Lue keskustelun säännöt.
Onko pitkä parisuhde jonkinlainen "laatutakuu"?
07.03.2022 |
Jos ihminen on ollut nuoresta lähtien samassa suhteessa esim. >20 vuotta, kertooko se ihmisestä mitään sen kummempaa?
Kommentit (193)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole merkitystä. Nainen on sellainen yliolento ja tuuliviiri, että vaikka 50 vuoden päästä voi saada päähänsä, että mies teki joskus jotain väärin ja nyt loppuun kaikki ja voimaantuu itsenäiseksi vahvaksi vapaaksi naiseksi. Miehelle parisuhde on lottoa. Joskus voittaa, usein häviää. Miksi panostaa mihinkään kun nainen voi puhaltaa sen pois hetken mielijohteesta?
Minä taas näen sen niin, että joka päivä valitaan haluaako olla yhdessä vai ei. Olla yhdessä niin että on hyvä olla. Että toinen arvostaa, ei pidä itsestäänselvyytenä. Puhuu kauniisti, kohtelee kauniisti. Silloin valitsen rakkauden ja miksi olisi syytä puhaltaa mitään pois hetken mielijohteesta.
Välillä tuntuu että miehet ajattelevat parisuhdetta kuin jonain AY-sopimuksena, kun kerran on saanut edun niin se pysyy aina. Ei se toimi niin, toimiva suhde vaatii vastavuoroisuutta, ei vaimo pysy vierellä jos suhdetta laiminlyödään.
Kiitos. Luulin aina että olin nainut hirviön, joka vain esti minua toteuttamasta itseäni, piinasi ja kyttäsi. Eron jälkeen olin hurlumhei koko ukko, mutta kun tapasin nykyisen vaimoni, niin olen ymmärtänyt aika paljon myös omasta roolistani edellisessä liitossani. Että kyllä siihen epäonnistumiseen tarvittiin kaksi.
Kun alettiin seurustella aikoinaan nykyisen vaimoni kanssa, niin pidin häntä yhdessä vaiheessa kiristäjänä ja manipuloijana, kuten entistäkin vaimoani. Ihmisenä joka yrittää rajoittaa vapauttani, ja saada tossun alle.
Ajattelin olevani kovinkin voimaantunut miehenä, että minuahan ei tällaiseen sotaan enää uudestaan jalliteta. Nykyinen vaimoni totesi vain että asia on selvä, hän ei missään nimessä halua sellaista suhsetta jossa mies on tuopta mietlä, että kuulostaapa tosi surkealta suhteelta, että parempi tässä vain sitten on varmaan lyödä kantapäät vastakkain ja lopettaa koko yritelmä.
Sitä sitten pohdin muutamia päiviä ihan itsekseni. Soitin perään että hänellä ei ole mitään oikeutta kiristää minua näin, että minun muka pitäis tehdä niin kuin hän sanoo. Hän vain totesi että ei missään nimessä minun ei tartte tehdä mitä en itse halua tehdä, mutta että minä en voi myöskään häntä kiristää suhteeseen kanssani, kun suhteemme ei selkestikään tule onnistumaan.
Nyt ollaan oltu 10v naimisissa.
Hieno viesti. Minua kiinnostaa tämä juttu, koska täällä olen nähnyt ennenkin sellaista, että nainen estää, kiristää miestä tekemästä asioita joita tämä tahtoisi tehdä. Olen pitänyt tuollaista asennetta suhteena, missä toinen on kiukuttelevan teinin ja toinen vanhemman roolissa. En saa mennä baariin, kun vaimo kieltää jne. Vai millaisista asioista oli kyse?
Ikinä en ole ennen nähnyt kenenkään ymmärtävän syvällisesti asiaa kuten sinä eli että kyseessä on aivan vapaaehtoinen järjestely, ja että molemmilla on tuollaisissa suhteessa oma roolinsa, mistä molemmat ovat vastuussa. Koska suhde on vapaaehtoinen. Koska nykyinen vaimosi kieltäytyi roolista, niin samanlainen peli ei voinut jatkua.
En voi mitään sille, että tuollainen asenne (oli se sitten naisen tai miehen suusta), että joku muka estää minua tekemästä mitä haluan on mielestäni hyvin lapsellinen. Ikään kuin oltaisiin jääty telineisiin oman aikuisen elämän suhteen, koska kyse on tosiaankin aivan vapaaehtoisesta yhteiselämästä.
No vähän tuollasta että yritetään estää ja kieltää, tai sitten passiivisaggressiivisesti, eli että "aivan sama, tee kuten haluat" ja sitten viikon mykkäkoulu kun en osannut arvata lopputulosta.
Niin ja tottakai olin lapsellinen, mutta se ei ole noin yksinkertaista, että vain mies on lapsellinen, nainen osaa ihan yhtä lailla.
Näen samaa lapsellisuutta nyt ympärilläkin. 20 vuotta yhdessä olleet kaverini ja vaimonsa riitelivät kun kaveri tuli meille saunomaan. Vaimo soitteli perään että pitäs olla jo kotona, ja kaveri vain sanoi ett joojoo kohta. Selvisi sitten että päästäkseen meille, oli kaverin pitänyt luvata tulla kotiin klo 23, ja kello oli jo sen yli. Typerää mielestäni molempien puolelta, se että laitetaan aikuselle ihmiselle kotiintuloajat, ja se että valehdellaan että kotiintuloaika käy, ja sitten riidellään.
Nykyinen vaimo sanoi vain että molemmat tekee juuri kuten itse haluaa, ja se koskee myös parisuhteen jatkamista. Eli on oikeus lähtee vaikkapa kuukaudeksi ilmottamatta ulkomaille, ja laittaa puhelin kiinni, mutta ei ole mitään oikeutta odottaa että sen jälkeen kotona on enää parisuhdetta.
En oikein tiennyt miten minun tulee olla olemassa enkä edes että mitä halusin.
Jaa kyllä, vaimoni on viisain tuntemani ihminen. Kyllä oisin katunut jos nyt näkisin hänet jonkun toisen kanssa elävän sitä onnea mikä meillä nyt on.
Ymmärrän. Ja olen tosiaan samaa mieltä siitä, että molemmat osapuolet ovat yhtä lailla mukana tuossa pelissä, jonka itse näen kypsymättömyytenä eniten.
Hienoa, että arvostat vaimoasi tuossa suhteessa, mutta se ei pidä paikkansa, että naiset yleisesti ottaen olisivat tuollaisia tai parisuhteet. Vaimosi siis ei ole mikään poikkeus, vaan normaali nainen. Olen lukenut ko. käytöksestä vain täällä. Minusta se on outoa, koska liitän tuollaisen käyttäytymisen teini-ikäisen ja vanhemman välisiin suhteisiin eikä parisuhteeseen.
Lainaatko tähän kohdan jossa kirjotin että vaimoni on poikkeus eikä normaali, ja että ajattelen suhteiden olevan sellaisia yleisesti ottaen, kun kirjoitat ettei tämä pidä paikkaansa. Kun en muista sellasta laittaneeni.
