Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

Nämä eivät ole yliluonnollisia, mutta:

-  Olin murkku ja yksin kotona kun iskä oli yövuorossa, katselin Amityville nimistä kauhuleffaa ja äkkiä jokin pamahti ikkunaan kovaa, juoksin katsomaan enkä nähnyt mitään. Vietin yön pelossani kuvitellen että ties mikä mörökölli hyökkää. Aamulla parvekkeen lattialla oli varis kuolleena, en tiennyt niiden lentävän öisinkin.

- Aikuisena nukahdin töiden jälkeen sohvalle ja havahduin kun joku jääkylmä oli kaulallani, paniikissa pomppasin pystyyn ja totesin  puutuneen käteni tipahtaneen jotenkin kaulalleni enkä minkään kummitusmustekalan olevan kimpussani.

- Olin risteilyllä siskoni kanssa ja tiemme erkanivat yökerhossa.  Muistan pussailleeni jonkun kaljupään kanssa ja seuraavaksi heräsin säkkipimeässä kummalliseen ääneen,  kun nousin istumaan iskin pääni ja luulin  kuolleeni ja päätyneeni arkkuun.  Lopulta paniikkini keskellä hahmotin olevani edelleen laivalla, ikkunattomassa hytissä joka ei ollut omani, yläsängyssä mikä selitti pään iskeytymisen   ja äänet tulivat laivan moottorista tai jostain. Kai se oli sen kaljupään hytti vaikka itse tyyppiä ei näkynyt missään ja luikinkin nopeasti karkuun. Sisko kuittaili syödystä kaulastani ja kadonneesta neuletakistani.

- Pidin parvekkeen ovea auki koska oli  kesä, join kahvia siinä keittiössä ja poistuin hakemaan puhelintani. Takaisin tullessa hörppäsin mukista ja tajusin samalla että suussa on jotain ylinmääräistä, ampiainen ! Ehti pistää ja vaikka en onneksi allerginen olekaan , olin kauhuissani. Suu oli pitkään tosi kipeä.

- 

- 

Kuvasin mökillä yöllä täysikuuta metsän reunassa. Oli aivan hiljaista eikä kuulunut kuin kameran sulkimen ääni, kunnes metsästä alkoi kuulua aivan kauhea rääkyminen, joka muistutti vauvan itkua. Samalla kuului kamppailun ääntä ja ikäänkuin koiran vaimeita haukahduksia. Järkeilin heti, että kyseessä on jotkut eläimet, mutta se vauvan itkuhuutoa muistuttava ääni oli karmiva.

Kuvaaminen sai sillä kertaa jäädä ja palasin mökkiin. Aamulla kerroin tapahtuneesta muille, ja he arvelivat että joku peto varmaan pyydysti ja söi jäniksen. Löysin netistä ääniesimerkin jäniksen kuolinhuudosta, ja se tosiaan kuulosti samalta kuin metsästä kuulunut ääni. Se, mikä peto jäniksen oikein tappoi, ei selvinnyt.

Tiedätte varmaan sen Muumien Mörön ärinän? Kuuntelin vastaavaa ääntä kerran karvat pystyssä parvekkeella kai tunnin verran eli noin klo 1.00 -2.00 , ensimmäinen kerros muttei luojan kiitos ihan maantasoparveke (jos se örisijä olisi tullut ulos metsästä), matkaa metsänreunaan ehkä kymmenen metriä. Menin tupakalle ja ensin luulin että siellä mölyää joku juoppo, mutta ääni oli liian outo lähteä

äkseen ihmisestä. Eläin ehkä, mutta miten iso eläin voi asua  pienessä metsässä jota ympäröi joka puolelta ihmisasutus ? Jos siellä jokin jänistä isompi liikkuisi, siitä olisi tehty havaintoja ja kirjoitettu lehtiin !

Parikymppisenä likkana kävin yksin katsomassa Poltegeist nimisen kauhuelokuvan, kun kaveri ei päässytkään mukaan. Elokuvan jälkeen tein yksin kotona yöpalaa ja  keittiön kello rysähti alas, hilkulla oli etten painunut tissiliivisilläni ulos "please help me!" 

Olen kirjoittanut tämän jo johonkin muuhun ketjuun mutta koska siitä on aikaa ja lisäksi haluan päteä, tulinpahan kirjoittamaan tännekin!

