Mistä apua, kun kiintymysvanhemmuus tuhoaa parisuhteen?

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:33"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:30"]Meinaatko unohtaa esikoisesi sitten kun mahdollisesti hankitte toisen lapsen? Kun taas keskityt täysin vauvaan. Niin tai siis tuolla menolla toista lasta ei tule, kun jätät miehen kuplanne ulkopuolelle.
[/quote]

Olen alkanut ajatella, että en voi hankkia toista lasta ikinä koska jompi kumpi ei saisi tarpeeksi huomiota. Rehellisesti.

Ap
[/quote] Tästä päätelmästäsi varmaan tajuat, että tapasi kasvattaa lasta ei ole normaali.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:32"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:23"]Aloittajan vauva on vielä tosi pieni. Ei tuossa iässä tarvitsekaan laittaa hoitoon tai järjestää mitään parisuhdeaikaa. Sekin on ihan täysin normaalia, ettei seksiä tee mieli, jos synnytyksestä toipuminen on vielä käynnissä. Myöhemmin tosin kannattaa pikkuhiljaa irtautuakin lapsesta, mutta nelikuinen saa todellakin olla äitinsä huomion keskipiste ihan 24/7.
[/quote]

Kiitos. Yksi edes joka ymmärtää. Ja nythän tilanne on alkanut vähän hellittää ja mietin, miten tästä eteenpäin ja kuinka saada miestä huomioitua.

Ap
[/quote]
Ap olet saanut aivan upeita ja järkeviä vastauksia kymmeniltä äideiltä. Kaikissa niissä kehotetaan nostamaan katse myös miehen tarpeisiin. Ja joka kerta sinä lyttäät nämä ajatukset.
Nyt sait yhden myötätuntoisen vastauksen, ja se sitten kelpasi.
Se että käyt suuhkussa LÄHES joka päivä tarkoittaa, että olet kaiken muun lisäksi likainen, maidolta, hieltä ja milyäs muulta haiseva. Eli ei kovin kiihottava. Miehesi on menettänyt NAISEN! Ymmärrätkö mihin tämä johtaa ja on jo johtanut? Lopeta tuo hifistely vauvan kanssa ja huomioi miehesi. Muuten olet kohta yh. Tai pahimmassa tapauksessa burn outissa.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 07:40"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:19"]Hae apua itsellesi myös. Tuollainen takertuminen lapseen ei ole tervettä.
[/quote]

Mikä takertuminen? Kysymys on 4 kk ikäisestä vauvasta!
[/quote]
Niin vauva on 4kk. Tuon ikäinen normaalisti on kiinnostunut ympäristöstään,ei tarvitse enää äitiä koko ajan vaan voi pötkötellä esim lattialla. Tuossa iässä ruvetaan harjoittelemaan kääntymistä.Milloin vauva pääsee harjoittelemaan kun ap kiikuttaa lastaan koko ajan sylissään. Ei se ole enää mikä vastasyntynyt.

Nukkuuko vauva siis ollenkaan ilman sinua? Nukkuuko rattaissa päivällä? Kävelyllä? juttele miehesi kanssa.

Tuo vaihe loppunee pikkuhiljaa.ei sinun vauvaa erikseen itkettää tarvitse. Ihan normaalia on, että vauva itkee. Ja itkuun vastataan. 

Hienoa, että sinulla on mies, joka jakaa kotityöt. Voisit tukea siinä, etä on enemmän vauvan kanssa. Anna hänen lla omalla tavallaan. Ja tulee se aika, kun mies saa lapsenne nauramaan. Kunhan annat sen mahdollisuuden. Nyt sinä olet se lähin. Se on luonnollista.

vaikea tuosa neuvoa on. Muista, että miehelläsi on tunteet ja hänkin on ihminen. kerrot, että väsyneenä et kaada kahvia miehelle. Ja toisessa lauseessa kerrot, että et ole ollenkaan väsynyt. Jutelkaa. Jutelkaa. Tuo aika on hienoa, mutta se toki syö parisuhdetta. Jotkut pystyy sen ajan jakamaan keskenään ja toiset ei löydä millään ratkaisuja...tai ovat niin uupuneita etteivät jaksa.

sinun tarpeesi tyydyttävät  vauvan kanssa. Miehesi eivät. Äidin vaisto on niin suuri. Tuo on nyt kriisi, mutta kyllö te sen selvitätte.

