Meneekö se niin, että koulukiusaajat menestyy ja kiusatuille elämässä ei onnistu mikään?
Siltä tuntuu. Olen jo 33 vuotias, olen entinen kiusattu, kiusattiin koko peruskoulun ajan, nyt olen koko aikuisiän ollut pätkätöissä, yhden kerran ollut toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa mutta tuli yt-neuvottelut ja se työ päättyi siihen, en ole parisuhteessa, ei lapia, eikä juuri mitään muutakaan, ei omaa taloa.
Kun tuntuu, että kaikilla entisillä kiusaajillani on parisuhteet, lapset ja omat talot. En edes omia lapsia halua enkä naimisiin, mutta ehkä parisuhde olisi mukava ja edes oma talo. Nyt asun kerrostalossa ja vihaan tätä. Olen etsinyt vuokrattavaa omakotitaloa, mutta ei ole vielä tärpännyt. Omaan ei ole varaa, enkä halua velkaa. Silti tunnen olevani täysi luuseri, verrattuna kiusaajiini. Välillä toivon, etten olisi koskaan syntynyt kun mikään ei onnistu ja yritetty on turhautumiseen saakka.
Kommentit (222)
Niinhän se oikeasti menee. Vai luuliko joku oikeasti siihen koulussa annettuun valistukseen että aikuisena kiusatut menestyy ja kiusaajista tulee luusereita :DDD
Fakta on, että kun ihminen lyödään maahan ja nollataan täysin niin ei siitä kovin hyvää alkua elämälle saa, kun taas ne jotka ovat tottuneet olemaan ns. ravintoketjun huipulla jo nuoresta pitäen ovat sitä luontevasti myös vanhempana.
No, olen kiusattu, niin henkisesti kuin fyysisesti. Olen reilu kolmekymppinen nainen, ei lapsia enkä halua tähän pahaan maailmaan. Olen saanut suoritettua ammattitutkinnon, olen ollut työelämässä mutta pätkätöissä kuten moni muukin nykypäivänä. Tällä hetkellä työelämässä, kunnes huhtikuussa jään työttömäksi. Ei maallista materiaalia muttei kyllä velkaakaan, säästöjä ihan kivasti. Asun vuokralla, enkä edes velkataloa halua, ei materiaali tee onnelliseksi, sen sijaan olen reissannut paljon. Asun vuokralla omakotitalossa, ei ole uusi talo vaan vanha joka paikka vähän rempsallaan mutta eipä ole oma mutta rauhaa on sitäkin enemmän. Mielenterveysongelmia myös mahtuu, olen ääniyliherkkä joten siksi asun omakotitalossa, joskus ahdistanut oikein urakalla ja ollut jopa avohoidossa, potkut sain myös töistä jokunen vuosi sitten kun olin paljon sairaslomalla työpaikkakiusaamisen vuoksi, potkut meni ammattiliiton kautta käräjille jonka jopa voitin, yksi itsemurha yritys taustalla jota yritin jo 19 vuotiaana, ei parisuhdetta kuin muutama epäonnistunut yritys takana, en koe olevani oikein koskaan rakastettu ehkä vanhemmat rakastaa, ei moni uskoisi päältä päin näitä mt-ongelmiani - moni kakku päältä kaunis. En koe elämän olevan kovinkaan arvokasta, joutaisi jo kuolla. Samaa oravanpyörää päivästä toiseen. Tällä hetkellä mieli ihan ok mutta moni asia voisi olla paremmin elämässäni, ehkä vielä joskus tai seuraavassa elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se oikeasti menee. Vai luuliko joku oikeasti siihen koulussa annettuun valistukseen että aikuisena kiusatut menestyy ja kiusaajista tulee luusereita :DDD
Fakta on, että kun ihminen lyödään maahan ja nollataan täysin niin ei siitä kovin hyvää alkua elämälle saa, kun taas ne jotka ovat tottuneet olemaan ns. ravintoketjun huipulla jo nuoresta pitäen ovat sitä luontevasti myös vanhempana.
