Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmiset käy töissä, opiskelee, harrastaa ja elämänsä pidettyä kasassa?
Miten riittää energia ja aika kaikkeen. Mä voin elää terveellisesti ja liikkua, mutta sitten opinnot ja työt jää tekemättä. Ja jos teen töitä tai opiskelen niin sitten en jaksa tai ei ole enää aikaa harrastamiseen. :(
Kommentit (528)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkki omasta päivästäni:
6-7-30 lenkki ja aamupala
8-16 töitä (töissä lounas ja pieni välipala)
17-18 päivällinen
18-20/21 opiskelu ja jumppa
21-22 telkkaria, nettiä tms.
viimeistään 23 nukkumaan
Ihanaa, voiku ois itselläkin noin, mut lapsi tuli ja muutti aikasääntöjä:
6-7.30 lenkki korvautuu päiväkotiviemisellä, voi myös nostaa stressiäkin jonain aamuna
8-16 töitä, kellokortti lipsuu joko aamusta tai illasta (koska päiväkotiviemiset, joskus puoliso ei vaan ehdi auttaa
16-18 heti oltava pöperöt pöydässä, muutoin menee naposteluksi. Tai ala kokkaamaan jotain arkista.
18-20 sohva, lapsen iltarutiinit (opiskeluhaaveet jossain tulevaisuudessa)
21-22-23 telkka, nukutus, oma aika
Nukkumaan … no se oma aika venyi ja klo on 00.30. Huomenna väsyttää valmiiksi.
Alapeukku siitä että puoliso ”auttaa” lasten viemisessä päiväkotiin. Vai eivätkö ne ole hänen lapsiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ymmärrä. Miten ihmiset yleensä kerkeävät tehdä viikolla mitään muuta kuin töitä ja kodinhuoltoa. Eikä minulla ole edes lapsia.
Normaalipäivärytmi:
klo 6-7 herätys / aamupala
klo 7 - 17 työt (matkoineen)
klo 17 - 18 (ruoanlaitto / kaupassa käynti)
klo 18 - 19 (ruokailut / iltakahvit yms.)
klo 19 - 20 (siivoilu, astiat, pyykit, roskein vienti, huoltotöitä, pelletin täyttä, lumityöt, auton huolto jne... jne...)
klo 20 - 21 (suihku, sauna, yms ehkä joku tv ohjelma tai käyttää musiikkiharrasteisiin, lukemiseen jne...)
klo 21 - 01 yritys ruveta nukkumaan, harvoin ennen puoltayötä onnistuu.
Sama päivästä toiseen. Joka aamu väsyttää ja illalla ei ikinä nukuta. Töitten jälkeen ottaa aina silloin tällöin torkut, kun silloin nukuttaa niin paljon paremmin kuin yöllä, että jaksaa seuraavana päivän paremmin töissä. Silloin jää jotain tekemättä yllä olevalta listalta.
Mitä jos jättäisit nuo iltakahvit? Ehkä uni tulisikin ennen puoltayötä.
Vierailija kirjoitti:
Siis tätä ihmettelin vuosia, kunnes sain diagnooseja.
Neurotypikaalisille on todella helppoa elää elämää ja heillä ei juurikaan kulu energiaa sen suunnitteluun.
Niille jotka eivät sitten ole siellä neurotypikaalisella puolella niin oikeasti pyykkien peseminen on iso taski.
Anna esimerkin siitä miten minulle päässäni jäsentyy pyykin pesu.
Etsi kaikki pyykit. Suurin osa on pyykkikoneessa, mutta koska mun aivot ei vaan saa vietyä sukkia illalla pesukoneeseen niin niille on toinen paikka. Samoin mies ei vaan muista viedä sukkia pesukoneeseen. Olovaatteet menee pesuun silloin kun pesen pyykkiä. Vaihdan siis olovaatteet samalla.
Etsi pyykinpesuaine ja mittaa se pesupalloon. Pesuaine on samassa paikassa.
Lisää pyykkietikka.
Laita pesukone päälle.
Ota vanhat pyykit pois narulta. Viikkaa alushousut ja valikoi ne oikeisiin pinoihin käyttötarkoituksen mukaan. Samoin lajittele sukat käyttötarkoituksien mukaan. Nämä käyttötarkoitukset on päiväriippuvaisia, että millaiset alushousut tai sukat sopivat sen päivän tunteisiin. Jonain päivinä tarvitsee jättimäiset mummoalkkarit, toisena ohuet stringit. Samoin sukissa pitää välillä olla pitkää ja välillä lyhyttä vartta ja nämä pitää olla omissa kasoissaan.
