Mies ei anna minun liikkua lasten kanssa kaupungilla :(

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 17:51"]

Kuopus on 1,5-vuotias ja pyysin mieheltäni, että voisinko mennä tapaamaan kaveriani keskustaan johonkin kahvilaan tai kaupoille, mutta kuulemma on täysin vastuutonta viedä niin pieni lapsi kaupungille. Lapsi pitäisi kuulemma jättää hänen hoitoonsa kotiin; tosin molemmat lapset ovat olleet miehen hoidossa vain kaksi kertaa koko elämänsä aikana, sillä mies ei jotenkin jaksa/pysty/halua hoitaa lapsia yksin. Siispä olen viettänyt lähes koko hoitovapaan vain kotona tai lähipuistoissa, kun kauemmaksi en saa mennä. Emme luonnollisesti ole menneet mihinkään matkoillekaan samasta syystä, joten koko kesä meni sitten anoppilassa (=itselleni painajaista). Yritin selittää, että menisimme ihan fiksuihin paikkoihin (Stocka, Sokos ym. ja johonkin siistiin kahvilaan), mutta sekään ei auttanut. Mies ei suostunut antamaan mitään selitystäkään sille, miksi emme saisi mennä keskustaan. Mies ei päästä mua lasten kanssa myöskään kyläilemäänkään - ainoa sallittu paikka on hänen vanhempiensa omakotitalo, johon mennään henkilöautolla, sillä kuulemma julkisilla kulkuvälineilläkään en saisi kulkea lasten kanssa. Ahdistaa!!!

Mitä selittäisin miehelle, jotta saisin hänet muuttamaan mielipiteensä? :( Olen yli 30-vuotias ja ihan vastuullisissa töissä & korkeakoulutettu, samoin kuin mieskin ja olemme molemmat kantasuomalaisia, jos se nyt mitenkään auttaa analysoimaan tarkemmin tilannetta tai antamaan vinkkejä tilanteeseen.

[/quote]

JOs tämä ei ole provo nin huhhuh. Aloitetaanpa vaikka siitä että sinun ei tarvitse pyytää kotoapoistumislupaa mieheltäsi. Et ole holhouksenalainen etkä miehesi omaisuutta. Eikä sinun tarvitse puolustella kaupungilla liikkumistasi. Jos tuntuu siltä että täytyy, on sinut jo syyllistetty kontrolloivan puolison toimesta. PS. Moinen rajoittaminen EI kuulu normaaliin parisuhteeseen.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:50"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:32"]

Nauhota joku teidän keskustelu kännykällä (jos sulla nyt siis vaan on kännykkä) ja anna anopin kuunnella se. Sen jälkeen voit varmaan saada tukea sieltä suunnalta. Ja oletko muuten varma, että pääset töihin. Valitettavasti tälläiset jutut on totta. Tiedän yhden perheen jossa isä oli ainoa jolla oli kotiavaimet ja oikeus käyttää rahaa. Vaimo sai käydä pesulla vain kun mies hyväksyi, nukkumaan pääsi kun mies antoi luvan, syödä sai sitä mitä mies oli kaupasta tuonut ja vain silloin kun miehelle sopi jne. Vaimo ja lapset oli täysin miehen armoilla. Kylillä mies esiintyi kuin olisi vuoden isä ja aviomies palkintojen saaja ja nainen vaikutti mielenvikaiselta. Mies kuitenkin niin kovin vaimoa rakasti, ettei todellakaan halunnut sairasta vaimoaan hylätä. Vaimo sai vihdoin eräältä luotettavaksi osoittautuneelta kyläläiseltä pieneen mökin lainaksi ja karkasi miehen työpäivän aikana lasten kanssa. Sittenhän se miehen sairaus vasta paljastui. Jos eläisin ap:n tilanteessa niin ottaisin yhteyttä turvakotiin ja menisin lasten kanssa sinne heti pikimmiten. En jäisi odottelemaan koska saan nyrkistä.