Jokaisella on omat ongelmat, ja omat luonteenpiirteet ja mallit käyttäytyä, vaimossani parasta on ettei hän kuvittele koskaan että voisi sormella osoittaa muita, vaan sanoo aina että sormella osoitetaan vain itseä.
Et sanonut mitään sellaista, vaan kommentoin ajatuksiani ääneen liittyen viesteihin, joita olen aikaisemmin täältä lukenut.
Yksi palstan anneista itselleni on sen ymmärtäminen miten erilaisissa kuplissa ihmiset elävät, koska yleensä seurustellaan aika pitkälti samantyyppisten ihmisten kanssa kuin itsekin on. Se mikä on minulle normaalia, on toisille utopiaa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikimminkin niin päin, että laatu on pitkän parisuhteen tae...sanoo tässä yli 50v. pituisen parisuHde kokemuksen omaava 'mummo'
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
34 vuotta yhdessä ihan pian ja edelleen onnellisia. Omat vanhempani ovat olleet yhdessä yli 50 vuotta ja päivittäistä hellyyttä ja huumoria on heilläkin päivittäin. Miehen vanhempien liitto päättyi kuolemaan eli varmaan kotoa perityllä kiintymyssuhdemallillakin on tässä osuutta. Sekä minä että mieheni olimme jos nuorempinakin seurustelevaa tyyppiä eivätkä suhteet olleet mitään draamailua, vaan päättyivät erilaisiin tulevaisuudennäkymiin suht sovussa.
ps. Ja emme muuten ole lainkaan konservatiivia kuten eivät ole myöskään tuttavapariskunnat, jotka myös ovat olleet hyvin pitkään yhdessä, yli 25 vuotta. Vain yksi pariskunta on eronnut, kun mies rakastui toiseen (suhde kuivui kahdessa vuodessa ja mies on pyrkinyt takaisin, mutta vaimo ei ota). Oikeastaan olemme kutakuinkin päinvastaisia kuin jossain edellä kuvatussa viestissä, missä väitettiin pitkien parisuhteiden ihmisten olevan synnyinpaikkakunnalleen jääneitä ihmisiä eli kansainvälisiä, työn takia ulkomaillakin asuneita ammattilaisia.
Myös tilastollisesti pitkiä avioliittoja löytyy eniten korkeasti koulutetuista, ylemmistä yhteiskuntaluokista.
Jep, noissa suhteissa se korkealle koulutettu on useimmiten mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole merkitystä. Nainen on sellainen yliolento ja tuuliviiri, että vaikka 50 vuoden päästä voi saada päähänsä, että mies teki joskus jotain väärin ja nyt loppuun kaikki ja voimaantuu itsenäiseksi vahvaksi vapaaksi naiseksi. Miehelle parisuhde on lottoa. Joskus voittaa, usein häviää. Miksi panostaa mihinkään kun nainen voi puhaltaa sen pois hetken mielijohteesta?
Minä taas näen sen niin, että joka päivä valitaan haluaako olla yhdessä vai ei. Olla yhdessä niin että on hyvä olla. Että toinen arvostaa, ei pidä itsestäänselvyytenä. Puhuu kauniisti, kohtelee kauniisti. Silloin valitsen rakkauden ja miksi olisi syytä puhaltaa mitään pois hetken mielijohteesta.
Välillä tuntuu että miehet ajattelevat parisuhdetta kuin jonain AY-sopimuksena, kun kerran on saanut edun niin se pysyy aina. Ei se toimi niin, toimiva suhde vaatii vastavuoroisuutta, ei vaimo pysy vierellä jos suhdetta laiminlyödään.
Kiitos. Luulin aina että olin nainut hirviön, joka vain esti minua toteuttamasta itseäni, piinasi ja kyttäsi. Eron jälkeen olin hurlumhei koko ukko, mutta kun tapasin nykyisen vaimoni, niin olen ymmärtänyt aika paljon myös omasta roolistani edellisessä liitossani. Että kyllä siihen epäonnistumiseen tarvittiin kaksi.
Kun alettiin seurustella aikoinaan nykyisen vaimoni kanssa, niin pidin häntä yhdessä vaiheessa kiristäjänä ja manipuloijana, kuten entistäkin vaimoani. Ihmisenä joka yrittää rajoittaa vapauttani, ja saada tossun alle.
Ajattelin olevani kovinkin voimaantunut miehenä, että minuahan ei tällaiseen sotaan enää uudestaan jalliteta. Nykyinen vaimoni totesi vain että asia on selvä, hän ei missään nimessä halua sellaista suhsetta jossa mies on tuopta mietlä, että kuulostaapa tosi surkealta suhteelta, että parempi tässä vain sitten on varmaan lyödä kantapäät vastakkain ja lopettaa koko yritelmä.
Sitä sitten pohdin muutamia päiviä ihan itsekseni. Soitin perään että hänellä ei ole mitään oikeutta kiristää minua näin, että minun muka pitäis tehdä niin kuin hän sanoo. Hän vain totesi että ei missään nimessä minun ei tartte tehdä mitä en itse halua tehdä, mutta että minä en voi myöskään häntä kiristää suhteeseen kanssani, kun suhteemme ei selkestikään tule onnistumaan.
Nyt ollaan oltu 10v naimisissa.
Hieno viesti. Minua kiinnostaa tämä juttu, koska täällä olen nähnyt ennenkin sellaista, että nainen estää, kiristää miestä tekemästä asioita joita tämä tahtoisi tehdä. Olen pitänyt tuollaista asennetta suhteena, missä toinen on kiukuttelevan teinin ja toinen vanhemman roolissa. En saa mennä baariin, kun vaimo kieltää jne. Vai millaisista asioista oli kyse?
Ikinä en ole ennen nähnyt kenenkään ymmärtävän syvällisesti asiaa kuten sinä eli että kyseessä on aivan vapaaehtoinen järjestely, ja että molemmilla on tuollaisissa suhteessa oma roolinsa, mistä molemmat ovat vastuussa. Koska suhde on vapaaehtoinen. Koska nykyinen vaimosi kieltäytyi roolista, niin samanlainen peli ei voinut jatkua.
En voi mitään sille, että tuollainen asenne (oli se sitten naisen tai miehen suusta), että joku muka estää minua tekemästä mitä haluan on mielestäni hyvin lapsellinen. Ikään kuin oltaisiin jääty telineisiin oman aikuisen elämän suhteen, koska kyse on tosiaankin aivan vapaaehtoisesta yhteiselämästä.
No vähän tuollasta että yritetään estää ja kieltää, tai sitten passiivisaggressiivisesti, eli että "aivan sama, tee kuten haluat" ja sitten viikon mykkäkoulu kun en osannut arvata lopputulosta.
Niin ja tottakai olin lapsellinen, mutta se ei ole noin yksinkertaista, että vain mies on lapsellinen, nainen osaa ihan yhtä lailla.
