Mikä satsaus omaan hyvinvointiisi on oikeasti kannattanut?

Ehdottomasti alkoholin jättäminen kokonaan. Täysraittius antoi kimmokkeen myös muuhun hyvään kuten liikunta, ruoka, uni.

Sen asian omaksuminen, ettei mun tarvi viettää aikaa sellasten ihmisten seurassa jotka saa mut ahistumaan. 

Päätin olla ottamatta järjettömän suurta asuntolainaa näin "vanhana" ja näin pahaan maailmanaikaan, kun puoliso on lähes tuloton.

Vierailija kirjoitti:

Fysioterapeutilla käynti.

Tuhansia kertoja parempi ja vaikuttavampi apu lihas-ja nikamavaivoihin, kuin mitä lääkäriltä koskaa voi saada.

Fysioterapia täälläkin! Ilman fysioterapiaa en enää kävelisi. Nivelrikko oli jo siinä pisteessä, että särkyä oli koko ajan, istuessa ja makuulla, nukuin tunnin pätkissä ja istuin yöt suurimmaksi osaksi nojatuolissa kun sängyssä ei pystynyt olemaan.

Fysioterapeutti kartoitti lähtötilanteen ja lähti siitä. Nyt pystyn nukkumaan ja olemaan kivuttomana. Kipulääkkeitä en voi käyttää enkä pääse keinonivelleikkaukseen. Fysioterapian ansiosta elämä on vähintäänkin tyydyttävää ja suurimmaksi osaksi kivutontakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fysioterapeutilla käynti.

Tuhansia kertoja parempi ja vaikuttavampi apu lihas-ja nikamavaivoihin, kuin mitä lääkäriltä koskaa voi saada.

Fysioterapia täälläkin! Ilman fysioterapiaa en enää kävelisi. Nivelrikko oli jo siinä pisteessä, että särkyä oli koko ajan, istuessa ja makuulla, nukuin tunnin pätkissä ja istuin yöt suurimmaksi osaksi nojatuolissa kun sängyssä ei pystynyt olemaan.

Fysioterapeutti kartoitti lähtötilanteen ja lähti siitä. Nyt pystyn nukkumaan ja olemaan kivuttomana. Kipulääkkeitä en voi käyttää enkä pääse keinonivelleikkaukseen. Fysioterapian ansiosta elämä on vähintäänkin tyydyttävää ja suurimmaksi osaksi kivutontakin.

Mikä nivelrikon aiheutti?

Testosteronikorvaushoito

Vierailija kirjoitti:

Hyväksyin lihavuuteni.

Tämä korjasi valtavasti suhdetta liikuntaan ja ruokaan.

Nyt liikun tavoilla mistä nautin, enkä vaan sen takia että voin polttaa mahdollisimman paljon kaloreita. Nautin ulkona kävelystä ja luonnosta ihan eri tavalla, kun ei tarvitse suorittaa. Painoja nostelen kehoa kuunnellen ja pyrkien parantamaan kroppaa eikä vaan saadakseni lihasta polttamaan kaloreita.  Uskaltauduin takaisin uimaan - asia mitä rakastan aivan mielettömästi, mutta vihatessani kroppaani en voinut kuvitellakaan meneväni uimaan. Nyt uin ja vesijuoksen säännöllisesti.

Syön ruokaa vapaasti. Vuosikausia jatkunut paasto - ahmiminen - ortoreksinen ruokavalio -kierre on vihdoin loppu. En pyri välttämään mitään, en syyllistä itseäni siitä jos syön.

Lisäksi olen vihdoin päässyt kammosta liikkua ihmisjoukoissa. Aikaisemmin halusin verhota itseni ja pelkäsin jonkun huomaavaan. Nyt pukeudun kuten haluan ja en anna muiden ihmisten määritellä minua.

Mielenterveys on kunnossa - ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden. Olen oppinut arvostamaan itseäni ja oikeasti välittämään itsestäni. Odotan niin kesää ja kesämekkoja, aurinkoa ja rannalle menoa <3 Elämä on kaunista ja ihanaa!

