Oletko käynyt Venäjällä koskaan?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut kiinnostusta käydä venäjällä, ei neuvostoliiton aikana eikä sen jälkeenkään.

Minä kävin lukion luokkaretkellä Viipurissa ja Leningradissa, mutta jälkimmäistä kaupunkia ei enää löydy kartalta. Nyky-Venäjällä ei ole käynyt.

Vierailija kirjoitti:

ap ei taida ymmärtää että hänen omat isovanhemmat syntyi venäläisikis. Niin, suomi oli osa Venäjän suurruhtinaskuntaa ennen 1917 vuotta. LOL!

Itse et taida ymmärtää, että Suomi oli sitä ennen osa Ruotsia hamaan menneisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ap ei taida ymmärtää että hänen omat isovanhemmat syntyi venäläisikis. Niin, suomi oli osa Venäjän suurruhtinaskuntaa ennen 1917 vuotta. LOL!

Itse et taida ymmärtää, että Suomi oli sitä ennen osa Ruotsia hamaan menneisyyteen.

aivan, ja sen jälkeen Venäjää. Eli kävelet nyt Venäjän entisillä mailla. Voi voi voi kauuuuhhheeeeeeaaaaaaa!!!!

Kävin amk aikana opintomatkalla vierailulla Pietarin oppilaitoksessa, majapaikkana oli jokin opiskelijoiden kerrostalo. Jäi aika köyhä kuva koko maasta.

Kymmeniä kertoja 1970-luvun alusta lähtien, lomalla, töissä, vieraisilla, konferensseissa, suurkaupungeissa ja telttailemassa kaukana ihmisten ilmoilta. Ukrainassakin olen käynyt ja Valko-Venäjällä

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt satoja kertoja, tosin vain rajan läheisyydessä tankkaamassa.

Ei sen vertaa älyä puolustaa maataan missä asuu että bensat ostaa Suomesta raha jää tänne nythän vihollinen rikastuu sun rahoilla kehtaattekin. LuK oil . Osta nesteestä edes. Miten Suomessa asuu tyhmiä .

Hyi h e l v e t ti en todellakaan. En ikinä matkustaisi mihinkään kehitysmaahan.

Olen käynyt monta kertaa Moskovassa, kerran Sotshissa ja kerran Viipurissa. Osaan venäjää ja pidän kovasti maasta ja sen ihmisistä. En kuitenkaan niin kovasti, että haluaisin sen leviävän rajojensa yli vielä muuallekin. Niin hyvää maata ei olekaan.

Ikävä kyllä maan hallinto on läpeensä paha, ja nyt se on menettänyt viimeisetkin estonsa. En halua mennä sinne enää, ennen kuin siellä on vaihtunut hallinto ja tilalle tullut sellainen, jossa on edes jotain hyvää. Jos niin joskus käy, haluan käydä Pietarissa ja Novgorodissa, ehkä Kazanissakin. Toivottavasti pääsen vielä elinaikanani.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi kertaa olen käynyt eikä kummallakaan kertaa mitään ongelmia, päinvastoin. Ainoa missä pientä sanomista on että heillä on todella heikko englannin taito

Huomasin saman, mutta vaihdoin ranskaan ja johan alkoi asiat luistaa.

Olen käynyt kolmasti kauniissa Pietarissa, kerran Petroskoissa (mukaan luettuna Kizhi ja Soutjärvi), sekä kerran Viipurissa, joka kylläkin on Suomelta ryöstetty, eikä siksi "oikeata" Venäjää. Kyllä ne kaikki matkat ovat sinällään olleet hienoja kokemuksia. Olisin mielelläni tehnyt Venäjälle enemmän reissuja, mutta nykyhallinnon aikana on selvä että valitsen matkakohteet muualta.

Olen myös käynyt Kiovassa. Olin siellä venäjän kielen kurssilla keväällä 2013, ennen Maidania ja Krimin kriisiä. Kaunis kaupunki sekin on, ja on ollut järkyttävä nähdä mitä siellä nyt tapahtuu. Ajattelen tiuskivaa ja yrmeää vuokraemäntääni Poznjakin lähiössä, johon en ole välittänyt pitää mitään yhteyttä, ja hänen herttaista Masha-kissaansa joka aina tuli naukumaan sänkyni viereen aamuisin. Ajattelen  Gidroparkin ulkoilmapuiston herkullisia shashlikkeja, Suuren isänmaallisen sodan museota jossa sodan kauhut ja kärsimykset esiteltiin tosi vakuuttavasti, näkymiä Dnepr-virralle metrovaunun ikkunasta, Pirohovon ulkoilmamuseota missä oli jos jonkinlaista tölliä ja tönöä, Petrovkan jättikirppistä ja vanhojen kirjojen kaupustelijoita, pääsiäisyön messua Pyhän Sofian katedraalissa, mummoja jotka jo toukokuun lopussa myivät tuoreita mansikoita ja kirsikoita jokaisen metroaseman edustalla, sekä miten hyvältä kylmä kvassi maistuu kun on +27 astetta lämmintä.

