Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei anna minun liikkua lasten kanssa kaupungilla :(
07.08.2015 |
Kuopus on 1,5-vuotias ja pyysin mieheltäni, että voisinko mennä tapaamaan kaveriani keskustaan johonkin kahvilaan tai kaupoille, mutta kuulemma on täysin vastuutonta viedä niin pieni lapsi kaupungille. Lapsi pitäisi kuulemma jättää hänen hoitoonsa kotiin; tosin molemmat lapset ovat olleet miehen hoidossa vain kaksi kertaa koko elämänsä aikana, sillä mies ei jotenkin jaksa/pysty/halua hoitaa lapsia yksin. Siispä olen viettänyt lähes koko hoitovapaan vain kotona tai lähipuistoissa, kun kauemmaksi en saa mennä. Emme luonnollisesti ole menneet mihinkään matkoillekaan samasta syystä, joten koko kesä meni sitten anoppilassa (=itselleni painajaista). Yritin selittää, että menisimme ihan fiksuihin paikkoihin (Stocka, Sokos ym. ja johonkin siistiin kahvilaan), mutta sekään ei auttanut. Mies ei suostunut antamaan mitään selitystäkään sille, miksi emme saisi mennä keskustaan. Mies ei päästä mua lasten kanssa myöskään kyläilemäänkään - ainoa sallittu paikka on hänen vanhempiensa omakotitalo, johon mennään henkilöautolla, sillä kuulemma julkisilla kulkuvälineilläkään en saisi kulkea lasten kanssa. Ahdistaa!!!
Mitä selittäisin miehelle, jotta saisin hänet muuttamaan mielipiteensä? :( Olen yli 30-vuotias ja ihan vastuullisissa töissä & korkeakoulutettu, samoin kuin mieskin ja olemme molemmat kantasuomalaisia, jos se nyt mitenkään auttaa analysoimaan tarkemmin tilannetta tai antamaan vinkkejä tilanteeseen.
Kommentit (96)
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:02"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 17:57"]
Sun ei tarvii totella sitä senkus lähet????
[/quote]
En edes uskalla ajatella, että tekisin niin, sillä mies on moneen otteeseen uhkaillut kaikenlaista. Voi olla hyvinkin niin, että sillä välin on kaikki tavarani tuhottu ja mies soittanut omille vanhemmilleen valituspuheluita, kun "se akka TAAS lähti rilluttelemaan", vaikka siis en ole käynyt yhtään missään muualla kuin omassa mummolassani lasten kanssa YHDEN ainoan kerran koko sinä aikana, kun meillä on edes ollut lapsia. Lisäksi voisin saada pahimmassa tapauksessa nyrkistäkin, jos niin uskaltaisin mennä tekemään. Mun siis pitää pyytää ihan kaikkeen lupa, vaikka siis töissä oon vastuullisissa tehtävissä ja oon ihan "fiksu" ja yliopistokoulutettu sekä tasapainoinen ja normaali muuten. En ole kuitenkaan edes käynyt itsekseni kaupoilla muualla kuin lähikaupassa, sillä mies ei anna minun mennä minnekään noin kilometriä kauemmaksi kotoamme. Hassua on se, että en edes kehtaa kertoa näistä meidän järjestelyistämme kenellekään livenä, sillä tiedän, että saisin merkitseviä katseita ja ihmettelyä osakseni.
[/quote]
Luepa tämä kirjoittamasi läpi ja mieti jos tämä olisi parhaan ystäväsi kirjoittama niin miten neuvoisit häntä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 19:08"] Mies ei aluksi meinannut antaa avaimiakaan ja kesti pitkään, että hän antoi minun muuttaa kirjani hänelle. En myöskään saa nukkua sängyssä, sillä mies ei antanut minun ostaa sänkyä itselleni tai tuoda omistamaani sinänsä hienoa sänkyä vanhempieni luota kotiini, vaan joudun nukkumaan patjalla lattialla (mies itse nukkuu leveässä sängyssä toisessa huoneessa).
[/quote]
Ja sinä väenväkisin halusit hänen sänkynsä viereen nukkumaan, vaikka ei olisi edes avaimia sinulle antanut?
Ei hyvät naiset, nyt nämä tarinat menevät liian pitkälle jopa av:n perjantai-illassa! Jos ihmisen oma ymmärrys on noin heikko, eikö heillä ole viran puolesta joku edunvalvoja, joka huolehtii raha-asioista?
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:10"]Provo. Ei kukaan eläisi tuommoisen kanssa.
[/quote]
Ikävä kyllä monet elää ja vielä pahempienkin kanssa:(
Miksi joku sanoo provoa? Minun mieheni on samanlainen,paitsi että keskustassa saadaan käydä kyllä silloin tällöin. Muutoin rajoittaa minun elämääni ihan hirveästi.. en olisi saanut edes mennä rakkaan ystäväni häihin. Menin siltikin, mutta jatkoille en saanut jäädä. Eli ruuan ja ohjelman jälkeen kotiin.
