Mistä asioista sinulle on oltu kateellisia?

Vierailija kirjoitti:

Kerran pienessä seurueessa tutun mies sanoi yhtäkkiä minun olevan kateellinen heidän seurustelustaan. (siis tutun+miehensä)

En muista sanatarkkaan mitä vastasin mutta ihmettelin ihme tokaisua mielessäni ja sanoin en ole kateellinen, miten niin tms. Tuttu ei kommentoinut tai ihmetellyt miehensä kysymystä eikä mieskään sen enempää avannut asiaa. Olivat humalassa molemmat mutta silti outo tilanne oli.

Mikä saa edes jonkun luulemaan noin, vaikka olisi kännissä tai ei. Ei kaikki sanomiset ole vain ajattelemattomia päähänpistoja. Sitten ei

välttämättä osata kertoo miksi luulee noin. Tai ei haluta avata enempää asiaa. Ihme touhua on kyllä.

Palkasta ja uralla etenemisestä. Myös seurustellessani huomattiin mainita miehen automerkki! En auton kanssa seurustellut.

Luonnonkiharasta tukastani. Kuinka siitäkin voi olla kateellinen, että on vaikeahoitoinen hiuslaatu kasvanut päänahkaan? Joko olen luomuna tai yritän tehdä kampauksen, jonka tuotteiden pito peittää ja olen sitten hampputukkaisen näköisenä.

Kun on luonnonkihara tukka niin ei saa ikinä mieleistään kampausta kuten syntyjään suorahiuksinen.

Naapuri hengitti lähellä minua,onpa se hirveän kateellinen...

Ulkonäöstä, kielitaidosta, nopealla uran kehittymisellä, naispuolisena henkilönä, joka pitää puolensa miesvaltaisessa työympäristössä. Kova työmoraali, tehokkuus ja työstä nauttiminen, asioiden kehittämisestä kaikille parempaa suuntaan. Uusien asioiden opiskelu. Huumorintajusta ja hyvästä itsetunnosta. Nykypäivänä ollaan kateellisia ihanasta aviomiehestä ja liiton jatkuvuudesta edelleen. Eli rakkaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Siitä, että pystyn olla monta kuukautta ilman alkoholia. Anteeksi vain, mutta minulla ei ole ongelmia alkoholin suhteen. En ymmärrä miten se on jollekin niin suuri asia?

Se on tosi hyvä ja hieno asia kun pystyt olemaan ilman alkoholia kuukausia. Kertoo, että holi ei hallitse/kuulu siun elämään laaja-alaisesti, esim. että joka viikko joisi humalat. Joillakin se alkoholi kuuluu vahvasti elämään ja ihmettelevät kenties sitten miksi joku juo niin harvoin tai ei ollenkaan.

Minulle on sanottu että pitkää onnellista avioliitttoa on jotkut kadehtineet. Kun tykkäämme kulkea yhdessä ja matkustaa, on haukuttu läheisriippuvaiseksi ja naureseskeltu. Aika moni työtoveri erosi lasten lähdettyä kotoa. No ei se minun syyni ole. Kahdella on myös kahden tulot ja sitäkin kadehditaan.

Mun rinnoista ja kuulema parisuhteestani.

Ilmeisesti palkastani. T: hoitaja

Itse olen kärsinyt peniskateudesta.

Vierailija kirjoitti:

ulkonäkö, kauneus

Ihan mielenkiinnosta kysyn ,et minkälaista kohtelua saat yleensä näiltä kadehtijoilta?

urheilullisuus terveellisten elämäntapojen noudattaminen 

olen huomannut että ihmiset suhtautuvat tähän todella omituisesti välillä 

vähän jopa sellaista piikittelyä saattaa näkyä silloin tällöin . 

en tajua miksi ? siä voit tehdä samoin . 

Rahasta...

Paksuista tummista hiuksista nuorena, joista sain monesti positiivista huomiota.

Kuulin kerran kun kaverini puhui jollekin toiselle henkilölle että ei meidän ikäisille naisille sovi lyhyet hiukset, on naisellisempaa kun on pitkät hiukset.

Hänellä oli itsellä pitkät vaaleat suorat ja ohuet hiukset.

