Lue keskustelun säännöt.
Kohta 50. Olipa tylsä elämä.
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kokea intohimoinen rakkaus, tai edes suhde.
Ollut 30v saman miehen kanssa ja seksiä ollut viimeksi 7v sitten.
Niin, vähän vaikea kokea intohimoa jne, jos et koskaan anna edes omalle miehellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin ketjusta huomaa hyvin, millaisia harmaita, elämättömiä muumioita suurin osa suomalaisista on. Riittää kun käy töissä ja kaupassa, muun ajan ehkä laittaa ruokaa lapsille ja tämä on sitten hyvää elämää. Voi jessus.
Ja silti sinäkin olet täällä, juuri sinä.
Vierailija kirjoitti:
Älyllisesti utelias ihminen ei koskaan kyllästy elämään. Vaikka fysiikka alkaisi rappeutumaan aina löytyy uutta ja jännää opittavaa, vaikka kirjallisuuden parissa esimerkiksi. Uusia harrastuksia ja uutta nähtävää.
Ei opiskelu riitä elämänsisällöksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älyllisesti utelias ihminen ei koskaan kyllästy elämään. Vaikka fysiikka alkaisi rappeutumaan aina löytyy uutta ja jännää opittavaa, vaikka kirjallisuuden parissa esimerkiksi. Uusia harrastuksia ja uutta nähtävää.
Ei opiskelu riitä elämänsisällöksi.
Niin, eivät tyhmät tällaisia tajuakaan. Pitää vissiin olla loputonta dopamiinia, leipää ja sirkushuveja, jotta elämällä olisi sisältöä. Turhaan kirjoitin mitään, koska tosiaan, elämä ei ole tylsää älykkäälle ja uteliaalle ihmiselle, ja he sen myös tietävät. Tyhmä taas ei tajua mitään. Suu ammollaan ja silmät tyhjää tuijottaen tyhmä vain ei tajua. Kuin puhuisi seinälle.
Nelikymppisenä stressasin todella paljon vanhenemista. Kuitenkin nyt 57-vuotiaana olen ihan oikeasti elämäni kunnossa. Kuntoni ei ole koskaan ollut näin hyvä. Totta kai sen eteen on täytynyt nähdä vaivaa, mutta en ole koskaan ollut mikään himourheilija eikä elämäntavat ole mitenkään esimerkilliset. Menojalka vipattaa edelleen silloin tällöin. En sitten tiedä onko se hyvä vai huono asia, mutta nuorempana kuvittelin että tässä iässä olisin jo mökkiytynyt mummeli joka ei enää "irroittelisi" koskaan.
Joo. Totta kai me kaikki olemme erilaisia, mutta ei elämä normaalisti lopu vielä viisikymppisenä. Tai loppuuhan se jos itse niin päättää (enkä tarkoita tässä tapauksessa kirjaimellista elämän päättämistä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kokea intohimoinen rakkaus, tai edes suhde.
Ollut 30v saman miehen kanssa ja seksiä ollut viimeksi 7v sitten.
Niin, vähän vaikea kokea intohimoa jne, jos et koskaan anna edes omalle miehellesi.
Erinomainen pontti.
Vierailija kirjoitti:
app on tylsä
Mitä sovellusta tarkoitat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on +50 vuotiaana aika vapauttava tunne kun huomaa että silloin voi jo elää omaa elämää, ja myös oman näköistä elämää. Toki menneisyys on antanut perussuunnan, mutta paljon vielä, ja toivottavasti tulevaisuuttakin edessä? Esimerkiksi uusi avioliitto, entisen ja aikaa sitten päättyneen jälkeen, ja jotkut ja hyvät vanhat asiat kulkee kumminkin mukana. Esimerkiksi urheilu, terveet ja järkevät harrastukset, jne.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 55 v mies ja koen vielä eläväni parasta elämääni. Kaikki sujuu kuin tanssien. Asiaa auttaa uusi kaunis 25-vuotias naisystävä rinnallani. ;)
Erkki! Älä enää kutsu minua naisystäväksesi. Olen 61-vuotias veljesi ja nimeni on Kalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppisenä stressasin todella paljon vanhenemista. Kuitenkin nyt 57-vuotiaana olen ihan oikeasti elämäni kunnossa. Kuntoni ei ole koskaan ollut näin hyvä. Totta kai sen eteen on täytynyt nähdä vaivaa, mutta en ole koskaan ollut mikään himourheilija eikä elämäntavat ole mitenkään esimerkilliset. Menojalka vipattaa edelleen silloin tällöin. En sitten tiedä onko se hyvä vai huono asia, mutta nuorempana kuvittelin että tässä iässä olisin jo mökkiytynyt mummeli joka ei enää "irroittelisi" koskaan.