Miksi vain äidin ja lapsen pitäisi olla symbioosissa ja isän tuon symbioosin ulkopuolinen kotiapulainen? Oli tavattoman upeaa nähdä miten vauva alkoi kiljua riemusta ja sätkiä kun näki isänsä tulevan töistä. Ja miten isä kanniskeli vauvaa ympäriinsä ja jutteli vauvalle. Jos vauvalla oli joku hätänä kumpi tahansa vanhemmista kelpasi lohduttavaksi syliksi, poislukien tietenkin nälkä kun isän on hankalampi imettää. Ehkä isä saattoi välillä pukea vaatteet vähän hassusti tai vaippa oli löysällä mutta mitä siitä, hän halusi hoitaa lastaan eikä mun tapani ollut ainoa oikea.

Meidän vauva-ajoista on 20v, mutta silloin oli minulle itsestään selvää, että hoidan myös kodin kun kerran kotona olen. Jos vauvalla oli sellainen päivä että vain syli kelpasi, tehtiin kotityöt illalla yhdessä kun oli kaksi syliä.

Alku on hankalaa kun vastuu pienestä ihmisestä pistää pään sekaisin. Opeta vauva edes puolivuotiaana nukahtamaan vaikka vaunuihin, päiväuniaika on hyvää aikaa parisuhteelle ja kodinhoidolle. Ja opettele myös sietämään vauvan itkua, kaikki itku ei ole pahasta ja opit kyllä kuulemaan milloin on oikea tarve. Väsymykselle on omansa, nälälle omansa yms. Mutta joskus vauva vaan itkee eikä mikään auta, silloin se ei kuitenkaan ylly järkyttäväksi karjumiseksi. Sinä poltat itsesi loppuun tuolla käytöksellä ennen kuin lapsi täyttää 1v. Kai haluat olla hyvä vanhempi myös silloin?

No just, en tiennytkään toteuttavani jotain kiintymysvanhemmuutta, kun täysimetin lastani ja nukuttiin samassa sängyssä. Koin sen vaan helpommaksi ja lapselle hyväksi ja normaaliksi. Ja pystyin siihen totaaliyksinhuoltajana. Ei ollut kukaan palvelemassa mua, vaan vauva kainalossa tein ruokaa ja pyykkäsin ja siivosin. Enkä lakannut elämästä kun sain lapsen. En ymmärrä miten uusavuttomia jotkut äidit voikaan olla.

Mitä kiintymysVANHEMMUUTTA tuo on? Kiintymysäitiyttä, isää ei lasketa mukaan.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:58"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:54"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:49"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:39"]Voiko teillä olla jotain muuta ongelmaa nyt, kuin vauvanhoitotavat? Oliko tällaista jo ennen vauvaa? Onko miehellä muuta perheen ulkopuolista stressiä? Voitteko puhua jälkikäteen noista miehen räjähdyksistä? [/quote] Voimme ja emme voi. Eli suomeksi emme voi puhua syvällisemmin. Mies uhrautuu, ottaa 5 vuotta vanhat asiat riitaan mukaan ja alkaa käyttää superlatiiveja sekä minä "en koskaan" ja minä "aina". Jos sanon esimerkkejä että entäs silloin ja silloin että tuo "ei koskaan" ei pidä paikkaansa niin mies kokee minun ajaneen hänet nurkkaan, milloin keskustelu lukkiutuu täysin ja miehen turhautuminen purkautuu todella huonoin tavoin. Pyrin olla ajamatta keskustelua tähän pisteeseen. Riidat keskustellaan pintapuolisesti, eli pyytelen anteeksi mahdollisimman heti kaikkea negatiivista johtui se minusta tai ei (ja tämäkin miestä ärsyttää ja siinä taas uusi riidan aihe jos mies on sillä päällä). Kuitenkaan kumpikaan ei pidä riitaa yllä kauaa, ohitamme ne ja jatkamme elämää. Ap

