Kohta 50. Olipa tylsä elämä.

Joo, ei ole ollut hääppönen elämä. Lapsen sentään sain.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on niin kiinnostava päänsisäinen maailma, että en kaipaa niin paljon ulkoisia virikkeitä. Ja tuosta opiskelusta ja oppimisesta kun joku puhui, niin ei sillä tarvitse tarkoittaa koulunpenkin kulutusta. Elämän palapelin kasaamisessa auttaa kaikki lukeminen ja tutkiskelu. Elämä on kuin labyrintti tai juoksupyörä: toisen kiertävät siinä kehää, osa tylsistyneenä ja osa tyytyväisinä ja toiset tutkivat miten siitä pääsee pois, että mitä toisella puolen on. Se tutkiminen on kiinnostavaa ja haaveilu mitä se voi olla. 

Elin mäkin vuosikymmeniä pääni sisällä kun sitä ulkopuolistakaan elämää ei ollut. 

Samoin tänä vuonna tulee 50v täyteen ja samoin on ollut tylsä, laman pilaama tylsä ja turvaton elämä, ei ole mennyt ollenkaan niinkuin olisin halunnut :/ Ja kohti huonompaa vaan mennään, tuskin tässä elämässä enää mitään merkittävää positiivista on tapahtumassa. Viimeksi olen ollut onnellinen lapsena 80-luvulla. Eipä olisi silloin uskonut miten kurjaksi elämä muodostuu!!

Vierailija kirjoitti:

Monilla elämä ei ole vielä alkanutkaan. Raha oli puutteena. Olisi ollut paljon tarjolla jos olisi ollut raha siihen; kunnon koti, sen laitto, matkat, autokyyti, maisemia, sauna ja mökki jne. Ehkä hyvä seura. Joskus asiat vain menevät ohi. Ehkä on silti tulossa elämää.

Joskus tulevaisuudessa ehkä ihmetellään, kuinka silloin 2000-luvun alkuvuosina ihmisillä oli resursseja ja mahdollisuuksia kokea ja tehdä yhtä ja toista. Ikävä kyllä pitkä (loivahko) alamäki on tulossa, ja kaukana tulevaisuudessa pärjäävät vain upporikkaiden vesat, joita varten on kasattu valtavat omaisuudet.

Vierailija kirjoitti:

Elämä oli hyvää 31 vuotiaaksi asti, sen jälkeen pelkkää tylsää, ainoa ilo syöminen. Lihoin 34kg kun iski 30 kriisi

N37 ja 100kg

Voit laihtua sen vuodessa pois.

Vierailija kirjoitti:

Samoin tänä vuonna tulee 50v täyteen ja samoin on ollut tylsä, laman pilaama tylsä ja turvaton elämä, ei ole mennyt ollenkaan niinkuin olisin halunnut :/ Ja kohti huonompaa vaan mennään, tuskin tässä elämässä enää mitään merkittävää positiivista on tapahtumassa. Viimeksi olen ollut onnellinen lapsena 80-luvulla. Eipä olisi silloin uskonut miten kurjaksi elämä muodostuu!!

Sama homma. Tosin mun elämän pilasi alkkisvanhemman aiheuttamat mt ongelmat. Viimeksi olin mäkin onnellinen alakoulussa. 

Sama. Täytän elokuussa 50. Tuntuu etten ole tehnyt kuin nukkkunut, syönyt ja käynyt töissä viimeiset 30 vuotta. Puolisoa tai lapsia ei ole, eikä ihmissuhteita muutenkaan. Eikä mitään harrastuksiakaan, kun työ vie kaikki mehut ei jaksa. Sitä jaksaa toivoa, että eläkkeellä sitten aukeaa uusi elämä. Vaan saa nähdä saako silloin enää mitään eläkkeitä edes kun mun pitäisi 67-vuotiaana eläkkeelle päästä.