Joo. Totta kai me kaikki olemme erilaisia, mutta ei elämä normaalisti lopu vielä viisikymppisenä. Tai loppuuhan se jos itse niin päättää (enkä tarkoita tässä tapauksessa kirjaimellista elämän päättämistä).
Näin nelikymppisenä "mökkiytynyt mummeli" kuulostaa juuri ihanteelliselta. Mitä enemmän saan olla mökilläni, sitä parempi. Näin ne hyvät elämät ovat erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tylsä? Mitä jäi tekemättä, mitkä unelmat toteutumatta? Vielä ehtii vaikka mitä!
Ilmeisesti jotain mikä on MUIDEN mielestä hauskaa...
Tylsyys on hyvää ja rauhallista elämää verrattuna kaikenlaisiin draamoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppisenä stressasin todella paljon vanhenemista. Kuitenkin nyt 57-vuotiaana olen ihan oikeasti elämäni kunnossa. Kuntoni ei ole koskaan ollut näin hyvä. Totta kai sen eteen on täytynyt nähdä vaivaa, mutta en ole koskaan ollut mikään himourheilija eikä elämäntavat ole mitenkään esimerkilliset. Menojalka vipattaa edelleen silloin tällöin. En sitten tiedä onko se hyvä vai huono asia, mutta nuorempana kuvittelin että tässä iässä olisin jo mökkiytynyt mummeli joka ei enää "irroittelisi" koskaan.
Joo. Totta kai me kaikki olemme erilaisia, mutta ei elämä normaalisti lopu vielä viisikymppisenä. Tai loppuuhan se jos itse niin päättää (enkä tarkoita tässä tapauksessa kirjaimellista elämän päättämistä).
Näin nelikymppisenä "mökkiytynyt mummeli" kuulostaa juuri ihanteelliselta. Mitä enemmän saan olla mökilläni, sitä parempi. Näin ne hyvät elämät ov
Aikansa kutakin. Onneksi voi tehdä sitä mikä tuntuu hyvälle kulloinkin. Olisi kyllä ihanaa olla elämänsä kunnossa 57 vuotiaana. Nyt tuntuu kaukaiselle haaveelle kun stressi aikustuvasta erityisnuoresta ja perimenopaussi tuntuu syövän kaiken jaksamisen mitä on+ ne oudot nivelien kolotukset, kivut kävellessä että tarvitsee tukia ja kipulääkkeitä. Muutama vuosi sitten olin itsekin ihan huippukunnossa miesten ja naisten asteikolla, nyt vain olen ja koitan selvitä. Mikään ei lyö ihmistä niin ketoon kuin omat hormonit. Oma keho on nykyisin pahin viholliseni. Ikinä ei aamulla tiedä mitä ikävää se tänään keksii kiusaksi jos ei jo herätessä ole niin kipeä ettei tiedä miten päivästä selviää. Ja näkö, just uudet lukulasit ja miten nämäkin nyt tuntuu olevan niin sameat...
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin ketjusta huomaa hyvin, millaisia harmaita, elämättömiä muumioita suurin osa suomalaisista on. Riittää kun käy töissä ja kaupassa, muun ajan ehkä laittaa ruokaa lapsille ja tämä on sitten hyvää elämää. Voi jessus.
Suomessa kehutaan ARKEA maasta taivaaseen. Kuinka ARKI on hyvää, ARKIPÄIVÄT ihania, kun voi vaan käydä töissä, kuskata lapsia, käydä lenkillä, tehdä kotitöitä, ja katsella illalla TV:tä.