Näen samaa lapsellisuutta nyt ympärilläkin. 20 vuotta yhdessä olleet kaverini ja vaimonsa riitelivät kun kaveri tuli meille saunomaan. Vaimo soitteli perään että pitäs olla jo kotona, ja kaveri vain sanoi ett joojoo kohta. Selvisi sitten että päästäkseen meille, oli kaverin pitänyt luvata tulla kotiin klo 23, ja kello oli jo sen yli. Typerää mielestäni molempien puolelta, se että laitetaan aikuselle ihmiselle kotiintuloajat, ja se että valehdellaan että kotiintuloaika käy, ja sitten riidellään.
Nykyinen vaimo sanoi vain että molemmat tekee juuri kuten itse haluaa, ja se koskee myös parisuhteen jatkamista. Eli on oikeus lähtee vaikkapa kuukaudeksi ilmottamatta ulkomaille, ja laittaa puhelin kiinni, mutta ei ole mitään oikeutta odottaa että sen jälkeen kotona on enää parisuhdetta.
En oikein tiennyt miten minun tulee olla olemassa enkä edes että mitä halusin.
Jaa kyllä, vaimoni on viisain tuntemani ihminen. Kyllä oisin katunut jos nyt näkisin hänet jonkun toisen kanssa elävän sitä onnea mikä meillä nyt on.
Ymmärrän. Ja olen tosiaan samaa mieltä siitä, että molemmat osapuolet ovat yhtä lailla mukana tuossa pelissä, jonka itse näen kypsymättömyytenä eniten.
Hienoa, että arvostat vaimoasi tuossa suhteessa, mutta se ei pidä paikkansa, että naiset yleisesti ottaen olisivat tuollaisia tai parisuhteet. Vaimosi siis ei ole mikään poikkeus, vaan normaali nainen. Olen lukenut ko. käytöksestä vain täällä. Minusta se on outoa, koska liitän tuollaisen käyttäytymisen teini-ikäisen ja vanhemman välisiin suhteisiin eikä parisuhteeseen.
Siis mikä tuosta vaimosta tekee hienon???
Tästä ihmisestäkö siis puhutaan:
"Nykyinen vaimo sanoi vain että molemmat tekee juuri kuten itse haluaa, ja se koskee myös parisuhteen jatkamista. Eli on oikeus lähtee vaikkapa kuukaudeksi ilmottamatta ulkomaille, ja laittaa puhelin kiinni, mutta ei ole mitään oikeutta odottaa että sen jälkeen kotona on enää parisuhdetta."
Siis tuohan on ihan sairas tapa?! Tätäkö te pidätte terveenä ja viisaana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kertoo vain sen että ihminen on todennäköisemmin aika konservatiivinen arvoiltaan ja haluaa täysin tavanomaista elämää ja paljon lapsia juuri sitä pohtimatta. Sellainen "niin elämän vaan kuuluu mennä" ihminen.
Mulla on pari tällaista kaveria jotka ovat olleet miestensä kanssa jostain teinistä ja muuttaneet takaisin tai jääneet lapsuudenpaikkakunnalle perhettä perustamaan. Mukavaa seuraa ovat mutta en koe että voin niille kertoa oikein mitään omasta elämästäni kun ovat niin järkyttävän normaaleja ja kunnollisia ja varmaan kauhistelisivat mun elämää ja ajatuksia. Ne joilla on vähän enemmän erilaisia vaikeitakin elämänvaiheita takana, niille kerron enemmän asioistani kun yleensä ovat empatiakykyisiä ja ymmärtävät monenlaista elämää.
Ilmeisesti kuvittelet itse ymmärtäväsi monenlaista elämää?
Pitkässä liitossa elävillä on yleensä paljon erilaisia ja vaikeitakin elämänvaiheita takana. Luuletko tosiaan että parisuhde suojaa elämältä?Ymmärrän ainakin sen että elämän polkuja on monenlaisia ja se on ihan ok, ei ihmettelyn tai tuomitsemisen aihe.
Varmaan se jonkun verran suojaa elämältäkin kun ei tarvitse oppia olemaan itsekseen tai hoitamaan asioitaan. Antaa heille käsityksen, että on omalla erinomaisuudellaan ansainnut tai hankkinut sen tavallisen ja heille tavoiteltavan elämän, ei siis suinkaan tuurilla ole osuutta. Sitten pitää pohtia isoon ääneen että mikä niissä muissa on vikana kun eivät "onnistu" tai halua saada samoja asioita.
Käsityksesi on siis että pitkissä parisuhteissa olijat ovat eivät osaa itse hoitaa asioitaan. Sepä mielenkiintoista.
No tämä on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä oikeastaan. Ehkä sellaista en itse haluaisi kumppanikseni joka on eronnut 25v suhteen jälkeen, ainakaan ensimmäisen 10 vuoteen eronsa jälkeen. Toisaalta sitten taas jos pariskunta menee yli 30-vuotiaina yhteen, ja on yhdessä loppuun asti, niin sitten siinä varmasti on löytynyt kypsemmällä iällä se sopiva kumppani ja paras ystävä.
Tämä nyt ei sitten ole mitään yleistystä, mutta en tiedä yhtään onnellista teini-iässä alkanutta liittoa. Tai siis sellaista joka olisi ollut koko ajan onnellinen. Kaikki on joko eronneet tuossa neljänkympin tietämillä viimeistään, tai sitten suhteessa on petetty puolin tai toisin pitkiä jaksoja, tai tapeltu verissä päin ja sovittu että ollaan yhdessä lasten takia. Ei kuulosta yhtään hyvältä omaan korvaani, enkä tuollaista suhdetta haluaisi.
Minusta on hiukan hassua, että joku kuvittelee elämän ja parisuhteen voivat olevan koko ajan onnellinen. Se on satua, joka onkin helppo hylätä ja dissata valheena ja pönkittää näin omaa tunnetta siitä, että on hiukan parempi kuin nuo pitkissä liitoissa olijat. Yhtä lailla naiivia on väittää kaikkien pitkien suhteiden olevan onnellisia.
Tästäkin asiasta voisi puhua muita mollaamalla ja nostamatta itseään, koska elämä tosiaankin menee montaa kautta eikä kukaan voi ulkopuolelta arvioida muiden avioliittoja. Jos sellaista tekee (omien vanhempien liittoja lukuunottamatta) on siinä takana jotakin omaan elämään liittyvää. Koska muiden avioliitoista ei voi tietää. Älykäs ihminen käsittää, ettei muille kerrota kaikkea oli se sitten hyvää tai huonoa.
Eihän se että minä en tiedä yhtään sellaista liittoa tarkoita että sinun pitäisi noin loukkaantua. Vai kalahtiko kalikka? ;) Onnellinen liitto on onnellinen ,vaikka siinä olisi ylä ja alamäkiä. Onnettoman liitosta tekee esimerkiksi valehtelu ja petturointi, joita noissa teinisuhteissa monesti on.
