Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka ette ymmärrä masentuneita
10.08.2015 |
Kysykää ja vastaillaan. Mikä siinä niin ottaa päähän, että toinen kamppailee samojen perusasioidensa hoitamiseksi niin tuskaisen, että paniikiikohtauksiin asti ajautuu. Onko siinä jotakin kadehdittavaa? Makaamisessa kotona paikan ja hoitamattomien asioiden keskellä? Kun ei saa ruokaakaan alas... ei saa tehtyä sitä ihanaa, mitä teidän rakenne on suruine ja iloineen. Miksi pitää inhoaa ihmisiä, jotka ovat sairaita?
Kommentit (189)
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 00:01"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 23:57"]
En vaan ymmärrä miksei saa itseään niskasta kiinni, en minäkään nauti aamuheräämisistä töihin lähteäkseni tai tiskaamisesta yms mutta aikuisuuteen kuuluu tehdä muitakin kuin kivoja juttuja. En ymmärrä masentumista.
[/quote]
Masennuksessa on kyse vähän enemmästä kuin siitä ettei nauti aamuheräämisistä tai tiskaamisesta.
[/quote]Moni masentunut olisi onnellinen jos kykenisi tiskaamaan saati käymään töissä -tai edes nousemaan sängystä. Ei ole kyse siitä että ei halua tai ei nauttisi siitä ja siksi jättää sen tekemättä.
Moni on ollut varsinainen tehopakkaus ennen masentumistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 23:57"]
En vaan ymmärrä miksei saa itseään niskasta kiinni, en minäkään nauti aamuheräämisistä töihin lähteäkseni tai tiskaamisesta yms mutta aikuisuuteen kuuluu tehdä muitakin kuin kivoja juttuja. En ymmärrä masentumista.
[/quote]Toivottavasti jonain päivänä sun aivot ei enää tuota välittäjäaineita, niin koet mitä se masennus oikeasti on. Sitten kun se masennus tuppaa pahenemaan ja tulee myös fyysisiä oireita kuten jatkuvat päänsäryt seuranaan nivelkivut.
Mä en tajua miksi juuri masentuneet saa niin paljon shaibaa niskaansa? masennus on pahimmillaan kuolemaan johtava sairaus jota sairastava saa paljon loskaa niskaansa.. ajatelkaa jos syöpää sairastaviin suhtauduttas samalla tavalla? tai burn outin tehneet ihmiset sais kuulla "joo ei toi mikään oikea syy ole jäädä pois töistä, ajattele esim. muinaisessa egyptissäkin orjat jaksoi tehä duunia taaperosta vanhuuteen saakka päivittäin ilman palkkaa eikä ne kokeneet burn outtia ikinä"
Olen parantunut masennuksesta, joten toivoisin, että muutkin parantuisivat.
Söin vahvoja kalaöljykapseleita ja terveellistä ruokaa ja liikuin runsaasti. Oloni koheni parissa viikossa eli hyvin lyhyessä ajassa.
Olin tekemässä itsemurhan parisuhteen päätyttyä, mutta PAKOTIN itseni parantumaan parantamalla elintapojani.
Ei, en sano, että keino sopii tai toimii kaikilla. Minua harmittaa, kun monet automaattisesti ottavat mielialalääkkeitä, joista ei välttämättä ole mitään hyötyä. Lääkkeet nostavat alkuvaiheessa itsemurhariskiä.
Jonkun pitäisi raahata kaikki masentuneet säännöllisesti metsälenkille pari kertaa päivässä, valvoa ruokavaliota, estää ryyppääminen ja tupakointi ja syöttää masentuneille kalaöljyä, jota aivot tarvitsevat.
Jätetään vielä nettinotkuminen pois, niin todella monen mieliala paranee kummasti. Tämä palsta piristää harvoja. (Minua tämä palsta huvittaa monestakin syystä.)
Päiväkirjan kirjoittaminen ja hyvien asioiden kirjoittaminen muistiin auttaa monia.
