Voisiko korvessa elää lähes omavaraisesti?

Katsokaa tanskalaista maajussia, saatte vähän käsitystä minkä maa-alan tarvii kun perhe elää osittaisesta omavaraistaloudessa. Ei ole suurensuuri alat. Olen tilalla käynyt, Toki hänkin on osittain, mutta niinpä taisi tarkoittaa kysyjäkin.

Työtä se vaatii, mutta ei mikään mahdottomuus. Enne niitä kutsuttiin pienviljelystiloiksi ja usein lisätuloa hankittiin myymällä maitoa, voita, ja viljaa jos jäi.

Nykyään ei ole mahdollista mutta itsellehån saa kasvattaa jos haluaa, edelleen työtä vaatii mutta maa kasvaa. Johan se on kumma ajatus, että suurviljelijälle vain kasvaisi sato.

Kyllä me pärjäämme omin perunoin ja juureksin läpi talven, kellari on erinomainen. Marjat pakastetaan ,vihreä talvella ostetaan, kesällä kaikki saadaan pellosta.

Omppujakin saadaan joka vuosi, saa kaikki naapuritkin siis meiltä, vissiin ollaan sit ainoa tila jonka omput säästyy taudeilta. 🤗

Kananmunia ei tarvitse ostaa, eikä lampaan ja sianlihaa. Lehmiä ei ole enää, joten maito ostetaan, ennen oli kaksi, mutta heinäntekoon ei enää tässä iässä viitsi. Töissä on käyty vieraalla aina, lehmät hoidettiin aamulla ennen töitä ja illalla töiden jälkeen, kaksi lehmää ei kummoista aikaa vie.

Mitä ihmettä te oikein omavaraistaloudessa ajattelette, 1000 hehtaarin tilaako.

Jos eläimiä hankkii (kanoja, lampaita, vuohia, kaneja), niin ne pitää pystyä myös itse teurastamaan (syrjäseudulla ei välttämättä ole teurastajaa lähistöllä) tai hätätilanteessa lopettamaan, jos eläin kärsii. Kettu voi viedä kanan kevyesti suojatusta kanakopista tai pellolla susi raadella lampaan. 

Kesäkanoilla voi kokeilla yhden kesän ja palauttaa syksyllä kanat omistajalleen. 

On totta että 100% omavarainen ei voi olla.

Esim mahdolliset lääkkeet, wc-paperi.

Mutta esim ruoan pystyy tuottamaan lähes omavaraisesti. Suolaa ja sokeria pitää kuitenkin ostaa.

Vaatteita ei ole järkeä tehdä itse, niitä saa kaupasta nykyään todella halvalla.

Mutta jos tulee vähällä toimeen, eikä tarvitse kaikkia uusia tavarahienouksia,pärjää varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhempani elivät aika lailla omavaraisesti vielä 70-luvun alussa, sähköjäkään ei ollut. Ruuat säilyivät kellarissa ja kaivoon tehdyssä kylmähyllyssä. Talo on kalaisan järven rannalla.

Omavaraisuus edellyttää todella paljon taitoja. En varmaan kykenisi täyteen omavaraisuuteen, vaikka olen ammatiltani maanviljelijä. Eläimistä vuohi olisi järkevin valinta.

Lisään ylläolevaan viestiini, että ei omavaraisuus ihan mahdotontakaan ole, mutta esteeksi voisi muodostua nykyihmiselle se, että mukavuuksia ja erilaisia ruokia ei ole, kun ei ole liiemmin rahaa.

Isovanhemmiltani ei silti tuntunut puuttuvan elämästä mitään, he lukivat, tekivät käsitöitä talvisin ja kesällä tekivät todella paljon töitä. Jo heinänteko käsin vaati pitkien matkojen kulkemisen, koska peltoa oli vain kolme hehtaaria ja siellä kasvoi perunaa ym. perusvihanneksia, suomenkarjan pari lehmää laidunsivat metsässä. Rahaa tuli voista ja juustosta, jota myytiin sekä käsitöiden tekemisestä. Minun aikanani ei enää ollut kesäpossua, joten lihaa ei syöty, mutta kalaa päivittäin. Kalaa, perunaa, sipulia ja ruisleipää oli ruokavalio pääasiassa, puolukkasurvosta ja viinimarjamehua. Sieniä he eivät syöneet lainkaan. Mustikoita ei säilötty, vaan syötiin sellaisenaan.

Isovanhempani olivat hartaita uskovaisia ja erittäin hienoja ihmisiä. Muistelen heitä lämmöllä, he huolehtivat minusta hyvin eikä mistään ollut puutetta. Asuin siellä lapsena ja opin monta tietoa ja taitoa, joita voisin käyttää hyväkseni, jos joutuisin elämään omavaraisesti ilman sähköä. Se talo on minun nykyään ja siellä voi elää omavaraisesti järven ansiosta. 

Vaatteista vielä sen verran, että eihän ihminen tarvitse paljon vaatteita. Pari arkivaatekertaa ja juhlavaate, saappaat ja pikkukengät. Mausteista heillä oli käytössä suola ja maustepippuri sekä sokeri. Ne tietysti ostetiin kaupasta ja joskus myös herkkuja kuten makkaraa ja jäätelöä. Loppujen lopuksi ihmiset eivät ihan hirveästi tarvitse kaikkea. Radio oli heillä ja toimii muuten edelleen se sama radio 50-luvulta (kun viimeksi kokeilin)!