Näinpä. Moni kiusaaja myös syntyy kultalusikka suussa, myöhemmin vanhemmat hommaa talot ja kaikki omalle pikku kiusaajalle.
Minulla ainakin meni pitkään ennen kun pystyin etenemään elämässä. Aiemmin oli esteenä paha masennus ja ahdistus joiden takia kouluttautuminen vain siirtyi ja siirtyi, työkokemusta myös tuli todella vähän.
Näiden asioiden takia arvelen olevani tuomittu. Erityisesti työkokemuksen puute tuntuu olevan iso paha virhe ainakin Suomessa, sen vuoksi ei sitten mihinkään töihin otetakaan. Ajatellaan kai että on kaikin puolin laiska ja osaamaton jos ei ole vaikka poiminut mansikoita kesäisin, vaikka hakisi aivan erityyppisiin töihin.
Vaikka olen pian saanut yliopistokoulutuksen, en pidä sitä kummoisena saavutuksena koska olen jo "vanha". En myöskään koe että tämä koulutus olisi ollut hankalaa ja siinä mielessä tuntuu että siinä ei ole mitään ihmeellistä, vaikka varmaan pitäisi ajatella pikemminkin että olen sen verran fiksu että kouluttautuminen on minulle helppoa. Mutta tällainen "mikään ei ole tarpeeksi hienoa" -tyylinen ajattelu tulee kun saavutan jotain, mikään ei riitä koska vuosia meni jo hukkaan.
Omat kokemukseni ovat päinvastaisia, lähes kaikki oman tuttavapiirin kiusatut ovat menestyneet elämässään hyvin, ne piirteet joista heitä aiemmin kiusattiin ovat auttaneet heitä opinnoissa ja työelämässä. Kiusaajat taas vaikuttavat olevan jossain perusraksahommissa tai kaupan kassalla. Itseänikin kiusattiin jonkin verran ja siitä on aiheutunut minulle tietynlainen terve näyttämisen halu, josta on ollut etua ja motivaatiota työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajasta tulee joko pomo tai linnakundi.
Tämä ei ole vain kärjistys vaan kyllä siinä tosipohjaa on.
Harvasta kai linnakundi tulee. Monet tietämistäni koulukiusaajista on duunariammateissa, toki on myös korkeakoulun käyneitä.
Vierailija kirjoitti:
-Kapanteri.- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heikompi aines joutuu kiusatuksi.
Kiusaajat ovat paremmassa asemassa, koska maamme on rikollis, kiusaamis ja riistäjäystävällinen maa. Kiusaaja ei yleensä pärjäisikään yksin. Vallanpitäjien malli sopii myös kiusaajan toimintatavaksi. Maassamme käynnissä oleva sukupuuttokehitys on ammattikiusaajien aiheuttama, tällä saastalla on ylivalta ja ylivoima ja eliittisakin voimakas tuki ja sympätiä.
Maamme kaatuminen ja riutuminen alkaa aivan pian ja kuihtuminen ja kuolema koittavat nopeammin kuin uskotaan, sillä mätä on syvällä valtarakenteissa. Ei voi pelastaa mitenkään.
Sellaiset katkeran luuserin harhat sieltä. Kantsisko vaan myöntää että sun epäonnistumiset johtuu susta itsestäsi.
Jaahas, entinen koulukiusaajani liittyi keskusteluun, mene tumputtaan käteen, luuseri!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin on sellainen yleinen kaava minkä mukaan tuo menee. Toki ehkä kiusatut voi jäähä sen verran rikkonaiseksi että työpaikoilla tai muissa koululaitoksissa voi tulla ongelmia ja tämä vaikeuttaa sitä menestymistä
Itseasiassa.
Se on hyvin yleinen kaava. Ja tämä on todettu sosiologian tutkimuksissa. Eli kiusatut tulevat väistämättä pärjäämään huonommin elämässään kuin kiusaajat.