Jätit kertomatta tärkeimmän asian, eli onko painosi kaiken tämän seurauksena pudonnut? 

Hyväksyin sen, ettei minusta ole vanhemmaksi, ja annoin lapsen adoptioon. Ihana rauha laskeutui elämääni!

Kaikenlaiset fysioterapiat, shiatsuhoito, lynfahoito ym:t hemmotteluhieronnat.

- ne on poistaneet usein työstressin tuomia jännitteitä kropasta.

Pääkopalle teki hyvää kun irtisanouduin ihan sairastahtisesta työstä ja toksisen johtajan kynsistä.

Lopetin työnteon.

PT:n palkkaaminen

Oluen vaihto kossuun, hyvinvointi parani heti!

Hankin juoksumaton. Sellaisen kunnollisen juoksumaton.

Vähitellen parin vuoden rauhallisen kävelyn ja pienten (alle 500m) juoksumatkojen myötä on kunto pikkuhiljaa noussut, selkä- ja lonkkasäryt helpottaneet jne. Lääkäri oli oikeassa: Fyysinen kunto oli tosiasiassa romahtanut, vaikka ylipainoinen en sinällään ole. Myös korvien väli on kuntoutunut, vaikka en aluksi uskonut että niin siinä käy.

Ihan paras hankinta ollut. Kävele ja katso telkkaria. Ennen makasin sohvalla ja tein samaa - enkä aio enää palata vanhaan.

Kuntosalille en edelleenkään lähtisi. Ei ole mun juttu. Olen niin kotikissa.

Painopeitto.

Osa tykkää ja kokee auttavan unen saantiin ja nukkumiseen ja osa ei koe minään erikoisuutena sitä.

Itsellä auttaa ja ei ole pakkomielle vatkata yöt jalkoja (levottomat jalat).

Väkivaltaisen lapsuuden ja nuoruuden kokeneena, hyväksyntä siihen, että minä en pysty elämään kuten normaalit ihmiset. Voimavaroja ei ole. Ne meni silloin ensimmäisinä parina vuosikymmenenä elinvuosia. Kaikki elämänvoimat meni sinne. 

Lopetin yrittämästä olla kuin normaalit ihmiset, annoin itseni olla luuseri, rotta, köyhäilijä, loinen, työtön, surkimus, jolle suoritus on että pesee itsensä ja kotinsa ja yrittää laittaa edes jotenkin terveellistä ruokaa muutamalla rahalla. 

Loppui se loputon itsemurha-ajattelu, että minä en vaan jaksa. Ja on ollut oikeasti jopa elämänhaluisia päiviä ja pieniä onnen hetkiä. 

Kyllä tupakan vaihtaminen nikotiinipusseihin on varmasti paras päätös mitä on tullut oman terveytensä eteen tehtyä, niin moni asia terveydessä on helpottunut kun pääsi noista syöpäkääryleistä eroon.

Kunnon sänky ja uusi (etä)työtuoli. Loppui selkäkivut kuin taikaiskusta.

Töistä irtisanoutuminen

Vierailija kirjoitti:

Pitkä psykoterapia. Oli todella rankka kokemus, mutta koko elämä muuttui sen myötä, sitten lopulta, kun sain vihdoin asiat käsiteltyä.

Juuri näin, täysin samaa mieltä. Paras investointi itseeni ikinä. Haluan painottaa tätä, sillä tässä maailmassa on vielä liikaa ihmisiä jotka haluavat stigmatisoida tämän elämänalueen haasteita.

Kyllä ulkomuotoon ja kuntoiluun kovasti satsataan; mikä onkin hyvä asia, mutta miksei niitä aivolihaksia kehitetä? Ollaan vaan eikä tajuta hakea aivokopasta sitä parasta kapasiteettia ikinä.

Polar-älykello. Motivoiduin tällä pidentämään ja säännöllistämään kävelylenkkejä, myös yöuni parani kun kiinnitin huomiota unen määrään ja palautumiseen.