Lue Laura Gustavfsonin Korpisoturi ja mieti uudestaan!

Kovalla työllä varmaan onnistuu, ei kokonaan. Rahaa tarvitsee kiinteistöveroon, jonkin verran esim. lääkkeisiin, terveyskeskusmaksuihin, sähkö helpottaa elämistä ja nykyään pitäisi olla varmaan nettikin mm. laskujen maksuun ja kasvatusohjeiden googlailuun. Siihen riittänee pelkkä puhelinkin nettiliittymällä.

Jotain ruokaakin varmasti tarvitsee ostaa jossakin vaiheessa.

Vaatteita sullakin on muutamaksi vuodeksi, ei niiden ulkonäöllä siellä pellolla ja klapihommissa ole niin väliä.

Omenapuita kannattaa olla eri lajikkeita, kypsyvät eri aikaan ja jos jonkun sato epäonnistuu joku vuosi, niin toisen onnistuu. Eikä niitä rupisiakaan hukkaan heitetä, hyvät osat voi vaikka kuivata.

Minä olen kissani kanssa asunut jo 7 vuotta omavaraistaloudessa. Kaikki on sujunut ihan helposti!

Millä ajattelit ruokkia ne kanat ja lampaat? Kai sinulla hevonen, jolla pääset käväisemään kaupassa, kun kauraa ja heinää voit tuottaa itse, mutta polttoaineen hankkiminen johonkin muuhun kulkuneuvoon maksaa. 25 km edestakaisin ei ole matka eikä mikään ripeälle hevoselle.

Ilman sähköä varmaan ajattelit pärjätä. Onhan sinulla varmasti tarpeeksi puuta lämmityksen, ja hyvä piisi, joka myös valaisee valkoiseksi kalkittua pirttiäsi pitkinä talvi-iltoina?

Oravannahoilla ja kapahauilla täällä on ennenkin vaihdettu suolaa ja sokeria, jotka ovat olleet välttämättömiä elintarvikkeitten säilytykseen. Kai sinulla on koira, aseita ja metsästysluvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti ajatellaan aika naiivin romanttisesti että kerätään marjoja ja kasvatetaan perunoita.

Niitä saa oikeasti kerätä ja kasvattaa ihan saatanasti jotta riittäisi.

Ihan vaikka peruna. Ajattele että jos syöt 2 perunaa päivässä, pitäisi satoa saada yli 700 perunaa.

No hiukan nyt malttia tollo.

Minä olen syntynyt 1955, kun olin lapsi, meillä kasvatettiin itse syömäperunat, ei mikään hemmetin iso pelto ollut, riitti kuuden hengen perheelle, kellari oli huono ja siksi keväästä oli ostoperunat ja kellarissa itäneet pantiin maahan uutta kasvamaan. Jos olisi hyvä ja tilava kellari, niin kyllä perunat ja kasvikset olisi helppo viljellä, marjat poimia. Puolukka säilyy survottuna talven, mustikka pitäisi pakastaa, tai keittää hilloksi, toki ravintoarvot kärsii keitosta. Viljaa voisi yrittää viljellä myös, leipää ja puuroa varten.

Mutta toki niinkin pärjää, että ostaa jauhot isossa erässä, niin ennenkin tehtiin, isäni kotona oli iso perhe, pappa haki (osti) hevosella jauhosäkin myllyltä, nykyään saman voi hakea kaupasta, kyllä ne tilaa kun pyydät.

Siitä vaan yrittämään.

Et ole tainnut aikuisena maalla käydä, kun kuvittelet, että viljely on jotenkin helppoa. Selviäisi toki ihan uutisiakin lukemalla, miten kannattamatonta maanviljely monin paikoin on. Kasvit kun eivät automaattisesti (tai varsinkaan ilman kovaa työtä) kasva tuottoisasti. Ja siinä saa kyllä tolkuttomasti kerätä, jos aikoo koko vuodeksi marjat saada yksin poimittua kaiken muun viljelytoiminnan, kalastuksen, eläintenhoidon jne. ohella. Ei riitä vuorokaudessa tunnit sellaiseen. 

No juu en, olen vain maatalon emäntä. 😂

Kerroin vain lapsuudesta kun nykyään meillä on kaikki niin suurta että sitä ei voi verrata omavaraistoimintaan.

Peruna kasvaa hyvin hoidetussa maassa ihan itsekseen, multaa vain pari kertaa niin hyvä tulee, ei sitä peltoa yhden hengen syöntiä varten kovin suurta alaa tarvitse. Istutukseen ja ja nostoon riittää n. 12 tunnin työ, siis yhteensä. Porkkanat ja muut juurekset kylvetään käännettyyn maahan ja harvennetaan ja kitketään, viikonlopussa käy kyllä viljelykset läpi, toki tehdä pitää, ei vain maata sohvalla. Minulla on isot kasvimaat kesäisin, että usko minua, minä tiedän.

