Lue keskustelun säännöt.
Kohta 50. Olipa tylsä elämä.
Kommentit (146)
Vun stalkkerit kirjoitti:
Mulla oli hurja. Itsekään en ensin tiennyt kuinka hurja oli. Valitettavasti monetkaan muut ei tiedä. Jotkut "vieraat ihmiset" taas tietää vähän liiankin hyvin.
Tuo on kyllä hurjaa kun hurjimmat jutut oli silloin kun ei itse edes tiennyt niistä. No, niitä muistellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin ketjusta huomaa hyvin, millaisia harmaita, elämättömiä muumioita suurin osa suomalaisista on. Riittää kun käy töissä ja kaupassa, muun ajan ehkä laittaa ruokaa lapsille ja tämä on sitten hyvää elämää. Voi jessus.
Yksinhuoltajana elämä on väistämättä enemmän tai vähemmän tällaista, halusi tai ei. Ainakin jos tukiverkkoja ei ole. Monenlaista haluaisin itsekin tehdä, mutta aikaa, voimia tai tilaisuutta ei vain ole. Ehkä sitten kun lapset kasvavat - mutta sitten olenkin jo "vanha" ja kirjoittelen tänne ehkä samanlaisia avauksia kuin ap nyt.
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin ketjusta huomaa hyvin, millaisia harmaita, elämättömiä muumioita suurin osa suomalaisista on. Riittää kun käy töissä ja kaupassa, muun ajan ehkä laittaa ruokaa lapsille ja tämä on sitten hyvää elämää. Voi jessus.
Hyvä elämä on jokaiselle omanlaisensa. Et sinä voi ulkoapäin arvioida muiden elämää.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
On ollut ilo painia kaikenlaisten psyykkisten ongelmien parissa, jotka ovat estäneet elämisen.
Osu niin maaliin. Voi vit tu että katkeroituu, kun menny elämä sosiaalisen tilanteen pelkoon ja paniikkikohtauksiin..
(Ja palstan kotilääkäreille tiedoksi. On käyty terapiat ja lääkkeet läpi, ei voittoa)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tylsä? Mitä jäi tekemättä, mitkä unelmat toteutumatta? Vielä ehtii vaikka mitä!
Ei ehdi kokea enää teiniromanssia, ellei sitten ryhdy jammuksi
Mun isä oli 74v kun rakastui tulisesti 70v naiseen. Se oli oikeasti sellainen intohimoinen teiniromanssi, aivan ihana. Ehtivät saamaan 4 upeaa vuotta ennen isäni kuolemaa.
Ei rakkaus katso ikää eikä ulkokuorta, nuori voi olla (ja pitää olla) sisäisesti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut aivan sairaan hauska elämä. En ole kauheasti jarrutellut tekemisiäni aikuisiälläkään vaan mennyt yli nelikymppisenä keikoille ja festareille ym. ja ollut ihan reilusti nolon yli-ikäinen. Lasten ja miehen kanssakin on tehty kaikkea mahdollista yhdessä. Kivaa on ollut, mutta tästä on ajatuksenakin ihan kamalaa luopua 😭 Ei hauskuutta voi hankkia varastoon ettei sitten vanhana kaduttaisi. Pikemminkin mietityttää, olisiko silti ollut parempi elää pienesti ja hissutellen ja hyväksyen että elämä nyt on aika tylsää ja tapahtumaköyhää ja siitä voi sitten aikanaan päästää hyväksyen irti.
Kaikista kauhein näky on vanha eukko joka yrittää olla ikiteini ! Vanha nahka sinä olet.
Tylsyys (eli tasaisuus, arkisuus?) on parempi kuin suuret onnettomuudet ja järkytykset.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tässä 31 kesäsenä mietin, että miten tästä elämästä nyt vois tehdä jotenkin mielenkiintoista. Elä suotta sure 50. Yhtä tylsää meillä kolmekymppisilläkin voi olla.
Yleensä elämä on kärsimystä. Tuskaa ja kipua ja ennenaikainen kuolema. Hyvä elämä voi ihan hyvin olla töitä ja TV:n edessä istuskelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä oli hyvää 31 vuotiaaksi asti, sen jälkeen pelkkää tylsää, ainoa ilo syöminen. Lihoin 34kg kun iski 30 kriisi
N37 ja 100kg
Täällä minäkin aina ahmin. N47 ja yli 100kg.