[/quote]

On tuo totta. Ja hieman samaa on meilläkin, esim. en saa pestä hiuksiani ilman miehen lupaa ja mies mieluusti haluaisi, että annan käytännössä kaikki rahani hänelle. Mies ei aluksi meinannut antaa avaimiakaan ja kesti pitkään, että hän antoi minun muuttaa kirjani hänelle. En myöskään saa nukkua sängyssä, sillä mies ei antanut minun ostaa sänkyä itselleni tai tuoda omistamaani sinänsä hienoa sänkyä vanhempieni luota kotiini, vaan joudun nukkumaan patjalla lattialla (mies itse nukkuu leveässä sängyssä toisessa huoneessa). Uusimpana juttuna joudun todennäköisesti parin kuukauden sisällä luopumaan myös kirjoitus-/tietokonepöydästäni kokonaan ja muuttamaan sen patjanikin muualle, toisen huoneen nurkkaan. Kuulemma olen itsekäs, jos haluaisin, että minulla olisi omia tavaroita muutamaa tavaraa enempää tai jos minulla olisi omia huonekaluja liikaa.

Melkein kaikki alunperin tuomani arvokkaat ja laadukkaatkin tavarat on viety joko kellariin, viety vanhempieni luokse tai heitetty pois. Koulu- ja työtodistukseni sekä muut tärkeät paperini ovat kellarissa, kun ne vievät kuulemma liikaa tilaa. Olisin halunnut ostaa tai vuokrata isomman asunnon yhdessä hänen kanssaan, mutta mies ei siihen suostu (haluaa, että asunto on 100% hänen nimissään ja lisäksi haluaa kuulemma elää loppuelämänsä samassa asunnossa mieluiten). Oman näkemykseni mukaan miestä vain häiritsee melkein kaikki minuun liittyvä. Kelpaan siivoamaan, tekemään ruokaa ja hoitamaan lapsia, mutta mitään muuta en saisi tehdä - muuten mun pitäisi pysytellä pois silmistä ja olla vain hiljaa.

[/quote]

Ja mies siis vetoaa vesimaksuihin sillä, kun vaatii minua pyytämään luvan hiustenpesuun. Toki voin mennä pesulle silloin, kun mies on töissä tai muualla poissa. Voisin myös nukkua miehen vieressä parisängyssä, mutta on tiettyjä syitä, joiden vuoksi se vieressä nukkuminen on todella hankalaa ja inhottavaa, joten siksi haluan nukkua toisessa huoneessa. Eipä meillä ole ollut mitään petipuuhiakaan yli kahteen vuoteen. Tosin olisi mielestäni reilua antaa tuoda tai ostaa sentään sänky siihen lisäksi. Se ydinongelma on kuitenkin se, että olen asuessani miehen asunnossa hänen armoillaan ja hän haluaa kontrolloida melkein kaikkea mahdollista sekä mustamaalaa minua sukulaisilleen ja rajoittaa tekemisiäni. Sellainen elämä on todella raskasta. Olen monesti yrittänyt sanoa hänelle, että miksi emme voi vain elää mukavasti ja olla asiallisia sekä ystävällisiä toisillemme, mutta hän ei vain tajua ja alkaa taas vaahdota jotain siitä, kun en vain voi tehdä sitä ja tätä ja sen sijaan pitäisi tehdä jotain ihan muuta jne. Olen vain vääränlainen ihminen hänelle. Jos hän rakastaisi, ei hän noin käyttäytyisi.

Turvakotiin tai vanhemmillesi. HETI.

Taas tää sama provooja

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 17:57"]