Marjoja käymme poimimassa yleensä kolmena viikonloppuna, puolukoita poimii ämpärin täyteen alle tunnissa, mustikoita myös. Viinimarjat ja omput otamme pihasta, saa siinä istua muutaman tunnin pensaassa. Ja sitten ne pitää tietty siivota ja pakastaa. Jos on muutama lama (meillä on joka kesä) niineipä niitä kauheasti hoideta, ruoantähteet viedään ja aitaus siirretään, jotta saavat uuden ruohopläntin. Vettä viedään tietysti. Kanoille nakellaan rehua ja kerätään munat, niitäkin huushollissa löytyy. Sikakin on joskus, sille annetaan ruokaa ja vettä.

Sinulla on oudot kuvitelmat.

Hmm… mää keräsin toissa kesänä 2 litraa mustikoita poimijalla, ja siihen meni 2 tuntia. Ei ole mustikkaa tällä seudulla kovin hyvin. Puolukkaa voin kerätä ämpärillisen parissa tunnissa. Sitä täällä riittää. Punaherukat kerää meidän puskista kyllä parissa päivässä, mutta ei ne riitä kuin pariksi kuukaudeksi. Joinakin kesinä perunasato on niin pieni, että saadaan syödä kaikki itse (ei säilytetä kellarissa vaan suoraan pesun kautta kattilaan), joinakin se on niin suuri, että jaetaan muillekin. Silti käytössä aina sama neliömäärä maata. Porkkanat onnistuu todella vaihtelevalla menestyksellä. Joskus tulee enemmän kuin itse tarvitaan, viime vuonna ja sitä edellisenä niitä tuli vain muutama ja todella huono laatuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan omavaraisesti eläminen onnistunut Suomessa ennenkin. Jos olet valmis tekemään kovasti työtä ja tinkimään monesta mukavuudesta, kokeile ihmeessä.

Olethan tietoinen, että silloin ennen ihmiset kuolivat huomattavasti nuorempina kuin nykyisin eikä vähiten siksi, että ruokavalio oli kehno. Myös nälkä oli yleinen vieras niillä, jotka oikeasti elivät täysin omavaraisesti. Suomessa kun tuo kasvukausi ei ole kovin pitkä ja jos sattuu katovuosi kohdalle niin siinäpä sitten järsitään kynsiä talvella. 

Itselläni on tuttavapariskunta, joilla kauppaan on 30 km. Ovat kuitenkin jo eläkkeellä, joten ehtivät kesän marjastella, sienestää ja kalastelevat paljon. Heillä on isot pakasteet, jotka auttavat säilönnässa. On puutarha ja omenapuita. Aiemmin oli lampaita ja kanoja ja miettivät uudelleen niiden hankkimista. Mutta aika paljon pitää tehdä töitä, mutta nauttivat rauhallisesta pikkukylästä., missä enää muutama vakituinen asukas. Ja tosiaan kaikki mukavuudet on ja nykyaikaiset koneet nettiyhteyksineen jne.

Eli eivät ole omavaraisia. Tässähän oli nyt puhe omavaraisuudesta, ei yleisesti maalla elämisestä. 

En sitä väittänytkään, mutta hyvin vähän ostavat mitään kaupasta. Ja tietysti sähkö yms maksaa. Mutta asenteestahan kaikki riippuu. Ei siitä vielä niin kauhean kauan ole, kun ihmisillä ei ollut sähköä ja kaikki hoitui kuitenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Millä ajattelit ruokkia ne kanat ja lampaat? Kai sinulla hevonen, jolla pääset käväisemään kaupassa, kun kauraa ja heinää voit tuottaa itse, mutta polttoaineen hankkiminen johonkin muuhun kulkuneuvoon maksaa. 25 km edestakaisin ei ole matka eikä mikään ripeälle hevoselle.

Ilman sähköä varmaan ajattelit pärjätä. Onhan sinulla varmasti tarpeeksi puuta lämmityksen, ja hyvä piisi, joka myös valaisee valkoiseksi kalkittua pirttiäsi pitkinä talvi-iltoina?

Oravannahoilla ja kapahauilla täällä on ennenkin vaihdettu suolaa ja sokeria, jotka ovat olleet välttämättömiä elintarvikkeitten säilytykseen. Kai sinulla on koira, aseita ja metsästysluvat.

Ei minun isovanhemmillani ollut metsästyslupia eivätkä metsästäneet. Kalaisa järvi varmisti proteiinin. Omavaraisuus on nykytermi, eihän tuolloin ko. elämätapa ollut mikään harvinainen eli monet muutkin elivät ilman sähköä, autoa ja vakituisia tuloja. Isoäitini oli hyvin köyhästä perheestä, joka kulki talosta taloon ompelijana asuen siellä talvet isoäidin kanssa. Pienessä omassa mökissä oli maalattia. Mies oli lähtenyt Amerikkaan ja jäänyt sille tielleen. Siinä mökissä elettiin, vaikkei ollut eläimiä, omaa metsää (polttopuut) eikä kovin suurta kasvimaatakaan, elettiin, kun muutakaan mahdollisuutta ei ollut. Omavaraistalous perustuu vaihtokauppohin eli ompelutöistä vastineeksi sai asua muiden luona lämpimässä talven, isovanhemmat puolestaan kulkivat asioille naapurien hevoskyydeillä tai autolla. Myöhemmin tuli bussi. Polkupyörällä isoisä oppi ajamaan vasta eläkeikäisenä. 

