Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmiset käy töissä, opiskelee, harrastaa ja elämänsä pidettyä kasassa?
Miten riittää energia ja aika kaikkeen. Mä voin elää terveellisesti ja liikkua, mutta sitten opinnot ja työt jää tekemättä. Ja jos teen töitä tai opiskelen niin sitten en jaksa tai ei ole enää aikaa harrastamiseen. :(
Kommentit (528)
Herään klo 5.00, aamukahvit ja meikkaus, pukeminen
Klo 6.00 käyn aamulenkillä koiran kanssa. Tyhjäilen tiskikoneen tms pientä kotihommaa.
Klo 7.45 tai 8.30 lähden töihin.
Klo 15 tai 15.45 lähden kotiin. Kaupassa käyn yleensä niinä päivinä kun työt loppuu kolmelta, kauppa on työpaikan vieressä.
Klo 16 käyn lenkillä.
Klo 17 -> tästä alkaa se aika milloin voin harrastaa, opiskella, levätä, tehdä kotitöitä, puutarhajuttuja, lukea...
Klo 20.30 Iltapesut, ja rauhoittuminen nukkumaan.
Viikonloppuisin sitten enemmän aikaa, yleensä teen silloin pidempiä lenkkejä luonnossa, luen, käyn kaupassa, perheen kanssa usein käydään ulkona syömässä, näen kavereita, harrastuksia myös viikonloppuisin.
Jotenkin tähän aikatauluun on niin rutinoitunut, että se sujuu omalla painollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Herään klo 5.00, aamukahvit ja meikkaus, pukeminen
Klo 6.00 käyn aamulenkillä koiran kanssa. Tyhjäilen tiskikoneen tms pientä kotihommaa.
Klo 7.45 tai 8.30 lähden töihin.
Klo 15 tai 15.45 lähden kotiin. Kaupassa käyn yleensä niinä päivinä kun työt loppuu kolmelta, kauppa on työpaikan vieressä.
Klo 16 käyn lenkillä.
Klo 17 -> tästä alkaa se aika milloin voin harrastaa, opiskella, levätä, tehdä kotitöitä, puutarhajuttuja, lukea...
Klo 20.30 Iltapesut, ja rauhoittuminen nukkumaan.Viikonloppuisin sitten enemmän aikaa, yleensä teen silloin pidempiä lenkkejä luonnossa, luen, käyn kaupassa, perheen kanssa usein käydään ulkona syömässä, näen kavereita, harrastuksia myös viikonloppuisin.
Jotenkin tähän aikatauluun on niin rutinoitunut, että se sujuu omalla painollaan.
Eihän tuo ole mitään kummoista tehokkuutta, sullahan on koko ilta aikaa omille hommille, ainoa pakollinen rutiini sulla on töissä käynti.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenkodista se tulee ainakin sisaruksillani ja minulla.
Sieltähän se tulee itselläkin. Tosin toisin päin. Kun isä tuli töistä niin otti lehden ja meni makuuhuoneeseen lukemaan eikä näkynyt enää sen jälkeen. Äiti taas oli mielenterveysongelmien runtelema eikä pystynyt siksi tekemään mitään. Ei kuskattu harrastuksiin, tai mihinkään muuallekaan. Jos halusi pelata vaikka jalkapalloa niin ulos sai mennä potkimaan supertele-palloa, mikäli sai jonkun kaverin seuraksi. Ei todellakaan mitään tavoitteellista harrastamista.
Itse olen vähän aktiivisempi, enkä ole ihmispelkoinen. Kotona kyllä viihdyn, eikä ole pakko olla koko aikaa padelia pelaamassa tai ulkomailla matkailemassa.
Kaikki riippuu siitä, onko syömishäiriö, esim onko ongelmasyöjä, lähteekö aina käsistä, eikö mikään ruokavalio hillitse syömistä vai onko normaali.
Itsellä alkoi aika mennä oman syömisen järjestämiseen, kun lapsi aikuistui ja muutti kotoa.
Ihmettelin, miksen saa laitettua itselleni kevyttä ruokaa tai kokattua ja miksen jaksa mitään.
