Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten ihmiset käy töissä, opiskelee, harrastaa ja elämänsä pidettyä kasassa?
Miten riittää energia ja aika kaikkeen. Mä voin elää terveellisesti ja liikkua, mutta sitten opinnot ja työt jää tekemättä. Ja jos teen töitä tai opiskelen niin sitten en jaksa tai ei ole enää aikaa harrastamiseen. :(
Kommentit (528)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän jotkut opiskelevat ja käyvät töissä täyspäiväisesti, eli 16h/pvä.
Uskallan väittää, että aika harva sekä työskentelee että opiskelee 8 h joka päivä. Ellei kumpaakin tee kotona, niin matkoihinkin pitää varata aikaa, eli nukkumiseen jää alle 8 h.
No minulla on tuo kun työ ei onnistunut osa-aikaisesti. Viikolla jää aikaa nukkua n.4h ja viikonloppuna nukun sitten 16h/vrk ennen opiskeluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Simppeliä, älä mieti vaan tee.
Itsekkin olen laiska henkilö, mutta silti helpoin on käydä lenkillä kun ei mieti syitä tai tekosyitä.
Plus telkkari on tylsää ja suurin osa ei ole koskaan löytänyt hauskaa kotiaktiviteettia,niin niitten on pakko täyttää vapaa-aika muilla ihmisillä. Ekstroverttien ja introverttien ero on vain se että ekstrovertit ovat tavanneet kiinnostavampia ihmisiä ja introvertit pelejä/TV ohjelmia yms.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkki omasta päivästäni:
6-7-30 lenkki ja aamupala
8-16 töitä (töissä lounas ja pieni välipala)
17-18 päivällinen
18-20/21 opiskelu ja jumppa
21-22 telkkaria, nettiä tms.
viimeistään 23 nukkumaan
Ei ihmisen ole tarkoitus jaksaa tuollaista rytmiä, huhhuh. Missä aikaa luovuudelle, henkiselle kehitykselle, itsensä hemmottelulle, läsnäololle, rakkaille ihmisille? Itse olen vapaaehtoisesti työtön, koska käytän lyhyen elämäni mieluummin asioihin, joilla on oikeasti merkitystä, esim parisuhteeseen ja ihmeellisen ihmismielen ulottuvuuksien tutkimiseen.
Niiskutin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkki omasta päivästäni:
6-7-30 lenkki ja aamupala
8-16 töitä (töissä lounas ja pieni välipala)
17-18 päivällinen
18-20/21 opiskelu ja jumppa
21-22 telkkaria, nettiä tms.
viimeistään 23 nukkumaan
Ei ihmisen ole tarkoitus jaksaa tuollaista rytmiä, huhhuh. Missä aikaa luovuudelle, henkiselle kehitykselle, itsensä hemmottelulle, läsnäololle, rakkaille ihmisille? Itse olen vapaaehtoisesti työtön, koska käytän lyhyen elämäni mieluummin asioihin, joilla on oikeasti merkitystä, esim parisuhteeseen ja ihmeellisen ihmismielen ulottuvuuksien tutkimiseen.
Tämä. Jokaisen pitäisi ryhtyä vapaaehtoisesti työttömäksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei opiskele. Puolella suomalaisista on 2-numeroinen äo.
Tuo on ihan totta että aikaa säästää huimasti jos ei opiskele, tai jos ydinvoimaloiden suunnittelun sijasta opiskeleekin vaikka hierontaa tai haudankaivuuta. Silloin tuntuu ihan eri lailla se kokopäivätyö opintojen ohella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni käy töissä rahan takia. Niin se vaan on.
Moni mielellään tekisi lyhyempää työpäivää tai työviikkoa, jos se olisi taloudellisesti järkevää. Silloin jaksaisi paremmin ja ehtisi tehdä enemmän niitä asioita, joista pitää ja jotka tuovat mielihyvää.
Ennen lapsen syntymää jaksoin opiskella työn ohessa. Sen jälkeen en ole jaksanut, vaikka lapsi on jo aikuinen.
Satunnaisesti jaksan kuitenkin tavata ystäviä, käydä teatterissa yms.
Maailma vaan on tällainen ja joskus sata vuotta sitten oli rankempaa.