Näin juuri 41v täyttäneenä miehenä ei voi muuta kun allekirjoittaa tämän. En saanut komean miehen geenejä, jonka myötä naisia ei edes ole voinut yrittää lähestyä internetin ulkopuolella. Baareissa ja festareilla käynti ei (enää) kiinnosta, tosin niissäkin seuranhaku on miesten suhteen rajoitettu vain komeille ja pitkille miehille. Koko elämä jäi elämättä, kokemukset saamatta eikä mainittavan arvoista työuraa ole. Kunpa vain olisinkin syntynyt riskejä kaihtamattomaksi korkeatestosteroniseksi ekstroverttialfaksi enkä tylsäksi läskipalleroksi joka ei kenellekään kelpaa.

Paskat kortit tuli, mutta näillä pelataan viimeiseen häviöön asti.

Jäin 48 vuotiaana työttömäksi ja sain selville ettei kukaan pyydä 48v edes työhaastatteluun. 

Täytän 6kk kuluttua 50v ja näillä näkyminen ei ole töitä tiedossa vaikka kuinka hakisi.  

Vierailija kirjoitti:

Näin juuri 41v täyttäneenä miehenä ei voi muuta kun allekirjoittaa tämän. En saanut komean miehen geenejä, jonka myötä naisia ei edes ole voinut yrittää lähestyä internetin ulkopuolella. Baareissa ja festareilla käynti ei (enää) kiinnosta, tosin niissäkin seuranhaku on miesten suhteen rajoitettu vain komeille ja pitkille miehille. Koko elämä jäi elämättä, kokemukset saamatta eikä mainittavan arvoista työuraa ole. Kunpa vain olisinkin syntynyt riskejä kaihtamattomaksi korkeatestosteroniseksi ekstroverttialfaksi enkä tylsäksi läskipalleroksi joka ei kenellekään kelpaa.

Paskat kortit tuli, mutta näillä pelataan viimeiseen häviöön asti.

Sama homma se on tällaiselle rumalle täysin karismattomalle naiselle. En ole saanut miestä, lapsia taikka ystäviä vaikka olen asunut useammassa maassa ja harrastanut miljoonaa harrastusta ja opiskellut vaikka mitä. Nuo ei kuitenkaan täytä mitenkään ihmissuhteiden puutteen aiheuttamaa tyhjiötä. Ihan kuin ei olisi elänyt ollenkaan, kun on muille täyttä ilmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Älyllisesti utelias ihminen ei koskaan kyllästy elämään. Vaikka fysiikka alkaisi rappeutumaan aina löytyy uutta ja jännää opittavaa, vaikka kirjallisuuden parissa esimerkiksi. Uusia harrastuksia ja uutta nähtävää. 

Älyllisesti uteliaallakin pitää silti olla tallella jonkinlainen mielenterveys, että ylipäänsä pystyy kokemaan minkäänlaista mielihyvää. Ilman sitä jännästä opittavasta jää jäljelle vain opittava.

Itsekin muistan, miten vaikea oli ymmärtää, miksi kaikki eivät koe elämää yhtä mielekkäänä kuin mitä itse. Noh, tässä tapauksessa ainakin elämä opetti, ja tällä kokemuksella en suosittele tarjoamaan oman kokemuksen perusteella patenttiratkaisuja muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on niin kiinnostava päänsisäinen maailma, että en kaipaa niin paljon ulkoisia virikkeitä. Ja tuosta opiskelusta ja oppimisesta kun joku puhui, niin ei sillä tarvitse tarkoittaa koulunpenkin kulutusta. Elämän palapelin kasaamisessa auttaa kaikki lukeminen ja tutkiskelu. Elämä on kuin labyrintti tai juoksupyörä: toisen kiertävät siinä kehää, osa tylsistyneenä ja osa tyytyväisinä ja toiset tutkivat miten siitä pääsee pois, että mitä toisella puolen on. Se tutkiminen on kiinnostavaa ja haaveilu mitä se voi olla. 

