Eivätkö nämä tuputtajat tajua, kuinka huonokäytöksisiä ovat?

Kuulostaa mun äidiltä xD

Ja tuputtajat pitävät kieltäytyjää huonokäytöksisenä. Vaikka ihan kohteliaasti sanoo: "Ei kiitos tällä kertaa enempää"

En ole tavannut ihmisiä, joilla kaikki pyörisi ruuan ympärillä. Vanhat ihmiset yleensä tuputtaa, oma isomummuni oli tuollainen. Sen tuputtamisen ymmärtää, kun toinen on elänyt pula-ajat ja sota-ajat ja nähnyt aliravittuja ihmisiä eikä ole ollut aina antaa lapselle syötävää. Ruoka on rakkautta. Kestän kyllä tuputtamisen.

Olen huomannut saman asian. Todella ärsyttävää kun ei saa olla syömättä mitä ei halua. Jos ei pidä jostain ruoka-aineesta täytyy anteeksi pyydellen perustella miksi ei pidä. Tarjoaja on aina niskanpäällä ja oikeassa ja itse altavastaaja. Todella kiusallista. Tämänvuksi olen vähentänyt kahvitteluja ja ruokailuja kylässä.

Tuputtaminen ja kursailu ovat molemmat osa suomalaista kahvipöytäperinnettä. Emäntä yllyttää ottamaan sitä ja tätä ja vielä lisääkin, ja vieras yrittää kieltäytyä joka palasta erikseen. Samoin tietenkin jokaisesta uudesta kahvikupillisesta. Jo ennen pöytään käyntiä vieras on vedonnut emäntään, että ei nyt missään tapauksessa meidän/minun takia tarvitse kahvia keittää. Ja sitten on keitetty kahvia 100 % varmasti.

Kuvailit anoppini. 150-senttinen 90-kiloinen ihrakasa, joka syö, ajattelee ja laittaa ruokaa kaiken hereilläoloaikansa, ja edelleen kasvattaa ihravarastoansa. "Kyllä jokaisen äidin täytyy olla vähän pullea" jne. Kaikista pitäisi hänen mielestä sä tulla ihrakasoja. Syö purkista hunajaa lusikalla sanoen: "Hunaja on todella terveellistä, sitä pitää syödä paljon!". Vihannekset paistaa about desissä (tai ylikin?) öljyä, onhan se terveellistä KASVIöljyä!

Kyllä on taas vaikeaa

Vituttaa kun laitat pöytään ne seitsemän sortin herkut, jotka jää koskematta juuri tuollaisten vittumaisten vieraiden johdosta kuin ap.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 10:35"]

Kuvailit anoppini. 150-senttinen 90-kiloinen ihrakasa, joka syö, ajattelee ja laittaa ruokaa kaiken hereilläoloaikansa, ja edelleen kasvattaa ihravarastoansa. "Kyllä jokaisen äidin täytyy olla vähän pullea" jne. Kaikista pitäisi hänen mielestä sä tulla ihrakasoja. Syö purkista hunajaa lusikalla sanoen: "Hunaja on todella terveellistä, sitä pitää syödä paljon!". Vihannekset paistaa about desissä (tai ylikin?) öljyä, onhan se terveellistä KASVIöljyä!

[/quote]

Kasvikset kannattaakin paistaa rasvassa, ravintoaineet imeytyy paremmin.  Sokeri on lihottaja.

Itse yritän syödä terveellisesti mutta syön kuitenkin vain elääkseni, enkä elä syödäkseni.

Suoraan sanottuna vituttaa ruuan kanssa hössöttäjät ja sellaiset nirppanokat, jotka eivät voi syödä jotain tai eivät voi syödä peräkkäisinä päivinä samaa ruokaa kun se kyllästyttää.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 10:37"]

Vituttaa kun laitat pöytään ne seitsemän sortin herkut, jotka jää koskematta juuri tuollaisten vittumaisten vieraiden johdosta kuin ap.

[/quote]

Mitäs laitat sen seitsemää sorttia, ei se oikein ole nykypäivää. Less is more.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 10:25"]

Perusoletuksena pitäisi olla se, että ihminen osaa itse katsoa, mitä syö kahvipöydässä ja kuinka paljon. Mutta ei, sitten on näitä tuputtajia. Puututaan toisten ihmisten syömisiin, kaikkea pitäisi syödä ähkyyn asti, loukkaannutaan jos ei oteta lisää tai pahimmassa tapauksessa aletaan ruotia tämän ihmisen painoa ja ruokatottumuksia. Sitten jonkin ajan kuluttua ihmetellään, kun kukaan ei enää käy kylässä. Olen myös huomannut, että monesti näillä samoilla ihmisillä kaikki pyörii ruoan ympärillä. Jos ei sitä syödä, niin sitä laitetaan tai suunnitellaan tai siitä puhutaan. Tyypillistä on myös oman tai toisten painon päivittely (varsinkin jos joku on hoikka, sehän on suorastaan epäluonnollista). Raskasta, ruoan pitäisi olla polttoaine eikä koko elämän keskipiste. Tunnetteko tekin tällaisia?