Jätä pesuhuoneen ovi auki, että kuulet pesukoneen olevan päällä - muuten sitä ei ole enää olemassa. Olen unohtanut lukemattomia kertoja, että laitoin sen päälle.
Heti kun kuulet valmistumismerkin niin mene laittamaan pyykit kuivamaan. Älä tee mitään muuta samaan aikaan, koska muuten et heti pääse laittamaan pyykkejä ja unohdat.
Tämä kaikki on ihan normaalia osalle meistä. Osa taas ei voi ymmärtää, miten voi unohtaa pyykkikoneen laittamisen päälle. Tai miksi alushousut pitää olla juuri tietyllä tavalla viikattuja tietyssä paikassa.
Jos siis tuntuu, että päivittäiset taskit on haastavia niin se on ihan ok. Joillekin ne on helppoja, mutta ei kaikille.
On ihan ok ettei jaksa tehdä sekä ruokaa että pyykätä samana päivänä. Se ei tarkoita, että olisit mitenkään huono ihminen. Yritä keksiä miten saat helpotettua taskejasi - sinun ei tarvitse tehdä niitä kuin neurotypikaaliset! Voit keksiä omia keinojasi ja ne eivät ole mitenkään väärin.
"Etsi pyykinpesuaine ja mittaa se pesupalloon. Pesuaine on samassa paikassa."
Täällä toinen add, hei. Sait koko jutun kuulostamaan melko helpolta :D Ennemmin: etsi pesupallo, joka on aika samassa paikassa. Paitsi tänään. Koska se tippui eilen, koira laittoi sen hauskasti kuonoonsa, tästä otit kuvan, laitoit pesupallon lipaston päälle vannoen että palautat sen paikalleen heti kun olet katsonut muita kuvia koirasta hetken... nyt siis mietit kuka varastaa pesupalloja _jotka ovat aina samassa paikassa_. Kysyt puolisolta. Etsitte yhdessä kaikki paikat ja viimein pesupallo löytyy, niin, sieltä lipaston päältä, jossa sen ei pitäisi olla tietenkään. Mistä muistuukin mieleen näyttää eiliset kuvat koirasta puolisolle. Hyvällä tuurilla pyykkikone käynnistyy jossain vaiheessa, huonolla olet päivittämässä koirakuvia someen, nyt kun kerrankin muistaa. Siinähän sitä aikaa kuluu nopeaan askareeseen. Muuttuja voi olla mikä vaan, nyt pallo, joskus koneen pyörittäminen ilman pesuainetta vahingossa. Joskus toki onnistuu ilman suurempia kommervenkkejä, mutta ihan liian usein ei :'D Lääkitys auttaa huomattavasti, mutta kokemus pitkältä ajalta ennen ymmärrystä siitä, ettei edellinen ole kaikille arkea.
Vierailija kirjoitti:
Kun näitä keskusteluja luki ei voinut välttyä mielikuvalta että ne kenellä on aikaa tehdä asioita ovat aamuvirkkuja. Yhteiskunta taitaa edelleen pyöriä heidän rytmissään ja se mahdollistaa enemmän. Jatkuvasti väsynyt iltavirkku ei saa tehtyä agraariyhteiskunnassa asioita samalla tapaa.
Päin vastoin. Olen iltavirkku ja menen arkena nukkumaan klo 23.30, viikonloppuna monesti vasta kahdelta. Olen opiskellut yhden yamk-tutkinnon iltaisin, kun muu perhe nukkui. Se klo 21-23 on aikaa, jolloin kukaan ei vaadi mitään, et tee enää kotitöitä, et suorita. Silloin on aikaa opiskella. Vaikea kuvitella, että joku nousisi sängystä neljän, puoli viiden aikaan opiskelemaan. Perheen aamutoimet ei ole omaa vapaa-aikaa, joten pitäisi herätä 2 tuntia ennen muita.
6.00 Herätys, lenkki tai jumppa, suihku, aamupala (omaa aikaani, muu perhe nukkuu).
noin 7.30-15.30 töissä (työpaikkaruokailu + kahvitauko)
15.30-19.00 lasten haku, ruoka, kauppa / kodinhoitoa, palautumista töistä, lasten kanssa aikaa
19.00 - 20.00 Lasten iltahulinat
20.00 - 22.00 Opiskelu (joskus iltaisin pakko tehdä töitä opiskelun sijasta)
22.00 - 23.00 Miehen kanssa yhteistä aikaa, iltapalaa, tv:tä, nettiä, kirjan lukemista jne.
Mies hoitaa lasten aamutoimet ja vie päiväkotiin. Mies töissä klo 9-16/17.