Sitten tajusin, että olen aina syönyt eri ruokaa kuin muut. Laitan perheelle (mieskin oli joskus, ja miehen lapsi) italialaisia lihapullia, pastaa ja salaattia. Itse otan salaattia, palan lihapullaa, kastiketta ja jätän pastan syömättä. Perhe lähtee, jään yksin. Ei ole kenelle kokata, enkä tajua mistä otan rippeet.
Meni kauan, ennenkuin tämän tajusin. Minun täytyy opetella itselleni sopiva ruokavalio. Arvostaa itseäni ja käyttää aikaa ja vaivaa ikävään kokkaamiseen ja hyväksyä, että pitkään menee pieleen, ennenkuin oikeat sapuskat löytyvät. Syömättä en jaksa. Paastolla tulee ahmimishimo ihan tavallisellekin ihmiselle, fysiologia on sellainen.
Toinen juttu on se, että kaikkeen tottuu. Lapsen syntymän jälkeen sohvaperunasta tuli kone, olin aluksi järkyttynyt työn määrästä. Hoikistuin paljon. Pikkuhiljaa kone on palannut sohvaperunaksi ja ihmettelee, onko masentunut. Voi ollakin.
Täytyy vaan opetella.
Työelämä suomessa on niin kuluttavaa ja hektistä että en ihmettele kun ihmiset ovat täysin uupuneita.
Itsekin olen väsynyt raatamiseen.
Jatkossa rennompi työ voittaa isopalkkaisemman kiiretyön.
Kiire, stressi, hässäkkä, niistä koostuu varsinkin rakennusala. Lisäksi alaa vaivaa todella kireät rak.määräykset ja koko ajan muuttuvat kimurantit lait.
20 v aikana tahti on kiristynyt valtavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herään klo 5.00, aamukahvit ja meikkaus, pukeminen
Klo 6.00 käyn aamulenkillä koiran kanssa. Tyhjäilen tiskikoneen tms pientä kotihommaa.
Klo 7.45 tai 8.30 lähden töihin.
Klo 15 tai 15.45 lähden kotiin. Kaupassa käyn yleensä niinä päivinä kun työt loppuu kolmelta, kauppa on työpaikan vieressä.
Klo 16 käyn lenkillä.
Klo 17 -> tästä alkaa se aika milloin voin harrastaa, opiskella, levätä, tehdä kotitöitä, puutarhajuttuja, lukea...
Klo 20.30 Iltapesut, ja rauhoittuminen nukkumaan.Viikonloppuisin sitten enemmän aikaa, yleensä teen silloin pidempiä lenkkejä luonnossa, luen, käyn kaupassa, perheen kanssa usein käydään ulkona syömässä, näen kavereita, harrastuksia myös viikonloppuisin.
Jotenkin tähän aikatauluun on niin rutinoitunut, että se sujuu omalla painollaan.
Eihän tuo ole mitään kummoista tehokkuutta, sullahan on koko ilta aikaa omille hommille, ainoa pakollinen rutiini sulla on töissä käynti.
No ei varmaan olekaan. Toisaalta käyn kaksi kertaa viikossa iltaisin harrastamassa klo 18-20 ja teen avoimessa yliopistossa yhtä kurssia. Ne siis kuuluu tuohon ilta-aikaan, mikä on mun omaa aikaa. Ne on siis niitä "mun omia hommia".
No ei ne tuota kaikkea teekään. Esim. porsiessa jätetään sekä työ että opiskelu joksikin aikaa kokonaan tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä AP:n kysymys onkin suuri mysteeri.
Jotkut ovat rättiväsyneitä jo arkensa kanssa, ja jotkut voivat vain tehdä kaiken mitä haluavat, ilman että se on rasittavaa lainkaan.
Minulla 1 lapsi, 11V, ei puolisoa.
Arkemme:
Minä:
Herätys 06:00 - -> 10min venyyttelyä kahvin tippumista odotellessa
06:45 tytön herätys, ja aamupala.
Hän pukee jne valmistautuu kouluun suht itsenäisesti.
07:20 --> Töihin arkisin. Sen osan vuotta kun voi pyöräillä töihin, lähden jo 07:10
16:00-> kotiin.
Tytön kanssa läksyt samalla kun teen ruokaa.
Ruuan jälkeen, n. 17:30-> yhdessäoloa ja välillä kävelylenkki ruuan päälle.
