Maksaisitko aikuisen lapsesi velat?

40 jatkaa

Lainasta pitää tehdä lainapaperit, jotka kumpikin osapuoli ja todistajat allekirjoittavat.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö vanhempien kustantaa aikuisen lapsen elämä: Vuokra, ruoka, vaatteet, kengät, sähkö, vakuutukset, puhelin, netti, opiskelu, matkaliput, harrastukset, harrastusvälineet jne. ja jopa juhliminen ja yli varojensa eläminen? Ja mihin ikään asti äidin ja isän pitäisi ottaa vastuuta aikuisen lapsensa raha-asioista ja veloista? 20, 30, 40, 50 vuotta? Vaiko niin kauan, kun vanhassa äidissä ja isässä henki pihisee?

Terveydenhuollosta on saatavilla apua ja tukea sairauteen. Se, että ihmisellä on jokin sairaus, ei tarkoita automaattisesti, etteikö ihminen pystyisi hoitamaan raha-asioitaan kunnolla. Sairaus ei myöskään tarkoita, että ihmisen pitäisi ottaa kalliita kulutusluottoja ja pikavippejä ja velkaantua.

Onko kommentissa Sinun mielestäsi ylimielisyyttä ja jos on, niin missä kohtaa?

On ylimielisyyttä siinä kohtaa, että näytät kuvittelevan, että jos sairastuminen ei automaattisesti tarkoita, ettei ihminen pysty hoitamaan asioitaan, se ei koskaan voi tarkoittaa sitä, etteikö joku sairastunut silti hoidosta huolimatta olisi siihen kykenemätön. itse asiasssa tunnen ihmisiä, jotka ovat joutuneet ulosottoon nimenomaan hoidon takia: sairaalassaolon aikana, kun oireet ovat olleet vielä niin pahat, että arkielämä ei ole edes ymmärryksessä ouhumattakaan että päällimmäisenä mielessä, on vuokrat ja sähkölaskut jääneet kahdeksi kuukaudksi maksamatta. Sama kävi eräälle mummolle, joka sairastui koronaan ja oli toista kuukautta teholla. Laskut verkopankissa, perhe ei päässyt niihin käsiksi (tulivatko ajatelleeksi niitä edes) ja kunnan maksuina menivät automaattisesti ulosottoon.

On myös ylimielisyyttä kuvitella, että velkkaantuminen ja ulosotto aina johtuu pikavipeistä. Se voi johtua myös yritystoiminnan konkurssista tai esim asuntovelallisen työttömyydestä tai pitkäaikaissairastumisesta. Juu, sen asunnon voi ja töytyy myydä, mutta jos on esim syöpähoidot akuutisti meneillään niin voi olla, että ei vaan ehdi sellaista.

Vierailija kirjoitti:

En maksaisi! Olen opettanut kotona lapsillemme järkevää rahankäyttöä ja säästäväisyyttä. Meillä puhutaan kotona lapsille avoimesti rahasta, rahankäytöstä ja kodin talouden hoidosta.

Maksan kotona laskut ajoissa ja ennen eräpäivää. Postinkantaja ei kanna postilaatikkoomme muistutuslaskuja tai perintätoimiston kirjeitä. Ulosottoviraston vouti ei seiso kotiovellamme tuomassa haastehakemuksia.

Jos oma aikuinen lapsi on ottanut kulutusluottoa ja pikavippejä shoppailuun ja juhlimiseen ja on ajautunut kierteeseen, niin hän ei ole saanut kotona alkeellisiakaan oppeja rahankäyttöön. Aikuisella lapsella voi olla holtiton ja täysin väärä kaveripiiri. Tai aikuinen lapsi on itse yksinkertaisesti holtiton ja on käyttänyt rahojaan typerästi!

Aikuisen lapsen velkojen maksaminen ei opeta lapselle yhtään mitään. Se on aikuiselta lapselta vastuunpakoilua ja vanhemmalta sääliä. Lapsi tekee maksusuunnitelman velastaan. Lapsi tekee enemmän töitä, hankkii keikkatöitä, kuluttaa ja ostelee vähemmän ja elää nuukasti. Hän oppii virheistään kantapään kautta.