[/quote]

Eli sä ohitat itsekin miehen kokemuksen, kun tuot vain esille, miten mä en silloin kerran plaa plaa vaikka sä sanoit, että aina. Inhimillistä sinulta, mutta ei auta. En ikävä kyllä tiedä, mikä auttaisi. Mutta oikeasti miten et oo voinut ruokia tehdä??! Minäkin joka oon laiska avuton paska tein ne kunhan ekat 2-3 viikkoa oli selvitty, mutta käytin kyllä sitteriä. Jos et edes niin voi tehdä, niin eihän tuohon mikään auta.
[/quote]

En väitä, että osaisin riidellä hyvin. Siksi kysyin, että mistä apua.

Ruokien laittoon en nyt jaksa alkaa jankuttamaan. Jos et ole kokenut läheisyydentarpeista vauvaa ja "toiminut tuttiina" (ARGH että inhoan tuota sanontaa!) vauvalle kolmea kuukautta niin et ole. Ole tajuamatta sitten. Voin muuten vannoa, että laiskuudesta ei ole kyse kenenkään noin toimivan kohdalla.

Ap
[/quote]

Minä toimin niin, että aloin 4-5kk vaiheilla totuttaa lasta nukkumaan/nukahtamaan muuhunkin kuin rintaan. Imetin illalla ja aloin ottamaam rinnan suusta juuri ennen kuin nukahti ja nukutin syliin. Jos ärtyi, rinnan sai takaisin (alkuun ärtyikin), sitten toistoa vaan. Muutaman kerran jälkeen oppi nukahtamaan sitten syliin tai viereen. Ja todella hitaasti aikaa pidentäen ja silitellen oppi rauhoittumaan ilman rintaa unille. Ei tarvinnut huudattaa lasta. Lopulta imetin sohvalla illalla ja nukutettiin sänkyyn ilman rintaa.

Samoin lapsen voi opettaa nukkumaan ilman, että tarvitsee olla jatkuvasti vieressä. Toistoa vaan. Lähdin nukahtamisen jälkeen pois ja palasin heti, jos kitisi. Ja uudestaan ja uuudestaan. Lopulta nukkuikin ilman minua. Ja jatkuvasti helpommalla. Ei sitä lasta tarvitse siirtää omaan sänkyyn heti, mutta miehelle voi olla tärkeää saada edes hetki aikaa kanssasi kahden.

Sitterissäkin alkuun oli kamalaa, eikä voitu pakottaa siinä olemaan. Mutta ei se ole hylkäämistä jättää lasta hetkeksi siihen, jos siinä viihtyy. Eikä tarvitse odottaa, että lapsi karjuu.

Lapsi luo nyt perusturvallisuuttaan, joten läheisyyden antaminen ei ole väärin. MUTTA silti lapsen voi laskea alas tai opettaa huudattamatta nukkumaan hetken itse tai omaan sänkyyn.

Meillä kävi myös niin, että huomasimme ennen pitkää lapsen nukkuvan huonommin vieressämme kuin omassa sängyssä. Maidon tuoksu tuntui herättävän hänet useammin vieressä kuin pinnasängyssä omamme vieressä. Ja yli puolivuotiaana alkoi heräilemään jo siihen, että käänsimme sängyssä kylkeä. Valvominen meni jo siihen, että lapsen silmien aluset tummuivat. Siirrettiin omaan huoneeseen ja alkoi saada taas unta yöllä. Seurauksena tyytyväisempi lapsi, joka ei näyttänyt ja ollut kuolemanväsynyt. Perhepeti on hyvä ratkaisu monelle, mutta joskus se voi myös olla huono. Tässä ei tosin ollut tällaisesta puhetta, mutta halusin tuoda tämän lähinnä kontrastina. Joskus voi vähempikin läheisyys olla lapselle parempi. Nyt hyvin nukkuva yli vuoden ikäinen ja edelleen saa päiväsaikaan niin paljon läheisyyttä kun vaan tahtoo (niin kuin on aina saanut) ja tarvittaessa kyllä yölläkin, mutta 99% ajasta nukkuu tyytyväisenä omassa sängyssään. Ja paremmin kuin vieressä.