Maanantai 19:00 lähden brassitreeneihin.
Torstaisin 20:00 lähden brassitreeneihin
Tyttö menee illalla nukkumaan viimeistään 20:30
sen jälkeen pyöritän omaa yritystäni, n. kello 22-22:30 asti.
Tätä arkena, ja jos tyttö on kaverillaan tms arkena, niin hoidan oman yrityksen hommia sen aikaa.
Viikonloppuisin sitten la sekä su treenit, muutoin lorvimme yhdessä tai notkumme luonnossa tuijottamatta kelloa.
Virtaa riittäisi vielä tämänkin jälkeen vaikka ja kuinka.
Juu. Tuosta listasta on unohtunut aika monta juttua, ei elämä ole pelkkää lorvimista. Joku kai teilläkin hoitaa pyykinpesut, siivoukset, käy kaupassa, tiskaa.
Olen tuon aiemman kirjoittaja.
Minä hoidan pyykit, ja tiskaamisen. Ja käyn kaupassa. Ja siivoan.
Mutta nyt hieman realismia tähän.
Pyykit koneeseen, ja se hoitaa pyykkäämisen ihan itse.
Vaikka vihaan pyykkien kuivumaan ripustamista, siihen menee 10min. Ja noin kerran, kaksi viikossa. Koneen täyttämiseen ja käynnistämiseen alle minuutti.
Meillä tiskit laitetaan itse ja automaattisesti tiskikoneeseen, ja sen käynnistäminen parin-kolmen päivän välein ei kestä 30sek pidempään.
Tiskikoneen tyhjentämiseen taas menee 5min. Jonka yleensä teen ruokaa laittaessa.
Kaupassa käymme yleensä viikonloppuisin, koko viikon edestä.
Toki siinä menee tunti helposti. Ja jos jokin loppuu nappaan työmatkalla, jolloin siihen ehkä lisätään 5-10min...
Meillä tavarat laitetaan paikalleen kun niitä ei käytetä, ja roboimuri käynnistyy melkein joka arkipäivä kun tyttö lähtee kouluun.
Mopata ei tarvitse kun sen kerran-kaksi kuukaudessa, Ja koska imuroidaan jatkuvasti, ei pölyäkään keräänny kamalasti.
Tässä vaikka nämä laskisi kaikki yhteen, menee VIIKOSSA alle kaksi tuntia pieninä osina.
Saat nämä jotenkin vaikuttamaan TOSI isoilta ja aikaavieviltä jutuilta, vaikka eivät oikeasti ole.
Tilastojen mukaan kotityöt vievät naiselta aikaa keskimäärin 3 t 41 min. päivässä. Että revi siitä. Lapsiperheessä enemmän. Tuossa on vain kotityöt, jotka ovat suorittavia ja joita voi kellottaa.
No, ehkä naisilta. Mutta minäpä olenkin mies... Ja ei siinä tosiaan sen kummemmin aikaa menee kuin tuossa yllä selvitin.
Kuvailepa meille kaikille vaikka eiliset kotityöt? -Ja ei, siihen ei lasketa 2,5H lenkkiä ponin tai koiran kanssa, vaan kotityöt.
Puretaan niitä sitten kun olet vastannut :)
Mites kylppärin siivous, teettekö sitä ollenkaan? Pönttö, lavuaari, kylpyhuonekaapin lasien pyyhkiminen, lattianpesu, suihkun seinien ja hanan pesu jne?
Entä kettiö? Sielläkö ei ikinä tule mitään sotkua, mitä pitäisi siivota? Onko sekin "korkeintaan 2min siinä ruuanlaiton ohessa"? Keittiön kaapinovet, liesi, liesituulettimen lippa, tasot, hana, lavuaari, jääkaapin ovet... Ruuanlaiton yhteydessä rasvasumu leijailee ympäriinsä ja kevyesti vaan pyyhkäiset niin kaikki paikat kiiltää?
Mites pölyjen pyyhintä eri paikoista? Korkeintaan minuutti menee, kun pyyhkäiset pölyt kaikilta tasoilta ja koriste-esineistä? Kerran kuukaudessa pyyhit kaapinpääliset ja valaisimet, mutta se on max 5min?