Tilanne: olin 33-neliöisessä yksiössäni yksin sairastamassa influenssaa. Olin aivan tillin tallin, kova kuume päällä. About kolmelta yöllä lähdin hortoilemaan vessaa kohti. Kun istuskelin pöntöllä, kuulin että joku työntää avaimen asuntoni oven lukkoon ja kääntää sitä, muttei saa auki, kääntää uudestaan jne. jne. Olen vakuuttunut että joku yrittää murtautua kotiini. Pissa reisille valuen, housut kintuissa kompuroin ovelle ja koputin (!, jep, järkevää!) oman ulko-oveni sisäpuolta. Ehkä jotenkin ajattelin että ryöstöraiskaustappomurhaaja pelästyisi siitä. No, oli oven takana sitten kuka tahansa, hän lähti pois (naapurin tanskandoggin rouhean haukkumisen saattelemana).

Siinäpä se. Kyllä hetken pelotti. Parin viikon päästä, flunssasta toivuttuani joku soitti ovikelloa ja kun menin avaamaan, siellä oli silmät seisoen paikallaan tönöttävä parikymppinen mies joka pienen neuvottelun jälkeen onnistui ymmärtämään että hän on vasta kerroksessa kolme kun se hänen narkkarikaverinsa asuu kerroksessa viisi... Että jos tällaista pikku actionia haluaa niin kantsii muuttaa Raisioon!

Vierailija kirjoitti:

Olen kirjoittanut tämän jo johonkin muuhun ketjuun mutta koska siitä on aikaa ja lisäksi haluan päteä, tulinpahan kirjoittamaan tännekin!

Tilanne: olin 33-neliöisessä yksiössäni yksin sairastamassa influenssaa. Olin aivan tillin tallin, kova kuume päällä. About kolmelta yöllä lähdin hortoilemaan vessaa kohti. Kun istuskelin pöntöllä, kuulin että joku työntää avaimen asuntoni oven lukkoon ja kääntää sitä, muttei saa auki, kääntää uudestaan jne. jne. Olen vakuuttunut että joku yrittää murtautua kotiini. Pissa reisille valuen, housut kintuissa kompuroin ovelle ja koputin (!, jep, järkevää!) oman ulko-oveni sisäpuolta. Ehkä jotenkin ajattelin että ryöstöraiskaustappomurhaaja pelästyisi siitä. No, oli oven takana sitten kuka tahansa, hän lähti pois (naapurin tanskandoggin rouhean haukkumisen saattelemana).

Siinäpä se. Kyllä hetken pelotti. Parin viikon päästä, flunssasta toivuttuani joku soitti ovikelloa ja kun menin avaamaan, siellä oli silmät seisoen paikallaan tönöttävä parikymppinen mies joka pienen neuvottelun jälkeen onnistui ymmärtämään että hän on vasta kerroksessa kolme kun se hänen narkkarikaverinsa asuu kerroksessa viisi... Että jos tällaista pikku actionia haluaa niin kantsii muuttaa Raisioon!

Asun viidennessä kerroksessa. Joskus kun oon rappusia pitkin kävellyt asunnolleni, niin olen erehtynyt kerroksesta ja muutamaan kertaan oon kokeillut vahingossa avaintani alapuolen naapurin oveen ja ihmetellyt hetken kun ei aukea. Tapahtunut sekä yöllä että päivällä.

Anteeksi jos se olit sinä, en mie tahallaan!

Vierailija kirjoitti:

Kattelin olkkarissa yöllä telkkaa kun keittiöstä kuului kauhea rysäys ja lasin heläys. Koirani alkoi haukkua. Ryntäsin katsomaan. Ikkunassani oli halko.

Ulkona karjuu känninen tuntematon ukko että päästä sisälle!!! Minä julkaisin partsinovesta että odota alaisella tuun päästämään.

Soitin samantien poliisit. Onneksi tulivat viidessä minuutissa, samoin huoltomies asui samassa rapussa (Vuokratalo, työsuhdekämppä, olin talon isännöitsijällä töissä).

Mies oli vasta muuttanut alueelle, hukannut avaimet ja luuli minun kämppääni että vaimo siellä valvoo..mikä idiootti. Pomoni laittoi 1000 markan laskun ikkunasta särkijälle.

Miten pomosi tähän tarinaan liittyi?

Kalja tölkki kaatui vahingossa kangassohvalle. Silloin pelotti että mitä vaimo sanoo kun huomaa tahran sohvassa.

