Voisiko korvessa elää lähes omavaraisesti?

Suomen ilmasto ei mahdollista omavaraisuutta. Jossain Länsi-Afrikassa voi asua savimajassa kun läpi vuoden joku sato on aina kypsä. Ei tarvita edes vetojuhtia kun ei ole turvetta maassa. Naiset kuokkivat pellon pienin lapsi selässään kuten viimeiset 10 000 vuotta.

Itsellänikin on ollut haaveita omavaraisuudesta, siksi tähän ketjuun vastasinkin. Jos elämä olisi mennyt toisin, asuisin varmaan tuolla isovanhempieni pientilalla kalaisan järven rannalla. Ja jos tulee katastrofi, sota tai luonnonmullistus... olen tätä asiaa siltäkin kannalta pohtinut. 

Omavaraisuus idealistisena irrottautumisena yhteiskunnasta ei oikein toimi, mutta onhan nykyisin valtavasti enemmän turvaverkkoja toteuttaa omavaraisuuden ideaa. Jos saa tukia tai eläkettä, on käytössä vähän rahaa ostaa lääkkeitä, mausteita ja vaatteita ja selviää myös katovuosista.

Tärkein on asua paikassa, missä on järvi (voi kalastaa) ja omistaa metsää sen verran, että saa polttopuita.  Isovanhemmillani oli 10 ha metsää ja polttopuuta yllinkyllin. Toinen on maalaji eli älä valitse asuinpaikkaa, missä on jäykkää savimaata. Sitä on erittäin vaikea viljellä käsipelillä ja mahdollisesti ilman eläinten lantaa. Talossa on oltava kunnollinen kellari, että sinne mahtuu kesän sato säilöttynä. Samaten talossa pitäisi olla valmiina omenapuita, viinimarjapensaita ja kunnolliset tulisijat. Myös hyvä oma kaivo tulee talossa olla. Jos eläimiä aikoo, on oltava paikka missä heinä säilyy eikä homehdu. Säilytystila ei saa olla liian tiivis (hyvät ladot ovat harvassa näin paaliheinän aikaan, joten navetan vintti on todennäköisemmin löydettävissä). 

Eläinten pito on vähän kaksipiippuinen juttu, koska niille hommattava syötävä teettää paljon töitä. Kala on proteiiniin helppo ratkaisu. Jos kuitenkin haluaa maitoa, suosittelen vuohta, koska se lypsää paljon vähemmällä. Märehtijät tuottavat myös lämpöä, joten jos niitä ottaa, voi ottaa myös kanoja. Navetan on syytä olla pieni, että lämpöä syntyy. Maatiaiskana kestää nolla-asteen, mutta ostorehua pitää olla, että ne munivat talvella ja ovat hyödyksi. Vanhat kanat voi syödä itse. Kaniinit ovat toinen vaihtoehto, ne syövät halvalla pelkkää heinää ja suolakivi. 

Jos heinää tekee koko kesän joutomailta joka päivä (kuten isoisäni teki), lisäksi tehdään kerppuja, niin yksi tai kaksi vuohta on ihan hyvä olemassa kasvimaan maanparannustakin ajatellen. Voi tehdä myös juustoa ja ostaa kauranolkea rahalla, mutta se on huomioitava, että talvella vuohi voi olla ummessa heikomman ravinnon tähden. Vuohien hoidossa on tärkeää sorkkaterveys eli se homma on opeteltava (puutarhasaksilla) - jalaton eläin on pian vainaja. On myös perehdyttävä pötsihäiriöiden hoitoon, jotta ne havaitsee ajoissa eikä tarvitse turvautua eläinlääkäriin. Hyvänlaatuinen olki maksaa itsensä takaisin. Jos eläinten käsittelystä ei ole kokemusta, ei eläimiä varmaan kannata hankkia. Silloin kaikesta tulee liian vaikeaa ja eläinten pito myös vaatii hyvän terveydentilan.

Syrjässä asumisessa on huomioitava myös lumityöt. Tässä auttavat tuet tai eläke, että naapurille voi maksaa siitä, että pitää tietä auki. Samaten raha auttaa tilapäisissä häiriöissä kuten siinä, jos tulee katovuosi. Isovanhempieni esimerkin mukaisesti painottaisin puolukan keräämistä, koska se säilyy todella hyvin. Jauhot kannattaa ostaa kaupasta, niiden viljely on kutakuinkin mahdotonta ja jauhot ovat halpoja. Kasvimaalla kannattaa panostaa helppoihin ja satoisiin kasveihin, kesällä voi syödä vihreää talvenkin edestä. 