Muiden aviolioitoista voi tietää sen mitä muut niistä kertovat, ja mikä ulospäin näkyy. Se että on onnellinen vaikka puoliso ramppaa vieraissa, tai vaikka kokee ettei ole saanut itseään toteuttaa, ja parisuhde on yhtä riitelyä, on kyllä harhainen ajatus.
En ole loukkaantunut, vaan ihmettelin vain suurta tarvetta jaotella suhteita omien tarpeidensa takia. Silloin kun aletaan toitottaa totuutta muiden suhteista, ollaan kyllä hakoteillä.
Lainaa sitten toki sellaista viestiä jossa näin tehtiin, äläkä sellaista jossa kirjoitettiin mitä itse on nähnyt.
Vierailija kirjoitti:
Jos minä alkaisin seurustella eronneen ihmisen kanssa, niin taatusti arvostaisin häntä todella paljon, mitä pitempi avio/avoliitto hänellä takanaan on.
Kertoo siitä, että pystyy sitoutumaan ja sopeutumaan toiseen ihmiseen ja on myös huolehtinut perheestään.
Mitä lyhyempi liitto on takana, sitä vähemmän arvostavan, enkä pystyisi koskaan itse sitoutumaan ihmiseen, joka ailahtelevainen ja lähtee liitosta kävelemään heti, kun ensimmäiset ongelmat ja vastoinkäymiset astuvat kehiin.
Ei kerro mitään perheestä huolehtimisesta, yleensä miesten osalta juuri päinvastoin eli ollaan liitossa, jossa nainen hoitaa lapset ja käy töissä ja mies käy töissä ja harrastaa omia harrastuksiaan. Lähes kaikki yritysjohtajat ovat tällaisia eli siellä kotona on se yh-äiti, joka pitää kulissit kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti, kaiken ihailun ja vaudekuinkapitkäänoletteolleetyhdessä sijaan tunnen enimmäkseen sääliä ja alentuvaisuutta, kun joku kertoo olleensa yhdessä jostain 14-16-vuotiaista asti. Jos taustalta selviää vielä sellaisia suhteen karikkoja, jotka olisivat normaaleille merkki erota, niin tämä tunne vain vahvistuu. Minusta siinä ei ole mitään hienoa, että on kitkutellut ripari-ikäisestä yhdessä varsinkin jos on taustalla on pettämistä tai muuta kummallista. Eihän tuon ikäisenä sitoutuessa tiedä yhtään mihin on ryhtynyt, eikä ole minkäänlaista vertailupohjaa onko suhde hyvä vai ei. Monesti he väittävät, että on, mutta moni ihminen hoksaa vasta erotessaan miten toksisella maaperällä oli vuotensa viettänyt.
Samaten mietin niitä pienelle paikkakunnalle jämähtäneitä naisia, joiden parisuhteet ovat alkaneet joskus täysi-ikäisyyden kynnyksellä ja ovat kolmi-nelikymppisinä täynnä koko touhua mutteivät osaa lähteä. Monesti taustalla on vielä mies, joka on estänyt tehokkaasti kaiken uralla etenemisen, lyönyt maahan kaikki haaveet ja tekee perheen taloudesta vielä niin tiukkaa että joutuu vielä suunnittelemaan voiko ostaa itselleen uuden ripsivärin. Juuri lehdessä oli juttua naisista, jotka luovuttavat kaiken päätäntävallan miehelleen (ei näin) koska he siirtävät tämän mallin myös tyttärilleen. Nämä on näitä samoja, jotka kolmi-nelikymppisenä parkuvat baarissa ja projisoivat oman elämänsä pettymykset toisiin naisiin. Miten heidät voisi siis pelastaa ajoissa, etteivät he jää tuohon parisuhdeidyllimalliin jumiin, koska se "yhdessä hautaan asti"- puhe tarttuu jostain syystä vain heihin.
Tässä taas tullaan siihen ympäristöön mistä itse on kotoisin ja millaisia ihmisiä tuntee ja mitä sen vuoksi pitää normaalina. Itse en tunne yhtään tuollaista pariskuntaa, koska en ensinnäkään ole pieneltä paikkakunnalta kotoisin. Toisaalta en tunne ihmisiä, jotka eivät olisi tehneet ns. uraa.
Tilastollisesti korkea koulutus ja hyvä tulotaso ennustaa pitkää liittoa, mikä ei tietenkään vielä kerro liiton onnellisuudesta. Omassa tuttavapiirissä on kuitenkin paljon pariskuntia, samanlaisia kuin mekin olemme, jotka ovat olleet yhdessä vuosikymmeniä ja viihtyvät hyvin yhdessä edelleen. Pitkän työuran tehneitä, hyvin koulutettuja ihmisiä. Eroamattomuuteen voi tietysti vaikuttaa myös omaisuus, mutta pitkäjänteisyys ja kyky lykätä hetkellistä nautintoa (mikä enteilee hyvää urakehitystä tutkimusten mukaan) on hyväksi myös avioliitossa. Koska elämään kuuluu erilaisia vaiheita ja jaksoja, jolloin tarvitaan jotain muuta kuin hetkellisen mielihyvän maksimointia. Ehkäpä esimerkiksi mainitsemasi pettämiset noissa pitkissä suhteissa ovat johtaneetkin parempaan, eivätkä olleet merkki huonosta suhteesta kuten tunnut ajattelevat. Muiden elämän tuomariksi asettuminen ei minusta ole kovin fiksua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole merkitystä. Nainen on sellainen yliolento ja tuuliviiri, että vaikka 50 vuoden päästä voi saada päähänsä, että mies teki joskus jotain väärin ja nyt loppuun kaikki ja voimaantuu itsenäiseksi vahvaksi vapaaksi naiseksi. Miehelle parisuhde on lottoa. Joskus voittaa, usein häviää. Miksi panostaa mihinkään kun nainen voi puhaltaa sen pois hetken mielijohteesta?
Minä taas näen sen niin, että joka päivä valitaan haluaako olla yhdessä vai ei. Olla yhdessä niin että on hyvä olla. Että toinen arvostaa, ei pidä itsestäänselvyytenä. Puhuu kauniisti, kohtelee kauniisti. Silloin valitsen rakkauden ja miksi olisi syytä puhaltaa mitään pois hetken mielijohteesta.
Välillä tuntuu että miehet ajattelevat parisuhdetta kuin jonain AY-sopimuksena, kun kerran on saanut edun niin se pysyy aina. Ei se toimi niin, toimiva suhde vaatii vastavuoroisuutta, ei vaimo pysy vierellä jos suhdetta laiminlyödään.
Kiitos. Luulin aina että olin nainut hirviön, joka vain esti minua toteuttamasta itseäni, piinasi ja kyttäsi. Eron jälkeen olin hurlumhei koko ukko, mutta kun tapasin nykyisen vaimoni, niin olen ymmärtänyt aika paljon myös omasta roolistani edellisessä liitossani. Että kyllä siihen epäonnistumiseen tarvittiin kaksi.
