Paskin työ mitä olet tehnyt?

Ehkä kamalin oli nuorena tyttönä kesätöissä pienessä kyläkaupassa kauan sitten. Koko päivänä ei saanut istahtaa! Omistajakauppias kyttäsi koko ajan perääni. Oli pakko myydä niljaisia nakkeja ja haisevaa jauhelihaa. Piti kantaa painavia limu/kaljakoreja talon autotallista, lyhyelle 50-kiloiselle aika urakka. Akka otti toisen myyjän, mutta kun selvisi, että nainen oli raskaana, antoi kenkää saman tien. Talon vessaa en saanut käyttää, minulle oli rakennettu puusee talon taakse(!).

Itkin iltaisin särkevää selkääni ja jalkojani. Oli pakko lopettaa kesken. Akka huusi perääni jotain kullan vuolemisesta(?) ja melkein heitti tavaroita, ehdin alta pois.

Puhelinmyyjän hommia on haukuttu, mutta tuohon verrattuna se oli taivas.

Liukuhihnatyö kalatehtaassa oli vastenmielistä. Haju oli kauhea, tarttui hiuksiin ja vaatteisiin. Liukuhihnalta ei päässyt vessaan tietenkään, työtahti oli epäinhimillinen ja kauhea meteli. Jaksoin pari kuukautta.

Laivojen rantasiivous oli kalatehtaaseen verrattuna taivas, vaikka olikin kova kiire ja arvostus nolla. Tein monta vuotta opiskelujen ohella, tuntipalkka oli hyvä.

Mainosten jakoa jaksoin kuukauden, koska palkka ei vastannut työmäärää. En ymmärrä miten tuollainen orjatyö on laillista.

Puhelinmyyjä

Tein sitä 3kk

En tarvinne perustella.

Kirjastovirkailija. Muuten se oli OK, mutta oli raskasta olla tiskillä ihmisten haukuttavana. En jaksanut kovin kauaa.

Kivien rälläköinti. Betonipölyssä, metelissä kipinöiden ja kivensirujen hakatessa jokapuolelta. Siinä tulee hiekkapesty olo ja suihkussa ne kaikki hiuksissa olevat kivensirut valuvat silmiin ja suuhun. Sitten muut vielä urputtaa siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Tehdaspesula. Kova tahti ja samassa tilassa kemiallinen pesula ja huono ilmanvaihto. + käpälöivä työnjohtaja.

Tuolla edelleen. Vituttaa ja ahdistaa, enkä pääse pois kun töitä ei tälläpäin vaan ole. Niin käpälöivä työnjohtaja puuttuu.

Puhelinmyynti täälläkin. Jaksoin jopa puoli vuotta, josta ekat kaksi osa-aikaisena. Se oli tuskaa! Lopulta menin itku kurkussa esimiehen puheille että en kestä työtä enää, ja purimme yhdessä työsopimuksen. Sen jälkeinen työ hampurilaisravintolassa oli kuin taivas, vaikka täälläkin jo aikemmin mainittu paistorasvan haju imeytyi hiuksiin ja jokaiseen ihohuokoseen.

Niemi Palvelut eli entinen muuttopalvelu Niemi oy, jonka surkeesta maineesta kertoo esim. työntekijöiden levyttämä biisi https://www.youtube.com/watch?v=Gjeyj0QsoW8

Valtion valvontaviranomaisessa. osastopäällikkö saanut vapaasti yli kymmenen vuotta nöyryyttää ja sairastuttaa henkisesti alaisiaan työkyvyttömyyteen asti. Nyt hän sai sitten ylennyksen ja johtaa myös työsuojelutoimikuntaa (sic!) Kun asia otettu esille tyhy-kyselyissä, niin ylin johto haukkuu henkilöstön vääristä vastauksista. Työsuojeluviranomaiset pelkäävät, eivätkä pyynnöistä huolimatta tule tekemään tarkastusta. Tarina on tosi eikä valtionhallinnossa harvinainen.

Puhelinmyyjänä (lehtiä) jaksoin myydä pari viikkoa. Toisaalta se oli huikee tunne kun sai jonkun oman tavoitteen täyteen ja pomo katsoi hyväksyvästi sermin takana. Sitten enemmän oli iltoja, kun höyry vaan nousi korvista , kun v¨...tti niin paljon, ja se kuului asenteessa ja nollamyyntiähän siitä tuli. Lopetin. Sitten tulee mieleen eräs vuokratyöfirman kiireellinen työ. Soitettiin vaan aamulla , että nyt kiireesti johonkin pihatöihin. MItään ei osattu sanoa tarkemmin mitä työ sisälsi. Suostuin, kun pelkäsin etteivät tarjoa sitten muutakaan enää. No, menin aamulla kohteeseen, jossa työ oli siis laatikoiden painepesua. Niissä oli ollut pihatiiliä ja laatikot oli hiekkaisia ja pinottuja. Niitä ei saanut millään irveellä irti toisistaan, ja hikoilin todella voimakkaasti siinä ensiimäisen 4h aikana. Ai niin, työpari tuli paikalle vasta ruokiksen jälkeen, jolloin olin jo siinä pähkäillyt parhaan tekniikan ja tehnyt suurimman osan töistä. Tehtiin yhdessä sit vielä muutama tunti. Olin kotiin kävellessäni niin lopen uupunut, että kaaduin vaan sänkyyn ja sen firman hommiin en enää mennyt muistaakseni. Sellainen pesti.

3kk keräsin risuja pinoon!

