Lue keskustelun säännöt.
Mikä satsaus omaan hyvinvointiisi on oikeasti kannattanut?
Mikä yksittäinen, pieni tai iso asia on vaikuttanut huomattavasti terveyteesi tai hyvinvointiisi? Vinkkaa meille muillekin!
Itse sanoisin, että hyvä, laadukas sänky on ollut jokaisen euron arvoinen.
Kommentit (958)
Ruveta pettämään vaimoani. Itsekunnioitus ja yöunet tulivat takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä huomata, että osa ei ymmärrä mitä tarkoittaa satsaus. Se ei ole synonyymi elämän muutokselle, kuten ero miehestä, tai vehnän pois jättö. Satsaus on esim. rahallinen satsaus siihen, että maksoi pt:lle neuvosta ja opastuksesta jotta saisi itsensä parempaan kuntoon, tai maksoi itselleen plastiikkakirurgin leikkauksen.
Jännä huomata, että jotkut eivät ymmärrä, että satsaus voi olla jotain muutakin kuin rahaa, se voi olla myös aikaa, henkistä kapasiteettia, rohkeutta tai jostain luopumista jne.
Voit satsata rohkeasti itsenäisyyteen ja ottaa avioeron, voit satsata itsekuriin ja jättää pois vehnän.
Mitäs jos sinä satsaisit parempaan yhteisöllisyyteen ja jättäisit toisten vastauksien dissaamisen, kun he ovat satsanneet siihen, että kertovat meille, mikä satsaus on parantanut heidän hyvinvointiaan?
Rintojen pienennysleikkaus. Ihan ehdottomasti. Ainoa asia mikä operaatiossa kaduttaa on, miksen tehnyt sitä jo 15 vuotta sitten.
Hormonikierukka vaikeista pmdd oireista kärsineenä. Oikea taivaan lahja tuo, kaikki se hikoilu, unettomuus ja kuukautiskäryt muisto vain. Siis kaikki mikä selkeästi lähti hormonikierrosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aktiivinen päätös lopettaa ainainen huolehtiminen. AIna oli mielessä, mitä pahaa voi tapahtua, paha tunne sisimmässä, öinen huolehtimaan heräily = heräsin, jotain tuli mieleen ja pyörin sängyssä.
Yhtenä päivänä päätin, että loppuu. Kun mieleen tuli pahoja juttuja, aloin vaan tekemään jotain muuta, lukemaan, tiskaamaan, telkkaa katsomaan, kävelylle, vauvalle etsimään joku hömppäketju...
Otti aikansa, mutta opin siirtämään ajatukseni pois vellomasta kaikesta menneestä tai mahd. tulevasta ja nyt olen ennen kadehtimani valoisa ihminen, joka löytää hyvää kaikista jutuista.
En olisi itsestäni uskonut!
Hieno saavutus, mutta kerro, miten oikein opit siirtämään ajatukset pois, koska helposti sitä käy läpi samaan noidankehää?
Se oli kyllä aika vaikeaa, mutta ihan tietoisesti, kun ajatuksiin (aika usein) tuli jotain huonoa, kirjaimellisesti ja fyysisesti pysähdyin ja sanoin mielessäni: EI. Ja aloin tekemään jotain muuta. Aluksi toimi hyvä, mielenkiintoinen kirja tai sarja parhaiten. Otin kaksi eri suoratoistoa ihan sen vuoksi, että varmasti löydän heti jotain mielenkiintoista katseltavaa ja hain lainastosta pinon kivoja kirjoja. Sitten alkoi toimia kodin askareet, tiskasin käsin, vaikka konekin on, radio taustalla. Värittelin värityskirjoja radio/musiikki taustalla. Kävelyllä opin katselemaan luontoa.
Toisin sanoen, ihan oikeasti pysähdyin ja pakotin ajatukset johonkin muuhun. Kun sitä teki aikansa, aloin huomata, että oli helpompaa entisestä noidankehästä siirtyä toiveikkaampiin ajatuksiin, tyyliin, jos oikeasti ei nyt jotain pahaa asian X kanssa tapahdu, onko varmaa, että jotain hyvää ei asian X kanssa tapahdu?
