Mies ei anna minun liikkua lasten kanssa kaupungilla :(

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 07:47"]Ne, jotka eivät usko. Olette oikeasti typeriä. Työni puolesta törmään tällaisiin tapauksiin. Milloin kontrolloidaan rahan lisäksi ruokaa, vettä, lasten näkemistä... uhkaillaan, mitätöidään ja vedotaan siihen, että on ainoa, joka kykenee henkilön kanssa olemaan jne.

Hämmentävää tässä tarinassa on, että noin suoraviivaisesti ap pystyy kertomaan nuo epäkohdat. Yleensä uhrit eivät tajua sitä kuin jälkeenpäin.
[/quote]

Korjaan vielä: ap:n tarina voi olla tekaistu, mutta täällä oli niitä, jotka eivät uskoneet tällaista olevan ollenkaan. Kyllä niitä on. Ap:n tilanteeseen en ota kantaa.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:58"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:10"]Provo. Ei kukaan eläisi tuommoisen kanssa. [/quote] Ikävä kyllä monet elää ja vielä pahempienkin kanssa:(

[/quote]

Miksi?

Kertokaa te, jotka sellaista elämää elätte, mikä on saanut teidät sellaiseen tilanteeseen? Kysyn siksi, että toivon omien tyttärieni välttävän tuollaisen kohtalon. Miten osaisin kasvattaa lapseni niin, että he eivät alistu tuohon?

Olipa harvinaisen paska provo.

Miehesi on selvästi sairas ja sinä tuet hänen sairauttaan lähtemällä mukaan tuohon. Varaa aika neuvolasta tai mielenterveyshoitajalta ja kerro rehellisesti (vaikka ahdistaiskin), mitä mies on mieltä asioista. Olen varma, että hoitohenkilökunta huolestuu lasten puolesta, koska tuo ei ole tervettä käyttäytymistä ja lapset saavat tuosta erittäin huonoa mallia.

Hae äkkiä apua.

Hei ap!
Mulla eksä oli tommoinen samanlainen. Meillä ei ONNEKSI ollut lapsia.
Eksäni kontrolloi puheluitani päivittäin. Jos lähdin esim kauppaan niin mun piti 5 min välein vastata hänen "tarkistusviesteihinsä" jos en vastannut alkoi soittelut perään, jos en vastannut puheluihin. Alko tulemaan viestiä "Vitun huora nyt jätät sen sun panos ja tuut himaa HETI! Tai...."
Ja kun kotiin saavuin tuli turpiin. Turpiin tuli kerta viikossa vähintään ja syinä oli milloin mikäkin. Joskus jopa liian seksikäs pukeutuminen (kotona kollarit ja toppi) tai vaikkapa vääränlainen ruoka.
Mies käytti pilveä koko seurustelumme ajan. Hän haukkui mua rumaksi, läskiksi yms ja mun olisi pitänyt olla hänelle kiitollinen siitä, että edes hän suostui rumaa naamaani katselemaan etoen. Seksiä tuli harrastaa joka päivä ja jos en antanut niin raiskasi. En tiedä, miten helkkarissa tota kaikkea jaksoin 1.5 vuotta.
Tuona aikana myös puhelimeni vietiin käsistä useita kertoja, koska "huora ei kavereita tarvii". En saanut sukulaisiinikaan pitää yhteyttä, koska "ei lutkalla tarvi sukulaisia olla myöskään".
Eräänä päivänä sitten päätin, että nyt saa riittää. Muutin toisaalle asumaan. Eksäni seurasi perässäni. Olin menettää henkeni hänen takiaan. Viimeinen muistikuva on, kun hän piti fileerausveistä kurkullani ja sanoi "Jos mä en saa sua lutka pitää, niin ei saa kukaan muukaan. Kuolleena olet parhaimmilas, lehmä"
En tiedä ap, auttaako tarinani sinua ollenkaan, mutta TOIVON ja RUKOILEN sen avaavan silmiäsi sen verran, että ymmärrät miten huonoksi sinunkin tilanteesi voi vielä eskaloitua. Ole kiltti ja LÄHDE HETI suhteesta. Ota lapset mukaasi ja katoa sen miehen elämästä. Mene lääkäriin kerro toi KAIKKI kokemasi. Sen jälkeen mene poliisille kertomaan, että miehesi on sinua uhkaillut. Voit myös sossuun mennä ja kertoa siellä kaikki tuo.
Lähde, kun vielä olet hengissä!

