Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

Pelottavinta oli varmaan se, kun ollessani päiväunilla syttyi asunnossani tulipalo. Heräsin "outoon hajuun" ja yksi kohta asunnostani oli ilmiliekeissä. Minun olisi varmaan pitänyt siinä vaiheessa juosta asunnosta ulos. Mutta jotenkin onnistuin sammuttamaan palon märillä pyyhkeillä ja heittämällä siihen vettä. Onneksi pysyin tajuissani eikä häkää ollut liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Pelottavinta oli varmaan se, kun ollessani päiväunilla syttyi asunnossani tulipalo. Heräsin "outoon hajuun" ja yksi kohta asunnostani oli ilmiliekeissä. Minun olisi varmaan pitänyt siinä vaiheessa juosta asunnosta ulos. Mutta jotenkin onnistuin sammuttamaan palon märillä pyyhkeillä ja heittämällä siihen vettä. Onneksi pysyin tajuissani eikä häkää ollut liikaa.

Niin ja en säiky hirveästi yliluonnollisia juttuja, vaikka niitäkin on ollut. Kuuluu askeleita, tavarat siirtyvät jne.

Kerron nyt tarinan, joka on tosi! Olin mökillä talvella vuodenvaihteen jälkeen yksin tarkistamassa, että paikat on kunnossa, eikä putket jäässä. Ilta alkoi jo hämärtää ja ulkona oli pimeää, mutta ilma oli täysin tyyni. Join vielä kupposen kahvia ennen lähtöäni kun kuulin outoa vaikerrusta ulkoa. En siihen sen enempää huomiota kuitenkaan kiinnittänyt, ajattelin että se on kissa tai joku muu. Minulla oli kuitenkin jännä tunne ikäänkuin joku tarkkailisi minua. Käänsin pääni keittiön ikkunan suuntaan ja pimeästä ikkunasta olin näkevinäni punaiset silmät, jotka tuijottivat minua herkeämättä. Käänsin pääni pois ja siemaisin loput kahvit suuhuni ja enää en nähnyt ikkunassa mitään!

Ehkäpä joku valo heijastui lasiin, joka näytti punaisilta silmiltä, tuumasin ja aloin syömään pullaa. Haukkasin siitä reilun palasen ja tunsin oudon maun suussani. Sylkäisin sen vaistomaisesti pois suusta ja se oli täynnä pieniä limaisia toukkia! Ok, vähän outo juttu pohdin ja menin sen jälkeen vessaan. Laitoin hanan päälle ja vesi oli ihan punaista kuin verta. Ruostetta putkissa varmaan vaan, ajattelin ja pytyllä istuessani aloin selailemaan Hymy-lehteä. Mutta julkkisjuorujen tai viehkeiden vähäpukeisten neitojen sijaan joka sivulla luki verenpunaisin kirjaimin "sinun aikasi on koittanut."

Varmaan joku painovirhepahainen on tullut lehteen, tuumin ja vedin vessan. Sitten huomasin, että mökin ulko-ovi oli apposen auki, vaikka itse muistin sen sulkeneeni.Lisäksi sama vaikerrus, jota olin aiemmin kuullut ulkoa tuntui nyt tulevan lähempää mökin sisältä. Samassa mökki pimeni, varmaan sähkökatkos, joten otin taskulampun viereiseltä pöydältä ja valaisin sillä kulkuani pimeässä. Ääni tuntui voimistuvan, kun kuljin rappuset yläkertaan vinttiä kohti. Nyt tuo vaikertava ääni tuntui kuuluvan yhä kovemmin ja se tuntui tulevan vintin kattoluukun takaa, jossa lähinnä säilytettiin jotain vanhaa roinaa vuosien takaa. 

Yritän avata luukun vintille, mutta en saanut millään työnnettyä sitä auki. Samalla myös vaikertava ääni, joka ilmeisesti tuli luukun toiselta puolelta vaimeni. Aika outoa, kyllähän tämän yleensä on saanut ihan helposti avattua, pohdin. Mitenkähän se nyt on jumissa kuin joku pitäisi sitä toiselta puolelta tiukasti kiinni, mietin. Lähdin hakemaan taskulampun valossa auton takakontista työkaluja. Koska tuuli oli alkanut voimistua ja ilma oli aika kylmä, niin päätin istahtaa vielä hetkeksi autoon lämmittelemään. Käynnistin Corollan ja laitoin aikana kuluksi vielä radion päälle. Yö-yhtyeen Joutsenlaulu-biisi ehti juuri loppua ennen uutisia. Halleyn komeetta oli juuri ohittanut maapallon läheltä ja seuraavaksi sen näkee taas 76 vuoden päästä. No siitähän nämä kaikki oudot sattumukset sitten johtuivat, naurahdin ja lähdin ajamaan kotiin Baltimoran Tarzan Boy-hittiä kuunnellen!

