Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

Mulla kävi myös näin mutta yöllä. Yksin mökillä ja heräsin tohon kilinään. Selkeästi lusikka kilisi kuppia vasten keittiössä 

Menin katsoon ja sytytin valon. Hiiri oli mun jäätelökupissa nuolemassa herkkua 

Olin yksin lokakuun iltana noin klo 22.30 omakotitalossamme kun puoliso oli yövuorossa. Kuulin kun joku painoi ulko-ovemme kahvaa. Näin kun kahva liikkui mutta ovi oli onneksi lukossa. Ovikelloa ei soitettu eikä muuta tapahtunut, pelotti kuunnella hiljaa eteisessä mitä seuraavaksi tapahtuu, kuulin hengitykseni ja vapisin pelosta. Verhot oli onneksi kiinni joka huoneessa. Soitin miehelleni töihin ja hän käski kuunnella jos joku yrittää sisälle ja soittaisin heti naapuritalosta apua. Mitään ei kuitenkaan enää tapahtunut, mutta en uskaltanut nukkua koko yönä.

Pelottavinta.. 2018 olin yksin kotona kun keskellä yötä kotiini saapui "seurue" joka aseella uhaten, kyynelkaasua ja sähköpamppua ja nyrkkejä ja jalkojaan käyttäen rusikoivat minut sairaalakuntoon ja ryöstivät kaikki rahani ja arvoirtaimen jättäen minut tajuttomana makaamaan lattialle poistuessaan. Heräilin aamuyöllä ja huomasin puhelimeni olevan tuhottu joten en saanut yhteyttä mihinkään vaan jouduin odottamaan jonkun saapumista. Apua sain lopulta kuitenkin ja elämä jatkuu. No fear. Olen tuon jälkeen ollut se monen vihaama työkyvytön sairaseläkkeellä oleva tyyppi jolta pitäisi ottaa eläkkeet pois ym. Ja ihan vain siksi, että se helsingissä asustava pummilauma saisi kelalta enemmän kaljarahaa. 

Kasvojen vaurioituminen

Vierailija kirjoitti:

Pelottavinta.. 2018 olin yksin kotona kun keskellä yötä kotiini saapui "seurue" joka aseella uhaten, kyynelkaasua ja sähköpamppua ja nyrkkejä ja jalkojaan käyttäen rusikoivat minut sairaalakuntoon ja ryöstivät kaikki rahani ja arvoirtaimen jättäen minut tajuttomana makaamaan lattialle poistuessaan. Heräilin aamuyöllä ja huomasin puhelimeni olevan tuhottu joten en saanut yhteyttä mihinkään vaan jouduin odottamaan jonkun saapumista. Apua sain lopulta kuitenkin ja elämä jatkuu. No fear. Olen tuon jälkeen ollut se monen vihaama työkyvytön sairaseläkkeellä oleva tyyppi jolta pitäisi ottaa eläkkeet pois ym. Ja ihan vain siksi, että se helsingissä asustava pummilauma saisi kelalta enemmän kaljarahaa. 

Kai siinä jokin ero taitaa olla onko työkyvyttömyys eläkkeellä vaiko työhaluttomuus eläkkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Kasvojen vaurioituminen

Eipä ollut iso menetys.

Asuin vuokralla vanhassa kerrostaloasunnossa, jossa oli amme. Ennen töihin lähtöä (iltavuoroon) kävin suihkussa ammeessa. Kun nousin pois ammeen reunan yli, märkä jalka lipesi alta, kaaduin vessanpöntön ja ammeen väliin niin, että pää osui ammeen reunaan. Silmissä sumeni ja ehdin ajatella, että nyt lähtee henki. Kun virkosin, verta oli lattialla iso läikkä. Päästä tulee yleensä runsaasti, ja vaalealla kaakelipinnalla leviää nopeasti. Kun yritin nousta ylös, tasapainoa ei ollut, lysähdin heti maahan. Sain kontattua puhelimen luo olohuoneeseen ja soitin tietysti ambulanssin. Olin siis alasti ja verta kuin olisi teurastamolla. Oksennustakin tuli lattialle Jonkun sohvaviltin otin ympärille ja konttasin avaamaan oven ensihoitajille. Onneksi ei käynyt mitään pysyvää vammaa. Tikkejä tuli, ja olin aivotärähdyksen takia sairaalassa seurannassa reilun vuorokauden. Päänsärky jatkui joitakin päiviä.