Äsken yritin vielä kysellä hänestä aiheeseen liittyen, niin mieheni sanoi, että ei halua nähdäkään minua ja työnsi mut toiseen huoneeseen. Olen kuulemma täysin vastuuton vanhempi, jos vien noin pienen lapsen keskustaan ja vieläpä julkisilla kulkuvälineillä. Mies alkoi väittää, että keskustassa voidaan ryöstää tms., mutta mielestäni se on hätävarjelun liioittelua. Olen itsekin hieman vastahakoinen keskustassa ajan viettoa kohtaan (lapsen kanssa), mutta kyllä nyt mun mielestäni välillä (esim. kerran kuukaudessa) voisi mennä keskustaan kaupoille tai tapahtumiin lasten kanssa tai sitten edes kyläilemään. Samoin mielelläni menisin omien vanhempieni tai kavereiden luokse välillä kylään, mutta mies aloittaa hirveän riidan, jos edes uskallan ehdottaa moista hänen mielestään täysin vastuutonta ja höyrypäistä ideaa. Yhden ainoan kerran olen käynyt itsekseni kyläilemässä lapsen kanssa (40 minuutin junamatka lähijunalla isomummolaan) ja sitä edelsi monen tunnin syyllistäminen ja raivoaminen ja jälkikäteenkin mies oli töykeä ja ilkeä, vaikka kaikki meni hyvin. Tässä alkaa jo omakin usko olla koetuksella, että mikä on sitten oikea totuus. Onneksi pääsen talvella taas takaisin töihin hoitovapaalta, niin saa viettää täysjärkisten, normaalien ihmisten seurassa aikaa edes päiväsaikaan.

[/quote]

Ei se miehes tule päästämään sua töihin. Keksii vaikka mitä riidanaihetta nin että lannistus ja jää kotiin tulottomana sen armoille. Kohta olet täällä sitten ihmettelemässä miten noin kävi. Miehesi käytös ei ole normaalia. Ei  mitenkään. Lopeta luvan kyseleminen ja mene. Jos alkaa fyysisesti estämään niin seuraava osoite on turvakoti. Siihen saakka olet nalkissa. Älä jumankekka anna sille käyttöoikeuksia tiliisi tai pankkitunnuksiasi. Toivottavasti teillä on erilliset tilit.

Jos tämä on provo, niin ikävällä asialla provoat.

Jos tämä on totta, niin ota lapset ja mene turvakotiin HETI kun mies poistuu seuraavan kerran kotoa. Jos uhkailee lähdettyäsi, saat löhestymiskiellon hänelle. Tuo toiminta on selkeästi sairasta, ja saat yksinhuoltajuuden, kun kerrot tosiasiat.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 19:11"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 17:57"]

Äsken yritin vielä kysellä hänestä aiheeseen liittyen, niin mieheni sanoi, että ei halua nähdäkään minua ja työnsi mut toiseen huoneeseen. Olen kuulemma täysin vastuuton vanhempi, jos vien noin pienen lapsen keskustaan ja vieläpä julkisilla kulkuvälineillä. Mies alkoi väittää, että keskustassa voidaan ryöstää tms., mutta mielestäni se on hätävarjelun liioittelua. Olen itsekin hieman vastahakoinen keskustassa ajan viettoa kohtaan (lapsen kanssa), mutta kyllä nyt mun mielestäni välillä (esim. kerran kuukaudessa) voisi mennä keskustaan kaupoille tai tapahtumiin lasten kanssa tai sitten edes kyläilemään. Samoin mielelläni menisin omien vanhempieni tai kavereiden luokse välillä kylään, mutta mies aloittaa hirveän riidan, jos edes uskallan ehdottaa moista hänen mielestään täysin vastuutonta ja höyrypäistä ideaa. Yhden ainoan kerran olen käynyt itsekseni kyläilemässä lapsen kanssa (40 minuutin junamatka lähijunalla isomummolaan) ja sitä edelsi monen tunnin syyllistäminen ja raivoaminen ja jälkikäteenkin mies oli töykeä ja ilkeä, vaikka kaikki meni hyvin. Tässä alkaa jo omakin usko olla koetuksella, että mikä on sitten oikea totuus. Onneksi pääsen talvella taas takaisin töihin hoitovapaalta, niin saa viettää täysjärkisten, normaalien ihmisten seurassa aikaa edes päiväsaikaan.

[/quote]

Ei se miehes tule päästämään sua töihin. Keksii vaikka mitä riidanaihetta nin että lannistus ja jää kotiin tulottomana sen armoille. Kohta olet täällä sitten ihmettelemässä miten noin kävi. Miehesi käytös ei ole normaalia. Ei  mitenkään. Lopeta luvan kyseleminen ja mene. Jos alkaa fyysisesti estämään niin seuraava osoite on turvakoti. Siihen saakka olet nalkissa. Älä jumankekka anna sille käyttöoikeuksia tiliisi tai pankkitunnuksiasi. Toivottavasti teillä on erilliset tilit.