Vierailija kirjoitti:
sdlksöf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi on siinä, että toiset on älykkäämpiä kuin toiset. Se, mikä toisella vie vain hetken kestää toisella moninkertaisesti enemmän.
Yksi lapseton, työtön opiskelukaverini itki psykologilla kerran viikossa, kun opiskelu on niiiiiiiiin rankkaa ja vaativaa, hän on nyt opiskellut 3v pidempään samaa tutkintoa kuin minä eikä loppua näy.Minulla koko opiskeluajan oli työpaikka ja lisäksi päiväkoti-ikäisiä lapsia, mutta hänellä silti oli tosi rankkaa.
Nyt työelämässä olen alalla, jota yleisesti pidetään todella vaativana ja googlettaessa saa kuvan työstä h3 lv 3tin esikartanossa. Työkaverit itkee täysiä kalentereitaan ja ovi käy tiuhaan, kun porukka saa burnoutin... minusta tämä työ on vallan leppoisaa ja minulla on aikaa surffata vauvallakin vaikka sitten kuukausiraporttien mukaan olen yksi alueen tehokkaimmista työntekijöistä.
Kyse jaksamisessa on siis alhaisessa älykkyystasossa, kun joutuu ponnistelemaan jatkuvasti äärirajoilla selviytyäkseen perushommista niin tottakai se pitkällä aikavälillä väsyttää.
Kovasti tämä saa alapeukkuja, mutta rehellisyyden nimissä, kaikki älykkäät tuttavani ovat aikaansaavia ja ne vähemmän älykkäät ovat sotkussa ja solmussa ihan elämän perusasioisssa. Yksi älykkö tosin on se poikkeus joka vahvistaa säännön, hän on hajamielinen professori, mutta alansa huippu.
Ei. Oikein venyttämällä tuosta voi saada jotenkin asiaa, esim. "Kyse jaksamisessa on siis alhaisessa KOULUTUStasossa, kun joutuu ponnistelemaan jatkuvasti äärirajoilla selviytyäkseen perushommista.." jos tässä asiayhteydessä ajatellaan vanhempien "kouluttavan" lapsilleen järjestelmällistä elämänhallintaa, aikataulutusta ja terveitä tunteiden käsittelytaitoja. Jos näitä perushommia ei ole lapsuudessa opetettu, eli lasta ei ole perusteellisesti "koulutettu" selviytymään arjen pyörittämisestä ja elämän haasteista, joutuu hän ne aikuisena opettelemaan.
Todella etuoikeutettua, naiivia ja ylimielistä väittää jokaisen saaneen suunnilleen samat eväät opintojen hoitamiseen ja elämän rakentamiseen, ettäkö suurin erottava tekijä olisi älykkyys? Erittäin kapeakatseista kuplasta huutelua. Nää on paljon monimutkaisempia asioita kuin että tyhmät itkevät psykologeille rankkaa elämäänsä vs älykkäät vauvapalstailevat kun töissä ei riitä haastetta.
Ei ole kyllä minun lapsi tuollaisia oppeja saanut, kun ei ole itselläkään käryä järjestelmällisestä elämänhallinnasta. Ja mitä edes on tunteiden käsittelytaidot, mitä se tarkoittaa?
Sen olen jo huomannut, etten oikein taida osata säädellä tunteitani. Pari viikkoa sitten itkin julkisella paikalla aivan lohduttomasti, kun minulle selvisi että olin tullut tärkeään ja kovasti odottamaani tapaamiseen kaksi tuntia myöhässä. Minulla kesti ihan kauhean kauan, että sain sen itkuparun loppumaan ja vielä kotiintulon jälkeenkin itketti pitkin iltaa, kun muistelin tapahtunutta.
Miten ihmeessä sitä pystyisi olemaan ihan viilipyttynä, kun tulee kauhea takaisku?
Terapeuttini sanoi jossain kohtaa, että kuulostaa niin kuin en osaisi säädellä vireystilaani. Ei siitä keskusteltu sen enempää, mutta kotona googlettelin, mitä vireystason säätely edes on. Miten ihminen muka voisi osata tällaisia asioita, joista ei ole koskaan kuullutkaan? Opettaako paremmat äidit lapsilleen vireystilan säätelyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä AP:n kysymys onkin suuri mysteeri.