Nykyään jo uskon, että ihan hyvin voi tapahtua hyvää. Lisäksi jos kurjaa tapahtuu, pystyn ajattelemaan, että voisi olla kurjemmin ja pyytää vaikka kaveria kylään, siirtää ajatukseni siihen, mitä vaikka tarjoaisin ja keskittyä kaveriin, kun hän tulee. Asia X on nyt kurja, fine, mutta se on vain asia X!
Halusin tehdä tämän, koska tajusin, että on totta, mitä hokevat, elämä on lyhyt, turha sitä on suremalla pilata. En sano, että että tosta noin on helppoa, mutta innostan kyllä kokeilemaan, eihän siinä menetäkään. Otin itse vähän niin kun sielun salikäyntinä.
Hei, hieno kun joku kysyi ja vastasit! Olen itse yrittänyt vaikka mitä mindfullnessia eikä tunnu auttavan joten kiva saada ihan konkreettisia neuvoja jotka ei vaadikaan mitään kallista joogaretriittiä tai jotain.
Aion yrittää ja toivottavasti pääsen joskus kertomaan teille valoisammasta ajattelustani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti satsaus hyviin urheilutamineisiin, maantiepyörä + juoksutossut.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien, osin 60-luvulta peräisin olleiden paikkojen korvaaminen keraamisilla. Kallista lystiä, mutta hampaiden mureneminen, paikkojen vuotaminen ja reikiintyminen jopa juurihoitoon saakka loppuivat kuin seinään. Ei enää satasten hammaslääkärilaskuja vuosittain, pelkkä tarkistus riittää.
Nyt on kunnolla hoidettu suu, ei hutiloiden ja kiireessä latoen paikkaa paikan päälle kuten julkisella vuosia tehtiin. No, huono tuuri siinä oli myös mukana.
Monta amalgaami paikkaa myös suussa ja ajoittain lohkeavat. Minkä verran tämä kustansi ja missä teit? Eikös ole jotenkin haitallistakin porata amalgaameja, sinulla ei tainnut tulla mitään haitallisia oireita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikunta ilon kautta on ollut iso oivallus: koska voin liikkua, liikun! Siitä tulee parempi mieli kuin suorittamisesta pakonomaisesti. Samalla kuuntelen enemmän vointiani ja kehoani, joskus on parempi mennä kävelylenkille kuin tehdä juoksuharjoitus tai rehkiä salilla.
Vierailija kirjoitti:
Yksi hyvä satsaus on ollut sunnuntain puoli tuntia, kun suunnittelen seuraavan viikon ruokalistan ja kauppalistan ja maantaina puoli tuntia kun valmistelen eli preppaan vihanneksia helposti jääkaappiin otettaviksi. porkkanaraaste tai porkkanatikkuja, kaaliraaste, perattu lehtikaali, pilkottu fenkoli, lohkottu paprika, idut, paistetut uunivihannekset, selleritikut, keitetyt parsakaalit, yms. mitä milloinkin. Yleensä 4-5 erilaista boksia arkipäivien varalle, joista on helppo koostaa aina jotain joka aterialle.
Tämä satsaus ajankäytöstä on lisännyt järkyttävän paljon kasvisten syöntiäni ja sitä myöten parantanut nopeasti vatsan toimintaa, painonhallintaa ja mielialaa. Epäterveelliset mieliteotkin olen onnistunut usein voittamaan näiden ”helpposyöntivihannesten” avulla.
Ennen luulin syöväni monipuolisesti ja riittävästi kasviksia, mutta oikeasti harvoin jaksoin tehdä edes salaattia tai ruveta keittämään jotain vihannesta spagetin ja jauhelihakastikkeen kylkeen.