Näistä kaavailuista näkee, että kuvaamani elämäntapa on lähes kaikille vieras, vaikkei 1800-luvun lopusta ja vuosisadan vaihtumisesta niin kauan ole. Naapureiden kanssa vaihdantataloutta ei nykyisin juuri ole (esimerkiksi hevosta lainattiin jotain työpanosta tai ruokaa vastaan peltotöihin), jolloin kuvitellaan, että aivan kaikki tarvittava on oltava itsellä. Toisaalta nykyisin syrjäseudulla ei välttämättä ole naapureita eikä omavaraisella taitoja mitä tarjota naapuriavusta vastineeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä ajattelit ruokkia ne kanat ja lampaat? Kai sinulla hevonen, jolla pääset käväisemään kaupassa, kun kauraa ja heinää voit tuottaa itse, mutta polttoaineen hankkiminen johonkin muuhun kulkuneuvoon maksaa. 25 km edestakaisin ei ole matka eikä mikään ripeälle hevoselle.

Ilman sähköä varmaan ajattelit pärjätä. Onhan sinulla varmasti tarpeeksi puuta lämmityksen, ja hyvä piisi, joka myös valaisee valkoiseksi kalkittua pirttiäsi pitkinä talvi-iltoina?

Oravannahoilla ja kapahauilla täällä on ennenkin vaihdettu suolaa ja sokeria, jotka ovat olleet välttämättömiä elintarvikkeitten säilytykseen. Kai sinulla on koira, aseita ja metsästysluvat.

Ei minun isovanhemmillani ollut metsästyslupia eivätkä metsästäneet. Kalaisa järvi varmisti proteiinin. Omavaraisuus on nykytermi, eihän tuolloin ko. elämätapa ollut mikään harvinainen eli monet muutkin elivät ilman sähköä, autoa ja vakituisia tuloja. Isoäitini oli hyvin köyhästä perheestä, joka kulki talosta taloon ompelijana asuen siellä talvet isoäidin kanssa. Pienessä omassa mökissä oli maalattia. Mies oli lähtenyt Amerikkaan ja jäänyt sille tielleen. Siinä mökissä elettiin, vaikkei ollut eläimiä, omaa metsää (polttopuut) eikä kovin suurta kasvimaatakaan, elettiin, kun muutakaan mahdollisuutta ei ollut. Omavaraistalous perustuu vaihtokauppohin eli ompelutöistä vastineeksi sai asua muiden luona lämpimässä talven, isovanhemmat puolestaan kulkivat asioille naapurien hevoskyydeillä tai autolla. Myöhemmin tuli bussi. Polkupyörällä isoisä oppi ajamaan vasta eläkeikäisenä. 

Näistä kaavailuista näkee, että kuvaamani elämäntapa on lähes kaikille vieras, vaikkei 1800-luvun lopusta ja vuosisadan vaihtumisesta niin kauan ole. Naapureiden kanssa vaihdantataloutta ei nykyisin juuri ole (esimerkiksi hevosta lainattiin jotain työpanosta tai ruokaa vastaan peltotöihin), jolloin kuvitellaan, että aivan kaikki tarvittava on oltava itsellä. Toisaalta nykyisin syrjäseudulla ei välttämättä ole naapureita eikä omavaraisella taitoja mitä tarjota naapuriavusta vastineeksi. 

Ei piikominen tai renkinä eläminen ole omavaraisuutta sen enempää kuin muukaan työ.

Olen haaveillut jo pitkään siitä, että voisin mennä asumaan jonnekin omavaraispaikkaan. Olisin valmis tekemään töitä, luopumaan ns. mukavuuksista jne. kunhan saisin olla rauhassa tämän yhteiskunnan painostukselta. 

Se ei vaan ole mahdollista, kun ei ole alkupääomaa, jolla tuon toteuttaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä ajattelit ruokkia ne kanat ja lampaat? Kai sinulla hevonen, jolla pääset käväisemään kaupassa, kun kauraa ja heinää voit tuottaa itse, mutta polttoaineen hankkiminen johonkin muuhun kulkuneuvoon maksaa. 25 km edestakaisin ei ole matka eikä mikään ripeälle hevoselle.

Ilman sähköä varmaan ajattelit pärjätä. Onhan sinulla varmasti tarpeeksi puuta lämmityksen, ja hyvä piisi, joka myös valaisee valkoiseksi kalkittua pirttiäsi pitkinä talvi-iltoina?

Oravannahoilla ja kapahauilla täällä on ennenkin vaihdettu suolaa ja sokeria, jotka ovat olleet välttämättömiä elintarvikkeitten säilytykseen. Kai sinulla on koira, aseita ja metsästysluvat.

Ei minun isovanhemmillani ollut metsästyslupia eivätkä metsästäneet. Kalaisa järvi varmisti proteiinin. Omavaraisuus on nykytermi, eihän tuolloin ko. elämätapa ollut mikään harvinainen eli monet muutkin elivät ilman sähköä, autoa ja vakituisia tuloja. Isoäitini oli hyvin köyhästä perheestä, joka kulki talosta taloon ompelijana asuen siellä talvet isoäidin kanssa. Pienessä omassa mökissä oli maalattia. Mies oli lähtenyt Amerikkaan ja jäänyt sille tielleen. Siinä mökissä elettiin, vaikkei ollut eläimiä, omaa metsää (polttopuut) eikä kovin suurta kasvimaatakaan, elettiin, kun muutakaan mahdollisuutta ei ollut. Omavaraistalous perustuu vaihtokauppohin eli ompelutöistä vastineeksi sai asua muiden luona lämpimässä talven, isovanhemmat puolestaan kulkivat asioille naapurien hevoskyydeillä tai autolla. Myöhemmin tuli bussi. Polkupyörällä isoisä oppi ajamaan vasta eläkeikäisenä. 