Se miten tuota pärjäämistä on mitattu kertoo karua kieltä. Kiusaajat, vaikka sanoisivat että ovat ymmärtäneet aikuisena olleensa tyhmiä kun kiusasivat, ylenevät nopeammin, ovat yleensä onnellisia töissään ja saavat parempaa palkkaa, kun taas kiusatut ovat töissä joita muut eivät halua tehdä, eivät saa tehdä työtä jota haluaisivat ja ylennyksiä ei ole ja palkka junnaa paikoillaan. Sen sijaan osa kiusaajista, päätyy sitten rikollisille teille ja he eivät yleensä ymmärrä sitä mitä ovat muille tehneet. Mutta noita on noin 5 prosenttia kiusaajista.
No tämä. Koko ajan on pieni pelko perseessä, ahdistaa, tulee nukuttua hiukan keskivertoa huonommin. Kaiken pitäisi olla hyvin, mutta silti kompuroin enemmän kuin ihmiset, jotka lähtivät elämään takamatkalta, mutta RAKASTETTUINA. Olen jumissa pätkätöissä siinä missä huonompia arvosanoja saaneet ja ammatillisesti vähemmän yrittäneet ihmiset saavat vakipaikat, ylennyksiä ja ties mitä. Jos minä saan jotain uutta elämääni, se on ahdistuneisuushäiriö pomon ei-toivotun käytöksen vuoksi. Olen niin ahdistunut, neuroottinen ja pelokas, että inhoan jo itsekin itseäni. En jaksa kohta enää ponnistella taas uuteen pätkään, jossa minusta tulee ihsn kivan alun jälkeen persona non grata, ja kierros lähtee taas alusta. Ei vaan meinaa jaksaa enää. Ei mitenkään. Lapsena sen kiusaamisen jaksoi, koska uskoi hyvän koulumenestyksen pelastukseen. Nyt ei ole enää mitään toivoakaan enää, kun kaikki pelikortit on ladottu pöytään ja mitäänhän niistä ei tullut. Kun on muutenkin elänyt hyljeksittynä ja torjuttuna, niin pätkän tai koeajan loppuminen on kuin väännettäisiin veistä haavassa. Eipä sitä oikein tiedä, että kuinka pitkään tätä jaksaa. Olisi ollut kiva löytää oma paikkansa ennen kuin täyttää 30-v. Mutta ei, sen sijaan minulle on ollut tarjolla vain onnettomuuksia, mt-diagnoosi ja muutenkin kaikki on niin hemmetin vaikeaa. Mitä useamman vuoden sinnittelen, sitä isompia paloja minusta nakerretaan. Nyt on nakerrettu jo pala mielenterveydestäkin julman ex-pomon vuoksi. En kohta pysty perustelemaan itselleni, miksi jaksan yrittämistä. Kaikki menee vaan koko ajan pahemmin pieleen.
Oon ex-koulu- ja työpaikkakiusattu, nykyinen sosiopaatti. Kamppailen pahan ja hyvän välimaastossa. Kokemukset tekivät minusta epäempaattisen ihmisen. Mutta koska olen nykyään kova luu, minulle ei uskalleta vittuilla enää töissä eikä muuallakaan.
Mahdollisen sodan iskiessä en osaa sanoa onko motivaatiota taistella kiusaajien puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisellä koulukiusatulla säästöjä 30 000 euroa, koulukiusaajilla saman verran velkaa. En ole sentään kaikessa epäonnistunut.
En yhtään ihnettele että sunlaista hullua stalkkeria on kiusattu. Mistä ihmeestä sinä tiedät muiden ihmisten veloista?
Koulukiusaaja liittyi keskusteluun, mene pois täältä, vai etkö kouluaikoina saanut tarpeeksi orkkuja muiden rääkkäämisestä. Painu vit#uun täältä ja syvälle sinne, mielummin niin syvälle ettet olisi koskaan syntynyt, paha ihminen!
No etpä itsekkään tuon kommentin perusteella sen paremmalta ihmiseltä vaikuta, kun tiput kiusaajan tasolle räksyttämään. Toki se paha olo purkautuu varmaan just niistä vanhoista kiusaamiskokemuksista, mutta ei se oikeuta purkamaan niitä mihin sattuu kanssaihmisiin. -eri
Jos tullaan vi ttuileen niin pitää kestää ottaan takaisin eikä heti heittäyty uhrikis, perus koulukiusaamis meno siis.
