Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten ihmiset käy töissä, opiskelee, harrastaa ja elämänsä pidettyä kasassa?
Miten riittää energia ja aika kaikkeen. Mä voin elää terveellisesti ja liikkua, mutta sitten opinnot ja työt jää tekemättä. Ja jos teen töitä tai opiskelen niin sitten en jaksa tai ei ole enää aikaa harrastamiseen. :(
Kommentit (528)
Oma harrastus on intensiivinen ja kerään tietoa päivästä toiseen, joten menee työläästä opiskelusta. Tässä syy, miksi en tällä hetkellä ole töissä. Jos omat harrastukset olisivat samanlaisia kuin muillakin, olisi aikaa ja energiaa käydä töissä. Mieluummin teen mielenkiintoista juttua nollapalkalla kuin neutraalia duunia keskivertopalkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ryhdyin säästäjäksi n. 9 vuotiaana. Tempauksesta on ollut apuva, mutta tienaaminen on ollut vaikeampaa. Säästäväisyys antaa varmaa neuvokkuutta. Palkkaa tuottavan työn saantiin ei ole mahdollista vaikuttaa. Meillä menestymisen ratkaisee lähinnä säkä, joissain tapauksissa syntymäluokka, mikä myös on säkää.
Meidäthän on opetettu uskomaan, että vain koko ajan jotain tekevä ihminen on arvokas. Ensin se tuli uskonnon mukana yhteiskuntaamme, ja nykyään on vallalla uusliberalistinen ja raakaan markkinatalouteen perustuva joukkohöynäyttäminen, jonka pahenemisesta kertovat mm. yhdysvaltalaisten haastattelut, joissa ihannoidaan työtuntien lisäämistä jopa 80 tuntiin viikossa. Myös se, ettei monista töistä haluta maksaa kunnon palkkaa, käytetään nollatuntisopimuksia tai ilmaisia harjoittelijoita/halpatyövoimaa, kuuluu tähän samaan ajatteluun.
Itse imin tämän suorittamisen lapsuudenkodista, kuten varmasti moni muukin, jossa mikään muu ei kelvannut kuin kaikessa suorittaminen, myös harrastuksissa, kaikessa piti venyä äärirajoille. Ei riittänyt, että yritit parhaasi vaan oli oltava paras. Tätä jatkoin sitten perheen perustettuani ja töissä, samaan aikaan hurjatahtisessa opiskelussa ja omissa sekä lasten harrastuksissa kunnes keho ilmoitti loppuunpalamisesta. Olin jo alkanut tiedostaa yhteiskunnan ja oman ajatteluni mielipuolisuuden: vähemmälläkin pyörät pidetään pyörimässä ja ihmiset terveempinä, mikä lienee kaikille osapuolille parasta. Valitettavasti kehoni ei enää toivu ennalleen mutta toivon, että joku joka on pahassa suorituskierteessä, ehkä lukee tämän ja auttaa itseään tai ymmärtää hakea apua ennen kuin menettää terveytensä.
Vierailija kirjoitti:
Yksi on siinä, että toiset on älykkäämpiä kuin toiset. Se, mikä toisella vie vain hetken kestää toisella moninkertaisesti enemmän.
Yksi lapseton, työtön opiskelukaverini itki psykologilla kerran viikossa, kun opiskelu on niiiiiiiiin rankkaa ja vaativaa, hän on nyt opiskellut 3v pidempään samaa tutkintoa kuin minä eikä loppua näy.Minulla koko opiskeluajan oli työpaikka ja lisäksi päiväkoti-ikäisiä lapsia, mutta hänellä silti oli tosi rankkaa.
Nyt työelämässä olen alalla, jota yleisesti pidetään todella vaativana ja googlettaessa saa kuvan työstä h3 lv 3tin esikartanossa. Työkaverit itkee täysiä kalentereitaan ja ovi käy tiuhaan, kun porukka saa burnoutin... minusta tämä työ on vallan leppoisaa ja minulla on aikaa surffata vauvallakin vaikka sitten kuukausiraporttien mukaan olen yksi alueen tehokkaimmista työntekijöistä.
Kyse jaksamisessa on siis alhaisessa älykkyystasossa, kun joutuu ponnistelemaan jatkuvasti äärirajoilla selviytyäkseen perushommista niin tottakai se pitkällä aikavälillä väsyttää.
Nyt kyllä tuntuu siltä, että se korkea älykkyys on ihan jossain muualla kuin edellisen kirjoittajalla. Tämä edustaa juuri sitä keskinkertaisuuden suurta joukkoa, joka kuvittelee suorittamisella ja sen helppouden illuusiolla olevan jotain tekemistä korkean älykkyyden kanssa. Suoritapa vain innokkaasti ja anna älykkäämpien hoitaa analyysit.
