Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei anna minun liikkua lasten kanssa kaupungilla :(
07.08.2015 |
Kuopus on 1,5-vuotias ja pyysin mieheltäni, että voisinko mennä tapaamaan kaveriani keskustaan johonkin kahvilaan tai kaupoille, mutta kuulemma on täysin vastuutonta viedä niin pieni lapsi kaupungille. Lapsi pitäisi kuulemma jättää hänen hoitoonsa kotiin; tosin molemmat lapset ovat olleet miehen hoidossa vain kaksi kertaa koko elämänsä aikana, sillä mies ei jotenkin jaksa/pysty/halua hoitaa lapsia yksin. Siispä olen viettänyt lähes koko hoitovapaan vain kotona tai lähipuistoissa, kun kauemmaksi en saa mennä. Emme luonnollisesti ole menneet mihinkään matkoillekaan samasta syystä, joten koko kesä meni sitten anoppilassa (=itselleni painajaista). Yritin selittää, että menisimme ihan fiksuihin paikkoihin (Stocka, Sokos ym. ja johonkin siistiin kahvilaan), mutta sekään ei auttanut. Mies ei suostunut antamaan mitään selitystäkään sille, miksi emme saisi mennä keskustaan. Mies ei päästä mua lasten kanssa myöskään kyläilemäänkään - ainoa sallittu paikka on hänen vanhempiensa omakotitalo, johon mennään henkilöautolla, sillä kuulemma julkisilla kulkuvälineilläkään en saisi kulkea lasten kanssa. Ahdistaa!!!
Mitä selittäisin miehelle, jotta saisin hänet muuttamaan mielipiteensä? :( Olen yli 30-vuotias ja ihan vastuullisissa töissä & korkeakoulutettu, samoin kuin mieskin ja olemme molemmat kantasuomalaisia, jos se nyt mitenkään auttaa analysoimaan tarkemmin tilannetta tai antamaan vinkkejä tilanteeseen.
Kommentit (96)
Oletko ollut koskaan yhdessä olonne aikana yksin matkoilla, ystävien luona yötä?
Näillä vastuullisilla, koulutetuillla, mustasukkaisilla ja narsisitisiilla miehillä kyllä sitten selityksiä riittää, miksi nainen ei voi liikkua yksin yhtään missään. "Olet niin heikko, ettet voi mennä ravintolaan tyttökavereiden kanssa, joku iso-paha-susi-mies voi houkutella sut mukaan. "Kaikki kunnolliset pariskunnat matkustelee aina yhdessä"
Tällainen suhde ei voi loppua jatkua. Alkaisin pikku hiljaa varailemaan aikaa terapeutille. Ja jos asiat eivät miksikään muutu, kestät sen minkä kestät, masennut ja palat loppuun. Pahimmassa tapauksessa menetät täysin uskon itseesi, omaan pärjäämiseesi ja miehesi kiristää erosuunnitelmien ollessa tapetilla yksinhuoltajuudella.
Sun on pakko löytää luotettava ystävä tai sukulainen, jolle kerrot missä mennään. Lähisukulaisia on myös hyvä valistaa miehesi taipumuksista. Toki on ikävää, että unelmapariskunnan illuusio särkyy, mutta parempi sekin kuin, että fyysinen ja henkinen terveytesi on vaarassa.
Tarinasi on tavallinen tällä palstalla, narsistimieheltä hieman kuulostaa, tai hyvin mustasukkaiselta ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:10"]
Menet vaan kaupungille, älä kysele tai edes juttele asiasta.
Eihän mies voi sua estää, vai onko se kaiket päivät kotona vahtimassa.
[/quote]
Miehellä on vielä kesälomaa, joten hän on tällä hetkellä kaiket päivät kotosalla pelaamassa XBoxiaan. Jos kävisi ilmi, että menisin ilman lupaa jonnekin, niin saisin kyllä kamalan huutamisen ja koston, josta ei väkivaltakaan varmaankaan olisi kaukana. Esimerkiksi eilen oltiin yhdessä miehen ja lasten kanssa kaupassa (kun siis yksin en saa mennä lähikauppaa pidemmälle) ja poikkesin sieltä nopeasti kirjakauppaan ostamaan kaksi muistiinpanovihkoa, niin sain ihan hirveän huudon koko loppuautomatkan siitä, että olen niin vastuuton tuhlailija, että menen itsekkäästi ostamaan kaksi vihkoa itselleni. Mies vielä korosti, että minun tulee laittaa rahaa hänelle sen sijaan, että menen tuhlailemaan rahojani.
