Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

Olen tainnut tämän johonkin vastaavaan ketjuun kertoa, mutta ehdottomasti se, kun humahdin jään läpi suonsilmään. Siinä ehti käydä mielessä monta ajatusta, kun yritin kammertaa itseäni sieltä pois.

Jänniä tarinoita, surullisia ja pelottaviakin. Olen sivulla 58. Joissakin kirjoituksissa on sanonta: tehdä valot. Siis sytyttää valot, laittaa valot päälle. Millä murrealueella käytetään tätä tehdä valot -ilmaisua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on näitä kummitusjuttuja, mutta kerronpa nyt kuitenkin.

Muutimme parikymmentä vuotta sitten kerrostaloon, jossa oli aikoinaan murhattu talon kellarissa nainen.

Kellarissa oli painostava tunnelma.

Jopa mieheni aisti sen ja valitteli ettei tykkää käydä talon saunassa kun tuntuu että joku tarkkailee.

Hän oli jo tuolloin paatunut ateisti ja suhtautunut aina huumorilla uskomuksiin henkimaailman asioista.

Kerran pyykkituvassa aistin inhottavan painostavan tunnelman.

Käytävältä kuului askelia ja raollaan oleva pyykkituvan ovi painautui kinni.

Seisoin paikoillaan kauhusta kankeana noin 5 sekuntia, jonka jälkeen uskaltauduin kurkistamaan kellarin käytävälle.

En nähnyt ketään, mutta uskottelin itselleni että joku asukas sielä oli ja sulki syystä tai toisesta oven. Ei kyllä todellisuudessa tainnut olla, eikä talossa asunut tuolloin lapsiakaan, joiden pelleilyn piikkiin olisi tuon voinut laittaa.

Pakokauhuinen olo kuitenkin oli ja pysyi koko pyykivuoron ajan ja tämän jälkeen totesin miehelle että nyt se pesukone ostetaan.

Mies ei ihme kyllä vastustellut huonosta rahatilanteestamme huolimatta ja pesukone hankittiinkin pian.

Mies oli lopettanut saunassa käynnin tai saunoi kaverin luona. Ei ikinä talossa asuessamme myöntänyt että ihan oikeasti pelkäsi saunoa kellarissa, mutta muutettuamme muualle, puheli olevansa helpottunut, kun "ei enää se rouva vaeltele".

Tällä tarkoitti siis ilmeisesti tätä huhuttua kellarin kummitusta.

En ole edelleenkään varma, oliko kokemamme seurausta siitä että tiesimme talon synkästä historiasta jo kun muutimme sisään ja mielikuvitus teki tepposet, mutta jotain järjellä selittämätöntä sielä kuitenkin oli.

Ehkä murhapaikalle jää aina tietynlainen paha karma tai energia joka vaikuttaa tunnelmaan pakostikin, tai sitten tämän rouvan henki tosiaan asui sielä.

Tiedä häntä, mutta varsinkin tuo pesutupa-episodi jäi ikuisesti mieleen.

Kutkuttava ajatus, että murhattu nainen olisi jäänyt kummittelemaan.

Mutta todennäköisesti kellarissa oli hometta. Homehan voi aiheuttaa hallusinaatioita.

Home ei niin nopeasti aiheuta hallusinaatioita, täytyy olla altistunut jo kauan sille.

Näitä tapauksia on paljon, että jos taloissa on tapahtunut ikäviä asioita ihmisille, niistä jää jonkunlainen paha energia ja sen kyllä aistii selvästi. Ei niin vahvaa ja painostavaa tunnetta voi itse kuvitella.

Eri asia on sitten, onko se kuolleen ihmisen henki, vai demoni (joka on aiheuttanut alunperinkin ne pahat asiat). Uskon jälkimmäiseen. En usko, että esim. murhatun ihmisen henki jäisi vaeltamaan johonkin rakennukseen, sehän olisi epäreilua viattomalle uhrille.

Miten olisi hapenpuute ja vanhan talon erittämät kaasut ym?

Esimerkiksi kreosiitti, jota sähkö- ja ratapölkyissä on käytetty, vanhoissa taloissa myös kosteuseristeenä ennen vanhaan myös kellareissa. Ja tukevaa myrkkyä. Kreosiitillä kyllästelystä puusta liukenee tai haihtuu näitä myrkkyjä. 

Armeijassa kesällä 1964 maalasin kreosootilla Sommarön linnakkeen saunan sisältä ja ulkoa, en kuitenkaan lauteita. Hyvät löylyt siellä sai ja oli mukava tuoksu. Ei mitään negatiivista. Se myrkyllisyys lienee melko lievää. 

Vierailija kirjoitti:

Jänniä tarinoita, surullisia ja pelottaviakin. Olen sivulla 58. Joissakin kirjoituksissa on sanonta: tehdä valot. Siis sytyttää valot, laittaa valot päälle. Millä murrealueella käytetään tätä tehdä valot -ilmaisua?

Minä teen valot,mies panee ne.