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 07:57"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:58"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:10"]Provo. Ei kukaan eläisi tuommoisen kanssa. [/quote] Ikävä kyllä monet elää ja vielä pahempienkin kanssa:(

[/quote]

Miksi?

Kertokaa te, jotka sellaista elämää elätte, mikä on saanut teidät sellaiseen tilanteeseen? Kysyn siksi, että toivon omien tyttärieni välttävän tuollaisen kohtalon. Miten osaisin kasvattaa lapseni niin, että he eivät alistu tuohon?
[/quote]

Ei siihen kasvatus vaikuta. Jotkut miehet osaavat manipuloida niin hyvin, ettei sitä tilannetta tajua kuin vasta silloin ku on jo liian myöhästä.

lasten takia ap:n ja kaikkien samassa tilanteessa olevien pitäisi ja PITÄÄ lähteä heti. Se tilanne ei tuosta parane, vaan muuttuu oudommaksi koko ajan. Meillä lapsuudenkodissa isä ei kontrolloinut äidin menemisiä, mutta oli muuten tosi sairas ja väkivaltainen. Kehitti tyhjästä silmittömät raivarit ja ihan todella olimme hengenvaarassa useamman kerran. Äidillä ei ollut voimia irrota siitä, luulen ettei niinkään häpeän vaan yksinäisyyden pelossa. Koska 70% ajasta isä oli kuitenkin normaali, hauska ja kiva. Heillä oli yhteistä puhuttavaa, tehtiin matkoja, yhteisiä harrastuksia ja ystäviä jne... koko sen paketin menettämisen pelko ajoi jäämään, huom: vaikka hän itse ja ennen kaikkea lapsi oli hengenvaarassa useamman kerran!!!!

Tällä painotan sitä, että on jopa itsekästä jäädä tuollaiseen, ja "lasten tähden" ei ole perustelu ainakaan! Lasten tähden sinun pitää lähteä. Lapset kasvaessaankaan eivät pysty uhmaamaan tilannetta, heillä ei ole valtaa päättää aikuisten eroista ja asumisista... ja sen lisäksi hullun/sairaan ihmisen uhmaaminen voi olla hengenvaarallista, joten he eivät voi koskaan elää ja näyttää tunteitaan vapaasti kuten lasten kuuluisi!!! Itse murrosiässä pari kertaa kyllä sanoin suorat sanat, vaikka tajusin tekeväni sen henkeni uhalla. Vanhemmat erosivat viimein kun olin jo melkein täysi-ikäinen... ihme kyllä hengissä selvittiin.

Olen tehnyt sovinnon lapsuuteni kanssa, mutta sellaista ei kenenkään pitäisi kokea. Veikkaan, että melko monessa perheessä tapahtuu silti kulissien sisällä kummia ja saatetaan jopa kuvitella että lapset ei näe/ymmärrä mitään... huoh! Lapset näkevät ja ymmärtävät kaiken. Lapset ovat hereillä omissa huoneissaan, silloin kun vanhemmat kuvittelevat niiden nukkuvan. Lapset ymmärtävät ironian, kylmyyden ja äänensävyt oikein erinomaisesti. Lapset osaavat epäillä äidin mustelmia ja isän viikon "laskettelereissuja", itkuisia silmiä (kun on muka kuorittu sipulia tms.) jne. Lapset tietävät kaiken. Lapset tietävät jo pienenä, ettei isän 24 packin kaljoista kerrota kavereille tai opelle mitään. Lapset tietävät mitä pikavippifirmojen kirjeet ovat ja jättävät toivomatta uusia leluja siinä toivossa, että isä ja äiti saisivat sillä raha-asiat kuntoon. 

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:02"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 17:57"]

Sun ei tarvii totella sitä senkus lähet????

