Hankalat asiakkaat sosiaalialalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiakas on ensisijaisesti aina oikeassa, kunnes toisin todistetaan; se laki varsinkin on aivan kadoksissa, varsinkin julkisella puolella, joka loukkaa asiakkaan oikeuksia, aiheuttaa hänelle suunnatontakin haitta ja vahinkoa, jopa kuoleman, ja sitten ihmetellään, miksi asiakas ei käyttäydy kiltisti. Joillain asiakkailla on vaikeitakin kroonisia ongelmia, joita sosiaaliala estää parantumasta omalla tyhmällä, ääliömäisellä asenteellaan, jossa vika on aina asiakkaan päässä, vaikka vika on aina ja yksinomaan sosiaalialan työntekijän omassa päässä, jos sitä voi pääksi kutsua.

Kertoisitko jonkun ihab konkreettisen esimerkin, miten sosiaalitoimisto voi aiheuttaa jonkun kuoleman..?

Vanhempi yritti uhkaa tehdä asioita toiselle vanhemmalle ja lapsille. Vanhempi lapsineen meni turvakotiin, josta toiselle paikkakunnalle uutta elämää rakentamaan. Vanhempi soittaa sosiaalitoimistoon ja sossu lipsauttaa tämän uuden paikkakunnan. Ylläri ylläri toinen vanhempi on pian oven takana toisella paikkakunnalla ja yrittää toteuttaa uhkauksensa.

Laiminlyöntejä, huonoa ja päadiallista kohtelua voi tuoda esiin palstalla, mutta paras keino lopettaa se on tehdä joka kerta asiasta reklamaatio tai ilmoitus. Niin kauan ja niin monelle taholle, että siihen reagoidaan. Kun ilmoituksia alkaa kasaantua, ja varsinkin, jos ne kohdentuvat aina samaan henkilöön, asia saa nopeasti julkisuutta, ja siihen on pakko puuttua. Tämä on keino lopettaa laillistettu eriarvoistaminen ja kaltoinkohtelu. Kannattaa tietysti pitää huoli siitä, että saa tilanteen todistettua tavalla tai toisella.

Itse olen lasten terapeutti (en määrittele tarkemmin mikä terapeutti) ja monenlaisia henkilöitä olen kyllä työssäni kohdannut.

Kertaakaan ei ole ollut ongelmia asiakkaideni kanssa eli siis niiden lasten. Siis sellaisia ongelmia, että tuntuisi, ettei yhtään synkkaa. Vaikka lapsi olisi kuinka hankala, niin aina löydän hänestä positiivisia puolia ja on tämä työkin kyllä koulinut aikamoiseksi "lapsikuiskaajaksi". Jossakin vaiheessa kyllä aina löydän sen, mikä tätä kyseistä lasta motivoi ja sitten yhteistyö alkaa sujua.

Vanhempien ja muiden lähiympäristöjen kanssa on ollut ongelmia joitakin kertoja. Usein kyseessä on sellainen, että minun ja vanhempien näkemys lapsesta eroaa hyvin paljon toisistaan. Toisinaan vanhemmat ovat sitä mieltä, ettei heidän lapsensa tätä kuntoutusta tarvitse, kun lapsi on jo tosi taitava (vaikka olisi hyvin isokin kehitysviive). Toisinaan vanhemmat taas näkevät lapsensa turhan kriittisessä valossa ja heiltä menevät lapsen hienot edistysaskeleet ihan ohi. Nämä vanhemmat vertaavat lasta tarkasti ikätovereihin ja näkevät vain sen, mitä lapsi ei vielä osaa, vaikka lapsi olisi viime aikoina oppinut monta juttua, mitä ei vielä hetki sitten osannut.

Kumpiakin näistä perheistä on hyvin vaikeaa saada mukaan terapiaprosessiin eli harjoittelemaan tavoitteiden mukaisia taitoja kotona. Toiset perheet ovat sitä mieltä, että kyllähän lapsi tuon jo osaa (vaikkei oikeasti osaisikaan) ja toiset taas vaativat, että pitäisi harjoitella jotakin hyvin vaikeaa taitoa jo nyt, vaikka lapsen kyvyt eivät siihen vielä lähellekään riitä. Heidän on hyvin vaikea hyväksyä, että ensin on aloitettava jostakin, mitä lapsi voisi oppia seuraavaksi, eikä siitä kaikkein vaikeimmasta taidosta.

Näissä ristipaineissa on välillä hankala luovia ja kyllä ammattitaitoani on joitakin kertoja kyseenalaistettu, joskus hyvinkin törkeästi. Minulle on esimerkiksi huudettu ja puhuttu erittäin epäasiallisesti, joka on vaikka kotikäynnillä perheen luona erittäin pelottavaa. Ehkä neutraalilla maaperällä, kuten vastaanotolla voisi toisen hermostumista vielä ottaa jonkin verran vastaan, mutta siellä uhkaavan henkilön kotona en kyllä jää kuuntelemaan, vaan poistun vikkelästi paikalta.

Itse kun en ole julkisella puolella töissä, niin saan ratkaistua asian helposti. Totean, että terapia perustuu luottamukseen ja selvästi ei enää luottamusta ole, joten parasta olisi lopettaa yhteistyö. Sitten teemme näin ja minulta putoaa kivi harteilta. Perheillä saattaa olla seuraavankin terapeutin kanssa samat turhautumiset edessä, mutta se ei ole enää minun ongelmani.

