Meneekö se niin, että koulukiusaajat menestyy ja kiusatuille elämässä ei onnistu mikään?

Mua kiusattiin koulussa. Kiusaajina oli neljä poikaa, kaikki paljon isompia kuin minä. Nyt olen saanut selville että kaksi näistä kiusaajista kuoli melko nuorina. Kai oli huonot lähtökohdat elämälle kun piti vuosia kiusata pienempiään, ajautuivat huonoon seuraan ja siitä se elämän alamäki alkoi. Itselläni on kaikki hyvin. On koti, perhe ja työpaikka. Että kyllä kiusatutkin voivat menestyä ja kiusaajille käydä huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En yhtään ihmettele näitä kouluampumisia, täysin kiusaajan vika. Olen monta kertaa ampunut mielessäni nämä kiusaajat. Jos näkisin heitä kaupungilla kävisin sylkemässä päin näköä!

Muuten hyvä mutta mainitse yksikin kouluammuskelu jossa ampuja ampui kiusaajansa. Ei sellaisia ole, se ”mua kiusattiin yhyy” on vain narsististen psykopaattitappajien itse kehittämä tarina millä perustellaan oma luuserius joka sitten kulminoituu massamurhaan. Nämä kouluammuskelijathan ampujat ihan summanmutikassa kaikkia ketkä vaan sattuvat tähtäimeen. Voitaisko jo lopetta toi ”kouluammuskelut johtuu kiusaamisesta”-myytti, se ei pidä paikkaansa. Ammuskelijathan ovat usein itse olleet jonkin asteisia kiusaajia.

Kiusattu oppii vihaamaan koko kollektiivia, joka sallii hänen kaltoinkohtelunsa. Siihen sisältyvät sivustakatsojat ja opettajatkin. Nimeä yksikin kou.luam.puja, joka olisi ampunut ystäviään, jos hänellä sellaisia on ollut? 

Tunnistan itsessänikin misantropiaa, joka johtuu siitä, että minun on ollut mahdoton tunnistaa ennalta ihmiset jotka esimerkiksi haukkuisivat tai pahoinpitelisivät minua. Ei niillä ole jengiliivejä eikä huutomerkkiä otsassa. Ja niiden lisäksi on ollut suuri joukko sivustakatsojia, joiden mielestä minua ei ole ollut olemassakaan erityisesti silloin, kun saan turpaani heidän silmiensä alla. Jos koko lapsuuden ja teini-iän elää tällaisissa olosuhteissa, niin väkisinkin jokainen vieras ihminen = mahdollinen uhka.

Täälläkin paljon kiusaajia joilla paha olla kuten edellinen kirjoittaja

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin paljon kiusaajia joilla paha olla kuten edellinen kirjoittaja

Edellinen kirjoittaja oli kyllä kiusattu, eikä kiusaaja. Ihan tällänen sivusta annettu ystävällinen fakta.

Kirjoitin aiemmalla sivulla tuosta hyvästä ja pahasta kierteestä ja omista kokemuksistani. Kiusatuilla on yleensä lähtökohtaisesti heikompi status ja huonommat verkostot ja siitä seuraa paha kierre. EN siis kuitenkaan väitä, että kiusaajat menestyisivät välttämättä paremmin. Mielestäni ne, joilla on hyvät lähtökohdat menestyvät elämässä, mutta eivät ole kiusaajia koulussa eivätkä työpaikalla. Oman kokemukseni mukaan ilkeys ja kyynerpäätaktiikka EI tuo menestystä, mutta karisma, itsevarmuus, rajojen vetäminen on tärkeää.

Oma pahin kiusaajani on ulospäin aika menestynyt: hänellä on satoja kavereita FB:ssa ja instagramissa kuvia upeasti sisustetusta kodista ja hauskoista juhlista ystävien kanssa. Tosiasiassa eräs hänen ystävänsä on myöntänyt, että on hänen kanssaan tekemisissä, koska pelkää kostoa jos katkaisisi välit. Eikä tämä ex-kiusaaja ole muuta kuin kassalla töissä, koska läksyt teetätti aikoinaan minulla. Lisäksi satun tietämään, että se upea instagram-koti sijaitsee rumassa elementtikerrostalossa huonomaineisessa lähiössä.