Kaverini ei tiennyt että kuulin tämän keskustelun.

Muutama vko siitä sanoin olevani menossa parturiin, niin hän oikein innostui että leikkuuta lyhyet hiukset. Oikein ylikorostuneesti alkoi mallata hiuksillani eri variaatioita miten mulle kuullemma sopis oikein tosi lyhyt tukka 🤔. Hän palasi aiheeseen vielä ennen minun parturiaikaani ja kannusti moneen kertaan leikkuuttamaan lyhyt malli....

En leikkuuttanut kuin muutaman sentin.

Seuraavan kerran nähdessämme kaverini äänensävy ja kehonkieli kertoi suorastaan ärtymyksestä kun kommentoi jotain et "ai, sä jätit vielä hiukset pitkäks, oisit nyt leikkuuttanu ne lyhyet, lyhyet on tulossa muotiinki". Kuittasin vaan jotain et miks sulla ei sit oo lyhyitä hiuksia jo?

En viitsinyt nolata häntä ja mainita tuosta lyhyttukka nuorilla naisilla keskustelun kuulemisesta aiemmin. Tämä ns kaveri oli muutenkin henkilö jonka seurassa en enää viihtynyt (muistakin syistä) enkä pidä siitä että minua yritetään manipuloida, joten hän sai jatkossakin kadehtia hiuksiani ja erityisesti sitä että nuoret miehet huomioi ne, ei häntä ja hänen mitäänsanomattoman näköistä luihulettiään.

Minulla on muutama ystävä jotka elää ihan tavis arkea vuodesta toiseen, eivät ole juuri koskaan käyneet missään ulkomaanmatkoilla eivät hoidata itseään kosmetologilla tai jalkahoidoissa, eivät käy hierojalla tms.

Minä teen kaikkea noita.

Olen kuullut jos jonkinsortin piikittelyä mm noista tekemisistäni.

Kerran kun sanoin että otin 3x sarjan kauneushoitoaan (kun oli tarjouksessa) ja haaveilin että olis ihana lähee taas ens syksynä jonneki välimeren leppoisaan syysaurinkon. Ihan tavallisella jutusteluäänensävyllä, en koskaan puhu leuhkivaan äänensävyyn.

Kaverini (jo keski-ikänen) suutahti oikei nii että näin hänen elekielestä että nyt napaa jonnekin hermoon. Hän tiuskasi minulle jotain et hyvähän se sinun on ku oot niin rikas, älä leveile rahoillas.

What? Siis en ole todellakaan mikään rikas enkä koskaan sanoisi jotain tuollaista leveilläkseni tyyliin "mähän voi tehdä näin koska mulla on rahaa....sulla ehkä ei". Juttelin mielestäni ihan tavallisia asioita kuten kenen tahansa muun kanssa.

Hän koki alemmuudentunnetta koska itsellä ei ole noihin mahdollisutta ja tekemiseni aiheuttaa kateuta ja ärtymystä.

Jatkossa vältän näiden ihmistn kanssa puhumasta mitään mikä viittaa siihen että käytän rahaa muuhun kun päivittäisarkeen.

Mä huomaan ystävättäreni äänensävymuutoksesta ja siitä miten nappaa sanoa takaisin kun on jostain taas kateellinen minulle. Näitä sattuu tuon tustakin.

Ihan absurdein oli ehkä hänen kanssaan tilanne kun kerroin ostaneeni uuden silitysraudan, sadattelin itseäni kun sit unohdin koiranulkoilutuslenkin ajaksi sen heti päälle. Siinä oli onneks sellanen toiminto että jos sitä ei liikuta johonki aikaan ni menee ns holdiin ja jäähtyy haaleaksi.

Ystävättäreni kasvoista näkyi ärtymys ja hymähti vähän oudolla äänensävyllä "ai, sullajan on hieno rauta, meillä kai on semmonen ihan vaan tavallinen vanha perusrauta. Sulla ku on ilmeisesti tuota rahaa ni voi osattaa uusinta teknologiaa" hän käänsi oikein päänsä pois kun niin joku häntä ärsytti.