Näistä kaavailuista näkee, että kuvaamani elämäntapa on lähes kaikille vieras, vaikkei 1800-luvun lopusta ja vuosisadan vaihtumisesta niin kauan ole. Naapureiden kanssa vaihdantataloutta ei nykyisin juuri ole (esimerkiksi hevosta lainattiin jotain työpanosta tai ruokaa vastaan peltotöihin), jolloin kuvitellaan, että aivan kaikki tarvittava on oltava itsellä. Toisaalta nykyisin syrjäseudulla ei välttämättä ole naapureita eikä omavaraisella taitoja mitä tarjota naapuriavusta vastineeksi. 

Ei piikominen tai renkinä eläminen ole omavaraisuutta sen enempää kuin muukaan työ.

Koko termi on nykyaikainen. Siis ajatus siitä, että aivan yksin pitää pärjätä. Siihen yritin kiinnittää huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä ajattelit ruokkia ne kanat ja lampaat? Kai sinulla hevonen, jolla pääset käväisemään kaupassa, kun kauraa ja heinää voit tuottaa itse, mutta polttoaineen hankkiminen johonkin muuhun kulkuneuvoon maksaa. 25 km edestakaisin ei ole matka eikä mikään ripeälle hevoselle.

Ilman sähköä varmaan ajattelit pärjätä. Onhan sinulla varmasti tarpeeksi puuta lämmityksen, ja hyvä piisi, joka myös valaisee valkoiseksi kalkittua pirttiäsi pitkinä talvi-iltoina?

Oravannahoilla ja kapahauilla täällä on ennenkin vaihdettu suolaa ja sokeria, jotka ovat olleet välttämättömiä elintarvikkeitten säilytykseen. Kai sinulla on koira, aseita ja metsästysluvat.

Ei minun isovanhemmillani ollut metsästyslupia eivätkä metsästäneet. Kalaisa järvi varmisti proteiinin. Omavaraisuus on nykytermi, eihän tuolloin ko. elämätapa ollut mikään harvinainen eli monet muutkin elivät ilman sähköä, autoa ja vakituisia tuloja. Isoäitini oli hyvin köyhästä perheestä, joka kulki talosta taloon ompelijana asuen siellä talvet isoäidin kanssa. Pienessä omassa mökissä oli maalattia. Mies oli lähtenyt Amerikkaan ja jäänyt sille tielleen. Siinä mökissä elettiin, vaikkei ollut eläimiä, omaa metsää (polttopuut) eikä kovin suurta kasvimaatakaan, elettiin, kun muutakaan mahdollisuutta ei ollut. Omavaraistalous perustuu vaihtokauppohin eli ompelutöistä vastineeksi sai asua muiden luona lämpimässä talven, isovanhemmat puolestaan kulkivat asioille naapurien hevoskyydeillä tai autolla. Myöhemmin tuli bussi. Polkupyörällä isoisä oppi ajamaan vasta eläkeikäisenä. 

Näistä kaavailuista näkee, että kuvaamani elämäntapa on lähes kaikille vieras, vaikkei 1800-luvun lopusta ja vuosisadan vaihtumisesta niin kauan ole. Naapureiden kanssa vaihdantataloutta ei nykyisin juuri ole (esimerkiksi hevosta lainattiin jotain työpanosta tai ruokaa vastaan peltotöihin), jolloin kuvitellaan, että aivan kaikki tarvittava on oltava itsellä. Toisaalta nykyisin syrjäseudulla ei välttämättä ole naapureita eikä omavaraisella taitoja mitä tarjota naapuriavusta vastineeksi. 

Ei piikominen tai renkinä eläminen ole omavaraisuutta sen enempää kuin muukaan työ.

Koko termi on nykyaikainen. Siis ajatus siitä, että aivan yksin pitää pärjätä. Siihen yritin kiinnittää huomiota.

Tämän keskustelun aiheena on omavaraisuus. Se, että on apulaisena toisen kodissa ei ole omavaraisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä ajattelit ruokkia ne kanat ja lampaat? Kai sinulla hevonen, jolla pääset käväisemään kaupassa, kun kauraa ja heinää voit tuottaa itse, mutta polttoaineen hankkiminen johonkin muuhun kulkuneuvoon maksaa. 25 km edestakaisin ei ole matka eikä mikään ripeälle hevoselle.

Ilman sähköä varmaan ajattelit pärjätä. Onhan sinulla varmasti tarpeeksi puuta lämmityksen, ja hyvä piisi, joka myös valaisee valkoiseksi kalkittua pirttiäsi pitkinä talvi-iltoina?