Minua kiusattiin ala-asteelta amikseen asti. olen ollut kokoajan ihan hyvissä työpaikoissa ja pärjännyt hyvin. On talo, vaimo ja lapsia, Luulisin että kiusaamisen takia olen huono keskustelemaan ihmisten kanssa ja jännitän. Sosiaaliset taidot eivät varmaan kehittyneet normaalisti päivittäisen kiusaamisen ja yksin olon takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisellä koulukiusatulla säästöjä 30 000 euroa, koulukiusaajilla saman verran velkaa. En ole sentään kaikessa epäonnistunut.

En yhtään ihnettele että sunlaista hullua stalkkeria on kiusattu. Mistä ihmeestä sinä tiedät muiden ihmisten veloista?

Koulukiusaaja liittyi keskusteluun, mene pois täältä, vai etkö kouluaikoina saanut tarpeeksi orkkuja muiden rääkkäämisestä. Painu vit#uun täältä ja syvälle sinne, mielummin niin syvälle ettet olisi koskaan syntynyt, paha ihminen!

Kai käsität ettei anonyyminä netissä räyhääminen tee yhtään mitään paitsi tietysti sut naurettavaksi? Aidosti haluaisin tietää, mistä joku tietää muiden ihmisten velkatilanteen noin hyvin. Mahdolliset syyt siihen ovat kaikki huonoja. Toistan, en ihmettele yhtään jos muiden asioihin pakkomielteisesti puuttuvaa ja muiden yksityisasioita kyttäävää henkilöä kiusataan. Oletko sä tämä sairas stalkkeri? Kerro nyt itse, mistä ihmeestä urkit tietoja muiden veloista?

Kukahan se räyhää ja kuka on pelle. Koulukiusaaja vauhdissa, psykoosit menossa. Kovasti myös sinua tuntuu kiinnostavan muiden velat, oletko kenties miljoona veloissa ja pelkäät paljastuvasi. Pyt hyi, kiusaajille.

Ei se niin mene.Itse tiedän kiusaajia,joilta sitten jäi ne koulut kesken ja alkoholisoituivat ja nykyään osa niistä pyörii kantabaareissa ja osa on jo mullan alla.Oikeastaan kukaan heistä ei päätynyt mihinkään kovapalkkaisiin ammatteihin eikä hyvämaineisille asuinalueille vaan huonomaineisiin lähiöihin vuokralle ja lyhyellä elinikätavoiteella.Karma.

Onhan tää elämä yhtä suorittamista, en nauti elämästä. Aina kun yhdestä vastoinkäymisestä selviää, niin tulee toinen tilalle. En jaksaisi enään. Itsemurha mielessä todella usein, viimeksi keskiviikkona. Oli viittä vaille, etten ottanut lääkkeiden yliannostusta, mutta sitten muistin että olen luvannut itselle vielä yrittää. Haluaisin uskoa, että kaikki vielä järjestyy mutta usko välillä horjuu. Olen nyt etsinyt jonkun aikaa kelvollista asuntoa, mutta en löydä, se stressaa, ja tiedän sen olevan ehkä joillekkin pieni asia mutta itselle suuri, kun kokoajan jotain. 

Nykypäivän työtilanne myös huolettaa, jatkuvaa epävarmuutta mutta tiedän etten ole yksin tilanteen kanssa.

Parisuhteet ei onnistu, en uskalla päästää ketään lähelle. En tiedä jaksaisinko edes ketään, koska yksinkin välillä haastavaa. Olisi vain kiva joskus käpertyä toisen kainaloon ja itkeä pahaa oloa pois. Viimeiset kaksi vuotta ollu raskasta, enkä enään jaksa. 

Olin kiusattu ja huonosti menee.  Haluaisin vain syrjäytyä. Tosin sen verran tiedän pahimmasta kiusaajastani että ei hänelläkään erityisen hyvin mene.

Oma kokemus se että kiusatut ja sitten ne pahimmat kovanaamat eivät pärjää.

