Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka ette ymmärrä masentuneita
10.08.2015 |
Kysykää ja vastaillaan. Mikä siinä niin ottaa päähän, että toinen kamppailee samojen perusasioidensa hoitamiseksi niin tuskaisen, että paniikiikohtauksiin asti ajautuu. Onko siinä jotakin kadehdittavaa? Makaamisessa kotona paikan ja hoitamattomien asioiden keskellä? Kun ei saa ruokaakaan alas... ei saa tehtyä sitä ihanaa, mitä teidän rakenne on suruine ja iloineen. Miksi pitää inhoaa ihmisiä, jotka ovat sairaita?
Kommentit (189)
Tiedän vain sen omasta läheisestäni, että hän ei varmaan koskaan tule paranemaan täysin masennuksesta ja se on todella surullista. Hänellä on vakava masennus ja tiedän että masennus on vaikuttanut koko hänen persoonaansa. Minulla ei ole minkäänlaista tietoa, minkälainen hän olisi terveenä. Hän on ollut reilu 10 vuotta masentunut, yrittänyt itsemurhaa, enkä valitettavasti näe hänen tulevaisuuttaan kovin valoisana. En myöskään halua olla oman hauraan mielenterveyteni kanssa hänen kanssaan kauheasti tekemisissä, koska hän käyttäytyy todella itsekkäästi ja on katkera. Itse olen tehnyt mieleni kanssa yksin töitä koko elämäni. Läheiseni on saanut kaiken mahdollisen avun terapiasta lääkkeisiin. Mutta niin se on, että jotkut ihmiset ovat henkisesti heikompia ja jotkut vahvempia. Eikä sille oikein voi edes mitään. Ainut mitä voi tehdä on hakea apua ja olla tekemättä ennakko-odotuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 03:21"]Tiedän vain sen omasta läheisestäni, että hän ei varmaan koskaan tule paranemaan täysin masennuksesta ja se on todella surullista. Hänellä on vakava masennus ja tiedän että masennus on vaikuttanut koko hänen persoonaansa. Minulla ei ole minkäänlaista tietoa, minkälainen hän olisi terveenä. Hän on ollut reilu 10 vuotta masentunut, yrittänyt itsemurhaa, enkä valitettavasti näe hänen tulevaisuuttaan kovin valoisana. En myöskään halua olla oman hauraan mielenterveyteni kanssa hänen kanssaan kauheasti tekemisissä, koska hän käyttäytyy todella itsekkäästi ja on katkera. Itse olen tehnyt mieleni kanssa yksin töitä koko elämäni. Läheiseni on saanut kaiken mahdollisen avun terapiasta lääkkeisiin. Mutta niin se on, että jotkut ihmiset ovat henkisesti heikompia ja jotkut vahvempia. Eikä sille oikein voi edes mitään. Ainut mitä voi tehdä on hakea apua ja olla tekemättä ennakko-odotuksia.
[/quote] Ulkomasn reissu masentuneelle voisi olla hyvää vaihtelua! Toivottavasti, kun nykyisin puhutaan niin paljon kilpirauhasvaivoista yms...toiset potee masennusta, mutta taustalla voi olla ihan oikea sairaus.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 15:53"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 11:59"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 03:09"]
Minä olen ollut masentunut kauan aikaa. Eihän sitä muut voi ymmärtää, miltä se tuntuu. Vastaavasti, minä en ymmärrä miltä toisista tuntuu. Kuinka joku voi jaksaa päivästä toiseen vaan raataa ja raataa? Miltä tuntuu olla onnellinen/tavallinen ihminen?
Minulla on taustalla vaikka ja mitä... mutta eipä niitä asioita tiedä juuri kukaan. Toiset näkevät minussa vain laiskan läskin, joka haluaa hyväksikäyttää muita. Yksin olen joutunut tässä paskakasassa rämpimään ja olen vasta hiljattain senkin tajunnut, että ei apua kannata odottaa. Minä olen yrittänyt olla hyvä ihminen, parhaani mukaan, mutta ei se ketään kiinnosta. Ei kukaan auta, eikä heidän tarvitsekaan, sillä yksin olemme täällä maailmassa...
Olen päätynyt siihen, että pitää vaan yrittää kasvattaa paksu kuori ympärilleen ja toivoa, että elämässä löytäisi muutaman mukavan ihmisen. Mutta liikoja ei toisilta saa toivoa. Onnen, ja muunkin, pitää tulla sisältäpäin.
Minä ainakin olen masentuneena jotenkin kuvitellut, että kaikki pyörii minun ympärilläni, mutta ei se niin mene. Heikkoitsetuntoinen ei vaan voi sitä ymmärtää, että muiden mielipiteistä ja kommenteista ei tarvitse välittää paskaakaan. Nämä "mene lenkille ja syö kalaöljyä" -kommentit ovat hyvä esimerkki. Tyypit ehkä tarkoittavat hyvää, tai sitten kiusaavat huvikseen. Masentunut taas ottaa kommentit tosissaan, eikä ymmärrä, että yksi kommentti on yksi kommentti - siihen pitäisi suhtautua etäisen kylmästi.
