Onko sinulla jokin suuri salaisuus?

Olen näyttänyt siitintäni AV:lla.

Peukutan omia kommenttejani

varma tieto ! =D valas ei ole kala vaan se on hyönteinen 

Tässäkö kaikki? Lisää!

Vanhempani päästivät minut pienenä laivareissulle tutun naapurinmiehen kanssa kahdestaan. Mies tunki matkalla sänkyyni nukkumaan ja hyväksikäytti. Muistikuvani ovat matkasta todella hatarat, varmaan mieli jotenkin torjunut pahimmat yksityiskohdat. En aio ikinä kertoa tästä kenellekään, edes tyttöystävälleni. En kestäisi sitä surun ja syyllisyyden määrää, jota vanhempani tulisivat tuntemaan, jos he jotakin kautta saisivat asiasta tietää. He eivät ikinä toipuisi. Minä taas olen voinut tapahtuneeseen nähden erittäin hyvin (ainakin tähän asti). Lisättäköön vielä, että tämä naapuri on kuollut jo kauan sitten, joten sinänsä asiasta vaikeneminen ei vaaranna muita lapsia.

Up

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 13:56"]

Millainen ihminen lukee toisten sähköposteja ?

[/quote]

Samaa ihmettelen minäkin, mutta muistan, että lapsena olisin halunnut tietää muiden "salaisuuksia". Nykyään tiedän, kuten tästä ketjusta näkee, että ne ovat melkein 100 % kuolettavan tylsiä.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 19:59"]On. Käyn AV:lla.
[/quote]

Me tiedetään :D

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 23:11"]Lavastin kuolemani, vaihdoin nimeni, muutin ulkomaille ja aloitin uuden elämän. Olet voinut kuulla radiosta esittämäni kappaleen: "Love me tender".
[/quote]

Seliseli.Kaikki tietää että sä asut toisessa galaksissa.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 14:54"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 11:08"]Mulla oli kaks päivää Pringles-purkki kaapissa piilossa ja söin niitä salaa, mies ei tiedä.
Lapselle tosin annoin sipsejä mutta ei tienny missä niitä oli.
Kerran kun olimme miehen kanssa alkaneet seurustella, ja asuimme erillään eikä meillä ollut vielä lasta,mies oli aamuvuorossa ja minä illassa,söin miehen kaapista pringles-purkin kun teki niin mieli ja oltiin tosiaan vasta alettu seurustelemaan niin en kehdannut kysyä tms. Ennen kuin mies tuli töistä ja minä lähdin töihin kävin ostamassa samanlaisen tilalle ja vein syödyn purkin kauas taloyhtiön roskikseen..tosta ei tiedä kukaan!
[/quote]

Ainii ja tuo Pringles-vaihto tapahtui aikoinaan Oulun kaukovainiolla jos joku haluaa tietää enemmän
[/quote]

Sano vielä että laitoit tyhjän pakkauksen biojätteisiin, etkä sekajätteisiin....?

En uskalla. En voi. Olen tehnyt rikoksia. En sentään tappanut ihmistä, ei mitään niin  vakavaa kuitenkaan.

Olen hyvä ihminen, mutta nuorempana eksyin väärälle polulle ja aineiden alaisena tuli tehtyä..kaikenlaista.

Olen hetero nainen ja minulla on avomies. Haaveilen seksistä naisen kanssa. Haluaisin kokea sen ainakin kerran tässä elämässä, mutta tuo mieheni on ihana ja haluan hänen kanssaan jonain päivänä naimisiin. Harmittaa silti, jos en tässä elämässä pääse seksiä naisen kanssa harrastamaan. Kaikkea ei voi saada. Ryhmäseksiin en suostu!

Vaikutan ulospäin ikäisekseni kypsältä ja fiksulta (18), mutta oikeasti olen henkiseltä iältäni pahemman luokan murkku, joka suuttuu mitättömistä asioista, kiroaa ihmiset helvettiin ja saa kiukkukohtauksia. Olen myös masentunut ja välillä on vaikeaa hallita käytöstä, joka purkautuu kiukutteluna ja muiden mustamaalaamisena

Sanon ystävilleni olevani aseksuaali, jotta en joutuisi kuuntelemaan miesjuttuja itseeni liittyen, mutta oikeasti parisuhde on ykköstoiveeni. En vain usko, että miehet voisivat olla kanssani samalla aaltopituudella, haluta läheisyyttä ja välittää minusta. Ajattelen myös olevani liian ruma ja nirso.

Minulla ei ole omatuntoa, en välitä muista ihmisistä lainkaan ja siksi parisuhdetoive onkin todella ristiriitainen. Ehkä yritän sillä hakea jotakin, joka paikkaisi minut, vaikka tiedän ettei se ole mahdollista. Tarvitsisin terapiaa, mutten uskalla mennä sinne, sillä pelkään, että tulevaisuudessa työnantaja voi nähdä sairauskertomukseni/ siitä olisi jotakin muuta haittaa.