Oravannahoilla ja kapahauilla täällä on ennenkin vaihdettu suolaa ja sokeria, jotka ovat olleet välttämättömiä elintarvikkeitten säilytykseen. Kai sinulla on koira, aseita ja metsästysluvat.

Ei minun isovanhemmillani ollut metsästyslupia eivätkä metsästäneet. Kalaisa järvi varmisti proteiinin. Omavaraisuus on nykytermi, eihän tuolloin ko. elämätapa ollut mikään harvinainen eli monet muutkin elivät ilman sähköä, autoa ja vakituisia tuloja. Isoäitini oli hyvin köyhästä perheestä, joka kulki talosta taloon ompelijana asuen siellä talvet isoäidin kanssa. Pienessä omassa mökissä oli maalattia. Mies oli lähtenyt Amerikkaan ja jäänyt sille tielleen. Siinä mökissä elettiin, vaikkei ollut eläimiä, omaa metsää (polttopuut) eikä kovin suurta kasvimaatakaan, elettiin, kun muutakaan mahdollisuutta ei ollut. Omavaraistalous perustuu vaihtokauppohin eli ompelutöistä vastineeksi sai asua muiden luona lämpimässä talven, isovanhemmat puolestaan kulkivat asioille naapurien hevoskyydeillä tai autolla. Myöhemmin tuli bussi. Polkupyörällä isoisä oppi ajamaan vasta eläkeikäisenä. 

Näistä kaavailuista näkee, että kuvaamani elämäntapa on lähes kaikille vieras, vaikkei 1800-luvun lopusta ja vuosisadan vaihtumisesta niin kauan ole. Naapureiden kanssa vaihdantataloutta ei nykyisin juuri ole (esimerkiksi hevosta lainattiin jotain työpanosta tai ruokaa vastaan peltotöihin), jolloin kuvitellaan, että aivan kaikki tarvittava on oltava itsellä. Toisaalta nykyisin syrjäseudulla ei välttämättä ole naapureita eikä omavaraisella taitoja mitä tarjota naapuriavusta vastineeksi. 

Ei piikominen tai renkinä eläminen ole omavaraisuutta sen enempää kuin muukaan työ.

Piikominen ja renkinä oleminen ei liittynyt viestiini mitenkään. Isoäitini äiti oli ompelija, siis käsityöläinen, jonka syöksi köyhyyteen miehen katoaminen maisemista. Onneksi lapsia oli vain yksi. Tällaista kiertelevää ammattikuntaa oli muitakin, ompelija ehkä tavallisin. Ompelija teki talossa kaikki työt koneineen (kone on vieläkin käyttökuntoinen) ja siirtyi sitten seuraavaan taloon. Palkaksi tuli elatus ja vähän rahaa. Kierrettiin myös markkinoilla myymässä.

Tuollainen yhteiskunta puuttuu kokonaan nykyisin, yhteisöllisyys, missä erilaisia taitoja ja hyödykkeitä vaihdetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä ajattelit ruokkia ne kanat ja lampaat? Kai sinulla hevonen, jolla pääset käväisemään kaupassa, kun kauraa ja heinää voit tuottaa itse, mutta polttoaineen hankkiminen johonkin muuhun kulkuneuvoon maksaa. 25 km edestakaisin ei ole matka eikä mikään ripeälle hevoselle.

Ilman sähköä varmaan ajattelit pärjätä. Onhan sinulla varmasti tarpeeksi puuta lämmityksen, ja hyvä piisi, joka myös valaisee valkoiseksi kalkittua pirttiäsi pitkinä talvi-iltoina?

Oravannahoilla ja kapahauilla täällä on ennenkin vaihdettu suolaa ja sokeria, jotka ovat olleet välttämättömiä elintarvikkeitten säilytykseen. Kai sinulla on koira, aseita ja metsästysluvat.

Ei minun isovanhemmillani ollut metsästyslupia eivätkä metsästäneet. Kalaisa järvi varmisti proteiinin. Omavaraisuus on nykytermi, eihän tuolloin ko. elämätapa ollut mikään harvinainen eli monet muutkin elivät ilman sähköä, autoa ja vakituisia tuloja. Isoäitini oli hyvin köyhästä perheestä, joka kulki talosta taloon ompelijana asuen siellä talvet isoäidin kanssa. Pienessä omassa mökissä oli maalattia. Mies oli lähtenyt Amerikkaan ja jäänyt sille tielleen. Siinä mökissä elettiin, vaikkei ollut eläimiä, omaa metsää (polttopuut) eikä kovin suurta kasvimaatakaan, elettiin, kun muutakaan mahdollisuutta ei ollut. Omavaraistalous perustuu vaihtokauppohin eli ompelutöistä vastineeksi sai asua muiden luona lämpimässä talven, isovanhemmat puolestaan kulkivat asioille naapurien hevoskyydeillä tai autolla. Myöhemmin tuli bussi. Polkupyörällä isoisä oppi ajamaan vasta eläkeikäisenä. 

Näistä kaavailuista näkee, että kuvaamani elämäntapa on lähes kaikille vieras, vaikkei 1800-luvun lopusta ja vuosisadan vaihtumisesta niin kauan ole. Naapureiden kanssa vaihdantataloutta ei nykyisin juuri ole (esimerkiksi hevosta lainattiin jotain työpanosta tai ruokaa vastaan peltotöihin), jolloin kuvitellaan, että aivan kaikki tarvittava on oltava itsellä. Toisaalta nykyisin syrjäseudulla ei välttämättä ole naapureita eikä omavaraisella taitoja mitä tarjota naapuriavusta vastineeksi. 