Elin mäkin vuosikymmeniä pääni sisällä kun sitä ulkopuolistakaan elämää ei ollut. 

Mutta monelle tuo on ihan tietoisesti valittu elämä. Itse olen tällainen. Kyllä minä olisin voinut saada ulkopuolista elämää, ja nuorena sitä olikin. Mutta totesin päänsisäisen kiinnostavammaksi, ja valitsin sen. Elän siis omasta valinnastani varsin erakkomaisesti, koska olen tyytyväisin näin. Minulle tämä ei ole mikään surkea olosuhteiden pakko, johon on ollut pakko sopeutua.

Vierailija kirjoitti:

Jäin 48 vuotiaana työttömäksi ja sain selville ettei kukaan pyydä 48v edes työhaastatteluun. 

Täytän 6kk kuluttua 50v ja näillä näkyminen ei ole töitä tiedossa vaikka kuinka hakisi.  

Itsekin ollut kortistossa 48-vuotiaasta lähtien ja tänä vuonna tulee 50v täyteen. Muutamassa työhaastattelussa olen päässyt käymään mutta enpä ole tullut valituksi. Edes puhelinmyyjäksi/asiakaspalvelijaksi/ajanvaraajaksi tai siivoojaksi ei pääse vaikka kokkariöykkärien mielestä niihin pääsee kukavaan heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on niin kiinnostava päänsisäinen maailma, että en kaipaa niin paljon ulkoisia virikkeitä. Ja tuosta opiskelusta ja oppimisesta kun joku puhui, niin ei sillä tarvitse tarkoittaa koulunpenkin kulutusta. Elämän palapelin kasaamisessa auttaa kaikki lukeminen ja tutkiskelu. Elämä on kuin labyrintti tai juoksupyörä: toisen kiertävät siinä kehää, osa tylsistyneenä ja osa tyytyväisinä ja toiset tutkivat miten siitä pääsee pois, että mitä toisella puolen on. Se tutkiminen on kiinnostavaa ja haaveilu mitä se voi olla. 

Elin mäkin vuosikymmeniä pääni sisällä kun sitä ulkopuolistakaan elämää ei ollut. 

 

Mutta monelle tuo on ihan tietoisesti valittu elämä. Itse olen tällainen. Kyllä minä olisin voinut saada ulkopuolista elämää, ja nuorena sitä olikin. Mutta totesin pä

Ei se pään sisällä mielikuvitusmaailmoissa eläminen silti oikeaa elämää ole. 

Ainoa keino päästä itseä kiinnostavaan työhön tässä iässä olis yrityksen perustaminen ja se vaatii rahaa. Ja konkan myötä voi menettää kaiken itselle tärkeän. 

Seksin puutetta on ollut elämä, yhdyntöjä muutamia kymmeniä yhteensä koko elämän aikana. Matkustaminen olis myös kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Joo, ei ole ollut hääppönen elämä. Lapsen sentään sain.

Minä en lasta, mutta uran, joka on nyt ohi. Todella paljosta on jäänyt paitsi. Sitten sitä ihmettelee, mikä itsessä on vikana, kun muut kyllä pariutuu, saa lapsia, matkustaa, viettää perhe-elämää jne. 

Vierailija kirjoitti:

Jäin 48 vuotiaana työttömäksi ja sain selville ettei kukaan pyydä 48v edes työhaastatteluun. 

Täytän 6kk kuluttua 50v ja näillä näkyminen ei ole töitä tiedossa vaikka kuinka hakisi.  