En jaksa tarkemmin selittää edes mutta en saa tavata kavereita, en saa käydä ilman lasta lenkillä tai kaupassa. Koska voin mennä jakamaan persettä muuten..
Ja on myös väkivaltainen ollut minua kohtaan. Alistaa ja solvaa. Joskus tuntuu että elän jonkun toisen elämää, en tunne itseäni ja ihan kuin minulla ei olisi ihmisarvoa..
Kaikki asiat haluaisi määrätä elämässäni. Ei koskaan siivoa tai hoida lasta. Minä teen kaiken ja joskus tuntuu ettei vaan jaksa. Mies kiristää rahalla ja kaikella mahdollisella jos ehdotan eroa. Hän tienaa tuhat kertaa paremmin kuin minä.
Ajattelen joka päivä että haluaisin vain kuolla mutta lapsi on ainoa joka saa minut jaksamaan ja pitää mielen virkeänä ja olen niin onnellinen hänestä.
Onneksi mies on paljon poissa kotoa.
Miksi sinä suostut?
Eivät päätökset ole miehen, vaan sinun.
Perinteinen sianjättö-viesti. Pärjäät paremmin, jos olet yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastatko miestäsi? Jos rakastat niin mistä syystä? Jos et niin miksi olet hänen kanssaan?
No täytyy isänkin saada lasta hoitaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lipsauta itse miehesi kavereille asiasta! Et voi olla tosissasi! Suahan se miehesi haluaa kontrolloida. Lapsi on tekosyy. Minä kävin esikoisen kanssa kauppakeskuksessa jo suoraan synnäriltä, kun halusin tiettyjä ruokia kotiin, joita mies ei ollut osannut hankkia valmiiksi.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:59"]
Miksi joku sanoo provoa? Minun mieheni on samanlainen,paitsi että keskustassa saadaan käydä kyllä silloin tällöin. Muutoin rajoittaa minun elämääni ihan hirveästi.. en olisi saanut edes mennä rakkaan ystäväni häihin. Menin siltikin, mutta jatkoille en saanut jäädä. Eli ruuan ja ohjelman jälkeen kotiin. En jaksa tarkemmin selittää edes mutta en saa tavata kavereita, en saa käydä ilman lasta lenkillä tai kaupassa. Koska voin mennä jakamaan persettä muuten.. Ja on myös väkivaltainen ollut minua kohtaan. Alistaa ja solvaa. Joskus tuntuu että elän jonkun toisen elämää, en tunne itseäni ja ihan kuin minulla ei olisi ihmisarvoa.. Kaikki asiat haluaisi määrätä elämässäni. Ei koskaan siivoa tai hoida lasta. Minä teen kaiken ja joskus tuntuu ettei vaan jaksa. Mies kiristää rahalla ja kaikella mahdollisella jos ehdotan eroa. Hän tienaa tuhat kertaa paremmin kuin minä. Ajattelen joka päivä että haluaisin vain kuolla mutta lapsi on ainoa joka saa minut jaksamaan ja pitää mielen virkeänä ja olen niin onnellinen hänestä. Onneksi mies on paljon poissa kotoa.
[/quote]saat siis hyvät elarit. Noinko haluat loppuelämäsi elää? Ajattele lastakin. Tuo ei ole lapselle sopiva ympäristö. Jossain vaiheessa hän alkaa oireilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko sanoa; todella sairasta.Luonnehäiriöisen kontrollointia.Mieskö ylipäätään yksin voi päättää tälläisen asian? Olet täydellisesti ikeen alla.Lapsen normi kasvu pahasti uhattuna.Tee jotain asialle ja pian!
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 00:11"]Lipsauta itse miehesi kavereille asiasta! Et voi olla tosissasi! Suahan se miehesi haluaa kontrolloida. Lapsi on tekosyy. Minä kävin esikoisen kanssa kauppakeskuksessa jo suoraan synnäriltä, kun halusin tiettyjä ruokia kotiin, joita mies ei ollut osannut hankkia valmiiksi.
[/quote]niin ja lisään. Molemmat lapset olleet risteilylläkin jo alle 2 kuukauden iässä, esikoinen tais olla 4 viikkoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsisti mies, juokse lujaa pakoon nyt heti!