Mökkiin murtautui yöllä tuntematon miesporukka kirveen kanssa, kun olin siellä kahdestaan kaverini kanssa teininä. Olimme kilometrien päässä muista ihmisistä ilman kännykkää (niitä ei ollut silloin vielä) ja pakenimme takaikkunan kautta yöpaidassa metsään.

Vierailija kirjoitti:

Olin yksin lokakuun iltana noin klo 22.30 omakotitalossamme kun puoliso oli yövuorossa. Kuulin kun joku painoi ulko-ovemme kahvaa. Näin kun kahva liikkui mutta ovi oli onneksi lukossa. Ovikelloa ei soitettu eikä muuta tapahtunut, pelotti kuunnella hiljaa eteisessä mitä seuraavaksi tapahtuu, kuulin hengitykseni ja vapisin pelosta. Verhot oli onneksi kiinni joka huoneessa. Soitin miehelleni töihin ja hän käski kuunnella jos joku yrittää sisälle ja soittaisin heti naapuritalosta apua. Mitään ei kuitenkaan enää tapahtunut, mutta en uskaltanut nukkua koko yönä.

Teillä tuo ollut harvinaista, meillä tapahtuu säännöllisen epäsäännöllisesti. Asutaan erillistalossa taloyhtiössä ja lähellä on pari ravintolaa. Viikonloppuisin baarista kotiin kulkevat välillä käy oven takana kokeilemassa, onko ovi auki. Mitään arvokasta ei voi jättää pihalle. Jopa meidän 7 v. tyttären polkupyörä varastettiin ja löytyi hylättynä puolen kilometrin päästä. Ehkä joku yritti jouduttaa kotimatkaansa ja totesi sitten, että pienellä pyörällä liian vaivalloista. Ollaan asuttu tässä vuodesta 2016 alkaen ja monta kertaa olen ehdottanut, eikö voisi paremmin aidata aluetta niin että olisi vain pieni kulkureitti autoille ja kävelijöille pihoihin. Ymmärrän sen, ettei erillistaloa yhtiömuotoisessa saa erikseen aidata, mutta kyllä kunnon aidat alueen ympäri vähentäisi noita yöllisten kulkijoiden poikkeamisia. Ei siitä pitkä aika ole, kun ihmettelin, mitä läikkää meidän talon seinässä on. Mies kävi katsomassa, että virtsattu siihen on, ja kyllä se haisikin jos lähelle meni. Minähän sen jouduin pesemään. Mieskin sanoi, että hän ei ole ikinä ymmärtänyt, miksi joidenkin pitää kusta talojen seinille, ottaako ne tukea siitä seinästä vai mikä siinä on syy. Kai se nyt virta tulee nurmikollekin, ilman että seiniä kohti pitää lorottaa.

Vierailija kirjoitti:

Olin sukulaisten luona käymässä yhtenä kesänä. Sama talo on oma lapsuudenkotini, joten tykkään haahuilla siellä pitkin taloa muistelemassa. Muut olivat pihalla kun kiertelin yläkerrassa katselemassa. Äkkiä alakerrasta kuului, kun joku soitti nopeasti pianolla lyhyen sävelmän. Kuului aivan selkeästi, pianon ääni jäi oikein kaikumaan korviini. Menin heti alakertaan, sillä en ollut kuullut ulko-oven käyvän tai mitään muitakaan ääniä. Pianon kansi oli kiinni ja kaikki muut olivat edelleen ulkona. Jäi mietityttämään, koska kuulin musiikin aivan varmasti. Menin myös niin nopeasti alas, ettei kukaan olisi voinut huomaamattani poistua talosta ennen kuin ehdin pianon luo, sillä portaat yläkerrasta laskeutuvat eteisen viereen.

