Paskin työ mitä olet tehnyt?
Kommentit (166)
Mainosten jakaminen. Kuukausipalkka oli 50 euron luokkaa, lehti jaettiin kahdesti viikossa. Itse jakelutyö oli ihan siedettävää fyysistä hommaa, mutta mainosten lajitteluun ennen sitä kului sama aika, sitä ei kuitenkaan huomioitu palkassa.
Ilmaislehtien ja mainosten jako. En tiedä voiko sitä edes työksi kutsua kun palkka on niin mitätön. Tein 2,5 viikkoa (5 jakelukertaa mahtui siihen), olisin lopettanut jo ekan päivän jälkeen mutta oli 2 viikon irtisanomisaika. Palkkaa sain yhteensä näiltä viideltä kerralta vaivaiset 80 euroa ja yksi kerta kesti aina useamman tunnin.
Opiskelijana lisäansioita laivakonttien tyhjennystä käsin. Hyvä puoli että töitä sai tehdä aina kun halusi, mutta työ oli pahvilaatikoiden purkamista kuormalavoille ja erittäin raskasta fyysisesti. Tein tuota aina joskus muutaman päivän tarvittaessa. Urakkapalkka, eli töitä piti tehdä.
Kotisiivous. Ihmiset ovat perseestä. Jatkuvaa valitusta ties mistä jälkikäteen, ei ikinä sanota mitään, kun hommaa tekee, jotta sen voisi vielä korjata. Jos on jotain valitettavaa, niin sanoo heti eikä jälkikäteen ala vinkumaan.
Tavallisesti siinä kun on homman tehnyt, kehutaan ja kiitellään, mutta jälkikäteen sitten aletaan valittamaan muutamien päivien päästä kuinka paskasti on siivottu.
Ei, ihmiset, ei näin toimita palautteen annon kanssa.
Kiire, kiire, kiire, kiire. Parhaansa sitä tekee kiireessä. Ja kiireessä sattuu mokiakin enemmän ja laatu kärsii, senhän kertoo jo maalaisjärkikin, mutta sitä ei enää ihmisillä ole lainkaan.
Virkamiehenä julkisella, huono palkka, liika töitä ja huonot työvälineet sekä joustamattomat työkäytännöt. Siirtyminen yksityiselle oli yhtä juhlaa, vaikka lomien määrä vähenikin.
Toimin aikoinaan kodinhoitajana parin vuoden ajan. Työssä ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta joskus jos asiakkailta oli hukkunut jotain tavaraa, niin saattoivat syyttää minua siitä. Kerran eräs asiakas oli jättänyt minulle kiukkuisen viestin siitä, että olin kuulemma varastanut häneltä vessapaperia ja hänen eväsboxin 😑 Toinen asiakas oli taas ottanut yhteyttä työnantajaani, että häneltä oli kadonnut jokin valkokultainen ketju, ja vihjaili että minä olisin sen varastanut. No enpä ollut, vaan myöhemmin selvisi että asiakkaan pieni tytär oli ottanut sen leikkeihinsä tms.
Kaikki työt on ollut silkkaa sontaa koska työnantajat kiertävät lainsäädäntöä minkä kerkeevät, työolosuhteet ovat karmeat "paremmissakin" töissä, oikeuksia poljetaan, kaikki on toistensa kurkuissa, jatkuvaa uhkailua ja kiristämistä, ylitöitä palkatta tai potkut, lyhyiden määräaikaisten loputonta ketjuttamista yms yms. Lista on loputon. Ainoa hyvä asia töissä on ollut asiakkaat ja palkka, kun sen on joskus ehkä saanut. Pahimillaan olen joutunut odottamaan palkkaani 8 kuukautta suurella työnantajalla.
Ja sitten tämä on olevinaan jotain upeaa ihanne-elämää? Onko porukka joka tätä menoa ihannoi käynyt lobotomiassa vai miten kukaan voi ikinä kannattaa tällaista menoa? Onneksi kohta saadaan valtaan sellainen sakki, että 100 tunnin työviikot parilla eurolla ei tule olemaan vain ulkomaisten työntekijöiden juttu enää. Onnea vaan maksaa rikkaiden asuntosijoittajien vuokrat sitten!