Jotkut ovat rättiväsyneitä jo arkensa kanssa, ja jotkut voivat vain tehdä kaiken mitä haluavat, ilman että se on rasittavaa lainkaan.
Minulla 1 lapsi, 11V, ei puolisoa.
Arkemme:
Minä:
Herätys 06:00 - -> 10min venyyttelyä kahvin tippumista odotellessa
06:45 tytön herätys, ja aamupala.
Hän pukee jne valmistautuu kouluun suht itsenäisesti.
07:20 --> Töihin arkisin. Sen osan vuotta kun voi pyöräillä töihin, lähden jo 07:10
16:00-> kotiin.
Tytön kanssa läksyt samalla kun teen ruokaa.
Ruuan jälkeen, n. 17:30-> yhdessäoloa ja välillä kävelylenkki ruuan päälle.
Maanantai 19:00 lähden brassitreeneihin.
Torstaisin 20:00 lähden brassitreeneihin
Tyttö menee illalla nukkumaan viimeistään 20:30
sen jälkeen pyöritän omaa yritystäni, n. kello 22-22:30 asti.
Tätä arkena, ja jos tyttö on kaverillaan tms arkena, niin hoidan oman yrityksen hommia sen aikaa.
Viikonloppuisin sitten la sekä su treenit, muutoin lorvimme yhdessä tai notkumme luonnossa tuijottamatta kelloa.
Virtaa riittäisi vielä tämänkin jälkeen vaikka ja kuinka.
Juu. Tuosta listasta on unohtunut aika monta juttua, ei elämä ole pelkkää lorvimista. Joku kai teilläkin hoitaa pyykinpesut, siivoukset, käy kaupassa, tiskaa.
Olen tuon aiemman kirjoittaja.
Minä hoidan pyykit, ja tiskaamisen. Ja käyn kaupassa. Ja siivoan.
Mutta nyt hieman realismia tähän.
Pyykit koneeseen, ja se hoitaa pyykkäämisen ihan itse.
Vaikka vihaan pyykkien kuivumaan ripustamista, siihen menee 10min. Ja noin kerran, kaksi viikossa. Koneen täyttämiseen ja käynnistämiseen alle minuutti.
Meillä tiskit laitetaan itse ja automaattisesti tiskikoneeseen, ja sen käynnistäminen parin-kolmen päivän välein ei kestä 30sek pidempään.
Tiskikoneen tyhjentämiseen taas menee 5min. Jonka yleensä teen ruokaa laittaessa.
Kaupassa käymme yleensä viikonloppuisin, koko viikon edestä.
Toki siinä menee tunti helposti. Ja jos jokin loppuu nappaan työmatkalla, jolloin siihen ehkä lisätään 5-10min...
Meillä tavarat laitetaan paikalleen kun niitä ei käytetä, ja roboimuri käynnistyy melkein joka arkipäivä kun tyttö lähtee kouluun.
Mopata ei tarvitse kun sen kerran-kaksi kuukaudessa, Ja koska imuroidaan jatkuvasti, ei pölyäkään keräänny kamalasti.
Tässä vaikka nämä laskisi kaikki yhteen, menee VIIKOSSA alle kaksi tuntia pieninä osina.
Saat nämä jotenkin vaikuttamaan TOSI isoilta ja aikaavieviltä jutuilta, vaikka eivät oikeasti ole.
Tilastojen mukaan kotityöt vievät naiselta aikaa keskimäärin 3 t 41 min. päivässä. Että revi siitä. Lapsiperheessä enemmän. Tuossa on vain kotityöt, jotka ovat suorittavia ja joita voi kellottaa.
No, ehkä naisilta. Mutta minäpä olenkin mies... Ja ei siinä tosiaan sen kummemmin aikaa menee kuin tuossa yllä selvitin.
Kuvailepa meille kaikille vaikka eiliset kotityöt? -Ja ei, siihen ei lasketa 2,5H lenkkiä ponin tai koiran kanssa, vaan kotityöt.
Puretaan niitä sitten kun olet vastannut :)
Mites kylppärin siivous, teettekö sitä ollenkaan? Pönttö, lavuaari, kylpyhuonekaapin lasien pyyhkiminen, lattianpesu, suihkun seinien ja hanan pesu jne?