[/quote]

Totta. Tästä lähtien vain menen ja jos rupeaa uhittelemaan, niin lähden oikeasti pois samoin tein kokonaan. Miehellä ei ole onneksi käyttöoikeuksia tiliini, mutta hän on monesti vaatinut nähdä tiliotteeni ja tilitapahtumani. Mä olen varmaan itse liian kiltti ja jopa nyhverö, niin hän pompottelee minua, kun kerran se onnistuu. Mun pitää vain sitkeästi pitää puoleni, vaikka se tuntuisi kuinka hankalalta tahansa JA lisäksi muuttaa omaan kotiin mahdollisimman pian. On se totta, että mies on mennyt liian pitkälle ja mun ei tarvitse sellaista sietää enää. Soitan sinne Naisten Linjaan heti ja kysyn sieltä vielä käytännön ideoita. Kyllä tää tästä lähtee sujumaan; onneksi miehen puolelta on ollut lähinnä uhittelua, syyllistämistä ja muuta verbaalista. Kiitos vielä tsemppaavista kommenteista.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:34"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:20"]

Oletko ollut koskaan yhdessä olonne aikana yksin matkoilla, ystävien luona yötä? 

Näillä vastuullisilla, koulutetuillla, mustasukkaisilla ja narsisitisiilla miehillä kyllä sitten selityksiä riittää, miksi nainen ei voi liikkua yksin yhtään missään. "Olet niin heikko, ettet voi mennä ravintolaan tyttökavereiden kanssa, joku iso-paha-susi-mies voi houkutella sut mukaan. "Kaikki kunnolliset pariskunnat matkustelee aina yhdessä"

Tällainen suhde ei voi loppua jatkua. Alkaisin pikku hiljaa varailemaan aikaa terapeutille. Ja jos asiat eivät miksikään muutu, kestät sen minkä kestät, masennut ja palat loppuun. Pahimmassa tapauksessa menetät täysin uskon itseesi, omaan pärjäämiseesi ja miehesi kiristää erosuunnitelmien ollessa tapetilla yksinhuoltajuudella.

Sun on pakko löytää luotettava ystävä tai sukulainen, jolle kerrot missä mennään. Lähisukulaisia on myös hyvä valistaa miehesi taipumuksista. Toki on ikävää, että unelmapariskunnan illuusio särkyy, mutta parempi sekin kuin, että fyysinen ja henkinen terveytesi on vaarassa.

Tarinasi on tavallinen tällä palstalla, narsistimieheltä hieman kuulostaa, tai hyvin mustasukkaiselta ainakin.

[/quote]

Toisaalta mieheni on myynyt minulle ajatuksen, että olen kuulemma niin ruma ja vanha, että markkina-arvoni on mennyttä ja että naisen pitäisi olla selvästi häntä nuorempi (max 25-vuotias). Parikymppisenä olin mallitoimiston listoilla, joten en ehkä ole ihan toivottoman ruma, mutta en nyt mikään kaunotarkaan enää (?). Olen saanut painoni takaisin ennen raskautta olleisiin lukemiin, mutta silti mies huomauttelee. Mutta mieheni mielestä olen epämiellyttävä "kanttura" ja "emakko" ja hän huomauttelee minulle kropastani. Seksiä ei ole ollut noin kahteen vuoteen muutenkaan. Hänen kommenttiensa perusteella uskoisin, että hän ei onneksi sinänsä ole mustasukkainen, vaan jopa haluaisi minusta eroon, mutta on kuulemma yhdessä vain lasten takia (samoin kuin minäkin olen tähän mennessä ollut).