Ainiin, vielä yksi tapaus. Kerran siivosin erään todella varakkaan hienostoperheen kotia, ja mennessäni siivoamaan vessaa, siellä olikin tämän perheen äiti rinnat paljaina. Hän nolostui ja suuttui minulle kun olin yllättänyt hänet (vaikka oli itse jättänyt oven lukitsematta 😑), ja pari päivää myöhemmin pomoltani tuli viestiä, että olin kuulemma siivonnut heidän asuntonsa todella huonosti. Olin käynyt ko. perheen luona tuolloin jo pari vuotta, eikä koskaan aiemmin ollut tullut mitään valitusta.
Siivosin erästä laitosta iltaisin, oli tosi yksinäistä hommaa nuorelle. Siellä piti puhdistaa erinäisiä koneen osia liottamalla 2h kerrallaan eri nesteissä. En voinut lähteä vaikka muut hommat tehty, tuijottelin sitten yksinäni sitä likoamista.
Ihan ku joku Aku Ankan duuni, se mittarin valvojan valvoja, jonka piti varmistaa ettei mittarin valvoja nukahda, istui jakkaralla siinä kattomassa…
Henkilökohtainen avustaja. Avustettava on sun pomo ja jos hän on katkera tai muuten vaan kusipäinen ihminen, niin on aika tuskaa viettää se 8 tuntia päivässä kaksin ja olla kyykytettävänä. Henkilökohtainen avustaja on vain kivempi sana palvelijalle. Työtehtäviä ei määritellä etukäteen, joten saat toimia kokkina, siivoojana, hoitajana ja ties minä. Mä sain esimerkiksi tiskata roska-astioita, kiinnittää lattialistoja ja ruukuttaa huonekasveja niiden "normihommien" eli suihkussa avustamisen, pyykkäämisen, kokkaamisen, siivoamisen, ulkoiluttamisen, vessattamisen, kuskaamisen ja aikatauluttamisen lisäksi. Lisättäköön, että avustettavani olisi kyennyt näihin asioihin itsekin, mutta jos sulla on kotona orja 8 tuntia päivässä niin miksi vaivautua. Lisäksi avustettava vaihteli työaikoja ihan mielivaltaisesti; saattoi laittaa aamulla viestiä, että tänään ei tarvitse tulla töihin, mutta että lauantaina sitten pitäisi tulla. Yritä siinä sitten suunnitella omia menojasi.
En enää ikinä toimisi henkilökohtaisena avustajana enkä suosittelisi sitä kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Siivosin erästä laitosta iltaisin, oli tosi yksinäistä hommaa nuorelle. Siellä piti puhdistaa erinäisiä koneen osia liottamalla 2h kerrallaan eri nesteissä. En voinut lähteä vaikka muut hommat tehty, tuijottelin sitten yksinäni sitä likoamista.
Ihan ku joku Aku Ankan duuni, se mittarin valvojan valvoja, jonka piti varmistaa ettei mittarin valvoja nukahda, istui jakkaralla siinä kattomassa…
Niin lisään vielä, että internetiä ei silloin oltu keksitty ja pelkäsin, että joku vartija tulee ja näkee mut romaani kädessä istumassa siellä joten en uskaltanut lukea…
Porrassiivoojana nuorempana maineikkaassa nistilähiössä, mikä siis aika hyvin edustettuna henki-ja huumausainerikostilastoissa.. Vieri vieren oli korkeita kaupungin vuokrakerrostaloja ja eikun auto parkkiin ja välineet mukaan ja moppaamaan. Todella pelottavaa porukkaa lamppasi rapuissa ja puolet ovista oli joko postiluukku jotenkin irti puoliksi revitty tai oveen tussilla "vasikka" tms. Oli mukava kesän jälkeen palata koulun penkille, opiskelumoti oli ainakin tapissa. Niin, ja itse työnkuva: raskasta, kiireistä, hikistä, surkea palkka ja arvostus nolla eli kiitos ja kunnioitus heille, jotka sitä jaksavat tehdä!
Puhelinmyyjä. Ahdisti suunnattomasti ennen joka ikistä puhelua. Jaksoin noin 2kk sitä hommaa, sitten lähdin 2 viikon lomalle ja päätin että takaisin en palaa, mieluummin olen vaikka vailla tuloja ja elän säästöillä. Olin sopinut seuraavan kuukauden alkuun uuden työsuhteen alun toisessa paikassa kivemmissa tehtävissä, mutta en millään jaksanut edes sinne asti.
