Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten ihmiset käy töissä, opiskelee, harrastaa ja elämänsä pidettyä kasassa?
Miten riittää energia ja aika kaikkeen. Mä voin elää terveellisesti ja liikkua, mutta sitten opinnot ja työt jää tekemättä. Ja jos teen töitä tai opiskelen niin sitten en jaksa tai ei ole enää aikaa harrastamiseen. :(
Kommentit (528)
Mä en nyt oikein ymmärrä miten esim. terveellinen eläminen sulkee pois töissä käymisen tai opiskelun. Ostat pääosin terveellistä ruokaa ja syöt sitä. Päätät muutaman päivän, jolloin liikut ja pidät niistä kiinni. Tai hankit koiran, jonka kanssa on pakko liikkua.
Itse esim. teen kolme päivää viikosta etänä töitä. Niinä päivinä lähden heti töiden jälkeen koiran kanssa juoksulenkille. Jos istuisin sohvalle edes hetkeksi, olisi vaikea päästä enää liikkeelle. Toimistolle kuljen näin talvisin julkisilla (25km), mutta kunhan lumet sulavat kuljen kotiinpäin pyörällä. Ajallisesti menee saman verran kuin julkisilla, mutta saan samalla liikuntaa. Kun sen liikunnan tekee heti työpäivän jälkeen, se on sitten tehty ja jää koko ilta vaikka sohvalla koomaamiselle, jos ei muuta jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sitähän tää elämä on, koneen ääressä 8-16 kotina, lapsi koulussa. Töiden päälle salitreeni 4-5krt/vko, kokkailua, sauna ja nukkumaan. Viikonloppuna sitten muksun harkat, kavereiden tapaamista jne. Mutta treeneistä en tingi, muuten musta tulee väsynyt, alavireinen sohvamöllö. Ikää 46v, lapsi 7v
Harrastanut en ole vuosiin paitsi koiran kanssa kävelyä, lukemista ja televisiota. Pihatöitä pakosta. Kaipa tämä ikä tekee tai olen laiskistunut, mutta tuntuisi hirveältä jaksaa työpäivän jälkeen pienten lasten kanssa. Oli aika, kun jaksoin. Nyt 47-vuotiaana olen vetelys ja just ja just jaksan miettiä, mitä 14-vuotias lappaisi suuhunsa koulun jälkeen. Isompi lapsikin asuu kotona, mutta on jo 19 ja ei kyllä tarvi erityistä paimentamista. Pikemminkin helpottaa elämää, koska toimii mm. kuskina nuoremmalle harrastuksiin.
Vierailija kirjoitti:
(...)
Ehkä lyhennettynä: rakenna elämäsi sellaisten asioiden ympärille, joista nautit, silloin sitä omaa elämää jaksaa. Minulla on ihana perhe, lapset on iso ilo eikä taakka. Teen työtä josta nautin, tykkään urheilla. Miehen kanssa suhde voi hyvin ja rakastan häntä äärimmäisen paljon, perhe-elämä hänen kanssaan toimii eikä tarvitse riidellä kotitöiden yms tekemisestä millään tasolla.
Eli toisin sanoen, jos työssä käy rahan takia ja työ muuten on raskasta ja kuluttavaa (esim. hankala ilmapiiri tai epävarmuus jatkuvuudesta eikä mahdollisuutta vaikuttaa asioihin), parisuhde olematon (esim. puolisolla omat vaikeutensa tai muita ongelmia), lapsilla kaikenlaisia haasteita (koulu, mielenterveys, nepsy ym), koululiikunnasta on jäänyt traumat... nojoo. Ihmekös tuo, kun ei jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Pitää valita mihin keskittyy. Aika harva tekee noi kaikki sata lasissa.
Sitten kun vuorokaudessa on vain se 24 tuntia ja sitä ei pysty kukaan muuttamaan.
Pitäisi olla aikakone. Aamulla jätät töihin lähdön väliin, jatkat unia muutaman tunnin, jonka jälkeen peseydyt, keität kahvit ja suunnittelet lenkin. Sitten valmistaudut siihen, tankkaat energiaa ja käyt heittämässä lenkin. Sen jälkeen suihku/sauna, palautuminen, ruoka. Sitten aikakoneella takaisin aamuun, hetkeen jona heräsit ja sitten sinne työpaikalle. Jotenkin näin se ainakin mun kohdalla toimisi. Sitten saisi samalle päivälle sekä työn että harrastuksen. Nyt joutuu hoitaa duuninsa 99 prosentilla, eli parhaansa mukaan ja unohtaa harrastukset. Jos haluaisin laittaa harrastuksen etusijalle, niin sitten se menisi siihen saikuttamiseen, selitysten miettimiseen ja töistä lintsailuun, johon en lähde ollenkaan. Harrastus ei tuo rahoja tilille, siksi pitää työnsä hoitaa. Työttömänä ei muuta olisikaan kuin omaa aikaa, mutta sitten olisi talous sillä mallilla, ettei siinä mitään harrastettaisi. Paitsi jotain kävelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en tajua pelkästään sitä, miten ihmiset pystyvät käymään täyspäiväisesti töissä ja pyörittämään lapsiperheen arkea siinä samalla.