Kieltämättä olen menettämäisilläni uskon itseeni ja pärjäämiseeni ja osittain sen vuoksi en uskalla erota. Mies on niin taitava puhumaan ihmisten kanssa ainakin aluksi - tosin melko pian ihmiset kyllä hätkähtävät hänen joitain outoja kommenttejaankin. Pelkään, että mahdollisessa erossa mies saa puhuttua valkoisen mustaksi ja saa lapset itselleen. Lisäksi pelkään miehen uhkailuja ja sitä, jos asiat eivät menekään hänen haluamallaan tavalla. Vielä olen tasapainoinen, vaikkakin todella epätoivoinen ja ahdistunut tämän tilanteen vuoksi. Patoan sen ahdistuksen sisälleni ja onneksi voin purkaa mieltäni tällä palstalla, kun en kehtaa livenä näitä asioita kertoa kenellekään.

Onneksi talvella jatkuvat työt, niin näkee taas normaaleja ihmisiä tosiaan. Olen myös suunnitellut eroa jo jonkin aikaa, mutta taloudellisessa mielessä mun pitää odotella, että saan kunnon palkan (perheen elätystä, vuokraa ja muuttokuluja ajatellen). En olisi ikinä kyllä tajunnut joutuvani tällaiseen tilanteeseen, sillä mies vaikutti aluksi ihan suht normaalilta, tosin vähän persoonalliselta, mutta kuitenkin täysjärkiseltä.

[/quote]

Kuule kultaseni, miehesi  mollaa sua siksi että   pelkää lähteensä menettämistä. Mietipä miksi juuri  hän olisi  ruman naisen kanssa? Ei  käy järkeen vai? Niinpä. Mollaamalla hän saa itsetuntosi niin alas ettet edes mieti lähtemistä koska pelkäät ettet kelpaisi kenellekään. Siinähän se syy mollaamiseen onkin: kelpaisit - ja hyvinkin. Mies kontrolloi ja kaasuvalottaa sua ihan täpöllä. Narsistien uhrien tuella oli ainakin joskus veraistukipalsta, jonne pystyi kirjoittamaan ja josta sais neuvoja ja tukea. Missän tapauksessa älä ota miehesi  tai  anoppisi puheita totena- veikkaan että ne loput 7 miljardia ihmistä olisivat ihan eri mieltä miehesi kanssa. Mitä pikemmin pääset irti ajatuksesta "mitä appelat minusta ajattelevat" sen parempi, koska ei  sillä ole mitään merkitystä. Jos mies mollaan, mies ei rakasta. Mollaava ja rajoittava mies ei  kunnoita. Miehesi haluaa omistaa ja tuhota. Tekee saman lapsillennekin heti kun ne alkavat osoittaa itsenäisen ajattelun merkkejä. Lähde!

Hei 

en ala haukkumaan miestäsi ja sinua, mutta mene kotikuntasi Mielenterveyspalvelujen ovesta sisälle ja sano tilanteesi, vielä kun sinulla on voimia ja itsetuntoa jäljellä. Toisissa kaupungeissa on päivystyksessä psykologi, joka voi auttaa sinua ja miestäsi. Vuosien päästä olet jo niin voimaton ettet jaksa. Turvakoti tietenkin on kiireellisessä ääritilanteessa yksi apua antava paikka.

JSS

Mun mielestä tämä näyttää samanlaiselta kontrollointi-jutulta kuin yksi aiempi ketju.

Ehkä sulla on todellinen ongelma jonka verhoat näihin satuihin? Tuo on sairasta, sun pitäisi oikeasti tehdä asialle jotain. Tälle palstalle sepittely ei muuta todellista ongelmaa miksikään.

Halit sulle. En tiedä mikä sun tilanne on mutta sä tarviit apua.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:02"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 17:57"]

Sun ei tarvii totella sitä senkus lähet????

[/quote]

En edes uskalla ajatella, että tekisin niin, sillä mies on moneen otteeseen uhkaillut kaikenlaista. Voi olla hyvinkin niin, että sillä välin on kaikki tavarani tuhottu ja mies soittanut omille vanhemmilleen valituspuheluita, kun "se akka TAAS lähti rilluttelemaan", vaikka siis en ole käynyt yhtään missään muualla kuin omassa mummolassani lasten kanssa YHDEN ainoan kerran koko sinä aikana, kun meillä on edes ollut lapsia. Lisäksi voisin saada pahimmassa tapauksessa nyrkistäkin, jos niin uskaltaisin mennä tekemään. Mun siis pitää pyytää ihan kaikkeen lupa, vaikka siis töissä oon vastuullisissa tehtävissä ja oon ihan "fiksu" ja yliopistokoulutettu sekä tasapainoinen ja normaali muuten. En ole kuitenkaan edes käynyt itsekseni kaupoilla muualla kuin lähikaupassa, sillä mies ei anna minun mennä minnekään noin kilometriä kauemmaksi kotoamme. Hassua on se, että en edes kehtaa kertoa näistä meidän järjestelyistämme kenellekään livenä, sillä tiedän, että saisin merkitseviä katseita ja ihmettelyä osakseni.