Tylsintä oli tarroittaa mandariineja tehtaassa. Työtä oli 10h päivässä ja oli niin rutiininomaista, että meinasi järki lähteä. Koneet pauhasi niin, ettei voinut puhua kellekkään koko päivänä. Musiikkia taas ei saanut kuunnella työturvallisuussyistä. Palkkaus oli kyllä ihan ok, mutta niin hemmetin tylsää että jaksoin kuukauden.
Hirveintä sitten muuten oli sitruunoiden kerääminen. Puut ovat todella tiheitä, täynnä 10cm pituisia teräviä piikkejä, tappavia käärmeitä ja hämähäkkejä. Jokaisessa puussa oli varmaan lähemmäs 1000 hedelmää ja niistä ehkä 10% oli kokonsa puolesta standardien mukainen. Siellä sitten kiipeiltiin 40 asteen helteessä pitkähihaiset housut ja paidat päällä huterilla tikkailla, toisessa kädessä mittarinkula, toisessa pihdit ja koitettiin mahdollisimman nopeasti kerätä "mahareppu" täyteen ja tyhjentää niitä valtaviin laatikkoihin. Välillä farmari tuli keskeyttämään työt, kun oli nähnyt vaarallisen käärmeen lähistöllä ja kaikkien piti lopettaa hommat, kunnes se oli ammuttu. Ja auta armias jos olit kiireessä vahingossa mitannut jonkun sitruunan väärin tai jättänyt yhden täysikokoisen poimimatta, sitä huutoa! Sain kerran kirjallisen varoituksen, kun en ollut nähnyt yhtä hedelmää. Töitä oli pahimmassa helteessä tosiaan se 10h päivässä, ruokataukoja ei pidetty kun palkka perustui kerättyihin hedelmiin ja tienattiin joku 60$/pv, jolla juuri ja juuri kattoi päivän ruoka- ja bensakulut. Meitä aloitti samana päivänä useampi porukka: oli joukko ranskalaisia, saksalaisia ja pari vietnamilaista ryhmää. Toisen päivän jälkeen vain me suomalaiset olimme jäljellä ja kestettiin tuota sitten reilu pari viikkoa :D
Kauppaopettaja toisella asteella.. Oppilaat varsinaisia opettajan koulukiusaajia ja kollegat v-mäisiä selkäänpuukottajia.
Puhelin asiakaspalvelu. Meitä kohdeltiin kuin orjia ja asiakkailla ei mitään käytöstapoja. Jos valitit jostain esimiehelle, painostettiin irtisanoutumaan.
Pakkaustyö, sitä samaa robotintapaista liukuhihnameininkiä 8h putkeen, hyi olkoon.
Ei enää koskaan, onneksi oli lyhytaikainen homma, pää ei olisi kestänyt yhtään pidempään.
Nuorena tyttönä mansikanpoiminta. Polvia särki, pissatti (eihän siinä pellolla ole vessaa), nestehukka vaani (Minulla oli limsapullo mukana ja kofeiinihan pahentaa nestehukkaa), selkä paloi (en muista kenenkään käyttäneen aurinkorasvaa),ampiaiset kiusasi... vaikka nuorella ihmisellä on vahva keho niin kyllä siinä tunsi itsensä päivän lopussa satavuotiaaksi!
Työkkärissä oli kamalinta. Se, työ ei ole eettistä tarkastelua kestävää, sain kamalan stressin.
Tarjoilijana ulkomaalaisessa ravintolassa
- Paskaa hommaa, vain yksi tauko työpäivän aikana.
- Itse keittiömestari oli ulkmaalainen nainen jolla oli piilovihaa Suomalaisia kohtaan. Haukku asiakkaat heidän lähtiessään. Oli agressiivinen ja heitteli keittiössä astioita lattioille/seiniin
- Hygieniataso olematon - sormi suuhun kun maistetaan.
- Ruoassa ei hirveesti kehumista.
- Itketti muitakin työntekijöitä raivoamalla asioista jota hän ei itse osannut nuorille aloitteleville työntekijöille opastaa.
- Ei tahtonut opetella Suomenkieltä omien ennakkoasenteiden takia.
Kestin 6kk näissä paskahommissa.