Kaikki ihmiset luulevat joskus ääniharhoja. Liittyy aivojen vireystilaan, sitä tapahtuu lähinnä silloin, jos on omiin ajatuksiinsa vaipunut. Tavallaan se on muisto tai muutoin aivoihin tallentunut vanha ajatus/kokemus, jonka aivot tuottaa, ja se yhdistyy siihen hetkeen, kun aivot menee takaisin korkeampaan vireystilaan. Yhtäkkiä tulee tunne, että kuulin ääntä. Joskus kyseessä on aivojen tuottama muu aistimus, mikä laukaisee kuuloharhan. Esimerkiksi jos iholle tulee muutamia pieniä pisaroita ja samaan aikaan merituulta muistuttava henkäys tai nenään kantautuu meren tuoksua, on hyvinkin todennäköistä, että ihminen luulee myös kuulevansa meren aaltojen ääntä. Jos hänelle kerrotaan, että täällä ei ole merta missään lähelläkään, hänen voi olla vaikea uskoa tai hän ajattelee, että tässä oli jotain yliluonnollista, koska kuulin meren. Vaikka siis ei ole voinut kuulla, vaan aivot kaivoivat esiin vanhan aistihavainnon.

Kuuloharhat ovat normaaleja ja huomattavasti yleisempiä kuin itse tiedostamme. Näitä on tutkittu melko paljon.

Minulla on eräs omakohtainen esimerkki tuosta, jota jaan usein oluelle opiskelijoilleni, joille opetan aistitoimintoja ja niiden yhteyttä muistiin, aistiharhojen ja aistien sekoittumista (eli sitä kun jäätelö maistuu valkoiselta tai musiikki on sinistä tai joku ihminen tuoksuu omenasta, vaikkei hän ole käyttänyt omenantuoksuisia tuotteita). Tässä se oma esimerkkini: Muistan kun olin äitini kanssa aikoinaan hänen lapsuudenkotinsa pihalla, joka oli vanhan rautatieaseman toisella puolella. Hän tutki ihastellen, miten upeana pihakeinu on säilynyt ja taloakin oli yritetty pitää kunnossa ja paikallaan oli vanhat puut. Yhtäkkiä hän totesi muun ihastelun lomassa, että on se hienoa, kun juniakin edelleen kulkee. Pysähdyin siihen lommenttiin, koska rautatie oli lakkautettu jo paljon aiemmin ja jopa ratakiskoja oli purettu pitkältä matkalta. Äitini kysyi hämmästellen, että enkö minä sitten kuullut junan ääntä, selvästihän siellä pyörät kolkuttelivat raiteita vasten. Sanoin, että eihän täällä ole junia liikkunut vuosikausiin eikä mitään vanhaa kalustoakaan ole jätetty asemalle ja lähin käytössä oleva junarata on 50 km päässä. Äitini ei uskonut, koska hänen muistoistaan nousi niin vahvasti kokemus äänestä, jota hän oli siellä asuessaan kuullut.

Vierailija kirjoitti:

Asuin vuokralla vanhassa kerrostaloasunnossa, jossa oli amme. Ennen töihin lähtöä (iltavuoroon) kävin suihkussa ammeessa. Kun nousin pois ammeen reunan yli, märkä jalka lipesi alta, kaaduin vessanpöntön ja ammeen väliin niin, että pää osui ammeen reunaan. Silmissä sumeni ja ehdin ajatella, että nyt lähtee henki. Kun virkosin, verta oli lattialla iso läikkä. Päästä tulee yleensä runsaasti, ja vaalealla kaakelipinnalla leviää nopeasti. Kun yritin nousta ylös, tasapainoa ei ollut, lysähdin heti maahan. Sain kontattua puhelimen luo olohuoneeseen ja soitin tietysti ambulanssin. Olin siis alasti ja verta kuin olisi teurastamolla. Oksennustakin tuli lattialle Jonkun sohvaviltin otin ympärille ja konttasin avaamaan oven ensihoitajille. Onneksi ei käynyt mitään pysyvää vammaa. Tikkejä tuli, ja olin aivotärähdyksen takia sairaalassa seurannassa reilun vuorokauden. Päänsärky jatkui joitakin päiviä.

