Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka ette ymmärrä masentuneita
10.08.2015 |
Kysykää ja vastaillaan. Mikä siinä niin ottaa päähän, että toinen kamppailee samojen perusasioidensa hoitamiseksi niin tuskaisen, että paniikiikohtauksiin asti ajautuu. Onko siinä jotakin kadehdittavaa? Makaamisessa kotona paikan ja hoitamattomien asioiden keskellä? Kun ei saa ruokaakaan alas... ei saa tehtyä sitä ihanaa, mitä teidän rakenne on suruine ja iloineen. Miksi pitää inhoaa ihmisiä, jotka ovat sairaita?
Kommentit (189)
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 01:27"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 01:21"]
44, moni meistä neuvojista on toipunut hyvinkin vakavasta masennuksesta useita kertoja ja yrittää auttaa muita siitä huolimatta, että tulee tuomituksi.
[/quote]Sanotteko useinkin että ota itseäsi niskasta kiinni ja hyppele vähän?
[/quote]
Mä en koskaan sano noin. Mutta sen mä voin OMASTA KOKEMUKSESTA sanoa, että masennus ei parane IKINÄ passiivisuudella ja sillä että jää vain makaamaan kotiin.
Ihan varmasti se masentuneen korvissa saattaakin kuulostaa siltä " ota itseäsi niskasta kiinni ja hyppele vähän"- kehotukselta, jos sanoo, että sun vaan täytyy alkaa pikkuhiljaa, askel kerrallaan ottamaan elämääsi takaisin haltuusi. Joo, se ei tunnu alkuun yhtään kivalta, vaan vielä paskemmalta kuin se masennuksessa rypeminen. Se on pelottavaa ja ahdistavaa ja karmeaa. Mutta kun se vaan lopulta auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
89, niin paljon voimia sinulle täydestä sydämestä! <3 Toivon ja rukoilen että asiasi vielä muuttuvat paremmaksi. Onko sinulla kavereita tai ystäviä?
183 jatkaa..
Olen lähes varma, että täyttäisin itsekkin masentuneen kriteerit, mutta hemmetti soikoon en jää tuleen makaamaan sillä verukkeella, että minulla olisi muka lupa siihen! Ihmiset ovat vieraantunut luonnollisesta elämän kiertokulusta, jossa vahvat selviävät. Ei voi vaan maata kotona ja vaatia samoja oikeuksia ja samaa arvostusta, kun oikeasti työtä tekevät ja yhteiskunnan hyvinvointiin panostavat ihmiset.
Tilapäinen masennus on tietysti asia erikseen ja on hienoa, että meillä on niin hyvät mahdollisuudet saada apua sellaisille, joilla on vielä toivoa. Kaikki käy joskus pohjalla, vahvat eivät jää sinne märehtimään.
Luulenpa, että kyse totta tosiaan on siitä, että näille ymmärtämättömille masennus on korkeintaan vain vähän järeämpi alakulo. Ja lääkkeet alakulosta pääsemiseenhän ovat juuri näitä "Älä murjota, vaan mene lenkille!" tyyppisiä ratkaisuja. Ehkä isompaa ymmärtämystä saavat he, joille masennus on tullut huomattavan vaikeiden kokemusten kautta, mutta muut nähdään laiskoina ja saamattomina.
Eräs juuri tällaisen traumaattisen kokemuksen kokenut ihminen luennoi minulle kerran, että masennusta ei hänen mielestään ole edes olemassa. Eihän hänkään sitä ole kokenut, vaikka hänen näkemystensä mukaan "hänellä olisi ollut siihen syytä". No, ehkä niin, jos sairautta voi ajatella oikeuskäsityksen kautta. Olen koulukiusattu, ja ehkä kärsinyt masennuksesta huomattavasti luultua kauemmin. Mutta pahaksi se äityi silloin, kun minulla oli kaikki hyvin: oli hyvä perhe, oli upea miesystävä, oli ystäviä, uudet piirit. Kaikki oli tosi hyvin.