Apua mikä ihmisiä vaivaa tässä ketjussa? Ap:lla on 4 kk ikäinen pieni vauva, hän ei ole vielä edes toipunut fyysisesti synnytyksestä, saati sitten henkisesti. Ap ja hänen mies ovat kokeneet yhden oikeasti elämän suurimmista muutoksista, esikoisen syntymän! Siinä on hakemista että elämä ja parisuhde löytää taas tasapainon, joillakin menee helpommin, joillakin on vaikeampaa. Perustyytyisen vauvan vs koliikkivauvan kanssa ekat kuukaudet on ihan erilaisia. Jos vauva saattuu olemaan vielä vaativa niin siinä on upouusilla vanhemmilla sopeutumista, pikkaisen elämä muuttuu niistä rauhallisista nukutaan puoleen päivään, käperrytään sohvalle yhdessä juomaan aamukahvia viikonloppuaamuista :D Siinä voi yksi jos toinenkin olla alkuun äreä ;) ja seksi jossain taka-alalla MUTTA se muuttuu! Lapset kasvaa, menee vuosi pari, tilanne on jo ihan eri. Monet sanoo, että parisuhteesta ei pitäisi vetää mitään johtopäätöksiä ennen kuin nuorinkin lapsi on vähintään 2 vuotta ja omalla kohdalla voin allekirjoittaa tämän ;). Ennen kuin esikoinen täytti 2 vuotta, oltiin miehen kanssa aika pihalla, mutta sitten elämä alkoi asettua uomiinsa ja löysimme taas toisemme. Toinen syntyi, kun esikoinen oli 3 ja osasimme jo suhtautua paremmin vauva-aikaan. Silloinkin tosin parisuhde jäi aika jäähylle ekat puol vuotta, mutta osasimme jo varautua tähän. Vitsailimmekin jo ennen toisen syntymää, että nähdään sitten taas vuoden pari päästä ;). Toisen jälkeen asiat palautuivatkin sitten jo nopeammkn ennalleen kuin esikoisen kanssa, muutos ei ollut enää niin suuri, fyysinen toipuminen PALJON nopeampaa ja vauvaan osasi jo suhtautua rennommin, ei ollut niin uutta ja pelottavaa ;). Nykyään olemme taas kuin seurustelun alkuaikoina, lapset 6 ja 3 v. Meillä on taas paljon yhteistä aikaa, ei se parisuhde kaadu muutamaan kuukauteen, jos molemmilta löytyy kärsivällisyyttä. Puol vuotta vuosi on vauvan elämässä pitkäaika, mutta aikuisen elämässä tosi lyhyt! Ja pitkää parisuhdetta ei määrittele muutaman kuukauden kuiva kriisikausi. Oikeasti kuukausi sinne tänne vauvalle omistautumista, ei ole maailman suurin synti : D, se ei kuitenkaan ole pysyvä olotila, oikeasti ei kennelläkään. Älkää hyvät ihmiset olko niin huolissanne näistä omistautuneista esikoisten vanhemmista, ennemmin olisin huolissani täysin vauvoista kiinnostumattomista sossutapauksista. Jos nyt pitää ihan kärjistää ja ääripäitä verrata. Ja pienten esikoisten vanhemmat olkaa armollisia itsellenne ja puolisoillenne ja perhetilanteelle. Vauva-aika laittaa helposti mullin malllin asiat, mutta vauvan kasvaessa asiat rahoittuu.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:33"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:30"]Meinaatko unohtaa esikoisesi sitten kun mahdollisesti hankitte toisen lapsen? Kun taas keskityt täysin vauvaan. Niin tai siis tuolla menolla toista lasta ei tule, kun jätät miehen kuplanne ulkopuolelle.
[/quote]

Olen alkanut ajatella, että en voi hankkia toista lasta ikinä koska jompi kumpi ei saisi tarpeeksi huomiota. Rehellisesti.