[/quote]

Vahinkoyläpeukku! 

Miksi olette yhdessä????

En lukenut ketjua kovin pitkälle mutta jos tilanteesi on todella tuollainen niin lähtisin salaa mahdollisimman pian turvakotiin lasten kanssa (ja pakkaisin salaa kaikki tärkeät asiat mukaan niin ettei puoliso huomaisi). Sieltä käsin alkaisin järjestellä ero yms. asioita. Miehesi hallitsee liikaa ja käyttää valtaa aivan väärin. Väkivaltaa ja eristämistä tuo on ja se kohdistuu todella rankasti sekä sinuun että lapsiin. On aivan normaalia käydä keskustassa, kylässä yms. lasten kanssa samoin kuin mummolassa. Uhkailu on väärin ja olet pelottavass tilanteessa. Ole varovainen. En usko, että puhe tehoaa mieheen.

Oot varmaan tämä sama nurkassa nukkuja?

http://www.vauva.fi/keskustelu/4548883/ketju/hirvea_mies_mutta_en_uskalla_erotakaan

Joko jaksat kirjoitella samasta aiheesta provoja, minkä takia kannattaisi ehkä hakeutua hoitoon, tai jos nämä ovat totta, niin olet todella avun tarpeessa, soita vaikka 112 ja pyydä poliisit hakemaan sut ja lapset...

Ei saatana miksi teit lapsia tuommoisen hullu kanssa eria jo hyvä ihminen.

Mun eksä oli tollanen. Halus määrätä kaikesta,vaati mua luopumaan autostani, en saanut mennä töihin liian kauas, halusi minun valikoivan asiakkaikseni vain suomalaisia (olin mainosalalla), arvosteli ulkonäköäni, halusi minun vaihtavan numeroni salaiseksi ja kertovan sen vain hänen hyväksymilleen ihmisille, kotiin ei olisi saanut tulla nettiä.. Haukkui minua huonoksi äidiksi, ku suututan hänet ja siten vaarannan lapsenikin, koska hän ei voi vastata käytöksestään raivostuessaan. Hirveitä väkivaltapuheita ja uhkailuja, teki selväksi, että jos jätän hänet, niin tappaa minut. Aivan mielivaltaista pompottamista ja raivokohtauksia tyhjästä..

Onneksi sain voimia jättää hänet ja pääsin karkuun. Yhteystiedot ovat olleet salaiset siitä lähtien ja muutin satojen kilometrien päähän hänestä.

Ap ja kuka tahansa joka tuollaisessa suhteessa on, lähtekää! Vaikka oisitte rahattomia ja pelottaisi,niin käyttäkää kaikki tahdon ja voiman rippeetkinbsiihen, että saatte lähdetyksi. Kertokaa jollekkin kaikki ja pyytäkää apua lähtemiseen. Heti.

Narsistien uhrien tuki ry nettisivuilla on auttava puhelin ja muuta tietoa. Siitä voi olla apua. Miehesi ei ole normaali. Turvakotia kannattaa harkita. Voimia <3

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:02"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 17:57"]

Sun ei tarvii totella sitä senkus lähet????