Ja mitä masennus minulle oli? Sitä, että yöstäni meni valtaosa häpeän, katkeruuden, toivottomuuden, itkemisen ja lopulta myös hirveän kuolemanpelon kanssa. Jouduin esimerkiksi rajoittamaan huomattavasti elämäni kivojakin asioita, koska jopa kirjan lukeminen tai videopeli saattoi laukaista kuolemanpelon. Olin sosiaalisesti lukossa, koska tuomaroin jokaista tekemistäni tauotta, ja tuomitsin itseni sitten yöllä. Sain paniikkikohtauksia, ja jokainen tekeminen oli merkittävä haaste. Jouduin tsemppaamaan itseäni jokaiseen ponnistukseen - siis ponnistukseen tasolla "Nouse ylös!", "Hae posti!", "Tee ruokaa!" - huomattavan paljon.
Joskus lamaannuin niin, että saatoin olla useita tunteja makaamassa lattialla tai istumassa vessassa, tsemppaamassa, että pakko on nousta ylös. Kuka terve oikeasti tekee niin, vaikka vähän laiskottaisi?
Täytyy huomioida, että masennus ei ole vain sitä, että surettaa. Se on myös kimppu ihan konkreettisia, fyysisiä vaivoja: tulehduskierteitä, päänsärkyä, painonvaihtelua, uniongelmia... Jos terve ihminen olisi vaikka pidemmän aikaa nukkumatta, sairastelisi alituiseen ja ruoasta saatu energia ihan minimissä, pystyisikö hän ratkaisemaan helposti ihan yksinkertaisiakin ongelmia töissä? Sellaiseksi minä konkretisoisin masennuksen terveelle: ihmisen koko olemus on niin kuormittunut, että se ei pysty toimimaan täydellä teholla. Siihen kuormitukseen se kehotus lenkkeilyynkin voi olla vain yksi painolasti lisää.
Terv. lääkityksen ja itsepintaisen terapian avulla masennuksesta toipunut
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 09:30"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 09:16"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 09:01"]
Ongelma noissa neuvojissa on se, että masentunut ihminen harvoin kaipaa neuvoja tilanteessaan. Usein hän on jo itse kyllä tietoinen miten kuuluisi toimia parantuakseen, mutta ei vain löydä siihen voimia. Läheisiltä ihmisiltä toivoisi tässä tilanteessa myötätuntoa ja tukea, ei ratkaisujen tuputtamista, vaikka tarkoitusperät olisivatkin hyvät. Itse pimitin masennukseni pitkään, kunnes yksi päivä kaikki vaan hajosi käsiin ja annoin kaiken purkautua vanhemmilleni. Isä tuntui vähän ymmärtävän, mutta äitini huuteli alakerrasta "älä kuuntele sitä, hakee vaan huomiota". Ihmisten asenteet osaa joskus olla tosi satuttavia...
[/quote]
Voisitko antaa konkreettisia esimerkkejä? Kai tiedät, että masentuneet ovat omassa negatiivisuudessaan usein todella raskasta seuraa, eivätkä asiat taikka ajatukset etene mihinkään. Se on ulkopuolisille myös todella raskasta, kun toinen kiertää kehää oman päänsä sisällä eikä tällä ole voimia muuhun kuin ajatella vain itseään ja sitä omaa pahaa oloaan.
[/quote]
Mun tapauksessa olin pimittänyt koko asian ja vähätellyt tilaani. En siis asunut vanhempieni luona. Tässä tapauksessa ei kyse ollut siitä että olisin uuvuttanut heidät tilallani. Olen sellainen "nauratan muita mutta itken sisäänpäin" tyyppi.
Valitettavasti ulkopuoliset ovat usein kädettömiä mitä tulee masentuneen auttamiseen. Itse sanoin aivan suoraan avopuolisolleni, että se ei voi mua auttaa vaan mun pitää itse nyt kelata noi asiat ja yrittää oppia uusia ajattelumalleja. Ja ainoa asia nykyisin millä saan mielenterveyteni pysymään kasassa on rutiinit ja itseni "harhauttaminen" pään sisäisistä möröistä elämällä sitä normaalia elämää, luomalla taidetta jne.