Ei piikominen tai renkinä eläminen ole omavaraisuutta sen enempää kuin muukaan työ.

Piikominen ja renkinä oleminen ei liittynyt viestiini mitenkään. Isoäitini äiti oli ompelija, siis käsityöläinen, jonka syöksi köyhyyteen miehen katoaminen maisemista. Onneksi lapsia oli vain yksi. Tällaista kiertelevää ammattikuntaa oli muitakin, ompelija ehkä tavallisin. Ompelija teki talossa kaikki työt koneineen (kone on vieläkin käyttökuntoinen) ja siirtyi sitten seuraavaan taloon. Palkaksi tuli elatus ja vähän rahaa. Kierrettiin myös markkinoilla myymässä.

Tuollainen yhteiskunta puuttuu kokonaan nykyisin, yhteisöllisyys, missä erilaisia taitoja ja hyödykkeitä vaihdetaan.

Koko nykyinen elämäntapa ja elinkeinorakenne perustuu vaihdantatalouteen. Mitä tulee toisen kotona tehtävään työhön, jossa asutaan toisen kotona on toki vähentynyt. Siihenhän piikominen perustuu. Piika ei omistanut omaa kotia vaan asui talossa, jossa teki työnsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä ajattelit ruokkia ne kanat ja lampaat? Kai sinulla hevonen, jolla pääset käväisemään kaupassa, kun kauraa ja heinää voit tuottaa itse, mutta polttoaineen hankkiminen johonkin muuhun kulkuneuvoon maksaa. 25 km edestakaisin ei ole matka eikä mikään ripeälle hevoselle.

Ilman sähköä varmaan ajattelit pärjätä. Onhan sinulla varmasti tarpeeksi puuta lämmityksen, ja hyvä piisi, joka myös valaisee valkoiseksi kalkittua pirttiäsi pitkinä talvi-iltoina?

Oravannahoilla ja kapahauilla täällä on ennenkin vaihdettu suolaa ja sokeria, jotka ovat olleet välttämättömiä elintarvikkeitten säilytykseen. Kai sinulla on koira, aseita ja metsästysluvat.

Ei minun isovanhemmillani ollut metsästyslupia eivätkä metsästäneet. Kalaisa järvi varmisti proteiinin. Omavaraisuus on nykytermi, eihän tuolloin ko. elämätapa ollut mikään harvinainen eli monet muutkin elivät ilman sähköä, autoa ja vakituisia tuloja. Isoäitini oli hyvin köyhästä perheestä, joka kulki talosta taloon ompelijana asuen siellä talvet isoäidin kanssa. Pienessä omassa mökissä oli maalattia. Mies oli lähtenyt Amerikkaan ja jäänyt sille tielleen. Siinä mökissä elettiin, vaikkei ollut eläimiä, omaa metsää (polttopuut) eikä kovin suurta kasvimaatakaan, elettiin, kun muutakaan mahdollisuutta ei ollut. Omavaraistalous perustuu vaihtokauppohin eli ompelutöistä vastineeksi sai asua muiden luona lämpimässä talven, isovanhemmat puolestaan kulkivat asioille naapurien hevoskyydeillä tai autolla. Myöhemmin tuli bussi. Polkupyörällä isoisä oppi ajamaan vasta eläkeikäisenä. 

Näistä kaavailuista näkee, että kuvaamani elämäntapa on lähes kaikille vieras, vaikkei 1800-luvun lopusta ja vuosisadan vaihtumisesta niin kauan ole. Naapureiden kanssa vaihdantataloutta ei nykyisin juuri ole (esimerkiksi hevosta lainattiin jotain työpanosta tai ruokaa vastaan peltotöihin), jolloin kuvitellaan, että aivan kaikki tarvittava on oltava itsellä. Toisaalta nykyisin syrjäseudulla ei välttämättä ole naapureita eikä omavaraisella taitoja mitä tarjota naapuriavusta vastineeksi. 

Ei piikominen tai renkinä eläminen ole omavaraisuutta sen enempää kuin muukaan työ.

Piikominen ja renkinä oleminen ei liittynyt viestiini mitenkään. Isoäitini äiti oli ompelija, siis käsityöläinen, jonka syöksi köyhyyteen miehen katoaminen maisemista. Onneksi lapsia oli vain yksi. Tällaista kiertelevää ammattikuntaa oli muitakin, ompelija ehkä tavallisin. Ompelija teki talossa kaikki työt koneineen (kone on vieläkin käyttökuntoinen) ja siirtyi sitten seuraavaan taloon. Palkaksi tuli elatus ja vähän rahaa. Kierrettiin myös markkinoilla myymässä.

Tuollainen yhteiskunta puuttuu kokonaan nykyisin, yhteisöllisyys, missä erilaisia taitoja ja hyödykkeitä vaihdetaan.

Koko nykyinen elämäntapa ja elinkeinorakenne perustuu vaihdantatalouteen. Mitä tulee toisen kotona tehtävään työhön, jossa asutaan toisen kotona on toki vähentynyt. Siihenhän piikominen perustuu. Piika ei omistanut omaa kotia vaan asui talossa, jossa teki työnsä.