Peruskoulussa, lukiossa, ammattioppilaitoksessa ja korkeakoulussa pitäisi opettaa talousasioita jokaiselle. Kaikki äidit ja isät eivät opeta lapsilleen alkeellisintakaan rahankäyttöä ja säästäväisyyttä ja rahasta vaietaan.

Vedit aikalailla mutkat suoriksi. Ei se nyt aina mistään opetuksen puutteesta ole kiinni tuo rahankäyttö.

Ja tarkoittaako tämä sun vuodatus sitä että jos lapsi on nuorena ottanut pikavippejä ja toilaillut rahan kanssa ja nyt aikuisena oppineena ja vastuuntuntoisena ihmisenä haluaisi maksaa velkansa pois mutta ei pysty, sinä et auttaisi?

Olen pankissa töissä ja nämä pikavippisotkut ja yhdistelykuviot ovat valitettavan tuttuja. Kyllä me vanhempia ohjeistetaan siihen, että tulisivat korkeintaan kanssavelalliseksi, jos maksukykyä ei lapsella itsellä muuten ole, mutta ensisijaisesti lapsi itse olisi vastuussa veloistaan. Mikäli lainan käyttötarkoitus selviää, vanhempi ottaa lainaa maksaakseen toisen velat, yleensä emme edes lähde lainaa myöntämään, toki pankkikohtaisia eroja varmasti on.

Kuten joku alkukommenteissa sanoi, kyllä mä kokisin velvollisuudekseni auttaa lasta kun olen hänet tähän maailmaan pakottanut kun.

Jos mulla olisi ylimääräistä rahaa niin lainaisin, tai "lainaisin" koko summan kerralla. Koska mulla luultavasti ei olisi sellaisia rahoja (pikavipeissä käsittääkseni on kovat korot) niin antaisin jonkun alkusumman ja käskisin lasta menemään velkaneuvojalle tekemään takaisinmaksusuunnitelman. Itse tukisin lasta taloudellisesti muissa elämisen kuluissa kunnes velka on maksettu.

Rasittavaa sivustaseurattavaa, kun omat vanhemmat ovat murehtineet ja maksaneet suht vähistä varoistaan ensin yhden sisaruksen velkoja yli 10 000 edestä ja nyt toinen sisarus on pistänyt raha-asiansa ja elämänsä ihan lekkeriksi, jonka seurauksena vanhempamme maksaa hänen velkojaan vielä isommalla summalla, elättää sekä hoitaa häntä että hänen kotiaan. Sairaus asiassa on taustalla, mutta vanhempani toimii myös mahdollistajana eikä sisaruksellani ole varsinaisesti paineita muuttaa asioita elämässään. Kun jokin ei mene niin kuin hän haluaa, hän uhkaa humalapäissään itsemurhalla.

Tämän paapomisen myötä koen vanhempien kohtelevan sisaruksia varsin eriarvoisesti. Olen lapsesta asti seurannut tätä touhua ja välit sisaruksiini ovat tällä hetkellä laihan sopuisat, mutta kun jonain päivänä vanhemmistamme aika jättää, tuskin olen sisarusteni kanssa enää tekemisissä sen jälkeen. Sen verran halveksin tätä sisaruksieni harjoittamaa vanhempiemme piittaamatonta taloudellista lypsämistä, vaikka toki vanhemmissakin oma syynsä tilanteeseen on, kun sen sallii.

Velkaantuminen on harvoin mustavalkoista, mutta tämän kokemuksen myötä pohtisin tarkkaan lapsieni velkojen hoitoa, mikäli velkaantuminen johtuu elämänhallinnallisista ongelmista. Vaikka olen lapseni "pakottanut tähän maailmaan" en koe tekeväni heille palvelusta silottelemalla heidän tietään mahdollisimman helpoksi.

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku alkukommenteissa sanoi, kyllä mä kokisin velvollisuudekseni auttaa lasta kun olen hänet tähän maailmaan pakottanut kun.

Jos mulla olisi ylimääräistä rahaa niin lainaisin, tai "lainaisin" koko summan kerralla. Koska mulla luultavasti ei olisi sellaisia rahoja (pikavipeissä käsittääkseni on kovat korot) niin antaisin jonkun alkusumman ja käskisin lasta menemään velkaneuvojalle tekemään takaisinmaksusuunnitelman. Itse tukisin lasta taloudellisesti muissa elämisen kuluissa kunnes velka on maksettu.