Tää on ollut pitkä prosessi päästä taas elämänsyrjään kiinni ja oon tosi kiitollinen avopuolisolleni että on jaksanut seistä rinnalla kädettömänä nuo pahimmatkin ajat. Hän on onneksi osannut tukea sillä tavalla, että on "pakottanut" mut lähtemään aikanaan välillä edes kahville jonnekin tai metsäretkelle jne.
Tulipas pitkä sepostus. Mun pointti oli ehkä nyt se, että paremmin toimii toisen aktivointi tekojen kautta, kuin se että antaa neuvoja kuinka piristyä ja "ottaa itseään niskasta kiinni". Loppupeleissä parantuminen on vain siitä masentuneesta itsestään kiinni.
[/quote] Niinpä, tyyliin mennäänkö yhdessä paikkaan A, tai just, että kuuntelee toista...Saa näkemään eri valossa asioita :) Kellä tahansa myös sillä joka ei ole masentunut ja joka kaipaa kuuntelemista, niin ei sekään halua kuulla, että mee lenkille eläkä valita tyyliin....jos tosiaan kaipaa toiselta vaan kontaktia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän toki masentuneita, olen vaikeaa masennusta sairastanut yli kymmenen vuotta.
Niitä tiettyjä tälläkin palstalla avautuvia "masentuneita" en ymmärrä. Tarkoitan niitä jotka jaksavat shoppailla kavereiden kanssa ja ravata baareissa etsimässä miehiä että voisi aloittaa parisuhteen ja sitten heittäytyä kotisohvalle miehen hoidettavaksi "kun ahdistaa liikaa poistua ovesta ilman poikaystävän apua nyyh".
Selvästi joillekin masennus on pelkkä tekosyy saada lorvia ja olla muiden paapottavana, mikä taas vie uskottavuutta niiltä oikeasti masentuneilta. Tämä seikka turhauttaa aivan järjettömästi.
Olen sitä mieltä että jokaiselle tekisi hyvää käydä säännöllisesti juttelemassa psykologin kanssa. Elämä ei ole tasaista kellään.
Aina tulee vaiheita jossa hämmentyy/ahdistuu ja pitää selvittää omia ajatuksiaan.
Jos näitä ei pääse purkamaan/käsittelemään niin kasautuu murheita liikaa ja masentuu. Ennaltaehkäisy olisi se juttu.
Voi olla päin mäntyä mutta itse ajattelen näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 19:55"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 11:33"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 11:08"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 11:05"]
Eikö meillä kaikilla ole sellaisia "miksi ottaa sukat illalla pois, kun ne aamulla joutuu kuitenkin takaisin laittamaan" päiviä, eikä me silti juosta lääkäriin hakemaan pillereitä tai jäädä neljän seinän sisään jurnuttamaan. Heikko luonne.
[/quote]On sellaisia päiviä varmasti kaikilla. Mutta oikea masennus nyt on ihan jotain muuta.
[/quote]
Oikea masennus on sellaista johon kivikaudella ei ollut varaa, eikä aikaa.
[/quote]Mistäs sinä tiedät millaista oli kivikauden ihmisten psyykkinen hyvinvointi?
[/quote]
Eihän hän tiedäkään, koska vastoin tätä kivikausi-ihmisen täystyöllisyyden stereotypiaa on selvinnyt, ettei kivikauden ihminen tehnyt kuin korkeintaan 3-4h aktiivista ruoanhakua ja loppupäivät oltiin heimon kesken tehden nyt mitä silloin tehtiinkään. Tosin eipä tuolloin eletty kovin pitkään, vaan kuoltiin n. 20-30:n vuoden ikäisinä. Maanviljelys ja omistusoikeudet muuttivat sitten kaiken...
"183 jatkaa.. Olen lähes varma, että täyttäisin itsekkin masentuneen kriteerit, mutta hemmetti soikoon en jää tuleen makaamaan sillä verukkeella, että minulla olisi muka lupa siihen! Ihmiset ovat vieraantunut luonnollisesta elämän kiertokulusta, jossa vahvat selviävät. Ei voi vaan maata kotona ja vaatia samoja oikeuksia ja samaa arvostusta, kun oikeasti työtä tekevät ja yhteiskunnan hyvinvointiin panostavat ihmiset. Tilapäinen masennus on tietysti asia erikseen ja on hienoa, että meillä on niin hyvät mahdollisuudet saada apua sellaisille, joilla on vielä toivoa. Kaikki käy joskus pohjalla, vahvat eivät jää sinne märehtimään."