Olen miettinyt ulkomaille lähtöä, kauheasti ahdistaa olla koko suomessa, etenkin tällä paikkakunnalla jossa kiusattiin.
En yhtään ihmettele näitä kouluampumisia, täysin kiusaajan vika. Olen monta kertaa ampunut mielessäni nämä kiusaajat. Jos näkisin heitä kaupungilla kävisin sylkemässä päin näköä!
Kyllä, ja kerron miksi. Koska sivustaseuraajat joko menevät kiusaajan puolelle tai eivät halua sekaantua. Sama malli jatkuu aikuisenakin. Jos kaikille kakaroille opetettaisiin, että kiusattua pitää puolustaa joukolla, kiusaaminen loppuisi hyvin äkkiä.
Ihminen jolla on hyvä olla, ei kiusaa.
Vierailija kirjoitti:
Näkeehän sen tästäkin. Kiusatut täällä purkamassa traumojaan, kiusaajat taasen panemassa vaimoaan...
Höpöhöpö. Entinen koulukiusaajani ei kyllä pane kuin maan matosia haudassa, kuoli alkoholiin alle kolmevitosena
Minun kohdallani se menee juurikin niin ja miksei menisi kyynärpäätaktiikalla tottuneiden ihmisten kanssa. Minusta ei sensijaan tullut hevon helvettiäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisellä koulukiusatulla säästöjä 30 000 euroa, koulukiusaajilla saman verran velkaa. En ole sentään kaikessa epäonnistunut.
En yhtään ihnettele että sunlaista hullua stalkkeria on kiusattu. Mistä ihmeestä sinä tiedät muiden ihmisten veloista?
Koulukiusaaja liittyi keskusteluun, mene pois täältä, vai etkö kouluaikoina saanut tarpeeksi orkkuja muiden rääkkäämisestä. Painu vit#uun täältä ja syvälle sinne, mielummin niin syvälle ettet olisi koskaan syntynyt, paha ihminen!
Kai käsität ettei anonyyminä netissä räyhääminen tee yhtään mitään paitsi tietysti sut naurettavaksi? Aidosti haluaisin tietää, mistä joku tietää muiden ihmisten velkatilanteen noin hyvin. Mahdolliset syyt siihen ovat kaikki huonoja. Toistan, en ihmettele yhtään jos muiden asioihin pakkomielteisesti puuttuvaa ja muiden yksityisasioita kyttäävää henkilöä kiusataan. Oletko sä tämä sairas stalkkeri? Kerro nyt itse, mistä ihmeestä urkit tietoja muiden veloista?
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele näitä kouluampumisia, täysin kiusaajan vika. Olen monta kertaa ampunut mielessäni nämä kiusaajat. Jos näkisin heitä kaupungilla kävisin sylkemässä päin näköä!
Muuten hyvä mutta mainitse yksikin kouluammuskelu jossa ampuja ampui kiusaajansa. Ei sellaisia ole, se ”mua kiusattiin yhyy” on vain narsististen psykopaattitappajien itse kehittämä tarina millä perustellaan oma luuserius joka sitten kulminoituu massamurhaan. Nämä kouluammuskelijathan ampujat ihan summanmutikassa kaikkia ketkä vaan sattuvat tähtäimeen. Voitaisko jo lopetta toi ”kouluammuskelut johtuu kiusaamisesta”-myytti, se ei pidä paikkaansa. Ammuskelijathan ovat usein itse olleet jonkin asteisia kiusaajia.
Minä olin entinen koulukiusattu. Olen nyt menestynyt paremmin kuin he, jotka ala- asteella kiusasivat. En ole antanut menneiden asioiden lannistaa. Nyt työpaikalla oli tilanne, jossa eräs henkilö käyttäytyi epäasiallisesti ja maalitti useita henkilöitä. Minä olin ainut, joka vei sen asian työsuojeluvaltuutetullle. Pääsimme eroon tästä henkilöstä. Minua ei kohdella sillä tavalla, koska nykyään osaan puolustaa itseäni.