Mikä satsaus omaan hyvinvointiisi on oikeasti kannattanut?

Ruokavalion tarkkailu; opin vihdoin hyväksymään sen, että pienikokoinen keski-ikäinen nainen ei voi syödä kauhean paljon jos haluaa pysyä hoikahkona, ainakaan minä en voi. Joka päivä ei voi mättää pastaa, perunaa tai leipää. Toisaalta kaikesta kieltäytyminen ja asiasta stressaaminen johtaa ainakin omalla kohdallani siihen, että mieli tekee jatkuvasti (liikaa) kaikkea. Olen löytänyt tasapainon; pidän pääsääntöisesti varsin niukkaa linjaa ja voin syödä huolettomammin välillä, esim. juhlissa tai muissa sellaisissa tilanteissa, kun tarjolla on herkkuja. Kotiin en niitä osta. 

Toinen on silikonirinnat. Rintani kärsivät (osin nuoruuden painonvaihteluista johtuen, kts. edellinen) todella pahasti imetyksistä. Kun vielä jouduin eroamaan kuopuksen vauvavuoden aikana (miehellä mt-ongelmia, mm. väkivaltaa), itsetuntoni oli todella pohjalla. Päätin olla välittämättä stereotypioista ja korjasin rintani, jotka nyt ovat kauniit ja sopusuhtaiset. Olisin tottakai halunnut olla ei-pinnallinen ja pystyä kantamaan kehoni ylpeydellä, mutta kyllä se, ettei nelikymmpisenä tarvitse elää kahdeksankymppisen rintonjen kanssa, on vaikuttanut positiivisesti itsetuntooni ja hyvinvointiini. 

Ylipäätään isoin omaan ja myös lasteni hyvinvointiin vaikuttanut asia on ollut sen sisäistäminen, että teen itse omat valintani ja elän sellaista elämää, jossa lasten lisäksi myös minä itse olen tärkeä. 

Rupesin juomaan omaan tulotasoon nähden parempia oluita. Aiemmin meni halvin, ei nyt kuitenkaan pirkka, mutta mitä nyt kaupasta saa. Nyt jotain 5-10e oluita isommlla voltilla. Ihan eri runko näissä vahvemmissa ja sitä kautta myös maku muuttuu vetisestä herkulliseksi. En o yhtään köyhempi vaikka valitsin näin. Iloa ja onnellisuutta on tullut todella paljon. 

Täällä on mainittu paljon asioita, jotka on mulle itsestäänselviä ja joita olen harrastanut vuosikaudet.

Olen tyyppiä, joka lihoo herkästi. Harrastan liikuntaa säännöllisesti, vaikka inhoan sitä. Vetkuttelen mahdollisimman pitkään ja keksin kaikkea muuta tekemistä. Keho tuntuu kuin säkiltä.

Tykkään kotijumpasta enemmän tai siis se on vähemmän vastenmielistä kuin esim. ryhmäliikunta tai kuntosali. Liikuntamuotoja mm. jooga, pilates, tanssi, Hiit... Mitä Youtubesta löytyy. 45min- 1h.30 min. lähes joka päivä tahdonvoimalla siitä asti kun täytin13v. ja suvun lihavuusgeenit pamahti päälle. myös sokeriton elämä. olen normaalipainoinen, joidenkin mielestä hoikka.

Lopetin juuri suhteen miesystävääni, jonka kanssa olin melkein 8v. Hänellä oli tapana pari kertaa kuussa juoda itsensä känniin ja haukkua ja loukata mua asioista, jotka olin möhlinyt nuorena, jo kauan ennen kun tavattiin ja joista olin "avautunut" hänelle joskus. Tai sitten saan analyysin älykkyydestäni tai ulkonäöstäni.

Nyt hänellä on paha olo ja ikävä ja hän anelee mua takaisin. Mulla on paha mieli hänen takiaan koska vieläkin rakastan häntä ja hän on mulle tärkeä. En vain jaksa, vaikka rakastankin häntä ja hän on muuten ihana, kestää sitä, että hän saa niitä haukkumiskohtauksia. Silloin musta tuntuu, että hän vihaa mua. Ne kohtaukset kestää tuntikausia. Hän vain raivoaa, haukkuu ja solvaa mua ja uhoaa kuinka tää suhde on nyt tässä ja mä itken koko ajan ja anelen että hän olisi hiljaa.

Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että haluaisin palata hänen luokseen. En ole vastannut hänen viesteihinsä ja soittoihinsa ja hän oli se joka kännipäissään "lopetti suhteen" tietämättään ehkä viimeistä kertaa. Mutta silti mulla on kova ikävä ja tiedän että hänkin ikävöi mua. Olo on hirveä.

Eli tuntuu, että olen tehnyt kaikki "oikein" mutta olo on kurja.

Vierailija kirjoitti:

Annettiin koiralle lopetuspiikki. Elämänlaatu parani heti. Ei enää aamu/iltalenkkejä ja jatkuvaa miettimistä minne rakki laitetaan viikonloppumatkojen ajaksi. Suosittelen kaikille.