Perjantaisin en opiskele.
Viikonloppuisin opiskelen toisena päivänä muutaman tunnin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en saa tehtyä mitään, eikä mies vie edes lapsia hoitoon vaikken jaksa niitä edes hoitaa lainkaan. Lounaan saan annettua ja se siinä. Mies on töissä aamusta iltaan ja minä kärsin vaan.
En jaksa pestä edes hampaita, pyykkiä, astioita siivota, imuroida, leikkiä, lukea satuja tmv
En enää tiedä mitä teen ???
Hei ystävä hyvä. Harmittaa puolestasi. Ovatko lapsesi minkä ikäisiä? Saatko öisin miten nukuttua? Itselläni huonosti nukutun yön jälkeen saattaa päivä mennä juuri noin, että tuntuu ettei jaksaisi kuin pakolliset asiat tehdä pienten lasten kanssa ja sinnitellä siihen saakka, että mies tulee töistä avuksi. Hyvin nukutun yön jälkeen jaksaa vähän paremmin. Olen vähän alle kolmekymppinen.
Itsellä osasyynä tähän raudanpuute. Ennen rautalisän aloitusta olin lähes koko ajan väsynyt ja voimaton vaikka kuinka nukkui hyvin. Oletko käynyt lääkärissä tai tarkistuttanut rautavarastosi? Jos et, suosittelen lämpimästi! Monia syitä voi olla jaksamattomuuteen.
Ja itselläni on auttanut se, että yritän lakata stressaamasta siitä, mitä kaikkea pitäisi tehdä. Kunhan saan lapsista pidettyä huolen ja omaa terveyttä parempaan suuntaan. Yritän olla läsnä lapsille ja tehdä jaksamisen mukaan muita asioita, välillä vähemmän välillä enemmän.
Toivon että tilanteesi helpottuu ja toivotan sinulle paljon tsemppiä ja jaksamista päiviisi ja vaikeista hetkistä huolimatta hyvää mieltä lasten kanssa oloon!
Meille teetti työterveyspsykologi sellaisen ajankäytön seurannan, jossa lähinnä tutkittiin omaa ajankäyttöä ja sen vaikutusta vireyteen, vointiin, aivokuormitukseen.
Oli tosi hyvä juttu ja herätti havaitsemaan, mitä muutoksia tarvitsee tehdä.
Minulla esim. oli joka ikinen ilta kaikkein ruuhkaisin aika päivästä klo 17-19. Siinä oli ruuanlaittoa, pyykinpesua, kaupassa käyntiä, vaatteiden viikkaamista kaappiin, astianpesukoneen tyhjennystä, keittiön siistimistä, lasten harrastuskyyditystä yms.
Olin jo pitkään miettinyt, miksen minä saa aikaiseksi lähteä jumppaan tai lenkille ja mihin entiset harrastukset jäi. Energiaa syövät tunnit kello 17-19 sen teki, ettei pysty enää mihinkään.
Aloin sitten itsekin tuon jälkeen kalenteroida arkea eri tavalla. Esim. laittaa kahden päivän ruuan yhdellä kertaa, vaikkapa kun keittää riisin, sen kanssa ekana päivänä kasvis-mifuwokki pannulla ja seuraavalle päivälle samalla pilkkoo toiselle pannulle kasviksia, paistaa siinä broileria ja lirauttaa kermaa päälle, niin on kastike valmis seuraavalle päivälle.
Pyykinpesua järkeistin myös sillä tavalla, että meillä on nyt ns. pyykkivuorot. Kun on 5 ihmistä perheessä, niin neljällä meistä on pyykkivuoro. Pyykkiä siis pestään noin koneellinen päivässä, paitsi lakananvaihtopäivinä tulee 2 koneellista. Se joka pyykit laittaa pyörimään, huolehtii ne kuivumaan kuivausrumpuun ja osan ripustaa. Ja isoin muutos: pyykit myös otetaan pois kuivausrummusta ja viikataan kodinhoitohuoneen pöytätasolle, jossa on nimet. Jokainen vie illalla siitä omaan kaappiin, myös meidän nuorimmainen lapsi 6 v. Näillä järjestelyillä minä en enää ole ainoa, joka tyhjentää pyykit koneesta tai muualta kuivumasta, viikkaa ja vie sängyille odottamaan, että jokainen laittaa kaappiin. Lakanapyykki tosin on edelleen minun vastuullani, koska miehellä menee hermot, kun ei saa niitä siististi taiteiltua ja lapset 10 ja 14 v. ei halua/jaksa/osaa.