Elämäni ei todellakaan ole täydellistä vakavan fyysisen sairauden ja lyhyen elinaikaennusteen vuoksi, mutta pärjään, koska en enää anna itseni masentua.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 00:03"][quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 23:59"][quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 23:57"]
En vaan ymmärrä miksei saa itseään niskasta kiinni, en minäkään nauti aamuheräämisistä töihin lähteäkseni tai tiskaamisesta yms mutta aikuisuuteen kuuluu tehdä muitakin kuin kivoja juttuja. En ymmärrä masentumista.
[/quote]
Miten ihminen voi olla noin tyhmä?
[/quote]
Kiitos kun vahvistit käsitystäni siitä että masentuneet ovat vain epäkypsiä. En palaa lukemaan enempää vastauksia joten anna olla. T: aikaisemman viestin kirjoittaja, jonka on mentävä nukkumaan koska huomenna on työpäivä.
[/quote]
Tässähän ihminen juuri ihmetteli että mikä siinä on niin vaikeaa? Kerro toki. Itse en vähättele sairautta kun itsellänikin on ollut vaikean työuupumuksen yhteydessä myös vakava masennus, mutta sitä ihmettelen että miksi te ette hakeudu hoitoon ja parane?? Masennus ei ole mikään parantumaton sairaus ja olen todella alkanut miettimään kun olen itseni saanut lääkkeillä ja terapialla kuntoutettua suht helposti että mikä siinä teille muille on niin vaikeaa?? Minulle ei tule jäämään pysyväislääkitystä ja tunnistan masennuksen ja uupumuksen oireet nykyään helposti ja tiedän mitä silloin pitää tehdä, ettekö te siis tiedä että olette masentuneita ja siksi ette voi tehdä millekkään asialle mitään vai mitä hä?
[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 23:57"]
En vaan ymmärrä miksei saa itseään niskasta kiinni, en minäkään nauti aamuheräämisistä töihin lähteäkseni tai tiskaamisesta yms mutta aikuisuuteen kuuluu tehdä muitakin kuin kivoja juttuja. En ymmärrä masentumista.
[/quote]
Vaikka tämä idiootti lähtikin nukkumaan, niin moni ajattelee noin oikeasti.
Masennus ei ole sitä, kun laiskottaa tai on paha mieli. Masennus on sairaus, joka vaikuttaa ihmisen aivoihin. Tuo on kuin sanoisi "en vaan ymmärrä miksei lantiosta alaspäin halvaantunut hyppää ylös siitä pirun pyörätuolista ja kävele. Ei lenkkeily ole aina kivaa, mutta ihmisen pitää pystyä kävellä!"
Ei kuule ole ihan niin helppoa. Sairauteen kuuluu se nousemisen ja kävelemisen vaikeus ja se on pitkä ja tuskallinen kamppailu se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla ei masennislääkkeet auta.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 00:08"]
Olen parantunut masennuksesta, joten toivoisin, että muutkin parantuisivat.
Söin vahvoja kalaöljykapseleita ja terveellistä ruokaa ja liikuin runsaasti. Oloni koheni parissa viikossa eli hyvin lyhyessä ajassa.
Olin tekemässä itsemurhan parisuhteen päätyttyä, mutta PAKOTIN itseni parantumaan parantamalla elintapojani.
Ei, en sano, että keino sopii tai toimii kaikilla. Minua harmittaa, kun monet automaattisesti ottavat mielialalääkkeitä, joista ei välttämättä ole mitään hyötyä. Lääkkeet nostavat alkuvaiheessa itsemurhariskiä.
Jonkun pitäisi raahata kaikki masentuneet säännöllisesti metsälenkille pari kertaa päivässä, valvoa ruokavaliota, estää ryyppääminen ja tupakointi ja syöttää masentuneille kalaöljyä, jota aivot tarvitsevat.
Jätetään vielä nettinotkuminen pois, niin todella monen mieliala paranee kummasti. Tämä palsta piristää harvoja. (Minua tämä palsta huvittaa monestakin syystä.)
Päiväkirjan kirjoittaminen ja hyvien asioiden kirjoittaminen muistiin auttaa monia.
Elämäni ei todellakaan ole täydellistä vakavan fyysisen sairauden ja lyhyen elinaikaennusteen vuoksi, mutta pärjään, koska en enää anna itseni masentua.