Siis lisätietona vielä: maksamme ruoat ja lasten vaatteet ja tavarat täysin puoliksi, vaikka itselläni on tuloina ainoastaan kotihoidontuki (noin 570 euroa verojen jälkeen) ja miehellä nettotulot ovat noin 6000 eur/kk, joten mies huutaa minulle aina rahasta, jos menen ostamaan jotain omaa itseäni varten, vaikka se olisi vain vihko tai kasvovoide. En toki ole saanut käydä kampaajallakaan, puhumattakaan mistään harrastuksista koko vanhempainvapailla samoista syistä.
Mä jotenkin aina toivon, että mies vahingossa lipsauttaisi käytännöistämme ja toimintatavoistamme jollekin kaverilleen ja saisi sitten tiukkaa kommenttia omalta kaveriltaan, jotta hän ymmärtäisi. Kun siis minun mielipiteilläni ei ole miehelleni mitään merkitystä valitettavasti; mun mielipiteeni ovat vain "ämmien nalkutusta" ja sitten mun pitääkin taas mennä pois silmistä toiseen huoneeseen.
Tunnen juuri tuollaisen miehen, ensin oli hunajainen. Sitten perustetiin perhe nopeasti ja mentiin naimisiin. Minnekään ei saanut mennä yksin, eikä tietenkää kellekään perheen asioista puhua. Suoraan täistä kotiin, ei kahville kavereiden kanssa, ei viikonloppuja omien ystävien seurassa.
Lopun varmaan arvatteekin, erohan siinä tuli, mutta hyvin raskas ja uuvuttava. Paskaa tuli joka tuutista, mies levitteli tarinoita ympäri kylää ja mustamaalasi minkä ehti. Sähköposti suolsi uhkauksia. Mies kyttäsi ja sai huutokohatuksia kylän keskustassa, jos törmättiin.
Mies oli manipuloinnin mestari. Onneksi oma suku oli taustatukena.
Eiköhän tänä vkl päädytä taas turvakotiin. Juttuhan menee niin, että et voi ottaa autoa, kun siinä ei ole bensaa ja miehesi on repinyt ajokortinkin ja passi on mennyt vanhaksi jne
Kirjoitustyyli paljastaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauhota joku teidän keskustelu kännykällä (jos sulla nyt siis vaan on kännykkä) ja anna anopin kuunnella se. Sen jälkeen voit varmaan saada tukea sieltä suunnalta. Ja oletko muuten varma, että pääset töihin.
Valitettavasti tälläiset jutut on totta. Tiedän yhden perheen jossa isä oli ainoa jolla oli kotiavaimet ja oikeus käyttää rahaa. Vaimo sai käydä pesulla vain kun mies hyväksyi, nukkumaan pääsi kun mies antoi luvan, syödä sai sitä mitä mies oli kaupasta tuonut ja vain silloin kun miehelle sopi jne. Vaimo ja lapset oli täysin miehen armoilla. Kylillä mies esiintyi kuin olisi vuoden isä ja aviomies palkintojen saaja ja nainen vaikutti mielenvikaiselta. Mies kuitenkin niin kovin vaimoa rakasti, ettei todellakaan halunnut sairasta vaimoaan hylätä.
Vaimo sai vihdoin eräältä luotettavaksi osoittautuneelta kyläläiseltä pieneen mökin lainaksi ja karkasi miehen työpäivän aikana lasten kanssa. Sittenhän se miehen sairaus vasta paljastui.
Jos eläisin ap:n tilanteessa niin ottaisin yhteyttä turvakotiin ja menisin lasten kanssa sinne heti pikimmiten. En jäisi odottelemaan koska saan nyrkistä.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:20"]
Oletko ollut koskaan yhdessä olonne aikana yksin matkoilla, ystävien luona yötä?
