Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmiset käy töissä, opiskelee, harrastaa ja elämänsä pidettyä kasassa?
Miten riittää energia ja aika kaikkeen. Mä voin elää terveellisesti ja liikkua, mutta sitten opinnot ja työt jää tekemättä. Ja jos teen töitä tai opiskelen niin sitten en jaksa tai ei ole enää aikaa harrastamiseen. :(
Kommentit (528)
Tämä sama asia on mietityttänyt itseäni vuosia; miten jotkut jaksavat ja ehtivät.
Vasta vuosikymmenien jälkeen olen ymmärtänyt sen, kuinka salakavala sairaus masennus todella on. Siihen sairastumista ei useinkaan ymmärrä henkilö itse tai hänen lähipiirinsä. Ihmisen kyky sopeutua toimii tässä kohdin häntä vastaan. Väsyneestä ja energiamattomasta olotilasta tulee ajan kuluessa masentuneelle uusi normaali.
Pitkittynyt masennus on täydellisesti koko elämän tuhoava sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meille teetti työterveyspsykologi sellaisen ajankäytön seurannan, jossa lähinnä tutkittiin omaa ajankäyttöä ja sen vaikutusta vireyteen, vointiin, aivokuormitukseen.
Oli tosi hyvä juttu ja herätti havaitsemaan, mitä muutoksia tarvitsee tehdä.
Minulla esim. oli joka ikinen ilta kaikkein ruuhkaisin aika päivästä klo 17-19. Siinä oli ruuanlaittoa, pyykinpesua, kaupassa käyntiä, vaatteiden viikkaamista kaappiin, astianpesukoneen tyhjennystä, keittiön siistimistä, lasten harrastuskyyditystä yms.
Olin jo pitkään miettinyt, miksen minä saa aikaiseksi lähteä jumppaan tai lenkille ja mihin entiset harrastukset jäi. Energiaa syövät tunnit kello 17-19 sen teki, ettei pysty enää mihinkään.Aloin sitten itsekin tuon jälkeen kalenteroida arkea eri tavalla. Esim. laittaa kahden päivän ruuan yhdellä kertaa, vaikkapa kun keittää riisin, sen kanssa ekana päivänä kasvis-mifuwokki pannulla ja seuraavalle päivälle samalla pilkkoo toiselle pannulle kasviksia, paistaa siinä broileria ja lirauttaa kermaa päälle, niin on kastike valmis seuraavalle päivälle.
Pyykinpesua järkeistin myös sillä tavalla, että meillä on nyt ns. pyykkivuorot. Kun on 5 ihmistä perheessä, niin neljällä meistä on pyykkivuoro. Pyykkiä siis pestään noin koneellinen päivässä, paitsi lakananvaihtopäivinä tulee 2 koneellista. Se joka pyykit laittaa pyörimään, huolehtii ne kuivumaan kuivausrumpuun ja osan ripustaa. Ja isoin muutos: pyykit myös otetaan pois kuivausrummusta ja viikataan kodinhoitohuoneen pöytätasolle, jossa on nimet. Jokainen vie illalla siitä omaan kaappiin, myös meidän nuorimmainen lapsi 6 v. Näillä järjestelyillä minä en enää ole ainoa, joka tyhjentää pyykit koneesta tai muualta kuivumasta, viikkaa ja vie sängyille odottamaan, että jokainen laittaa kaappiin. Lakanapyykki tosin on edelleen minun vastuullani, koska miehellä menee hermot, kun ei saa niitä siististi taiteiltua ja lapset 10 ja 14 v. ei halua/jaksa/osaa.
Minulla on nykyisin jopa omaa aikaa. Tänään kävin kuntosalilla, lähdin heti kun mies tuli töistä klo 17.30 ja palasin klo 19 maissa. Ehdin hyvin sen jälkeen lukea kirjaa perheen nuorimmaisen kanssa, siivosin vessan ja kävin koiran kanssa iltakävelyllä. Ruoka oli tehty eilen valmiiksi ja mieheni kävi hakemassa kaupasta täydennystä ja hoiti tiskiasiat. On energisempi olo, kun sitä klo 17-19 kaaosta ja ruuhkatunteja ei ole joka ikinen päivä. Nyt hyvillä mielin nukkumaan.