Kun alettiin seurustella aikoinaan nykyisen vaimoni kanssa, niin pidin häntä yhdessä vaiheessa kiristäjänä ja manipuloijana, kuten entistäkin vaimoani. Ihmisenä joka yrittää rajoittaa vapauttani, ja saada tossun alle.
Ajattelin olevani kovinkin voimaantunut miehenä, että minuahan ei tällaiseen sotaan enää uudestaan jalliteta. Nykyinen vaimoni totesi vain että asia on selvä, hän ei missään nimessä halua sellaista suhsetta jossa mies on tuopta mietlä, että kuulostaapa tosi surkealta suhteelta, että parempi tässä vain sitten on varmaan lyödä kantapäät vastakkain ja lopettaa koko yritelmä.
Sitä sitten pohdin muutamia päiviä ihan itsekseni. Soitin perään että hänellä ei ole mitään oikeutta kiristää minua näin, että minun muka pitäis tehdä niin kuin hän sanoo. Hän vain totesi että ei missään nimessä minun ei tartte tehdä mitä en itse halua tehdä, mutta että minä en voi myöskään häntä kiristää suhteeseen kanssani, kun suhteemme ei selkestikään tule onnistumaan.
Nyt ollaan oltu 10v naimisissa.
Hieno viesti. Minua kiinnostaa tämä juttu, koska täällä olen nähnyt ennenkin sellaista, että nainen estää, kiristää miestä tekemästä asioita joita tämä tahtoisi tehdä. Olen pitänyt tuollaista asennetta suhteena, missä toinen on kiukuttelevan teinin ja toinen vanhemman roolissa. En saa mennä baariin, kun vaimo kieltää jne. Vai millaisista asioista oli kyse?
Ikinä en ole ennen nähnyt kenenkään ymmärtävän syvällisesti asiaa kuten sinä eli että kyseessä on aivan vapaaehtoinen järjestely, ja että molemmilla on tuollaisissa suhteessa oma roolinsa, mistä molemmat ovat vastuussa. Koska suhde on vapaaehtoinen. Koska nykyinen vaimosi kieltäytyi roolista, niin samanlainen peli ei voinut jatkua.
En voi mitään sille, että tuollainen asenne (oli se sitten naisen tai miehen suusta), että joku muka estää minua tekemästä mitä haluan on mielestäni hyvin lapsellinen. Ikään kuin oltaisiin jääty telineisiin oman aikuisen elämän suhteen, koska kyse on tosiaankin aivan vapaaehtoisesta yhteiselämästä.
No vähän tuollasta että yritetään estää ja kieltää, tai sitten passiivisaggressiivisesti, eli että "aivan sama, tee kuten haluat" ja sitten viikon mykkäkoulu kun en osannut arvata lopputulosta.
Niin ja tottakai olin lapsellinen, mutta se ei ole noin yksinkertaista, että vain mies on lapsellinen, nainen osaa ihan yhtä lailla.
Näen samaa lapsellisuutta nyt ympärilläkin. 20 vuotta yhdessä olleet kaverini ja vaimonsa riitelivät kun kaveri tuli meille saunomaan. Vaimo soitteli perään että pitäs olla jo kotona, ja kaveri vain sanoi ett joojoo kohta. Selvisi sitten että päästäkseen meille, oli kaverin pitänyt luvata tulla kotiin klo 23, ja kello oli jo sen yli. Typerää mielestäni molempien puolelta, se että laitetaan aikuselle ihmiselle kotiintuloajat, ja se että valehdellaan että kotiintuloaika käy, ja sitten riidellään.
Nykyinen vaimo sanoi vain että molemmat tekee juuri kuten itse haluaa, ja se koskee myös parisuhteen jatkamista. Eli on oikeus lähtee vaikkapa kuukaudeksi ilmottamatta ulkomaille, ja laittaa puhelin kiinni, mutta ei ole mitään oikeutta odottaa että sen jälkeen kotona on enää parisuhdetta.
En oikein tiennyt miten minun tulee olla olemassa enkä edes että mitä halusin.
Jaa kyllä, vaimoni on viisain tuntemani ihminen. Kyllä oisin katunut jos nyt näkisin hänet jonkun toisen kanssa elävän sitä onnea mikä meillä nyt on.
Ymmärrän. Ja olen tosiaan samaa mieltä siitä, että molemmat osapuolet ovat yhtä lailla mukana tuossa pelissä, jonka itse näen kypsymättömyytenä eniten.
Hienoa, että arvostat vaimoasi tuossa suhteessa, mutta se ei pidä paikkansa, että naiset yleisesti ottaen olisivat tuollaisia tai parisuhteet. Vaimosi siis ei ole mikään poikkeus, vaan normaali nainen. Olen lukenut ko. käytöksestä vain täällä. Minusta se on outoa, koska liitän tuollaisen käyttäytymisen teini-ikäisen ja vanhemman välisiin suhteisiin eikä parisuhteeseen.
Siis mikä tuosta vaimosta tekee hienon???
Tästä ihmisestäkö siis puhutaan:
"Nykyinen vaimo sanoi vain että molemmat tekee juuri kuten itse haluaa, ja se koskee myös parisuhteen jatkamista. Eli on oikeus lähtee vaikkapa kuukaudeksi ilmottamatta ulkomaille, ja laittaa puhelin kiinni, mutta ei ole mitään oikeutta odottaa että sen jälkeen kotona on enää parisuhdetta."
Siis tuohan on ihan sairas tapa?! Tätäkö te pidätte terveenä ja viisaana?
No jos tuo heillä toimii, niin mikäs siinä. Kyse lienee siitä, että herra on hyvin herkkä vapautensa suhteen ja tarvitsee tunteen, ettei häntä komennella. Vaimo on keksinyt siihen suhtautumistavan, joka jättää miehelle vastuun, ei tottelemispakkoa. Tunnetasolla. Onhan se oikeasti hienoa, jos osaa "käsitellä" toisen tunteita oikein.
Itsekään en tuon kuvauksen perusteella ihan saanut kiinni, miten sitten voidaan sopia asioista, jos kumpikin vain tekee mitä huvittaa. Eikä toinen voi esittää mitään vaatimusta vaikka kotiin tulemisen kellonajasta. Nähtävästi jotenkin saavat sovittua asioistaan, niin ettei tule vahingossakaan käskytetty olo jollekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kertoo vain sen että ihminen on todennäköisemmin aika konservatiivinen arvoiltaan ja haluaa täysin tavanomaista elämää ja paljon lapsia juuri sitä pohtimatta. Sellainen "niin elämän vaan kuuluu mennä" ihminen.
Mulla on pari tällaista kaveria jotka ovat olleet miestensä kanssa jostain teinistä ja muuttaneet takaisin tai jääneet lapsuudenpaikkakunnalle perhettä perustamaan. Mukavaa seuraa ovat mutta en koe että voin niille kertoa oikein mitään omasta elämästäni kun ovat niin järkyttävän normaaleja ja kunnollisia ja varmaan kauhistelisivat mun elämää ja ajatuksia. Ne joilla on vähän enemmän erilaisia vaikeitakin elämänvaiheita takana, niille kerron enemmän asioistani kun yleensä ovat empatiakykyisiä ja ymmärtävät monenlaista elämää.