Olen tullut siihen tulokseen, että kukaan ei rakasta minua. Olen jotenkin outo, kuten koulussakin annettiin ymmärtää. Kaksi parisuhdetta takana, ja molemmissa tulin jätetyksi. Nyt yksin ollut jo 10 vuotta, en osaa muodostaa parisuhdetta, en luota ihmisiin, saati päästä niitä lähelle. Nyt vain jotenkin kärsin täällä ja odotan kuolemaa. Välillä ajattelen, että ansaitsen parempaa muttei jaksa sitä tavoitella, koska yritetty on monta kertaa mutta tuloksetta. Kaikille ei vain onnea jaeta. Olen kuullut kylillä, että näillä kiusaajilla menee hyvin, ovat töissä ja omat kodit, lapset ja parisuhteet. Vertaan itse kiusaajiin ja tunnen olevani huono eikä tilannetta auta yhteiskunnan typerät odotukset. 

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusattiin ala-asteelta amikseen asti. olen ollut kokoajan ihan hyvissä työpaikoissa ja pärjännyt hyvin. On talo, vaimo ja lapsia, Luulisin että kiusaamisen takia olen huono keskustelemaan ihmisten kanssa ja jännitän. Sosiaaliset taidot eivät varmaan kehittyneet normaalisti päivittäisen kiusaamisen ja yksin olon takia.

Sulla on todennäköisesti paljon paremmat sosiaaliset taidot kuin luulet niiden itse olevan. 🙂 Jännittävän ihmisen kanssa on sitäpaitsi niin paljon helpompaa keskustella kuin jonkin jäätävän päällepäsmärin jolta ei saa suunvuoroa ollenkaan. Vaimo, hyviä työpaikkoja, kyllä sulla vähintäänkin siis ihan ok sosiaaliset taidot on! Mullakin oli jäänyt just menneisyyden koulukiusaamisen takia päälle se harhaluulo että olen sosiaalisesti tosi kömpelö. Sitten aloin saada työpaikoilla hyvää ja tosi ihanaakin palautetta ja on väistyneet tuollaiset ajatukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heikompi aines joutuu kiusatuksi.

Kiusaaja on kaikista heikoin.

Ei se noin ole, monet kiusaajat ovet sosiopaatteja, jotka aikuisina raivaavat tiensä huipulle ja esim. johtajiksi. He ovet sisältään tyhjiä, mutta eivät heikkoja.

Näistä asioista pitäisi puhua realistisesti ja rehellisesti, sillä se ei edistä mitenkään kiusaamisen vähentämistä, että sanotaan korulauseita siitä, miten kiusaajat ovat oikeasti ”luusereita”. Monesta heistä tulee nimenomaan voittajia aikuisina.

Heikkolahjaiset ja koulussa huonosti pärjäävät ovat häviäjiä aikuisina, mutta älykkäistä kiusaajista tulee usein voittajia, ja narsistisista ja sosiopaattisista piirteistä voi olla myös hyötyä varsinkin yritysmaailmassa ja politiikassa.

Muuten kyllä, mutta sekoitat nyt kaksi eri asiaa, vahvuuden ja narsismin. Narsismi on heikkouden kieltämistä. Se jos mikä on heikkoutta. Oikeasti vahva ihminen ei halua alistaa tai satuttaa ketään. 

Narsismista ja sosiopaattisista piirteistä on hyötyä nimenomaan voittamisessa, niin kuin sanot. Heille voittaminen ja menestyminen on tärkeintä, vaikka sitten toisten kustannuksella. Yritysmaailmassa, politiikassa, lyhyellä tähtäimellä ihmissuhteissakin narsistit menestyvät keskimäärin muita paremmin. Mitään todellista menestystähän se ei ole, että on niin itsekäs että on valmis jopa systemaattisesti vahingoittamaan toisia. Sitä se tarkoittaa kun sanotaan, että kiusaajat ovat kaikista heikoimpia. Julmuus on suurinta heikkoutta.

On. Minä myös olen malliesimerkki tästä. Myös narsistiperheessä syntipukki kärsii, pahansuovat ja ilkeät, julmat kiusaaja- sisarukset meenstyvät(yllättäen). Fyysistä sairautta joka jo vie työkyvyn lähe skokonaan, työttömyyttä, köyhyttää, yksinäisyyttä, oikeastaan jäljellä on vain halu k**lla, ollut aina.