[/quote]
Kaunis ajatus, mutta ymmärräthän että vaikeasta masennuksesta ei toivuta pelkillä metsälenkeillä ja päiväkirjoilla. Sinulla oli tuuria, tai sitten et ollut ehtinyt edes sairastua ns. kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin juuri miten tuntuu siltä kuin olisi ihan vereslihalla, ja todellisuus kaikkine paineineen (esim vaikka se että pitää tiskata ja herätä aamulla) hiekkaa koko ajan sitä avohaavaa. Olen ihan paniikissa kaikkien noiden asioiden edessä. En pysty enkä jaksa tälle mitään. En ymmärrä itsekään tätä paskaa.
Pahinta toisten ymmärtämättömyydessä on ehkä se, ettei ihan itsekään tajua. Miten oma mieli voi kääntyä tuolla tavalla itseään vastaan? Ja sitten pitäisi jaksaa vielä puolustautua sellaisia vastaan jotka sanovat että mieti positiivisia asioita niin kyllä se siitä, ei tässä kukaan muukaan jaksa.
Voihan väsymys ja itku ja hammastenkiristys. Menen nukkumaan koska kai se pitää huomennakin yrittää nousta sängystä vaikka mieluummin kuolisin pois, jos saisin valita tekemättä itsemurhaa.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 00:03"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 23:59"][quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 23:57"] En vaan ymmärrä miksei saa itseään niskasta kiinni, en minäkään nauti aamuheräämisistä töihin lähteäkseni tai tiskaamisesta yms mutta aikuisuuteen kuuluu tehdä muitakin kuin kivoja juttuja. En ymmärrä masentumista. [/quote] Miten ihminen voi olla noin tyhmä? [/quote] Kiitos kun vahvistit käsitystäni siitä että masentuneet ovat vain epäkypsiä. En palaa lukemaan enempää vastauksia joten anna olla. T: aikaisemman viestin kirjoittaja, jonka on mentävä nukkumaan koska huomenna on työpäivä.
[/quote]
Lapsonen, en minä ole masentunut. Ymmärrän kuitenkin sellaisiakin kokemuksia, jotka eivät kosketa minua henkilökohtaisesti. Oletat muuten näköjään jostain syystä, että masentuneet eivät yleensä kävisi töissä. Vakavimmin masentuneet tosiaan eivät, mutta keskivaikeaa ja lievää masennusta sairastavat työskentelevät useinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan ole läheskään niin yksinkertainen sairaus kyseessä mitä 99 prossaa ihmisistä luulee.
Eli, siis masentunut itsekin voi luulla että on simppeli juttu, vaan vittu kun ei olekaan.
Aivot ja hormoonit, maailma ja elämä. Aineenvaihdunta ja välittäjäaineet. Traumat ja kaikki.
Kivahan se on tehdä kaikestä yksinkertaista jos itse on yksinkertainen.
Mihin masentunut oikeastaan tarvitsee toista ihmistä? Mitä hän odottaa av-palstalta? Mitkä neuvot kelpaavat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 00:08"]Olen parantunut masennuksesta, joten toivoisin, että muutkin parantuisivat.
Söin vahvoja kalaöljykapseleita ja terveellistä ruokaa ja liikuin runsaasti. Oloni koheni parissa viikossa eli hyvin lyhyessä ajassa.
Olin tekemässä itsemurhan parisuhteen päätyttyä, mutta PAKOTIN itseni parantumaan parantamalla elintapojani.
Ei, en sano, että keino sopii tai toimii kaikilla. Minua harmittaa, kun monet automaattisesti ottavat mielialalääkkeitä, joista ei välttämättä ole mitään hyötyä. Lääkkeet nostavat alkuvaiheessa itsemurhariskiä.
Jonkun pitäisi raahata kaikki masentuneet säännöllisesti metsälenkille pari kertaa päivässä, valvoa ruokavaliota, estää ryyppääminen ja tupakointi ja syöttää masentuneille kalaöljyä, jota aivot tarvitsevat.
Jätetään vielä nettinotkuminen pois, niin todella monen mieliala paranee kummasti. Tämä palsta piristää harvoja. (Minua tämä palsta huvittaa monestakin syystä.)