Ap
[/quote]

Ap. Liika huomio tekee lapsesta hirviön. Noin pieni vielä ansaitsee ja tarvitsee kaiken huomion. Mut pikkuhiljaa jo ihan motorisekin kehityksen vuoksi vauvan on päästävä itsekseen lattialle. Liialla huomiolla kasvatetuista tulee tosi kipeitä ihmisiä ja elämä on vaikeaa esimerkiksi koulussa ...

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:30"]

Meinaatko unohtaa esikoisesi sitten kun mahdollisesti hankitte toisen lapsen? Kun taas keskityt täysin vauvaan. Niin tai siis tuolla menolla toista lasta ei tule, kun jätät miehen kuplanne ulkopuolelle.

[/quote]

Eiköhän siihen sitten löydyuus mies kuvioihin ja sama oravanpyörä alkaa alusta.

Ap, kuten alapeukuista huomaat tämä on vähän väärä palsta tän asian kyselyyn.. Av-mammat vie vauvan hoitoon suoraan synnäriltä ja täällä taaperoimetyskin on pedofiliaa. Kannattaa jutella sellaisissa ryhmissä missä ihmiset puhuu omilla nimillään ja naamoillaan niin voit saada jotain asiallisia vastauksia. Mutta luota itseesi ja äitiyteesi, sinä tiedät mikä vauvallesi on parasta.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 09:00"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:32"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:23"]Aloittajan vauva on vielä tosi pieni. Ei tuossa iässä tarvitsekaan laittaa hoitoon tai järjestää mitään parisuhdeaikaa. Sekin on ihan täysin normaalia, ettei seksiä tee mieli, jos synnytyksestä toipuminen on vielä käynnissä. Myöhemmin tosin kannattaa pikkuhiljaa irtautuakin lapsesta, mutta nelikuinen saa todellakin olla äitinsä huomion keskipiste ihan 24/7. [/quote] Kiitos. Yksi edes joka ymmärtää. Ja nythän tilanne on alkanut vähän hellittää ja mietin, miten tästä eteenpäin ja kuinka saada miestä huomioitua. Ap [/quote] Ap olet saanut aivan upeita ja järkeviä vastauksia kymmeniltä äideiltä. Kaikissa niissä kehotetaan nostamaan katse myös miehen tarpeisiin. Ja joka kerta sinä lyttäät nämä ajatukset. Nyt sait yhden myötätuntoisen vastauksen, ja se sitten kelpasi. Se että käyt suuhkussa LÄHES joka päivä tarkoittaa, että olet kaiken muun lisäksi likainen, maidolta, hieltä ja milyäs muulta haiseva. Eli ei kovin kiihottava. Miehesi on menettänyt NAISEN! Ymmärrätkö mihin tämä johtaa ja on jo johtanut? Lopeta tuo hifistely vauvan kanssa ja huomioi miehesi. Muuten olet kohta yh. Tai pahimmassa tapauksessa burn outissa.

[/quote]

Tässä on taas ihminen, joka ei selvästikään ole elänyt suuritarpeisen vauvan kanssa. Just joo, lopeta se vauvan kanssa hifistely ja huomioi miestäsi, vauva sitten samaan aikaan huutaa itsellensä kakomiskohtauksia siinä sitterissä. Laatuaikaa!

Mulla on ollut kaksi laptop-tyyppistä vauvaa. Nuorempi huusi kuin syötävä vaunuissa ekat 6 kk, huusi myös jos sen yritti vaikka unissaan pistää vaunuihin. Mun neuvoni on, että arjessa pitää kunnioittaa kumppania, koska ei niitä juhlahetkiä välttämättä pysty järjestämään. Jotain pientä joka päivä, yhteinen sauna, tms.

