Te, jotka ette ymmärrä masentuneita

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 00:08"]

Olen parantunut masennuksesta, joten toivoisin, että muutkin parantuisivat.

Söin vahvoja kalaöljykapseleita ja terveellistä ruokaa ja liikuin runsaasti. Oloni koheni parissa viikossa eli hyvin lyhyessä ajassa. 

Olin tekemässä itsemurhan parisuhteen päätyttyä, mutta PAKOTIN itseni parantumaan parantamalla elintapojani.

Ei, en sano, että keino sopii tai toimii kaikilla. Minua harmittaa, kun monet automaattisesti ottavat mielialalääkkeitä, joista ei välttämättä ole mitään hyötyä. Lääkkeet nostavat alkuvaiheessa itsemurhariskiä.

Jonkun pitäisi raahata kaikki masentuneet säännöllisesti metsälenkille pari kertaa päivässä, valvoa ruokavaliota, estää ryyppääminen ja tupakointi ja syöttää masentuneille kalaöljyä, jota aivot tarvitsevat.

Jätetään vielä nettinotkuminen pois, niin todella monen mieliala paranee kummasti. Tämä palsta piristää harvoja. (Minua tämä palsta huvittaa monestakin syystä.)

Päiväkirjan kirjoittaminen ja hyvien asioiden kirjoittaminen muistiin auttaa monia.

Elämäni ei todellakaan ole täydellistä vakavan fyysisen sairauden ja lyhyen elinaikaennusteen vuoksi, mutta pärjään, koska en enää anna itseni masentua.

[/quote]

Sinä et ole ollut masentunut. Oikeasta masennuksesta sinä et tiedä mitään. Olet vain typerä provoaja.

Masentuneisuudesta kärsivät ♡ Koittakaa pyrkiä itselle mieli osaan kontaktiin ihmisten kanssa, ja esim itkeminen se on luonnollista ja normaalia ja sitten ne kommentit muilta, että "tee se" "mee ulos" sulkekaa niiltä korvat...Älkää välittäkö. Jokainen päivä on uus yritys. Paljon tsemppiä :) Ja haleja ♡ Tuossa joku kirjoitti vitamiineista...niillä on oikeasti vaikutusta voitiin ja mieleen. Kannattaa syödä vaikkei siltä tunnukaan. Muistakaa vaihtelua elämään ja välillä saa itkeä, ei siinä ole mitään pahaa. Mua ei pelota kenenkään masennus, koitan tukea aina omia läheisiä niin, että se on normaalia näyttää omat tunteet ja sitten kun niihin pääsee käsiksi ja oppii ymmärtämään itseä ä, niin asiat helpottuu! Ei masennus ole lopullinen leima! Siitäkin voi toipua!

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 07:53"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 00:08"]

Olen parantunut masennuksesta, joten toivoisin, että muutkin parantuisivat.

Söin vahvoja kalaöljykapseleita ja terveellistä ruokaa ja liikuin runsaasti. Oloni koheni parissa viikossa eli hyvin lyhyessä ajassa. 

Olin tekemässä itsemurhan parisuhteen päätyttyä, mutta PAKOTIN itseni parantumaan parantamalla elintapojani.

Ei, en sano, että keino sopii tai toimii kaikilla. Minua harmittaa, kun monet automaattisesti ottavat mielialalääkkeitä, joista ei välttämättä ole mitään hyötyä. Lääkkeet nostavat alkuvaiheessa itsemurhariskiä.

Jonkun pitäisi raahata kaikki masentuneet säännöllisesti metsälenkille pari kertaa päivässä, valvoa ruokavaliota, estää ryyppääminen ja tupakointi ja syöttää masentuneille kalaöljyä, jota aivot tarvitsevat.

Jätetään vielä nettinotkuminen pois, niin todella monen mieliala paranee kummasti. Tämä palsta piristää harvoja. (Minua tämä palsta huvittaa monestakin syystä.)

Päiväkirjan kirjoittaminen ja hyvien asioiden kirjoittaminen muistiin auttaa monia.

Elämäni ei todellakaan ole täydellistä vakavan fyysisen sairauden ja lyhyen elinaikaennusteen vuoksi, mutta pärjään, koska en enää anna itseni masentua.