Näillä vastuullisilla, koulutetuillla, mustasukkaisilla ja narsisitisiilla miehillä kyllä sitten selityksiä riittää, miksi nainen ei voi liikkua yksin yhtään missään. "Olet niin heikko, ettet voi mennä ravintolaan tyttökavereiden kanssa, joku iso-paha-susi-mies voi houkutella sut mukaan. "Kaikki kunnolliset pariskunnat matkustelee aina yhdessä"
Tällainen suhde ei voi loppua jatkua. Alkaisin pikku hiljaa varailemaan aikaa terapeutille. Ja jos asiat eivät miksikään muutu, kestät sen minkä kestät, masennut ja palat loppuun. Pahimmassa tapauksessa menetät täysin uskon itseesi, omaan pärjäämiseesi ja miehesi kiristää erosuunnitelmien ollessa tapetilla yksinhuoltajuudella.
Sun on pakko löytää luotettava ystävä tai sukulainen, jolle kerrot missä mennään. Lähisukulaisia on myös hyvä valistaa miehesi taipumuksista. Toki on ikävää, että unelmapariskunnan illuusio särkyy, mutta parempi sekin kuin, että fyysinen ja henkinen terveytesi on vaarassa.
Tarinasi on tavallinen tällä palstalla, narsistimieheltä hieman kuulostaa, tai hyvin mustasukkaiselta ainakin.
[/quote]
Toisaalta mieheni on myynyt minulle ajatuksen, että olen kuulemma niin ruma ja vanha, että markkina-arvoni on mennyttä ja että naisen pitäisi olla selvästi häntä nuorempi (max 25-vuotias). Parikymppisenä olin mallitoimiston listoilla, joten en ehkä ole ihan toivottoman ruma, mutta en nyt mikään kaunotarkaan enää (?). Olen saanut painoni takaisin ennen raskautta olleisiin lukemiin, mutta silti mies huomauttelee. Mutta mieheni mielestä olen epämiellyttävä "kanttura" ja "emakko" ja hän huomauttelee minulle kropastani. Seksiä ei ole ollut noin kahteen vuoteen muutenkaan. Hänen kommenttiensa perusteella uskoisin, että hän ei onneksi sinänsä ole mustasukkainen, vaan jopa haluaisi minusta eroon, mutta on kuulemma yhdessä vain lasten takia (samoin kuin minäkin olen tähän mennessä ollut).
Kieltämättä olen menettämäisilläni uskon itseeni ja pärjäämiseeni ja osittain sen vuoksi en uskalla erota. Mies on niin taitava puhumaan ihmisten kanssa ainakin aluksi - tosin melko pian ihmiset kyllä hätkähtävät hänen joitain outoja kommenttejaankin. Pelkään, että mahdollisessa erossa mies saa puhuttua valkoisen mustaksi ja saa lapset itselleen. Lisäksi pelkään miehen uhkailuja ja sitä, jos asiat eivät menekään hänen haluamallaan tavalla. Vielä olen tasapainoinen, vaikkakin todella epätoivoinen ja ahdistunut tämän tilanteen vuoksi. Patoan sen ahdistuksen sisälleni ja onneksi voin purkaa mieltäni tällä palstalla, kun en kehtaa livenä näitä asioita kertoa kenellekään.
Onneksi talvella jatkuvat työt, niin näkee taas normaaleja ihmisiä tosiaan. Olen myös suunnitellut eroa jo jonkin aikaa, mutta taloudellisessa mielessä mun pitää odotella, että saan kunnon palkan (perheen elätystä, vuokraa ja muuttokuluja ajatellen). En olisi ikinä kyllä tajunnut joutuvani tällaiseen tilanteeseen, sillä mies vaikutti aluksi ihan suht normaalilta, tosin vähän persoonalliselta, mutta kuitenkin täysjärkiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:30"]
Eiköhän tänä vkl päädytä taas turvakotiin. Juttuhan menee niin, että et voi ottaa autoa, kun siinä ei ole bensaa ja miehesi on repinyt ajokortinkin ja passi on mennyt vanhaksi jne
Kirjoitustyyli paljastaa!
[/quote]
Mulla ei ole ajokorttia ja asumme suurehkossa kaupungissa (Suomen mittakaavassa). Olisin hankkinut sen jo useampi vuotta sitten, mutta mies oli sitä mieltä, että en tarvitse korttia ja toisaalta hän aluksi nätisti lupaili, että voi ajaa itse autoa ja heittää mut paikkoihin, joihin haluan (ok, totuus osoittautui toisenlaiseksi). Otin aiheen puheeksi tänä keväänäkin ja tällä kertaa mies alkoi höpistä sellaisesta, että vaatii minulta kilometrikorvaukset, jos aion alkaa ajaa sillä. Hassua kyllä, olen maksanut autostamme aiemmin vielä töissä ollessani noin puolet ja auto on virallisesti myös minun nimissäni. Mutta se on siis jo toinen juttu.