Olin sairaalassa toipumassa leikkauksesta. Tuntematon mies tuli vuoteeni viereen ja kohotti nyrkissään puukon ylleni. Kirkaisin kauhusta ja jotenkin sain kammettua itseni ylös ja siitä yöhoitajan luo.

Hoitaja talutti minut takaisin vuoteeseen, eikä piitannut, että jätti minut murhamiehen kanssa kahdestaan! Junkkari oli piiloutunut sillä väin.

Ilmeisesti nukahdin heti, koska seuraava muistikuva on aamusta. Hoitajien mukaan olin yöllä haahuillut ja sekoillut anestesia-huuruissani puukottajasta.

Nuorena poltin. Ensimmäinen oma asuntoni oli luhtitalon ensimmäinen kerros.

Kerran kävin taas yöllä myöhään savuilla ja palasin istumaan sohvalle tv:n ääreen.

Nukahdin. Heräsin kun sohvapöydälläni istui vieras mies ja veti käteen. Huusin järkytyksestä ja mies juoksi ulos. Parvekkeen ovesta josta oli tullutkin. En ilmoittanut poliisille sillä olinhan itse itse idioottina jättänyt parvekkeen oven laittamatta lukkoon!

Oli synkkä ja myrskyisä yö. Tuuli hakkasi ikkunoita kun yön pimeydestä pihalle kaarsi Chevy Van. Sydän hyppäsi heti kurkkuun ja aloin ajatella pahinta. Autosta astui ulos mieshenkilö jota en tunnistanut. Hän tuli ovelleni ja se olikin naapurin jaska jolla oli sokeri loppunut kesken kiljun teon

Nyrkinkokoinen pitkäkoipinen hämähäkki ilmestyi paikalle. Tämä on tapahtunut kahdesti. Koska asun yksin, tilanne piti hoitaa yksin eli tappaa hämis ja oli aika sitkeää tekoa, irronneet jalat sätki pitkään. Ahdisti pitkään ja sydän hakkasi, olen hämispelkoinen. Ja en tietenkään olisi halunnut tappaa hämppyjä jos vaan olisin pystynyt peloltani hätistämään ne vaan ulos mutta valitettavasti en pysty siihen ja tuo tappaminenkin oli vastenmielistä.

Olin hoitamassa tuttavani kolmea kissaa. Kissat tuijotti mua ihan koko ajan. Varmaan parin tunnin ajan. Kunnes huomasin, että ne tuijottaakin mun taakse tai pään yläpuolelle. Eikä siellä ollut mitään. 😳

Vierailija kirjoitti:

Kumma miten monen av-mamman miehet on kaukana reissussa, töissä tai muuten poissa kotoa tai nukkuvat sikeästi kuin porsaat tai ovat käymässä pikaisesti jossain ja kuinkas sattuukaan niin juuri sillä aikaa av-mammoille kotona tapahtuu jotain peljästyttävää ja kännykät ovat tietenkin tavoittamattomissa tai niiden akku tyhjä. Tulee mieleen kun tarinoita lukee että onkohan yksi ja sama kirjoittaja asialla keksimässä erilaisia tapausversioita.

Ota nyt vielä silmä käteen ja katso ketjun aihe: "pelottavinta mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi".

Joskus nuorena miehenä baari - illan päätteeksi kaveri tarjosi kanttarelleja ja pari postimerkkiä.  Söin kotiin päästyäni vielä vähän lisää, koska oli nälkä. 

Sitten ne alkoivat toimia. Hikoilin paniikissa 2 vuorokautta uskaltamatta tehdä mitään - ihan painajaismainen kokemus. 

Naapuri tuli ovelle huutamaan pääpunaisena, että pitää lopettaa imurointi arkipyhänä.

Ensimmäinen kunnon paniikkikohtaus. Nykyään tietenkin osaan olla niiden kanssa ja muistelen vähän huvittuneenakin 10 vuoden takaista paniikkikäyntiä sairaalan päivystykseen, mutta silloin luulin että mulla on joku hengenvaarallinen kohtaus ja se tunne oli aidosti pelottavin tunne, jonka olen kokenut.

Siksi hommaankin aina turvaketjun ja turvalukon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei selvinpäin tapahdu mitään pelottavaa, mutta humalassa aina en tiedä miksi?

Kerran laitoin kissan huoneeseen, kissa muuten karkaisi pihalle ( sisäkissa) kuuntelin musiikkia vähän aikaa JA yhtäkkiä kissa seisoi vieressäni ja toisen huoneen ovi oli auki.

Ajattelin siinä silleen: "Jos kerron tämän jollekin, kukaan ei uskoisi."