Ihmisten elämä on syömistä juomista paskomista kusemista. Toisilla vaan kalliimmat juomat ja ruuat. Sitten kuolema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä elin kolmekymppiseksi muiden määrittelemää roolia. Haaveilin muiden asettamista haaveista, pysyin muiden mielipiteiden vuoksi ankeassa parisuhteessa jonka osin pilasin ihan itse jatkuvan miellyttämishaluni vuoksi, opiskelin umpitylsän naisammatin ja kärvistelin siinä ihan liian pitkään. Sitten otin itseäni niskasta kiinni. Erosin, lopetin äitini miellyttämisen (voi luoja sitä paskamyrskyä ja diagnosointia kun aloin elää omaa elämää ja asettaa rajoja), ostin asunnon, aloin harrastaa mitä huvittaa, muutin toiselle puolelle Suomea, opiskelin uuden ammatin. Nyt nelikymppisenä on oma elämä ja kiva työ uudessa ammatissa. Aviomies, lapset, kivat harrastukset ja omat mielipiteet. Oma elämä. Tosin edelleen äitini yrittää hallita, mut osaan jo haistattaa ns asialliset v"tut.
Kaipaatko sääliä omista huonoista valinnoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos illan nauruista 🤣😂 Jotenkin huvittavan lakonisesti todettu, vähän harmittaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut aivan sairaan hauska elämä. En ole kauheasti jarrutellut tekemisiäni aikuisiälläkään vaan mennyt yli nelikymppisenä keikoille ja festareille ym. ja ollut ihan reilusti nolon yli-ikäinen. Lasten ja miehen kanssakin on tehty kaikkea mahdollista yhdessä. Kivaa on ollut, mutta tästä on ajatuksenakin ihan kamalaa luopua 😭 Ei hauskuutta voi hankkia varastoon ettei sitten vanhana kaduttaisi. Pikemminkin mietityttää, olisiko silti ollut parempi elää pienesti ja hissutellen ja hyväksyen että elämä nyt on aika tylsää ja tapahtumaköyhää ja siitä voi sitten aikanaan päästää hyväksyen irti.
Mulla on ollut myös tylsä elämä sen suhteen että on tapahtunut lähinnä kauheita asioita, mutta en kyllä koe jotain festareita ja keikkoja mitenkään kovin jänninä epätylsinä elämäntapahtumina.
Youtubesta löytyy hyviä ohjeita KILJUN valmistukseen. Halpaa ja saa olla kännissä.
Elämä loppuu kolmenkympin korvilla. Eihän loppuelämä ole enää muuta kuin nuoruuden jälkeinen krapula.
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla ap oli sun mielestä tylsä elämä, niin sehän on kokonaan sun oma valintasi.
Jokainen terve ja normaali on itse vastuussa kaikista elämänsä valinnoista ja teoistaan.
Ja sikäli mikäli valitsee lukion tai peruskoulun jälkeen täysin väärän koulutuksen tai ammattin, niin milloinkaan elämässä ei ole ollut niin helppoa vaihtaa uutta koulutusalaa ja ammattia kuin tällä hetkellä on.
Jos on taas valinnut väärän puolison, niin puolisosta pääsee tosi kevyesti eroon, avioeron harkinta-aika puoli vuotta eli 6 kk, ja sen jälkeen voi hake lopullista avieroa.Jos taas on valinnut elää sinkkuna, niin siitähän ei voi ketään syyttää.
Jos ei harrasta mitään, niin siitäkään ei voi syyttää ketään muuta kuin itseään. Että on liian laiska ja saamaton ja yleisesti ottaen sellainen ihminen, jota ei kiinnosta yhtään mikään asia.
Tylsästä ja tyhjästä elämästä ihminen voi syyttää vain ja ainoa
Nythän se alanvaihto vasta vaikeaa onkin. Uusia puolisoita ei noin vaan oteta jos kukaan ei ole kiinnostunut.
Mulla oli hurja. Itsekään en ensin tiennyt kuinka hurja oli. Valitettavasti monetkaan muut ei tiedä. Jotkut "vieraat ihmiset" taas tietää vähän liiankin hyvin.