Voi aina vähentää netissä ja puhelimessa roikkumista. Jonkinlainen aikataulu ois hyvä olla. Päämäärätön kuljeskelu paikasta toiseen on sekin ahdistavaa. Terapia on jossain vaiheessa hyvä kaikille sekään ei sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa kartoittaa ADHD / ADD. Neuroepätyypillisillä on usein suuria vaikeuksia motivaatiossa, ajanhallinnassa ja asioiden jatkamisessa / loppuunsaattamisessa. Niin minullakin. Ilman lääkitystä pystyn tekemään yhden asian päivässä hurjasti keskittymällä ja täydellisesti optimoidulla levon määrällä. Lääkittynä voin elää normaalia elämää väsymättä pelkästä olemassaolosta.
En minäkään ymmärrä. Miten ihmiset yleensä kerkeävät tehdä viikolla mitään muuta kuin töitä ja kodinhuoltoa. Eikä minulla ole edes lapsia.
Normaalipäivärytmi:
klo 6-7 herätys / aamupala
klo 7 - 17 työt (matkoineen)
klo 17 - 18 (ruoanlaitto / kaupassa käynti)
klo 18 - 19 (ruokailut / iltakahvit yms.)
klo 19 - 20 (siivoilu, astiat, pyykit, roskein vienti, huoltotöitä, pelletin täyttä, lumityöt, auton huolto jne... jne...)
klo 20 - 21 (suihku, sauna, yms ehkä joku tv ohjelma tai käyttää musiikkiharrasteisiin, lukemiseen jne...)
klo 21 - 01 yritys ruveta nukkumaan, harvoin ennen puoltayötä onnistuu.
Sama päivästä toiseen. Joka aamu väsyttää ja illalla ei ikinä nukuta. Töitten jälkeen ottaa aina silloin tällöin torkut, kun silloin nukuttaa niin paljon paremmin kuin yöllä, että jaksaa seuraavana päivän paremmin töissä. Silloin jää jotain tekemättä yllä olevalta listalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin aina samaa kuin ap mutta sitten aloin muuttaa elämääni.
Piti oppia säännölliset elämäntavat. Herään ja menen nukkumaan aina samaan aikaan. Kaikki vaihtelu kuluttaa energiaa. Ennen valvoin aamuneljään ja heräilin seiskalta jos piti mennä jonnekin, puoliltapäivin jos ei ollut menoa. Stressasi suunnitella vaihtelevia päiviä.
Minä en tätä ymmärrä niin kertokaa joku miten tämä onnistuu. Itse voin nukahtaa jo vaikka klo 9 illalla, JOS olen kerännyt riittävästi univelkaa. Mutta seuraavana yönä ei sitten takuulla uni tule ennen kuin joskus aamuyöllä.
Yleensä rytmi on sellainen että vaikka miten aikaisin yrittää mennä nukkumaan; makoilen sängyssä tunteja silmät kiinni, ja loppujen lopuksi se nukahtaminen venyy klo 12 - 1 aikoihin. Seuraavana aamuna herätys 6 - 7.
Se ei mitenkään riitä, niin viikonloppuna on pakko nukkua pidempään aamulla. Koska muuten seuraava maanantai on yhtä helv**ttiä töissä, ja kierros palaa tuohon mitä alussa sanoin että yhden yön nukkuu 12 - 14 h eikä seuraavan päivänä taas nukahda ennen aamuyötä.
Tätä on siis ollut koko ikäni mitä muistan. Varmaan 25 vuotta aina ala-asteelta lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Yksi on siinä, että toiset on älykkäämpiä kuin toiset. Se, mikä toisella vie vain hetken kestää toisella moninkertaisesti enemmän.
Yksi lapseton, työtön opiskelukaverini itki psykologilla kerran viikossa, kun opiskelu on niiiiiiiiin rankkaa ja vaativaa, hän on nyt opiskellut 3v pidempään samaa tutkintoa kuin minä eikä loppua näy.Minulla koko opiskeluajan oli työpaikka ja lisäksi päiväkoti-ikäisiä lapsia, mutta hänellä silti oli tosi rankkaa.
Nyt työelämässä olen alalla, jota yleisesti pidetään todella vaativana ja googlettaessa saa kuvan työstä h3 lv 3tin esikartanossa. Työkaverit itkee täysiä kalentereitaan ja ovi käy tiuhaan, kun porukka saa burnoutin... minusta tämä työ on vallan leppoisaa ja minulla on aikaa surffata vauvallakin vaikka sitten kuukausiraporttien mukaan olen yksi alueen tehokkaimmista työntekijöistä.