Töissä käydään tienaamassa rahaa, jotta olisi varaa käydä töissä. Taloudellisesti järkevämpää olisi tehdä asiat itse ja säästää sekä aikaa että rahaa, kun ei tarvitse maksaa bensoja/bussikortteja, ostaa muiden kasvattamaa (jopa valmistamaa) ruokaa, maksaa lastenhoidosta, kampaajasta, korjaajasta yms. Töiden jälkeen ihmisillä on niin vähän energiaa, ettei jaksa tehdä mitään itse ja asioista on pakko maksaa.
Tämä olisi myös ympäristön kannalta paras ratkaisu, olla enimmäkseen ostamatta mitään.
Onhan se haastavaa. Kokoaikainen työ (ja 2 tuntia matkoihin), pienet lapset, harrastuskoirat ja jatko-opinnot pitävät kyllä kiireisenä. Aamulla hetään klo. 5.30. ja nukkumaan menen viimeistään 2.00. Onneksi tätä ei kestä enää kuin kevääseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anemia jonkin suolijutun takia? siellä taisi olla vuotavia limakalvoja.
kuidut pitäisi auttaa ja jättää haittoja tekevät aineet pois.
No ei mitenkään. Nuorempana kun opiskelin, yhden syksyn yritin työntekoa ja opiskelua, mutta huonosti onnistui, ja jätin työn. Opiskelin kandin ja sitten menin uudelleen töihin, ajatuksena oli olla vuosi tai pari töissä ja jatkaa sitten maisterivaihe. Sitten tulikin lapsia, niin ei oikein voinut jäädä pois töistä. Meillä oli hyvä perhe-elämä, matkusteltiin ja harrastettiin ja oltiin paljon yhdessä. Aloin uudelleen opiskelemaan vasta yli nelikymppisenä kun lapset oli muuttaneet pois kotoa. Nyt viiskymppisenä olen tohtori ja työurakin on mennyt eteenpäin. Ei kaikkea tarvitse tehdä samaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni taitaa tehdä osa-aika töitä kun 8h riittää ajaksi työlle. Miten ne pakolliset työmatkat mahdolliset palkattomat ruokatauot, jotka pidettävä itselle sopimattomana aikana?
Itsellä matkoineen 9h NS. Työpäivän pituus.
Vierailija kirjoitti:
No ei mitenkään. Nuorempana kun opiskelin, yhden syksyn yritin työntekoa ja opiskelua, mutta huonosti onnistui, ja jätin työn. Opiskelin kandin ja sitten menin uudelleen töihin, ajatuksena oli olla vuosi tai pari töissä ja jatkaa sitten maisterivaihe. Sitten tulikin lapsia, niin ei oikein voinut jäädä pois töistä. Meillä oli hyvä perhe-elämä, matkusteltiin ja harrastettiin ja oltiin paljon yhdessä. Aloin uudelleen opiskelemaan vasta yli nelikymppisenä kun lapset oli muuttaneet pois kotoa. Nyt viiskymppisenä olen tohtori ja työurakin on mennyt eteenpäin. Ei kaikkea tarvitse tehdä samaan aikaan.
Kyllä tuokin oudolta kuulostaa että liikakansoitusta vain tulee estämään omaa raatamistasi ilman mitään omaa osuuttasi asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni taitaa tehdä osa-aika töitä kun 8h riittää ajaksi työlle. Miten ne pakolliset työmatkat mahdolliset palkattomat ruokatauot, jotka pidettävä itselle sopimattomana aikana?
Itsellä matkoineen 9h NS. Työpäivän pituus.
Minulla 10h mutta sanoin silti että töihin menee 8h. En tee töitä silloin kun siirryn paikasta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
On hyvinkin mahdollista, suunnittelu helpottaa elämää. Esim kauppalista (terveellisyys), kaupassakäynti harvoin, työmatkojen kulkeminen kävellen/pyörällä. Ystävien näkeminen liikunnan merkeissä/kutsuminen kotiin ja yhdessä ruoan teko.