Olisiko pitänyt miettiäs ennen koiran ottamista, että onko se oma juttu… toivottavasti harkitsette / harkitsitte lasten hankkimista huolellisemmin.

Ns. "intuitiivinen syöminen" eli lopetin miettimästä että nyt syön aamupalan, lounaan, päivällisen, välipalan, jälkkärin tms. Vaan aloin syömään kun tuli nälkä ja sellaista ruokaa kun tekee mieli. Eli esimerkiksi aamupalaksi voin syödä vaikka isomman lämpimän ruuan jos tuntuu tarpeelliselta, tai en aamupalaa ollenkaan. Jos innostun tekemään jotain ja unohdan syödä niin en lähde paikkailemaan sitä vaan syön sitten kun muistan ja on nälkä. Joinain päivinä syön paljon, toisina menee koko päivä "välipaloilla".

Herkkujen kanssa opin tunnustelemaan että koska en enää saa nautintoa, koska sipsit alkaa maistua vain pahvilta jne. Kun ennen aina söin kerralla kaiken.

Kilot karisee.

Vierailija kirjoitti:

Ruokavalion tarkkailu; opin vihdoin hyväksymään sen, että pienikokoinen keski-ikäinen nainen ei voi syödä kauhean paljon jos haluaa pysyä hoikahkona, ainakaan minä en voi. Joka päivä ei voi mättää pastaa, perunaa tai leipää. Toisaalta kaikesta kieltäytyminen ja asiasta stressaaminen johtaa ainakin omalla kohdallani siihen, että mieli tekee jatkuvasti (liikaa) kaikkea. Olen löytänyt tasapainon; pidän pääsääntöisesti varsin niukkaa linjaa ja voin syödä huolettomammin välillä, esim. juhlissa tai muissa sellaisissa tilanteissa, kun tarjolla on herkkuja. Kotiin en niitä osta. 

Toinen on silikonirinnat. Rintani kärsivät (osin nuoruuden painonvaihteluista johtuen, kts. edellinen) todella pahasti imetyksistä. Kun vielä jouduin eroamaan kuopuksen vauvavuoden aikana (miehellä mt-ongelmia, mm. väkivaltaa), itsetuntoni oli todella pohjalla. Päätin olla välittämättä stereotypioista ja korjasin rintani, jotka nyt ovat kauniit ja sopusuhtaiset. Olisin tottakai halunnut olla ei-pinnallinen ja pystyä kantamaan kehoni ylpeydellä, mutta kyllä se, ettei nelikymmpisenä tarvitse elää kahdeksankymppisen rintonjen kanssa, on vaikuttanut positiivisesti itsetuntooni ja hyvinvointiini. 

Ylipäätään isoin omaan ja myös lasteni hyvinvointiin vaikuttanut asia on ollut sen sisäistäminen, että teen itse omat valintani ja elän sellaista elämää, jossa lasten lisäksi myös minä itse olen tärkeä. 

Niin, ja vielä kaksi: ajokortin hankkiminen 40 vuotiaana ja säännöllinen liikunta. Otan "röyhkeästi" aikaa itselleni iltaisin ja jumppaan kotona useamman kerran viikossa. Nykyään suorastaan kauhistuttaa ajatus liikkumattomasta elämäntavasta, niin paljon liikkuminen lisää  hyvinvointia. Aika on pois lapsilta, mutta niin klisee kuin se onkin, hyvinvoiva äiti on lastenkin etu :)

Ei satsaus mutta sain potkut yhdestä harrastusryhmästä jossa touhu oli ammattimaista ja odotettiin paljon. Olisi pitänyt itse maksaa kaikki harrastukseen liittyvät kulut ja saada palkaksi hyvä mieli. Koin, että en saanut pitkiin aikoihin mitään aikaan kun minulta vain odotettiin asioita. Ajattelin, että aloitan nyt jotain omia juttuja mieluummin. On jo parempi olo ilman pakkoja.

Terapia. Parannuin masennuksesta ja sain hyvät eväät vastoinkäymisten kanssa pärjäämiseen ja elämänmuutosten tekemiseen. Opin laittamaan rajat ja olemaan mielistelemättä kaikkia. Kiitos ihanalle terapeutilleni.

Vierailija kirjoitti:

Otin koiran.[/quote

Sama täällä. Paras terveysteko. ]

Vierailija kirjoitti:

Ozempic. 120 euroa kuukaudessa, painoa pudonnut 1,5 vuodessa 45 kiloa eikä ole tarvinnut itse tehdä mitään. Olen vihdoin ja viimein tämän lääkkeen avulla oppinut syömään niin kuin normaalit ihmiset. Lääke itsessään on kallis, mutta ruokasäästöjä tulee tehtyä huimasti, kun ei enää tule syötyä samanlaisia ruokamääriä. No okei, nykyään ostan paljon kasviksia ja hedelmiä, koska niitä tekee jatkuvasti mieli, mutta muuten ruokakuluissa säästöä. Suosittelen kaikille reippaasti ylipainoisille, tämän ansiosta onnistuu varmasti.

Mistä saatte näitä reseptejä? Minulla 20kg ylipainoa eikä työterveydestä suostuttu kirjoittamaan reseptiä!