Tuosta heräsi mullekin ajatuksia. Tunnistan juuri tuon, että ne ruuhkatunnit työpäivän jälkeen aiheuttaa sen, että loppuillan viettää sohvalla lepuuttamassa. Mun pitäisi myös liikkua enemmän arki-iltoina, eikä jättää liikuntaa pelkästään viikonloppuun. Mut just tuo, että ei ole aikaa. Onhan sitä aikaa, mutta kun se on tyyliin puoli kahdeksan jälkeen illalla, jolloin on rättiväsynyt. Ihminen on tapojensa orja. Mut mistä tuon motivaation saa suunnitella ja tehdä muutoksia iltojen kulkuun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä AP:n kysymys onkin suuri mysteeri.
Jotkut ovat rättiväsyneitä jo arkensa kanssa, ja jotkut voivat vain tehdä kaiken mitä haluavat, ilman että se on rasittavaa lainkaan.
Minulla 1 lapsi, 11V, ei puolisoa.
Arkemme:
Minä:
Herätys 06:00 - -> 10min venyyttelyä kahvin tippumista odotellessa
06:45 tytön herätys, ja aamupala.
Hän pukee jne valmistautuu kouluun suht itsenäisesti.
07:20 --> Töihin arkisin. Sen osan vuotta kun voi pyöräillä töihin, lähden jo 07:10
16:00-> kotiin.
Tytön kanssa läksyt samalla kun teen ruokaa.
Ruuan jälkeen, n. 17:30-> yhdessäoloa ja välillä kävelylenkki ruuan päälle.
Maanantai 19:00 lähden brassitreeneihin.
Torstaisin 20:00 lähden brassitreeneihin
Tyttö menee illalla nukkumaan viimeistään 20:30
sen jälkeen pyöritän omaa yritystäni, n. kello 22-22:30 asti.
Tätä arkena, ja jos tyttö on kaverillaan tms arkena, niin hoidan oman yrityksen hommia sen aikaa.
Viikonloppuisin sitten la sekä su treenit, muutoin lorvimme yhdessä tai notkumme luonnossa tuijottamatta kelloa.
Virtaa riittäisi vielä tämänkin jälkeen vaikka ja kuinka.
Juu. Tuosta listasta on unohtunut aika monta juttua, ei elämä ole pelkkää lorvimista. Joku kai teilläkin hoitaa pyykinpesut, siivoukset, käy kaupassa, tiskaa.
Olen tuon aiemman kirjoittaja.
Minä hoidan pyykit, ja tiskaamisen. Ja käyn kaupassa. Ja siivoan.
Mutta nyt hieman realismia tähän.
Pyykit koneeseen, ja se hoitaa pyykkäämisen ihan itse.
Vaikka vihaan pyykkien kuivumaan ripustamista, siihen menee 10min. Ja noin kerran, kaksi viikossa. Koneen täyttämiseen ja käynnistämiseen alle minuutti.
Meillä tiskit laitetaan itse ja automaattisesti tiskikoneeseen, ja sen käynnistäminen parin-kolmen päivän välein ei kestä 30sek pidempään.
Tiskikoneen tyhjentämiseen taas menee 5min. Jonka yleensä teen ruokaa laittaessa.
Kaupassa käymme yleensä viikonloppuisin, koko viikon edestä.
Toki siinä menee tunti helposti. Ja jos jokin loppuu nappaan työmatkalla, jolloin siihen ehkä lisätään 5-10min...
Meillä tavarat laitetaan paikalleen kun niitä ei käytetä, ja roboimuri käynnistyy melkein joka arkipäivä kun tyttö lähtee kouluun.
Mopata ei tarvitse kun sen kerran-kaksi kuukaudessa, Ja koska imuroidaan jatkuvasti, ei pölyäkään keräänny kamalasti.
Tässä vaikka nämä laskisi kaikki yhteen, menee VIIKOSSA alle kaksi tuntia pieninä osina.
Saat nämä jotenkin vaikuttamaan TOSI isoilta ja aikaavieviltä jutuilta, vaikka eivät oikeasti ole.
Tilastojen mukaan kotityöt vievät naiselta aikaa keskimäärin 3 t 41 min. päivässä. Että revi siitä. Lapsiperheessä enemmän. Tuossa on vain kotityöt, jotka ovat suorittavia ja joita voi kellottaa.
No, ehkä naisilta. Mutta minäpä olenkin mies... Ja ei siinä tosiaan sen kummemmin aikaa menee kuin tuossa yllä selvitin.