Äänikirjojen kuuntelu siivotessa yms, puhelu mummulle siivouksen lomassa. Monia asioita on helppoa yhdistää kun vähän miettii 🙂
Ei toimi kaikilla yhdistäminen, jos on se luonteenpiirre, että haluaa tehdä (tai ajatella) asiat rauhassa, hitaasti ja huolella, keskittyä. Jos tarvitsee aikaa ajatteluun ja rentoutumiseen. Juuri tuo piirre tekee stressaavaksi kokoaikatyön yhdistämisen yhtään mihinkään. Kun aikaa ei silloin vaan riitä mielekkääseen elämään, jos on muutakin hoidettavana kuin minimirutiinit.
Toki jos on suurpiirteinen luonne tai tykkää touhuta, tykkää multitaskata ja 80 % riittää, niin sitten ei ole mitään ongelmaa saada vielä paljon lapsiakin sen lisäksi, että on normaalisti täydesti töissä.
Mediassa kun niin paljon puhutaan burnoutista, niin voisi kyllä suoraan kertoa enemmän tästä tosiasiasta, joka on kelpo luonteenpiirre eikä mikään luuseriuden merkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en tajua pelkästään sitä, miten ihmiset pystyvät käymään täyspäiväisesti töissä ja pyörittämään lapsiperheen arkea siinä samalla.
Olen sinkku ja saan hädin tuskin oman työn ja huushollin pysymään jonkunlaisessa ruodussa.
Kyllähän jotkut opiskelevat ja käyvät töissä täyspäiväisesti, eli 16h/pvä. Meneekö lastenhoitoon niin kauan ja sama työmäärä? Lastenhoito kuitenkin on suorittavaa työtä joka voi olla vastapainoa aivoja vaativalle työlle, toisin kuin opiskelu.
Ymmärrän "suorittavan työn" liukuhihnatyönä, jossa ei tarvitse ajatella. Lastenhoito ei nimenomaan ole mitään "aivot narikkaan" työtä, vaan vie mehut, henkisesti. Pitää olla koko ajan skarppina, koko ajan joku tarvii jotain tai joku keskeyttää mitä olit tekemässä / ottamassa / ajattelemassa / sanomassa / siivoamassa / lähdössä, ihan koko ajan.
Se helpottaa kouluikäisillä vähitellen, mutta alle kouluikäisten hoito ei nimenomaan ja tosiaankaan ole mitään nollat taulussa suorittavaa työtä.
Jos joskus on ollut täysin vastuussa pienistä alle kouluikäisistä lapsista (huom, monikko!) .... niin sen huomaa ihan jo yhden päivän jälkeen. Olet illalla aika ventti kun ne vihdoin nukahtaa.
Ja meneekö lastenhoitoon 16h päivä... no taaperot nukkuu helposti yössä 10-12 tuntia, ettei kyllä kirjaimellisesti mene. Mutta jos lapsi herättelee yöllä, tai pitää jatkaa niitä kotihommia tai seuraavan päivän ruoanlaittoa kun lapset nukkuu, että kyllähän se homma jatkuu iltayöhön. Lapset ei myöskään aina koko yötä vain nuku, etenkin jos on kipeä, patja siirtyy lapsen huoneeseen ja tunnin välein tarkistan hengityksen ettei rohise tai vingu (tarvitsee avaavan lääkkeen sitten).
***
Millä alalla muuten saadaan yhdistettyä työ ja opiskelu niin että samana päivänä on molempia 8h. Vaikea kuvitella että kukaan oikeasti jaksaa tuollaista edes kahta viikkoa.
Itse olen aikuisopiskellut monimuotona niin, että koulua on 4 tuntia illassa, 3-4 päivänä viikossa. Osa oli normaalissa päivätyössä arkisin, osa oli työttöminä. Arkena ei kyllä työssäkäyvä ehdi tai jaksa tehdä monimuotoon kuuluvia etätehtäviä vaan ne jäävät vapaapäiville. Matkatkin kun ottaa aikansa.
Harjoittelujaksot taas on vapaata päivätyöstä, silloin on opiskelut 8h päivä harjoitteluna ja tehtävinä.
