Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmiset käy töissä, opiskelee, harrastaa ja elämänsä pidettyä kasassa?
Miten riittää energia ja aika kaikkeen. Mä voin elää terveellisesti ja liikkua, mutta sitten opinnot ja työt jää tekemättä. Ja jos teen töitä tai opiskelen niin sitten en jaksa tai ei ole enää aikaa harrastamiseen. :(
Kommentit (528)
Vierailija kirjoitti:
Oletteko ajatelleet, että kaikilla ei ns. pysy pakka kasassa esim. diagnosoimattoman adhd:n takia? Toiminnanohjaus vaan on huonoa ja kaikkeen tavalliseenkin saattaa mennä todella paljon aikaa, asiat jää kesken ja / tai aloittamatta.
Tämä! Pakko olla jotain diagnosoitavaa, jos ei onnistu kokopäivätyö ja kokopäiväopiskelu aktiivisen harrastelun ja sosiaalisen elämän ohella 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sdlksöf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi on siinä, että toiset on älykkäämpiä kuin toiset. Se, mikä toisella vie vain hetken kestää toisella moninkertaisesti enemmän.
Yksi lapseton, työtön opiskelukaverini itki psykologilla kerran viikossa, kun opiskelu on niiiiiiiiin rankkaa ja vaativaa, hän on nyt opiskellut 3v pidempään samaa tutkintoa kuin minä eikä loppua näy.Minulla koko opiskeluajan oli työpaikka ja lisäksi päiväkoti-ikäisiä lapsia, mutta hänellä silti oli tosi rankkaa.
Nyt työelämässä olen alalla, jota yleisesti pidetään todella vaativana ja googlettaessa saa kuvan työstä h3 lv 3tin esikartanossa. Työkaverit itkee täysiä kalentereitaan ja ovi käy tiuhaan, kun porukka saa burnoutin... minusta tämä työ on vallan leppoisaa ja minulla on aikaa surffata vauvallakin vaikka sitten kuukausiraporttien mukaan olen yksi alueen tehokkaimmista työntekijöistä.
Kyse jaksamisessa on siis alhaisessa älykkyystasossa, kun joutuu ponnistelemaan jatkuvasti äärirajoilla selviytyäkseen perushommista niin tottakai se pitkällä aikavälillä väsyttää.
Kovasti tämä saa alapeukkuja, mutta rehellisyyden nimissä, kaikki älykkäät tuttavani ovat aikaansaavia ja ne vähemmän älykkäät ovat sotkussa ja solmussa ihan elämän perusasioisssa. Yksi älykkö tosin on se poikkeus joka vahvistaa säännön, hän on hajamielinen professori, mutta alansa huippu.
Ei ole toisaalta ollenkaan älykästä luulla, että omien kokemusten ja havaintojen eli arkiajattelun pohjalta voisi olla perusteita muodostaa kausaliteettia kahden muuttujan välille ja yleistää sitä suuremmaksi totuudeksi. Älykästä on ymmärtää, että tällainen argumentointi ei kestä kriittistä tarkastelua. Älykäs ihminen ei näin mustavalkoista väitettä menisi esittämään noilla perusteluilla.
Koulu 8h
läksyt 4h
matkat 1h
nukkuminen 10h
kesätöiden hakuun jäi 1h mutta se ei riittänyt
Vierailija kirjoitti:
Koulu 8h
läksyt 4h
matkat 1h
nukkuminen 10h
kesätöiden hakuun jäi 1h mutta se ei riittänyt
Pitää olla tehokkaampi, tehdä enemmän paremmin. Jos opiskeluun menee 12h päivässä niin ehkä kannattaisi vain luovuttaa...