Entä kettiö? Sielläkö ei ikinä tule mitään sotkua, mitä pitäisi siivota? Onko sekin "korkeintaan 2min siinä ruuanlaiton ohessa"? Keittiön kaapinovet, liesi, liesituulettimen lippa, tasot, hana, lavuaari, jääkaapin ovet... Ruuanlaiton yhteydessä rasvasumu leijailee ympäriinsä ja kevyesti vaan pyyhkäiset niin kaikki paikat kiiltää?
Mites pölyjen pyyhintä eri paikoista? Korkeintaan minuutti menee, kun pyyhkäiset pölyt kaikilta tasoilta ja koriste-esineistä? Kerran kuukaudessa pyyhit kaapinpääliset ja valaisimet, mutta se on max 5min?
Kaikki ei ole siivoushulluja..
Pesuhuoneessa /vessassa pesen lavuaarin, pöntön ja lattian,kerran viikossa
Kerran vuodessa pyyhin peilin.
Nyt 4, 5v asuttu tässä ja ekaa karttaa hieman pesin pesuhuoneessa kaakeleita. Ei ne likaannu.
Toisin kuin keittiö. Pitää siistinä, niin ei mene montaa minuuttia. Kaapin ovet kerran viikossa, kerran kuussa liesituuletin kupu.
Lattioita en ole tänä vuonna pessyt, viime vuonna 2x.
Imuroin 2x vko
N36 ja 4 lasta
Oon miettinyt samaa kuin sinä, aloittaja. Jos harrastan ja liikun, olen energinen ja onnellinen ja täynnä unelmia ja hyvää mieltä. Mutta kun käyn töissä eli melkein aina, en jaksa mitään muuta ja kaikki alkaa tuntua kauhealta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni epäillään nyt adhd:ta tai aspergerin syndroomaa (lievä autismi). Olen maisteri ja työllistynyt omalle alalleni. Aloin havahtua siihen, että jatkuva ylikuormittuminen ei ole normaalia. Esimerkki omasta elämästäni: Jos töissä tai opinnoissa oli stressiä, en yksinkertaisesti pysty siivoamaan, vaikka aikaa paperilla olisi aivan riittävästi. Ylikuormitun ja "halvaannun" siitä ajatuksestakin. Rutiinien luominen on vaikeaa ja ne hajoavat helposti kuin dominonappulat kaatuisivat jos jokin menee pieleen. Ihan sellaiset perusasiat kuin nukkumaan meneminen tai hampaiden pesu on välillä uskomattoman vaikeaa siihen nähden, että älykkyysosamääräni tuskin on ainakaan normaalia matalampi.
Vaikka nämä ovat "muotidiagnooseja" nyt, on esimerkiksi adhd yhä huomattavasti alidiagnosoitu suomalaisten aikuisten keskuudessa siihen nähden, mitä tutkijat epäilevät sen osuuden olevan väestössä. Etenkin adhd ilman ylivilkkautta, eli entinen ADD. Ne lapset, jotka häiritsevät muita diagnosoidaan todennäköisemmin kuin ne, jotka kärsivät hiljaa itsekseen.
Mielen ja kehon voidessa hyvim jaksaa ihmeellisesti. Organisoiminen on todella tärkeää. Jos vielä kohtaa ihmisen joka saa jaksamaan niin helposti jaksaa. Minun ruuhka-aika kaksi koulua, työt, lasten harrastukset, sairaalakäynnit ja harrastukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni epäillään nyt adhd:ta tai aspergerin syndroomaa (lievä autismi). Olen maisteri ja työllistynyt omalle alalleni. Aloin havahtua siihen, että jatkuva ylikuormittuminen ei ole normaalia. Esimerkki omasta elämästäni: Jos töissä tai opinnoissa oli stressiä, en yksinkertaisesti pysty siivoamaan, vaikka aikaa paperilla olisi aivan riittävästi. Ylikuormitun ja "halvaannun" siitä ajatuksestakin. Rutiinien luominen on vaikeaa ja ne hajoavat helposti kuin dominonappulat kaatuisivat jos jokin menee pieleen. Ihan sellaiset perusasiat kuin nukkumaan meneminen tai hampaiden pesu on välillä uskomattoman vaikeaa siihen nähden, että älykkyysosamääräni tuskin on ainakaan normaalia matalampi.