Melkoisia superihmisiä täällä taas maalaillaan, että oikein 8+8 tuntia tehdään päivässä ja lentäen ilmeisesti kuljetaan välimatkat, yöunille jää muutama tunti sentään. :)
Tein tätä puoli vuotta. Esimerkiksi:
Ma: opiskelua 8-22
Ti: opiskelua 8-14, työt 15-21
Ke: opiskelua 8-14, työt 15-21, opiskelua 22-02
To: työt 13-21
Pe: opiskelua 8-18
La: työt 7-15
Su: työt 7-21
En kyllä suosittele kenellekkään ja burn out tulee nopeasti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni taitaa tehdä osa-aika töitä kun 8h riittää ajaksi työlle. Miten ne pakolliset työmatkat mahdolliset palkattomat ruokatauot, jotka pidettävä itselle sopimattomana aikana?
Itsellä matkoineen 9h NS. Työpäivän pituus.Minulla 10h mutta sanoin silti että töihin menee 8h. En tee töitä silloin kun siirryn paikasta toiseen.
Mutta se töihin meno on pakollista. Ei sinne ajattomasti siirrytä. Itse sen miellän palkattomaksi työn osaksi. Eli työksi. Samalla kun varmasti miettii jo töitä mielessään jollain tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en tajua pelkästään sitä, miten ihmiset pystyvät käymään täyspäiväisesti töissä ja pyörittämään lapsiperheen arkea siinä samalla.
Olen sinkku ja saan hädin tuskin oman työn ja huushollin pysymään jonkunlaisessa ruodussa.
Kyllähän jotkut opiskelevat ja käyvät töissä täyspäiväisesti, eli 16h/pvä. Meneekö lastenhoitoon niin kauan ja sama työmäärä? Lastenhoito kuitenkin on suorittavaa työtä joka voi olla vastapainoa aivoja vaativalle työlle, toisin kuin opiskelu.
Ymmärrän "suorittavan työn" liukuhihnatyönä, jossa ei tarvitse ajatella. Lastenhoito ei nimenomaan ole mitään "aivot narikkaan" työtä, vaan vie mehut, henkisesti. Pitää olla koko ajan skarppina, koko ajan joku tarvii jotain tai joku keskeyttää mitä olit tekemässä / ottamassa / ajattelemassa / sanomassa / siivoamassa / lähdössä, ihan koko ajan.
Se helpottaa kouluikäisillä vähitellen, mutta alle kouluikäisten hoito ei nimenomaan ja tosiaankaan ole mitään nollat taulussa suorittavaa työtä.
Jos joskus on ollut täysin vastuussa pienistä alle kouluikäisistä lapsista (huom, monikko!) .... niin sen huomaa ihan jo yhden päivän jälkeen. Olet illalla aika ventti kun ne vihdoin nukahtaa.
Ja meneekö lastenhoitoon 16h päivä... no taaperot nukkuu helposti yössä 10-12 tuntia, ettei kyllä kirjaimellisesti mene. Mutta jos lapsi herättelee yöllä, tai pitää jatkaa niitä kotihommia tai seuraavan päivän ruoanlaittoa kun lapset nukkuu, että kyllähän se homma jatkuu iltayöhön. Lapset ei myöskään aina koko yötä vain nuku, etenkin jos on kipeä, patja siirtyy lapsen huoneeseen ja tunnin välein tarkistan hengityksen ettei rohise tai vingu (tarvitsee avaavan lääkkeen sitten).
***
Millä alalla muuten saadaan yhdistettyä työ ja opiskelu niin että samana päivänä on molempia 8h. Vaikea kuvitella että kukaan oikeasti jaksaa tuollaista edes kahta viikkoa.
Itse olen aikuisopiskellut monimuotona niin, että koulua on 4 tuntia illassa, 3-4 päivänä viikossa. Osa oli normaalissa päivätyössä arkisin, osa oli työttöminä. Arkena ei kyllä työssäkäyvä ehdi tai jaksa tehdä monimuotoon kuuluvia etätehtäviä vaan ne jäävät vapaapäiville. Matkatkin kun ottaa aikansa.
Harjoittelujaksot taas on vapaata päivätyöstä, silloin on opiskelut 8h päivä harjoitteluna ja tehtävinä.