Nyky-yhteiskunnan vaihdanta perustuu rahaan. Kuvaamallani ajanjaksolla rahaa oli enemmälti vain varakkailla ihmisillä, mutta suurin osa ihmisistä eli tavalla, mihin koetetaan nyt ympätä nykyajan ajatusta omavaraisuudesta. Se nähdään pakona nykyajasta, vaikka tuollainen elämäntapa muodostuu hyvin vaikeaksi, jos siitä miinustetaan muiden ihmisten kanssa tehty yhteistyö.

Jostain syystä koetat nyt sekoittaa asiaa puhumalla jatkuvasti piikomisesta. Kahden kolmen viikon asuminen toisessa talossa ompelutyöt tehden ei ole piikomista. Vastaavanlainen ammatti oli läkkiseppä eli he eivät olleet mitään piikoja tai renkejä, vaan normaali käsityöläisammatti. Tuon ajan yhteiskunnasta on kyllä olemassa tietokirjoja, jos tahdot tutustua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä ajattelit ruokkia ne kanat ja lampaat? Kai sinulla hevonen, jolla pääset käväisemään kaupassa, kun kauraa ja heinää voit tuottaa itse, mutta polttoaineen hankkiminen johonkin muuhun kulkuneuvoon maksaa. 25 km edestakaisin ei ole matka eikä mikään ripeälle hevoselle.

Ilman sähköä varmaan ajattelit pärjätä. Onhan sinulla varmasti tarpeeksi puuta lämmityksen, ja hyvä piisi, joka myös valaisee valkoiseksi kalkittua pirttiäsi pitkinä talvi-iltoina?

Oravannahoilla ja kapahauilla täällä on ennenkin vaihdettu suolaa ja sokeria, jotka ovat olleet välttämättömiä elintarvikkeitten säilytykseen. Kai sinulla on koira, aseita ja metsästysluvat.

Ei minun isovanhemmillani ollut metsästyslupia eivätkä metsästäneet. Kalaisa järvi varmisti proteiinin. Omavaraisuus on nykytermi, eihän tuolloin ko. elämätapa ollut mikään harvinainen eli monet muutkin elivät ilman sähköä, autoa ja vakituisia tuloja. Isoäitini oli hyvin köyhästä perheestä, joka kulki talosta taloon ompelijana asuen siellä talvet isoäidin kanssa. Pienessä omassa mökissä oli maalattia. Mies oli lähtenyt Amerikkaan ja jäänyt sille tielleen. Siinä mökissä elettiin, vaikkei ollut eläimiä, omaa metsää (polttopuut) eikä kovin suurta kasvimaatakaan, elettiin, kun muutakaan mahdollisuutta ei ollut. Omavaraistalous perustuu vaihtokauppohin eli ompelutöistä vastineeksi sai asua muiden luona lämpimässä talven, isovanhemmat puolestaan kulkivat asioille naapurien hevoskyydeillä tai autolla. Myöhemmin tuli bussi. Polkupyörällä isoisä oppi ajamaan vasta eläkeikäisenä. 

Näistä kaavailuista näkee, että kuvaamani elämäntapa on lähes kaikille vieras, vaikkei 1800-luvun lopusta ja vuosisadan vaihtumisesta niin kauan ole. Naapureiden kanssa vaihdantataloutta ei nykyisin juuri ole (esimerkiksi hevosta lainattiin jotain työpanosta tai ruokaa vastaan peltotöihin), jolloin kuvitellaan, että aivan kaikki tarvittava on oltava itsellä. Toisaalta nykyisin syrjäseudulla ei välttämättä ole naapureita eikä omavaraisella taitoja mitä tarjota naapuriavusta vastineeksi. 

Ei piikominen tai renkinä eläminen ole omavaraisuutta sen enempää kuin muukaan työ.

Koko termi on nykyaikainen. Siis ajatus siitä, että aivan yksin pitää pärjätä. Siihen yritin kiinnittää huomiota.

Työ nykyaikainen termi? Ehkä, en rohkene väittää vastaan, mutta piikoja ja renkejä on ollut viime vuosituhannella, nykyään harvemmin.

Vai tarkoititko termiä "omavarainen"? Siitäkin voi olla monenlaista tulkintaa. Onhan se  omavaraisuutta, kun vaihtaa oravannahoilla suolaa ja sokeria, kun omin käsin on vaihtotarvikkeet hankkinut aivan samalla tavalla kuin ostaa työllään ansaitsemallaan palkalla hyödykkeitä. Vastakohta omavaraiselle oli entisaikaan loinen, nykyään sossuelätti.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelit syödä, jos kalaa ei tule ja potut jäävät kitukasvuisiksi? Esimerkiksi meillä harrastetilalla saatiin viime kesänä noin 1/10 siitä sadosta, mitä normaalisti saadaan. Normaalisadolla riittää omaan käyttöön perunat koko vuodeksi. Toki emme syö joka päivä perunaa niin kuin omavaraisena pitäisi tehdä, koska pasta ja riisi eivät ole vaihtoehtoja. 

Jos teillä on vettä käytössä kastelemalla perunoita olisitte saaneet kaikkien aikojen ennätys sadon.