Minulla on nykyisin jopa omaa aikaa. Tänään kävin kuntosalilla, lähdin heti kun mies tuli töistä klo 17.30 ja palasin klo 19 maissa. Ehdin hyvin sen jälkeen lukea kirjaa perheen nuorimmaisen kanssa, siivosin vessan ja kävin koiran kanssa iltakävelyllä. Ruoka oli tehty eilen valmiiksi ja mieheni kävi hakemassa kaupasta täydennystä ja hoiti tiskiasiat. On energisempi olo, kun sitä klo 17-19 kaaosta ja ruuhkatunteja ei ole joka ikinen päivä. Nyt hyvillä mielin nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun 66 vee päivä *3/vko
7-9 kuntosali/uinti
9-16 töissä, lounas ja kahvitauko välillä
16-18 kotitöitä, ulkoilua yms, kaupoilla tms
18-21 telkkaria, nettiä, käsityökurssi tms
21-06 lepoa
Vierailija kirjoitti:
Itse opiskelen, pyöritän yritystoimintaa, harrastan aktiivisesti ja hoidan lapseperheen arkea samaan aikaan.
Mulla on valtava intohimo kaikkea kohtaan, mitä teen. Lisäksi ihana mies ja hyvät tukiverkostot. Vaatii järjestelmällisyyttä ja aikatauluttamista, mutta onnistuu.
Ja lapsesi ihmettelee että missä äiti, aina jossain muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten jo aiemmista vastauksistakin on selvästi käynyt ilmi, ihmiset on erilaisia. Mulle itselleni esimerkiksi koronasulkujen aika oli ihan kamalaa, kun ei päässyt tekemään niitä asioita mitä tekee normaalisti vaan yhtäkkiä työpäivien jälkeinen aika pitikin kuluttaa kotona. En vaan osaa maata iltaisin sohvalla katsomassa tv:tä tai tekemässä jotain vastaavaa, siinä missä jollekulle muulle se on ihan normaalia ja mieluisaa ajanvietettä.
Itse olen varmaan jonkun mielestä ylisuorittaja - kokopäivätyön lisäksi tavoitteellinen kilpaurheiluharrastus, treenitunteja tulee noin 20 viikossa ja monta viikonloppua menee kisa- tai leirimatkoilla. Itse kuitenkin nautin tästä, tämä on juuri sitä mitä haluan tehdä. Treenit on kivaa vastapainoa työlle, eikä sinne lähteminen tunnu koskaan ikävältä koska siellä on vaan niin kivaa. Toki rutiinit auttavat tässäkin - kun on selvästi tiedossa, milloin mitkäkin treenit on, ei tarvitse itse sen suuremmin arpoa, että milloin pitää lähteä. Olen myös rakentanut työaikani niin, että pystyn menemään treeneihin suoraan töistä, jolloin aikaa ei kulu turhiin siirtymisiin eikä tule niitä hetkiä, kun ehtii käydä kotona kääntymässä mutta ei ehdi tehdä siellä mitään fiksua. Aikataulut pysyy arkisin suht samoina viikosta toiseen, mutta oheisharjoitteluna toimivien salitreenien aikaa pystyn myös säätämään vähän sen mukaan jos töissä onkin jonain päivänä jotain poikkeuksellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ymmärrä. Miten ihmiset yleensä kerkeävät tehdä viikolla mitään muuta kuin töitä ja kodinhuoltoa. Eikä minulla ole edes lapsia.
Normaalipäivärytmi:
klo 6-7 herätys / aamupala
klo 7 - 17 työt (matkoineen)
klo 17 - 18 (ruoanlaitto / kaupassa käynti)
klo 18 - 19 (ruokailut / iltakahvit yms.)
klo 19 - 20 (siivoilu, astiat, pyykit, roskein vienti, huoltotöitä, pelletin täyttä, lumityöt, auton huolto jne... jne...)
klo 20 - 21 (suihku, sauna, yms ehkä joku tv ohjelma tai käyttää musiikkiharrasteisiin, lukemiseen jne...)
klo 21 - 01 yritys ruveta nukkumaan, harvoin ennen puoltayötä onnistuu.
Sama päivästä toiseen. Joka aamu väsyttää ja illalla ei ikinä nukuta. Töitten jälkeen ottaa aina silloin tällöin torkut, kun silloin nukuttaa niin paljon paremmin kuin yöllä, että jaksaa seuraavana päivän paremmin töissä. Silloin jää jotain tekemättä yllä olevalta listalta.
Mitä jos jättäisit nuo iltakahvit? Ehkä uni tulisikin ennen puoltayötä.