Melkoisia superihmisiä täällä taas maalaillaan, että oikein 8+8 tuntia tehdään päivässä ja lentäen ilmeisesti kuljetaan välimatkat, yöunille jää muutama tunti sentään. :)
Tein tätä puoli vuotta. Esimerkiksi:
Ma: opiskelua 8-22
Ti: opiskelua 8-14, työt 15-21
Ke: opiskelua 8-14, työt 15-21, opiskelua 22-02
To: työt 13-21
Pe: opiskelua 8-18
La: työt 7-15
Su: työt 7-21En kyllä suosittele kenellekkään ja burn out tulee nopeasti!
Noin paljon opiskelua päivässä ei voi mitenkään olla enää laadukasta tai tarkoituksenmukaista. Itsellä tehokas määrä (jos yliopistolla luennot esim 8-12 ja harkat 13-16) illalla oli joku 1-2h. Usein senkin jätin vähän sinnepäin ja menin harrastamaan liikuntaa ja sitten videopelejä/telkkua. Ei ollut jumeja eikä ahdistanut, valmistuin ensimmäisten joukossa. En millään parhailla arvosanoilla vaan ihan keskivertona.
Kyllä se aikanaan opiskeluiden ja työnteon sekä vapaa-ajan menojen ja liikunnan yhdistäminen oli melkoinen palapeli. Ehkä sitä itse jaksoi silloin ok kun elämässä ei ollut muita huolia ja terveys oli hyvä. Opiskelut kesti 6v ja sinä aikana niitä teki ma-pe klo 8-16 välillä keskimäärin. Illat harrasti liikuntaa. Viikonloppuisin kävin keikkatöissä la-su pari kertaa/kk, muina viikonloppuina näki ystäviä tai ihan vaan lepäsi. Töissä olin myös kaikki loma-ajat. Kesälomaa pidin noina vuosina vain 2viikkoa/vuosi. Sitä jaksoi kun oli nuori ja tavoitteena opinnoissa hyvään tulevaisuuteen pyrkiminen.
Opinnot päättyi jo lähes 10v sitten ja nykyisin olen työelämässä ollut yhtäjaksoisesti tämän ajan. Tuntuu että vapaa-aikaa on jäänyt enemmän. Lapsia ei itselläni ole ja se on oma valinta, koska priorisoin omaa jaksamistani. Tiedän etten jaksa perhe-elämän ylläpitoa ja sen sijaan olen iloinen muista läheisistä ystävistäni ja heidän perheistä sekä omista perheenjäsenistäni. Vanhana minulla ei tule olemaan omia lapsia ja lapsenlapsia ja sekin on ok. Nyt itselläni on aikaa työn jälkeen keskittyä omaan hyvinvointiin ja liikuntaan, matkusteluun ym. Olen myös kiitollinen terveydestäni. Jos olisin halunnut omia lapsia, joutuisin järjestämään työni osa-aikaiseksi ja tyytymään pienempiin tuloihin ja elintasoon, koska en pystyisi perhe-elämän ylläpidossa samaan työsuoritukseen samanaikaisesti.
Nämä kaikki ovat valintoja ihmisten elämässä jos haluat kuitenkin tavoitella myös omaa hyvinvointia ja jaksamista. Tunnen itsekin superihmisiä jotka tekevät työt, hoitavat perheen ja kolme lasta, urheilevat ja siinä samalla tekevät opintoja ja väitöskirjaa. Mutta tiedän ja tunnen itseni ja tähän en itse pysty ja se on ihan ok minulle. En tunne kateutta heitä kohtaan ketkä pystyvät.
Minulla on vain yksi elämä ja sen elämän pyrin toteuttamaan niin että oma hyvinvointini on aina etusijalla.
Niin. Olen aina ollut pohdiskelevainen ihminen joka miettii etukäteen että mitä pitäis tehdä ja tekee vasta sitten. Kaikki normaalista päivärutiinista poikkeava vaatii tuon miettimisajan. Siksi siis 50 neliön imurointikin kestää vähintään tunnin.
Tällä hetkellä opiskelen maisterivaiheessa, enkä todellakaan tee töitä samaan aikaan. Joskus käyn tekemässä vuoron ja huomaan heti miten se rikkoo keskittymisen opintoihin, seuraavana päivänä ei saa mitään aikaiseksi kun joutuu taas orientoitumaan opiskeluun, miettimään että mitäs minä olinkaan tekemässä.