Vähän näin ajattelin itsekin juuri ennen kuin romahdin ja sain ekan kerran diagnoosin, toistuva masennus, eli minulla oli ollut jo koko elämäni oireita. Luin masentuneista ja sairaslomalla olevista ja olin kateellinen että "pirulainen, minunkin pitäisi olla sairaslomalla mutta ei minulla ole mahdollisuutta jäädä töistä pois kun pakko tehdä töitä". Ehkä pahimmat masentuneiden dissaajat ovat itsekin diagnoosia ja hoitoa vailla, siksi ovat vähän kireitä meille jotka ollaan hoidossa ja saikulla/eläkkeellä.
"89, niin paljon voimia sinulle täydestä sydämestä! <3 Toivon ja rukoilen että asiasi vielä muuttuvat paremmaksi. Onko sinulla kavereita tai ystäviä?"
Jee, kiitos tuesta, sille toisellekin! On kavereita, ihmettelen kun seurassani viihdytään sairaudestani huolimatta. Olen ollut pari vuotta aika väsynyt pitämään keneenkään yhteyttä mutta nyt yritän tsempata ja olla hyvää seuraakin. Mutta olen menettänyt pari parasta sielunystävää viime vuosien aikana. En kuolemalle mutta ei niistä sen enempää kun en halua täällä julkisella palstalla kertoa toisten asioita edes nimettömänä.
p.s. jäi kaduttamaan kirjoituksessa, ei se niin mahtavaa ole että ensinnäkin perheenjäsen on 1.narsistinen, 2.juoppo, 3.kuollut. Ehkä se oli jotain mustaa huumoria yrittävinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 09:34"]
Rasittaa masentuneiden itsekkyys. Koko maailman ja sen ihmisten on pyörittävä masentuneen ympärillä tai sitten ei hyvä heilu. Ihan sama onko se oikea sairaus vai ei, ei muita silti saa kohdella kun kasaa sitä itseään. Parantuminen lähtee itsestä, joten itsensä vertaaminen halvaantuneeseen on todella typerää
[/quote]
Jos joku masennuksesta kärsivä lähipiirissäsi on itsekäs, ei se todellakaan tarkoita, että kaikki ovat. Aivan omituinen käsitys.
Itsekin vaikean masennuksen kanssa useampaan kertaa kamppailleena halusin/haluan olla vain rauhassa. En missään nimessä vaatinut ihmisiltä mitään enkä oksentanut pahaa oloani kenenkään niskaan. Teeskentelin usein muiden nähden reippaampaa kuin olinkaan. Itsekkääksi voisi kai kohdallani tulkita sen, että en jaksanut pitää yhteyttä ystäviin (en odottanut tätä myöskään heiltä). Masennus on oma henkilökohtainen asia eikä sitä halua koko maailmalle toitottaa.
Siinä olen samaa mieltä, että parantuminen lähtee itsestä. Se on kuitenkin pitkä prosessi ja vaatii voimia, mutta kukaan toinen ei voi sitä toisen puolesta suorittaa.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 00:08"]Olen parantunut masennuksesta, joten toivoisin, että muutkin parantuisivat.
Söin vahvoja kalaöljykapseleita ja terveellistä ruokaa ja liikuin runsaasti. Oloni koheni parissa viikossa eli hyvin lyhyessä ajassa.
Olin tekemässä itsemurhan parisuhteen päätyttyä, mutta PAKOTIN itseni parantumaan parantamalla elintapojani.
Ei, en sano, että keino sopii tai toimii kaikilla. Minua harmittaa, kun monet automaattisesti ottavat mielialalääkkeitä, joista ei välttämättä ole mitään hyötyä. Lääkkeet nostavat alkuvaiheessa itsemurhariskiä.