Pelottavaa! Onneksi ei jäänyt mitään pysyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin vuokralla vanhassa kerrostaloasunnossa, jossa oli amme. Ennen töihin lähtöä (iltavuoroon) kävin suihkussa ammeessa. Kun nousin pois ammeen reunan yli, märkä jalka lipesi alta, kaaduin vessanpöntön ja ammeen väliin niin, että pää osui ammeen reunaan. Silmissä sumeni ja ehdin ajatella, että nyt lähtee henki. Kun virkosin, verta oli lattialla iso läikkä. Päästä tulee yleensä runsaasti, ja vaalealla kaakelipinnalla leviää nopeasti. Kun yritin nousta ylös, tasapainoa ei ollut, lysähdin heti maahan. Sain kontattua puhelimen luo olohuoneeseen ja soitin tietysti ambulanssin. Olin siis alasti ja verta kuin olisi teurastamolla. Oksennustakin tuli lattialle Jonkun sohvaviltin otin ympärille ja konttasin avaamaan oven ensihoitajille. Onneksi ei käynyt mitään pysyvää vammaa. Tikkejä tuli, ja olin aivotärähdyksen takia sairaalassa seurannassa reilun vuorokauden. Päänsärky jatkui joitakin päiviä.

Siis ihan kauheaa. Mulle iski pelko juuri tuollaisesta, että vaikka kaadun ja satutan pääni. En tunne ketään, jolle niin tapahtunut, mutta minun mummi oli lonkka murtuneena yli vuorokauden rivitalokotinsa lattialla. Oli ollut tia-kohtauksen aiheuttama aivoverenkierron häiriö ja menetti tajunsa, kaatui pahasti lonkan päälle. Hän ei pystynyt liikkumaan lainkaan, mutta oli yrittänyt huutaa. Enoni meni sinne omilla avaimilla yli vuorokausi myöhemmin. Siellä oli pissat pitkin lattioita ja ihan sekava, paleleva, nestehukasta kärsivä mummi lattialla makaamassa. 

Jo se on pelottavaa, jos kerrostaloasunnon ovikelloa soitetaan,  vaikket ole ketään kutsunut käymään, tai mitään sopimusta ole tutun tulosta.  Joillakin kotimurtoon aikovilla on kuulema tapana soittaa kelloa, jollei kukaan avaa oletetaan että asunto on tyhjä. Huoltoyhtiöllekin valitsen vaihtoehdon, soitto/sopia tulosta, joka tuntuu olevan negatiivinen toivomus, kun tuloon/avun saamiseen kestää yleensä yllättävän pitkään.  He eivät ehkä ymmärrä, että odottavan aika on pitkä ja 8-16 päivystäminen monta päivää on ranka kokemus asukkaalle.  En vaadi mitään sopimusta, ainoastaan tiedon milloin tullaan, ymmärrättekö huoltoytiöissö, ettei ovikellon soittoon kukaan halua herätä. 

20 vuotta sitten ei ollut taloyhtiön saunoissa nykyistä lukitussysteemiä että seuraava ei  pääse ennenkuin edellinen on poistunut.

Asuin yksin ja minulla oli illan viimeinen saunavuoro.  Jossain vaiheessa olin kuulevani pukuhuoneesta  kolinaa mutta ajattelin kuulevani omiani. Pois lähtiessä tajusin sitten että kori,jossa oli hiusharja ja kosteusvoide ym oli lattialla ja tavarat ympäriinsä.  Pöydällä oli vajaa kaljatölkki jota en ollut nähnyt tullessa enkä löytänyt pikkuhousujani. Eli joku oli siellä juonut kaljaa ja penkonut mun tavaroita! 

Epäilin yhtä Iimaista  keski-ikästä äijää joka aina huuteli kiss kiss kisu  ja iski silmää. Sehän olisi nähnyt listasta saunavuoroni ja tiesi,että asuin yksin.  