Tätä minäkin voisin kokeilla!! Kiitos
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhensin työviikkoa neljään päivään. Pidennetty viikonloppu auttaa jaksamaan ja palautumaan fyysisesti raskaasta työstä.
Oon pitkään tätä miettinyt ja tekisin saman heti kun olisi taloudellisesti mahdollista.
Minä pyysin saada siirtyä nelipäiväiseen työviikkoon, työnantajalle sopi. Uskomattoman ihanaa, kun viikonloppu olikin kolme päivää, ei sunnuntai ahdistusta, kun maanantaikin vielä oli vapaa. Mulla ei ollut mitään isoja lainoja tms, joten taloudellisesti mahdollista. Lisäksi ei kyllä tuota tuskaa olla ostamatta jotain, minkä aikaisemmin olisin ostanut. Oikeastaan automaattisesti sopeuttaa rahan käytön käytettävissä olevaan. Tiistaista tulikin sitten uusi maanantai! Suosittelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi hyvä satsaus on ollut sunnuntain puoli tuntia, kun suunnittelen seuraavan viikon ruokalistan ja kauppalistan ja maantaina puoli tuntia kun valmistelen eli preppaan vihanneksia helposti jääkaappiin otettaviksi. porkkanaraaste tai porkkanatikkuja, kaaliraaste, perattu lehtikaali, pilkottu fenkoli, lohkottu paprika, idut, paistetut uunivihannekset, selleritikut, keitetyt parsakaalit, yms. mitä milloinkin. Yleensä 4-5 erilaista boksia arkipäivien varalle, joista on helppo koostaa aina jotain joka aterialle.
Tämä satsaus ajankäytöstä on lisännyt järkyttävän paljon kasvisten syöntiäni ja sitä myöten parantanut nopeasti vatsan toimintaa, painonhallintaa ja mielialaa. Epäterveelliset mieliteotkin olen onnistunut usein voittamaan näiden ”helpposyöntivihannesten” avulla.
Ennen luulin syöväni monipuolisesti ja riittävästi kasviksia, mutta oikeasti harvoin jaksoin tehdä edes salaattia tai ruveta keittämään jotain vihannesta spagetin ja jauhelihakastikkeen kylkeen.
Tätä minäkin voisin kokeilla!! Kiitos
Sama juttu ja täähän menis sunnuntaina vaikka telkkaria katsoessa, iso leikkuulauta vaan polville ja pilkkomaan!
Ihania olette te, jotka jäätte niin ruumiin kuin mielen satsauksia! Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näönkorjaus laserleikkauksella.
Meditoinnin aloittaminen. Osaan olla paljon onnellisempi ja kiitollisempi pienistä asioista ja ihan vaan olemisesta! Tulee välillä huumaava euforinen olo ihan ”pienistä” asioista.
Vierailija kirjoitti:
Annettiin koiralle lopetuspiikki. Elämänlaatu parani heti. Ei enää aamu/iltalenkkejä ja jatkuvaa miettimistä minne rakki laitetaan viikonloppumatkojen ajaksi. Suosittelen kaikille.
🙁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
150mg jodi lisää ja kilpirauhasen vajaatoiminnalle hyvästi.
Muutto omakotitaloon, oma sauna, oma puutarha, avioero alkoholistista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aktiivinen päätös lopettaa ainainen huolehtiminen. AIna oli mielessä, mitä pahaa voi tapahtua, paha tunne sisimmässä, öinen huolehtimaan heräily = heräsin, jotain tuli mieleen ja pyörin sängyssä.
Yhtenä päivänä päätin, että loppuu. Kun mieleen tuli pahoja juttuja, aloin vaan tekemään jotain muuta, lukemaan, tiskaamaan, telkkaa katsomaan, kävelylle, vauvalle etsimään joku hömppäketju...
Otti aikansa, mutta opin siirtämään ajatukseni pois vellomasta kaikesta menneestä tai mahd. tulevasta ja nyt olen ennen kadehtimani valoisa ihminen, joka löytää hyvää kaikista jutuista.
En olisi itsestäni uskonut!