Seksiasioissa en ala ketään neuvomaan, koska olen selvinnyt synnytyksistäni vähillä vaurioilla. Mutta sen muistan omaltakin kohdalta, että joku henkinen muuri/pelko oli ekalla kerralla synnytyksen jälkeen, vaikka olin fyysisesti kunnossa. Se muuri lähti, kun antoi vain itselleen luvan olla muutakin kuin äiti.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 01:12"][quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 00:59"]

Ap, voimia ja jaksamista näiden kaikkitietävien rööki huulessa viisi lasta sitterissä huudattaneiden epäkiintymysvanhemmuusneuvojien kanssa. Vaativa vauva on vaativa vauva, ja rakastava äiti on rakastava äiti 24/7. Olet jo hyvin pitkällä, ja todennäköisesti raskain vaihe alkaa olla takana. Pääsette syömään kiinteitä ja vauva alkaa puuhailla. Olet varmasti loistava äiti. Vaikean synnytyksen jälkeen vauva-arki menee ihan sumussa, mutta se helpottaa hiljalleen. Nyt jo varmaan olet huomannut, että päiviin alkaa tulla rytmiä, mikä taas helpottaa suihkussa käyntiä tms. kun voi hieman ennakoida, kauanko vauva nukkuu. Sinun ei tarvitse mitenkään kantaa syyllisyyttä siitä, ettet ehdi huomioida miestäsi samoin kuin ennen vauvan syntymää. Lapsen itsetunnon kehitys ja perusturvallisuus ovat niin paljon tärkeämpiä asioita kuin aikuisen miehen seksihalut ja huomionkipeys, että on kerrassaan käsittämätöntä, miten tästä asiasta tarvitsee edes keskustella. Vauvan hyvinvointi riippuu äidin hyvinvoinnista, ja isän kuuluu auttaa äitiä kaikin tavoin. Miehesi voisi keskustella ongelmistaan vaikka neuvolassa. On luonnotonta, että tuore isä räjähtelee väsyneelle äidille pikkuasioista. Teille muille täällä ap:ta dissanneille nyrkin ja hellan ja aviovuoteen ja parkuvien kakaroiden keskellä puristuksissa eläville: hankkikaa itsetunto, että joskus lapsillennekin kenties kehittyisi sellainen. Pelottavaa, että löytyy noin paljon naisia, jotka alistuvat mihin tahansa jopa lastensa hyvinvoinnin kustannuksella, jotta saavat pidettyä miehen tyytyväisenä. Tsemppiä ap:lle, terkuin kolmen täysimetetyn ja onnellisen lapsen itseensä syystäkin tyytyväinen äiti ja rakastettu puoliso

[/quote]

En minä ole nyrkin enkä hellan välissä, en ole tupakoitsija, en huudattanut vauvoja sitterissä, enkä anna seksiä kuin omasta halustani (pisin tauko 5 vuotta kun mua ei huvittanut) enkä alistuja. Täysimetin ja tein ainakin osittain kiintymysvanhemmuuteen kuuluvia juttuja. Miehen olin valinnut niin, että hän tekee mukisematta PALJON. Silti minusta ap:n aloitus oli sitten vähintäänkin ristiriitainen (kun lukee sen ketjun loppupuolella uudestaan) ja siitä sai sen kuvan, että hänellä olisi voimia ("en ole yhtään väsynyt") miehellä ei, silti mies "kiukuttelee" eikä ap aio huomioida voimillaan, joita hänelle jää, kun mies hoitaa kaiken, miestä yhtään. 

Niin tuli oltua sitä mieltä, että ap on keskittynyt vähän liikaa vauvaan, eikä tajua sitä itse.
[/quote]

Voiko 4 kk vauvaan keskittyä liikaa :O? Eikö tuon ikäinen ole aika riippuvainen vanhemmistaan? Vähän eriasia, jos koko elämä pyörii vielä taaperoikäisenkin ympärillä, mutta alle puolen vuoden ikäiseen upoutunut äiti? Ei mitenkään kauhean poikkeuksellista ainakaan minun lähipiirissäni. Enemminkin sääntö kuin poikkeus ja varsinkin vielä niiden äitien kohdalla, jotka ovat etukäteen vannoneet että vauva on sitten parin kuukauden ikäisenä jo yökylässä :D. Jostain se biologia on taikonut äideille vaiston keskittyä siihen vauvaan ekoina kuukausina, mikä on ihan hyvä ottaen huomioon, että ihmisvauva on syntyessään yksi eläinmaailman pisimpään täysin avuttomimmista ja silti ihmisvauvat säilyvät paremmin hengissä kuin esim. jo muutaman tunnin ikäisinä kävelevät hevosen varsat luonnollisissa olosuhteissa ;)

