Mistä asioista sinulle on oltu kateellisia?

MinjaMinjainen kirjoitti:

Sekin on narsismin merkki, jos ihminen luulee, että hänelle ollaan kateellisia. Olisiko perusluonteessa jotain luontaantyöntävää. 

Kateus on luonnollinen ja monella tapaa terveellinen tunne ja moni meistä on kateellisia jollekin toiselle syystä tai toisesta. Mutta toi mitä sanot on myös totta. Minulla on yksi selvästi personallisuushäiriöinen sukulainen joka kuvittelee että hänelle ollaan kateellisia. Lähes kaikki sukulaiset ovat ottaneet etäisyyttä tähän kieroon ihmiseen koska eivät voi sietää häntä ja sitä jatkuvaa manipulointia. Tämä henkilö itse taas kuvittelee tämän johtuvat siitä että hän on kateuden kohde vaikka häneen kohdistuu kyllä enemmänkin halveksunta.

Oikeastaan aika koomista seurata vierestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän hyvin että kaikki eivät ymmärrä että jokut ovat kateellisia ja että jotkut älykkäät huomaa toisten kadehdinnan.

Ymmärrän, koska heillä ei itsellä ole mitään, josta joku muu voisi olla kateellinen.

Kateus ei ole tervettä eikä myöskään ajatus elämästä jossa nostaa itsensä kadehdittavaksi, muka muiden yläpuolelle. Se on ylemmyydentuntoista persoonallisuushäiriötä. Jotain vajavaisuutta löytyy kummaltakin osapuolelta, nimenomaan sieltä psyykeen puolelta.

Olen eri, mutta enhän minä hyvänen aika voi vaikuttaa siihen, kadehtivatko muut minua. Minulle on oltu kateellisia ihan ilman että olen itseäni nostanut mitenkään. 

Sanoinko niin? En sanonut, vaan että kadehtiminen ei ole tervettä, eikä myöskään se jos omassa päässä on ajatus että "muut minua varmasti kadehtivat".

Entäs jos ne muut sanovat sen minulle itse suoraan?

Vierailija kirjoitti:

Lapsesta ja lapsenlapsesta. Toinen on lapseton ja toisen lapsi ei saa lasta.

Täytyy sanoa, että myötäelän ja ymmärrän surua, en käännä veistä haavassa ja minulla aina ollut muita kanavia jakaa lapsen elämää. Harmittaa silti, että ystävyys oli sen vuoksi vuosia katkolla.

Oliko siinä kyse kateudesta? Vai enemmän siitä, että  kadehtiva henkilö suree sitä, kun ei ole saanut lapsenlapsia. Se on monille tosi suuri suru. Ainakin naisille.

Autoista, rahasta, ulkomaan matkoista ja kauniista nuoresta vaimosta jolla on myöskin sen verran rahaa ettei tarvitse häntä elättää, vapaasta vela-elämäntyylistä. Itse lisään vettä myllyyn brassailemalla minkä ehdin koska kateelliset ovat mielestäni huvittavia. Olen lähtenyt täysin nollasta ja omalla työlläni saavuttanut kaiken mitä omistan. Noilla kateellisilla on ollut täsmälleen samat mahdollisuudet kuin minulla, maassamme missä koulutus on kustannettu verorahoista. Elämä on valintoja eikä pitäisi olla kovin vaikea arvioida mitä kannattaa tehdä ja etenkin mitä ei kannata tehdä.

Siitä kun olen asunut ulkomailla, siitä kun minulla on tyttö, siitä kun lapseni ovat olleet hyviä koulussa ja menestyvät muutenkin, ylipäänsä siitä että minulla menee hyvin elämässä.

Nykyään en enää ole tekemisissä tällaisten katkerien, muille pahaa toivovien ihmisten kanssa. Minulla on parempaa seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän hyvin että kaikki eivät ymmärrä että jokut ovat kateellisia ja että jotkut älykkäät huomaa toisten kadehdinnan.

Ymmärrän, koska heillä ei itsellä ole mitään, josta joku muu voisi olla kateellinen.

Kateus ei ole tervettä eikä myöskään ajatus elämästä jossa nostaa itsensä kadehdittavaksi, muka muiden yläpuolelle. Se on ylemmyydentuntoista persoonallisuushäiriötä. Jotain vajavaisuutta löytyy kummaltakin osapuolelta, nimenomaan sieltä psyykeen puolelta.

Olen eri, mutta enhän minä hyvänen aika voi vaikuttaa siihen, kadehtivatko muut minua. Minulle on oltu kateellisia ihan ilman että olen itseäni nostanut mitenkään. 