Kuvailepa meille kaikille vaikka eiliset kotityöt? -Ja ei, siihen ei lasketa 2,5H lenkkiä ponin tai koiran kanssa, vaan kotityöt.
Puretaan niitä sitten kun olet vastannut :)
Tämä UP.
täällä oltiin jokunen sivu sitten varmoja että kotitöihin menee 3,5h PÄIVITTÄIN.
Eipä rynninyt ketään arjen sankaritarta avaamaan mihin sen ajan oikein käyttää?
Innolla odotin. Mulla ei mene järjestelmällisenä sen vertaa viikossakaan,
ja kolmio on putsplank kärvistelemättä
Ohis
Tutkimusten mukaan 3 t 41 min. Ei siitä tarvitse kenenkään rynnätä kertomaan, kun se on aivan yleistä tilastotietoa, jonka voit itsekin googlata. Ihmisten ajankäyttöä tutkitaan säännöllisesti. Tilastot on julkista tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lomautettuna laihdutin, söin terveellisesti ja kuntoilin, töihin palattua kaikki menee persiilleen, kilot takaisin, mikään ei kiinnosta, uupuu ja kipuilee.
Monet voivat paremmin lomautettuna tai työttömänä, nykyajan työelämä on tällaista. Vie kaikki voimasi.
Näin se on. Työpäivään menee puunauksineen ja matkoineen jopa 10-12h. Koskaan ei meinaa palautua ja aina pitää olla saatavilla. Siinä, missä ennen naiset olivat kotona ja tekivät siellä arvokasta työtä lasten ja kodin eteen, nykyään alkaa heti toinen työmaa kun kotiin pääsee. Lapset oireilee kun tapaavat vanhempiaan vain muutaman tunnin illalla muiden askareiden lomassa ja päivän viettävät isossa lapsilaumassa jossa aikuinen vaihtuu päivittäin.
Kyse ei ole edes siitä että olisi pakko. Tuottavuus on tuhatkertaistunut sadan vuoden takaisesta ja tekniikka hoitaa paljon juttuja. Kaikki vaan sataa isojen jehujen taskuun. Voitaisiin ihan hyvin vaikka puolittaa työaika, ja maailma pyörisi silti radallaan, elintasokaan tuskin paljoa heikkenisi. Mutta siihen ei järjestelmä hevin suostu, koska se vaatisi sitä että talouskasvu olisi hiukan hitaampaa ja rahaa tulisi rikkaille vähemmän.
Ei työttömyyskään silti rentouttavaa ole. Siihen liittyy paljon ahdistusta tulevasta, ja toisaalta ihminen tarvitsee merkityksellistä tekemistä. Ei vain jotain tietokoneella näpyttelyä josta hyötyy kaikki muut kuin työntekijä itse, eikä palkkaakaan saa kunnolla. Itse joskus haaveilen maalla asumisesta, omasta pellosta ja oman kädenjäljen näkemisestä.
Ajatelkaa, miten hyvin voisimme jos työviikko olisi vaikka kolmipäiväinen niin, että lapsilla olisi aina joku kotona, ja ettei elämää elettäisi vain työn takia. Ettei työ olisi se 90% elämästä joka mahdollistaa hauskanpidon 10% ajasta. Talouskasvu voisi hyvin hidastua, koska nykyinen meno ei tuo enää hyvää mieltä kuin niille bisnespampuille jotka hyötyy tästä kaikesta.
Itse lopetin työt kun viisivuotias lapseni itki joka aamu että ei halua tarhaan eikä minun menevän töihin. Mietin pitkään että lapsi on varmaan jotenkin ujo ja haluaa siksi jäädä kotiin, tai pelkää etten tule hakemaan tms. Sitten en vaan enää pystynyt siihen, että vien lapsen 7.30 tarhaan ja haen viideltä ja yhteistä aikaa jää kotitöiden jälkeen ehkä tunti. Olin itsekin ihan burnoutin partaalla.
Kun jäin töistä, lapsen KAIKKI oireilu loppui täysin. Ei enää sunnuntaisia kiukkukohtauksia ja jatkuva sairastelu jäi kokonaan pois. Lapsesta tuli silminnähden rohkeampi ja reippaampi ja hän alkoi ekaa kertaa osallistumaan muskarissa, kerhoissa yms. Lapsi siis tarvitsi ihan vaan enemmän syliä ja äidin läsnäoloa.