Kaikki mitä luen vaatii pureskelua ja muhimista, mutta mitä olen huomannut tähän mennessä niin siitä syntyy aika syviäkin oivalluksia. Joten en ole huolissani siitä että en ole nopein ja aikaansaavin, sillä meitä hitaita ajattelijoitakin tarvitaan. Johonkin, kai.
Harrastukseni vaihtuvat joka vuosi, nyt löysin liikunnan. Lähtisin mielelläni aikaisin aamulla salille, mutta kissani hyvinvointi vaatii vähintään puolen tunnin kainalossa köllöttelyn joka aamu, mieluiten tunnin. Ehkä laitan kellon soimaan jatkossa tunnin aikaisemmin.
En tiedä, pitääpä miettiä.
Olen tyytyväinen kirjoitti:
Kyllä se aikanaan opiskeluiden ja työnteon sekä vapaa-ajan menojen ja liikunnan yhdistäminen oli melkoinen palapeli. Ehkä sitä itse jaksoi silloin ok kun elämässä ei ollut muita huolia ja terveys oli hyvä. Opiskelut kesti 6v ja sinä aikana niitä teki ma-pe klo 8-16 välillä keskimäärin. Illat harrasti liikuntaa. Viikonloppuisin kävin keikkatöissä la-su pari kertaa/kk, muina viikonloppuina näki ystäviä tai ihan vaan lepäsi. Töissä olin myös kaikki loma-ajat. Kesälomaa pidin noina vuosina vain 2viikkoa/vuosi. Sitä jaksoi kun oli nuori ja tavoitteena opinnoissa hyvään tulevaisuuteen pyrkiminen.
Opinnot päättyi jo lähes 10v sitten ja nykyisin olen työelämässä ollut yhtäjaksoisesti tämän ajan. Tuntuu että vapaa-aikaa on jäänyt enemmän. Lapsia ei itselläni ole ja se on oma valinta, koska priorisoin omaa jaksamistani. Tiedän etten jaksa perhe-elämän ylläpitoa ja sen sijaan olen iloinen muista läheisistä ystävistäni ja heidän perheistä sekä omista perheenjäsenistäni. Vanhana minulla ei tule olemaan omia lapsia ja lapsenlapsia ja sekin on ok. Nyt itselläni on aikaa työn jälkeen keskittyä omaan hyvinvointiin ja liikuntaan, matkusteluun ym. Olen myös kiitollinen terveydestäni. Jos olisin halunnut omia lapsia, joutuisin järjestämään työni osa-aikaiseksi ja tyytymään pienempiin tuloihin ja elintasoon, koska en pystyisi perhe-elämän ylläpidossa samaan työsuoritukseen samanaikaisesti.
Nämä kaikki ovat valintoja ihmisten elämässä jos haluat kuitenkin tavoitella myös omaa hyvinvointia ja jaksamista. Tunnen itsekin superihmisiä jotka tekevät työt, hoitavat perheen ja kolme lasta, urheilevat ja siinä samalla tekevät opintoja ja väitöskirjaa. Mutta tiedän ja tunnen itseni ja tähän en itse pysty ja se on ihan ok minulle. En tunne kateutta heitä kohtaan ketkä pystyvät.
Minulla on vain yksi elämä ja sen elämän pyrin toteuttamaan niin että oma hyvinvointini on aina etusijalla.
Totuus onkin ettei kukaan ole superihminen, joka pystyy tekemään kaikkea samaa mitä ennenkin pikkulapsiperhearjen lisäksi. Pinnan alta löytyy aina jonkinlaista priorisointia ja kompromissejä. Tai sitten lasten hoito on suureksi osaksi ulkoistettu isovanhemmille tms. Itse olen valinnut puolipäiväisen työn enkä todellakaan keksi miten arkemme hoituisi jos molemmat vanhemmat olisivat kahdeksasta neljään töissä ja työmatkat päälle. Siis ilman burnouttia.
Alue: Aihe vapaa
Sellaisia ovat esim. työssäkäyvät opiskelijat, joilla on aikaa yllin kyllin eikä tarvetta aikatauluttaa.