[/quote]

Sinä et ole ollut masentunut. Oikeasta masennuksesta sinä et tiedä mitään. Olet vain typerä provoaja.
[/quote] Liikunta liikkuminen missä muodossa tahansa kohottaa mielialaa...auttaa vaikka kuinka epämiellyttävältä se tuntuisikin. Ja sitten ystävälliset lämpimät ihmiset, jotka ymmärtää.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 00:38"]Itselleni auttavat vain lääkkeet. Olen käynyt läpi kolme erittäin vaikeaa masennusjaksoa ja lisäksi on vielä yleistynyt ahdistusneisuushäiriö. Ei siinä pimeimmällä hetkellä tiskit yms. arkiset asiat todellakaan hetkauttaneet pätkääkään. Piti todella taistella, että jaksan edes nahoissani. Kuolema tuntui todella helpottavalta ajatukselta, tuska loppuisi siihen. Valvoin vuorokausia putkeen peläten koko ajan kaikkea ja odottaen pahinta.

Olen ollut osastolla ja avohoidossa. Nyt voin lääkityksen ansioista suhteellisen hyvin, mutta en näe elämää ja asioita, kuten ennen sairastumistani. Suoritan kyllä elämääni, olen jopa liiankin tunnollinen. Mutta oikeaa mielihyvää tai rentoutunutta oloa on vaikea saada mistään.

Eli "ylös, ulos ja lenkille" kommentit ovat aivan uskomatonta paskaa.
[/quote] Kyllä värit palautuu elämään. Aivan varmasti :)

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 23:57"]

En vaan ymmärrä miksei saa itseään niskasta kiinni, en minäkään nauti aamuheräämisistä töihin lähteäkseni tai tiskaamisesta yms mutta aikuisuuteen kuuluu tehdä muitakin kuin kivoja juttuja. En ymmärrä masentumista.

[/quote] Miäkään en ymmärtänyt - ennen kuin se iski kohdalle. Jos tästä jotain hyvää pitää keksimällä keksiä, niin ainakin tieto ja ymmärrys on lisääntynyt. 

Sairaus on sairaus, mutta tuon masennusdiagnoosin saa kyllä nykyään liian helpolla ja kevein perustein. Kun elämä veetättää niin se on normaalia, ei masennus.

Miksi masentuneet eivät ymmärrä (tämä ei koske pahimpia tapauksia, missä masennus on vain yksi mt-ongelma muiden joukossa), että masennus paranee oikeastikin parhaiten ihan omin voimin? Suurin osa masennuslääkkeistäkin perustuu placeboefektiin, eli omat aivot parantavat masennuksen kuitenkin loppujen lopuksi. Eli se on ihan itsestä ja omasta asenteesta kiinni. Tätä ei haluta ymmärtää vaan uhriudutaan ja ulkoistetaan vastuu omasta elämästä ja terveydestä muille ja sitten itketään kun muut eivät jaksa kuunnella tai maksaa sitä kotona makaamista eikä edes itse haluta parantua.

Tätä en ymmärrä, ja siksi vituttaa kun joku antaa oikeasti toimivan neuvon (muuta ajattelumalleja, pakota itsesi tekemään joka päivä jotain pientä ja siitä jatka eteenpäin, tutki omaa sisintäsi ja koita löytää edes se halu parantua) niin sitten aletaan haukkumaan tätä hyvää tarkoittavaa neuvojaa. Kaikki vain siksi kun ei vissiin oikeasti haluta parantua? On kivempi olla kotona masentuneena ja pyöriä netissä päivät?

Nykyään niin moni laiska ja saamaton tekeytyy masentuneeksi. Siksi on vaikea ymmärtää näitä lusmuja ja siivellä kulkijoita, joiden takia muut joutuvat sitten raatamaan entistä enemmän.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 23:59"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 23:57"]

En vaan ymmärrä miksei saa itseään niskasta kiinni, en minäkään nauti aamuheräämisistä töihin lähteäkseni tai tiskaamisesta yms mutta aikuisuuteen kuuluu tehdä muitakin kuin kivoja juttuja. En ymmärrä masentumista.

[/quote]

Miten ihminen voi olla noin tyhmä?