Olen sinkku ja saan hädin tuskin oman työn ja huushollin pysymään jonkunlaisessa ruodussa.
Kyllähän jotkut opiskelevat ja käyvät töissä täyspäiväisesti, eli 16h/pvä. Meneekö lastenhoitoon niin kauan ja sama työmäärä? Lastenhoito kuitenkin on suorittavaa työtä joka voi olla vastapainoa aivoja vaativalle työlle, toisin kuin opiskelu.
Ymmärrän "suorittavan työn" liukuhihnatyönä, jossa ei tarvitse ajatella. Lastenhoito ei nimenomaan ole mitään "aivot narikkaan" työtä, vaan vie mehut, henkisesti. Pitää olla koko ajan skarppina, koko ajan joku tarvii jotain tai joku keskeyttää mitä olit tekemässä / ottamassa / ajattelemassa / sanomassa / siivoamassa / lähdössä, ihan koko ajan.
Se helpottaa kouluikäisillä vähitellen, mutta alle kouluikäisten hoito ei nimenomaan ja tosiaankaan ole mitään nollat taulussa suorittavaa työtä.
Jos joskus on ollut täysin vastuussa pienistä alle kouluikäisistä lapsista (huom, monikko!) .... niin sen huomaa ihan jo yhden päivän jälkeen. Olet illalla aika ventti kun ne vihdoin nukahtaa.
Ja meneekö lastenhoitoon 16h päivä... no taaperot nukkuu helposti yössä 10-12 tuntia, ettei kyllä kirjaimellisesti mene. Mutta jos lapsi herättelee yöllä, tai pitää jatkaa niitä kotihommia tai seuraavan päivän ruoanlaittoa kun lapset nukkuu, että kyllähän se homma jatkuu iltayöhön. Lapset ei myöskään aina koko yötä vain nuku, etenkin jos on kipeä, patja siirtyy lapsen huoneeseen ja tunnin välein tarkistan hengityksen ettei rohise tai vingu (tarvitsee avaavan lääkkeen sitten).
***
Millä alalla muuten saadaan yhdistettyä työ ja opiskelu niin että samana päivänä on molempia 8h. Vaikea kuvitella että kukaan oikeasti jaksaa tuollaista edes kahta viikkoa.
Itse olen aikuisopiskellut monimuotona niin, että koulua on 4 tuntia illassa, 3-4 päivänä viikossa. Osa oli normaalissa päivätyössä arkisin, osa oli työttöminä. Arkena ei kyllä työssäkäyvä ehdi tai jaksa tehdä monimuotoon kuuluvia etätehtäviä vaan ne jäävät vapaapäiville. Matkatkin kun ottaa aikansa.
Harjoittelujaksot taas on vapaata päivätyöstä, silloin on opiskelut 8h päivä harjoitteluna ja tehtävinä.
Melkoisia superihmisiä täällä taas maalaillaan, että oikein 8+8 tuntia tehdään päivässä ja lentäen ilmeisesti kuljetaan välimatkat, yöunille jää muutama tunti sentään. :)
Tein tätä puoli vuotta. Esimerkiksi:
Ma: opiskelua 8-22
Ti: opiskelua 8-14, työt 15-21
Ke: opiskelua 8-14, työt 15-21, opiskelua 22-02
To: työt 13-21
Pe: opiskelua 8-18
La: työt 7-15
Su: työt 7-21En kyllä suosittele kenellekkään ja burn out tulee nopeasti!
Noin paljon opiskelua päivässä ei voi mitenkään olla enää laadukasta tai tarkoituksenmukaista. Itsellä tehokas määrä (jos yliopistolla luennot esim 8-12 ja harkat 13-16) illalla oli joku 1-2h. Usein senkin jätin vähän sinnepäin ja menin harrastamaan liikuntaa ja sitten videopelejä/telkkua. Ei ollut jumeja eikä ahdistanut, valmistuin ensimmäisten joukossa. En millään parhailla arvosanoilla vaan ihan keskivertona.
40h/viikko opiskelua ainakaan tällä alalla ei ole mitenkään erityisen vähän. Toi aika melkein menee pakollisilla luennoilla. Meidän tiedekunnalla on 24/7 opiskelutila ja siellä monet öisinkin tekee hommia. Mutta itsepähän valitsin.