Kuulostaa siltä, että sinusta on enää pelkkä kuori jäljellä :( Toivottavasti pystyt lähtemään. Voisitko käydä vaikka lääkärin luona juttelemassa, saisit ulkopuolisen rehellisen mielipiteen. Lastesi hyvinvointi kärsii myös tuollaisessa tilanteessa, vaistoavat kyllä. Teillä luultavasti koko perhe voi henkisesti pahoin. Halaus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon ettei tämä ole totta. Mutta jos on niin hae asap apua neuvolan kautta. Miehesi käytös on epätervettä ja alistavaa. Haittaa lapsille ja sinulle.
Plääh, sama kirjoittaja keksii joka viikonloppu uuden jutun. Katsoin edellistä pitkää juttua ja ihan samat lauseet ja lauserakenteet on. Jos oikeasti miehellä olisi 6000 euron nettotulot, olisi hänen palkkansa noin 12.000/kk ja sellainen ei vietä kesälomaansa vanhempiensa luona tai pelaillen. Huono provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:02"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 17:57"]
Sun ei tarvii totella sitä senkus lähet????
[/quote]
En edes uskalla ajatella, että tekisin niin, sillä mies on moneen otteeseen uhkaillut kaikenlaista. Voi olla hyvinkin niin, että sillä välin on kaikki tavarani tuhottu ja mies soittanut omille vanhemmilleen valituspuheluita, kun "se akka TAAS lähti rilluttelemaan", vaikka siis en ole käynyt yhtään missään muualla kuin omassa mummolassani lasten kanssa YHDEN ainoan kerran koko sinä aikana, kun meillä on edes ollut lapsia. Lisäksi voisin saada pahimmassa tapauksessa nyrkistäkin, jos niin uskaltaisin mennä tekemään. Mun siis pitää pyytää ihan kaikkeen lupa, vaikka siis töissä oon vastuullisissa tehtävissä ja oon ihan "fiksu" ja yliopistokoulutettu sekä tasapainoinen ja normaali muuten. En ole kuitenkaan edes käynyt itsekseni kaupoilla muualla kuin lähikaupassa, sillä mies ei anna minun mennä minnekään noin kilometriä kauemmaksi kotoamme. Hassua on se, että en edes kehtaa kertoa näistä meidän järjestelyistämme kenellekään livenä, sillä tiedän, että saisin merkitseviä katseita ja ihmettelyä osakseni.
[/quote]
Siis ei täysjärkinen ihminen suostu tuollaiseen. Saneletko itse miehellesi, mitä hän saa tehdä ja mihin mennä? Kasva aikuiseksi, ihan jo lasten takia!
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:32"]
Nauhota joku teidän keskustelu kännykällä (jos sulla nyt siis vaan on kännykkä) ja anna anopin kuunnella se. Sen jälkeen voit varmaan saada tukea sieltä suunnalta. Ja oletko muuten varma, että pääset töihin. Valitettavasti tälläiset jutut on totta. Tiedän yhden perheen jossa isä oli ainoa jolla oli kotiavaimet ja oikeus käyttää rahaa. Vaimo sai käydä pesulla vain kun mies hyväksyi, nukkumaan pääsi kun mies antoi luvan, syödä sai sitä mitä mies oli kaupasta tuonut ja vain silloin kun miehelle sopi jne. Vaimo ja lapset oli täysin miehen armoilla. Kylillä mies esiintyi kuin olisi vuoden isä ja aviomies palkintojen saaja ja nainen vaikutti mielenvikaiselta. Mies kuitenkin niin kovin vaimoa rakasti, ettei todellakaan halunnut sairasta vaimoaan hylätä. Vaimo sai vihdoin eräältä luotettavaksi osoittautuneelta kyläläiseltä pieneen mökin lainaksi ja karkasi miehen työpäivän aikana lasten kanssa. Sittenhän se miehen sairaus vasta paljastui. Jos eläisin ap:n tilanteessa niin ottaisin yhteyttä turvakotiin ja menisin lasten kanssa sinne heti pikimmiten. En jäisi odottelemaan koska saan nyrkistä.