[/quote]

Ajattelen ihan samalla tavalla kuin ensimmäinen kirjoittaja. Kuitenkin mammoilla menee yleensä teksti ihan ohi ja luetun ymmärtäminen on tasoa 7v, kun halutaan ymmärtää teksti vain omien tarkoitusperien mukaisesti. Nimenomaanhan tuossa sanotaan, että ei ymmärretä. Ei siinä sanota, että en hyväksy, polttakaa masentuneet roviolla tms. Kyse on ymmärtämisestä. Vaikeaahan se on ymmärtää, jos ei ole itse kokenut.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 08:10"]

Nykyään niin moni laiska ja saamaton tekeytyy masentuneeksi. Siksi on vaikea ymmärtää näitä lusmuja ja siivellä kulkijoita, joiden takia muut joutuvat sitten raatamaan entistä enemmän.

[/quote]

Mitä? Koska "elämän kilpailu", vai?

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 08:50"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 08:10"]

Nykyään niin moni laiska ja saamaton tekeytyy masentuneeksi. Siksi on vaikea ymmärtää näitä lusmuja ja siivellä kulkijoita, joiden takia muut joutuvat sitten raatamaan entistä enemmän.

[/quote]

Mitä? Koska "elämän kilpailu", vai?

[/quote]

Tarkoitti varmaan, että joku muu niiden "masentuneiden" kotonamakaamisen ja terapiat ja lääkkeetkin maksaa. Ja se joku ei välttämättä ole niin mielissään asiasta. Tämä koskee siis niitä, jotka eivät edes halua yrittää parantua tai eivät edes ole masentuneita, heitä ei vain huvita tehdä mitään ikävää eikä heiltä saa vaatia mitään.

Ongelma noissa neuvojissa on se, että masentunut ihminen harvoin kaipaa neuvoja tilanteessaan. Usein hän on jo itse kyllä tietoinen miten kuuluisi toimia parantuakseen, mutta ei vain löydä siihen voimia. Läheisiltä ihmisiltä toivoisi tässä tilanteessa myötätuntoa ja tukea, ei ratkaisujen tuputtamista, vaikka tarkoitusperät olisivatkin hyvät.

Itse pimitin masennukseni pitkään, kunnes yksi päivä kaikki vaan hajosi käsiin ja annoin kaiken purkautua vanhemmilleni. Isä tuntui vähän ymmärtävän, mutta äitini huuteli alakerrasta "älä kuuntele sitä, hakee vaan huomiota". Ihmisten asenteet osaa joskus olla tosi satuttavia...

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 09:01"]

Ongelma noissa neuvojissa on se, että masentunut ihminen harvoin kaipaa neuvoja tilanteessaan. Usein hän on jo itse kyllä tietoinen miten kuuluisi toimia parantuakseen, mutta ei vain löydä siihen voimia. Läheisiltä ihmisiltä toivoisi tässä tilanteessa myötätuntoa ja tukea, ei ratkaisujen tuputtamista, vaikka tarkoitusperät olisivatkin hyvät. Itse pimitin masennukseni pitkään, kunnes yksi päivä kaikki vaan hajosi käsiin ja annoin kaiken purkautua vanhemmilleni. Isä tuntui vähän ymmärtävän, mutta äitini huuteli alakerrasta "älä kuuntele sitä, hakee vaan huomiota". Ihmisten asenteet osaa joskus olla tosi satuttavia...

[/quote]

Voisitko antaa konkreettisia esimerkkejä? Kai tiedät, että masentuneet ovat omassa negatiivisuudessaan usein todella raskasta seuraa, eivätkä asiat taikka ajatukset etene mihinkään. Se on ulkopuolisille myös todella raskasta, kun toinen kiertää kehää oman päänsä sisällä eikä tällä ole voimia muuhun kuin ajatella vain itseään ja sitä omaa pahaa oloaan.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 09:16"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 09:01"]

Ongelma noissa neuvojissa on se, että masentunut ihminen harvoin kaipaa neuvoja tilanteessaan. Usein hän on jo itse kyllä tietoinen miten kuuluisi toimia parantuakseen, mutta ei vain löydä siihen voimia. Läheisiltä ihmisiltä toivoisi tässä tilanteessa myötätuntoa ja tukea, ei ratkaisujen tuputtamista, vaikka tarkoitusperät olisivatkin hyvät. Itse pimitin masennukseni pitkään, kunnes yksi päivä kaikki vaan hajosi käsiin ja annoin kaiken purkautua vanhemmilleni. Isä tuntui vähän ymmärtävän, mutta äitini huuteli alakerrasta "älä kuuntele sitä, hakee vaan huomiota". Ihmisten asenteet osaa joskus olla tosi satuttavia...