Vierailija kirjoitti:

Olin ollut yökerhossa ja jonotin yksin taksia, viereen tunki joku ihan kännissä oleva jätkä joka kysyi tulta ja mihin menen? Tulta sai, vastausta jälkimmäiseen kysymykseen ei. Kun taksi tuli ja hyppäsin siihen, niin hypääsi tämä jätkäkin ja solkkasi että meillä on sama osoite!  Ilmotin että et sä voi tulla mun luo ja takapenkiltä kuului vain että joo joo. Kun maksoin kotipihassani kyytiä kundi vaikutti nukahtaneen, kunnes äkkiä kompuroi jo liikkeelle lähteneestä' taksista ulos ja huuteli jotain. Huusin takas että tänne et v""u tule ja ehdin just ovesta sisään,  pimputti ovikelloa ja koputteli keittiön ikkunaan.  Aloin tehdä iltapalaa että koputelkoot  sitten  ja äkkiä pamahti rappuralli ikkunan läpi ! Juoksin vessaan lukkojen taa ja soitin poliisit, kuulin miten jätkä möykkäsi keittiössä.  Isännöitsijä syytti minua ja koetti maksattaa ikkunan,  ei uskonut kun sanoin etten ihan oikeasti tuntenut sitä hullua.

Miksi ap ei pyytänyt kuskia poistamaan tyyppiä autosta jo ennen matkaa.

Avutonta.

Teini-ikäisenä minua kiusattiin rankasti koulussa, olin katsonut Carrie-leffan ja päätin kokeilla oppisinko itsekin liikuttamaan esineitä ajatuksen voimalla. Istuin sängyssä ja tuijotin tiukasti yöpöydällä olevaa terotinta, terotin ei liikkunut mutta äkkiä yöpöydän lamppuun syttyi valo. Pelästyin  hirveästi ja juoksin alakertaan.

Olin raskaana ollessa talovahtina ystävälleni joka oli lähtenyt epämääräiseksi ajaksi kiertelemään maailmaa,  kävin stekkaamassa postin ym ja menin sitten vessaan jonka lukko jumittui. Kännykkä oli laukussa ja laukku sohvalla, tiesin että voisin kiljua ääneni pois kenenkään kuulematta.  Kukaan ei tiennyt minun olevan siellä, näin kauhukuvia miten juon vessanpytystä ja synnytän  lattialle.  Lopulta ovi aukesi ja siinä pääsi kyllä itku helpotuksesta!

Olin elämäni ekalla yksin tehdyllä telttaretkellä. Leiriydyin paikkaan jossa ei ollut ketään muuta. Telttaan ja nukkumaan. Joskus aamuyöstä alkoi kuulua askelia. Ne lähestyivät asteittain, välillä taukoa pitäen. Kyllä siinä pidätteli hetken henkeä ja mietti että mitäs nyt... Sitten alkoi kuulua tuhinaa ja vakuutuin että joku eläin se on (tässä vaiheessa helpotti jo mutten osannut arvata että oliko se metsäkauris vai hirvi vai mikä. Aikanaan otus lähti pois. Aika intensiivisesti siinä tuli pohdittua että mikähän se mahtaa olla.

Mulla oli omassa ekassa kämpässä sellainen valokaapelista tehty sydän sänkyni päällä, yhtenä yönä osa siitä tuli alas suoraan naamalle/kaulalleni  ja luulin että joku käärme tai sarjamurhaaja hirttoköyden kanssa on kimpussani, huusin niin että kumma kun naapurit ei poliiseja soittaneet!

Otin selkäkipuun  lääkärin määräämän vahvan kipulääkkeen sekä lihasrelaksantin ja kävin makaamaan sohvalle jossa myös nukun, silmäni painuivat kiinni ja olo oli mukava kunnes  äkkiä aloin kuulla kahden miehen vieraskielistä puhetta vierestäni!  Pelästyin ja koetin avata silmät mutta ne eivät aueneet, koetin tarttua puhelimeeni jonka tiesin olevani vieressäni mutta käteni oli kuin ylikypsää spagettia. Kuulin miesten kävelevän keittiööni ja kolistelevan siellä, sitten ulko-ovi kävi. En tiedä vieläkään oliko kyse jostain oudosta reaktiosta lääkkeisiin, ei kai asunnossani voinut oikeasti olla ketään?!

Vierailija kirjoitti:

Otin selkäkipuun  lääkärin määräämän vahvan kipulääkkeen sekä lihasrelaksantin ja kävin makaamaan sohvalle jossa myös nukun, silmäni painuivat kiinni ja olo oli mukava kunnes  äkkiä aloin kuulla kahden miehen vieraskielistä puhetta vierestäni!  Pelästyin ja koetin avata silmät mutta ne eivät aueneet, koetin tarttua puhelimeeni jonka tiesin olevani vieressäni mutta käteni oli kuin ylikypsää spagettia. Kuulin miesten kävelevän keittiööni ja kolistelevan siellä, sitten ulko-ovi kävi. En tiedä vieläkään oliko kyse jostain oudosta reaktiosta lääkkeisiin, ei kai asunnossani voinut oikeasti olla ketään?!