Auttaa voi muutenkin, kuin maksamalla velat tai antamalla taloudellista tukea. Joskus paras apu oikeasti on se ulosotto ja itse selviäminen.

Maksoin pikavippivelan kun sain selville että oli sellaisia kerryttänyt, mutta maksoi minulle hitaasti takaisin. En opeta lapsia siihen että teoilla ei ole seuraamuksia. Tämäkin pikavippikirre oli seurausta yli varoen elämisestä pidemmältä ajalta.

Olen sanonut kotoa muuttaneelle, että niihin pikavippeihin älä ikinä koske. Jos tulee paha paikka, äiti  ja isi on koroton pikavippi, maksaa pitää mutta kuseen sen takia ei joudu. 

Ja voisin siis maksaa velankin, mutta tietävät että velkakirja tehdään ja pitää maksaa takaisin,  tiukkaa talousneuvontaa tulee varmasti. Raha-asioista on paljon keskusteltu kotona ja varovaista rahankäyttöä ja säästämistä opeteltu pikkulapsista saakka. Ei ole varaa elellä kuin kroisokset. Kirpparit ja hintavertailut tuli tutuiksi.

Ovat kumpikin töissä. Toinen vielä kotona. Kun saivat amiksen jälkeen töitä, aloimme vaatia ruoka- ja vuokrakustannuksiin osallistumista ja omien laskujen maksamista. Siitä riideltiin ja paljon, mutta mielestämme on oikeudenmukaista että aikuinen työssäkäyvä maksaa osuutensa kotiin ja opettelee samalla talouden hallintaa. Pistimme ja pistämme "vuokrarahat" talteen. Kun esikoinen sai yksiön käsirahat kasaan ja muutti kotoa, sai "vuokrarahat"ja vuosien varrella säästetyt kolikot ja lahjarahat. Oli melkoisen iloinen tästä pakkosäästämisestä. Kuopus ei vielä tiedä, että kassaa tulee muuttokuormaan mukaan...

Toivotaan vaan, että ymmärtävät elää suu säkkiä myöten eivätkä lankea luottokortteihin ja pikavippeihin. 

Ap, voitko kertoa hieman tarkemmin? Millaisista summista on kysymys ja millainen on selitys niille? Onko tarkoitus muuttaa omaa käytäntöä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku alkukommenteissa sanoi, kyllä mä kokisin velvollisuudekseni auttaa lasta kun olen hänet tähän maailmaan pakottanut kun.

Jos mulla olisi ylimääräistä rahaa niin lainaisin, tai "lainaisin" koko summan kerralla. Koska mulla luultavasti ei olisi sellaisia rahoja (pikavipeissä käsittääkseni on kovat korot) niin antaisin jonkun alkusumman ja käskisin lasta menemään velkaneuvojalle tekemään takaisinmaksusuunnitelman. Itse tukisin lasta taloudellisesti muissa elämisen kuluissa kunnes velka on maksettu.

Auttaa voi muutenkin, kuin maksamalla velat tai antamalla taloudellista tukea. Joskus paras apu oikeasti on se ulosotto ja itse selviäminen.

Kuten sanottu, kokisin velvollisuudekseni auttaa. Elämä on nykyään muutenkin vaikeaa, en mä haluaisi lapsen kärsivän. Minun takiani hän on täällä.

Toki jos lapsella olisi hyvät tulot ja elämä mallillaan, niin saisi maksaa kokonaan itse. Mutta en haluaisi häntä syöksykierteeseen jonka pohjalla odottaa asunnottomuus tai pahempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku alkukommenteissa sanoi, kyllä mä kokisin velvollisuudekseni auttaa lasta kun olen hänet tähän maailmaan pakottanut kun.

Jos mulla olisi ylimääräistä rahaa niin lainaisin, tai "lainaisin" koko summan kerralla. Koska mulla luultavasti ei olisi sellaisia rahoja (pikavipeissä käsittääkseni on kovat korot) niin antaisin jonkun alkusumman ja käskisin lasta menemään velkaneuvojalle tekemään takaisinmaksusuunnitelman. Itse tukisin lasta taloudellisesti muissa elämisen kuluissa kunnes velka on maksettu.