[/quote]

Voisitko antaa konkreettisia esimerkkejä? Kai tiedät, että masentuneet ovat omassa negatiivisuudessaan usein todella raskasta seuraa, eivätkä asiat taikka ajatukset etene mihinkään. Se on ulkopuolisille myös todella raskasta, kun toinen kiertää kehää oman päänsä sisällä eikä tällä ole voimia muuhun kuin ajatella vain itseään ja sitä omaa pahaa oloaan.
[/quote]

Mun tapauksessa olin pimittänyt koko asian ja vähätellyt tilaani. En siis asunut vanhempieni luona. Tässä tapauksessa ei kyse ollut siitä että olisin uuvuttanut heidät tilallani. Olen sellainen "nauratan muita mutta itken sisäänpäin" tyyppi.

Valitettavasti ulkopuoliset ovat usein kädettömiä mitä tulee masentuneen auttamiseen. Itse sanoin aivan suoraan avopuolisolleni, että se ei voi mua auttaa vaan mun pitää itse nyt kelata noi asiat ja yrittää oppia uusia ajattelumalleja. Ja ainoa asia nykyisin millä saan mielenterveyteni pysymään kasassa on rutiinit ja itseni "harhauttaminen" pään sisäisistä möröistä elämällä sitä normaalia elämää, luomalla taidetta jne.

Tää on ollut pitkä prosessi päästä taas elämänsyrjään kiinni ja oon tosi kiitollinen avopuolisolleni että on jaksanut seistä rinnalla kädettömänä nuo pahimmatkin ajat. Hän on onneksi osannut tukea sillä tavalla, että on "pakottanut" mut lähtemään aikanaan välillä edes kahville jonnekin tai metsäretkelle jne.

Tulipas pitkä sepostus. Mun pointti oli ehkä nyt se, että paremmin toimii toisen aktivointi tekojen kautta, kuin se että antaa neuvoja kuinka piristyä ja "ottaa itseään niskasta kiinni". Loppupeleissä parantuminen on vain siitä masentuneesta itsestään kiinni.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 00:09"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 00:03"][quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 23:59"][quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 23:57"]

En vaan ymmärrä miksei saa itseään niskasta kiinni, en minäkään nauti aamuheräämisistä töihin lähteäkseni tai tiskaamisesta yms mutta aikuisuuteen kuuluu tehdä muitakin kuin kivoja juttuja. En ymmärrä masentumista.

[/quote]

Miten ihminen voi olla noin tyhmä?
[/quote]

Kiitos kun vahvistit käsitystäni siitä että masentuneet ovat vain epäkypsiä. En palaa lukemaan enempää vastauksia joten anna olla. T: aikaisemman viestin kirjoittaja, jonka on mentävä nukkumaan koska huomenna on työpäivä.
[/quote]
Tässähän ihminen juuri ihmetteli että mikä siinä on niin vaikeaa? Kerro toki. Itse en vähättele sairautta kun itsellänikin on ollut vaikean työuupumuksen yhteydessä myös vakava masennus, mutta sitä ihmettelen että miksi te ette hakeudu hoitoon ja parane?? Masennus ei ole mikään parantumaton sairaus ja olen todella alkanut miettimään kun olen itseni saanut lääkkeillä ja terapialla kuntoutettua suht helposti että mikä siinä teille muille on niin vaikeaa?? Minulle ei tule jäämään pysyväislääkitystä ja tunnistan masennuksen ja uupumuksen oireet nykyään helposti ja tiedän mitä silloin pitää tehdä, ettekö te siis tiedä että olette masentuneita ja siksi ette voi tehdä millekkään asialle mitään vai mitä hä?
[/quote]