Olin reilun vuoden ihan vaan työttömänä ja lapsen mennessä kouluun perustimme appiukon kanssa firman jossa tein töitä vain silloin, kun lapsi oli koulussa. Harkitsin jopa kotiopetusta, koska minulla on alan koulutus ja rakastan opettamista, mutta siihen ei lopulta lähdetty. Edelleen firmamme on lähinnä puuhastelua ja tulotaso tippui jonkun verran, mutta muutos on lapsessa niin suuri, että olen todella kiitollinen että uskalsin sen tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmikymppisenä kävin töissä teho-osastolla, opiskelin valtiotieteitä avoimessa, harrastin liikuntaa, hoidin 3v lasta, laihdutin, näin ystäviä, olin naimisissa, kävin sukulaisissa ja ties mitä.
Nyt olen vanhempi, enkä tajua miten jaksoin. Muttakai sitä tekee sen mitä on itselleen kerännyt.
opiskelu 8h
työt 8h
matkat 2h
uni 9h
kesätöiden haku 2h
kaverit 4h
runkkaus 1h
harrastus 2h
uutiset 0,25h
palstailu 1h
kauppa 0,25h
syöminen 0,25h
peseytyminen 0,25h
kotityöt 1h
= 39h/vuorokausi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, miten ihmiset ennättää ja jaksaa. Itse selviydyn juuri ja juuri opinnoista, liikunnasta ja kaupassakäynnistä. Muu aika menee kotona akkuja ladatessa. Onneksi minulla ei ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Mun 66 vee päivä *3/vko
7-9 kuntosali/uinti
9-16 töissä, lounas ja kahvitauko välillä
16-18 kotitöitä, ulkoilua yms, kaupoilla tms
18-21 telkkaria, nettiä, käsityökurssi tms
21-06 lepoa
Eikö sinulla mene aikaa työmatkoihin lainkaan? Vai teetkö töitä kotoa käsin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
it-arkkitehti kirjoitti:
Helposti. Karsimalla elämästä pois asiat, joista et nauti. Ensimmäisen lapsen tultua muutimme kerrostalosta omakotitaloon, hommauduimme eroon kaikista matoista ja ostimme robotti-imurin. Pyykinpesukone vaihtui malliin, jossa on samassa kuivuri. Tilaamme ruokaostokset haettavaksi. Kaikki tasot ja lattiat ovat siivottu pois turhista tavaroista. Ruoka tehdään itse, mutta on suurimmaksi osaksi pataruokia, jotka ovat periaatteessa: pilko, laita haudutuspataan, lisää vesi & mausteet. Kuntosali vaihtui kotona treenaamiseen, koska 50e/kk x 2 tekee vuodessa liikaa, ja tähän vielä matkat päälle. Nyt tv-ohjelmat/leffat tulee katsottua samalla kun polkee kuntopyörää/soutaa. Astianpesu- & pyykinpesukone täytetään iltaisin ja aamulla on valmista. Aikaa on kaikkeen, mitä haluaa tehdä ja enemmänkin. Kiitos koronan teen työt kotoa käsin, joka mahdollistaa kaikenlaisen puuhastelun kotona myös kesken työpäivän, esim. pesen yleensä lakanat työpäivän aikana. Aikaa saa lisää vain ja ainoastaan, kun poistaa elämästä asioita/optimoi niitä.
Eihän tuo selitä miten ehdit tekemään työt, opiskelut ja harrastukset.
Meitä on varmaan huomattava osa väestöstä, joilla elämä rakoilee jostain. En minäkään saa pidettyä pakkaa kasassa kuin häviävän pieniä hetkiä ja sit taas joko:
-työt rasittaa älyttömästi ja en nauti tai edes osaa kunnolla hommiani
-kaverit jää näkemättä kuukausiksi
-kämppä on täysin räjähtänyt ja jääkaapissa on homeista ruokaa
Tms tms. Aina joku osa elämän palapeliä on vinksallaan. En oikeastaan muista että olisi ikinä ollut helppoa ja sujuvaa ja kaikki kunnossa.