Entä auto? Syrjäseuduilla ei ole mitään liikenneyhteyksiä, joten minä kyllä pitäisin autoa, vaikka se kallista onkin.  Toinen vaihtoehto on maksaa naapurille kyydeistä tai mennä taksilla. Välimatkoista riippuen taksi voi olla halvempi kuin oma auto, joten se pitää laskea. Oma viljelijäneläkkeeni ei ole kovin kummoinen, mutta autoa voisin kyllä pitää, jos tämä skenaario tulee ajankohtaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä ajattelit ruokkia ne kanat ja lampaat? Kai sinulla hevonen, jolla pääset käväisemään kaupassa, kun kauraa ja heinää voit tuottaa itse, mutta polttoaineen hankkiminen johonkin muuhun kulkuneuvoon maksaa. 25 km edestakaisin ei ole matka eikä mikään ripeälle hevoselle.

Ilman sähköä varmaan ajattelit pärjätä. Onhan sinulla varmasti tarpeeksi puuta lämmityksen, ja hyvä piisi, joka myös valaisee valkoiseksi kalkittua pirttiäsi pitkinä talvi-iltoina?

Oravannahoilla ja kapahauilla täällä on ennenkin vaihdettu suolaa ja sokeria, jotka ovat olleet välttämättömiä elintarvikkeitten säilytykseen. Kai sinulla on koira, aseita ja metsästysluvat.

Ei minun isovanhemmillani ollut metsästyslupia eivätkä metsästäneet. Kalaisa järvi varmisti proteiinin. Omavaraisuus on nykytermi, eihän tuolloin ko. elämätapa ollut mikään harvinainen eli monet muutkin elivät ilman sähköä, autoa ja vakituisia tuloja. Isoäitini oli hyvin köyhästä perheestä, joka kulki talosta taloon ompelijana asuen siellä talvet isoäidin kanssa. Pienessä omassa mökissä oli maalattia. Mies oli lähtenyt Amerikkaan ja jäänyt sille tielleen. Siinä mökissä elettiin, vaikkei ollut eläimiä, omaa metsää (polttopuut) eikä kovin suurta kasvimaatakaan, elettiin, kun muutakaan mahdollisuutta ei ollut. Omavaraistalous perustuu vaihtokauppohin eli ompelutöistä vastineeksi sai asua muiden luona lämpimässä talven, isovanhemmat puolestaan kulkivat asioille naapurien hevoskyydeillä tai autolla. Myöhemmin tuli bussi. Polkupyörällä isoisä oppi ajamaan vasta eläkeikäisenä. 

Näistä kaavailuista näkee, että kuvaamani elämäntapa on lähes kaikille vieras, vaikkei 1800-luvun lopusta ja vuosisadan vaihtumisesta niin kauan ole. Naapureiden kanssa vaihdantataloutta ei nykyisin juuri ole (esimerkiksi hevosta lainattiin jotain työpanosta tai ruokaa vastaan peltotöihin), jolloin kuvitellaan, että aivan kaikki tarvittava on oltava itsellä. Toisaalta nykyisin syrjäseudulla ei välttämättä ole naapureita eikä omavaraisella taitoja mitä tarjota naapuriavusta vastineeksi. 

Ei piikominen tai renkinä eläminen ole omavaraisuutta sen enempää kuin muukaan työ.

Piikominen ja renkinä oleminen ei liittynyt viestiini mitenkään. Isoäitini äiti oli ompelija, siis käsityöläinen, jonka syöksi köyhyyteen miehen katoaminen maisemista. Onneksi lapsia oli vain yksi. Tällaista kiertelevää ammattikuntaa oli muitakin, ompelija ehkä tavallisin. Ompelija teki talossa kaikki työt koneineen (kone on vieläkin käyttökuntoinen) ja siirtyi sitten seuraavaan taloon. Palkaksi tuli elatus ja vähän rahaa. Kierrettiin myös markkinoilla myymässä.

Tuollainen yhteiskunta puuttuu kokonaan nykyisin, yhteisöllisyys, missä erilaisia taitoja ja hyödykkeitä vaihdetaan.