Niin, vanhemmat käy töissä, neljä lasta harrastaa, kaksi korista ja telinevoikkaa, yksi salibändyä ja futista, yksi lentopalloa nuorten sm-tasolla. Vanhemmilla on myös luottamustehtäviä ja omia liikuntaharrastuksia. Muiden vanhempien kanssa on roudausrinkejä, ateriat suunnitellaan etukäteen, harrastuksista on lukujärjestys ja lasten kokeisiin luvusta ja niiden kuulusteluista täytyy myös huolehtia.
Sitten on myös omakotitalon ylläpito. Koiraa ei ole sentään suostuttu hankkimaan.
Tuo nuoruuden ihmettely harrastusten kanssa valmentaa tähän ruuhkavuosien multitaskaamiseen. Kyllä niistä selviää, jälkeenpäin ei välttämättä muista että miten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja on oikeassa. Jäin työttömäksi, vasta nyt on aikaa harrastaa ja nauttia elämästä. Tietysti jos harrastaisi jotain kallista, se ei toimisi, koska ei ole suuria tuloja. En enää kestä töitä, hajoaa pää, kaikki päivät olisi itkua ja pahaa oloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en tajua pelkästään sitä, miten ihmiset pystyvät käymään täyspäiväisesti töissä ja pyörittämään lapsiperheen arkea siinä samalla.
Olen sinkku ja saan hädin tuskin oman työn ja huushollin pysymään jonkunlaisessa ruodussa.
Kyllähän jotkut opiskelevat ja käyvät töissä täyspäiväisesti, eli 16h/pvä. Meneekö lastenhoitoon niin kauan ja sama työmäärä? Lastenhoito kuitenkin on suorittavaa työtä joka voi olla vastapainoa aivoja vaativalle työlle, toisin kuin opiskelu.
Ymmärrän "suorittavan työn" liukuhihnatyönä, jossa ei tarvitse ajatella. Lastenhoito ei nimenomaan ole mitään "aivot narikkaan" työtä, vaan vie mehut, henkisesti. Pitää olla koko ajan skarppina, koko ajan joku tarvii jotain tai joku keskeyttää mitä olit tekemässä / ottamassa / ajattelemassa / sanomassa / siivoamassa / lähdössä, ihan koko ajan.
Se helpottaa kouluikäisillä vähitellen, mutta alle kouluikäisten hoito ei nimenomaan ja tosiaankaan ole mitään nollat taulussa suorittavaa työtä.
Jos joskus on ollut täysin vastuussa pienistä alle kouluikäisistä lapsista (huom, monikko!) .... niin sen huomaa ihan jo yhden päivän jälkeen. Olet illalla aika ventti kun ne vihdoin nukahtaa.
Ja meneekö lastenhoitoon 16h päivä... no taaperot nukkuu helposti yössä 10-12 tuntia, ettei kyllä kirjaimellisesti mene. Mutta jos lapsi herättelee yöllä, tai pitää jatkaa niitä kotihommia tai seuraavan päivän ruoanlaittoa kun lapset nukkuu, että kyllähän se homma jatkuu iltayöhön. Lapset ei myöskään aina koko yötä vain nuku, etenkin jos on kipeä, patja siirtyy lapsen huoneeseen ja tunnin välein tarkistan hengityksen ettei rohise tai vingu (tarvitsee avaavan lääkkeen sitten).
***
Millä alalla muuten saadaan yhdistettyä työ ja opiskelu niin että samana päivänä on molempia 8h. Vaikea kuvitella että kukaan oikeasti jaksaa tuollaista edes kahta viikkoa.
Itse olen aikuisopiskellut monimuotona niin, että koulua on 4 tuntia illassa, 3-4 päivänä viikossa. Osa oli normaalissa päivätyössä arkisin, osa oli työttöminä. Arkena ei kyllä työssäkäyvä ehdi tai jaksa tehdä monimuotoon kuuluvia etätehtäviä vaan ne jäävät vapaapäiville. Matkatkin kun ottaa aikansa.
Harjoittelujaksot taas on vapaata päivätyöstä, silloin on opiskelut 8h päivä harjoitteluna ja tehtävinä.
Melkoisia superihmisiä täällä taas maalaillaan, että oikein 8+8 tuntia tehdään päivässä ja lentäen ilmeisesti kuljetaan välimatkat, yöunille jää muutama tunti sentään. :)
Tein tätä puoli vuotta. Esimerkiksi:
Ma: opiskelua 8-22
Ti: opiskelua 8-14, työt 15-21
Ke: opiskelua 8-14, työt 15-21, opiskelua 22-02
To: työt 13-21
Pe: opiskelua 8-18
La: työt 7-15
Su: työt 7-21En kyllä suosittele kenellekkään ja burn out tulee nopeasti!
