olen kuullut paljon.
Eugeniikkaa harjoitetaan Suomen terveydenhuollossa aina jos asiakas ei ymmärrä vastustaa. Meillä on raaka ja väkivaltainen koneisto siellä.
Potilaan ystävällisestä ja kohteliaasta käytöksestä on apua.
Jos potilas omaisineen huutaa, räyhää ja mellastaa, niin ihan oikeastiko oletat, että hoitohenkilökunta on ilahtunut?
Sain erinomaista kohtelua niin Töölön sairaalasta kuin Meilahdestakin.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ei oteta oikein koskaan tosissaan, kun menen vastaanotolle. Se, että on nuori ja tulee omin jaloin vastaanotolle tuntuu olevan merkki siitä, että mitään ei olisi vialla. Useammankin kerran lääkärien asenne on ollut voidaanhan sitä tutkia, mutta tuskin on mitään. Sitten ollaankin, että oho täällä on murtuma, oho sulla on umpisuoli puhjennut, oho sulla on verenmyrkytys, eikö sulla ole kipuja tai huono olo. Öö... On kuten sanoin ja siksi tulin tänne...
En tiedä oikein mitä pitäisi tehdä. Heittäytyä kävelykyvyttömäksi, huutaa, itkeä vaikka voin kivuiltani ja huonolta ololtani olla normaalisti?
Rehellisesti itse olen huomannut että kipuja ei saa ollenkaan peitellä tai koittaa pärjätä. Silloin ei saa apua. Vaikka olisin pystynyt päivystyksessä istumaan paikallani hammasta purren sappirakko tulehtuneena, en olisi varmaankaan saanut niin paljon apua kuin sain nyt kun sanoin että kipu on hirvittävä, näytin sen istumalla mahdollisimman takakenossa ja pitämällä housun saumaa kaukana ihostani vain koska se kaikki helpotti kipua edes vähän. Olisinko kyennyt istumaan paikallani kauniisti ja purra hammasta hymyillen? Olisin. Tuntuu että varsinkin meidät naiset on jotenkin kasvatettu siihen että kipua tai pahaa oloa ei saa näyttää vaan pitää vaan pystyä. Ja tämä johtaa siihen että lääkärit eivät ota tosissaan.
Ei tietenkään kata. Mutta luuletko että verorahoilla ei sitä kateta?