Menepä sanomaan tuo isälleni, joka on kokeillut terapiaa, n. pariakymmentä eri lääkettä tai lääkeyhdistelmää ja osastohoitoa -sähköhoitoon ei kuntonsa puolesta päässyt. Kaikista toimenpiteistä huolimatta yritti itsemurhaa tänä keväänä, kun ei enää vain jaksanut vaikea-asteista psykoottista masennusta. KAIKKIEN MASENNUS EI OLE SAMANTASOISTA EIKÄ PARANE SAMOILLA TOIMENPITEILLÄ!!!! Psykologian ja psykiatrian perusteiden pitäisi olla kansalaisvelvollisuus, kun tällaista tietämättömyyttä yhä esiintyy.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 23:54"]

Kysykää ja vastaillaan. Mikä siinä niin ottaa päähän, että toinen kamppailee samojen perusasioidensa hoitamiseksi niin tuskaisen, että paniikiikohtauksiin asti ajautuu. Onko siinä jotakin kadehdittavaa? Makaamisessa kotona paikan ja hoitamattomien asioiden keskellä? Kun ei saa ruokaakaan alas... ei saa tehtyä sitä ihanaa, mitä teidän rakenne on suruine ja iloineen. Miksi pitää inhoaa ihmisiä, jotka ovat sairaita?

[/quote]

Ei vaan olis entisaikoina ollut mahdollista jäädä kotiin makaamaan yksinään kun töihin oli pakko lähteä. Luuletko että kivikaudella maattiin luolassa niin kauan yksinään, että nirri lähti? 

Ei ollut aikaa elintaso sairauksiin.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 09:30"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 09:16"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 09:01"] Hän on onneksi osannut tukea sillä tavalla, että on "pakottanut" mut lähtemään aikanaan välillä edes kahville jonnekin tai metsäretkelle jne. Tulipas pitkä sepostus. Mun pointti oli ehkä nyt se, että paremmin toimii toisen aktivointi tekojen kautta, kuin se että antaa neuvoja kuinka piristyä ja "ottaa itseään niskasta kiinni". Loppupeleissä parantuminen on vain siitä masentuneesta itsestään kiinni.

[/quote]

Mutta eikös tuo ole juuri sitä mitä masentuneet inhoavat, kun ei liikunta tai ulkoilu auta eikä jaksa tehdä mitään kun on masentunut ("kai mä nyt kävisin lenkillä jos pystyisin, mutta kun oon masentunu niin en pysty liikkumaan kotoa mihinkään")? Ja nyt sitten se olisikin sitä oikeaa tukemista?

Mun mielestä on ihan hyvä asia että joku jolla on omakohtaista kokemusta masennuksesta neuvoo muita ja kertoo oman kokemuksen ja myös kuinka parani siitä. Täytyy kuitenkin pitää mielessä ja ymmärtää että jokainen masentunut on yksilö ja keinot jolla itse parani ei välttämättä käy hänelle ja siitä ei sitten saa vetää herneitä nenään jos masentunut ei kokeile neuvoa, tai jos kokeilee ja luovuttaa.

Masennusta on niin monenlaista, ei voi oikein laittaa kaikkia masentuneita samaan muottiin. Mitä esittämiseen tulee, diagnoosin voi ehkä saada helposti mutta täytyy olla todella sairas että "saa" pitkän sairasloman tai kuntoutustuen masentuneena. Eläkeyhtiöt ja Kela hylkäävät paljon hakemuksia.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 23:57"]

En vaan ymmärrä miksei saa itseään niskasta kiinni, en minäkään nauti aamuheräämisistä töihin lähteäkseni tai tiskaamisesta yms mutta aikuisuuteen kuuluu tehdä muitakin kuin kivoja juttuja. En ymmärrä masentumista.

[/quote]

Ainoa mikä minua juuri nyt lohduttaa on se, että elämä opettaa.

Esim. työkavereistani irtisanottiin se ainoa subjektiivista päivähoitoa intohimoisesti vastustava pienten lasten äiti. Jostakin syystä hän ei enää vastustakaan subjektiivista päivähoitoa. 

Eräs sairaiden ihmisten "ylimääräisiä lomia" kadehtiva sairastui vaikeaan reumaan ja saa nyt itse nauttia niistä "ylimääräisistä lomista".

Vastaavia tapauksi tiedän useita.