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 09:30"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:33"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:30"]Meinaatko unohtaa esikoisesi sitten kun mahdollisesti hankitte toisen lapsen? Kun taas keskityt täysin vauvaan. Niin tai siis tuolla menolla toista lasta ei tule, kun jätät miehen kuplanne ulkopuolelle. [/quote] Olen alkanut ajatella, että en voi hankkia toista lasta ikinä koska jompi kumpi ei saisi tarpeeksi huomiota. Rehellisesti. Ap [/quote] Ap. Liika huomio tekee lapsesta hirviön. Noin pieni vielä ansaitsee ja tarvitsee kaiken huomion. Mut pikkuhiljaa jo ihan motorisekin kehityksen vuoksi vauvan on päästävä itsekseen lattialle. Liialla huomiolla kasvatetuista tulee tosi kipeitä ihmisiä ja elämä on vaikeaa esimerkiksi koulussa ...

[/quote]

Jaa. Minun kokemukseni taas on, että paljon huomiota ja turvaa saaneista vauvoista tulee empaattisia ja itseensä luottavia ihmisiä.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:09"]

Tai oikeastaan mies kiukuttelee. Vauvaamme on 4kk. Olen täysimettänyt häntä, mikä vaati ensimmäiset 3kk 24/7 omistautumisen imetykseen. Mies laittoi ruuat jne. Muutoinkin vauva on hoidettu kiintymysvanhemuuden oppien mukaan, ei ole ollut hoidossa, nukkuu perhepedissä jne. Olen itse ollut pois vauvan luota vasta kaksi kertaa tunnin jolloin vauva on ollut miehellä. Minä en ole lainkaan väsynyt (siitä kiitos Miehen tähänastisen osallistumisen), tämä tuntuu luonnolliselta ja oikealta tavalta hoitaa lapsi. Mutta mies. Aluksi hän oli aivan mukana 100% ja on osittain vieläkin, mutta nyt kyselee että koska vauva alkaa nukkua omassa sängyssä jne ja selvästi vertaa minua kavereidensa vaimoihin joilla (einespulloruokitut vauvat, sitteriin / pinnasänkyyn yksin vain jotta mammalla on omaa aikaa) ehtivät enemmän kaikkea. Miestä kiukuttaa tehdä niin paljon ja varmasti hän on myös mustasukkainen sekä minusta että vauvasta. Vauva ei esim. rauhoitu kuin minun sylissäni jne, vaikka miehellä on ollut tilaisuuksia hoitaa näitäkin tilanteita ja hänellä ja vauvalla on omat juttunsa, mies saa vauvan enemmän nauramaan yms. Minusta mies on mustasukkainen mikä näkyy mm. siitä, että hän saattaa kilahtaa pikkuasioista kuten jos kaadan vaikka kahvia vain itselleni enkä kysy häneltä (väsyksissäni, vahingossa, mies siis suuttuu koska hän on tehnyt näitä pikkujuttuja minun puolestani sen 6kk) tai on turhautunut kun ei saa seksiä kun en vain ehdi/jaksa. Mistä tällaisen tilanteen ratkomiseksi saisi apua? Mies on muuttumassa kylmäksi, äreäksi ja etäiseksi enkä tiedä mihin tämä kaikki johtaa. Ainokaisen lapseni haluan kuitenkin kasvattaa hyvin, (en pysty antamaan häntä hoitoon jne), vauva on sen ansainnut. Sydämeni särkyy tässä ristitulessa.