Lopetin saunomisen tuon jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni kanssa katsottiin telkkaria makuuhuoneessa, jossa oli valot päällä. Muu asunto oli pimeänä. Kuului lapsen paljaiden jalkojen läpsyttävät äänet parketilla. Hiljensin telkkaria ja kysyin kumpiko lapsi siellä on. Ei kuulunut vastausta, mutta huokaus ja tuhiseva hengitys. Pyysin, että tule tänne vaan ja näitkö pahaa unta ja nousin sängystä ylös katsomaan. Olohuoneessa pimeässä ei ollut ketään. Otin spurtin lastenhuoneeseen ja kumpikin nukkuivat sikeästi retkottaen. Kummatkin olivat niin pieniä ettei näyttelijän lahjoja olisi löytynyt leikkimään niin hyvin nukkuvaa saati että olisi ehtinyt edes sänkyyn.

-

Pari viikkoa myöhemmin seisoin keittiössä tekemässä aamiaista työtasolla selkä keittiöön päin. Käännyin nostaakseni ruokaa keittiön pöydälle ja takanani seisoi n 140cm pitkä vaalea poika. Kiljaisin ja säikähdin niin että lautanen lensi kaaressa lattialle ja rikkoutui.

Jos niin olisi että tulevien lasten sielut käyvät "tsekkaamassa" tulevia vanhempiaan nii  ikinä en olisi tänne syntynyt.

Olin yksin marjametsällä isovanhempien mökin lähellä. Maasto oli jyrkkää ja kallioista, rannassa paljon teräviä kivilohkareita. Poimin mustikoita niin ajatuksissani, etten huomannut kulkeneeni kohti aivan jyrkänteen reunaan ennen kuin sammaleet irtosivat ja putosin. 

En usko jumaliin tai enkeleihin, mutta joku suojelus oli mukana, kun putosin vain noin metrin, suoraan pienelle kielekkeelle, jonka vieressä kasvoi valtava mänty. Pitkään vapisin ja pelkäsin siinä kielekkeellä halaten männyn runkoa. Koitin huutaa äitiä avuksi, mutta kukaan ei kuullut. Pitkän aikaa myöhemmin, kun vapina viimein helpotti, aloin rohkaistua ja sain kiskottua itseni taksisin ylös. Katselin jyrkänteen reunalta, kuinka lähellä oli, etten pudonnut alas asti, siitä ei olisi pelkillä marjojen menettämisellä selvinnyt. Mökille palatessa en kertonut kenellekään, en myöskään koskaan enää marjastanut sillä puolen mökkiä, vaikka siellä onkin parhaat paikat.

Tapahtui Turussa noin 20-vuotta sitten. Ihan tavallinen kesäpäivä. Itse olen enemmänkin rohkeaa kuin pelkäävää tyyppiä, jolla on jalat tiukasta maassa ja en kuvittele tai "näe" yleensä mitään juttuja. Olin kävelyllä koiran kanssa kesällä, mutta alueella, joka oli enimmäkseen peltoa ja vastaantulijoita oli harvakseen tai ei ollenkaan. Hiekkatietä pitkin käveli vastaan mies, joka oli lyhyt ja hyvin lihaksikas. Jo kaukaa näki, että kävelyssä oli jotakin nykivää ja kehoni tunsi välittömästi, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Kun mies oli lähempänä, niin tein juuri sen, mitä ei olisi pitänyt tehdä ja katsoin häntä silmiin. Niissä oli jotakin niin kovaa ja agressiivista, että se katse todellakin olisi voinut tappaa. Tajusin samalla hetkellä, että jos mies olisi siinä käynyt kimppuuni, niin en olisi voinut tehdä yhtään mitään. Koirani oli keskikokoinen, mutta mies näytti ja vaikutti siltä, että sekä koiralta, että minulta olisi ollut niskat poikki muutamassa sekunnissa.

Kohtaamisen jälkeen tärisin pelosta. Välitön stressireaktio. Siinä miehessä oli sellainen todella vahva pahan tunne, jonka saattoi aistia. Ajattelen edelleen vuosikymmeniä myöhemmin, että oli tuuri matkassa, kun mitään ei käynyt.

Vierailija kirjoitti:

20 vuotta sitten ei ollut taloyhtiön saunoissa nykyistä lukitussysteemiä että seuraava ei  pääse ennenkuin edellinen on poistunut.

