Oletko käynyt Venäjällä koskaan?
Minä en ole enkä tule käymäänkään mikäli se yhtään itsestäni riippuu. Vietin lapsuuteni itärajan kunnassa ja vaikka Venäjälle oli vain muutama kymmenen kilometriä, ei olisi koskaan tullut mieleenkään sinne lähteä. Lapsuudessa tämä toki oli vanhemmilta opittu asenne, mutta nykypäivä näyttää että asenne oli ihan oikea.
Kommentit (95)
Matkailija kirjoitti:
Kävin muutama vuosi sitten Viipurissa ja Pietarissa, mikä on hieno kaupunki. Pietarhovi, Mariinskiteatteri, Nevan risteily, hyvää ruokaa jne. Moskovaankin piti jo mennä, mutta ensin korona ja nyt Venäjän aloittama sota siirsi suunnitelmat hamaan tulevaisuuteen.
Vaikka Putin hallintonsa kanssa olisi millainen vallanhaluinen diktaattori, ei se poista tosiasiaa, että Venäjällä on paljon hienoa kulttuuria ja ihmisiä.
Ainoat hienot ihmiset siellä ilmaisevat selkeästi mielipiteensä sotaa ja Putinia vastaan.
Täällähän on negatiivista porukkaa.
Olen käynyt lukemattomia kertoja mm Viipurissa, Svetogorskissa, Pietarissa, Novgorodissa, Petroskoissa ja Moskovassa.
Paljon omalla autolla ja ikinä ei ole ollut negatiivista kokemusta venäläisten ihmisten kanssa.
Meillä on nytkin Venäjältä kotoisin oleva henkilö palkattuna ja asiakkaina paljon ollut venäläisiä eikä heidänkään kanssaan ole ollut enääongelmia sen enempää kuin suomalaistenkaan.
Kaipaan Venäjällä matkustamista, mutta siltikään en ikinä ole ollut tyhmä ettenkö näkisi miten siellä eletään täysin eri maailmassa kuin täällä.
En hyväksy politiikkaa sieltä, mutta hyväksyn ihmiset ihmisinä jotka tunnen.
Luokkaretkellä, vanhempieni kanssa, mieheni kanssa...Asuin aikoinaan aivan Vaalimaan rajalla...Venäläisiin rekkoihinkin liftattiin tyttöporukalla, kun piti päästä lähikaupungin diskoon.
Olen käynyt pari kertaa. Junalla kävin Viipurissa vihollisen varastamassa Karjalassa, vanhempieni ja isovanhempieni kotikaupungissa. Ankeaa oli ja köyhää. Mitään ei ollut korjattu vuosikymmeniin. Talot rapistuneita, puistot vailla hoitoa. Ihmiset ilottomia. Pyöreän tornin vessa oli kuvottava, paskaa pitkin seinää ja lattiaa. En voinut siellä asioida vaan pidättelin kunnes pääsin muualle tarpeilleni.
Pietarissa kerran kävin. Ihmiset ylpeitä ja röyhkeitä, tunnelma ankea. Hienot vanhat rakennukset, mutta huonossa kunnossa. Eremitaasin vanhat upeat parkettilattiat pilattu ja täynnä korkokenkien tekemiä koloja. Joka huoneessa joku kyllästynyt maatuska istuu nurkassa.
Nyt ei pidä myydä Pyterlahden marmoria yhtään palasta sinne korjauksiin.
On kyllä outoa ja likaista porukkaa.
En koe minkäänlaista tarvetta mennä ikinä käymään uudestaan. Toivon, että pysyvät siellä rajan takana kaikki.
Kerran junalla, yhden kerran autolla ja yhden kanavaa pitkin.
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt useamman kerran. Ei minulla ole pahaa sanottavaa ihmisistä tai mistään muustakaan.
Ja tämä ei siis tarkoita, että olisin sitä mieltä, että olisi oikeus hyökätä naapurimaihin ja haluaisin itse asua Venäjällä. En haluaisi, mutta siis siellä Venäjällä matkustaessa ei ollut mitään, mikä olisi minua henkilökohtaisesti häirinnyt. Ihan samalla tavalla kuin ei vaikka Turkissa, Egyptissä, Intiassa, Meksikossa jne... Toivottavasti ymmärrätte, mitä tarkoitan.
Olen käynyt, tästä on aikaa, joskus 1990-luvun jälkipuoliskolla taisi olla. Monessa paikassa. Vanhanaikainen oli jo silloin, kuin olisi hypännyt 40-50 vuotta ajassa taaksepäin. Liikennekulttuuri kauheaa. Moskovassa hemmetisti rumia betonisia kerrostaloja, joissa kaikissa oli erinäköiset parvekkeet. Kun juna halkoi maaseutua näkyi laaja lakeus ja pieniä pirttejä vajonneena savimaahan, kyllä niissä mummot oli pihalla, joten asuttuna oli.