Yli 55-vuotiaille näyttää olevan vaikka mitä työllisyysohjelmia, mutta miedän ikäluokka on jälleen kerran jossain ihmeellisessä väliinputoajan osassa :/

Vierailija kirjoitti:

Näin juuri 41v täyttäneenä miehenä ei voi muuta kun allekirjoittaa tämän. En saanut komean miehen geenejä, jonka myötä naisia ei edes ole voinut yrittää lähestyä internetin ulkopuolella. Baareissa ja festareilla käynti ei (enää) kiinnosta, tosin niissäkin seuranhaku on miesten suhteen rajoitettu vain komeille ja pitkille miehille. Koko elämä jäi elämättä, kokemukset saamatta eikä mainittavan arvoista työuraa ole. Kunpa vain olisinkin syntynyt riskejä kaihtamattomaksi korkeatestosteroniseksi ekstroverttialfaksi enkä tylsäksi läskipalleroksi joka ei kenellekään kelpaa.

Paskat kortit tuli, mutta näillä pelataan viimeiseen häviöön asti.

Tuo on sinun korvienvälissäsi tuo ongelma. Kaikennäköisillä miehillä on naisia, jos vaan korvienväli on kunnossa ja sydän paikallaan. Mutta sydän ei ole paikallaan eikä aivotkaan reilassa, jos haaveilee olevansa joku "alfauros". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on niin kiinnostava päänsisäinen maailma, että en kaipaa niin paljon ulkoisia virikkeitä. Ja tuosta opiskelusta ja oppimisesta kun joku puhui, niin ei sillä tarvitse tarkoittaa koulunpenkin kulutusta. Elämän palapelin kasaamisessa auttaa kaikki lukeminen ja tutkiskelu. Elämä on kuin labyrintti tai juoksupyörä: toisen kiertävät siinä kehää, osa tylsistyneenä ja osa tyytyväisinä ja toiset tutkivat miten siitä pääsee pois, että mitä toisella puolen on. Se tutkiminen on kiinnostavaa ja haaveilu mitä se voi olla. 

Elin mäkin vuosikymmeniä pääni sisällä kun sitä ulkopuolistakaan elämää ei ollut. 

 

Mutta monelle tuo on ihan tietoisesti valittu elämä. Itse olen tällainen. Kyllä minä olisin voinut saada ulkopuolista e

Elossa olemista se ainakin on. Jos ei ole mahdollista saada päänulkoista elämää, on se sitten parempi, että on edes sisäinen. Se on yksi traumatisoituneen ihmisen dissosiaation muoto,. joka helpottaa oloa. 

Ei se pään sisällä mielikuvitusmaailmoissa eläminen silti oikeaa elämää ole. 

Niin, se on sinun näkemyksesi, ja se voi ehkä olla monen muunkin näkemys, mutta itseäni se ei erityisemmin kiinnosta, koska olen onnellinen. Enkä tee mitään lainvastaista, häiritse ketään, ja elätän itseni palkkatyöllä eli en edes loisi haaveilemassa jonkun muun kustannuksella. 

Hassua muuten on, että jos olisin vaikka kirjailija tai muu taiteilija, sitten useimmat olisivat sitä mieltä, että se mielikuvitusmaailmoissa elely onkin oikeaa elämää. Monen mielestä se voisi olla jopa luovaa ja hienoa. Mutta koska teen sitä vain omaksi ilokseni, niin se ei ole oikeaa elämää ja jotenkin huono vaihtoehto.

Aika usein näissä erilaisten elämäntapojen tuomitsemisissa on kyse siitä, miten yhteiskunta meitä aivopesee nuoresta asti. Ihmisistä halutaan tehdä ohjaitavia ja tottelevaisia, joten heidät ehdollistetaan tavoittelemaan asioita itsensä ulkopuolelta. Pitäisi haluta lisääntyä, menestyä, saada omaisuutta ja ties mitä. Olla tyytymätön jos ei ole saavuttanut ulkoisessa elämässä tarpeeksi. Tällaista ehdollistumista vasten ihmiset, jotka ovat onnellisia vain omasta olemisestaan, kunhan saavat perustarpeet täytettyä, ovat uhka.