Jonkun pitäisi raahata kaikki masentuneet säännöllisesti metsälenkille pari kertaa päivässä, valvoa ruokavaliota, estää ryyppääminen ja tupakointi ja syöttää masentuneille kalaöljyä, jota aivot tarvitsevat.
Jätetään vielä nettinotkuminen pois, niin todella monen mieliala paranee kummasti. Tämä palsta piristää harvoja. (Minua tämä palsta huvittaa monestakin syystä.)
Päiväkirjan kirjoittaminen ja hyvien asioiden kirjoittaminen muistiin auttaa monia.
Elämäni ei todellakaan ole täydellistä vakavan fyysisen sairauden ja lyhyen elinaikaennusteen vuoksi, mutta pärjään, koska en enää anna itseni masentua.
[/quote] Kohdallasi tuskin oli masennuksesta kyse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vaan ymmärrä miksei saa itseään niskasta kiinni, en minäkään nauti aamuheräämisistä töihin lähteäkseni tai tiskaamisesta yms mutta aikuisuuteen kuuluu tehdä muitakin kuin kivoja juttuja. En ymmärrä masentumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentunut tarvitsee onnistumisen kokemuksia, eli toisin sanoen itsetunnon kohotusta. On ilmiselvää, että niitä onnistumisen kokemuksia tulee sen oman sietokyvyn mukaan, eli masentuneena pienin askelin edetään siihen tekemiseen. Jotta tuo toiminta toimisi, masentuneen lähiympäristö täytyy olla vapaa huonosti toimivasta palautteesta tyyliin "siivosit pöydän? No minäpä siivosin koko kämpän samassa ajassa!".
[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 23:57"]
En vaan ymmärrä miksei saa itseään niskasta kiinni, en minäkään nauti aamuheräämisistä töihin lähteäkseni tai tiskaamisesta yms mutta aikuisuuteen kuuluu tehdä muitakin kuin kivoja juttuja. En ymmärrä masentumista.
[/quote]
Miten ihminen voi olla noin tyhmä?
[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 23:57"]
En vaan ymmärrä miksei saa itseään niskasta kiinni, en minäkään nauti aamuheräämisistä töihin lähteäkseni tai tiskaamisesta yms mutta aikuisuuteen kuuluu tehdä muitakin kuin kivoja juttuja. En ymmärrä masentumista.
[/quote]
Masennuksessa on kyse vähän enemmästä kuin siitä ettei nauti aamuheräämisistä tai tiskaamisesta.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 23:59"][quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 23:57"]
En vaan ymmärrä miksei saa itseään niskasta kiinni, en minäkään nauti aamuheräämisistä töihin lähteäkseni tai tiskaamisesta yms mutta aikuisuuteen kuuluu tehdä muitakin kuin kivoja juttuja. En ymmärrä masentumista.
[/quote]
Miten ihminen voi olla noin tyhmä?
[/quote]
Kiitos kun vahvistit käsitystäni siitä että masentuneet ovat vain epäkypsiä. En palaa lukemaan enempää vastauksia joten anna olla. T: aikaisemman viestin kirjoittaja, jonka on mentävä nukkumaan koska huomenna on työpäivä.
Noi on niin kauheita noi käskyt ja neuvot (vaikka jotkut niitä vilpittömästi ja hyvää tarkoittaen antaisivatkin) "ota itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäydy", "mene lenkille niin asiat helpottuvat", "pyöri hetki lumihangessa"
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 11:33"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 11:08"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 11:05"]
Eikö meillä kaikilla ole sellaisia "miksi ottaa sukat illalla pois, kun ne aamulla joutuu kuitenkin takaisin laittamaan" päiviä, eikä me silti juosta lääkäriin hakemaan pillereitä tai jäädä neljän seinän sisään jurnuttamaan. Heikko luonne.
[/quote]On sellaisia päiviä varmasti kaikilla. Mutta oikea masennus nyt on ihan jotain muuta.
[/quote]
Oikea masennus on sellaista johon kivikaudella ei ollut varaa, eikä aikaa.
[/quote]Mistäs sinä tiedät millaista oli kivikauden ihmisten psyykkinen hyvinvointi?