Lue keskustelun säännöt.
Oletko käynyt Venäjällä koskaan?
07.03.2022 |
Minä en ole enkä tule käymäänkään mikäli se yhtään itsestäni riippuu. Vietin lapsuuteni itärajan kunnassa ja vaikka Venäjälle oli vain muutama kymmenen kilometriä, ei olisi koskaan tullut mieleenkään sinne lähteä. Lapsuudessa tämä toki oli vanhemmilta opittu asenne, mutta nykypäivä näyttää että asenne oli ihan oikea.
Kommentit (95)
Muutaman kerran. En tosin missään Moskovassa tai Pietarissa, vaan Karjalassa, Petroskoissa ja Svetokorskissa. Kuvottaa miten kaikki paikat on paskottu, kaikki rehottaa. Mitään ei tehdä kunnolla, eikä mistään välitetä. Pitäisivät ensin omasta maastaan huolta ja tulisi vasta sitten muualle pätemään. Ei ole ihmisen ahneudella rajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole käynyt, oli aikomus, mutta ei se taida toteutua koskaan. Venäläiseen kulttuuriin ja viihteeseen on tullut tutustuttua varmaan keskivertosuomalaista enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Monta kertaa on käyty ja matkailu jatkuu meidän osalta ihan normaalisti. Ollaan käyty Karjalassa, Pietarissa, Moskovassa, Nizny Novgorodissa, Jekaterinburgissa, Kazanissa, Permissä, autolla ollaan ajettu Etelä-Venäjälle asti jne. Mitään ongelmia ei ole koskaan ollut, venäläiset on todella ystävällisiä ihmisiä.
Harmi että moni suomalainen on niin ennakkoluuloinen, Venäjällä on vaikka mitä nähtävää ja matkailumaana on paljon monipuolisempi kuin vaikka Kreikka tai Espanja.
En pätkääkään epäile etteikö Venäjällä olisi monenlaista nähtävää ja ystävällisiä ihmisiä jne. jne., mutta ei kyllä silti pätkääkään houkuttele matkailumaana tuollainen diktatuuri.
Tässä on nyt Ukrainan loma ensin (alehinnat) ja sitten Venäjän loma (alehinnat). Voi olla tyhjiäkin lomanviettopaikkoja, mutta sitten on hyvä olla eväät ja pidempään ollessa kyky hommata maastosta. Humanistinen apu toimittaa evästä Ukrainalle. Venäjä on tosi iso alue, mukaan luettuna Siperia, että nyt on aika pitää niitä lomia.
Sijoitustoimintaa ehtii suunnitella sen jälkeen, sillä pian lähtee hyvään hintaan, ja ei vain noista maista. Ukrainan ja Venäjän lomien lopussa voi myös ostaa jonkin liikkeen, ryhtyen yrittäjäksi, kun halvalla lähtee. Kesän lähestyessä, voi ostaa edes jäätelökojun Ukrainasta, jos aikoo jäädä pidemmäksi aikaa.
Takas kannattaa tulla autolla, jonka ostaa Ukrainasta, koska lähtee halvalla. Moni silta on poikki, että reitti on suuniteltava huolella, kun on matkalla Venäjälle seuraavaksi. Musk:n satelliitit ainakin toimii. Bensaa kannattaa ostaa esim. Puolasta, jonka kautta piipahtaa ennen Venäjälle menoa, ja ostaa auton tankki täynnä. Ukrainan länsiosasta, Valko-Venäjän läpi Venäjälle.
Kerran kesällä 2013 Karjalan kankaalla katsomassa evakkona Savoon tulleen viime kesänä edesmenneen iskän puolen mummon lapsuudenkodin kivijalkaa jonkun pellon reunassa Raudussa muutaman iskän puolen sukulaisten kanssa. Oltiin yötä Terijoella ja hotellihuoneen parvekkeen ovi meinas irtoa kokonaan saranoistaan kun oli niin huonosti kiinni. Pysähdyttiin myös Viipurin kauppatorilla ja kauppahallissa joku mies kaupitteli iskälle joitain suomalaisia piraattilevyjä. Koko mesta oli täynnä Suomesta tuotua piraattiroinaa ja Putinin kasvoilla varustettua turistikrääsää. Oon kyllä opiskellut ton jälkeen venäjän kieltä ihan täällä Suomessa kun muutenkin tykkään eri vieraiden kielten opiskelusta.
T: M27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes kuse Venäjälle päin saati että kävisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt usein, yllätyin kuinka ihania ihmiset siellä ovat suomella pärjää rajantuntumassa ja Sortavalassa, nyt häpeän vanhempini kun kasvattivat minut ryssävihassa, onneksi kävin ja huomasin itse että näinhän ei voi ajatella muut kuin idiootit.
Metkat vanhemmat sinulla. Minun vanhempani olivat molemmat evakkoja mutta tekivät aina selvän eron siihen miten suhtaudutaan Neuvostoliittoon/Venäjään valtiona ja sitten tavallisiin ihmisiin siellä.