Painon tarkkailun lopettaminen. En ole käynyt enää vuosiin vaa'alla. Olen siis ollut hoikka koko ikäni, mutta jotenkin ahdistun todella paljon painon heittelystä joten liikun paljon, treenaan ja pidän mittarina sitä että näytän hyvältä ja vaatteet mahtuvat päälle.

Tämän ketjun lukemisesta tuli hyvä mieli, ihana asia että monet on pienilläkin (ja isommilla) muutoksilla saaneet parannettua paljon elämänlaatuaan. Hyvä te kaikki :)

Itse aloin myös keskittymään nukkumiseen ja unen laatuun. Luen iltaisin kirjaa, ja laitan kaikki ruudut kiinni ainakin tunti ennen nukkumaanmenoa. Jätän puhelimen yöksi keittiöön, aikaisemmin tuli usein vielä sängyssä selattua jotain ihan turhaa.

Aloin myös venyttelemään ja tekemään kotijumppaa kotona-aikaan, ei paljon kerrallaan mutta säännöllisesti.

Ostin itselleni kehärummun, eli shamaanirummun. Kuulin jossain meditaatiossa sen ääntä, ja pidin siitä todella paljon. Matala jytinä joka tuntuu koko kehossa. Pidin sitä aluksi vähän hölmönä juttuna että hankkisin sellaisen itselleni, mutta siitä tulee mulle hyvä mieli ja olo.

Osakesäästäminen työuran alusta lähtien, vuokrattavan asunnon ostaminen, omistusasuminen, mies, varakkaat vanhemmat ja niiden turvin viisi lasta pitkin matkaa ja osa-aikaiseen työntekoon siirtyminen 40-vuotiaana. N54.

Avioero

Silmien laserleikkaus, -7 oli molemmissa silmissä. Valitsin vähän kalliimman vaihtoehdon, Smile-leikkauksen ja kyllä kannatti. Silmissä on nykyään vain hieman kuivuutta aamuisin ja näkö on hyvä. Ihanaa, kun ei tarvi käyttää enää silmälaseja ja tämä on myös vaikuttanut ulkonäkööni myönteisesti. En ikinä ennen saanut kommentteja, että näyttäisin ikäistäni nuoremmalta ja nyt olen kuullut sellaista monelta.

Kofeiinista, nikotiinista ja (entisestään vähäisestä) alkoholinkäytöstä luopuminen.

Sen asian tiedostaminen, että kehoni ei määritä sitä, mitä olen ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annettiin koiralle lopetuspiikki. Elämänlaatu parani heti. Ei enää aamu/iltalenkkejä ja jatkuvaa miettimistä minne rakki laitetaan viikonloppumatkojen ajaksi. Suosittelen kaikille.

Olisiko pitänyt miettiäs ennen koiran ottamista, että onko se oma juttu… toivottavasti harkitsette / harkitsitte lasten hankkimista huolellisemmin.

Luulen, että tämä on provo. Tällä palstalla on jonkin verran provoharrastajia ja he nauttivat aiheuttamistaan reaktioista.

Useinmiten kai koira luovutetaan tai myydään eikä viedä lopetuspiikille, ellei koira ole vanha tai sairas. Tietysti poikkeuksiakin on ja tämä voi olla myös tosi tarina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ozempic. 120 euroa kuukaudessa, painoa pudonnut 1,5 vuodessa 45 kiloa eikä ole tarvinnut itse tehdä mitään. Olen vihdoin ja viimein tämän lääkkeen avulla oppinut syömään niin kuin normaalit ihmiset. Lääke itsessään on kallis, mutta ruokasäästöjä tulee tehtyä huimasti, kun ei enää tule syötyä samanlaisia ruokamääriä. No okei, nykyään ostan paljon kasviksia ja hedelmiä, koska niitä tekee jatkuvasti mieli, mutta muuten ruokakuluissa säästöä. Suosittelen kaikille reippaasti ylipainoisille, tämän ansiosta onnistuu varmasti.

Mistä saatte näitä reseptejä? Minulla 20kg ylipainoa eikä työterveydestä suostuttu kirjoittamaan reseptiä!

Yksityislääkäri?

Minä palasin taas elävien kirjoihin, kun aloitin omatoimisesti raudan syömisen. Lääkärien mielestä ferritiiniarvo oli tietysti ok, joten se ei heidän mielestään selittänyt mitään oireita. Kolmen kuukauden rautakuurin päästä migreenit, jännityspäänsäryt ja kammottavat kallonpohjan ja hartioiden jumit vain katosivat, samoin lihasten voimattomuus ja nykimiset sekä vatsavaivat. Onneksi kuuntelin itseäni enkä lääkäreitä. On ihanaa, kun ei väsytä ja masenna koko ajan. Luulin aiemmin, että aikuisuuteen vain kuuluu se, että on koko ajan tosi kurja olo. Nyt on myös helpompi pitää itsestä muutenkin huolta, kun taas jaksaa.

Lukusuositus ketjun aiheeseen liittyen, Aki Hintsan Voittamisen anatomia.