Mistä asioista sinulle on oltu kateellisia?
Mistä asioista sinulle on oltu niin kateellisia, että olet huomannut toisten katkeruuden?
Minulla ainakin nämä:
- koulu- ja opiskelumenestys
- viulunsoittotaito
- tanssitaito
- seurustelusuhteeni (josta tuli myöhemmin avioliitto)
- hyvä työpaikka
- saavutukseni erään yhdistyksen toiminnassa
Kateus on tullut esiin piikittelynä/haukkumisena, saavutusten vähättelynä, syrjintänä ja porukasta ulkopuolelle jättämisenä. Itse en ole ikinä tuntenut kateutta toisten saavutuksista, niin minusta on erittäin outoa ollut aina, että tällaiset tunteet ovat niin tavallisia ja että monet eivät pysty näitä tunteita yhtään hallitsemaan.
Kaikki näistä asioista (paitsi seurustelusuhteen löytyminen) ovat asioita, joiden eteen olen tehnyt paljon töitä ja uskoisin olevan jokaisen saavutettavissa. On vissiin vain helpompi sorsia muita kuin kääriä omat hihat...
Kommentit (1120)
Siitä, että pystyn olla monta kuukautta ilman alkoholia. Anteeksi vain, mutta minulla ei ole ongelmia alkoholin suhteen. En ymmärrä miten se on jollekin niin suuri asia?
Kaverini oli kateellinen minulle kynästäni lapsena, koitti varastaa sen.
Sen jälkeen en ole kyllä mikään kateuden kohde ollut ja aika huonosti saa asiat olla sillä tyypillä, joka minua olisi kadehtinut. Näytän pystyynnostetulta porsaalta, olen köyhä ja köyhästä suvusta, kouluttamaton, yksinäinen, tyhmähkö, terveys reistailee ja raadan pätkätöissä minimipalkalla. Ystävät ihmettelee, miten mulla ei muka taaskaan ole varaa osallistua niihin ja näihin kissanristiäisiin sadalla eurolla, heillä itsellään pyöri jatkuvasti sellaisia summia taskussa jo pari vuotta lukion jälkeen
Minua ei kadehdita vaan säälitään, olen itse se, joka kadehtii.
Vierailija kirjoitti:
Myöhemmin tämä ystävä myös itse valitsi osalle meistä vaatimattomat mustat juhlamekot häihinsä, koska ei halunnut, että vartalomme varastaisi häneltä valokeilan.
Oletan, että puhut morsiusneitojen mekoista, sillä ei kai kukaan muuten määrää häävieraidensa vaatteista? Tosin en tiennyt edes sitä, tapa puetuttaa morsiusneidot samoihin kolttuihin on jo rantautunut Suomeenkin.
Minulle kukaan ei ole mistään kateellinen enkä sitä ole itsekään.
Sen sijaan ihailen kaikenlaista lahjakkuutta kuten musiikillista, taiteellista, urheilullista, matemaattista jne. lahjakkuutta.
Itse en ole missään erityisen hyvä vaan sellainen tasapaksu keskinkertaisuus, koulussakin aikanaan numerot todistuksessa seiskaa ja kasia, muutama ysi joukossa...
Innostuin kerran kasvattamaan salaattia pihallani, ja sato näytti lupaavalta. Sitten joku naapuruston kateellinen oli laittanut koiransa tontillemme tekemään tarpeensa aivan salaattipenkin eteen. Halusi näin pilata salaatit. Ne jäivät tietysti syömättä, mikä olikin tarkoitus. Joillekin se kateus on melkeinpä pakkomielle, naapurille ei haluta mitään hyvää. Ensin nälvitään ja sitten kuitenkin matkitaan pistäen vielä paremmaksi.
Tulevan X anopin tyttärellä oli omituisia kommentteja työkavereista Kuinka joku neuloskeli villapaitoja ja kuinka hän teki kaikki työt, en oikein uskonut. myöhemmin muka yksi työkavereista oli sanonut että olen heille kateellinen,En oikein ymmärtänyt. Olin tutstunut heihin pikkujouluissa kuten pikkujouluissa tutustutaan, minusta he olivat mukavampia kuin tuleva X vaimoni. Pitänee paikkansa että meitä On joka junaan ja loput asemalla.
Maaalaiset vielä kateellisempia kaupunkilaisille. Siitäkin huolimatta muuutin susirajan eteläpuolelta kaikein kateellismpien kaskelle savoon.