Jos ei ole provo - ja kyllä näitä vastaavia on - kerro jollekin kaikki, hae apua ja lähde. Tuollaisesta on vaikea yksin päästä irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:50"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:32"]
Nauhota joku teidän keskustelu kännykällä (jos sulla nyt siis vaan on kännykkä) ja anna anopin kuunnella se. Sen jälkeen voit varmaan saada tukea sieltä suunnalta. Ja oletko muuten varma, että pääset töihin. Valitettavasti tälläiset jutut on totta. Tiedän yhden perheen jossa isä oli ainoa jolla oli kotiavaimet ja oikeus käyttää rahaa. Vaimo sai käydä pesulla vain kun mies hyväksyi, nukkumaan pääsi kun mies antoi luvan, syödä sai sitä mitä mies oli kaupasta tuonut ja vain silloin kun miehelle sopi jne. Vaimo ja lapset oli täysin miehen armoilla. Kylillä mies esiintyi kuin olisi vuoden isä ja aviomies palkintojen saaja ja nainen vaikutti mielenvikaiselta. Mies kuitenkin niin kovin vaimoa rakasti, ettei todellakaan halunnut sairasta vaimoaan hylätä. Vaimo sai vihdoin eräältä luotettavaksi osoittautuneelta kyläläiseltä pieneen mökin lainaksi ja karkasi miehen työpäivän aikana lasten kanssa. Sittenhän se miehen sairaus vasta paljastui. Jos eläisin ap:n tilanteessa niin ottaisin yhteyttä turvakotiin ja menisin lasten kanssa sinne heti pikimmiten. En jäisi odottelemaan koska saan nyrkistä.
[/quote]
On tuo totta. Ja hieman samaa on meilläkin, esim. en saa pestä hiuksiani ilman miehen lupaa ja mies mieluusti haluaisi, että annan käytännössä kaikki rahani hänelle. Mies ei aluksi meinannut antaa avaimiakaan ja kesti pitkään, että hän antoi minun muuttaa kirjani hänelle. En myöskään saa nukkua sängyssä, sillä mies ei antanut minun ostaa sänkyä itselleni tai tuoda omistamaani sinänsä hienoa sänkyä vanhempieni luota kotiini, vaan joudun nukkumaan patjalla lattialla (mies itse nukkuu leveässä sängyssä toisessa huoneessa). Uusimpana juttuna joudun todennäköisesti parin kuukauden sisällä luopumaan myös kirjoitus-/tietokonepöydästäni kokonaan ja muuttamaan sen patjanikin muualle, toisen huoneen nurkkaan. Kuulemma olen itsekäs, jos haluaisin, että minulla olisi omia tavaroita muutamaa tavaraa enempää tai jos minulla olisi omia huonekaluja liikaa.
Melkein kaikki alunperin tuomani arvokkaat ja laadukkaatkin tavarat on viety joko kellariin, viety vanhempieni luokse tai heitetty pois. Koulu- ja työtodistukseni sekä muut tärkeät paperini ovat kellarissa, kun ne vievät kuulemma liikaa tilaa. Olisin halunnut ostaa tai vuokrata isomman asunnon yhdessä hänen kanssaan, mutta mies ei siihen suostu (haluaa, että asunto on 100% hänen nimissään ja lisäksi haluaa kuulemma elää loppuelämänsä samassa asunnossa mieluiten). Oman näkemykseni mukaan miestä vain häiritsee melkein kaikki minuun liittyvä. Kelpaan siivoamaan, tekemään ruokaa ja hoitamaan lapsia, mutta mitään muuta en saisi tehdä - muuten mun pitäisi pysytellä pois silmistä ja olla vain hiljaa.
[/quote]
Voi ei.. :( miksi olet tällaisen miehen valinnut ja etenkin miksi jatkat hänen kanssaan?
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:23"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:10"]
Menet vaan kaupungille, älä kysele tai edes juttele asiasta.
Eihän mies voi sua estää, vai onko se kaiket päivät kotona vahtimassa.
[/quote]
Miehellä on vielä kesälomaa, joten hän on tällä hetkellä kaiket päivät kotosalla pelaamassa XBoxiaan. Jos kävisi ilmi, että menisin ilman lupaa jonnekin, niin saisin kyllä kamalan huutamisen ja koston, josta ei väkivaltakaan varmaankaan olisi kaukana. Esimerkiksi eilen oltiin yhdessä miehen ja lasten kanssa kaupassa (kun siis yksin en saa mennä lähikauppaa pidemmälle) ja poikkesin sieltä nopeasti kirjakauppaan ostamaan kaksi muistiinpanovihkoa, niin sain ihan hirveän huudon koko loppuautomatkan siitä, että olen niin vastuuton tuhlailija, että menen itsekkäästi ostamaan kaksi vihkoa itselleni. Mies vielä korosti, että minun tulee laittaa rahaa hänelle sen sijaan, että menen tuhlailemaan rahojani.