Kyse jaksamisessa on siis alhaisessa älykkyystasossa, kun joutuu ponnistelemaan jatkuvasti äärirajoilla selviytyäkseen perushommista niin tottakai se pitkällä aikavälillä väsyttää.
Kovasti tämä saa alapeukkuja, mutta rehellisyyden nimissä, kaikki älykkäät tuttavani ovat aikaansaavia ja ne vähemmän älykkäät ovat sotkussa ja solmussa ihan elämän perusasioisssa. Yksi älykkö tosin on se poikkeus joka vahvistaa säännön, hän on hajamielinen professori, mutta alansa huippu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut masentunut noin 9-vuotiaasta asti. Elin lapsuuteni kamalassa läävässä ilman mitään rutiineja tai normaalia elämää. Nyt olen parikymppinen enkä yhäkään tiedä miten ihmiset elävät normaalisti. Olen ihan hyvin pärjäävä, opiskelen, mutta arki on ihan hel vettiä. Toisinaan menee pari päivää ihan hyvin, sitten kiinnostus kaikkeen elämään loppuu yhtäkkiä tai saan vaikkapa pahan migreenikohtauksen ja vajoan taas ihan syvälle. Jaksamista ei ole tehdä muuta kuin pakolliset, vaikka lääkärin mukaan en ole enää masentunut. Kai se on kroonistunutta kyvyttömyyttä elää.
Mulle kaikki oli paljon helpompaa, kun vielä opiskelin ja/tai kävin töissä. Nyt olen ekaa kertaa elämässäni työtön, ja elämänhallinta on mitä on, kun on ihan liikaa aikaa, ja vain nukun loputtomasti ihan koska sattuu, syön ahmien monta tuntia keskellä yötä tv:n ääressä ja liikun lenkeilläkään enää tosi harvoin, siinä missä ennen kävelin päivittäin 15 km työmatkoja. Onneksi en ole lihovaa sorttia.
Mulle se, että oli pakko olla järjestelmällinen, kun aikaa oli niin vähän, teki oikeasti todella hyvää. Nyt on vaan loputonta aikaa, tylsyyttä, eikä oikein mitään. Tyhjältä tuntuu koko elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se on rutiinit ja suunnitelmallisuus.
Välillä ihmettelen itsekkin samaa. Toisaalta olen myös löytänyt lohdutusta siitä, että ihmiset laskee esim. harrastukseksi hyvinkin isolla haarukalla asioita.
Itse ajattelen, että harrastukseksi sanotaan asiat mitä teet vähintään kerran viikossa. Mutta joku toinen saattaa sanoa, vaikka "harrastan laskettelua" ja se tarkoittaa käytännössä kerran vuodessa tapahtuvaa Levin reissua. Näin karkeana esimerkkinä.
Herätys 4.30
Koirien ruokkiminen ja ulkoilutus, omat aamutoimet.
Töihin lähtö 5.30 (paitsi jos etäpäivä).
Töissä 6.30-15.
Kotona klo 16, paitsi jos kauppareissu niin 16.30.
Koirat kyytiin ja treeneihin. Treeneissä liikkuu koirat ja minä.
Kotona 19.30.
Koirien iltaruoat ja ulkoilutus. Sen jälkeen opiskeluja tai vaikka tätä vauvaa. Astianpesukone käy tai vaikka pyykkikone.
Vapaapäivinä sitten kokkailut koko viikoksi, siivousta, opiskelua...hyvin ehtii näin lapsettomana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sdlksöf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi on siinä, että toiset on älykkäämpiä kuin toiset. Se, mikä toisella vie vain hetken kestää toisella moninkertaisesti enemmän.
Yksi lapseton, työtön opiskelukaverini itki psykologilla kerran viikossa, kun opiskelu on niiiiiiiiin rankkaa ja vaativaa, hän on nyt opiskellut 3v pidempään samaa tutkintoa kuin minä eikä loppua näy.Minulla koko opiskeluajan oli työpaikka ja lisäksi päiväkoti-ikäisiä lapsia, mutta hänellä silti oli tosi rankkaa.
Nyt työelämässä olen alalla, jota yleisesti pidetään todella vaativana ja googlettaessa saa kuvan työstä h3 lv 3tin esikartanossa. Työkaverit itkee täysiä kalentereitaan ja ovi käy tiuhaan, kun porukka saa burnoutin... minusta tämä työ on vallan leppoisaa ja minulla on aikaa surffata vauvallakin vaikka sitten kuukausiraporttien mukaan olen yksi alueen tehokkaimmista työntekijöistä.