Jos nyt tästä olisi molemmille osapuolille hyötyä... Hyvää tarkoittava ihminen sanoo: "kokeilepa syödä kalaöljyä vähän aikaa, niin jo alkaa helpottamaan." Masentunut voi käsittää sen miten vaan, vaikka: "oletko niin idiootti, ettet ole tajunnut syödä kalaöljyä, vaan olet aiheuttanut tämän itsellesi? Olet täysin epäonnistunut ihmisenä. Mikset samantien tapa itseäsi, ei täällä ole tilaa tuollaisille?" tai "Sinä nyt kuvittelet tämän "sairautesi", otapa tuosta pari kapselia, niin jo alkaa helpottamaan. Saatanan laiska lusmu, kun esität sairasta. Häpeä! Häpeä! Ota itseäsi niskasta kiinni!" tai "Ota tästä kalaöljyä, niin paranet. Ai, olet jo kokeillut? Varmaan teit senkin täysin väärin, kun se ei kerran auttanut. Kokeile nyt uudelleen. Minä kyllä tiedän kaiken elämästäsi paremmin kuin sinä. Sinähän et osaa edes kapseleitasi ottaa oikein..." tms. Se on loputon suo... Ihmisten kommentit ei auta, kapselit ei auta, ja masennus vaan pahenee.
[/quote]
Juuri näin! Minun aivoni kanssa tulkitsevat ehdotuksia noin. En voi sille mitään.
[/quote]
Mä olen kirjoittanut vissiin numerolla 132 ainakin, ja mä kyllä ymmärrän ja muistan myös tuon kokemuksen masennusajaltani. Siis että kaikki vaan on ilkeitä ja inhottavia, eikä ymmärrä mua ja loukkaa ja voi kun mulla on niiiiiin paha mieli...
Mulla se paraneminen lähti oikeasti siitä, että mä aloin haastaa itseäni ja ajatusmallejani oikeasti koko ajan. Kun mä olin suuttunut ja loukkaantunut ystävilleni jostain asiasta, mä mietin sitä ihmistä, millainen hän oikeasti oli, millaisia tekoja mua kohtaan tehnyt aiemmin, ja että haluaisiko hän ihan oikeasti loukata minua? Onko hän oikeasti sellainen ihminen? Ja jos tulin siihen tulokseen, että ei halua loukata, vaan on oikeasti ystävä, mä lopetin loukkaantuneena olemisen ja pyysin anteeksi. Ja siis oikeasti, ei siten että " mä nyt olen tällainen paska, nyyh nyyh"- meiningillä.
Myös yksi valtavan iso asia mulla paranemisen tiellä oli se, että mä aloin tajuta ja sisäistää, että mun olemassaolo, mun sanat ja teot todella vaikuttaa muihin ihmisiin. Millainen se vaikutus on, se on mun päätettävissä. Olin aiemmin niin alhaisessa itsetunnossa, että ajattelin olevani kärpäsen paskaa muille ihmisille, ja sillä mitä sanoin tai tein, ei ollut mitään merkitystä kenellekään. Kun tajusin, että mulla on VALTAA vaikuttaa muiden ihmisten mielialoihin, aloin työskennellä sitä kohti, että aiheutin muille hyviä asioita sen iänikuisen narinan ja marttyyriuden sijaan. Ja sehän alkoi toimia.
[/quote] HYVÄ SINÄ! KAIVOIT TOISIN SANOEN ITSES SUOSTA ITSE YLÖS! PISTEET! TAISTELU KANNATTAA AINA!
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 04:46"]
En ymmärrä
[/quote]
Kiitos palautteestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko ketjua en jaksa lukea, mutta väitän, että osa näistä masentuneista ja ahdistuneista ihmisistä on vaan helvetin laiskoja tai epäkypsiä tai sitten huomionhakuisia. Tottakai osa on oikeasti masentuneita, mutta kun välillä vastaan tulee enemmän angstiteinejä kuin oikeasti masentuneita, niin joillekin voi jäädä sellainen kuva, että kaikki ovat tuollaisia. Masennus myös diagnosoidaan aivan liian helposti... minunkin ystäväpiirissäni on 3 "masentunutta" tai "ahdistunutta", ja pari oikeasti masentunutta. Huomaan kyllä eron.
Entäpä jos masennus on masennusta ja "masennus" onkin yksinkertaisesti sanottuna tyhmyyttä? Kyllähän se voi risoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rasittaa masentuneiden itsekkyys. Koko maailman ja sen ihmisten on pyörittävä masentuneen ympärillä tai sitten ei hyvä heilu. Ihan sama onko se oikea sairaus vai ei, ei muita silti saa kohdella kun kasaa sitä itseään. Parantuminen lähtee itsestä, joten itsensä vertaaminen halvaantuneeseen on todella typerää
Tulee mieleen The Onion Movien 'uutinen' tästä keskustelusta.
The Onion Movie- Depression
Yllättäen sama debatti on nähtävissä tuon videopätkän kommenttiosiossa...