[/quote]
On tuo totta. Ja hieman samaa on meilläkin, esim. en saa pestä hiuksiani ilman miehen lupaa ja mies mieluusti haluaisi, että annan käytännössä kaikki rahani hänelle. Mies ei aluksi meinannut antaa avaimiakaan ja kesti pitkään, että hän antoi minun muuttaa kirjani hänelle. En myöskään saa nukkua sängyssä, sillä mies ei antanut minun ostaa sänkyä itselleni tai tuoda omistamaani sinänsä hienoa sänkyä vanhempieni luota kotiini, vaan joudun nukkumaan patjalla lattialla (mies itse nukkuu leveässä sängyssä toisessa huoneessa). Uusimpana juttuna joudun todennäköisesti parin kuukauden sisällä luopumaan myös kirjoitus-/tietokonepöydästäni kokonaan ja muuttamaan sen patjanikin muualle, toisen huoneen nurkkaan. Kuulemma olen itsekäs, jos haluaisin, että minulla olisi omia tavaroita muutamaa tavaraa enempää tai jos minulla olisi omia huonekaluja liikaa.
Melkein kaikki alunperin tuomani arvokkaat ja laadukkaatkin tavarat on viety joko kellariin, viety vanhempieni luokse tai heitetty pois. Koulu- ja työtodistukseni sekä muut tärkeät paperini ovat kellarissa, kun ne vievät kuulemma liikaa tilaa. Olisin halunnut ostaa tai vuokrata isomman asunnon yhdessä hänen kanssaan, mutta mies ei siihen suostu (haluaa, että asunto on 100% hänen nimissään ja lisäksi haluaa kuulemma elää loppuelämänsä samassa asunnossa mieluiten). Oman näkemykseni mukaan miestä vain häiritsee melkein kaikki minuun liittyvä. Kelpaan siivoamaan, tekemään ruokaa ja hoitamaan lapsia, mutta mitään muuta en saisi tehdä - muuten mun pitäisi pysytellä pois silmistä ja olla vain hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:02"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 17:57"]
Sun ei tarvii totella sitä senkus lähet????
[/quote]
En edes uskalla ajatella, että tekisin niin, sillä mies on moneen otteeseen uhkaillut kaikenlaista. Voi olla hyvinkin niin, että sillä välin on kaikki tavarani tuhottu ja mies soittanut omille vanhemmilleen valituspuheluita, kun "se akka TAAS lähti rilluttelemaan", vaikka siis en ole käynyt yhtään missään muualla kuin omassa mummolassani lasten kanssa YHDEN ainoan kerran koko sinä aikana, kun meillä on edes ollut lapsia. Lisäksi voisin saada pahimmassa tapauksessa nyrkistäkin, jos niin uskaltaisin mennä tekemään. Mun siis pitää pyytää ihan kaikkeen lupa, vaikka siis töissä oon vastuullisissa tehtävissä ja oon ihan "fiksu" ja yliopistokoulutettu sekä tasapainoinen ja normaali muuten. En ole kuitenkaan edes käynyt itsekseni kaupoilla muualla kuin lähikaupassa, sillä mies ei anna minun mennä minnekään noin kilometriä kauemmaksi kotoamme. Hassua on se, että en edes kehtaa kertoa näistä meidän järjestelyistämme kenellekään livenä, sillä tiedän, että saisin merkitseviä katseita ja ihmettelyä osakseni.
[/quote]
Niin kauan kun olet vapaaehtoisesti tuossa suhteessa, et ole tasapainoinen saatika normaali. Jos tää on tosi juttu, niin lähde! pian! Olet jo monessa viestissä puhunut väkivallan uhasta, eikö se pistä miettimään? Terveessä parisuhteessa EI KOSKAAN TARVITSE PELÄTÄ TOISTA!!!!
Parisuhteessa ssa myös olla oma elämä, olla omia menoa, ei tarvitse kysyä lupaa kauppareissuihin, saa nähdä ystäviään, saa poistua yli kilometrin päähän kotoa, ei tarvitse kuulla syyllistämistä ja haukkumista ja omat vanhemmat saa olla mukana elämässä.
Ole niin kiltti ja kerro jollekin lähipiiristäsi tilanteesta!! SOita äidillesi, ystävällesi, kelle tahansa ja kerro tilanne! Jos et itse kerta huomaa, miten vaarallisessa ja kammottavassa parisuhteessa olet, ehkä ne herättäisivät sut ajattelemaan. Jos ei oman itsesi hyvinvointi ja terveys kiinnosta, niin ajattele edes lastasi ja sitä minkälaisen mallin elämään hän saa parisuhteesta!