Olemme tehneet mieheni kanssa kovasti töitä ja tienanneet hieman rahaa. Mieheni veli vaimoineen kadehtii rahojamme. Itse eivät ole kumpikaan olleet ikinä töissä ja ovat sitä mieltä, että olemme ikäviä ihmisiä, kun emme anna heille riittävästi rahaa :(
Mulla on melko junttura mulukku siitä kylän ukot on kateellisia jotku pelekää että mä niitten eukkoja käyn silittelemässä sillä.
Ystäväni on sanonut olevansa kateellinen sille, että olen saavuttanut mielestään elämässäni enemmän ja hänen mielestään asiani ovat paremmin kun minulla on okt, auto ja korkeampi koulutus sekä mielekäs työ sekä iso suku jonka jäseniin pidän yhteyttä valikoidusti.
Hän kuitenkin unohtaa että tutustuimme aikoinaan samassa harjoittelupaikassa, asuimme tuolloin kumpikin vuokralla eikä opintojakaan ollut vielä suoritettu.
Sukulaisten määrälle en voi mitään, mutta mieluummin muutama ihana kuin joukko katkeria.
No loput asiat onkin sitten niin, että elämä on valintoja. Hän valitsi itse kaiken sen mitä hänellä on nyt. Asuu edelleen vuokralla koska ei halunnut edes yrittää säästää, silloin aikoinaan asuntolaina olisi saanut ilman alkupääomaa ja jopa ilman takaajiakin käsittääkseni.
Nyt Selvisi miksi minua kohdeltiin harrastusporukassa kuin isoakin johtajaa. Vaihdoin laman aikana auton uuteen premiumiin ja vaunun uuteen luxusmalliin. Caravan porukassa en huomannut kateutta,muualla kyllä senkin edestä.
Ilon, onnen ja valon löytämisestä
Lapsuudesta tuli mieleen kun joku kuoli tai meni naimisiin niin ukkojen puheen aihe oli jo hautajasissa olikohan sillä rahoja minkä verran tai jäiköhän siltä rahoja minkä verran. Siis Savossa.
VaahtoVasara kirjoitti:
En ole vaivautunut ajattelemaan, mitä muut minusta ajattelevat. Kiesus.
Mutta oli pakko kommentoita, koska?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on melko junttura mulukku siitä kylän ukot on kateellisia jotku pelekää että mä niitten eukkoja käyn silittelemässä sillä.
Aina, kun näen tällaisia kommentteja ketjuissa, ihmettelen, mistä kirjoittajat mahtavat olla kateellisia. Se, että oletettavasti aikuinen ihminen kirjoittaa tällaista, on todella säälittävää. Eikö ko. kommentoijalla ole todellakaan mitään muuta annettavaa keskusteluun?
Laihtumisesta. Olin 35 vuotta ains se isoin, sitten en enää ollutkaan.
Siitä, etten ryyppää viikonloppuisin elämääni pilalle :'D
Entinen luokkakaveri oli tästä hyvin avoimen vihamieliskateellinen luokkakokouksessa. Itse oli kännissä mm. tullut vahinkoraskaaksi jne.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan huomannut, että joku olisi ollut mulle kateellinen.
Tää😜 sorry mut en oikein ymmärrä näitä jotka näkevät kroonisesti kadehtijoita ympärillään 😅
Ystäväni laittoi aina piikitteleviä, vitsillä verhoiltuja kommentteja kuviini facessa sekä naureskeli ulkonäölleni välillä päin naamaakin, uskoin teininä hänen selityksiään huumorista ja ronskista läpästä, mutta lopulta tajusin, että hän teki tätä samaa kaikille itseään hoikemmille ystävilleen. En siis itse ollut mikään beibe, enkä erityisen hoikkakaan, mutta kehtasin olla kaveriani hoikempi, joten se riitti syyksi nälvimiselle. Myöhemmin tämä ystävä myös itse valitsi osalle meistä vaatimattomat mustat juhlamekot häihinsä, koska ei halunnut, että vartalomme varastaisi häneltä valokeilan.
Piilovittuilu loppui pari vuotta sitten, kun lihoin muodottomaksi möykyksi, ja ruokasuhteeni ja kurvieni ylistys alkoi. Hoikkana pysyneitä läheisiään hän arvostelee vielä samaan malliin.
Tuon kaiken energianhan ystäväni olisi toki voinut käyttää vaikka niistä katkeruutta aiheuttavista kiloistaan eroon pääsemiseen.