Mainosten jakaminen teininä pikkukylässä, talvella talutin pyörää auraamattomilla teillä kun lunta oli satanut 20 cm ja aura tuli milloin kuskia huvitti... palkkapäivänä iketti kun se palkka oli niin surkea. 

Vierailija kirjoitti:

Liukuhihnatyö juuston pakkaajana. Tein puoli vuotta, kun en paremmastakaan tiennyt.

Oliko ne sellaisia pierun hajuisia "gourmee" juustoja vai tavallista emmendalia?

Teininä mansikkamaalla. Ampiaiset ja paarmat ahdisteli, oli tuskaisen kuuma, polvia särkiä ja selkä rutisi.

Aikuisena puhelinmyynnissä, ei pää kestänyt sitä mummojen huijaamista ja rappusiivoojana.

Varhaisaamusiivous. Raskasta, palkka aivan naurettava ja työajat karseat. Olin sporttinen, puntteileva nuorimies ja silti työ oli todella hirveää, ei ihme että pääosa paikoista on nykyään ulkoistettu ulkomaalaisille. Ankeita teollisuushalleja joissa ns. oikeat työntekijät katsovat nenänvartta pitkin.

No, vain parin viikon pätkä jolla sain tienattua muutaman satkun, joten mitä sitä valittamaan, tuohon aikaan se oli iso summa. Mutta sääli niitä jotka joutuvat tuolle alalle. Jos muuten kestääkin, selkä pettää varmasti 10 vuoden sisällä. 

Vierailija kirjoitti:

Ärrän kassa. Sinällään en tykkää, että mitäön työtä sanotaan paskaksi. Kaikki työ on arvokasta. Mutta se homma otti kyllä pannuun. Pari kuukautta tein ja sitten muihin hommiin.

Työ on arvokasta vain silloin, jos se oikeasti on hyvää ihmiskunnan kannalta. Suurin osa duuneista tekee vaan hallaa pallolle, eihän muuten massasukupuutto ja ilmastonmuutos olisi totta.

Väitän, että työtönkin on pallolle parempi kuin saastuttavimipien teollisuuksien duunit, joita suurin osa duuneista. Ihmiset pakotetaan huonohin töihin, koska ahneus...ja loppuviimein koska naiset arvostavat ahneutta. Naisia ei kiinnosta miten mies varallisuutensa ja statuksensa tekee, kunhan statusta on, ja se tuhoaa lopulta maapallon.

Vierailija kirjoitti:

Puhelinmyyjä

Tein sitä 3kk

En tarvinne perustella.

Vuonna 2013 mua yritettiin puhua lähtemään puhelinmyyjäksi. En sitten lähtenyt, joten kerrankin tein elämässäni oikean valinnan. Tarpeeksi kovaonnista ollu tää elämä, ettei tähän tarvita vielä jotain puhelinmyyjäksi, vihatuimpaan ammattiin, päätymistä. Olen kuullut pelkkää negatiivista tuosta pirun puhelinmyynnistä.

Jotta siinä duunissa pärjäisi, pitäisi olla hitonmoinen moottoriturpa, luuri korvalla 24/7 ja myydä niin valtavasti. Tulosta täytyis tahkota enemmän kuin mihin ikinä pystyy. Hohhoijaa sanosisin.

Posti. Kauhea kiire ja fyysisesti raskas työ. Työkavereistakin suurin osa oli aika inhottavia. Arvelin johtuvan siitä, että eivät pärjäisi muualla kuin postin itsenäisessä työssä. Jossain yhteistyötä vaativassa hommassa eivät olisi selviytyneet millään. Olin pari kuukautta.

Ärrän kassa minullakin.

Ilmaismainosten jako ja hotellisiivous tulee hyvänä kakkosena mutta niitä hommia sai sentään tehdä ihan robottimoodissa, ei asiakaskohtaamisia, ei kassan laskua, ei veikkausta, totoa, henkkareiden tarkistamista tai kioskin lukitsemista yöksi.

Kassamyyjä. Kassamyyjän työ on yksitoikkoista, haasteetonta, hektistä, pakkotahtista ja henkisesti kuormittavaa. Kaupan alan työ on huonosti palkattua ja vuorolisät ovat huonot. Kaupan alan työ on epäsäännöllistä vuorotyötä ja työajat ovat epämiellyttävät.

Pahinta työssä ovat epäkohteliaat, epäystävälliset, ilkeät ja töykeät asiakkaat. Pahimpia marisijoita ovat iäkkäät asiakkaat ja etenkin iäkkäät naiset. Kassamyyjät joutuvat kuuntelemaan epäystävällistä, ilkeää ja töykeää puhetta, huutamista, kiroilua, haistattelua ja jopa uhkailua. Itsepalvelukassalla työ on mielekkäämpää, koska itsepalvelukassamyyjän ei tarvitse kuunnella asiakkaitten jankkausta ja valitusta tuntikausia.

Mikä näitä kauppojen asiakkaita oikein vaivaa? Miksi asiakas ei voi mennä kauppaan, kerätä ostoksia, siirtyä kassalle maksamaan ja poistua kotiinsa? Kauppa ei ole mikään mielenterveystoimisto, vaan mielenterveyspalvelut sijaitsevat terveydenhuollon puolella.

Miksi kaupan asiakkaan pitää ilkeillä, puhua töykeästi, huutaa, kitistä, marista, vinkua, valittaa, kiroilla ja haistatella työntekijöille? Myyjät pääsevät välillä varaston puolelle turvaan asiakkailta, mutta kassamyyjät eivät pääse mihinkään. Miksi asiakaspalvelijoita pidetään Suomessa ns. toisen luokan kansalaisina?