Koko nykyinen elämäntapa ja elinkeinorakenne perustuu vaihdantatalouteen. Mitä tulee toisen kotona tehtävään työhön, jossa asutaan toisen kotona on toki vähentynyt. Siihenhän piikominen perustuu. Piika ei omistanut omaa kotia vaan asui talossa, jossa teki työnsä.

Nyky-yhteiskunnan vaihdanta perustuu rahaan. Kuvaamallani ajanjaksolla rahaa oli enemmälti vain varakkailla ihmisillä, mutta suurin osa ihmisistä eli tavalla, mihin koetetaan nyt ympätä nykyajan ajatusta omavaraisuudesta. Se nähdään pakona nykyajasta, vaikka tuollainen elämäntapa muodostuu hyvin vaikeaksi, jos siitä miinustetaan muiden ihmisten kanssa tehty yhteistyö.

Jostain syystä koetat nyt sekoittaa asiaa puhumalla jatkuvasti piikomisesta. Kahden kolmen viikon asuminen toisessa talossa ompelutyöt tehden ei ole piikomista. Vastaavanlainen ammatti oli läkkiseppä eli he eivät olleet mitään piikoja tai renkejä, vaan normaali käsityöläisammatti. Tuon ajan yhteiskunnasta on kyllä olemassa tietokirjoja, jos tahdot tutustua. 

Tämä omavaraisuuskäsite ei ole ilmeisestikään kovin selkeä keskustelijoille. Jos se ymmärretään siten, että rahaa ei lainkaan käytetä eikä mitään osteta, niin yksinäinen ihminen tuskin voi pitkään sillä tavalla elää. Nykyihminen tarvitsee rahaa ja onhan se nyt fiksumpaa myydä tuotteita/palveluja tai käydä töissä muutama tunti viikossa voidakseen ostaa hankalasti valmistettavia tarvikkeita ja ruokaakin. Tiloissa on valtavia eroja sijainnista riippuen. Jos ympäröivä maasto on hyvinhoidettua kangasmetsää jossa marjat viihtyvät ja lähellä kalaisa vesistö, taajama jossa palvelut, avuliaita naapureita ja ansaintamahdollisuuksia kohtuumatkan päässä niin voi verrata paikkaan jossa maasto on vaikeakulkuista ryteikköä, alavaa jossa halla vie satoja pitkin kesää, runsaasti kyykäärmeitä, purema voi tuottaa koko kesän työkyvyttömyyden, pitkä matka palveluihin ja ei naapureita tai huonot naapuruussuhteet ja niin edelleen. Lapsuudestani muistan naisen, joka kiersi kyliä pyörällä ja hieroi kylän emännät palkkaa vastaan. Asiakkaita riitti ja ilmeisesti se oli kannattavampaa kuin täys omavaraisuus kynttilöitä ja saippuoita myöten itse väsäten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelit syödä, jos kalaa ei tule ja potut jäävät kitukasvuisiksi? Esimerkiksi meillä harrastetilalla saatiin viime kesänä noin 1/10 siitä sadosta, mitä normaalisti saadaan. Normaalisadolla riittää omaan käyttöön perunat koko vuodeksi. Toki emme syö joka päivä perunaa niin kuin omavaraisena pitäisi tehdä, koska pasta ja riisi eivät ole vaihtoehtoja. 

Jos teillä on vettä käytössä kastelemalla perunoita olisitte saaneet kaikkien aikojen ennätys sadon.

Tämän takia talo järven rannalla on tärkeää eli kasteluvettä on saatavana.

Sellainen menneiden aikojen pienviljely ei ole ollut täysin omavaraista Suomessa ikinä! Elämäntyyli on vaatinut ympärille muita ihmisiä jotka elää samalla tavalla. Ihmiset on eläneet kyläyhteisöissä joissa on autettu naapuria. Täysin ilman ulkopuolisten apua eläminen on tosi paljon vaikeampaa kuin osana pienviljelijöinen paikallista yhteisiöä.

Sama juttu metsästäjä keräilijöiden kanssa. Kauan aikaa sitten jo kivikaudella ihmiset on käyneet kauppaa ja erikoistuneet tekemään asioita. Joku on osannut tehdä nuolenkärkiä, joku toinen jousipyssyjä ja kolmas on ollut taitava metsästäjä. Jos meinaa tehdä kaiken yksin niin on erittäin vaikea olla riittävän tehokas kaikessa työssä. Eikä edes riitä aika sellaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Suomen ilmasto ei mahdollista omavaraisuutta. Jossain Länsi-Afrikassa voi asua savimajassa kun läpi vuoden joku sato on aina kypsä. Ei tarvita edes vetojuhtia kun ei ole turvetta maassa. Naiset kuokkivat pellon pienin lapsi selässään kuten viimeiset 10 000 vuotta.