Sanoinko niin? En sanonut, vaan että kadehtiminen ei ole tervettä, eikä myöskään se jos omassa päässä on ajatus että "muut minua varmasti kadehtivat".

Entäs jos ne muut sanovat sen minulle itse suoraan?

Niin edelleen, ei se tervettä ole. Jotain täyttymystä tai ymmärrystä omasta elämästä tai itsestään puuttuu jos pitää kilpailla toisen kanssa siitä mitä on ja mitä ei itsellä ole.

Mulla oli kaverina muutaman vuoden yks tosi vahva narsku, mistä hän ei olisi ollu kateellinen.  Hämmästyttävä tapaus- Sai raivokohtausiakin, huhuja olen kuuluut että anabooliset ovat maistuneet. 

Vierailija kirjoitti:

Autoista, rahasta, ulkomaan matkoista ja kauniista nuoresta vaimosta jolla on myöskin sen verran rahaa ettei tarvitse häntä elättää, vapaasta vela-elämäntyylistä. Itse lisään vettä myllyyn brassailemalla minkä ehdin koska kateelliset ovat mielestäni huvittavia. Olen lähtenyt täysin nollasta ja omalla työlläni saavuttanut kaiken mitä omistan. Noilla kateellisilla on ollut täsmälleen samat mahdollisuudet kuin minulla, maassamme missä koulutus on kustannettu verorahoista. Elämä on valintoja eikä pitäisi olla kovin vaikea arvioida mitä kannattaa tehdä ja etenkin mitä ei kannata tehdä.

Sulla kuitenkin tarve brassailla? Ettei vain ois muiden kateellisuus sun omaa kuvitelmaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän hyvin että kaikki eivät ymmärrä että jokut ovat kateellisia ja että jotkut älykkäät huomaa toisten kadehdinnan.

Ymmärrän, koska heillä ei itsellä ole mitään, josta joku muu voisi olla kateellinen.

Kateus ei ole tervettä eikä myöskään ajatus elämästä jossa nostaa itsensä kadehdittavaksi, muka muiden yläpuolelle. Se on ylemmyydentuntoista persoonallisuushäiriötä. Jotain vajavaisuutta löytyy kummaltakin osapuolelta, nimenomaan sieltä psyykeen puolelta.

Olen eri, mutta enhän minä hyvänen aika voi vaikuttaa siihen, kadehtivatko muut minua. Minulle on oltu kateellisia ihan ilman että olen itseäni nostanut mitenkään. 

Sanoinko niin? En sanonut, vaan että kadehtiminen ei ole tervettä, eikä myöskään se jos omassa päässä on ajatus että "muut minua varmasti kadehtivat".

Entäs jos ne muut sanovat sen minulle itse suoraan?

Niin edelleen, ei se tervettä ole. Jotain täyttymystä tai ymmärrystä omasta elämästä tai itsestään puuttuu jos pitää kilpailla toisen kanssa siitä mitä on ja mitä ei itsellä ole.

Edelleen, minkä minä sille voin, jos elän elämääni, ja muut ilmoittavat kadehtivansa minua sen johdosta?

Ylivoimaisuudesta kaikessa mihin olen ryhtynyt.

Siitä miten vietän vapaa-aikaa perheeni kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän hyvin että kaikki eivät ymmärrä että jokut ovat kateellisia ja että jotkut älykkäät huomaa toisten kadehdinnan.

Ymmärrän, koska heillä ei itsellä ole mitään, josta joku muu voisi olla kateellinen.

Kateus ei ole tervettä eikä myöskään ajatus elämästä jossa nostaa itsensä kadehdittavaksi, muka muiden yläpuolelle. Se on ylemmyydentuntoista persoonallisuushäiriötä. Jotain vajavaisuutta löytyy kummaltakin osapuolelta, nimenomaan sieltä psyykeen puolelta.

Olen eri, mutta enhän minä hyvänen aika voi vaikuttaa siihen, kadehtivatko muut minua. Minulle on oltu kateellisia ihan ilman että olen itseäni nostanut mitenkään. 

Sanoinko niin? En sanonut, vaan että kadehtiminen ei ole tervettä, eikä myöskään se jos omassa päässä on ajatus että "muut minua varmasti kadehtivat".

Entäs jos ne muut sanovat sen minulle itse suoraan?

Niin edelleen, ei se tervettä ole. Jotain täyttymystä tai ymmärrystä omasta elämästä tai itsestään puuttuu jos pitää kilpailla toisen kanssa siitä mitä on ja mitä ei itsellä ole.