Vaikka nämä ovat "muotidiagnooseja" nyt, on esimerkiksi adhd yhä huomattavasti alidiagnosoitu suomalaisten aikuisten keskuudessa siihen nähden, mitä tutkijat epäilevät sen osuuden olevan väestössä. Etenkin adhd ilman ylivilkkautta, eli entinen ADD. Ne lapset, jotka häiritsevät muita diagnosoidaan todennäköisemmin kuin ne, jotka kärsivät hiljaa itsekseen.
Mietin tuota diagnoosi-ajattelua, miksi kaikkeen pitää olla sellainen? En minäkään jaksa siivota ja "halvaannun" usein sohvalle. Koska elämä on raskasta. Minulla ei silti epäillä mitään, mutta aika monen diagnoosin voisin hakea, jos haluaisin. Aika moni voisi. Mutta ketään ei kiinnosta juuri kenenkään diagnoosit. Ja jos lääkkeiden takia haluaa diagnoosin, jotta jaksaa mm. siivota useammin, on niissä kurjia sivuvaikutuksia. Toivon hyvää sulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni epäillään nyt adhd:ta tai aspergerin syndroomaa (lievä autismi). Olen maisteri ja työllistynyt omalle alalleni. Aloin havahtua siihen, että jatkuva ylikuormittuminen ei ole normaalia. Esimerkki omasta elämästäni: Jos töissä tai opinnoissa oli stressiä, en yksinkertaisesti pysty siivoamaan, vaikka aikaa paperilla olisi aivan riittävästi. Ylikuormitun ja "halvaannun" siitä ajatuksestakin. Rutiinien luominen on vaikeaa ja ne hajoavat helposti kuin dominonappulat kaatuisivat jos jokin menee pieleen. Ihan sellaiset perusasiat kuin nukkumaan meneminen tai hampaiden pesu on välillä uskomattoman vaikeaa siihen nähden, että älykkyysosamääräni tuskin on ainakaan normaalia matalampi.
Vaikka nämä ovat "muotidiagnooseja" nyt, on esimerkiksi adhd yhä huomattavasti alidiagnosoitu suomalaisten aikuisten keskuudessa siihen nähden, mitä tutkijat epäilevät sen osuuden olevan väestössä. Etenkin adhd ilman ylivilkkautta, eli entinen ADD. Ne lapset, jotka häiritsevät muita diagnosoidaan todennäköisemmin kuin ne, jotka kärsivät hiljaa itsekseen.
Mietin tuota diagnoosi-ajattelua, miksi kaikkeen pitää olla sellainen? En minäkään jaksa siivota ja "halvaannun" usein sohvalle. Koska elämä on raskasta. Minulla ei silti epäillä mitään, mutta aika monen diagnoosin voisin hakea, jos haluaisin. Aika moni voisi. Mutta ketään ei kiinnosta juuri kenenkään diagnoosit. Ja jos lääkkeiden takia haluaa diagnoosin, jotta jaksaa mm. siivota useammin, on niissä kurjia sivuvaikutuksia. Toivon hyvää sulle.
Koska tarvitsen apua. Havahduin siihen, että en pärjää yksin ja minun täytyy tehdä asialle jotain. Haluan myös ymmärtää itseäni ja diagnoosi, mikäli sellaisen kriteerit täytän, auttaa siinä. Paljon mielummin olisin vaikka vain masentunut, koska siitä voi parantua.
Vierailija kirjoitti:
Lomautettuna laihdutin, söin terveellisesti ja kuntoilin, töihin palattua kaikki menee persiilleen, kilot takaisin, mikään ei kiinnosta, uupuu ja kipuilee.