Kyse jaksamisessa on siis alhaisessa älykkyystasossa, kun joutuu ponnistelemaan jatkuvasti äärirajoilla selviytyäkseen perushommista niin tottakai se pitkällä aikavälillä väsyttää.
Kovasti tämä saa alapeukkuja, mutta rehellisyyden nimissä, kaikki älykkäät tuttavani ovat aikaansaavia ja ne vähemmän älykkäät ovat sotkussa ja solmussa ihan elämän perusasioisssa. Yksi älykkö tosin on se poikkeus joka vahvistaa säännön, hän on hajamielinen professori, mutta alansa huippu.
Ei. Oikein venyttämällä tuosta voi saada jotenkin asiaa, esim. "Kyse jaksamisessa on siis alhaisessa KOULUTUStasossa, kun joutuu ponnistelemaan jatkuvasti äärirajoilla selviytyäkseen perushommista.." jos tässä asiayhteydessä ajatellaan vanhempien "kouluttavan" lapsilleen järjestelmällistä elämänhallintaa, aikataulutusta ja terveitä tunteiden käsittelytaitoja. Jos näitä perushommia ei ole lapsuudessa opetettu, eli lasta ei ole perusteellisesti "koulutettu" selviytymään arjen pyörittämisestä ja elämän haasteista, joutuu hän ne aikuisena opettelemaan.
Todella etuoikeutettua, naiivia ja ylimielistä väittää jokaisen saaneen suunnilleen samat eväät opintojen hoitamiseen ja elämän rakentamiseen, ettäkö suurin erottava tekijä olisi älykkyys? Erittäin kapeakatseista kuplasta huutelua. Nää on paljon monimutkaisempia asioita kuin että tyhmät itkevät psykologeille rankkaa elämäänsä vs älykkäät vauvapalstailevat kun töissä ei riitä haastetta.
En mäkään erityisherkkänä ymmärrä miten ihmiset ehtii tota kaikkea ja emt kai se on myös itsestä kii et mitä elämältään haluaa. Teen elämästäni itseni näköistä ja elän sitä vaan itselleni ja perheelleni.
Hyvä mielenterveys ja mielenkiinto kaikkeen tekemiseen pitää pyörät pyörimässä. Vaihtoehtoisesti jollain voi olla kova mielenkiinto kiiltäviin kulisseihin.
Mä olin ennen sellanen suorittaja. Kaikkea puuhastelin koko ajan, ja hyvin puuhastelinkin. Kävin kaksi korkeakoulua ja samalla töissä, ja siinäpä se "kamelin selkä katkes" sitten. Eli paloin loppuun opiskeluaikana ja siitä oli melkonen työmaa koittaa päästä työelämään kiinni. Viis vuotta oon rämpiny nuoren aikuisen elämää ja nyt toista kertaa sairauslomalla masennuksen takia. Oon viime vuodet vaan ihmetelly miten joskus jaksoin. Nyt taputan itteäni olalle, jos nousen aamulla sängystä ja pesen kasvot ja hampaat. Jos muistan syödä edes jokseenki säännöllisesti, se on plussaa.
Juon kaljaa, katson pornoa, katson sarjoja, kuksaisen välillä mukavia naisia ja katselen penkkisporttia!
Mitäpä muuta ihminen tarvii?
Niin ja niille harvoille, jotka ymmärtää seuraavan päälle: luen myös kirjoja. :)
Nyt kun ei tarvitse enää kuskailla omia lapsia harrastuksiin, on aikaa viljalti, ja ehtisi tekemään vaikka mitä! Teen vaativaa asiantuntijatyötä, pyöritän huushollia yksin, meillä on hoitoa vaativia eläimiä, ehdin laittaa myös ruokia ja harrastaa. Mitä taas en juurikaan arkisin tee, on telkkarin katselu ja ystävien tapaaminen, jos ei harrastuksien yhteydessä tapaamista lasketa. Illalla klo 21 oon sippi ja menen sänkyyn lukemaan, mutta sitten aamulla olenkin täydessä toimintakunnossa klo 6.30.
Alue: Aihe vapaa
No, ehkä naisilta. Mutta minäpä olenkin mies... Ja ei siinä tosiaan sen kummemmin aikaa menee kuin tuossa yllä selvitin.
Kuvailepa meille kaikille vaikka eiliset kotityöt? -Ja ei, siihen ei lasketa 2,5H lenkkiä ponin tai koiran kanssa, vaan kotityöt.
Puretaan niitä sitten kun olet vastannut :)