Hypännyt kahvaan ja saanut oven auki. Meidän kissat tekee tuota.

Meillä kans! Kisalla tuntuu olevan joku suljettujen ovien pakkomielle.

Joutuu laittaa penkkejä eteen, jos ei halua kissan pääsevän kaikkiin huoneisiin.

Vierailija kirjoitti:

Meille murtauduttiin "markkinoiden parhaasta" hälytinjärjestelmästä huolimatta. Olin kellarin kodinhoitohuoneessa ja tajusin, että jotain on pielessä, kun kellarin ovi aukesi äkkinäisesti ja joku ukko mutisi jotain toiselle ja ovi lävähti sitten nopeasti kiinni. Jähmetyin pelosta, enkä heti uskaltanu mennä katsomaan millä asioilla oikein olivat.  Sen verran taisivat murtovarkaatkin säikähtää, että lähtivät saalineen karkkuun. Saaliikseen saivat onneksi lähinnä astioita.  Emme sen jälkeen ole luottanut mihinkään kaupattavaan kotihälytysjärjestelmään. Murtovarkaita ei saatu kiinni joten en uskaltanut mennä enää yksin kotona ollessani kellariin, kun ajattelin murtovarkaiden tietysti palaavan juuri silloin kun olen siellä ja lukitsevan minut seuraavalla kerralla sinne.  Muutimme taloon, jossa ei ole kellaria. 

No miten "kotihälytysjärjestelmä" voi estää sen, että joku tulee ovesta tai ikkunasta sisään? Hälytyshän sen kuuluu antaa, ei toimia jonain kummana suojakenttänä murtovarkaita vastaan.

Lähiomaisen kuoltua, tai sen jälkeen, minua kosketeltiin jaloista, kun olin unessa tai nukahtamaisillani.

Tiedän myös tulevia asioita ennalta. Joskus näen enneunia. Toisinaan mieleen vain tulee asioita (siis päiväsaikaan, arkena), että tiedän miten asioita tulee tapahtumaan. Osa on henkilökohtaiseen elämään liittyviä, osa maailmantapahtumia.  Ajatukset vain tulevat mieleen. Nuorempana se oli kauhistuttavampaa, nykyään suhtaudun rauhallisemmin. 

Joitakin vuosia sitten minulle sattui seuraavanlainen kauhukokemus. Olin sängyssä kasvot seinään päin ilmeisesti juuri nukahtamaisillani. Yhtäkkiä tunsin, että takanani seisoo joku paha. Se pahan tuntu oli niin voimakas ettei tästä maailmasta sellaista löydy. Olin kauhuissani enkä pystynyt lainkaan liikkumaan ja vaivoin hengittämäänkään. Sitten se katosi. Se oli todella kauhistuttava yliluonnollinen kokemus ja hyvin pelottava. Vaikea uskoa, että se oli pelkkää mielikuvitusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei selvinpäin tapahdu mitään pelottavaa, mutta humalassa aina en tiedä miksi?

Kerran laitoin kissan huoneeseen, kissa muuten karkaisi pihalle ( sisäkissa) kuuntelin musiikkia vähän aikaa JA yhtäkkiä kissa seisoi vieressäni ja toisen huoneen ovi oli auki.

Ajattelin siinä silleen: "Jos kerron tämän jollekin, kukaan ei uskoisi."

Hypännyt kahvaan ja saanut oven auki. Meidän kissat tekee tuota.

Juuri näin, minulla on ollut useita kissoja ja jokainen on osannut avata oven.

Vierailija kirjoitti:

Joitakin vuosia sitten minulle sattui seuraavanlainen kauhukokemus. Olin sängyssä kasvot seinään päin ilmeisesti juuri nukahtamaisillani. Yhtäkkiä tunsin, että takanani seisoo joku paha. Se pahan tuntu oli niin voimakas ettei tästä maailmasta sellaista löydy. Olin kauhuissani enkä pystynyt lainkaan liikkumaan ja vaivoin hengittämäänkään. Sitten se katosi. Se oli todella kauhistuttava yliluonnollinen kokemus ja hyvin pelottava. Vaikea uskoa, että se oli pelkkää mielikuvitusta.

Unihalvaus. Siihen liittyy juuri tuo pahan olennon kokemus.

Ehkä unihalvaus ei ole oikeasti aivan sitä, mitä kuvittelemme sen tällä hetkellä tieteen valossa olevan. Kannattaa muistaa, että tieteellinen "fakta" on usein vain sen hetkinen olettamuksemme asioiden luonteesta ja monesti tutkimuksen ja ajan kuluessa nämä tieteen valossa uskotut "faktat" ovatkin osoittautuneet vääriksi.

Kannattaa myös miettiä, miksi paha olisi sinusta kiinnostunut. Miksi vedät pahuutta puoleesi?