Ei vaikutusta. Tottunut lapsesta asti siihen. Läheskään joka ilta ei tule edes keitettyä, kun ei emäntä juo ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lomautettuna laihdutin, söin terveellisesti ja kuntoilin, töihin palattua kaikki menee persiilleen, kilot takaisin, mikään ei kiinnosta, uupuu ja kipuilee.
Monet voivat paremmin lomautettuna tai työttömänä, nykyajan työelämä on tällaista. Vie kaikki voimasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lomautettuna laihdutin, söin terveellisesti ja kuntoilin, töihin palattua kaikki menee persiilleen, kilot takaisin, mikään ei kiinnosta, uupuu ja kipuilee.
Monet voivat paremmin lomautettuna tai työttömänä, nykyajan työelämä on tällaista. Vie kaikki voimasi.
Totta.
Työttömällä on aikaa ja rentoutta.
Mieli lepää ja voi harrastaa.
Sen sijaan työntekijää vaivaa aina kiire, stressi ja ahdistua.
Siksi onkin väärin että työtön saa lähes saman rahan kuin työtä raatava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sdlksöf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi on siinä, että toiset on älykkäämpiä kuin toiset. Se, mikä toisella vie vain hetken kestää toisella moninkertaisesti enemmän.
Yksi lapseton, työtön opiskelukaverini itki psykologilla kerran viikossa, kun opiskelu on niiiiiiiiin rankkaa ja vaativaa, hän on nyt opiskellut 3v pidempään samaa tutkintoa kuin minä eikä loppua näy.Minulla koko opiskeluajan oli työpaikka ja lisäksi päiväkoti-ikäisiä lapsia, mutta hänellä silti oli tosi rankkaa.
Nyt työelämässä olen alalla, jota yleisesti pidetään todella vaativana ja googlettaessa saa kuvan työstä h3 lv 3tin esikartanossa. Työkaverit itkee täysiä kalentereitaan ja ovi käy tiuhaan, kun porukka saa burnoutin... minusta tämä työ on vallan leppoisaa ja minulla on aikaa surffata vauvallakin vaikka sitten kuukausiraporttien mukaan olen yksi alueen tehokkaimmista työntekijöistä.
Kyse jaksamisessa on siis alhaisessa älykkyystasossa, kun joutuu ponnistelemaan jatkuvasti äärirajoilla selviytyäkseen perushommista niin tottakai se pitkällä aikavälillä väsyttää.
Kovasti tämä saa alapeukkuja, mutta rehellisyyden nimissä, kaikki älykkäät tuttavani ovat aikaansaavia ja ne vähemmän älykkäät ovat sotkussa ja solmussa ihan elämän perusasioisssa. Yksi älykkö tosin on se poikkeus joka vahvistaa säännön, hän on hajamielinen professori, mutta alansa huippu.
Luulen ettet ymmärrä mitä älykkyys oikeasti on? Opiskelumenestys tai tutkinnot ei sitä kerro. Älykkäimmästä ihmisestä jota tiedän, siis ihan todistettujen älyllisten kykyjen perusteella, lähes kaikilla on ollut jonkin asteisia elämänhallinnan ongelmia:
Aikoinaan luokanopettajaksemme muutti etelästä omalaatuisen oloinen kaveri, joka oli aina väsyneen oloinen valtavine silmäpusseineen, oli eronnut vaimostaan vastikään. +160 Äo:n kellottanut Mensan testissä. Loppuupalaminen taisi olla hällä aika lähellä, mutta sai lopulta potkut kun oli alkanut seurustelemaan lukion oppilaan kanssa...
Toinen opettaja yliopistossa oli matemaattisesti nerokas, mutta valtava AD/HD kokoajan päällä. Hällekin ero tuli; kerran oli ajokortti puoli vuotta kuivumassa liikenteessä törttöilyn takia. Silloin tällöin nähtiin tekevän töitä koululla yli puolen yön.
Samoihin aikoihin opiskelukaveri jaksoi käydä koulussa 2-3 päivää viikossa. Muu aika meni kaljaa juoden ja pelaten biljardista korttipeleihin ja nettikasinoihin. Lopulta putosi koulusta, ja ryhtyi pokeriammattilaiseksi. En tiedä miten nykyään hällä menee, mutta kaverilla oli Mensan testistä todistus 140 - 150 Äo:sta.
Muutama muu älykkäin kaveri joita olen tuntenut ovat usein olleet yhtä lailla ongelmissa. Tuntuu että menestystä jos haluaa, niin täytyy olla yltiöpositiivinen ja sosiaalinen henkilö, joka ei liian tarkkaan mieti joka asiaa vaan vain tekee ja puhuu. Ja se ei onnistu jos olet "liian älykäs".