Käyn töissä kolmena pv viikossa, opiskelen yliopistossa (etänä kiitos korona!), neljä lasta 7-16v (2 erityislasta), teen kaikki kotityöt itse, myös ruuat 9 hengelle (isovanhemmat mukana). Eläimiä 5 hevosta, kissa ja pari koiraa. Eläimet mies hoitaa töiden, oman opiskelun ja harrastusten ohella. Hyvin ehtii kun rutinoituu. Ystävät kyselee mitä sä harrastat. Mä vastaan että perhettä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko perehtyneet Myers-Briggs -persoonallisuustyyppeihin? Ihmiset ovat erilaisia, enkä nyt tarkoita tiettyjä tarkkaavaisuusdiagnooseja. Minulla päivät kuluvat nopeasti vaikken tekisi mitään, ja tekemisten välillä saan kulumaan paljonkin aikaa aikomiseen ja edellisestä tekemisestä toipumiseen. Viihdyn hyvin omien ajatuksieni parissa ja aika kuluu huomaamatta. Onneksi olen nyt eläkkeellä ja saan hidastella rauhassa. Työni olen kyllä hoitanut hyvin, osaan pakottautua tehokkuuteen, mutta se ei ole luontainen olotilani - paitsi kun innostun jostakin ja puurran ikioman projektini parissa syömättä ja juomatta ja joskus yötä myöten. N64
Elämä on turhaa ja sen tajuamista voi vaikeuttaa suorittamisella tai päihteillä. Aika iso osa ihmisistä kuuluu vähintään toiseen ryhmään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järjetöntä suorittamista. Eivät siihen monetkaan pysty, mutta vaativat sitä muilta. Muistan kun lapsena emät kehuskelivat toisilleen kiihkeästi suu vaahdossa meidän lasten saavutuksilla, ei koskaan omillaan 🤮
Vierailija kirjoitti:
Järjetöntä suorittamista. Eivät siihen monetkaan pysty, mutta vaativat sitä muilta. Muistan kun lapsena emät kehuskelivat toisilleen kiihkeästi suu vaahdossa meidän lasten saavutuksilla, ei koskaan omillaan 🤮
Ja sitten kun kouluja käymättömän lapsi ei saa laudatureita, niin alkaa vauhkoaminen että miksi tuli noin huonoja arvosanoja kuin M, söisit terveellisemmin vai onko sulla joku syndrooma??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen varma että ihmisten kokemus ajan kulun nopeudesta eroaa suuresti. Joillakin aika kuluu aikuisenakin sen verran hitaasti, että päivässä ehtii vaikka mitä. Vähän kuin lapsena aika tuntui kuluvan hitaammin. Joillain päivä vilahtaa hetkessä ohi. Itse kuulun jälkimmäisiin. Mitään ei juuri ehdi yhdessä päivässä tehdä. Jos päivä kuluis yhtä hitaasti kuin lapsena, niin siinähän ehtisi vaikka mitä, mutta nykyään ehkä 2 viikkoa vastaa lapsuuden yhtä päivää.
Tässä on paras pointti, olen itsekin miettinyt tuota. Nuorempana sain enemmän aikaan. :( Onkohan jotain metodia korjata liian kiihtynyttä aikaa?
Priorisointi.
Ei kaikilla ole hyvää ammattia tai rikasta miestä. Tärkeintä et itse viihtyy omassa elämässä, siivoaa omiin tarpeisiin, syö mitä haluaa, tapaa ihmisiä joista saa voimaa ja nukkuu hyvin.
Entisaikaan nuo olisi ollut valtavaa luksusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen varma että ihmisten kokemus ajan kulun nopeudesta eroaa suuresti. Joillakin aika kuluu aikuisenakin sen verran hitaasti, että päivässä ehtii vaikka mitä. Vähän kuin lapsena aika tuntui kuluvan hitaammin. Joillain päivä vilahtaa hetkessä ohi. Itse kuulun jälkimmäisiin. Mitään ei juuri ehdi yhdessä päivässä tehdä. Jos päivä kuluis yhtä hitaasti kuin lapsena, niin siinähän ehtisi vaikka mitä, mutta nykyään ehkä 2 viikkoa vastaa lapsuuden yhtä päivää.
Tämä on mielenkiintoinen ajatus. Itsekin lapsena muistan päivän tuntuneen hyvin pitkältä. Nyt aikuisena en ehdi tekemään juuri mitään, kun on jo ilta. Hämmästelen usein päivän nopeutta.
Vierailija kirjoitti:
Priorisointi.
Ei kaikilla ole hyvää ammattia tai rikasta miestä. Tärkeintä et itse viihtyy omassa elämässä, siivoaa omiin tarpeisiin, syö mitä haluaa, tapaa ihmisiä joista saa voimaa ja nukkuu hyvin.
Entisaikaan nuo olisi ollut valtavaa luksusta.