Siis lisätietona vielä: maksamme ruoat ja lasten vaatteet ja tavarat täysin puoliksi, vaikka itselläni on tuloina ainoastaan kotihoidontuki (noin 570 euroa verojen jälkeen) ja miehellä nettotulot ovat noin 6000 eur/kk, joten mies huutaa minulle aina rahasta, jos menen ostamaan jotain omaa itseäni varten, vaikka se olisi vain vihko tai kasvovoide. En toki ole saanut käydä kampaajallakaan, puhumattakaan mistään harrastuksista koko vanhempainvapailla samoista syistä.
Mä jotenkin aina toivon, että mies vahingossa lipsauttaisi käytännöistämme ja toimintatavoistamme jollekin kaverilleen ja saisi sitten tiukkaa kommenttia omalta kaveriltaan, jotta hän ymmärtäisi. Kun siis minun mielipiteilläni ei ole miehelleni mitään merkitystä valitettavasti; mun mielipiteeni ovat vain "ämmien nalkutusta" ja sitten mun pitääkin taas mennä pois silmistä toiseen huoneeseen.
[/quote]
En enää usko tätä. Tai sitten kärjistit tuloerot kaiken täysin puoliksi maksamisen? Sun tuloilla ei oo mahdollista maksaa kaikesta 3 hlön menoista puolia kuussa. Vai onko kaikki lainat kuitattu jo?
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:50"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:32"]
Nauhota joku teidän keskustelu kännykällä (jos sulla nyt siis vaan on kännykkä) ja anna anopin kuunnella se. Sen jälkeen voit varmaan saada tukea sieltä suunnalta. Ja oletko muuten varma, että pääset töihin. Valitettavasti tälläiset jutut on totta. Tiedän yhden perheen jossa isä oli ainoa jolla oli kotiavaimet ja oikeus käyttää rahaa. Vaimo sai käydä pesulla vain kun mies hyväksyi, nukkumaan pääsi kun mies antoi luvan, syödä sai sitä mitä mies oli kaupasta tuonut ja vain silloin kun miehelle sopi jne. Vaimo ja lapset oli täysin miehen armoilla. Kylillä mies esiintyi kuin olisi vuoden isä ja aviomies palkintojen saaja ja nainen vaikutti mielenvikaiselta. Mies kuitenkin niin kovin vaimoa rakasti, ettei todellakaan halunnut sairasta vaimoaan hylätä. Vaimo sai vihdoin eräältä luotettavaksi osoittautuneelta kyläläiseltä pieneen mökin lainaksi ja karkasi miehen työpäivän aikana lasten kanssa. Sittenhän se miehen sairaus vasta paljastui. Jos eläisin ap:n tilanteessa niin ottaisin yhteyttä turvakotiin ja menisin lasten kanssa sinne heti pikimmiten. En jäisi odottelemaan koska saan nyrkistä.
[/quote]
On tuo totta. Ja hieman samaa on meilläkin, esim. en saa pestä hiuksiani ilman miehen lupaa ja mies mieluusti haluaisi, että annan käytännössä kaikki rahani hänelle. Mies ei aluksi meinannut antaa avaimiakaan ja kesti pitkään, että hän antoi minun muuttaa kirjani hänelle. En myöskään saa nukkua sängyssä, sillä mies ei antanut minun ostaa sänkyä itselleni tai tuoda omistamaani sinänsä hienoa sänkyä vanhempieni luota kotiini, vaan joudun nukkumaan patjalla lattialla (mies itse nukkuu leveässä sängyssä toisessa huoneessa). Uusimpana juttuna joudun todennäköisesti parin kuukauden sisällä luopumaan myös kirjoitus-/tietokonepöydästäni kokonaan ja muuttamaan sen patjanikin muualle, toisen huoneen nurkkaan. Kuulemma olen itsekäs, jos haluaisin, että minulla olisi omia tavaroita muutamaa tavaraa enempää tai jos minulla olisi omia huonekaluja liikaa.
Melkein kaikki alunperin tuomani arvokkaat ja laadukkaatkin tavarat on viety joko kellariin, viety vanhempieni luokse tai heitetty pois. Koulu- ja työtodistukseni sekä muut tärkeät paperini ovat kellarissa, kun ne vievät kuulemma liikaa tilaa. Olisin halunnut ostaa tai vuokrata isomman asunnon yhdessä hänen kanssaan, mutta mies ei siihen suostu (haluaa, että asunto on 100% hänen nimissään ja lisäksi haluaa kuulemma elää loppuelämänsä samassa asunnossa mieluiten). Oman näkemykseni mukaan miestä vain häiritsee melkein kaikki minuun liittyvä. Kelpaan siivoamaan, tekemään ruokaa ja hoitamaan lapsia, mutta mitään muuta en saisi tehdä - muuten mun pitäisi pysytellä pois silmistä ja olla vain hiljaa.
[/quote]Ihan sairas ukko. Nyt otat yhteyttä turvakotiin ja äkkiä.