Vierailija kirjoitti:
Lomautettuna laihdutin, söin terveellisesti ja kuntoilin, töihin palattua kaikki menee persiilleen, kilot takaisin, mikään ei kiinnosta, uupuu ja kipuilee.
Öö pitäiskö valita elämä tuon uupumuksen sijaan. Iso päätös mutta sä tapat tossa työssä
Itsesi.
Vierailija kirjoitti:
sdlksöf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi on siinä, että toiset on älykkäämpiä kuin toiset. Se, mikä toisella vie vain hetken kestää toisella moninkertaisesti enemmän.
Yksi lapseton, työtön opiskelukaverini itki psykologilla kerran viikossa, kun opiskelu on niiiiiiiiin rankkaa ja vaativaa, hän on nyt opiskellut 3v pidempään samaa tutkintoa kuin minä eikä loppua näy.Minulla koko opiskeluajan oli työpaikka ja lisäksi päiväkoti-ikäisiä lapsia, mutta hänellä silti oli tosi rankkaa.
Nyt työelämässä olen alalla, jota yleisesti pidetään todella vaativana ja googlettaessa saa kuvan työstä h3 lv 3tin esikartanossa. Työkaverit itkee täysiä kalentereitaan ja ovi käy tiuhaan, kun porukka saa burnoutin... minusta tämä työ on vallan leppoisaa ja minulla on aikaa surffata vauvallakin vaikka sitten kuukausiraporttien mukaan olen yksi alueen tehokkaimmista työntekijöistä.
Kyse jaksamisessa on siis alhaisessa älykkyystasossa, kun joutuu ponnistelemaan jatkuvasti äärirajoilla selviytyäkseen perushommista niin tottakai se pitkällä aikavälillä väsyttää.
Kovasti tämä saa alapeukkuja, mutta rehellisyyden nimissä, kaikki älykkäät tuttavani ovat aikaansaavia ja ne vähemmän älykkäät ovat sotkussa ja solmussa ihan elämän perusasioisssa. Yksi älykkö tosin on se poikkeus joka vahvistaa säännön, hän on hajamielinen professori, mutta alansa huippu.
Luulen ettet ymmärrä mitä älykkyys oikeasti on? Opiskelumenestys tai tutkinnot ei sitä kerro. Älykkäimmästä ihmisestä jota tiedän, siis ihan todistettujen älyllisten kykyjen perusteella, lähes kaikilla on ollut jonkin asteisia elämänhallinnan ongelmia:
Aikoinaan luokanopettajaksemme muutti etelästä omalaatuisen oloinen kaveri, joka oli aina väsyneen oloinen valtavine silmäpusseineen, oli eronnut vaimostaan vastikään. +160 Äo:n kellottanut Mensan testissä. Loppuupalaminen taisi olla hällä aika lähellä, mutta sai lopulta potkut kun oli alkanut seurustelemaan lukion oppilaan kanssa...
Toinen opettaja yliopistossa oli matemaattisesti nerokas, mutta valtava AD/HD kokoajan päällä. Hällekin ero tuli; kerran oli ajokortti puoli vuotta kuivumassa liikenteessä törttöilyn takia. Silloin tällöin nähtiin tekevän töitä koululla yli puolen yön.
Samoihin aikoihin opiskelukaveri jaksoi käydä koulussa 2-3 päivää viikossa. Muu aika meni kaljaa juoden ja pelaten biljardista korttipeleihin ja nettikasinoihin. Lopulta putosi koulusta, ja ryhtyi pokeriammattilaiseksi. En tiedä miten nykyään hällä menee, mutta kaverilla oli Mensan testistä todistus 140 - 150 Äo:sta.
Muutama muu älykkäin kaveri joita olen tuntenut ovat usein olleet yhtä lailla ongelmissa. Tuntuu että menestystä jos haluaa, niin täytyy olla yltiöpositiivinen ja sosiaalinen henkilö, joka ei liian tarkkaan mieti joka asiaa vaan vain tekee ja puhuu. Ja se ei onnistu jos olet "liian älykäs".
Luulen edellisistä kommenteissa kuvatun keskiälykkäitä henkilöitä. Eli mitään testituloksia ei tiedetä, vaan arviointi perustuu samankaltaisuuteen ja perusfiksuuteen (=ei vaikuta ilmiselvästi hitaalla käyvältä). He ovat sitten älykkäitä, koska vaikuttavat kertojan mielestä älykkäiltä.
