Meneekö se niin, että koulukiusaajat menestyy ja kiusatuille elämässä ei onnistu mikään?
Siltä tuntuu. Olen jo 33 vuotias, olen entinen kiusattu, kiusattiin koko peruskoulun ajan, nyt olen koko aikuisiän ollut pätkätöissä, yhden kerran ollut toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa mutta tuli yt-neuvottelut ja se työ päättyi siihen, en ole parisuhteessa, ei lapia, eikä juuri mitään muutakaan, ei omaa taloa.
Kun tuntuu, että kaikilla entisillä kiusaajillani on parisuhteet, lapset ja omat talot. En edes omia lapsia halua enkä naimisiin, mutta ehkä parisuhde olisi mukava ja edes oma talo. Nyt asun kerrostalossa ja vihaan tätä. Olen etsinyt vuokrattavaa omakotitaloa, mutta ei ole vielä tärpännyt. Omaan ei ole varaa, enkä halua velkaa. Silti tunnen olevani täysi luuseri, verrattuna kiusaajiini. Välillä toivon, etten olisi koskaan syntynyt kun mikään ei onnistu ja yritetty on turhautumiseen saakka.
Kommentit (222)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmaankin on monenlaista, sekä
'menestymistä' että vaikeuksia kiusaajilla. Toisten onnellisuutta ei kuitenkaan näe päällepäin.
Kaikki etsivät kuitenkin sitä omaa henkistä vapautta tehdä, toimia ja elää. Siis lähteä eteenpäin, hengittää vapaasti.
Kiusaamista on tutkittu ja se jotenkin rampauttaa ihmisen puolustusjärjestelmän. Kiusattuna ihminen epäilee omia kykyjään eikä luota toisiin, ei uskalla eikä tavallaan ehkä ' osaa' rakentaa hyviä vuorovaikutussuhteita toisiin kiusaamiskokemuksen heikennettyä mm. sitä kykyä ja uskoa siihen, että voi säilyttää omat hyvät rajansa, määritellä ne itse, valita seuransa, osata kommunikoida moniin suuntiin ja mennä eteenpäin elämässä.
Hyvät elämän vuorovaikutussuhteet edellyttävät kai jonkinlaista eheydentunnetta sisällä ja tervettä itsetuntoa, kykyä hallita itseään.
Siitä vaikutuksesta huolimatta, siitäkin huolimatta, että kehitys on hidasta,
elämä on tässä, läsnä, mahdollisena.
Vaikka on luonnollista nähdä itsensä uhrina silloin, kun on ollut uhri, siihen ei ehkä kannata jäädä. Silloin voisi menettää ne mahdollisuudet, jotka elämässä on ja joita voi avautua lisää. Usein, jos pääsee yhden askeleen eteenpäin, toinen askel seuraa perässä, ja joskus ilmestyyy myös
'onnenkantamoisia' omalle tielle, joka muuttuukin vähitellen hyväksi.
Ensin on toki käytävä läpi ne kokemukset, myönnettävä kaikki tapahtuneeksi ja ne tunteet olisi hyvä löytää kai aika tarkkaan, mitä se aiheutti, jotta osaa erottaa ne toisista, uusista tunteista.
Vähitellen niistä olisi hyvä päästää irti. Katsoa elämää, itseä, kaikkea, myötätunnon ja uusien vahvuuksien kautta. Antaa uusien tuulien puhaltaa. Omaa puolustusjärjestelmää voi kehittää ja monipuolistaa. Uusia kykyjä saa opetella. Itselle saa olla armollinen, ei enää ajatella pahasti itsestä tai kaikista toisista, vaan antaa elämälle ja itselle uusi mahdollisuus. Tärkeää on myös minusta löytää lapsen ilo itsessä. Ja jokin aito, mikä itsessä on. Innostus, lämpöäkin. Sillä lähteä, uusin eväin eteenpäin.
Sä vaikutat sellaiselta ihmiseltä, jonka kanssa olisi ihana viettää aikaa. Olisi hyviä, empaattisia ja viisaita keskusteluita.
Täällä entinen koulukiusattu. Työkyvyttömyyseläkkeellä olen. Enpä toisaalta pahemmin kaipaakaan työelämään. Samanlaista paskaa se on sielläkin, kierommalla ja ovelammalla tavalla vain. Ei hajuakaan, mitä entiset kiusaajani tekevät nykyään eikä kyllä suoraan sanottuna voisi vähempää kiinnostaakaan.