Olen Juvalta kotoisin,mies Imatralta.

Nuorena olin masentunut ja voisi sanoa alkoholisti. Ei se ollut enää biletystä vaan todellisuudesta pakoa.

Kerran heräsin yksin pienestä saaresta keskellä järveä,satoi vettä ja mulla oli vaan toppi sekä farkut yllä. Kengät kateissa, tavarat kateissa,muisti kateissa. Huusin  kurkku suorana kaukana näkyvälle veneelle joka onneksi tuli katsomaan,että mikä homma.  Tämä vanhempi pariskunta oli sitten todella mukava,rouva antoi takkinsa ja veivät maihin. En koskaan löytänyt kenkiäni tai laukkuani jossa olivat mun kännykkä,kotiavaimet ym.

Jotain hyötyä sentään tuosta oli,korkki meni kiinni sen jälkeen.

Koronan sairastaminen oli pelottavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Asuin aikoinaan ulkomailla ei niin kovin hyvämaineisessa kaupunginosassa. Yksi myöhäinen lauantai-ilta kuulin kun rapun ulko-ovi paiskattiin ihan täysiä kiinni. Ei siis ollut mikään normaali ovensulkeminen vaan nimenomaan voimalla paiskattiin niin lujaa kiinni kuin vain lähti. Sitten oli hiljaista useamman minuutin kunnes yhtäkkiä ovikelloani alettiin rimputtaa. Pelästyin ihan p*rkeleesti. Pienehkö koirani oli jo juossut ovelle haukkumaan (sillä oli tosi kumea haukku ja se kuulosti paljon isommalta koiralta mitä se oli). Itse hiivin ovelle kurkkaamaan ovisilmästä samalla kun hiljaa kannustin koiraani jatkamaan haukkumista. Kurkkasin nopeasti ovisilmästä ja siellä seisoi kaksi ihan tuntematonta äijää, ei mitään ystävällisen näköisiä setiä. Hiivin ovelta pois ja jonkun ajan kuluttua kuulin taas kauheaa metakkaa alaovelta, sitten tuli hiljaista. Seuraavana päivänä kun menin koiran kanssa aamulenkille, oli alaoven lasit siruina käytävän lattialla. Oven ulkopuolella oleva, betonilaattaan upotettu metallinen säleikkö/mikälie rappuralli oli riivitty irti ja löytyi lasinsirujen keskeltä. 

Talo oli matala, kolmikerroksinen, ja rapussa ei ollut kovin montaa asuntoa. Jäin silloin miettimään sitä, että olikohan nuo kaksi sekopäätä käyneet rimputtamassa jokaisen asukkaan ovea vai olivatkohan he bonganneet heille ulkomaisenkuuloisen sukunimeni nimitaulusta ja tulleet vain minun ovelleni. Jotain he kuitenkin siellä rapussa puuhasivat, koska tuosta kovasta oven kiinnilyömisestä meni tosiaan useampi minuutti siihen kun he olivat minun ovellani. Normaalia vauhtia jos käveli alaovelta minun ovelleni, ei mennyt maksimissaan kuin puoli minuuttia.

Tuon tapauksen jälkeen hankinkin sitten (omalla kustannuksellani) kunnon turvalukon oveen. 

Mikä maa oli kyseessä? 

Pitkä hahmo (mies?) tuli myöhään talvisenä yönä pihaamme, otti kuistin pöydällä palavasta tuikusta tulta tupakkaan ja lähti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin vauvan kanssa päiväunilla, kun joku koputti takaoven lasiin. jostain syystä pelästyin koputusta ja ihmettelin, kuka takapihan kautta tulee. kun menin olohuoneeseen joku musta lintu koputti oveen. vetäsin äkkiä verhon eteen ja lintu lähti.

sen jälkeen lastenhuoneessa oli outo tapaus. pikkulintu lauloi lastenhuoneessa. kun menin katsomaan, se vain lauloi ja katseli. ei pelännyt. Avasin ikkunan ja lintu ymmärsi heti lentää ulos.

pari päivää sitten istumme 3 lapsen kanssa taas olohuoneessa, kun pikkulintu tuli vain katselemaan ikkunasta sisään. Oli siinä aika kauan aikaa. ihmettelimme, miksi se katselee sisälle. Ehkä lasi heijastaa, mutta jännä tunne jää näistä.

 

Eräs ystäväni on kertonut, että heidän suvussaan lintu tuo aina viestin lähestyvästä kuolemasta, eli että joku sukulaisista kuolee sitten vähän ajan päästä kun on lintu käynyt visiitillä. Mutta ei linnun tarvitse aina viestiä kuolemaa, voi se jotakin muutakin viestiä varmaan. 

Meillä kotona ja mökillä tiaiset käyvät syksyisin aina koputtelemassa ikkunoihin ja istuvat tuijottamassa sisälle.  Olen tulkinnut, että käyvät muistuttelemassa talviruokinnan aloituksesta. 