[/quote]

En edes uskalla ajatella, että tekisin niin, sillä mies on moneen otteeseen uhkaillut kaikenlaista. Voi olla hyvinkin niin, että sillä välin on kaikki tavarani tuhottu ja mies soittanut omille vanhemmilleen valituspuheluita, kun "se akka TAAS lähti rilluttelemaan", vaikka siis en ole käynyt yhtään missään muualla kuin omassa mummolassani lasten kanssa YHDEN ainoan kerran koko sinä aikana, kun meillä on edes ollut lapsia. Lisäksi voisin saada pahimmassa tapauksessa nyrkistäkin, jos niin uskaltaisin mennä tekemään. Mun siis pitää pyytää ihan kaikkeen lupa, vaikka siis töissä oon vastuullisissa tehtävissä ja oon ihan "fiksu" ja yliopistokoulutettu sekä tasapainoinen ja normaali muuten. En ole kuitenkaan edes käynyt itsekseni kaupoilla muualla kuin lähikaupassa, sillä mies ei anna minun mennä minnekään noin kilometriä kauemmaksi kotoamme. Hassua on se, että en edes kehtaa kertoa näistä meidän järjestelyistämme kenellekään livenä, sillä tiedän, että saisin merkitseviä katseita ja ihmettelyä osakseni.
[/quote]

Vai fiksu ja yliopistokoulutettu? Jos oisit fiksu, niin et olis tuollainen kynnysmatto.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:08"]Juokse niin lujaa kun pystyt tuollaisen luota. Tuosta se vaan pahenee. 
[/quote]
Toivottavasti tämän jutun päätöstä ei lueta perhesurmatilastoista...

Miehesi on ehkä mieleltään sairas ja ei elä tässä todellisuudessa

Miksi kysyt siltä lupaa että mihin saat lähteä omien lastes kanssa ja mihin et

Jaa-a, narsistin kanssa eläminen on hirveää. Ja tavallinen tarina on puolisona akateeminen narsisti, esimeistehtävissä, luottamustoimia. Kaikki on kunnossa ulospäin, mutta kodin sisällä tapahtuu orjuuttamista, henkistä väkivaltaa ja alistamista. Puolisokin voi olla hyvin koulutettu, mutta uhrin asemassa täysin voimaton. Kova ponnistu tarvitaan, että suosta noustaan ylös ja lähdetään omilleen.

Tämä on kulkaas semmonen ihmissolmu, ettei näitä juttuja uskoisi todeksi, ellei olisi lähipiirissä kokemusta. Sairasta.

Miten joku jaksaa suoltaa tällaista paskaa keskustelupalstalle?

"Olen ihan fiksu, yliopistokoulutettu jne." Sitten selittää millainen alistuja on. Jos tämä tarina edes olisi totta, niin pitäisikö meidän uskoa, että olet niin vitun avuton, ettet tiedä mistä haetaan tukea, jos ollaan narsistin kanssa naimisissa? Ei täällä ole mikään viranomaisten helpline, tämä on avohoito-osasto, jossa rasistit ja tuomasenbuskevihaajat heittää läppää pipsanimisistä bloggaajista.

Lopeta paskanjauhanta, kukaan ei jaksa tämmöisiä keksittyjä tarinoita lukea. Toiset hyväntahtoisesti idiootit täällä sitten ymmärtää ja antaa ohjeita. Ei helvetti että on tolloa väkeä. Ei tämmöstä tapahdu oikeasti kellekään. Älkää ruokkiko näitten provoajien egoja kyselemällä asiasta mitään lisää.

(en lukenut kaikkea joten voi olla toistoa)

Hanki ajokortti.

Laita rahaa sivutilille

Ja valmistaudu elämään omaa elämää.

Mulla samanlainen mies ja neuvoni on että selvität hiljaisuudessa mistä saisit oman vuokra-asunnon. Ja sitten pakkaat itsesi ja lapsesi matkaan. Älä vihjaile lähdöllä, älä uhkaile. Mutta tee se itsesi ja lapsesi tulevaisuuden vuoksi.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:45"]Plääh, sama kirjoittaja keksii joka viikonloppu uuden jutun. Katsoin edellistä pitkää juttua ja ihan samat lauseet ja lauserakenteet on. Jos oikeasti miehellä olisi 6000 euron nettotulot, olisi hänen palkkansa noin 12.000/kk ja sellainen ei vietä kesälomaansa vanhempiensa luona tai pelaillen. Huono provo.
[/quote]

Riippuu ammatista bruttotulot. Mulla on vajaa 7000e nettotulot, mut ammatista johtuen veroprosentti vain 27. Mut ton tyypin tapauksessa tuskin on kyse mistään yhteiskunnallisesta hyvästä..