Monta mielenkiintoista juttua olisi, mutta en kerro kun olen niitä paljon puhunut ja joku helposti minut tunnistaisi, en lainkaan epäile, etteikö täällä ole kavereitakin langoilla.
Kävin tankkaamassa siellä pari vuotta, kunnes raja suljettiin. Olihan se aina vähän kuin aikamatka kun rajan ylitti. Venäläiset tullimiehet oli myös aina hieman pelottavia, koskaan ei tiennyt millä tuulella ne oli. Välillä kyllä ihan leppoisiakin, kerran ne jopa nauroi. 😃 Palaan kyllä varmaan vielä tankkausturistiksi, jos ja kun tilanne paranee. Sen verran hävytöntä on nämä bensan hinnat.
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt pari kertaa. Junalla kävin Viipurissa vihollisen varastamassa Karjalassa, vanhempieni ja isovanhempieni kotikaupungissa. Ankeaa oli ja köyhää. Mitään ei ollut korjattu vuosikymmeniin. Talot rapistuneita, puistot vailla hoitoa. Ihmiset ilottomia. Pyöreän tornin vessa oli kuvottava, paskaa pitkin seinää ja lattiaa. En voinut siellä asioida vaan pidättelin kunnes pääsin muualle tarpeilleni.
Pietarissa kerran kävin. Ihmiset ylpeitä ja röyhkeitä, tunnelma ankea. Hienot vanhat rakennukset, mutta huonossa kunnossa. Eremitaasin vanhat upeat parkettilattiat pilattu ja täynnä korkokenkien tekemiä koloja. Joka huoneessa joku kyllästynyt maatuska istuu nurkassa.
Nyt ei pidä myydä Pyterlahden marmoria yhtään palasta sinne korjauksiin.
On kyllä outoa ja likaista porukkaa.
En koe minkäänlaista tarvetta mennä ikinä käymään uudestaan. Toivon, että pysyvät siellä rajan takana kaikki.
Korjaaminen on kallista. Onhan heillä sitä historiaa käytettävänä; Suomesta se puuttuu.
Kerran. Ulan-Udessa, Irkutskissa, Olkhonin saarella Baikaljärvellä ja Jekaterinburgissa.
Kahdeksaan vuoteen en Suomen bensaa ostanut. Ensin korona lopetti ja nyt tämä huipennus. Voi joku vuosi vierähtää Suomi bensalla.
Kerran Moskovassa ja kerran Pietarissa
Ei ikinä enää
En. Ja minulle sanottiin lapsena, että Neuvostoliitolta tuli aikoinaan sellainen kanta, että jos sinne suvustani joku menee niin tulee arkussa paluumatkansa. En tiedä mikä niitä risoi. Mutta on minulla maatuska. Nyt olen jopa oppinut ymmärtämään maatuskan ajatuksen. Aina kun yhden mummon kuorii pois päältä niin sen sisältä löytyy aina vain pienempi mummo täynnä tyhjää. Vahvaa symboliikkaa niissä.
Olin opiskelijavaihdossa Pietarissa. Aika antoi paljon ajattelemisen aihetta ja avasi silmiä naapurimaan arkitodellisuuden suhteen.
Olen käynyt satoja kertoja, tosin vain rajan läheisyydessä tankkaamassa.
Vierailija kirjoitti:
En. Venäjälle tarvitsi ennen koronaa kalliin (n. 100€) viisumin, jolla sai jo lennot johonkin Eurooppaan. Juuri koronaa ennen tuli e-viisumi selvästi halvemmalla, mutta vastuullisena en korona-aikana ole matkustellut. Ja nyt sitten ei tulisi mieleenkään lähteä tuonne jo siitä syystä, että luottokortit ei toimi.
Viisumin sai alle 40 eurolla, vuoden viisumin (voi käydä niin monta kertaa kuin haluaa kunhan on enintään 180 vrk vuodessa Venäjällä) hiukan yli sadalla eurolla.
E-viisumi oli täysin ilmainen.
Monta kertaa on käyty ja matkailu jatkuu meidän osalta ihan normaalisti. Ollaan käyty Karjalassa, Pietarissa, Moskovassa, Nizny Novgorodissa, Jekaterinburgissa, Kazanissa, Permissä, autolla ollaan ajettu Etelä-Venäjälle asti jne. Mitään ongelmia ei ole koskaan ollut, venäläiset on todella ystävällisiä ihmisiä.
Harmi että moni suomalainen on niin ennakkoluuloinen, Venäjällä on vaikka mitä nähtävää ja matkailumaana on paljon monipuolisempi kuin vaikka Kreikka tai Espanja.
Olen käynyt Viipurissa, Terijoella ja Laatokan rannalla. Pappojen kanssa kuljettiin vanhoilla sotapoluilla. Harmi että olin silloin niin nuori, että osa historian tiedosta ja tarinoista jäi unholaan.
Olen käynyt useamman kerran. Ei minulla ole pahaa sanottavaa ihmisistä tai mistään muustakaan.