[/quote]

En edes uskalla ajatella, että tekisin niin, sillä mies on moneen otteeseen uhkaillut kaikenlaista. Voi olla hyvinkin niin, että sillä välin on kaikki tavarani tuhottu ja mies soittanut omille vanhemmilleen valituspuheluita, kun "se akka TAAS lähti rilluttelemaan", vaikka siis en ole käynyt yhtään missään muualla kuin omassa mummolassani lasten kanssa YHDEN ainoan kerran koko sinä aikana, kun meillä on edes ollut lapsia. Lisäksi voisin saada pahimmassa tapauksessa nyrkistäkin, jos niin uskaltaisin mennä tekemään. Mun siis pitää pyytää ihan kaikkeen lupa, vaikka siis töissä oon vastuullisissa tehtävissä ja oon ihan "fiksu" ja yliopistokoulutettu sekä tasapainoinen ja normaali muuten. En ole kuitenkaan edes käynyt itsekseni kaupoilla muualla kuin lähikaupassa, sillä mies ei anna minun mennä minnekään noin kilometriä kauemmaksi kotoamme. Hassua on se, että en edes kehtaa kertoa näistä meidän järjestelyistämme kenellekään livenä, sillä tiedän, että saisin merkitseviä katseita ja ihmettelyä osakseni.

[/quote]

no, ehkä sun kannattais kehdata kertoa noista järjestelyistä. Sä menet nyt mukaan siihen peliin. Suojelet...häpeän takia toki...tuota sairasta toimintaa. Perheväkivallaksi sitä kutsutaan. Ilmeisesti se on teillä tällä hetkellä henkistä. Kuulostaa ikävältä. Ja mitä kauemmin sitä asiaa panttaat ja suojelet ja sallit miehesi tekevän sinulle tuota...sen vaikeampi Sinun on siitä lähteä....koska häpeät koko ajan vaan enemmän.

puhu vaikka neuvolassa tai lääkärille. Yllä sinu pitäisi jonkun ottaa tosissaan. Voi olla, että olet vaarassa.nythän toimit siinä pelon alla ja tottelet.. Enä siten, kun et tottele?

et kai aio elää tuollaiessajalkapannassa koko elämääsi.miten sitten, kun olet töissä? Miten sinua sitten kontrolloidaan? Millä uhkaillaan? Minä tekosyyn avulla sinä kuljet kiltisti kotiin ja suljet oven perässäsi. Ja ahdistut siellä verhojen takana?

avaa nyt suusi neuvolassa. Jos tulee turpiin, niin mene heti turvataloon. Ota selvää siitä. Ja ehkä kertoisin jollekin henkilölle aikeet kertoamiehelle... Kuulostaa meinaan sairaalta. Ja kuten sanoit.... Voi tulla nyrkistä. Siltä tuo kuulostaa näin minunkin korviini. Itse pelkäsin lapsuudessa äitini puolesta. Se on lapselle pelottavaa ja traumatisoivaa.

Tai sitten menet suoraan turvataloon. Tai soitat sinne ja kerrot tilanten. LApsesi voi parhaiten, kun sinäkin voit hyvin. 

Älä enää ihmettele  ja odota. Toimi. Voimia. Sinulla on oikeus olla. Ja elää.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:45"]Plääh, sama kirjoittaja keksii joka viikonloppu uuden jutun. Katsoin edellistä pitkää juttua ja ihan samat lauseet ja lauserakenteet on. Jos oikeasti miehellä olisi 6000 euron nettotulot, olisi hänen palkkansa noin 12.000/kk ja sellainen ei vietä kesälomaansa vanhempiensa luona tai pelaillen. Huono provo.
[/quote]

Kyllä, uskon tämän tarinan olevan tekaistu. Oikeasti tällaisissa kontrolloiduissa ja alisteisissa suhteissa tosin naisia elää, joka on äärimmäisen surullista. Joskus taas kaksi luonnevikaista löytää toisensa, jolloin ei voi kun todeta, että ovat toisensa ansainneet.

Ne, jotka eivät usko. Olette oikeasti typeriä. Työni puolesta törmään tällaisiin tapauksiin. Milloin kontrolloidaan rahan lisäksi ruokaa, vettä, lasten näkemistä... uhkaillaan, mitätöidään ja vedotaan siihen, että on ainoa, joka kykenee henkilön kanssa olemaan jne.

Hämmentävää tässä tarinassa on, että noin suoraviivaisesti ap pystyy kertomaan nuo epäkohdat. Yleensä uhrit eivät tajua sitä kuin jälkeenpäin.