Eipä tuolla kasva juuri mikään eli kuolleisuus on aikamoista. Ei ole vettä eikä hyvää maata. Ennemmin Suomessa pärjää, hätätilassa voi kerätä vaikka oksia metsästä polttopuiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan kovaa työtä siellä saa tehdä.

mutta niinkuin aina kaikille sanon elämä on lyhyt, unelmat pitää toteuttaa ja elää niinkuin itsestä hyvältä tuntuu.

Kokeilemiseesa ei häviä mitään!

Juuri näin

Ja antaa itselle se armo, että esim. säilömiseen saattaa tarvita muutakin kuin omavaraisuutta, koska esim. energian tuottaminen ei usein yksityiseltä ihmiseltä onnistu. Toki ilman sähköjä ja vettäkin voi elää.

Jos ajatellaan, että olisi 100% omavarainen, säilöminen menisi hankalaksi. Sokeria, suolaa ja etikkaa kun ei olisi. 

Lähes kaikkea voi säilöä kuivaamalla. Työlästä, mutta toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan kovaa työtä siellä saa tehdä.

mutta niinkuin aina kaikille sanon elämä on lyhyt, unelmat pitää toteuttaa ja elää niinkuin itsestä hyvältä tuntuu.

Kokeilemiseesa ei häviä mitään!

Juuri näin

Ja antaa itselle se armo, että esim. säilömiseen saattaa tarvita muutakin kuin omavaraisuutta, koska esim. energian tuottaminen ei usein yksityiseltä ihmiseltä onnistu. Toki ilman sähköjä ja vettäkin voi elää.

Jos ajatellaan, että olisi 100% omavarainen, säilöminen menisi hankalaksi. Sokeria, suolaa ja etikkaa kun ei olisi. 

Lähes kaikkea voi säilöä kuivaamalla. Työlästä, mutta toimii.

Työlästä? Ostin kolme vuotta sitten tarjouksesta kuivurin, maksoi noin 40 euroa ja on ollut kovassa käytössä. Sieniä olen kuivannut, omenanviipaleita ja hedelmiäkin voisi kuivata talven varalle. Tosi hyvä ostos! Ei vie sähköä juuri lainkaan.

Kannattaa muistaa, että ne asuinalueet jotka soveltuu parhaiten maanviljelyyn ja omavaraiseen elämään on ollut myös ensimmäisenä ihmisten asuttamia. Jos joku alue on täysin asumatonta niin siihen on yleensä hyvä syy olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että ne asuinalueet jotka soveltuu parhaiten maanviljelyyn ja omavaraiseen elämään on ollut myös ensimmäisenä ihmisten asuttamia. Jos joku alue on täysin asumatonta niin siihen on yleensä hyvä syy olemassa.

Aivan, asumattomilla lakeuksilla elävät paimentolaiset, Suomessa siis saamelaiset. Poromiehiltä ja -naisilta varmaan onnistuisi vieläkin. Kuivattua lihaa, marjoja, lämmin vaatetus ja kalastus. Onhan maapallolla pärjätty aina ennen sähköjä ja mukavuuksiakin, mutta ne taidot ovat suurimmalta osalta kadonneet. Ja sitten ei voi olettaa, että aina olisi kovin mukavaa, vaan epämukavuuden sietokykyä on oltava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että ne asuinalueet jotka soveltuu parhaiten maanviljelyyn ja omavaraiseen elämään on ollut myös ensimmäisenä ihmisten asuttamia. Jos joku alue on täysin asumatonta niin siihen on yleensä hyvä syy olemassa.

Aivan, asumattomilla lakeuksilla elävät paimentolaiset, Suomessa siis saamelaiset. Poromiehiltä ja -naisilta varmaan onnistuisi vieläkin. Kuivattua lihaa, marjoja, lämmin vaatetus ja kalastus. Onhan maapallolla pärjätty aina ennen sähköjä ja mukavuuksiakin, mutta ne taidot ovat suurimmalta osalta kadonneet. Ja sitten ei voi olettaa, että aina olisi kovin mukavaa, vaan epämukavuuden sietokykyä on oltava.