..... minä olin ihan suu auki että mitä ihmettä. Entisestä raudastani oli johto niin rispaantunu että oli jo hengenvaarallinen ja pakko oli ostaa uusi ja kaikissa uusissa on varmaan jo tuo toiminto. Sitäpaitsi se makso varmaan joku 69 euroo.

Miten joku voi kokea kateellisuutta siitä että kaveri ostaa uuden silitysraudan. Vai oliko kyse sittenkin siitä että minulla on jotin jota hänellä ei ja toin sen julki. En tiedä.

En sitten viitsinyt jatkaa juttua kysyäkseni mikä häntä kiukutti tässä jutussa noin, aloin vaan vaivaantuneena puolustautua ja vähätellä sanomalla että eihän se mikään kallis ja hieno oo, ihan tavallinen van ja hetken vaivaannuttavan hiljaisuuden jälkeen jatkoin puhumista jostain muusta asiasta.

Minä tunnen kateellisuutta monistakin asioista mitä minulla ei ole mutta mitä haluaisin. Nämä mitä haluaisin ei ole joko rahalla saatavisa tai muuten vaan taloudellisessa mielessä minun ulottuvilla.

En kuitenkaan osoita kateutta sanoin tai elein niille kellä näitä asioita on.

Kai nyt aikuiset huomaa heti kadehtioiden puheista, sanattomasta viestinnästä ja joskus teoistakin että he ovat kateellisia.

Kadehtiat paljastavat hyvin helposti itsensä ja se ei ole kovinkaan fikua.

Oma iäkäs jo ehkä alkavan muistisairauden ryydyttämä äitini on avoimen kateellinen minulle kun elän lähes toisen äärilaidan elämää kuin hän.

Hän huomauttelee minulle elämästäni ja yrittää ihan hassulla tavalla tosi avoimesti jarrutella elämääni (esim etten matkusteleisi, etten kävisi niin paljon siellä ja täällä ja pitääkö sitä ostaa nyt uutta ja taasko sinä oot menossa, pysysit kotona ja minkä takia sitä pitää olla uus auto jne... jopa uudesta polkupyörästäni sai aiheen "motkottaa" etteikö käytetty olisi kelvannut sulle.

Ihan seuraavasa hetkesä puhuu veljelleni, joka on hänen suosikkinsa, mite hän olisi kaivannut sitä että olisi voinut nuorempana käydä esim Islannissa ja Skotlannissa jotka häntä ovat aina kiinnostaneet, mutta eihän meillä ole siihen ollut varaa eikä osaamista lähteä ulkomaille.

Veljeni osti uuden rivarin niin sitä äitini kehui minulle moneen kertaan niin hienoksi ja nykyaikaiseksi.

Surullista, miten omat vanhemmat voivat olla kateellisia lapsilleen. Eikö jokaisen kuuluisi toivoa lapsilleen parasta mahdollista elämää ja olla ylpeitä jos he siinä onnistuvat.

Lapsistani. Paras ystäväni on korkeasti koulutettu ja urallaan menestynyt, matkustanut vaikka missä ym. Luulisi ettei hän kadehdi minulta mitään, mutta itse sanoi joskus että kyllä hän on kateellinen, kun sulla on nuo lapset! Ne onkin parasta mun elämässä.

Lainattu aikaisemmin kirjoitetusta kommentista:

"Jatkossa vältän näiden ihmisten kanssa puhumasta mitään mikä viittaa siihen että käytän rahaa muuhun kun päivittäisarkeen"

---

Itsellä vähän sama tilanne. En viitsi (lue halua) enää kertoa kellekään jos ostan jotain merkittävää ja uutta. Ja jos/kun se tulee myöhemmin julki niin vähättelen hintaa ja sanon ostaneeni esim -50% alesta (esim huonekalut). Ulkomaanmatkoilta en ikinä kerro että oltiin esim 4* aikuisten hotellissa tai vuokrattiin 2 hengelle koko luxustalo omalla uima-altaalla ja merinäköalalla. En puhu oma-aloitteisesti mitään noista asioista, jos joku kysyy vähättelen vähän hintaa ja laatua.

Tämä on surullista, mutta en halua että minun vähät muutamat ystäväni kokevat jotain alemmuuskombleksia koska heillä ei ole itsellä mahdollisuutta tällaiseen. En halua olla ihminen jota kadehditaan.