Tuskin oli. Muuten heidän sisään tulonsa olisi myös kuulunut.

Puhuivatko he mitään oikeaa kieltä?

En kerro, koska osa teistä ei pysty käsittelemään ja ymmärtämään sitä tietoa, että maailmassa tapahtuu hirveitä asioita myös siellä missä ei sellaista uskoisi tapahtuvan.

Sairastuin ja menetin hetkeksi näkökykyni. Melkoisen mielenkiintoisia hetkiä kun ei tiennyt palaako näkö. Onneksi kuitenkin palasi melko nopeasti.

Kävelin aamuyöllä päissäni ja pyysin tuntemattomalta sen grilliruokaa kun käveli kohdalle. Se meinasi jakaa sen. Säikähdin.

Olin juuri eronnut ja olin yötä lapsuudenkodissani. Vanhemmat matkoilla. Olin siinä menossa nukkumaan ja olin jo valmiiksi melko säikkäynä, koska talo keskellä metsää, mutta silti siellä on hiippailut porukkaa. En oikein saanut unenpäästä kiinni, kuului rapinaa ja kolinaa. Laitoin valotkin päälle.

Se rauhoitti ja sain unenpäästä kiinni. Yhtäkkiä herään, kun oikein uijeltava rakkauslaulu soi täysillä kännykästäni. En ollut kuunnellut musiikkia puhelimestani, enkä ollut kuullut kyseistä kappaletta ennen. Sain puhelimen suljettua ja unipuvussa hyppäsin autoon ja ajoin kotiini nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen kirjoittanut tämän jo johonkin muuhun ketjuun mutta koska siitä on aikaa ja lisäksi haluan päteä, tulinpahan kirjoittamaan tännekin!

Tilanne: olin 33-neliöisessä yksiössäni yksin sairastamassa influenssaa. Olin aivan tillin tallin, kova kuume päällä. About kolmelta yöllä lähdin hortoilemaan vessaa kohti. Kun istuskelin pöntöllä, kuulin että joku työntää avaimen asuntoni oven lukkoon ja kääntää sitä, muttei saa auki, kääntää uudestaan jne. jne. Olen vakuuttunut että joku yrittää murtautua kotiini. Pissa reisille valuen, housut kintuissa kompuroin ovelle ja koputin (!, jep, järkevää!) oman ulko-oveni sisäpuolta. Ehkä jotenkin ajattelin että ryöstöraiskaustappomurhaaja pelästyisi siitä. No, oli oven takana sitten kuka tahansa, hän lähti pois (naapurin tanskandoggin rouhean haukkumisen saattelemana).

Siinäpä se. Kyllä hetken pelotti. Parin viikon päästä, flunssasta toivuttuani joku soitti ovikelloa ja kun menin avaamaan, siellä oli silmät seisoen paikallaan tönöttävä parikymppinen mies joka pienen neuvottelun jälkeen onnistui ymmärtämään että hän on vasta kerroksessa kolme kun se hänen narkkarikaverinsa asuu kerroksessa viisi... Että jos tällaista pikku actionia haluaa niin kantsii muuttaa Raisioon!

Oot kirjoittanut tämän tähän samaan ketjuun. Olen lukenut koko ketjun alusta lähtien tässä parin päivän aikana ja muistan kirjoituksen. Mutta eipä se mitään haittaa vaikka tulee toiseenkin kertaan :)

Nuorempana olin yksin kotona (asuttiin syrjässä omakotitalossa) ja laitoin ovet lukkoon aikoessani mennä nukkumaan. Sitten muistin, että koiralle pitää viedä ruokaa ja mennessäni ovesta ulos jätin sen silleen raolleen vaan. Takaisin tullessani sitten vahingossa tönäisin sen kädelläni kiinni ja se meni tietenkin lukkoon. Tuli pienoinen hätäännys, kun tajusin että olin juuri lukinnut kaikki ovet ja olen nyt ulkona, eikä avaimia missään salajemmassa. Onneksi oli sentään kesäaika, mutta ajatus alusvaatteisillaan naapuriin talsimisesta ei juuri houkuttanut. Sitten tuli mieleen, että autotallin pariovi oli sisäpuolelta vain parilla pienellä liukusalvalla kiinni ja sainkin sen kammettua lapiolla auki (joo ei järin murtovarma koti). Helpotus oli melkoinen.