-olen nuorena pöllinyt työpaikaltani vaikka mitä, rahaa ja tavaroita.
-kärsin bulimiasta 18 vuotta.
--minulla on epävakaa persoonallisuus, toistuvia masennuksia, satunnaista maniaa.
-olen yrittänyt itsemurhaa 4 kertaa
-olen ollut tekosairas ja poissa töistä krapulan tai muun takia useita kertoja. Sain myös potkut asiattoman käytöksen vuoksi.
-alkoholi on minulle ongelma.
-minulla on peliriippuvuuden vuoksi kymmenientuhansien ulosottovelat.
-häpeän kotiani ja epäsiisteyttäni. Siksi en kutsu ketään kotiini.
-inhoan joitakin kaveripiirini tyyppejä mutta teeskentelen pitäväni heistä.
--olisko tässä näin alkuun N 40+

Opiskelin merkonomiksi ja pääsin työharjoitteluun samaan kauppaan missä anoppini oli. Varastin kaupasta 5kk aikana ihan törkeesti vaatteita ja kenkiä... Käytin löysiä vaatteita töissä (sai olla ihan omat vaatteet päällä + nimilappu) ja tungin vaatteet rintsikoiden sisään, paidan alle, leggingsien alle. Aina kun ei ollut asiakkaita lähellä tai muita työntekijöitä, niin käytin heti tilaisuutta hyväkseni. Järjestellesäni vaatteita tai inventoinnin aikana tutkailin mitkä vaatteet on kivoja ja heti tilanteen tullen nappasin. Tiesin missä valvontakamerat, ja taukohuoneesa oli tv josta näki kauppaan, mutta olin selvillä kuka on taukohuoneessa ja milloin. Aamuisin oli usein vain minä ja lisäkseni kaupan omistaja joka oli itse kassalla, joten se oli helppoa.

Tuhansien eurojen edestä näpistin vaatteita ja kenkiä.... isot tissit kun on niin helposti mahtui liiveihin vaikka mitä ja iso löysä neule + huivi ei paljastanut mitään. En käytä pöllimiäni vaatteita anopin nähden ettei hän näe niitä vaatteita ja kysy mistä olen ostanut...koska kyseisessä kaupassa on paljon vaatteita sellaisilla merkeillä mitä en ole missään muissa kaupoissa nähnyt koskaan.

Häpeän suunnottamasti mitä silloin tein... en edes tiedä miksi tein...? Ei ikinä aiemmin ole tullut tilannetta että olisin halunnut kaupasta mitään varastaa. Mutta tuossa kaupassa jostain kumman syystä tein niin. Mieheni tietää minusta aiiiivan kaiken mutta tätä ei... Useasti olen meinannut tunnustaa mutta pelkään aivan liikaa... :(
Tästä on jo useampi vuosi aikaa ja aina kalvaa mieltä.

Nykyisessä työpaikassa en ole ikinä edes harkinnut varastamista ja olen ollut siellä töissä jo 5 vuotta. En todellakaan osaa selittää aikaisempaa toimintaani.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 00:24"]

Nauroin ei-niin-nuoren. melkein kapinallisen American Pie -mokalle. 

Herää jo koomisista mietteistäsi ja elä nykyistä elämää ja huolehdi omista lapsistasi.

Sinusta ei enää tule nuorta ja holtitonta.

[/quote]

Ei tässä sellaiseksi enää haluta. Kun saisi edes nukkua yhdet sunnuntai-iltapäivän päiväunet ilman pelkoa että joku/jokin keskeyttää. Puhelimen voi laittaa kiinni, ovikellostakin johdon nyppiä irti mutta jäkättävää muijaa ja keskenään angstaavia kakaroita et ihan niin vaan hiljennä.

Mitään nuoruuden holtittomuuksia en kaipaa, vaan sitä ettei tarvitse vaivautua mihinkään jos ei halua. Tai sitten voi nukkua ne päivänokoset jos huvittaa.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 23:58"]Tiedan eraan suht laheisen ystavan valehdelleen lahes kaikesta, taustoistaan ja taman hetkisesta tilanteestaan. Nyt mietin miten parhaiten kaataisin korttitalon.
[/quote]

Et ole hänen ystävänsä, koska tahdot hänelle pahaa.Kuulostat melko vastenmieliseltä tyypiltä.

Olen naisellinen, akateeminen lesbo.

Olen 32, enkä ole ikinä seurustellut oikeasti. Mulla on kyllä ollut miehiä, mutta mikään ei ole ollut kovinkaan vakavaa. En yleensä kerro tätä kenellekään, vaan kierrän asian jotenkin niin että seurustelusuhteeni ovat olleet tosi lyhyitä. Olen ihan kyllä normaali akateeminen nainen, ja pidetty kaveripiirissäni jne. Tuuri miesten suhteen on ollut vaan tosi huono, enkä pariin vuoteen ole kyllä yrittänytkään... Pelkään puhua tuosta, koska luulen että mut tuomitaan oudoksi tai seksuaalisesti poikkeavaksi tms.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 13:56"]

Millainen ihminen lukee toisten sähköposteja ?

[/quote]

saan sairasta nautintoa siitä, kun mies valehtelee mulle päin naamaa ja tiedän totuuden. Saa maistaa omaa lääkettään, ollaan valehtelijoita molemmat.