Auttaa voi muutenkin, kuin maksamalla velat tai antamalla taloudellista tukea. Joskus paras apu oikeasti on se ulosotto ja itse selviäminen.

Kuten sanottu, kokisin velvollisuudekseni auttaa. Elämä on nykyään muutenkin vaikeaa, en mä haluaisi lapsen kärsivän. Minun takiani hän on täällä.

Toki jos lapsella olisi hyvät tulot ja elämä mallillaan, niin saisi maksaa kokonaan itse. Mutta en haluaisi häntä syöksykierteeseen jonka pohjalla odottaa asunnottomuus tai pahempaa.

Vähän tapauksesta riippuen, mutta tuo saattaa olla myös karhunpalvelus. Joku osaa olla kiitollinen saamastaan avusta ja ottaa kerrasta opikseen, toinen taas saattaa elää asenteella, että mitä väliä, kun vanhempi kuitenkin jeesaa. Jos syöksykierre alkaa velkaantumisesta, silloin taustalla on muitakin ongelmia ja raha ei niitä paranna. Takaisinmaksusuunnitelmat ovat usein neuvoteltavissa ja jos niitä pystyy noudattamaan, ei ongelmiin joudu.

Ystäväni maksoi narkkaripoikansa huumevelkoja. Kun rahat loppuivat, tappoi poika suutuspäissään äitinsä puukottamalla.

Karhun palvelus on - ja loputon suo !  omat velat ja kulut on kuitenkin maksettava !

Vierailija kirjoitti:

Olen sanonut kotoa muuttaneelle, että niihin pikavippeihin älä ikinä koske. Jos tulee paha paikka, äiti  ja isi on koroton pikavippi, maksaa pitää mutta kuseen sen takia ei joudu. 

Ja voisin siis maksaa velankin, mutta tietävät että velkakirja tehdään ja pitää maksaa takaisin,  tiukkaa talousneuvontaa tulee varmasti. Raha-asioista on paljon keskusteltu kotona ja varovaista rahankäyttöä ja säästämistä opeteltu pikkulapsista saakka. Ei ole varaa elellä kuin kroisokset. Kirpparit ja hintavertailut tuli tutuiksi.

Ovat kumpikin töissä. Toinen vielä kotona. Kun saivat amiksen jälkeen töitä, aloimme vaatia ruoka- ja vuokrakustannuksiin osallistumista ja omien laskujen maksamista. Siitä riideltiin ja paljon, mutta mielestämme on oikeudenmukaista että aikuinen työssäkäyvä maksaa osuutensa kotiin ja opettelee samalla talouden hallintaa. Pistimme ja pistämme "vuokrarahat" talteen. Kun esikoinen sai yksiön käsirahat kasaan ja muutti kotoa, sai "vuokrarahat"ja vuosien varrella säästetyt kolikot ja lahjarahat. Oli melkoisen iloinen tästä pakkosäästämisestä. Kuopus ei vielä tiedä, että kassaa tulee muuttokuormaan mukaan...

Toivotaan vaan, että ymmärtävät elää suu säkkiä myöten eivätkä lankea luottokortteihin ja pikavippeihin. 

Ihailen kovasti tällaista vanhemmuutta! Aivan ihana myös tämä yllätys, jonka lapsesi saavat matkaan, kun muuttaavat kotoaan. Meillä oma isäni joi meidän lasten säästötilivarat, ja kotoa muutettaessa olin ainostaan tukien varassa. Vanhempani eivät koskaan opettaneet rahankäyttöä, tai muitakaan elämiseen liittyviä asioita - päinvastoin, omalle osaamattomuudelle naureskeltiin tai tämä tuomittiin. Tuntuu surulliselta itseni puolesta, kuinka yksin nuorena jäin. Nyt yli kolmikymppisenä elämä on toki jo erilaista. Onneksi.

En mutta luottotietojen menon jälkeen huolehtisin että saa pidettya katon päänpäällä, ruokaa ja puhelinliittymän.

Välillä voi vähän auttaa,mutta ei pidä lähteä oman hyvinvoinnin varjolla maksamaan.

En maksaisi. Aika paljon elämää ja velkaantuneita nähneenä  olen havainnut, että se vie ojasta allikkoon eikä pelasta mitään. Muulla tavalla auttaisin kyllä.