Asuin yksin ja minulla oli illan viimeinen saunavuoro.  Jossain vaiheessa olin kuulevani pukuhuoneesta  kolinaa mutta ajattelin kuulevani omiani. Pois lähtiessä tajusin sitten että kori,jossa oli hiusharja ja kosteusvoide ym oli lattialla ja tavarat ympäriinsä.  Pöydällä oli vajaa kaljatölkki jota en ollut nähnyt tullessa enkä löytänyt pikkuhousujani. Eli joku oli siellä juonut kaljaa ja penkonut mun tavaroita! 

Epäilin yhtä Iimaista  keski-ikästä äijää joka aina huuteli kiss kiss kisu  ja iski silmää. Sehän olisi nähnyt listasta saunavuoroni ja tiesi,että asuin yksin.  

Lopetin saunomisen tuon jälkeen.

Ei meillä vieläkään ole mitään lukitussysteemiä. Pukuhuoneen ovesta pääsee kuka tahansa asukas omalla avaimella. Meillä on 2 pukuhuonetta, yleensä menen siihen, jossa on tuuletusikkuna. Toisessa ei ikkunoita, mutta muutoin se on viihtyisämpi sisustukseltaan, on iso peili ja yksi lepotuoli, toki myös normaali puupenkki, naulakot ja pöytä. Toisessa pukkarissa ei ole kuin penkki, pieni peli, naulakot ja pöytä, mutta saa ikkunan auki, raittiimpi ilma. 



Minulle kävi viime talvena niin, että olin siinä ikkunapukkarissa. Kävin suihkussa ja istuin pitkään saunassa. Kuulin, että oluttölkkiä sihautettiin. Asia kuitenkin unohtui kun kävin suihkussa. Pois lähtiessäni päätin kuitenkin kurkistaa toiseen pukuhuoneeseen, jokin intuitio. Siellä oli meidän talosta eräs äitinsä luona asuva aikuinen mies ryyppäämässä. Kysyin tietysti tiukkana, että mitä varten olet täällä. Sain vastauksen, että v*ttu kun on kylmä ulkona. Sitä en tiedä, miksi sen ulkona olisi pitänyt juoda vai onko äitinsä kieltänyt, että hänen kotonaan ei ryypätä. Sanoin, että ala nyt lähteä kuitenkin pois, tänne tulee seuraavat saunojat. Hän vastasi jotain, että joo, on lähdössä jo. Jälkikäteen iski pelon tunne, että entäs jos se olisi suuttunut ja käynyt päälle. Olen 55-kiloinen nainen ja hän on varmaan ainakin 90-kiloinen, pitkä mies.

Olin raskaana ja valmistin ruokaa. Odotin mun poikaa kotiin ,oli tulossa taksilla koulusta.

Sitten kuulin miten ovi aukesi ja menin poikaa vastaan . Kynnyksellä seisoikin vieras pitkä,resuinen mies. Pelästyin ja mies  hämmentyi,sanoi olevansa väärässä talossa ja lähti. Myöhemmin  illalla poika potki palloa ulkona ja tuli sanomaan että joku on leikkimökin takana,oli näkynyt hahmo ja tupakan hehku. Sama tyyppi joka oli ovella aiemmin?😱

Olin 20vuotias ja pyöräilin ystävän luota kotiin,kello oli noin 22, pikkukaupunki ja lumipyry sekä pakkasta joten vastaantulijoita joita ei juuri ollut. Kunnes äkkiä jostain  ilmestyi toinen pyörällä joka alkoi roikkua perässäni,ajoi välillä vierelle ja käyttäytyi muutenkin oudosti.  Stetson tyylinen hattu korvilla,kaulahuivi suun ja nenän edessä,pitkä musta takki. Tuntui että koetti kaataa minut! Tai pelotella.

Hädissäni ajoin yhden pubin eteen ja menin sisään. Tilasin lonkeron ja katsoin ikkunasta miten tyyppi pyöräili hetken ulkona ympyrää ja lähti. Olin ihan lähellä kotia mutta pelotti koettaa siinä  lumimyräkässä  tähystellä että ilmestyykö se  kahjo jostain.