Hieno saavutus, mutta kerro, miten oikein opit siirtämään ajatukset pois, koska helposti sitä käy läpi samaan noidankehää?
Se oli kyllä aika vaikeaa, mutta ihan tietoisesti, kun ajatuksiin (aika usein) tuli jotain huonoa, kirjaimellisesti ja fyysisesti pysähdyin ja sanoin mielessäni: EI. Ja aloin tekemään jotain muuta. Aluksi toimi hyvä, mielenkiintoinen kirja tai sarja parhaiten. Otin kaksi eri suoratoistoa ihan sen vuoksi, että varmasti löydän heti jotain mielenkiintoista katseltavaa ja hain lainastosta pinon kivoja kirjoja. Sitten alkoi toimia kodin askareet, tiskasin käsin, vaikka konekin on, radio taustalla. Värittelin värityskirjoja radio/musiikki taustalla. Kävelyllä opin katselemaan luontoa.
Toisin sanoen, ihan oikeasti pysähdyin ja pakotin ajatukset johonkin muuhun. Kun sitä teki aikansa, aloin huomata, että oli helpompaa entisestä noidankehästä siirtyä toiveikkaampiin ajatuksiin, tyyliin, jos oikeasti ei nyt jotain pahaa asian X kanssa tapahdu, onko varmaa, että jotain hyvää ei asian X kanssa tapahdu?
Nykyään jo uskon, että ihan hyvin voi tapahtua hyvää. Lisäksi jos kurjaa tapahtuu, pystyn ajattelemaan, että voisi olla kurjemmin ja pyytää vaikka kaveria kylään, siirtää ajatukseni siihen, mitä vaikka tarjoaisin ja keskittyä kaveriin, kun hän tulee. Asia X on nyt kurja, fine, mutta se on vain asia X!
Halusin tehdä tämän, koska tajusin, että on totta, mitä hokevat, elämä on lyhyt, turha sitä on suremalla pilata. En sano, että että tosta noin on helppoa, mutta innostan kyllä kokeilemaan, eihän siinä menetäkään. Otin itse vähän niin kun sielun salikäyntinä.
Täällä yksi +60, joka sanoo myös kirjastoa lainastoksi. Ihan parasta oli lukea tätä. Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aktiivinen päätös lopettaa ainainen huolehtiminen. AIna oli mielessä, mitä pahaa voi tapahtua, paha tunne sisimmässä, öinen huolehtimaan heräily = heräsin, jotain tuli mieleen ja pyörin sängyssä.
Yhtenä päivänä päätin, että loppuu. Kun mieleen tuli pahoja juttuja, aloin vaan tekemään jotain muuta, lukemaan, tiskaamaan, telkkaa katsomaan, kävelylle, vauvalle etsimään joku hömppäketju...
Otti aikansa, mutta opin siirtämään ajatukseni pois vellomasta kaikesta menneestä tai mahd. tulevasta ja nyt olen ennen kadehtimani valoisa ihminen, joka löytää hyvää kaikista jutuista.
En olisi itsestäni uskonut!
Hieno saavutus, mutta kerro, miten oikein opit siirtämään ajatukset pois, koska helposti sitä käy läpi samaan noidankehää?
Se oli kyllä aika vaikeaa, mutta ihan tietoisesti, kun ajatuksiin (aika usein) tuli jotain huonoa, kirjaimellisesti ja fyysisesti pysähdyin ja sanoin mielessäni: EI. Ja aloin tekemään jotain muuta. Aluksi toimi hyvä, mielenkiintoinen kirja tai sarja parhaiten. Otin kaksi eri suoratoistoa ihan sen vuoksi, että varmasti löydän heti jotain mielenkiintoista katseltavaa ja hain lainastosta pinon kivoja kirjoja. Sitten alkoi toimia kodin askareet, tiskasin käsin, vaikka konekin on, radio taustalla. Värittelin värityskirjoja radio/musiikki taustalla. Kävelyllä opin katselemaan luontoa.