Ilmeisesti kuvittelet itse ymmärtäväsi monenlaista elämää?
Pitkässä liitossa elävillä on yleensä paljon erilaisia ja vaikeitakin elämänvaiheita takana. Luuletko tosiaan että parisuhde suojaa elämältä?Ymmärrän ainakin sen että elämän polkuja on monenlaisia ja se on ihan ok, ei ihmettelyn tai tuomitsemisen aihe.
Varmaan se jonkun verran suojaa elämältäkin kun ei tarvitse oppia olemaan itsekseen tai hoitamaan asioitaan. Antaa heille käsityksen, että on omalla erinomaisuudellaan ansainnut tai hankkinut sen tavallisen ja heille tavoiteltavan elämän, ei siis suinkaan tuurilla ole osuutta. Sitten pitää pohtia isoon ääneen että mikä niissä muissa on vikana kun eivät "onnistu" tai halua saada samoja asioita.
Käsityksesi on siis että pitkissä parisuhteissa olijat ovat eivät osaa itse hoitaa asioitaan. Sepä mielenkiintoista.
No tämä on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus :D
Eli hoitaako kumpikin vain toisen asioita? Kun omia ei osata?
Vierailija kirjoitti:
Outo kysymys. Onko lyhyt suhde takuu yhtään mistään? Sitoutumuskammosta ja epäluotettavuudesta kenties?
Lyhyet suhteet on ok ja minulla oli niitä nuoruudessani "muutama" mutta jos on sarja lyhyitä vakavia suhteita, joihin kuuluu ihastus ja toistuvat pettymykset, niin ehkä se vaikuttaa vähän epävakaalta.
Pitkä suhde jos kukoistaa niin silloin on joku tehnyt jotain oikein. Se on jonkinasteinen laatutakuu kyllä jos joku vielä vuosien jälkeen puhuu puolisosta ja perheestä nätisti.
Pitkä suhde voi toki olla huonokin kuten yh-mammat tuossa kilvan todistelivat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoo enempi hyvästä tuurista. Joskus se sopiva kumppani löytyy heti, joskus ei koskaan.
Ihmiset myös kasvavat ja kehittyvät iän myötä. Jotkut hitsautuu yhteen, toiset ei. Tuurilaji sekin, sattuuko sopiva kumppani heti kohdalle.
Kyllä kertooo ja paljon.Pitkässä avioliitossa olevat ovat sitoutuneita toisiinsa,perheeseensä ja yhteiseen elämään.He ovat määrätietoisia,huomaavaisia,keskustelutaitoisia,epäitsekkäitä ja rakastavia. Pitkä parisuhde on onnistunut kasvutarina,olla oma itsensä,mukautua toisen tarpeisiin.On omat mielipiteet ja harrastukset,hyväksyy toisen mielipiteet ja harrastuksenkohteet.Oppii antamaan tilaa toiselle ja myös ymmärtämään,ettei kaikkia asioita tarvitse jakaa. Usein sanotaan ,että kauan yhdessä ollut pari muistuttaa toisiaan,ovat kun sama kolikko ,jossa kuitenkin kaksi erillistä puolta.Ja pitkä parisuhde myös on iso kasvu tarina,kuinka minusta ja sinusta tuli me;tiimipelaajat,pelataan yhteen mutta meillä eri roolit ja kumpikin tärkeitä omalla paikallaan.Joka päivä ei ole yhtä hyvä ,eikä kaikki ajatkaan,mutta;rakkaus on pitkämielinen,rakkaus on lempeä,rakkaus ei karehdi,kerskaa ei pöyhkeile jne...Sieltäkin se löytyy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
34 vuotta yhdessä ihan pian ja edelleen onnellisia. Omat vanhempani ovat olleet yhdessä yli 50 vuotta ja päivittäistä hellyyttä ja huumoria on heilläkin päivittäin. Miehen vanhempien liitto päättyi kuolemaan eli varmaan kotoa perityllä kiintymyssuhdemallillakin on tässä osuutta. Sekä minä että mieheni olimme jos nuorempinakin seurustelevaa tyyppiä eivätkä suhteet olleet mitään draamailua, vaan päättyivät erilaisiin tulevaisuudennäkymiin suht sovussa.
ps. Ja emme muuten ole lainkaan konservatiivia kuten eivät ole myöskään tuttavapariskunnat, jotka myös ovat olleet hyvin pitkään yhdessä, yli 25 vuotta. Vain yksi pariskunta on eronnut, kun mies rakastui toiseen (suhde kuivui kahdessa vuodessa ja mies on pyrkinyt takaisin, mutta vaimo ei ota). Oikeastaan olemme kutakuinkin päinvastaisia kuin jossain edellä kuvatussa viestissä, missä väitettiin pitkien parisuhteiden ihmisten olevan synnyinpaikkakunnalleen jääneitä ihmisiä eli kansainvälisiä, työn takia ulkomaillakin asuneita ammattilaisia.
Myös tilastollisesti pitkiä avioliittoja löytyy eniten korkeasti koulutetuista, ylemmistä yhteiskuntaluokista.
Jep, noissa suhteissa se korkealle koulutettu on useimmiten mies.
Se ei todellakaan pidä paikkansa, puolisoiden koulutustausta on Suomessa tilastollisesti suurin piirtein sama. Olen joskus aiemmin tästä esittänyt tilastojakin todistaessani niiden avulla, että korkeasti koulutettujen, hyvätuloisten parisuhteissa on enemmän lapsia myös, mutta täällä on aika paljon sellaista mutua, mitä en nyt jaksa ruveta oikomaan. Kuten nyt vaikka se että johtaja menee naimisiin kosmetologin kanssa ja korkeasti koulutettu nainen jää vanhaksipiiaksi. En nyt jaksa sitä keskustelua enää toista kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kertoo vain sen että ihminen on todennäköisemmin aika konservatiivinen arvoiltaan ja haluaa täysin tavanomaista elämää ja paljon lapsia juuri sitä pohtimatta. Sellainen "niin elämän vaan kuuluu mennä" ihminen.
Mulla on pari tällaista kaveria jotka ovat olleet miestensä kanssa jostain teinistä ja muuttaneet takaisin tai jääneet lapsuudenpaikkakunnalle perhettä perustamaan. Mukavaa seuraa ovat mutta en koe että voin niille kertoa oikein mitään omasta elämästäni kun ovat niin järkyttävän normaaleja ja kunnollisia ja varmaan kauhistelisivat mun elämää ja ajatuksia. Ne joilla on vähän enemmän erilaisia vaikeitakin elämänvaiheita takana, niille kerron enemmän asioistani kun yleensä ovat empatiakykyisiä ja ymmärtävät monenlaista elämää.
Ilmeisesti kuvittelet itse ymmärtäväsi monenlaista elämää?