[/quote] ruoka on yksi elämän perusnaatintoja. Onhan se tärkeääkin mitä laittaa suuhun. Itse en tuputa, laitan minimäärän tarjolle oli vieras tai ei.

Ei ole vain suomalainen tapa. On aika universaali tapa syöttää vieraat mahdollisimman täyteen. Ajatus on kaunis, mutta kieltämättä tuputtaminen mennessään yli aiheuttaa ahdistusta. Vierailin vastikään ulkomailla erään ystäväni perheen luona, ja hänen äitinsä oli leiponut minulle, siis yksin minulle kakun. Minun olisi pitänyt vuorokaudessa syödä koko kakku yksinäni! Yritin kyllä kovasti, mutta enhän minä pienikokoinen nainen, joka ei muutenkaan ole perso makealla, pystynyt suoritukseen. Leipoja pahastui silminnähden, kun kieltäydyin neljännestä palasta.

Jep meitsin anoppi. Välit meni siinä kun tuputtaminen meni niin yli, etten enää voinut heillä käydä ahdistumatta.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 10:37"]Vituttaa kun laitat pöytään ne seitsemän sortin herkut, jotka jää koskematta juuri tuollaisten vittumaisten vieraiden johdosta kuin ap.

 
[/quote]

Eli vieraan pitäisi syödä itsensä pahaan oloon asti sen takia, ettei emännälle tule paha mieli? Miksei riitä, että ottaa yhtä tarjottavaa ja on sen jälkeen tyytyväinen ja kylläinen?

AP

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 10:33"]

Tuputtaminen ja kursailu ovat molemmat osa suomalaista kahvipöytäperinnettä. Emäntä yllyttää ottamaan sitä ja tätä ja vielä lisääkin, ja vieras yrittää kieltäytyä joka palasta erikseen. Samoin tietenkin jokaisesta uudesta kahvikupillisesta. Jo ennen pöytään käyntiä vieras on vedonnut emäntään, että ei nyt missään tapauksessa meidän/minun takia tarvitse kahvia keittää. Ja sitten on keitetty kahvia 100 % varmasti.

[/quote]

Hyvin usein vieraat ovat "juuri syöneet" tai "juuri juoneet", ettei vain mitään alettaisi tarjota. Siihen emäntä  vastaa "noooooo" ja alkaa kattaa pöytää. Mutta miten kävisi, jos emäntä kerran ottaisi kieltäytymisen todesta? Sanoisi, että aha ei sitten, istutaan ihan näin vaan ja jutellaan mukavia. Katastrofin uhka roikkuisi ilmassa?

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 10:35"]

Kuvailit anoppini. 150-senttinen 90-kiloinen ihrakasa, joka syö, ajattelee ja laittaa ruokaa kaiken hereilläoloaikansa, ja edelleen kasvattaa ihravarastoansa. "Kyllä jokaisen äidin täytyy olla vähän pullea" jne. Kaikista pitäisi hänen mielestä sä tulla ihrakasoja. Syö purkista hunajaa lusikalla sanoen: "Hunaja on todella terveellistä, sitä pitää syödä paljon!". Vihannekset paistaa about desissä (tai ylikin?) öljyä, onhan se terveellistä KASVIöljyä!

[/quote]

Oletko kuullut sisäelinrasvasta? Sinulla sitä vaikuttaisi kertyneen päähän.

Kulttuuri muuttuu, kun sellaiset ikäluokat aktivoituvat, joiden vanhemmatkaan eivät tiedä puutteesta mitään. Se näkyy valitettavasti muuttuvan typeryyden ihannoimiseksi ja kasvattamattomuudesta johtuvan haurauden puolustuslinnakkeeksi.

Jos viitsisitte edes yrittää arvostaa niitä, jotka ovat mahdollistaneet puutteettomuutenne. Niin voisitte myös alkaa arvostaa tapoja, jotka ovat olleet aikanaan erittäin tärkeitä. Puutteen oloissa monimutkainen kahvipöytätango on ollut tapa säilyttää kasvot molemmin puolin, kun tarjottavat on revitty selkänahasta. On otettu kohteliaasti, mutta niin vähän, ettei tehtäisi suurta aukkoa toisen varastoihin. Ota lisää emmää no ota ny kumminkin - leikin tarkoitus on ollut varmistaa, että vieras kehtaa vähitellen täyttää maarunsa jos se on tyhjä, ja emännän tuputtamisen aktiivisuudesta voi päätellä, paljonko vielä sopii ottaa.