"Suomessa suurporonhoito yleistyi vasta 1800-luvun loppupuolella."

Poronhoito oli saamelaisille siirtymistä pois omavaraisuudesta. Sitä ennen saamelaiset on eläneet metsästämällä ja kalastuksella. Pienissä määrin poroja on ollut, mutta ei sillä tapaa pääelinkeinona. Poronhoito on yleistynyt vasta kun sitä lihaa on kasvatettu myyntiin. Saamelaiset myy/myi poronlihaa sun muuta ja ostaa niillä rahoilla muuta ruokaa ja tarvikkeita. Ei se ole omavaraisuutta vaan jotain ihan muuta.

Tottakai. Pitää osata ja viitsiä tehdä työtä koko ajan.

Kännykän näprääminen jää pois.

Vierailija kirjoitti:

Ja millä ruokit kanat ja lampaat?

Korpi pitää ensin raivata kuokalla ja auralla, kylvää siihen viljaa ja kun vilja on tuleentunut,  varstoilla erotetaan jyvät akanoista. Siinäpä sitten kanoille ruokaa lampaille tietysti täytyy viljellä heinää. Heinä niittää ja kuivata seipäillä pitkän talevn varalle. Kalastaminen on hyvä apu, kala on tervellistä. Marja kannattaa kerätä myös talven varalla, jos ei ole kellaria, pitää kaivaa kunnon maakuoppa.

Jyvistä voi kivien välissä jauhaa jauhoa, josta saa paljon ruokaa, puuroa, velliä ja leipää. Syksyllä voi lampaan tai pari pistää lihoiksi.

Jatkan seuraavassa osassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja millä ruokit kanat ja lampaat?

Korpi pitää ensin raivata kuokalla ja auralla, kylvää siihen viljaa ja kun vilja on tuleentunut,  varstoilla erotetaan jyvät akanoista. Siinäpä sitten kanoille ruokaa lampaille tietysti täytyy viljellä heinää. Heinä niittää ja kuivata seipäillä pitkän talevn varalle. Kalastaminen on hyvä apu, kala on tervellistä. Marja kannattaa kerätä myös talven varalla, jos ei ole kellaria, pitää kaivaa kunnon maakuoppa.

Jyvistä voi kivien välissä jauhaa jauhoa, josta saa paljon ruokaa, puuroa, velliä ja leipää. Syksyllä voi lampaan tai pari pistää lihoiksi.

Jatkan seuraavassa osassa.

Pellon raivaaminen käsin on ihan s--tanan kovaa työtä! Eikä se metsä multavaksi peltomaaksi muutu sillä, että puusto kaadetaan ja kivet raivataan sivuun. Siihen pitää saada paksu kerros kunnollista multaa. Viljan viljely huonossa maassa on toivotonta.

Sen jälkeen seuraava ongelma on rikkakasvit. Käsinkö ajattelit viljapellon kitkeä? Siinä saa kykkiä koko kesän pellolla kitkemässä, eikä siltikään työ lopu kesken.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen harkinnut muuttoa mökille, kyllä ainakin itse ajattelisin että siellä voisi elää lähes omavaraisesti. Kyllähän esim 1930 luvulla moni on tällaista elämää elänyt. Miksei siis nytkin se olisi mahdollista.

Jaa. Mitä kaikkia kotieläimiä ottaisit? Pari lehmää, kanoja ainakin, sikoja myös. Hevonen olisi välttämätön liikkumiseen, koska autoahan ei voisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan kovaa työtä siellä saa tehdä.

mutta niinkuin aina kaikille sanon elämä on lyhyt, unelmat pitää toteuttaa ja elää niinkuin itsestä hyvältä tuntuu.

Kokeilemiseesa ei häviä mitään!

Juuri näin

Ja antaa itselle se armo, että esim. säilömiseen saattaa tarvita muutakin kuin omavaraisuutta, koska esim. energian tuottaminen ei usein yksityiseltä ihmiseltä onnistu. Toki ilman sähköjä ja vettäkin voi elää.

Jos ajatellaan, että olisi 100% omavarainen, säilöminen menisi hankalaksi. Sokeria, suolaa ja etikkaa kun ei olisi. 

Lähes kaikkea voi säilöä kuivaamalla. Työlästä, mutta toimii.