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:41"]
Kuulostaa siltä, että sinusta on enää pelkkä kuori jäljellä :( Toivottavasti pystyt lähtemään. Voisitko käydä vaikka lääkärin luona juttelemassa, saisit ulkopuolisen rehellisen mielipiteen. Lastesi hyvinvointi kärsii myös tuollaisessa tilanteessa, vaistoavat kyllä. Teillä luultavasti koko perhe voi henkisesti pahoin. Halaus!
[/quote]
Kiitoksia! :) On tuo totta. Huomasin itse, että jo se auttoi, kun juttelin hyvin silotellusti asioista mummolleni, tosin en halua häntä stressata omilla ongelmillani liikaa. Olin täynnä uutta tarmoa, tosin mies heti lyttäsi, kun huomasi uuden aivan hieman kohonneen itsetuntoni. Aluksi luulin, että mies tosiaan muuttuisi tai että hän olisi jotenkin hoidettavissa, mutta nykyään tuntuu siltä, että en edes oikeastaan saa häneen kontaktia ja hän valehtelee aivan jatkuvasti pienistäkin asioista. Näyttää tosiaan siltä, että on pakko erota mahdollisimman pian. Onneksi mulla on sukulaisiini ja pariin lähimpään kaveriini ihan hyvät välit, vaikka en heitä ole aikoihin tavannutkaan tai edes soittanut kovin usein puheluitakaan, kun mies tulee heti viereen kuuntelemaan tai huutelemaan taustalta jotain noloa -> pakko lopettaa puhelu tai soittaa silloin kun mies on töissä. Pitää vain jaksaa tsempata vielä vähän aikaa, niin sitten on varaa muuttaa pois. Olen miettinyt myös sitä, että voisin mennä yksityiselle lääkärille käymään, tosin se veisi aika ison loven tuloistani. Tässä auttaisi just se, että pääsisi vain jotenkin fiksusti muuttamaan pois mahdollisimman pian. Yritän olla miehelle mieliksi niin kauan, kunnes pääsen livahtamaan pois hänen luotaan. Hommaan sen asunnon valmiiksi ja järkkään muuton jne.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:50"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:32"]
Nauhota joku teidän keskustelu kännykällä (jos sulla nyt siis vaan on kännykkä) ja anna anopin kuunnella se. Sen jälkeen voit varmaan saada tukea sieltä suunnalta. Ja oletko muuten varma, että pääset töihin. Valitettavasti tälläiset jutut on totta. Tiedän yhden perheen jossa isä oli ainoa jolla oli kotiavaimet ja oikeus käyttää rahaa. Vaimo sai käydä pesulla vain kun mies hyväksyi, nukkumaan pääsi kun mies antoi luvan, syödä sai sitä mitä mies oli kaupasta tuonut ja vain silloin kun miehelle sopi jne. Vaimo ja lapset oli täysin miehen armoilla. Kylillä mies esiintyi kuin olisi vuoden isä ja aviomies palkintojen saaja ja nainen vaikutti mielenvikaiselta. Mies kuitenkin niin kovin vaimoa rakasti, ettei todellakaan halunnut sairasta vaimoaan hylätä. Vaimo sai vihdoin eräältä luotettavaksi osoittautuneelta kyläläiseltä pieneen mökin lainaksi ja karkasi miehen työpäivän aikana lasten kanssa. Sittenhän se miehen sairaus vasta paljastui. Jos eläisin ap:n tilanteessa niin ottaisin yhteyttä turvakotiin ja menisin lasten kanssa sinne heti pikimmiten. En jäisi odottelemaan koska saan nyrkistä.