Mun iskän puolen tällä hetkellä 93-vuotias savolainen ukki ennen muistisairauttaan ryssitteli aina venäläisiä ja evakkona Savoon perheensä kanssa viime kesänä edesmennyt mummo suhtautui venäläisiin neutraalisti. Ei kyllä mummolassa käydessämme paljon puhuttu Venäjästä noin muuten, vaikka mummo suht paljon puhuikin meille lapsenlapsille sodan aikaisista muistoistaan ja kuului Rautu-seuraan ja heille tuli Rautu-lehti kotiin. Mummoa ollaan haastateltu paikalliseen siirtokarjalaisista kertovaan kirjaan 18 vuotta sitten ja me lähisukulaisetkin päästiin kirjaan kuvattavan kuvaan. Ukki ei ollut koskaan sodassa, mutta joku sen vanhempi veli tai joku lähisukulaisia kaatui rintamalle ja sen nimi on sankarivainajien joukossa paikallisella hautausmaalla. Äidin puolelta vuonna 2006 edesmennyt isoukki oli taasen sodassa ja ei kuuleman mukaan hirveesti koskaan myöskään puhunut sodasta kotona. Oli aina leppoisaa tuulella, kun me käytiin katsomassa häntä ja kutsui mua aina isännäksi kohteaisuutena varmaan.:-) Siinä siirtokarjalaiskirjassa mummo kertoo venäläisten sotilaiden käyttäytyvän ystävällisesti evakkolapsia kohtaan silloin.
M27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käynyt venäjällä viimeksi joskus 2006 kun ainakin siihen aikaan koulu muistaakseni järjesti täällä vuosittain reissun 6-luokalla oleville tutustumaan kouluun venäjälle ystävyyskaupunki kostamukseen kun ollaan itä-rajan lähellä.
Olen käynyt työmatkoilla Moskovassa monta kertaa, Viipuriin ja Pietariin oli tarkoitus mennä kesällä 2020 mutta se sitten tietenkin jäi ja tuskin enää toteutuukaan.
Mielenkiintoinen maa, haastavaa ja hankalaa tehdä siellä businesta (naisena eritysesti).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käynyt muutaman kerran Pietarissa, kaunis kaupunki ja paljon historiaa sekä siellä että ympäristössä. Vaikka mitä kiinnostavaa jäi näkemättä, en ole edes harkinnut matkustavani sinne vuoden 2014 jälkeen. Ainoat miinuspuolet karmea liikennekulttuuri ja aspojen olematon kielitaito.
Olen käynyt kaksi kertaa Neuvostoliitossa. Ensin Leningradissa, hieno kaupunki ja mukavia ihmisiä. Sitten Tallinnassa, paskainen paikka ja mulkkuja ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole käynyt, mutta Pietarissa haluaisin historian ja taiteen takia käydä. Minulla on jotenkin sellainen kuva, että kaikki Venäjällä on rähjäistä ja likaista tai rikki Pietaria ja Moskovaa ja joitakin muita isoja kaupunkeja lukuunottamatta. Jossakin Siperiassa ollaan varmaan ihan kehitysmaan tasolla.
Kolme kertaa, ensimmäinen oli Neuvostoliiton aikana Leningradissa 80-luvulla. Toinen matka oli Pietariin suuntautunut työmatka vuonna 1994. Työpaikan yhteinen matka Pietariin 2010-luvulla. Viipurissa tulomatkalla. Yksi matkoista oli lentäen.
Upeaa taidetta ja kauniita kirkkoja. Pietari on tunkkaisen oloinen ja siellä on paljon ränsistyneitä rakennuksia joissa ihmiset asuu. Kanava-ajelulla voi katsella rantojen kerrostaloja joissa rikkoontuneita ikkunoita.
Miliisejä ensimmäisellä matkalla näkyi tolkuttoman paljon, kaikilla tuima ilme. Pelottavia.
Kurjuutta näki bussin ikkunoista riittämiin. En kaipaa kyseiseen maahan.
Itsekseni en olisi koskaan matkustanut itänaapuriin.
Ymmärrän täysin miksi Venjältä halutaan muuttaa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käynyt 4 kertaa, 2 kertaa Neuvostoliitossa ja 2 kertaa Venäjän Federaatiossa, mutta viime käynnistä on jo 25 vuotta. Vaimo ei ole sen jälkeen myöntänyt "viisumia" vaikka olisi ollut kiva käydä silloin kun siellä oli vielä jotenkuten normaalia.
Pietarissa olisin halunnut käydä. Suunnittelin joskus myös lähteväni bussimatkalle Kostamukseen ihan mielenkiinnosta. Tuskinpa noita enää edes järjestetään.
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt venäjällä viimeksi joskus 2006 kun ainakin siihen aikaan koulu muistaakseni järjesti täällä vuosittain reissun 6-luokalla oleville tutustumaan kouluun venäjälle ystävyyskaupunki kostamukseen kun ollaan itä-rajan lähellä.
Taidat olla Kuhmosta. 😀 Kuten minäkin.
Olenkäynyt Pietarissa 200-luvulla sekä 80-luvulla Neuvostonliitossa Krimillä (Jaltassa).
Olen käynyt häntimässä kymmeniä kertoja.
ap ei taida ymmärtää että hänen omat isovanhemmat syntyi venäläisikis. Niin, suomi oli osa Venäjän suurruhtinaskuntaa ennen 1917 vuotta. LOL!
Venäjällä en, mutta Neuvostoliitossa kerran 80-luvun alussa. Ei jäänyt niin paljoa kaipuuta, että välttämättä koskaan tarvisi Venäjälle mennä.