Mikä satsaus omaan hyvinvointiisi on oikeasti kannattanut?

Kaikenlaisen tapailun/seurustelun/seksi n lopettaminen.

Liikunta ja nimenomaan kuntosali vapailla, isoilla painoilla harjoittelu. Parikymppisenä ajattelin, ettei naisille sovi isojen painojen nosto, menee paikat rikki ja näyttää mieheltä. Ajattelin, että ihan hölmö nainen joka haluaa treenata vaikka selkälihaksia tai olkapäitä. Nyt nelikymppisenä saliharrastajana voin olla kiitollinen, että 30 vuotiaana muutin mieleni ja aloitin salitreenin ensin pt:n opastuksella, sitten itse asiaan perehtyen lisää. Nyt kun on vahvat lihakset, jaksan arkea paljon paremmin mitä liikuntaa harrastamattomat tai lihastreenin skippaavat ikäiseni. Monilla on erinäisiä kolotuksia, niskat ja hartiat jumissa (--> päänsärky), selkäkipuja, huono ryhti, heikkojen pakaralihasten aikaansaamia ongelmia yms. Tai muuten vaan löysä kroppa ja joudutaan miettimään jokainen suupala tarkkaan, ettei vaan liho. Minulla taas lihaksikkaan naisellisen ryhdikäs x-mallinen kroppa, lihaa oikeissa paikoissa, kapea vyötärö ja voin syödä lihomatta kuin pieni hevonen. Vaikka työergonomiani on ihan pyllystä, ei siltikään ole ollut mitään niska/hartia/selkä- yms. kipuja. 

Miesten välttely. Ihan tutkitusti nainen voi paremmin ilman miestä elinpiirissään. Ei seksin ruinausta, esineellistämistä, jatkuvaa kiusaamista ja häpäisyä. Huomaa eron heteronaisiin, jotka on sairaalloisen masentuneita, it*etuhoisia ja aivan psyykeensä menettäneitä. Elävät jatkuvan pelon ja vä*ivallan uhan alla. Ei tarvitse minun kestää sovinismia, ahdistelua ja jatkuvaa "vitsailua" joka heijastaa miesten oikeita vihamielisiä asenteita naisia kohtaan.

Psykoterapia.

Otan aamulla aikaa venyttelyyn keittiön lattialla sillä aikaa kun kahvi tippuu. Aloitan aamuni aina syväkyykystä, koska mulla on ollut selkäkipuja ja siinä alaselkä venyy mukavasti. Venyttelyllä saa paikat auki ja tuntuu että veri lähtee kiertämään. Samalla se on melkein kuin meditaatiohetki.

Että olen uskaltanut tehdä elämässäni omannäköisiä ratkaisuja, vaikka ne eivät siihen perinteiseen muottiin usein menekään. Esimerkiksi viimeiset pari vuotta olen nauttinut joka päivä siitä, että me keski-ikäiset sinkkuystävykset muutimme keskenämme kimppakämppään. Monet epäilivät, mutta me ollaan tykätty ihan valtavasti. Korona-aika olisi ollut varmasti hyvin erilainen yksin asuessa.

Avioero ja oma asunto. Voi että, mulla on oma elämä ja omat rahat ekan kerran koskaan. Oon 56.

Tuntuu kuin olisin vankilasta päässyt, oudolta ja ihanalta.

Kestävyysurheilu: hiihtoa suunnistusta ja maantiepyöräilyä. Olen aina ollut melko liikunnallinen, mutta matalasykkeinen kestävyysurheilu vapauttaa mielen, saa paljon energia eikä vie myös voimia. Mä teen helposti liian lujaa ja sitten on pitkään poikki.

Ostin viime vuoden puolella juoksumaton.  Kävelen matolla joka päivä  yhden tunnin.  En erityistä vaikutusta ole havainnut, mutta pidän liikuntaa tärkeänä.

Hyväksytäänkö vastaus: puhelimen ja somen vähentäminen.

Pidän kännykkää nykyään 98% ajasta "älä häiritse"-tilassa. En pidä siitä, että olen jatkuvasti ns. tavoitettavissa, tai että kuka vaan voi keskeyttää tekemiseni lähettämällä jotai ei-niin-kiireellistä.