Päiväkirjan kirjoittaminen ja hyvien asioiden kirjoittaminen muistiin auttaa monia.
Elämäni ei todellakaan ole täydellistä vakavan fyysisen sairauden ja lyhyen elinaikaennusteen vuoksi, mutta pärjään, koska en enää anna itseni masentua.
[/quote]
Tämä oli aika puhutteleva. Vaikka kuulostaisikin oudolta, että "pitää raahata metsään, suihkuun, tekemään jotain", niin minullakin se on tosi hiljalleen vienyt eteenpäin. Aluksi suuhun kun ei ymmärretä. Tuuperruin itkemään kesken marjastuslenkin ja huusin vain, että tällä ei kyllä ole mitään helvetin parantavaa minulle. Mutta se auttoi. Jaksamaan käymään ulkona ja suihkussa päivittäin, edes yhdet tiskit tiskaamaan ja saamaan jotain normaalia. Mutta masennus pitkittyessään vie myös talouden kuralle. Edelleen alkaa sydän hakkaamaan kun posti tulee. Olen alkanut pelätä kaikkea ja joka päivä mietin, minne tätä pääsisi karkuun. Harva tulee taputtelemaan selkään puolen tunnin ulkoilusta ilman paniikkikohtausta. Haen uutta JOTAIN ympäriltäni koko ajan, mutta yhtäkkiä löydän taas itseni itkuista sängystä. Miten sen selittää, ettei mikään tunnu miltään? Ap
Älkää olko vihaisia tai katkeria ihmisille jotka eivät ymmärrä masennusta, jos ette itse olisi masennuksen kanssa kamppailleet olisitte myös noita ymmärtämättömiä. Ei sitä oikeen osaa kuvitella millaista on masentua jos ei sitä itse koe. Koko termi "masennus" on kokenut pahan inflaation.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 00:18"]
Mihin masentunut oikeastaan tarvitsee toista ihmistä? Mitä hän odottaa av-palstalta? Mitkä neuvot kelpaavat?
[/quote]Ehkä masentunut ei odota mitään neuvoja. Ehkä se riittäisi että muut suostuisivat kuulemaan/näkemään/ymmärtämään masentuneen todellisuutta ilman että päsmäröivät omia mielipiteitään joilla ei usein ole lainkaan todellisuusupohjaa.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 00:18"]
Mihin masentunut oikeastaan tarvitsee toista ihmistä? Mitä hän odottaa av-palstalta? Mitkä neuvot kelpaavat?
[/quote]
Masentunut tarvitsee toista ihmistä samaan kuin ihminen joka ei ole masentunut. Av-palstalta masentunut ei toivottavasti odota mitään, koska täältä ei saakaan mitään, korkeintaan entistäkin pahemman mielen.
Ehkä se, että masentuneita on monta eriluokkaa.
On niitä, joiden elämässä tapahtuu jotakin dramaattista, lapsuudessa on tapahtunut jotakin tai itseluottamus on nollassa. Näitä ymmärrän.
On masentuneita, jotka ei tiedä itsekkään mikä masentaa. Keskitytään vain itse kaikkeen negatiiviseen väkisin, eikä edes suosta näkemään elämässä mitään hyvää, vaikka aihetta olisi. Se kumpaa ruokkii, se myös kasvaa.
Sitten on masentuneita, jotka tahallaan tekeytyvät masentuneiksi saadakseen sairaslomaa tms. Nämä ovat niitä laiskoja, joiden pitäisi ottaa niskasta kiinni. Masennuksela aikaa ja energiaa riittää kaikkeen muuhun, paitsi itselle epämielekkääsee tekemiseen.
Sitten on vielä niitä, jotka voivat olla mistä vain em ryhmästä, jotka eivät hae apua, vaan käyttävät kavereitaan ilmaisena terapiana. Puheenaiheena on pelkkä minä minä, kaikki masentaa ja on niin perseestä. Nämä masentajat saavat puheillaan ja masennuksellaan kaverit ja läheiset väsähtämään ja masentumaan melkein itsekkin.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 00:09"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 00:03"][quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 23:59"][quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 23:57"]
En vaan ymmärrä miksei saa itseään niskasta kiinni, en minäkään nauti aamuheräämisistä töihin lähteäkseni tai tiskaamisesta yms mutta aikuisuuteen kuuluu tehdä muitakin kuin kivoja juttuja. En ymmärrä masentumista.