Sitten kun puute ei ole ollut niin akuuttia, tangoamisen intensiteetti on ollut tapa osoittaa lämpöä ja huolenpitoa kulttuurissa, jossa sen tarvetta ei sovi avoimesti näyttää, koska ankara elämä on vaatinut kovuutta ja pidättyvyyttä. Ruokittavaksi antautuminen naapurissa käydessä on ollut läheisyyden äärimmäinen muoto naisten välillä, jotka arjessaan ovat joutuneet pingottamaan aamusta iltaan ja usein yksin. 

Nyt kun pientilallisen elämänmuoto on vaihtunut oman temppelin palvomiseen parisuhteiden muututtua kulutustavaraksi, suomalainen nainen on sielu kovana koko ajan eikä kestä hellittää lainkaan. Tarvitsevuus puretaan syömisen kanssa nipottamiseen ja kuviouintiin ystävien muodostamassa samaan suuntaan uivassa parvessa. Ehkei ole mitään keinoa, millä vanhemman polven voi opettaa syöttämään miniälle soveltuvaa ruokaa, koska ruokavalio tiukentuu nopeammin kuin sen ehtii toiset oppia.

Vaan ei hätää. Maailma muuttuu koko ajan, ja kohta syömisen kanssa pelehtimiseen ei enää ole varaa juuri kenelläkään. Yrittäkäämme olla hukkaamatta tuputtamiskulttuurin lukutaitoa tässä välissä, kohta sitä tarvitaan taas. Nyt jo työttömille ja muuten köyhille se on täysin ajanmukaista käytöstä. Oma äitini on nähnyt lapsena nälkää, ja itse elän kädestä suuhun. Rakastan tuputuskulttuuria, koska pystyn arvostamaan sitä täysillä. Kun menen naapurin tädin kaffepöytään, tulen taivaaseen.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 10:37"]Vituttaa kun laitat pöytään ne seitsemän sortin herkut, jotka jää koskematta juuri tuollaisten vittumaisten vieraiden johdosta kuin ap.

 
[/quote]

Ymmärrän, että harmittaa jos on nähnyt vaivaa eikä vieraat sitten syökään niin paljoa. Jokaiselta synttäriltä jää meilläkin yli piirakkaa ja kakkua, eivät sitten edes jääkaappiin mahdu. Mutta en usko että se johtuu siitä että ruoka olisi ollut pahaa, ihmiset eivät yksinkertaisesti jaksa syödä kovin paljoa. Olenkin huomattavasti vähentänyt tarjoamisten määrää. Yleensä laitan kakkukahveille 2 eri suolaista vaihtoehtoa ja vastaavasti 2 makeaa. Jos on ruokaa niin yksi alkuruoka (aina ei ole alkuruokaa edes), yksi pääruoka + salaattia. Ja kahvi/tee + 1 makea jälkkäriksi. Riittävät mainiosti, säästää vaivaa ja usein tulee kaikki syötyä.

Miksi laittaa sen seitsemää sorttia tarjolle? Se oli ennenvanhaan. Kahvin kanssa nyt ehkä pullaa ja sekin kaupasta ostettua ja sitten pakkasesta mikroon esim munapiirasta.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 10:38"][quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 10:35"]

Kuvailit anoppini. 150-senttinen 90-kiloinen ihrakasa, joka syö, ajattelee ja laittaa ruokaa kaiken hereilläoloaikansa, ja edelleen kasvattaa ihravarastoansa. "Kyllä jokaisen äidin täytyy olla vähän pullea" jne. Kaikista pitäisi hänen mielestä sä tulla ihrakasoja. Syö purkista hunajaa lusikalla sanoen: "Hunaja on todella terveellistä, sitä pitää syödä paljon!". Vihannekset paistaa about desissä (tai ylikin?) öljyä, onhan se terveellistä KASVIöljyä!

[/quote]

Kasvikset kannattaakin paistaa rasvassa, ravintoaineet imeytyy paremmin.  Sokeri on lihottaja.
[/quote]

Toki minäkin paistan kasvikset rasvassa, joko oliiviöljyssä tai voissa, niin kuin kaiken muunkin. Mutta en minä sentään öljyä lorauta yli desiä, enkä käytä noita halpiskasvirasvoja.