Toki minulle ei soitella ja whatsapp ei laula kokoaikaa, mutta silti. Kiva käyttää ja ajatella kännykän käyttöä silloin, kun itse haluan, eikä silloin kun se tärisee merkkinä.

Vierailija kirjoitti:

Tupakoinnin lopettaminen. Sillä on ollut pelkästään hyviä vaikutuksia. Ainoastaan se harmittaa, että en tehnyt sitä jo aiemmin.

Mitkä olleet sulle tärkeimmät hyvät vaikutukset tupakoinnin lopettamisesta?

Säännölliset käynnit hierojalla, hyvien lenkkeilyvarustusten hankkiminen, aamuinen kehon avaus liikesarja, levon priorisoiminen, oman ajan ottaminen, on opetellut olemaan itseni kanssa.

Neljän päivän työviikko. Olen tehnyt omasta halustani 80% työaikaa jo kohta 10 vuotta, ja kyllä on kannattanut. Työelämä on nykyään niin kiireistä ja vie voimia, että yksi lisäpäivä palautumiseen tulee tarpeeseen. Sillä on yllättävän suuri merkitys, kun viikossa työ/vapaa -rytmi on 4/3 sen perinteisen 5/2 sijaan.

Palkassahan tämä tietysti hieman näkyy, mutta todellinen vaikutus on kuitenkin pienempi kuin se 20%. Onneksi työssäni tämä on mahdollista. En ikinä enää vaihtaisikaan viisipäiväiseen työviikkoon ainakaan omasta tahdostani.

Vierailija kirjoitti:

Selkäjumppa 5 min kerran päivässä. Tuntuu ikävältä tehdä, mutta vaikutukset (kivuton selkä) ovat parantaneet elämänlaatua valtavasti.

Mitä liikkeitä teet? Kysyy toinen selkävaivainen. Kiitos jo etukäteen!

Painonpudotus 80->68 kiloon. Apuna on ollut Ozempic, joka on selvästi vähentänyt ruokahalua. Vielä saisi 3 kiloa tippua. Toinen on Tempur-sijauspatjan hankkiminen. Selkä tuli aiemmin pitkistä ajomatkoista tai kävelyistä (!) kipeäksi, mutta kipu laukeaa nyt yön aikana pois. - Näiden molempien juttujen ongelma on, että ovat kalliita.

Vierailija kirjoitti:

Että olen uskaltanut tehdä elämässäni omannäköisiä ratkaisuja, vaikka ne eivät siihen perinteiseen muottiin usein menekään. Esimerkiksi viimeiset pari vuotta olen nauttinut joka päivä siitä, että me keski-ikäiset sinkkuystävykset muutimme keskenämme kimppakämppään. Monet epäilivät, mutta me ollaan tykätty ihan valtavasti. Korona-aika olisi ollut varmasti hyvin erilainen yksin asuessa.

Kiva teille.

Jäin miettimään miten erilaisia me ihmiset olemme, minulle tuommoinen asuminen olisi helvettiä, olen niin omaa rauhaani rakastava.

Minun paras päätökseni oli myydä omakotitaloni jo vuonna 2000 kun olin vielä työelämässä. Ostin rivarin päätykolmion, 80 laadukkaasti rakennettua velatonta neliötä vain minulle pikkukaupungin keskustassa. Kaikki palvelut kävelymatkan päässä, ihan kaikki, noh, teatterille menen autolla, matkaa vajaa kilsa. Olen nyt eläkeläinen ja se, että kaikki asumiskulut ovat 240 €/kk, on kivaa, ei lumitöitä, kesällä oman pihani ruohonleikkuu hoituu 10 minuutissa. Eläkkeestäni jää reilu 1300 € muuhun elämään.

B- vitamiinit ja D-vitamiinin syöminen lääkkeiden sijaan.

Kofeiinin reilu vähentäminen. Juon vain yhden kupin perinteistä kahvia aamulla, ja muutoin juon kofeiinitonta. Paljon helpompi nukkua, iltapäivällä ei väsytä hulluna ja ahdistus on vähentynyt.

Lopetin vapaaehtoistoiminnan urheiluseurassa. Vihdoinkin vapaa-aikani on omaani eikä tarvitse kuunnella käytännössä vieraiden ihmisten alati kovenevia vaatimuksia ja haukkuja sekä stressata seuran rahojen riittävyydestä.