Niin syvälle on itseinho- ja viha istutettu jo lapsuudessa sekä kotona että koulussa näkymätön ja toisaalta se vihattu, halvaeksittu, naureskeltu, syyttä syytelty syntipukki joka ei osaa eikä tiedä mitään ja tekee ja onkin vain ihan väärin...:( Mikään terapia ei korvaa traumojani eikä sitä kyllä köyhänä saakaan. Eikä terapeutti tai lääkepurkki varsinkaan korvaa ystäviä, kumppania, uraa, rahaa eikä niitä tuo. eikä pyyhi pois helevtillisiä kärsimyksiä ja menetettyä elämää.

Annettaisipa edes eutanasia aikuisena, mutta turha unelma sekin. Kituttaa vain rutiköyhänä tukia anellen ja yksin jossain surkeassa luukussa kököttämäsää, on tämäkin (elämisen arvoista) elämää?! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusattiin ala-asteelta amikseen asti. olen ollut kokoajan ihan hyvissä työpaikoissa ja pärjännyt hyvin. On talo, vaimo ja lapsia, Luulisin että kiusaamisen takia olen huono keskustelemaan ihmisten kanssa ja jännitän. Sosiaaliset taidot eivät varmaan kehittyneet normaalisti päivittäisen kiusaamisen ja yksin olon takia.

Sulla on todennäköisesti paljon paremmat sosiaaliset taidot kuin luulet niiden itse olevan. 🙂 Jännittävän ihmisen kanssa on sitäpaitsi niin paljon helpompaa keskustella kuin jonkin jäätävän päällepäsmärin jolta ei saa suunvuoroa ollenkaan. Vaimo, hyviä työpaikkoja, kyllä sulla vähintäänkin siis ihan ok sosiaaliset taidot on! Mullakin oli jäänyt just menneisyyden koulukiusaamisen takia päälle se harhaluulo että olen sosiaalisesti tosi kömpelö. Sitten aloin saada työpaikoilla hyvää ja tosi ihanaakin palautetta ja on väistyneet tuollaiset ajatukset.

Kiusatut oppivat myös tärkeitä sosiaalisia taitoja kokemuksistaan: havainnoimaan sosiaalisia tilanteita tarkasti, pitämään toisten puolia ja ottamaan kaikki huomioon ryhmässä. Kiusattu voi menestyä ihmissuhteissa hyvin aikuisena.

Siis tuhottiin terveys, ura, ihmissuhteet, KAIKKI. Itsetunto myös. Niin vähän on vaikeaa nousta ja tavallaan en enää haluakaan, olen jo aika vanha. Hyväksyn, ettei elämä ikinä alkanut kohdallani enkä tule ikinä saamaan yhtäkään normaalia, mukavaa asiaa tai ihmistä leämääni. Mutta miksi väkisin pidetään nipin napin elämänhalunsa menettänyttä hengissä tässä yhteiskunnassa? Pakkohoitoa "masennukseen"(elämänhalun menettäminen loputtomien kärsimysten jäljiltä on hieman isompi juttu kuin pillereillä muka poispyyhittävä emmäjaksanyt)ja liian pienet tuet joilla voi vain istua syömättä kotonaan jos enää onsaanut pidettyä kalista asuntoakaan jne. Pääsispä vaan pois, se olisi ainoa "tuki"ja apu mitä enää tältä maailmalta odotan.

Ei välttämättä. Monet menestyvät kotitaustan ja fiksuutensa vuoksi.

Minua kiusattiin jonkin verran koulussa, mutta vastustin, joten minut jätettiin rauhaan. Puolustin kiusattuja, koska kiusaaminen oli ala-arvoista.

Isäpuoleni vähätteli osaamisiani useiden vuosien ajan, kun olin 12 - 19 -vuotias. En menestynyt, kuten minulta odotettin. Olin luokkani priimus ja minusta piti tulla tutkija tai kirjailija. Ei tullut.