Jos tarkemmin tätä ajattelee, niin täyttä p*****aahan tämä on. Sitten joku luulee saavansa vanhana tyydytystä siitä, kun on itse laittanut itsensä sivuun, ja epäitsekkäästi omistanut aikansa lapsille, jotta he sitten isona arvostaisivat vanhempia ja saamaansa hyvää kasvatusta. Ja parhaassakin tapauksessa niistä omista lapsista tulee samanlaisia aivokääpiöitä kuin itse on ollut.
Pitäisi yrittää edes hetken elää toisin. Itselläni oli nuorena muutama sellainen ohikiitävä hetki, ja jos lasten kasvettua olisi "asiat hyvin", niin haluaisin kyllä vielä uudestaan sellaisia hetkiä.
Vierailija kirjoitti:
Tylsyys on hyvää ja rauhallista elämää verrattuna kaikenlaisiin draamoihin.
Tylsyys voi myös tarkoittaa sitä ettei saanut esim lapsia ja kumppania vaikka olisi halunnut.
Voi kulta, ei ollut tässä!
Kirjaa muutama haaveesi
Toteuta!
Nyt
Oon 63 ja elämä on seikkailu - edelleen
N a u t i n
Toivon niin sulle kaikkea hyvää💕
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla ap oli sun mielestä tylsä elämä, niin sehän on kokonaan sun oma valintasi.
Jokainen terve ja normaali on itse vastuussa kaikista elämänsä valinnoista ja teoistaan.
Ja sikäli mikäli valitsee lukion tai peruskoulun jälkeen täysin väärän koulutuksen tai ammattin, niin milloinkaan elämässä ei ole ollut niin helppoa vaihtaa uutta koulutusalaa ja ammattia kuin tällä hetkellä on.
Jos on taas valinnut väärän puolison, niin puolisosta pääsee tosi kevyesti eroon, avioeron harkinta-aika puoli vuotta eli 6 kk, ja sen jälkeen voi hake lopullista avieroa.Jos taas on valinnut elää sinkkuna, niin siitähän ei voi ketään syyttää.
Jos ei harrasta mitään, niin siitäkään ei voi syyttää ketään muuta kuin itseään. Että on liian laiska ja saamaton ja yleisesti ottaen sellainen ihminen, jota ei kiinnosta yhtään mikään asia.
Tylsästä ja tyhjästä elämästä ihminen voi syyttää vain ja ainoa
Ei se ihan aina noinkaan mene, että voisi aina päättää asiat oman mielensä mukaan. Perheen kautta on kuitenkin vastuussa usein muista ihmisistä. Periaatteessa voisin jättää työkyvyttömän puolisoni, mutta en halua. Voisin myös näyttää täysi-ikäistyneille lapsille ovea, mutta tiedän, ettei toinen pärjäisi mt-ongelmiensa kanssa yksin. Toinen ei taas taloudellisesti.
Elämäni ei ole missään nimessä tyhjää. Vain hieman raskasta, sitovaa ja melkoinen pettymys odotusten suhteen.
Mulla on niin kiinnostava päänsisäinen maailma, että en kaipaa niin paljon ulkoisia virikkeitä. Ja tuosta opiskelusta ja oppimisesta kun joku puhui, niin ei sillä tarvitse tarkoittaa koulunpenkin kulutusta. Elämän palapelin kasaamisessa auttaa kaikki lukeminen ja tutkiskelu. Elämä on kuin labyrintti tai juoksupyörä: toisen kiertävät siinä kehää, osa tylsistyneenä ja osa tyytyväisinä ja toiset tutkivat miten siitä pääsee pois, että mitä toisella puolen on. Se tutkiminen on kiinnostavaa ja haaveilu mitä se voi olla.
Älyllisesti utelias ihminen ei koskaan kyllästy elämään. Vaikka fysiikka alkaisi rappeutumaan aina löytyy uutta ja jännää opittavaa, vaikka kirjallisuuden parissa esimerkiksi. Uusia harrastuksia ja uutta nähtävää.