Mutta kaikki on sen verran ok, että tavallaan on kulissit pystyssä. Siis kun on kuitenkin siistit vaatteet ja menee ajoissa töihin, niin ei se elämän kaaos ja mikroaterioilla toisinaan eläminen näy muille. Enkä ole asiasta avautunut juurikaan, vähän hävettää että kaikki on sellasta rämpimistä ja mitään ei jaksa. Ja en ole masentunut, jotenkin vain tällänen rassukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meitä on varmaan huomattava osa väestöstä, joilla elämä rakoilee jostain. En minäkään saa pidettyä pakkaa kasassa kuin häviävän pieniä hetkiä ja sit taas joko:
-työt rasittaa älyttömästi ja en nauti tai edes osaa kunnolla hommiani
-kaverit jää näkemättä kuukausiksi
-kämppä on täysin räjähtänyt ja jääkaapissa on homeista ruokaaTms tms. Aina joku osa elämän palapeliä on vinksallaan. En oikeastaan muista että olisi ikinä ollut helppoa ja sujuvaa ja kaikki kunnossa.
Mutta kaikki on sen verran ok, että tavallaan on kulissit pystyssä. Siis kun on kuitenkin siistit vaatteet ja menee ajoissa töihin, niin ei se elämän kaaos ja mikroaterioilla toisinaan eläminen näy muille. Enkä ole asiasta avautunut juurikaan, vähän hävettää että kaikki on sellasta rämpimistä ja mitään ei jaksa. Ja en ole masentunut, jotenkin vain tällänen rassukka.
Tuota voisi miettiä, miten kohtuuton odotus nykyään on "elämän kasassa olemisessa" tai täysvaltaisen, tehokkaan kansalaisen arkkityyppi. Että voi ajatella olevansa raasu, jos kuitenkin hoitaa työnsä, kotinsa itselleen riittävällä tasolla ja ihmissuhteitakin pystyy ylläpitämään. Siinä on jo tosi monta asiaa todella hyvin. Jo oikein syömisestä on tehty muka suunnilleen ihmisarvoa määrittävä kilpailu, EI mikroateriloille... sinulle, tuo on ihan hyvä, riittävä taso ja ennen kaikkea sinun elämä. Jos ei jaksa kaikkea, sitten ei voi tehdä kaikkea täydellisesti. Ei se tarkoita että mikään olisi rikki. Se tarkoittaa, että mikroateria on siunaus :)
Vertausta jatkaen: Niin kauan kuin sovittelee kulissien palasia yhteen, usein elämä on epätyydyttävää tai vaikeaa, koska yrittää yhdistellä alunperinkin yhteensopimattomia palasia kohdilleen. Jos onnistuu muuten survomaan, ainakin puuttuu sitten se viimeinen kriittinen pala ja siinä sitä ollaan ihmettelemässä.
Vierailija kirjoitti:
Kolmikymppisenä kävin töissä teho-osastolla, opiskelin valtiotieteitä avoimessa, harrastin liikuntaa, hoidin 3v lasta, laihdutin, näin ystäviä, olin naimisissa, kävin sukulaisissa ja ties mitä.
Nyt olen vanhempi, enkä tajua miten jaksoin. Muttakai sitä tekee sen mitä on itselleen kerännyt.
Itse samankaltaisessa tilanteessa ei tarvinnut laihduttaa koska stressi hoiti sen puolen. Jotain helpotusta rutiiniin :'D Naimisissa en ollut, enkä ymmärrä kuinka se tekemisenä arjessa erikseen näkyy, ellei itse häiden järjestämistä lasketa. Toki jos ei aviomiestä jaksa, sitten voi olla arjessa kuormitusta lisäävä asia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saatanaa palvo⁸en aika kuluu (mustilla) siivillä. Pajautan myös 24/7, joten energiaa palvomiseen (usein ”unimeditointia”) on runsaasti.
Ihanaa ❤
Minä käyn bussilla töissä ja kävellen koulussa
En jaksakaan, onneksi mursin jalkani pirstaleeksi, saa vain olla.
Voisin karata kauas, kuka tulisi mukaani?
Elää kellona kissankello. Nukkumaan kun aurinko laskee, kunhan ensin ihailee sitä.
Herää auringonnousuun, taas ihailla sitä.
Hypätä pois oravanpyörästä!
Onneksi en hanki lapsia, elämä on jo aika väsyttävää ilmankin.
Oletteko ajatelleet, että kaikilla ei ns. pysy pakka kasassa esim. diagnosoimattoman adhd:n takia? Toiminnanohjaus vaan on huonoa ja kaikkeen tavalliseenkin saattaa mennä todella paljon aikaa, asiat jää kesken ja / tai aloittamatta.