Itse katsoin nämä ja sain voimia lähteä:

OSA 1

OSA 2

Mitä vittua mä just luin?

Itse jouduin seuraamaan vierestä samantyylistä avioeroa. Tällaisia tapauksia on olemassa.

Homma tuntuu käsittämättömaltä. Jujuna on toisen mollaaminen: "sä oot nolla, et pärjää yksin" Ja salaisuuksien pitäminen kodin seinien sisäspuolella, ettei julkisivu sai tahroja.

Otteet kovenee narsistin puolelta pikku hiljaa ja salakavalasti, ettei uhri enää edes tajua, mikä on normaalia. Syy on aina uhrissa. Narsisti on syöpä ihmisuhteissa.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 17:57"]

Äsken yritin vielä kysellä hänestä aiheeseen liittyen, niin mieheni sanoi, että ei halua nähdäkään minua ja työnsi mut toiseen huoneeseen. Olen kuulemma täysin vastuuton vanhempi, jos vien noin pienen lapsen keskustaan ja vieläpä julkisilla kulkuvälineillä. Mies alkoi väittää, että keskustassa voidaan ryöstää tms., mutta mielestäni se on hätävarjelun liioittelua. Olen itsekin hieman vastahakoinen keskustassa ajan viettoa kohtaan (lapsen kanssa), mutta kyllä nyt mun mielestäni välillä (esim. kerran kuukaudessa) voisi mennä keskustaan kaupoille tai tapahtumiin lasten kanssa tai sitten edes kyläilemään. Samoin mielelläni menisin omien vanhempieni tai kavereiden luokse välillä kylään, mutta mies aloittaa hirveän riidan, jos edes uskallan ehdottaa moista hänen mielestään täysin vastuutonta ja höyrypäistä ideaa. Yhden ainoan kerran olen käynyt itsekseni kyläilemässä lapsen kanssa (40 minuutin junamatka lähijunalla isomummolaan) ja sitä edelsi monen tunnin syyllistäminen ja raivoaminen ja jälkikäteenkin mies oli töykeä ja ilkeä, vaikka kaikki meni hyvin. Tässä alkaa jo omakin usko olla koetuksella, että mikä on sitten oikea totuus. Onneksi pääsen talvella taas takaisin töihin hoitovapaalta, niin saa viettää täysjärkisten, normaalien ihmisten seurassa aikaa edes päiväsaikaan.

[/quote]Tuossahan se tulikin. Miehesi ei ole terve. ASUN keskustassa. Kaikki lapset ovat kulkeneet vastasyntyneestä asti mukana milloin missäkin reissussa, bussilla, junalla, laivassa, lentokoneessa. Vanhin on nyt yliopistossa eikä hänelle ole sattunut elämänsä aikana mitään vakavampaa kuin korvatulehdus kymmenvuotiaana. 

Ei ole totta. Ei kukaan tavallinen työssäkäyvä suomalainen nainen alistu tuollaiseen. Tai onhan näitä, siis sinä oikeasti saisit kyllä lasten kanssa kaupungille mennä, mutta et tavata kavereita - milloin muuten oletkaan tavannut heitä viimeksi ilman miestä?

Keksi ensi kerralla parempi. Huomaat, että vastaamme ihan tosissamme silti, vaikka pidämme tätä provona. Hyvinkin voi olla , että tätä lukee joku sellainen, joka on oikeasti siinä asemassa.

Mitä  pahaa siinä miehen huutamisessa muuten on? Ei meitä ääni pelota, ja kyllähän meistä naisistakin ääntä lähtee tarpeen tullen.

Muttakun ... jos ei sitten enää saa enää miestä ollenkaan kun on jo niin vanha (23 v) ja on jo lapsiakin. Niin, taisin jättää välistä muutaman lauseen, mutta te varmaan tiedätte ne jo.

Tiedoksi sinulle, että ei mies sinua kiittäisi eikä rakastaisi yhtään enempää, vaikka olisit ahkerampi siivoamaan, pullantuoksuinen jne. Aika moni on kokeillut ennen sinua ja pettynyt.

Käyttääkö hän muuten alkoholia? Usein tuollainen käytös liittyy siihen, että viinantuska on kasvanut liian suureksi jos on jostain syystä joutunut olemaan juomatta. Sitten taas kun saa viinaa, rähjää humalassa.