Älä vertaa itseäsi muihin, vaan elä omaa elämääsi. Toivottavasti saat elää nykyisin rauhassa 

Vierailija kirjoitti:

On. Minä myös olen malliesimerkki tästä. Myös narsistiperheessä syntipukki kärsii, pahansuovat ja ilkeät, julmat kiusaaja- sisarukset meenstyvät(yllättäen). Fyysistä sairautta joka jo vie työkyvyn lähe skokonaan, työttömyyttä, köyhyttää, yksinäisyyttä, oikeastaan jäljellä on vain halu k**lla, ollut aina.

Niin syvälle on itseinho- ja viha istutettu jo lapsuudessa sekä kotona että koulussa näkymätön ja toisaalta se vihattu, halvaeksittu, naureskeltu, syyttä syytelty syntipukki joka ei osaa eikä tiedä mitään ja tekee ja onkin vain ihan väärin...:( Mikään terapia ei korvaa traumojani eikä sitä kyllä köyhänä saakaan. Eikä terapeutti tai lääkepurkki varsinkaan korvaa ystäviä, kumppania, uraa, rahaa eikä niitä tuo. eikä pyyhi pois helevtillisiä kärsimyksiä ja menetettyä elämää.

Annettaisipa edes eutanasia aikuisena, mutta turha unelma sekin. Kituttaa vain rutiköyhänä tukia anellen ja yksin jossain surkeassa luukussa kököttämäsää, on tämäkin (elämisen arvoista) elämää?! 

Ei ainakaan oma elämä ole elämisen arvoista, nytkin istun yksin luukussani, valvon naapureiden mekastuksen takia ja yritetty on hankkia parempaa asuntoa mutta ne on ollu vielä kauheampia. Kaikki mitä teen, niin menee pieleen eikä mikään onnistu. V i t u t t a a

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Minä myös olen malliesimerkki tästä. Myös narsistiperheessä syntipukki kärsii, pahansuovat ja ilkeät, julmat kiusaaja- sisarukset meenstyvät(yllättäen). Fyysistä sairautta joka jo vie työkyvyn lähe skokonaan, työttömyyttä, köyhyttää, yksinäisyyttä, oikeastaan jäljellä on vain halu k**lla, ollut aina.

Niin syvälle on itseinho- ja viha istutettu jo lapsuudessa sekä kotona että koulussa näkymätön ja toisaalta se vihattu, halvaeksittu, naureskeltu, syyttä syytelty syntipukki joka ei osaa eikä tiedä mitään ja tekee ja onkin vain ihan väärin...:( Mikään terapia ei korvaa traumojani eikä sitä kyllä köyhänä saakaan. Eikä terapeutti tai lääkepurkki varsinkaan korvaa ystäviä, kumppania, uraa, rahaa eikä niitä tuo. eikä pyyhi pois helevtillisiä kärsimyksiä ja menetettyä elämää.

Annettaisipa edes eutanasia aikuisena, mutta turha unelma sekin. Kituttaa vain rutiköyhänä tukia anellen ja yksin jossain surkeassa luukussa kököttämäsää, on tämäkin (elämisen arvoista) elämää?! 

Ei ainakaan oma elämä ole elämisen arvoista, nytkin istun yksin luukussani, valvon naapureiden mekastuksen takia ja yritetty on hankkia parempaa asuntoa mutta ne on ollu vielä kauheampia. Kaikki mitä teen, niin menee pieleen eikä mikään onnistu. V i t u t t a a

Joo, ite asun vuokralla kerrostalossa ja monesti nukkunut korvatulpat päässä kun samaan aikaan kiusaajat ostaa taloja joita esittelevät somessa. Näin se menee, luuseri sitä on mikä luuseri. Kuolisi vi#tuun täältä! Kaukana elämisen arvoisesta elämästä, nukkua korvatulpat päässä. Voi vi#tu. Joo täällä kans etitty asuntoa, seuraavaksi otan vuokrattavan omakotitalon joka luultavasti homeessa tällä tuurilla tai sitten naapurissa räksyttävä koira. Mitä tahansa teen tai jätän tekemättä, niin aina menee pilalle. Se on ihan sama mitä tekee, kun aina menee pieleen. Olen kuin kävelevä aikapommi joka lotossa voittanut huonon onnen.