Niin minäkin tein lomautettuna ja työttömänä! Mutta nyt, kun olen taas töissä, en jaksa muuta kuin käydä töissä, ei ole energiaa liikkumiseen ja ruokavaliosta huolehtimiseen....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni epäillään nyt adhd:ta tai aspergerin syndroomaa (lievä autismi). Olen maisteri ja työllistynyt omalle alalleni. Aloin havahtua siihen, että jatkuva ylikuormittuminen ei ole normaalia. Esimerkki omasta elämästäni: Jos töissä tai opinnoissa oli stressiä, en yksinkertaisesti pysty siivoamaan, vaikka aikaa paperilla olisi aivan riittävästi. Ylikuormitun ja "halvaannun" siitä ajatuksestakin. Rutiinien luominen on vaikeaa ja ne hajoavat helposti kuin dominonappulat kaatuisivat jos jokin menee pieleen. Ihan sellaiset perusasiat kuin nukkumaan meneminen tai hampaiden pesu on välillä uskomattoman vaikeaa siihen nähden, että älykkyysosamääräni tuskin on ainakaan normaalia matalampi.
Vaikka nämä ovat "muotidiagnooseja" nyt, on esimerkiksi adhd yhä huomattavasti alidiagnosoitu suomalaisten aikuisten keskuudessa siihen nähden, mitä tutkijat epäilevät sen osuuden olevan väestössä. Etenkin adhd ilman ylivilkkautta, eli entinen ADD. Ne lapset, jotka häiritsevät muita diagnosoidaan todennäköisemmin kuin ne, jotka kärsivät hiljaa itsekseen.
Mietin tuota diagnoosi-ajattelua, miksi kaikkeen pitää olla sellainen? En minäkään jaksa siivota ja "halvaannun" usein sohvalle. Koska elämä on raskasta. Minulla ei silti epäillä mitään, mutta aika monen diagnoosin voisin hakea, jos haluaisin. Aika moni voisi. Mutta ketään ei kiinnosta juuri kenenkään diagnoosit. Ja jos lääkkeiden takia haluaa diagnoosin, jotta jaksaa mm. siivota useammin, on niissä kurjia sivuvaikutuksia. Toivon hyvää sulle.
Koska tarvitsen apua. Havahduin siihen, että en pärjää yksin ja minun täytyy tehdä asialle jotain. Haluan myös ymmärtää itseäni ja diagnoosi, mikäli sellaisen kriteerit täytän, auttaa siinä. Paljon mielummin olisin vaikka vain masentunut, koska siitä voi parantua.
Masennus on kuin norovirus. Et halua sitä.
Ei saa enää pidettyä, Suomi on korruptoitunut maa ja kaikki maksaa enemmän yhteensä kuin missään muualla maailmassa kun katsotaan kaikki maksut.... ja valtio ja media peittävät kaiken yhden ainoan sallitun sanoman alle, eli me olemme maailman onnellisin maa... käsittämätön eliitin rahastus on jatkunut kaksi vuotta ja ihmiset uskovat siihen... kukaan ei kysy että miksi minulla ei siis mene hyvin miksi vain korkeapalkkainen eliitti riemuitsee... hyvin ajettu mainostus ja pelikenttä eliitiltä joka on rikastunut valtavasti...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lomautettuna laihdutin, söin terveellisesti ja kuntoilin, töihin palattua kaikki menee persiilleen, kilot takaisin, mikään ei kiinnosta, uupuu ja kipuilee.
Niin minäkin tein lomautettuna ja työttömänä! Mutta nyt, kun olen taas töissä, en jaksa muuta kuin käydä töissä, ei ole energiaa liikkumiseen ja ruokavaliosta huolehtimiseen....
Minä taas työttömänä lamaannuin ja kolmessa vuodessa lihoin 30kg! En kolmeen vuoteen pessyt esim Ikkunoita tai harrastanut liikuntaa.
Nyt sain töitä ja elämän ilon takaisin. Meillä ei ole koskaan ollut näin siistiä, harrastan säännöllisesti liikuntaa, paino tippuu koko ajan.
Olen ajatellut, että osa ihmisistä ovat hyviä itsensä johtajia. He osaavat suunnitella ajankäyttöään ja pitävät huolta omasta jaksamisestaan. He tekevät viisaita valintoja elämäntavoissaan, jolloin esim. liikuntaharrastukset paremminkin tuovat lisää voimaa ja energiaa eivätkä vie sitä pois. He menestyvät. Valitettavasti moni ei tätä osaa, jolloin elämä tuntuu raskaammalta ja syntyy väsymyskierre.