Työlästä? Ostin kolme vuotta sitten tarjouksesta kuivurin, maksoi noin 40 euroa ja on ollut kovassa käytössä. Sieniä olen kuivannut, omenanviipaleita ja hedelmiäkin voisi kuivata talven varalle. Tosi hyvä ostos! Ei vie sähköä juuri lainkaan.

Tässä puhuttiin omavaraisuudesta. Kaupasta ostettu kuivuri ei ole sitä, ei myöskään verkosta tuleva sähkö siihen.

Täysi omavaraisuus on mahdottomuus, mutta tokihan voi pyrkiä tavallista suurempaan omavaraisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että ne asuinalueet jotka soveltuu parhaiten maanviljelyyn ja omavaraiseen elämään on ollut myös ensimmäisenä ihmisten asuttamia. Jos joku alue on täysin asumatonta niin siihen on yleensä hyvä syy olemassa.

Aivan, asumattomilla lakeuksilla elävät paimentolaiset, Suomessa siis saamelaiset. Poromiehiltä ja -naisilta varmaan onnistuisi vieläkin. Kuivattua lihaa, marjoja, lämmin vaatetus ja kalastus. Onhan maapallolla pärjätty aina ennen sähköjä ja mukavuuksiakin, mutta ne taidot ovat suurimmalta osalta kadonneet. Ja sitten ei voi olettaa, että aina olisi kovin mukavaa, vaan epämukavuuden sietokykyä on oltava.

"Suomessa suurporonhoito yleistyi vasta 1800-luvun loppupuolella."

Poronhoito oli saamelaisille siirtymistä pois omavaraisuudesta. Sitä ennen saamelaiset on eläneet metsästämällä ja kalastuksella. Pienissä määrin poroja on ollut, mutta ei sillä tapaa pääelinkeinona. Poronhoito on yleistynyt vasta kun sitä lihaa on kasvatettu myyntiin. Saamelaiset myy/myi poronlihaa sun muuta ja ostaa niillä rahoilla muuta ruokaa ja tarvikkeita. Ei se ole omavaraisuutta vaan jotain ihan muuta.

Miksi täällä ei voi keskustella normaalisti, vaan joka viestistä pitää löytää jotain vänkäämistä? Enhän minä väittänyt, että poromiehet nykyään elävät omavaraisesti ja ovat paimentolaisia, vaan arvelin, että heillä voisi olla taitoja, mitä paimentolaisena tarvittaisiin kuten vaikkapa tuo lihan kuivaaminen, tunturissa liikkuminen jne. Eli samaan tapaan kuin maanviljelijöillä on osaamista erilaisiin hommiin mitä omavaraisuudessa tarvittaisiin. Siinä tarvitaan aika paljon tietoja ja taitoja, mitä monilla ei enää ole. 

Maailmassa on vielä paimentolaisiakin, jotka pääasiassa elävät kuten ennenkin, mutta pohjoisella pallonpuoliskolla vähemmän. Ihan kiinnostavia dokumentteja olen nähnyt Mongoliasta tämän aiheen tiimoilta. Tekisi mieli joskus käydä ratsastusreissulla tuolla.

Kannattaa muistaa, että naapureiden tehtävänä ei ole mahdollistaa omavaraisuuttasi eli heillä ei ole velvollisuutta tarjota apua tai tulla talkoisiin. Paikallinen naapuruussysteemi pohjautuu vastavuoroisuuteen eikä siihen, että jatkuvasti ollaan yhtä auttamassa. Jos uudella tulijalla ei ole mitään "vaihdantakelpoista taitoa", niin aika äkkiä naapureiden auttamisinto laantuu.

Vierailija kirjoitti:

Suomen ilmasto ei mahdollista omavaraisuutta. Jossain Länsi-Afrikassa voi asua savimajassa kun läpi vuoden joku sato on aina kypsä. Ei tarvita edes vetojuhtia kun ei ole turvetta maassa. Naiset kuokkivat pellon pienin lapsi selässään kuten viimeiset 10 000 vuotta.

Suomen ilmastossa on elänyt omavaraisia ihmisiä jo kivikaudella. Ei ole ollut läheskään yhtä helppoa kuin Afrikassa, mutta eläneet ovat. Vaihdantatalous oli silloin aika heikkoa, kun oli niin vähän muita ihmisiä, joiden kanssa olisi voinut mitään vaihtaa.

Onko kukaan miettinyt, kuinka monen erilaisia taitoja omaavan yksilön ryhmä täällä tulisi omavaraisesti toimeen?