Kiovasta tein viikonloppumatkan Pultavaan, katsastamaan vuoden 1709 kuuluisaa taistelukenttää.  Opastuskeskuksen ulkopuolella liehui kahdeksan maan liput, myös Suomen, osoituksena siitä miten monen kansakunnan historiaan taistelu vaikutti. Ruotsalaisten pystyttämässä muistomerkissä luki "Tiden läker sår", aika parantaa haavat.

Totta. Mutta uusia haavoja isketään koko ajan, kiitos putlereiden ja heidän myötäilijöidensä.

Kerran kävin Virossa kun oli vielä Neuvostoliitto, urheilumatka lapsena, kamala kokemus, puhdasta vettä ei tahtonut juomapulloon löytyä ja propagandaa kaikkialla, kaupat tyhjiä, Viro itsenäistyi pian tämän jälkeen.

Kerran aikuisena Pietarissa Allegrolla, oli yllättävän siistiä ja paljon poliiseja mutta yleisesti juurikin epätodellinen tunnelma. Eremitas ja baletti sekä verikirkko olivat hienoja, hotelli oli kuin New Yorkista. Palvelu tylyä mutta asiapitoista. En aio mennä enää koskaan.

Mitään ei ole vastaan venäjän peruskansalaisia, ongelma ovat hallinto ja etenkin harhainen, nurkkaan hakeutunut Putin. Putin voisi olla putlerikin , mutta putin rimmaa jo itsessäänkin stalinin kanssa, ei kovin hieno mies hänkään. Itse asiassa paha sanoa kumpi julmempi....

Kävin Pietarissa muutama vuosi sitten, se on kaunis historiallinen kaupunki, jossa oli jo tuulahdus länsimaista, kohtasimme myös ystävällisiä venäläisiä  - nyt johtajansa palautti sen viikossa todennäköisesti sellaiseksi kuin se oli 70 -80 -luvulla neuvostoaikaan. Kurjuutta tulee olemaan ja näkymään. Turistit kaikkoavat eivätkä hetkeen palaa. Tarkoitus on ollut mennä katsomaan isovanhempieni entisiä hoodeja Kannaksen Metsäpirtissä, tiedossa on kartalla paikat jossa mummon ja papan synnyinkodit sijaitsivat, mummon kodin paikalla on edelleen talo (tuskin sama)., mutta tämä reissu jää nyt toistaiseksi tekemättä .

Joo, asutaan kolmen kilometrin päässä tullista. Mieheni aluksi alkoi käydä tankkaamassa halvempaa polttoainetta, mutta sai houkuteltua sitten lopulta minutkin mukaansa.

Niinpä aloimme yhdessä seikkailemaan, Viipurissa ja Pietarissa.

Aloimme samalla auttamaan Viipurin turvakotia, viemällä ruokaa, vaatteita ja leluja ja muita kodittomia, lähinnä Pietarissa.

Suomessa en rehellisesti sanottuna ole nähnyt sellaista mitä siellä...mm. eräällä pysäkillä istui ihminen, joka oli peittänyt itsensä niin, ettei hänestä näkynyt mitään. Kun annoimme hänelle rahaa, niin huomasimme että hänen ihonsa oli mustunu, tai sormet olivat aivan mustat.

Paljon kodittomia ihmisiä, irrallaan juoksevia koiria..joskus otettiin mukaan myös koiran ruokaa.

Koiriinhan ei saisi koskea, mutta en voinut vastustaa, kun vein ruokaa yhdelle koiralle ja silittelin sitä sitten. Se oli jotenkin niin säälittävä yksinäinen..

Toivoimme, että rajat vielä joskus aukeaisivat, mutta nyt vaikuttaa siltä, että ei hetkeen oo kyllä asiaa..haaveilimme että olisimme joskus ajaneet Moskovaan asti. Meiltä Moskovaan menisi ajaa 10 tuntia.

Venäjällä hotellit, tai majotukset on niin halpoja, että mekin, vaikka ei rikkaita olla, pystyttiin yöpymään hotelleissa. Joskus käytiin jopa kaks kertaa viikon aikana ajelemassa Pietarissa.

Hienoimmat nähtävyydet jäi näkemättä, mutta pidän näitten ihmisten kohtaamista paljon arvokkaampana ja mielenkiintoisempana.

Eräänkin kerran itkin, kun yksi kiinalaisnainen nukkui ulkona kadunkulmassa, vesisateessa, ehkä hänellä oli siinä jonkunlainen sateenvarjo.

Ja kun hän heräsi ja näki meidät, olin ojentamassa hälle pipoa.. alkoi hän huutamaan ihan hirveästi. Säikähdin että nyt hän suuttui, mutta hän huusikin ilosta. Hoki venäjäksi "kiitos".

Annoimme rahaa ja juomista ja syömistä ja kun siinä mietin, että me päästään vielä ajamaan kotiin, lämpimään sänkyyn,

niin hän jää yksin nukkumaan sateeseen... kyllä siinä meitä itketti. Ja hän oli niin kiitollinen siitä vähästä mitä me pystyttiin siinä antamaan..

Ensimmäisen ja viimeisen kerran samalla.