Olen jo vuosia ihmetellyt samaa ja ajatellut, että minussa on jotain vikaa, kun en pysty samaan, mihin "normaalit" ihmiset näyttävät pystyvän. Ja juurikin noin, että koen, että voin loistaa elämässä vain yhdellä osa-alueella. Joko olen todella hyvä opiskelija, tai minulla on sosiaalista elämää, tai pystyn suorittamaan kotityöt ilman niiden kasautumista, mutta en voi tehdä noita kaikkia yhtä aikaa.
Luulen, että minulla on vähän keskimääräistä pahempia toiminnan ohjauksen häiriöitä ja adhd:ta on myös tutkittu. Tosin jo masennus ja muut sairaudet, mitä minulla on, voivat itsessään vaikeuttaa elämää tällä tavalla.
Täällä on ollut ihan hyviäkin neuvoja ja yksi keskeinen on varmaan, että kun on tietyt rutiinit, jotka toistuvat samaan aikaa, ei tarvitse erikseen aina pohtia, milloin ne tekee. Rutiinit olisivatkin hyvä juttu, paitsi aina kun yritän sellaisia luoda, tulee jotain vastoinkäymisiä, joiden vuoksi suunnitelmat menevät mönkään.
Esimerkki: olen vaikkapa suunnitellut meneväni ulos kävelylle päivittäin noin klo 17.30 aikoihin. Jos kuitenkin ruoanlaitto ja näin ollen myös ruokailu on yhtään myöhästynyt, niin sitten myös uloslähtö myöhästyy. Sitten jos onkin vielä huono vatsapäivä ja päätyykiin istumaan lähdön hetkellä vessassa, niin taas lähtö siirtyy. Sitten pian onkin jo sen verran myöhä, että pitäisi oikeastaan siirtyä mielellään jo toiseen asiaan, eli esim. kotitöihin, kuten tiskaukseen. Menenkö sinne kävelylle ja tiskaan vähän myöhemmin, jolloin suihkussa käynti myöhästyy ja pahimmassa tapauksessa olen myöhemmin illalla myöhässä aikataulusta niin paljon, että nukkumaanmenokin viivästyy? Sitten vielä jos on jostain syystä jäänyt opiskeluhommista joku osa tekemättä aiemmin päivällä, kun on pitänyt lähteä esim. kauppaan niin sekin pitäisi mielellään vielä vääntää loppuun. Muuten se siirtyy seuraavalle päivälle, jolloin olisi jo seuraavat hommat edessä, joten pitää tehdä vielä ne ennen kuin voi nukkua. Sitten onkin koko pakka jo ihan sekaisin, koska valvon myöhään yöhön tekemässä niitä tehtäviä ja sitten en jaksa herätä aamulla aikaisin tekemään uusia juttuja, joita sinä päivänä pitäisi saada tehdyksi. Ja tämä kierre jatkuu päivästä ja viikosta toiseen. Sitten siihen päälle vielä yleinen aloittamisen vaikeus ja haahuilu.
Mietinkin, miten jotkut perheelliset, vuorotöissä olevat opiskelutoverini pystyvät pitämään pakan kasassa.
Jos heidän päivän aikataulunsa on tiukka, on työt lapset, kokkaukset ja harrastuksetkin ehkä päälle ja heille sopii opiskella/tehdä tehtäviä vain klo 18-20, niin pystyvätkö he oikeasti vaan istumaan alas ja tekemään tarvittavat tehtävät silloin ja vieläpä tulee valmista? Täysin utopiaa minulle.
Noin muuten varmaan yleisesti sanottuna vaikuttaa että on monia, joilla ei ole näin pahoja vaikeuksia, mutta joilla työt vievät kaiken energian ja se johtaa siihen, että ei jaksa mitään töiden jälkeen. Sanoisin, että tuo on melko normaalia loppujen lopuksi, mutta kaikki vaan luulevat, että toisilla on jotenkin hirveän erilaista omaan itseen verrattuna.
Oletko miettinyt, että tämä ei välttämättä ole ns. normaalia? Onko sinulla masennusta tm. haasteita mielenterveyden kanssa? Toi nimittäin kuulostaa jo siltä, että mennään keskivertojaksamisen alle. Nää suorittajat menevät puolestaan keskivertojaksamisen yli.