Ihan totta. Olen samaa mieltä. Ja miksi ihmeessä tarvitsee ollakaan niin tehokas? Eikö vähempi riitä? Monesti kun vielä käy niin, että tyytyväisyys vain "karkaa" sitä kauemmas, mitä enemmän suorittaa ja yrittää saavuttaa. Eikö voisi mieluummin ajatella, että vähemmän on enemmän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain ylemmästä keskiluokasta eteenpäin ollaan nettoveronmaksajia, muut ovat siipeilijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen varma että ihmisten kokemus ajan kulun nopeudesta eroaa suuresti. Joillakin aika kuluu aikuisenakin sen verran hitaasti, että päivässä ehtii vaikka mitä. Vähän kuin lapsena aika tuntui kuluvan hitaammin. Joillain päivä vilahtaa hetkessä ohi. Itse kuulun jälkimmäisiin. Mitään ei juuri ehdi yhdessä päivässä tehdä. Jos päivä kuluis yhtä hitaasti kuin lapsena, niin siinähän ehtisi vaikka mitä, mutta nykyään ehkä 2 viikkoa vastaa lapsuuden yhtä päivää.
Tässä on paras pointti, olen itsekin miettinyt tuota. Nuorempana sain enemmän aikaan. :( Onkohan jotain metodia korjata liian kiihtynyttä aikaa?
Tässä voi auttaa jokin päivittäinen harjoitus, joka kasvattaa tietoisuutta. Se voi olla jooga, meditaatio, kirjoittaminen, kävely, joku mindfulnessjuttu, jokin luontoyhteyttä vaaliva asia... Jokin hetki, jolloin pysähtyy ja on tietoisesti läsnä.
Mun päiväjärjestys.
Herätys 5.45.
Töissä noin 7.25 (Työmatka 25km)
Töistä noin 15.30
Ruokakauppa, ruuan teko tai vanhojen syönti, sivuduunijuttuja tai menoja esim hieronta tai jossain sukulaisella käynti kun tarvivat apua.
Toisiin töihin kello 17.45. (tai harrastukseen, esim uinti)
Kotiin kello 20.45 (teen noin 50h/vko töitä)
Iltapalaa, suihku jne.
Nukkumaan kello 22.30.
Lauantaina töitten jälkeen otan torkut koska viikolla en kerkeä nukkumaan sitä mitä tarvisin.
Sunnuntaina mutsille, ja esim viime lauantaina ja sunnuntaina opetin kuopusta ajamaan autoa ja vein esikoisen toiselle paikkakunnalle kouluun. Niin ja la/su pyykin pesua ja siivousta.
Siihenhän se aika menee. On mulla maanantai-illat vapaata viikolla.
Silloin voisi mennä kuntosalille jos haluaisi olla pois joka ilta kotoa. Ei perhe varmaan kaipaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen varma että ihmisten kokemus ajan kulun nopeudesta eroaa suuresti. Joillakin aika kuluu aikuisenakin sen verran hitaasti, että päivässä ehtii vaikka mitä. Vähän kuin lapsena aika tuntui kuluvan hitaammin. Joillain päivä vilahtaa hetkessä ohi. Itse kuulun jälkimmäisiin. Mitään ei juuri ehdi yhdessä päivässä tehdä. Jos päivä kuluis yhtä hitaasti kuin lapsena, niin siinähän ehtisi vaikka mitä, mutta nykyään ehkä 2 viikkoa vastaa lapsuuden yhtä päivää.
Tässä on paras pointti, olen itsekin miettinyt tuota. Nuorempana sain enemmän aikaan. :( Onkohan jotain metodia korjata liian kiihtynyttä aikaa?
Tässä voi auttaa jokin päivittäinen harjoitus, joka kasvattaa tietoisuutta. Se voi olla jooga, meditaatio, kirjoittaminen, kävely, joku mindfulnessjuttu, jokin luontoyhteyttä vaaliva asia... Jokin hetki, jolloin pysähtyy ja on tietoisesti läsnä.
Niin siis läsnä itselleen? Ei noin ainakaan ole läsnä muille?
Mä olen kyllä ihan itselleni läsnä koko ajan. Paitsi kun nukun.
Enemmän mun pitäisi olla omalle perheelle läsnä, mutta aina ei jaksa, kun lapset on niin verbaalisia että ne puhuu KOKO ajan. =D
Vierailija kirjoitti:
Lauantaina töitten jälkeen otan torkut koska viikolla en kerkeä nukkumaan sitä mitä tarvisin.
"Luulitko, että voit kuitata arjen univelat viikonloppuna? Se ei onnistu"
https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/ecfc44a8-12a8-481c-9bbb-dc891…
Hups, tulipa pitkä teksti