Noin paljon opiskelua päivässä ei voi mitenkään olla enää laadukasta tai tarkoituksenmukaista. Itsellä tehokas määrä (jos yliopistolla luennot esim 8-12 ja harkat 13-16) illalla oli joku 1-2h. Usein senkin jätin vähän sinnepäin ja menin harrastamaan liikuntaa ja sitten videopelejä/telkkua. Ei ollut jumeja eikä ahdistanut, valmistuin ensimmäisten joukossa. En millään parhailla arvosanoilla vaan ihan keskivertona.
40h/viikko opiskelua ainakaan tällä alalla ei ole mitenkään erityisen vähän. Toi aika melkein menee pakollisilla luennoilla. Meidän tiedekunnalla on 24/7 opiskelutila ja siellä monet öisinkin tekee hommia. Mutta itsepähän valitsin.
Vähänkoulutetut ja pienipalkkaiset eivät voi ymmärtää paljonko paljon tienaavat ja siihen kouluttautuvat raatavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei käy töissä, ei opiskele, ei pidä kasassa.
Vierailija kirjoitti:
No sitähän tää elämä on, koneen ääressä 8-16 kotina, lapsi koulussa. Töiden päälle salitreeni 4-5krt/vko, kokkailua, sauna ja nukkumaan. Viikonloppuna sitten muksun harkat, kavereiden tapaamista jne. Mutta treeneistä en tingi, muuten musta tulee väsynyt, alavireinen sohvamöllö. Ikää 46v, lapsi 7v
Kuka tekee noin vanhana vielä lapsen. Ei mikään ihme jos on pakko treeniä kun pitää vielä ikäloppunakin vielä tehdä kakaraa. Oliko uusperhe jotta ei uusi suhde toiminut ilman yhteistä hedelmää. Sillä monilla ei mikään suhde toimi ilman tekemättä siihen yhteistä kakaraa kun ei sitä ilman ole mitään yhteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olkoon niille joilla koko elämä on pelkkää suorittamista päivästä toiseen aikatauluineen. Ei käy kateeksi.
Yhteiskunnan lempilapsi, suorittaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työssä päiväkodissa (meteliä, sos.kontakteja koko päivä), niin en mäkään illalla enää jaksa mitään. Viikonloppuna sitten.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olkoon niille joilla koko elämä on pelkkää suorittamista päivästä toiseen aikatauluineen. Ei käy kateeksi.
Tämä. Asuin joskus Afrikassa ja siellä pärjätään paljon paremmin, loikoillaan laiskana auringossa.
Työ ja lapset tärkeimmät, sitten tulee muu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää valita mihin keskittyy. Aika harva tekee noi kaikki sata lasissa.
Mä kykenen keskittymään ja panostamaan mielestäni aika hyvin kaikkiin näihin kolmeen osa-alueeseen;
*3 lasta harrastuksineen (iät 11, 14, 15)
*Työ myyntijohtajana jenkkifirmassa (oma 7hlö tiimi, pohjoismaat myyntivastuulla)
*Vaativa kamppailuharrastus (kilpailen myös tässä) ja treenejä 4-5 iltana viikossa ja ruokavalio tiukkaEn ota stressiä mistään näistä, päivä kerrallaan ja tapaan silti ystäviä. Isohko talo pysyy aika siistinä, kaupassa ehtii käydä jne. En näe ongelmaa ja elän ns omannäköistä elämää, josta nautin. Ei nämä vie voimia vaan enemmänkin tuo. Lisäksi vastuita on tullut vähitellen, lapsia yksi kerrallaan et kaikkeen tottuu.
Muutaman vuoden päästä pysyvälle saikulle burn outin takia. Tuossa kun ei voi jäädä aikaa riittävälle levolle ja palautumiselle. Ihminen ei ole kone, vaikka moni niin luuleekin.
Jos olisi pienet lapset niin sanoisin myös että burn out tuloillaan, mutta nuo lapset on jo isoja. Kyllä tuota voi jaksaa, hyvinkin.
Ymmärrän ongelman mutta myös syyn. Jos itse en olis kännykällä turhaan päivän aikana niin aikaa riittäisi kyllä kaikkeen. Ei telkkaria tms turhanpäiväistä vaan tekee koko ajan heräämisestä nukahtamiseen asti. Kyllä siinä tunteja riittää sen n. 14 vuorokaudessa. Pakkohan siinä on ehtiä monenlaista mut sitä huomaamatta aika meneekin laitteilla.
Itselleni olisi kauhistus tuollainen suorittaminen.
Sekaisin ennen pitkää.
Tykkään rennosta elämäntyylistä.
Ja ei, en aio lopettaa puhelimen näprätä eikä minulla ole lapsia.
Ikää 39v.
Alue: Aihe vapaa
Kirjoittaja taisi todeta, että jos lapsia ei ole, ei ehtimisen ja jaksamisen pitäisi olla minkäänlainen ongelma.