Lapsuudenkodissani kuului välillä yöllä askeleita, jotka alkoivat olohuoneesta, kulkivat hallin poikki ja pysähtyivät lopulta lastenhuoneen ovelle. Sen jälkeen oli aina vähän aikaa hiljaista, kunnes sama toistui uudelleen. Ensin luulin kuvittelevani, mutta myös samassa huoneessa nukkuva veli kuuli askeleet. Talo oli uudehko eikä siellä tietääkseni ollut tapahtunut mitään kamalaa, joten tuskin kyse oli ainakaan kummituksesta, mutta äänen alkuperä ei koskaan selvinnyt vaikka arvailimme aiheuttajaksi monia eri mahdollisuuksia seinäkellosta alkaen. Ilmiö loppui vasta kun muutimme pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on näitä kummitusjuttuja, mutta kerronpa nyt kuitenkin.

Muutimme parikymmentä vuotta sitten kerrostaloon, jossa oli aikoinaan murhattu talon kellarissa nainen.

Kellarissa oli painostava tunnelma.

Jopa mieheni aisti sen ja valitteli ettei tykkää käydä talon saunassa kun tuntuu että joku tarkkailee.

Hän oli jo tuolloin paatunut ateisti ja suhtautunut aina huumorilla uskomuksiin henkimaailman asioista.

Kerran pyykkituvassa aistin inhottavan painostavan tunnelman.

Käytävältä kuului askelia ja raollaan oleva pyykkituvan ovi painautui kinni.

Seisoin paikoillaan kauhusta kankeana noin 5 sekuntia, jonka jälkeen uskaltauduin kurkistamaan kellarin käytävälle.

En nähnyt ketään, mutta uskottelin itselleni että joku asukas sielä oli ja sulki syystä tai toisesta oven. Ei kyllä todellisuudessa tainnut olla, eikä talossa asunut tuolloin lapsiakaan, joiden pelleilyn piikkiin olisi tuon voinut laittaa.

Pakokauhuinen olo kuitenkin oli ja pysyi koko pyykivuoron ajan ja tämän jälkeen totesin miehelle että nyt se pesukone ostetaan.

Mies ei ihme kyllä vastustellut huonosta rahatilanteestamme huolimatta ja pesukone hankittiinkin pian.

Mies oli lopettanut saunassa käynnin tai saunoi kaverin luona. Ei ikinä talossa asuessamme myöntänyt että ihan oikeasti pelkäsi saunoa kellarissa, mutta muutettuamme muualle, puheli olevansa helpottunut, kun "ei enää se rouva vaeltele".

Tällä tarkoitti siis ilmeisesti tätä huhuttua kellarin kummitusta.

En ole edelleenkään varma, oliko kokemamme seurausta siitä että tiesimme talon synkästä historiasta jo kun muutimme sisään ja mielikuvitus teki tepposet, mutta jotain järjellä selittämätöntä sielä kuitenkin oli.

Ehkä murhapaikalle jää aina tietynlainen paha karma tai energia joka vaikuttaa tunnelmaan pakostikin, tai sitten tämän rouvan henki tosiaan asui sielä.

Tiedä häntä, mutta varsinkin tuo pesutupa-episodi jäi ikuisesti mieleen.

Kutkuttava ajatus, että murhattu nainen olisi jäänyt kummittelemaan.

Mutta todennäköisesti kellarissa oli hometta. Homehan voi aiheuttaa hallusinaatioita.

Home ei niin nopeasti aiheuta hallusinaatioita, täytyy olla altistunut jo kauan sille.

Näitä tapauksia on paljon, että jos taloissa on tapahtunut ikäviä asioita ihmisille, niistä jää jonkunlainen paha energia ja sen kyllä aistii selvästi. Ei niin vahvaa ja painostavaa tunnetta voi itse kuvitella.

Eri asia on sitten, onko se kuolleen ihmisen henki, vai demoni (joka on aiheuttanut alunperinkin ne pahat asiat). Uskon jälkimmäiseen. En usko, että esim. murhatun ihmisen henki jäisi vaeltamaan johonkin rakennukseen, sehän olisi epäreilua viattomalle uhrille.

Miten olisi hapenpuute ja vanhan talon erittämät kaasut ym?

Esimerkiksi kreosiitti, jota sähkö- ja ratapölkyissä on käytetty, vanhoissa taloissa myös kosteuseristeenä ennen vanhaan myös kellareissa. Ja tukevaa myrkkyä. Kreosiitillä kyllästelystä puusta liukenee tai haihtuu näitä myrkkyjä. 

Armeijassa kesällä 1964 maalasin kreosootilla Sommarön linnakkeen saunan sisältä ja ulkoa, en kuitenkaan lauteita. Hyvät löylyt siellä sai ja oli mukava tuoksu. Ei mitään negatiivista. Se myrkyllisyys lienee melko lievää. 

Juu ei ole. Aiheuttaa syöpää ja perimävauroita.

Ei tätä tiedetty v-64.