Keskimääräistä korkeampaan älykkyyteen kuuluu tutkitusti todennäköisemmin ominaisuuksia kuten uteliaisuus, avoimuus uudelle. Tämä tekee perussuorittamisesta usein turhauttavaa, ainakin sen kyseenalaistaa jos ei ole jo tylsistynyt kuoliaaksi. Vaikka esim. opiskelu olisi helppoa, sen mielekkyyden on kyseenalaistanut jo viimeistään yläasteella. Jo se, että tutkintopapereilla on käytännössä välinearvo koska opintokokonaisuudet ovat melko randomilla luotuja. Käytännössä jopa puhutaankin vain "perslihaksista" pitkien tutkintojen kohdalla, ei aivoista. Hassua, ne lihaksethan löytyvät myös instamalleilta.
Jos on tunnollinen luonne, saattaa aika pitkään tavoitella muiden asettamia perustavoitteita elämässä, vaikka ne melko vähän kiinnostavatkin. Ne riittävät ja ovat tavoittelemisen arvoisia suurimmalle osalle. Suurin osa asettuu tietylle asteikolle älykkyydessä. Siitä jo voi päätellä, että kyse on vain siitä, minkä suurin osa kokee saavutettavaksi ja mielekkääksi. Kyse ei ole mistään absoluuttisesta totuudesta, joka pätee kaikkiin kaikkialla, että nämä asiat ovat järkeviä. Tie onneen, elämän tarkoitus tai jotain. Se on vain perustaso. Vain hieman keskimääräistä älykkäämmät ovat siten hyvässä asemassa, että pärjäävät tämän tason kärkipäässä, mutteivat kuitenkaan kyseenalaista sitä tai tylsisty liikaa. Se riittää ja siinä voi olla hyvä. Vähän pidemmällä jo koko kuvio sitten keikahtaa melko mielettömäksi ja sitä kautta epätyydyttäväksi. Kun kysyy "mutta miksi?", ei monella olekaan enää vastausta eivätkä (onnekseen) jaksa tätä enempää pohtiakaan. Huomion vie pian sen yhtä keskiverron naapurin paino, hankinnat tai ura joita voi siinä omassa viitekehyksessä jotenkin ehkä mielekkäästi vertaillakin, jos jätetään tiedostamatta huomioitta kaikki muuttujat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä AP:n kysymys onkin suuri mysteeri.
Jotkut ovat rättiväsyneitä jo arkensa kanssa, ja jotkut voivat vain tehdä kaiken mitä haluavat, ilman että se on rasittavaa lainkaan.
Minulla 1 lapsi, 11V, ei puolisoa.
Arkemme:
Minä:
Herätys 06:00 - -> 10min venyyttelyä kahvin tippumista odotellessa
06:45 tytön herätys, ja aamupala.
Hän pukee jne valmistautuu kouluun suht itsenäisesti.
07:20 --> Töihin arkisin. Sen osan vuotta kun voi pyöräillä töihin, lähden jo 07:10
16:00-> kotiin.
Tytön kanssa läksyt samalla kun teen ruokaa.
Ruuan jälkeen, n. 17:30-> yhdessäoloa ja välillä kävelylenkki ruuan päälle.
Maanantai 19:00 lähden brassitreeneihin.
Torstaisin 20:00 lähden brassitreeneihin
Tyttö menee illalla nukkumaan viimeistään 20:30
sen jälkeen pyöritän omaa yritystäni, n. kello 22-22:30 asti.
Tätä arkena, ja jos tyttö on kaverillaan tms arkena, niin hoidan oman yrityksen hommia sen aikaa.
Viikonloppuisin sitten la sekä su treenit, muutoin lorvimme yhdessä tai notkumme luonnossa tuijottamatta kelloa.
Virtaa riittäisi vielä tämänkin jälkeen vaikka ja kuinka.
Juu. Tuosta listasta on unohtunut aika monta juttua, ei elämä ole pelkkää lorvimista. Joku kai teilläkin hoitaa pyykinpesut, siivoukset, käy kaupassa, tiskaa.
Olen tuon aiemman kirjoittaja.
Minä hoidan pyykit, ja tiskaamisen. Ja käyn kaupassa. Ja siivoan.
Mutta nyt hieman realismia tähän.
Pyykit koneeseen, ja se hoitaa pyykkäämisen ihan itse.
Vaikka vihaan pyykkien kuivumaan ripustamista, siihen menee 10min. Ja noin kerran, kaksi viikossa. Koneen täyttämiseen ja käynnistämiseen alle minuutti.