[/quote]

Jos et luovu tuosta yltiöäitiysharhasta nimeltä kiintymysvanhemmuus,  tuhoat liittosi. Pientä rajaa hei. Lapsi ei mene rikki jos sitä välillä hoitaa joku muukin. Teet noin itsellesi ansan ja taakan jonka alle tulet sortumaan enkä ihmettelisi vaikka vielä sairastuisit masennukseen. Äitiydessä ei pidä tavoitella (jonkun muun asettamia/omia) täydellisyystavoitteita. Kukaan ei ole vielä täysin onnitustunut niitä saavuttamaan.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 09:00"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:32"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:23"]Aloittajan vauva on vielä tosi pieni. Ei tuossa iässä tarvitsekaan laittaa hoitoon tai järjestää mitään parisuhdeaikaa. Sekin on ihan täysin normaalia, ettei seksiä tee mieli, jos synnytyksestä toipuminen on vielä käynnissä. Myöhemmin tosin kannattaa pikkuhiljaa irtautuakin lapsesta, mutta nelikuinen saa todellakin olla äitinsä huomion keskipiste ihan 24/7. [/quote] Kiitos. Yksi edes joka ymmärtää. Ja nythän tilanne on alkanut vähän hellittää ja mietin, miten tästä eteenpäin ja kuinka saada miestä huomioitua. Ap [/quote] Ap olet saanut aivan upeita ja järkeviä vastauksia kymmeniltä äideiltä. Kaikissa niissä kehotetaan nostamaan katse myös miehen tarpeisiin. Ja joka kerta sinä lyttäät nämä ajatukset. Nyt sait yhden myötätuntoisen vastauksen, ja se sitten kelpasi. Se että käyt suuhkussa LÄHES joka päivä tarkoittaa, että olet kaiken muun lisäksi likainen, maidolta, hieltä ja milyäs muulta haiseva. Eli ei kovin kiihottava. Miehesi on menettänyt NAISEN! Ymmärrätkö mihin tämä johtaa ja on jo johtanut? Lopeta tuo hifistely vauvan kanssa ja huomioi miehesi. Muuten olet kohta yh. Tai pahimmassa tapauksessa burn outissa.

[/quote]

Tai ennemminkin parisuhteen tarpeita. Kai hänellä itselläänkin niitä on? Miehiä ei se likaisuus niin haittaa, ennemminkin huomion ja tunteiden osoitusten puuttuminen. Kyllä se minuakin alkaisi kiukuttamaan, jos huomasin tilanteen parisuhten osalta ihan toivottomaksi. 

M39

En ole varma, ymmärsinkö oikein: vauvallanne ei ole esim. koliikkia, mutta häntä on pidettävä rinnalla 24/7? Et ole väsynyt ja kiintymysvanhemmuus (sinulla) onnistuu, kun mies on tehnyt kotityöt? Toisaalta olet kuitenkin väsynyt: unohdat esim. tarjota miehelle kahvia eikä seksi/muu läheisyys siksi kiinnosta?

Itseäni tuo vsuvan tuttina toimiminen ihmetyttää.Onko vauva tosiaan tyytyväinen vain silloin, kun hänellä on rinta suussa? Oletko ihan varma, että maito riittää? Oma täysimetykseni aikanaan loppui siihen, kun ymmärsin, että vauva itki, kun maito ei riittänyt. Tyttäremme oli silloin noin neljän kuulauden ikäinen. Itku loppui, kun hän rupesi saamaan kiinteitä.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 09:51"]

En ole varma, ymmärsinkö oikein: vauvallanne ei ole esim. koliikkia, mutta häntä on pidettävä rinnalla 24/7? Et ole väsynyt ja kiintymysvanhemmuus (sinulla) onnistuu, kun mies on tehnyt kotityöt? Toisaalta olet kuitenkin väsynyt: unohdat esim. tarjota miehelle kahvia eikä seksi/muu läheisyys siksi kiinnosta? Itseäni tuo vsuvan tuttina toimiminen ihmetyttää.Onko vauva tosiaan tyytyväinen vain silloin, kun hänellä on rinta suussa? Oletko ihan varma, että maito riittää? Oma täysimetykseni aikanaan loppui siihen, kun ymmärsin, että vauva itki, kun maito ei riittänyt. Tyttäremme oli silloin noin neljän kuulauden ikäinen. Itku loppui, kun hän rupesi saamaan kiinteitä.

[/quote]

Kyllä täytyy olla lähes burn outin partaalla, jos unohtaa tarjota miehelle kahvia. Nyt äkkiä vauva tarpeet taka-alalle ;)