Pitkässä liitossa elävillä on yleensä paljon erilaisia ja vaikeitakin elämänvaiheita takana. Luuletko tosiaan että parisuhde suojaa elämältä?Ymmärrän ainakin sen että elämän polkuja on monenlaisia ja se on ihan ok, ei ihmettelyn tai tuomitsemisen aihe.
Varmaan se jonkun verran suojaa elämältäkin kun ei tarvitse oppia olemaan itsekseen tai hoitamaan asioitaan. Antaa heille käsityksen, että on omalla erinomaisuudellaan ansainnut tai hankkinut sen tavallisen ja heille tavoiteltavan elämän, ei siis suinkaan tuurilla ole osuutta. Sitten pitää pohtia isoon ääneen että mikä niissä muissa on vikana kun eivät "onnistu" tai halua saada samoja asioita.
Käsityksesi on siis että pitkissä parisuhteissa olijat ovat eivät osaa itse hoitaa asioitaan. Sepä mielenkiintoista.
No tämä on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus :D
Eli hoitaako kumpikin vain toisen asioita? Kun omia ei osata?
Kirjoittaja ei ilmeisesti halua avata tätä sangen eriskummallista käsitystään :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei... Mutta en ymmärrä miten jotku tyytyy esim lyhyisiin seksisuhteisiin, niihin huonoihin säätöihin uudestaan ja uudestaan. Kuitenkin seksi on aluksi mieletöntä säätämistä ja vasta pitkän ajan päästä todella hyvää... En ole koskaan saanut hyvää seksiä naiselta esim alle 10 kerrasta... M33v
Voit katsos puhua vain omasta puolestasi. Tuo on sama kuin kertoisin ihmetellen miten joku tyytyy vain yhteen, kahteen sänkykumppaniin elämässään uudestaan ja uudestaan, eikä halua kokea sitä miten mahtavaa on seksi useiden vaihtuvien kumppanien kanssa, ja ihmettelisin vielä perään että millainen tositaitoinen tollo täytyy olla että ei kykene seksiin säätämättä mielettömästi ensimmäiset 10 kertaa.
Minä olen ollut saman naisen kanssa jo 12 vuotta, olen myös naimisissa, suhde sittemmin muuttunut avoimeksi ja olen esim viime vuoden aikana harrastanut seksiä viiden naisen kanssa suhteen ulkopuolelta ja voin sanoa että on näyttänyt niissä tinder kuvissa että voi jestas mitä naista saan, mutta kun on tavattu, on ollut molemmilla jännitystä ja seksi onkin ollut aivan ihmeellistä säätämistä. Sellaista heti melkein nainen ollut vailla munaa sisään ja samantien mieletöntä jyystöä, ja lopuksi laukeaminen. Olen mennyt kotiin ja vaimoni kanssa sänkyyn, ne asiat jotka ovat vieraan naisen kanssa sitä säätöä ovat oman kanssa sellaista että ei mun tarvitse edes ajatella seksiä kun vaimo tulee viereen ja silittää, olen samantien kovana ja valmis, saadaan molemmat myös orgasmeja, ihan aitoja sellaisia ja lopuksi kun haluan niin laukean... Sitä eroa ei tajua jos ei kokeile... M33v
Kerrotko vaimollekin montako naista tuot seksitautien merkeissä teidän sänkyyn?
Jos suhde on avoin niin eiköhän se vaimo tiedä...? Sitäpaitsi kumi on keksitty, jota käytän, koska vastuullisuus, sen sijaan törmään yllättävän usein naisiin jotka panevat viittäkin miestä ilman kumia samaan aikaan ja aina sais ilman kumia kun haluais, pelkästään se tuntuu riittävän selitykseksi "no siis on ne kaikki sanoneet että ovat puhtaita" ja nainen ei edes omista kumeja...
Mut tän jutun idea oli että sen huomaa testaamalla kuinka paljon seksi paranee kun suhde pitenee... Esim just vaikka itse olen mieskunnoltaan hyvä niin sen oudon kumppanin kanssa joita on ollut pian 100 se seksi voi olla sellaista säätämistä että hyväkin seisokki loppuu, mutta kun se kumppani on se hyvä tuttu niin ei sitä koko seksiä tarvitse miettiä ja on niin kova että kipeetä käy ja seksi ihan sairaan hyvää... Mulla olis saantia vaikka kuinka, viime viikolla juttelin 18 eri muijan kanssa tinderissä pitkät tovit ja lähes kaikilta olis irronnut, mutta olen aina sanonut jo ensimmäisenä että mua ei kiinnosta ne huonot säädöt, mut jos meillä mätsää ja tykätään samoista asioista ja halutaan paljon parempaa niin todellakin kiinnostaa ja kyllä on ollut molemminpuolista ajattelua. M33v
Vierailija kirjoitti:
Pikimminkin niin päin, että laatu on pitkän parisuhteen tae...sanoo tässä yli 50v. pituisen parisuHde kokemuksen omaava 'mummo'
Näin, "mummot" tietää. Meilläkin ensi kuussa tulee 50v täyteen laadukasta parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole merkitystä. Nainen on sellainen yliolento ja tuuliviiri, että vaikka 50 vuoden päästä voi saada päähänsä, että mies teki joskus jotain väärin ja nyt loppuun kaikki ja voimaantuu itsenäiseksi vahvaksi vapaaksi naiseksi. Miehelle parisuhde on lottoa. Joskus voittaa, usein häviää. Miksi panostaa mihinkään kun nainen voi puhaltaa sen pois hetken mielijohteesta?
Minä taas näen sen niin, että joka päivä valitaan haluaako olla yhdessä vai ei. Olla yhdessä niin että on hyvä olla. Että toinen arvostaa, ei pidä itsestäänselvyytenä. Puhuu kauniisti, kohtelee kauniisti. Silloin valitsen rakkauden ja miksi olisi syytä puhaltaa mitään pois hetken mielijohteesta.
Välillä tuntuu että miehet ajattelevat parisuhdetta kuin jonain AY-sopimuksena, kun kerran on saanut edun niin se pysyy aina. Ei se toimi niin, toimiva suhde vaatii vastavuoroisuutta, ei vaimo pysy vierellä jos suhdetta laiminlyödään.
Kiitos. Luulin aina että olin nainut hirviön, joka vain esti minua toteuttamasta itseäni, piinasi ja kyttäsi. Eron jälkeen olin hurlumhei koko ukko, mutta kun tapasin nykyisen vaimoni, niin olen ymmärtänyt aika paljon myös omasta roolistani edellisessä liitossani. Että kyllä siihen epäonnistumiseen tarvittiin kaksi.
Kun alettiin seurustella aikoinaan nykyisen vaimoni kanssa, niin pidin häntä yhdessä vaiheessa kiristäjänä ja manipuloijana, kuten entistäkin vaimoani. Ihmisenä joka yrittää rajoittaa vapauttani, ja saada tossun alle.