Meillä tiskit laitetaan itse ja automaattisesti tiskikoneeseen, ja sen käynnistäminen parin-kolmen päivän välein ei kestä 30sek pidempään.
Tiskikoneen tyhjentämiseen taas menee 5min. Jonka yleensä teen ruokaa laittaessa.
Kaupassa käymme yleensä viikonloppuisin, koko viikon edestä.
Toki siinä menee tunti helposti. Ja jos jokin loppuu nappaan työmatkalla, jolloin siihen ehkä lisätään 5-10min...
Meillä tavarat laitetaan paikalleen kun niitä ei käytetä, ja roboimuri käynnistyy melkein joka arkipäivä kun tyttö lähtee kouluun.
Mopata ei tarvitse kun sen kerran-kaksi kuukaudessa, Ja koska imuroidaan jatkuvasti, ei pölyäkään keräänny kamalasti.
Tässä vaikka nämä laskisi kaikki yhteen, menee VIIKOSSA alle kaksi tuntia pieninä osina.
Saat nämä jotenkin vaikuttamaan TOSI isoilta ja aikaavieviltä jutuilta, vaikka eivät oikeasti ole.
Tilastojen mukaan kotityöt vievät naiselta aikaa keskimäärin 3 t 41 min. päivässä. Että revi siitä. Lapsiperheessä enemmän. Tuossa on vain kotityöt, jotka ovat suorittavia ja joita voi kellottaa.
No, ehkä naisilta. Mutta minäpä olenkin mies... Ja ei siinä tosiaan sen kummemmin aikaa menee kuin tuossa yllä selvitin.
Kuvailepa meille kaikille vaikka eiliset kotityöt? -Ja ei, siihen ei lasketa 2,5H lenkkiä ponin tai koiran kanssa, vaan kotityöt.
Puretaan niitä sitten kun olet vastannut :)
Tämä UP.
täällä oltiin jokunen sivu sitten varmoja että kotitöihin menee 3,5h PÄIVITTÄIN.
Eipä rynninyt ketään arjen sankaritarta avaamaan mihin sen ajan oikein käyttää?
Innolla odotin. Mulla ei mene järjestelmällisenä sen vertaa viikossakaan,
ja kolmio on putsplank kärvistelemättä
Ohis
Itse teen kotitöitä max 30min päivässä, mutta osaan kuvitella miten jotkut saa kulutettua niihin tunteja. Jos esim silittää ihan kaikki pyykit lakanoista sukkiin, tekee ruokia joita varten tarvitsee vaikka pilkkoa paljon vihanneksia ja pyyhkii huolellisesti pintoja, ovenkahvoja yms, niin kyllähän siihen saa aikaa kulumaan. Joillain myös kaupassa käynti (tämä lasketaan kotitöihin) kestää yli tunnin kun kierretään koko Prisma ja hypistellään kaikki sisustustuotteet tms.
Helposti. Karsimalla elämästä pois asiat, joista et nauti. Ensimmäisen lapsen tultua muutimme kerrostalosta omakotitaloon, hommauduimme eroon kaikista matoista ja ostimme robotti-imurin. Pyykinpesukone vaihtui malliin, jossa on samassa kuivuri. Tilaamme ruokaostokset haettavaksi. Kaikki tasot ja lattiat ovat siivottu pois turhista tavaroista. Ruoka tehdään itse, mutta on suurimmaksi osaksi pataruokia, jotka ovat periaatteessa: pilko, laita haudutuspataan, lisää vesi & mausteet. Kuntosali vaihtui kotona treenaamiseen, koska 50e/kk x 2 tekee vuodessa liikaa, ja tähän vielä matkat päälle. Nyt tv-ohjelmat/leffat tulee katsottua samalla kun polkee kuntopyörää/soutaa. Astianpesu- & pyykinpesukone täytetään iltaisin ja aamulla on valmista. Aikaa on kaikkeen, mitä haluaa tehdä ja enemmänkin. Kiitos koronan teen työt kotoa käsin, joka mahdollistaa kaikenlaisen puuhastelun kotona myös kesken työpäivän, esim. pesen yleensä lakanat työpäivän aikana. Aikaa saa lisää vain ja ainoastaan, kun poistaa elämästä asioita/optimoi niitä.
Sama kokemus täällä. Lapsena päivät tuntuivat niin pitkiltä, koulusta kotiin pyöräillessä saattoi miettiä, että mitähän koulun jälkeen oikein tekisi (kun aikaa on vielä niin paljon). Viikonloput oli lapsena ihania, perjantaina tuntui että maanantaihin on niin pitkä aika, toisin kuin nyt. :D