Toisin sanoen, ihan oikeasti pysähdyin ja pakotin ajatukset johonkin muuhun. Kun sitä teki aikansa, aloin huomata, että oli helpompaa entisestä noidankehästä siirtyä toiveikkaampiin ajatuksiin, tyyliin, jos oikeasti ei nyt jotain pahaa asian X kanssa tapahdu, onko varmaa, että jotain hyvää ei asian X kanssa tapahdu?
Nykyään jo uskon, että ihan hyvin voi tapahtua hyvää. Lisäksi jos kurjaa tapahtuu, pystyn ajattelemaan, että voisi olla kurjemmin ja pyytää vaikka kaveria kylään, siirtää ajatukseni siihen, mitä vaikka tarjoaisin ja keskittyä kaveriin, kun hän tulee. Asia X on nyt kurja, fine, mutta se on vain asia X!
Halusin tehdä tämän, koska tajusin, että on totta, mitä hokevat, elämä on lyhyt, turha sitä on suremalla pilata. En sano, että että tosta noin on helppoa, mutta innostan kyllä kokeilemaan, eihän siinä menetäkään. Otin itse vähän niin kun sielun salikäyntinä.
Hei, hieno kun joku kysyi ja vastasit! Olen itse yrittänyt vaikka mitä mindfullnessia eikä tunnu auttavan joten kiva saada ihan konkreettisia neuvoja jotka ei vaadikaan mitään kallista joogaretriittiä tai jotain.
Aion yrittää ja toivottavasti pääsen joskus kertomaan teille valoisammasta ajattelustani!
Mä haluaisin tähän tulla vahvistamaan, että omien ajatusmallieni muuttaminen tietoisesti on ihan mahdollista. Mulla on ollut apuna psykoterapeutti, jonka kanssa/avulla olen opetellut tunnistamaan ne hetket, jolloin vääristyneet kelat käynnistyvät, ja ihan tietoisesti olemaan päästämättä niitä ajatuksia vallalle. Mulla kyse oli enemmän vaativuudesta itseä kohtaan kuin katastrofiajatuksista.
Mun mielestä kannattaa ottaa sellainen itsemyötätuntoinen lähestymistapa, että kun huomaa ajattelevansa vanhalla mallilla, ei soimaa siitä itseään, vaan toteaa, että noni, taas näitä ajatuksia, ja kääntää rationaalisesti ajatusten suuntaa, koska se on itselle hyväksi.
Mulla terapiaprosessissa oli selvästi kolme vaihetta. Ensimmäinen oli sellainen "eihän tästä ole mitään hyötyä, tilitän vaan samoja asioita" -vaihe (eli omasta mielestäni mun olis vissiin pitänyt suorittaa terapiaa tehokkaammin). Seuraavaksi oli valtavan pitkä "itsesäätely on todella rankkaa ja vaativaa" -vaihe, jossa tosiaan pärjäisin ajatusteni kanssa, mutta käytin paljon henkistä energiaa siihen, että en jäänyt jumiin keloihini. Nyt olen saavuttanut sellaisen "mitä ihmettä olen ajatellut" -vaiheen, jossa uudet ajatusmallit tuntuvat luontevilta ja vanhat kelat eivät enää käynnisty eikä henkistä energiaa kuluu itselle järjen puhumiseen.
Samalla totean, että tämä terapiaprosessi on ollut heittämällä paras satsaus itseeni. Olen käyttänyt siihen aika paljon rahaa, mutta loistava terapeuttini on ollut joka pennin arvoinen. Tuo kuluttajien, vaativien ajatusten vaimentaminen ei suinkaan ole ollut ainoa asia, minkä olen terapeutin avulla elämässäni korjannut.
Kuntosali ja luonnossa liikkuminen. Kumpaankaan ei tartte kaveria, voi olla omissa mietteissään. Ihan parasta!
Ihan yleistä. Joka aamu juon kahvit sängyssä, työaamuina meikkaan siinä samalla.