Ajattelin olevani kovinkin voimaantunut miehenä, että minuahan ei tällaiseen sotaan enää uudestaan jalliteta. Nykyinen vaimoni totesi vain että asia on selvä, hän ei missään nimessä halua sellaista suhsetta jossa mies on tuopta mietlä, että kuulostaapa tosi surkealta suhteelta, että parempi tässä vain sitten on varmaan lyödä kantapäät vastakkain ja lopettaa koko yritelmä.
Sitä sitten pohdin muutamia päiviä ihan itsekseni. Soitin perään että hänellä ei ole mitään oikeutta kiristää minua näin, että minun muka pitäis tehdä niin kuin hän sanoo. Hän vain totesi että ei missään nimessä minun ei tartte tehdä mitä en itse halua tehdä, mutta että minä en voi myöskään häntä kiristää suhteeseen kanssani, kun suhteemme ei selkestikään tule onnistumaan.
Nyt ollaan oltu 10v naimisissa.
Hieno viesti. Minua kiinnostaa tämä juttu, koska täällä olen nähnyt ennenkin sellaista, että nainen estää, kiristää miestä tekemästä asioita joita tämä tahtoisi tehdä. Olen pitänyt tuollaista asennetta suhteena, missä toinen on kiukuttelevan teinin ja toinen vanhemman roolissa. En saa mennä baariin, kun vaimo kieltää jne. Vai millaisista asioista oli kyse?
Ikinä en ole ennen nähnyt kenenkään ymmärtävän syvällisesti asiaa kuten sinä eli että kyseessä on aivan vapaaehtoinen järjestely, ja että molemmilla on tuollaisissa suhteessa oma roolinsa, mistä molemmat ovat vastuussa. Koska suhde on vapaaehtoinen. Koska nykyinen vaimosi kieltäytyi roolista, niin samanlainen peli ei voinut jatkua.
En voi mitään sille, että tuollainen asenne (oli se sitten naisen tai miehen suusta), että joku muka estää minua tekemästä mitä haluan on mielestäni hyvin lapsellinen. Ikään kuin oltaisiin jääty telineisiin oman aikuisen elämän suhteen, koska kyse on tosiaankin aivan vapaaehtoisesta yhteiselämästä.
No vähän tuollasta että yritetään estää ja kieltää, tai sitten passiivisaggressiivisesti, eli että "aivan sama, tee kuten haluat" ja sitten viikon mykkäkoulu kun en osannut arvata lopputulosta.
Niin ja tottakai olin lapsellinen, mutta se ei ole noin yksinkertaista, että vain mies on lapsellinen, nainen osaa ihan yhtä lailla.
Näen samaa lapsellisuutta nyt ympärilläkin. 20 vuotta yhdessä olleet kaverini ja vaimonsa riitelivät kun kaveri tuli meille saunomaan. Vaimo soitteli perään että pitäs olla jo kotona, ja kaveri vain sanoi ett joojoo kohta. Selvisi sitten että päästäkseen meille, oli kaverin pitänyt luvata tulla kotiin klo 23, ja kello oli jo sen yli. Typerää mielestäni molempien puolelta, se että laitetaan aikuselle ihmiselle kotiintuloajat, ja se että valehdellaan että kotiintuloaika käy, ja sitten riidellään.
Nykyinen vaimo sanoi vain että molemmat tekee juuri kuten itse haluaa, ja se koskee myös parisuhteen jatkamista. Eli on oikeus lähtee vaikkapa kuukaudeksi ilmottamatta ulkomaille, ja laittaa puhelin kiinni, mutta ei ole mitään oikeutta odottaa että sen jälkeen kotona on enää parisuhdetta.
En oikein tiennyt miten minun tulee olla olemassa enkä edes että mitä halusin.
Jaa kyllä, vaimoni on viisain tuntemani ihminen. Kyllä oisin katunut jos nyt näkisin hänet jonkun toisen kanssa elävän sitä onnea mikä meillä nyt on.
Ymmärrän. Ja olen tosiaan samaa mieltä siitä, että molemmat osapuolet ovat yhtä lailla mukana tuossa pelissä, jonka itse näen kypsymättömyytenä eniten.
Hienoa, että arvostat vaimoasi tuossa suhteessa, mutta se ei pidä paikkansa, että naiset yleisesti ottaen olisivat tuollaisia tai parisuhteet. Vaimosi siis ei ole mikään poikkeus, vaan normaali nainen. Olen lukenut ko. käytöksestä vain täällä. Minusta se on outoa, koska liitän tuollaisen käyttäytymisen teini-ikäisen ja vanhemman välisiin suhteisiin eikä parisuhteeseen.
Siis mikä tuosta vaimosta tekee hienon???
Tästä ihmisestäkö siis puhutaan:
"Nykyinen vaimo sanoi vain että molemmat tekee juuri kuten itse haluaa, ja se koskee myös parisuhteen jatkamista. Eli on oikeus lähtee vaikkapa kuukaudeksi ilmottamatta ulkomaille, ja laittaa puhelin kiinni, mutta ei ole mitään oikeutta odottaa että sen jälkeen kotona on enää parisuhdetta."
Siis tuohan on ihan sairas tapa?! Tätäkö te pidätte terveenä ja viisaana?
Mutta noinhan se on. Vaatimukset tappavat rakkauden. Rakkaus kasvaa vain vapudessa. Vapauteen kuuluu vastuu omista teoistaan.
Mikä sinun mielestäsi olisi tervettä tuossa tilanteessa, jos toinen haluaa lähteä ulkomaille puhelin kiinni?
Eri
lumikuningatar kirjoitti:
Kyllä kertooo ja paljon.Pitkässä avioliitossa olevat ovat sitoutuneita toisiinsa,perheeseensä ja yhteiseen elämään.He ovat määrätietoisia,huomaavaisia,keskustelutaitoisia,epäitsekkäitä ja rakastavia. Pitkä parisuhde on onnistunut kasvutarina,olla oma itsensä,mukautua toisen tarpeisiin.On omat mielipiteet ja harrastukset,hyväksyy toisen mielipiteet ja harrastuksenkohteet.Oppii antamaan tilaa toiselle ja myös ymmärtämään,ettei kaikkia asioita tarvitse jakaa. Usein sanotaan ,että kauan yhdessä ollut pari muistuttaa toisiaan,ovat kun sama kolikko ,jossa kuitenkin kaksi erillistä puolta.Ja pitkä parisuhde myös on iso kasvu tarina,kuinka minusta ja sinusta tuli me;tiimipelaajat,pelataan yhteen mutta meillä eri roolit ja kumpikin tärkeitä omalla paikallaan.Joka päivä ei ole yhtä hyvä ,eikä kaikki ajatkaan,mutta;rakkaus on pitkämielinen,rakkaus on lempeä,rakkaus ei karehdi,kerskaa ei pöyhkeile jne...Sieltäkin se löytyy
Erinomainen kommentti. +++++
Kuinkahan paljon minunkin pisimmässäni parisuhteessani oli pettämistä, halveksuntaa ja henkistä väkivaltaa. Yhdessä piti vain se, että laskin päiviä vuokrasuhteen päättymiseen ja ex halusi taloudenhoitajan.