[/quote]
On tuo totta. Ja hieman samaa on meilläkin, esim. en saa pestä hiuksiani ilman miehen lupaa ja mies mieluusti haluaisi, että annan käytännössä kaikki rahani hänelle. Mies ei aluksi meinannut antaa avaimiakaan ja kesti pitkään, että hän antoi minun muuttaa kirjani hänelle. En myöskään saa nukkua sängyssä, sillä mies ei antanut minun ostaa sänkyä itselleni tai tuoda omistamaani sinänsä hienoa sänkyä vanhempieni luota kotiini, vaan joudun nukkumaan patjalla lattialla (mies itse nukkuu leveässä sängyssä toisessa huoneessa). Uusimpana juttuna joudun todennäköisesti parin kuukauden sisällä luopumaan myös kirjoitus-/tietokonepöydästäni kokonaan ja muuttamaan sen patjanikin muualle, toisen huoneen nurkkaan. Kuulemma olen itsekäs, jos haluaisin, että minulla olisi omia tavaroita muutamaa tavaraa enempää tai jos minulla olisi omia huonekaluja liikaa.
Melkein kaikki alunperin tuomani arvokkaat ja laadukkaatkin tavarat on viety joko kellariin, viety vanhempieni luokse tai heitetty pois. Koulu- ja työtodistukseni sekä muut tärkeät paperini ovat kellarissa, kun ne vievät kuulemma liikaa tilaa. Olisin halunnut ostaa tai vuokrata isomman asunnon yhdessä hänen kanssaan, mutta mies ei siihen suostu (haluaa, että asunto on 100% hänen nimissään ja lisäksi haluaa kuulemma elää loppuelämänsä samassa asunnossa mieluiten). Oman näkemykseni mukaan miestä vain häiritsee melkein kaikki minuun liittyvä. Kelpaan siivoamaan, tekemään ruokaa ja hoitamaan lapsia, mutta mitään muuta en saisi tehdä - muuten mun pitäisi pysytellä pois silmistä ja olla vain hiljaa.
[/quote]
Miksi ihmeessä olet tuollaisessa "suhteessa"? Juokse ja lujaa! Kukaan ei ansaitse tuollaista!
Älä odota, vaan lähde! Raha-asiat järjestyvät tavalla tai toisella, mutta terveyttä (väkivallan uhka, henkinen romahdus, masennus9 ei kannata vaarantaa yhtään enempää!
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:23"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:10"]
Menet vaan kaupungille, älä kysele tai edes juttele asiasta.
Eihän mies voi sua estää, vai onko se kaiket päivät kotona vahtimassa.
[/quote]
Miehellä on vielä kesälomaa, joten hän on tällä hetkellä kaiket päivät kotosalla pelaamassa XBoxiaan. Jos kävisi ilmi, että menisin ilman lupaa jonnekin, niin saisin kyllä kamalan huutamisen ja koston, josta ei väkivaltakaan varmaankaan olisi kaukana. Esimerkiksi eilen oltiin yhdessä miehen ja lasten kanssa kaupassa (kun siis yksin en saa mennä lähikauppaa pidemmälle) ja poikkesin sieltä nopeasti kirjakauppaan ostamaan kaksi muistiinpanovihkoa, niin sain ihan hirveän huudon koko loppuautomatkan siitä, että olen niin vastuuton tuhlailija, että menen itsekkäästi ostamaan kaksi vihkoa itselleni. Mies vielä korosti, että minun tulee laittaa rahaa hänelle sen sijaan, että menen tuhlailemaan rahojani.
Siis lisätietona vielä: maksamme ruoat ja lasten vaatteet ja tavarat täysin puoliksi, vaikka itselläni on tuloina ainoastaan kotihoidontuki (noin 570 euroa verojen jälkeen) ja miehellä nettotulot ovat noin 6000 eur/kk, joten mies huutaa minulle aina rahasta, jos menen ostamaan jotain omaa itseäni varten, vaikka se olisi vain vihko tai kasvovoide. En toki ole saanut käydä kampaajallakaan, puhumattakaan mistään harrastuksista koko vanhempainvapailla samoista syistä.
Mä jotenkin aina toivon, että mies vahingossa lipsauttaisi käytännöistämme ja toimintatavoistamme jollekin kaverilleen ja saisi sitten tiukkaa kommenttia omalta kaveriltaan, jotta hän ymmärtäisi. Kun siis minun mielipiteilläni ei ole miehelleni mitään merkitystä valitettavasti; mun mielipiteeni ovat vain "ämmien nalkutusta" ja sitten mun pitääkin taas mennä pois silmistä toiseen huoneeseen.
[/quote]
6000 € nettotulot. Ei jatkoon..
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:10"]
Provo. Ei kukaan eläisi tuommoisen kanssa.
[/quote] Niin, eihän tälläistä oikeasti ole koskaan tapahtunut, eihän?