Edelleen, minkä minä sille voin, jos elän elämääni, ja muut ilmoittavat kadehtivansa minua sen johdosta?

Etkö halua ymmärtää? Et niin voi mitään muuta kuin olla noteeraamatta. Kyllähän sä tiedät ettei ketään ole syytä kadehtia kun jokaisella on omat murheensa ja menetyksensä.

Minulla oli ystävä, joka oli kateellinen minulle aivan kaikesta, siis aivan kaikesta. Monesti hän toi tämän kateuden tunteensa myös julki, omien sanojensa mukaan "terapeuttisessa mielessä", että on minulle kateellinen. Minua alkoi aina ahdistamaan nämä avautumiset, koska en ymmärtänyt näitä hänen avautumisiaan. Niistä tuli vain huono olo. Mietin usein, että jos meillä molemmilla olisi ollut harmaa aidan tolppa ja minun tolppani olisi ollut harmaampi, niin hän olisi ollut kateellinen siitäkin. Koskaan en oikein sisäistänyt, että mikä oli se perimmäinen syy olla kateellinen, koska olen mielestäni ihan tavallinen pulliainen. No, ystävyytemme päättyi sitten tähän jatkuvaan kateuteen, eikä ole sen koomin välit korjautuneet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autoista, rahasta, ulkomaan matkoista ja kauniista nuoresta vaimosta jolla on myöskin sen verran rahaa ettei tarvitse häntä elättää, vapaasta vela-elämäntyylistä. Itse lisään vettä myllyyn brassailemalla minkä ehdin koska kateelliset ovat mielestäni huvittavia. Olen lähtenyt täysin nollasta ja omalla työlläni saavuttanut kaiken mitä omistan. Noilla kateellisilla on ollut täsmälleen samat mahdollisuudet kuin minulla, maassamme missä koulutus on kustannettu verorahoista. Elämä on valintoja eikä pitäisi olla kovin vaikea arvioida mitä kannattaa tehdä ja etenkin mitä ei kannata tehdä.

Sulla kuitenkin tarve brassailla? Ettei vain ois muiden kateellisuus sun omaa kuvitelmaa?

Kiitos kysymästä, ei ole.

Ulkonäkö, etenkin naisvaltaisella alalla. Ja ennen kuin joku vetää herneen nenukkaan, niin olen samalla naisvaltaisella alalla jokaista katkeraa virtahepoa kohtaan tutustunut useampaan aivan huipputyyppiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autoista, rahasta, ulkomaan matkoista ja kauniista nuoresta vaimosta jolla on myöskin sen verran rahaa ettei tarvitse häntä elättää, vapaasta vela-elämäntyylistä. Itse lisään vettä myllyyn brassailemalla minkä ehdin koska kateelliset ovat mielestäni huvittavia. Olen lähtenyt täysin nollasta ja omalla työlläni saavuttanut kaiken mitä omistan. Noilla kateellisilla on ollut täsmälleen samat mahdollisuudet kuin minulla, maassamme missä koulutus on kustannettu verorahoista. Elämä on valintoja eikä pitäisi olla kovin vaikea arvioida mitä kannattaa tehdä ja etenkin mitä ei kannata tehdä.

Sulla kuitenkin tarve brassailla? Ettei vain ois muidenA kateellisuus sun omaa kuvitelmaa?

Anna nyt toinen vähän elää unelmaansa äläkä heti mee rölliin :D

Raha minkä olen kovalla vaivalla säästänyt. 30 vuotiaana ensimmäistä kertaa vakituiseen työpaikkaan menevät kaverit luulevat, että heillä pitäisi olla saman verran omaisuutta kuin minulla.

Jatkoa edelliseen.... Pyrkivät kuromaan tätä välimatkaa elintasossa sitten ottamalla lainoja yhteisesti tyttöystävien piikkiin ja vanhempien takauksella.

Toisaalta kadehdin itse moista härskiyttä. Olisin varmaan miljonääri jos olisin noin röyhkeä.

Ulkonäöstä nuorena, en oikein ymmärtänyt sitä silloin, koska en osannut pitää itseäni erityisen kauniina. Tietyistä lahjoista, joita opiskelin ja joilla olen itseni elättänyt. Oudointa on ollut kateus vakavista sairauksista. 

  Ehkä ei kannattaisi niin leijua? Itselläni on joitain asioita, mistä voitaisiin ehkä olla kateellisia, vaan ei olla, kun pidän suuni supussa enkä mainosta.