[/quote]
Miten ihminen voi olla noin tyhmä?
[/quote]
Kiitos kun vahvistit käsitystäni siitä että masentuneet ovat vain epäkypsiä. En palaa lukemaan enempää vastauksia joten anna olla. T: aikaisemman viestin kirjoittaja, jonka on mentävä nukkumaan koska huomenna on työpäivä.
[/quote]
Tässähän ihminen juuri ihmetteli että mikä siinä on niin vaikeaa? Kerro toki. Itse en vähättele sairautta kun itsellänikin on ollut vaikean työuupumuksen yhteydessä myös vakava masennus, mutta sitä ihmettelen että miksi te ette hakeudu hoitoon ja parane?? Masennus ei ole mikään parantumaton sairaus ja olen todella alkanut miettimään kun olen itseni saanut lääkkeillä ja terapialla kuntoutettua suht helposti että mikä siinä teille muille on niin vaikeaa?? Minulle ei tule jäämään pysyväislääkitystä ja tunnistan masennuksen ja uupumuksen oireet nykyään helposti ja tiedän mitä silloin pitää tehdä, ettekö te siis tiedä että olette masentuneita ja siksi ette voi tehdä millekkään asialle mitään vai mitä hä?
[/quote]
Voisiko joku vastata tähän koska minuakin kiinnostaa mitä sanottavaa teillä on masentuneelle joka kokee parantuneensa helposti yhteiskunnan tarjoaman hoidon avulla ja muut eivät parane? Missä syy? Toki kaikki ovat erilaisia, mutta jos kaikki haluavat parantua niin eikö silloin samat keinot käy kuin parantuneilla? Toisille käy omega3 ja metsälenkki, toiselle lääkkeet ja terapia. Aihe on kiinnostava.
Miksi kaikki hyökkäsi sen päälle joka ei ymmärtänyt masennusta? Täällä piti kysellä ja vastailla.
Masentuisin varmasti uudelleen, jos ruokavalioni koostuisi alkoholista ja kahvista ja polttaisin askin tai pari tupakkaa päivässä enkä liikkuisi koskaan.
Yllättän usea masentunut tekee niin - ja ihmettelee, kun mieliala ei kohene.
Suosittelen edelleen kalaöljyn kokeilemista, koska masentuneen aivot tarvitsevat Omega-rasvahappoja.
Lähde esim. Kunto Plus -lehti (Tolosta en halunnut siteerata, vaikka hän tässä tiesi, mitä puhui)
http://kuntoplus.fi/terveellinen-ravitsemus/15-vaivaa-joita-omega-3-voi-ehkaista
Toinen ja tietenkin yleisin vaihtoehto on kaikkien tarjottujen neuvojen kumoaminen turhina. En tekisi niin, jos oikeasti haluaisin parantua.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 23:57"]En vaan ymmärrä miksei saa itseään niskasta kiinni, en minäkään nauti aamuheräämisistä töihin lähteäkseni tai tiskaamisesta yms mutta aikuisuuteen kuuluu tehdä muitakin kuin kivoja juttuja. En ymmärrä masentumista.
[/quote]
Eli se on ymmärtämättömyyttä? Osastohoidossa kattoon tuijottaminen ja itsekseen itkeminen ja tärinä olisi asia, jonka ikihyviksi vaihtaisin normaaliin blääh ei huvita, mutta pakko -oloon. Ja tuossa pisteessä alan onneksi ja kiitos jollekin ihme voimalla, jo olemaankin. Mutta en voi kertakaikkiaan ymmärtää, mikseivät ns. terveet ihmiset osaa vielä tänäkään päivänä käsittää, mikä maanpäällinen helvetti tuo on. Et ole mitään, et pysty suihkuunkaan konttaamaan, saati ihmisten ilmoille menemään. Miksi kukaan sellaista toivoisi itselleen tai muille? Ihan laiskuuttaan? On niin hauskaa tuntea pelkkää ei mitään väliä -olotilaa ja jättää elämä elämältä? Ap