Sitten unohdan asian, enkä enää murehdi sitä. Toimii ja tykkään kyllä työstäni. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kelatäti kirjoitti:

kelatäti jatkaa:

Ja se rahan tuhlaus, vaikka asiakkaalla ei olisi mitään tietoa siitä milloin hän saa rahaa seuraavan kerran. Jos tilillä on vain 10 euroa, niin toimeentulotukiasiakas törsää siitä 8 euroa Juice Baarin smoothieen. Yllättävän monet asiakkaat myös katsovat olevansa oikeutettuja isoon ja kalliiseen vuokra-asuntoon hyvällä sijainnilla, yksityisen lääkäriaseman palveluihin, kalliiseen yksityiseen päiväkotiin yms. Ja näihin tietysti tehdään ensin sopimukset ja huomataan vasta jälkikäteen, että tulot eivät riitäkään niiden maksamiseen. Sitten tulee suurena yllätyksenä, että Kelakaan ei maksa kun ne tulot olisivat hyvin riittäneet siihen edelliseen, edullisempaan asuntoon (jonka asiakas itse irtisanoi kun piti saada hienompi), julkiseen päivähoitoon ja terveyskeskukseen. Tästä seuraa itkupotkuraivari.

Tuen hakijoissa on myös iso joukko ihmisiä, joiden älykkyystaso on todella matala. Heidän on vaikea ymmärtää edes sitä hakemuslomaketta, jossa kysytään ihan perusjuttuja, kuten mikä on asuntosi vuokra, oletko töissä, saatko palkkaa, saatko jotakin muuta tuloa yms. Joka hemmetin asiasta oli pakko pyytää joku asiakirja tai tosite kun asiakkaan sanaan ei voinut luottaa. He olivat monesti itse muistaneet tai ymmärtäneet asioita aivan väärin ja asiakkaat myös yrittivät huijata minkä ehtivät. Jos asiakas oli esim. kirjoittanut hakemukselle, että hän on saanut häädön, niin se saattoi tarkoittaa esim. seuraavia asioita:

- Asiakas on saanut oikeuden päätöksen häädöstä ja hänen tulee muuttaa x-päivään mennessä.

- Asiakas on saanut vasta maksukehotuksen, jossa kerrotaan mahdollisista häätötoimenpiteistä, mikäli laskua ei makseta.

- Asiakkaan vuokranantaja on sanonut, että vuokra pitää maksaa aina ajallaan tai tulee häätö, mutta asiakas ei ole saanut vielä edes maksukehotusta.

- Asiakkaan vuokranantaja on sanonut, että hän edellyttää, että vuokra maksetaan aina eräpäivään mennessä, mutta ei ole sanonut mitään häädöstä.

- Asiakas on jo saanut häädön ja on jo muuttanut pois asunnosta.

- Asiakas on jo oma-aloitteisesti muuttanut pois asunnosta vaikka häntä ei oltu vielä edes uhattu häädöllä.

Sitten yrität soittaa asiakkaalle kysyäksesi mitä hän tarkoittaa (ja pyytääksesi sen häätöpäätöksen, sillä asiakkaan sana voi olla jotain ihan muuta kuin todellisuus). Suurella todennäköisyydellä asiakkaan puhelin ei ole päällä tai numero ei ole enää käytössä. Asiakkaalla olisi uusi numero, mutta hän ei ole jaksanut kirjoittaa sitä hakemukselle siihen kohtaan, jossa kysytään puhelinnumeroa. Sitten asiakkaalle lähetetään viesti (jos sähköinen viestipalvelu on käytössä, yleensä ei ole) tai kirje, jota asiakas ei lue (koska hän ei edes välttämättä asu siinä osoitteessa minkä hän ilmoitti hakemuksella), minkä jälkeen asiakas saa raivarin kun se päätöksen saaminen kestää ja raha ei tullut tilille heti. jatkuu...

Onko sinusta oikeasti mielekästä, että tuolla tavalla juoruat täällä noista pahimmista tapauksista? Ymmärrän kyllä että ihmisillä saattaa uteliaisuus herätä, ja onhan tuo tietynlaista mielipidevaikuttamistakin. Toimeentulotukea hakevat ja saavat kuitenkin monet sellaisetkin, jotka hoitavat asiansa huomattavasti kuvailemaasi paremmin. He eivät varmaan samalla tavalla jää mieleen eikä synny yhtä mielenkiintoista materiaalia keskustelupalstoille riepoteltavaksi. Tulit kirjoituksessasi tuominneeksi ison joukon ihmisiä, joista moni kokee tilanteestaan jo valmiiksi häpeää.

Tässähän tämä henkilö sanoo etteivät kaikki ole sellaisia. Yllättävän iso osa kuitenkin, ja itse allekirjoitan sen täysin, aikuissossussa töissä olleena. Sama asiakaskunta, tismalleen samat jutut. Ei se sitä poista etteikö fiksuja asiakkaita olisi.

Kyllä näistä pitää voida vaitiolon puitteissa puhua.

Minusta kyseisen henkilön kommentit eivät olleet aivan asiallisia. Ymmärrän kyllä että olet eri mieltä, ja mielipiteesi perustuu varmaankin alan työntekijän näkökulmaan ja tarpeeseen päästä avautumaan kokemuksistanne. Joskus asioita ja esim. sanojensa vaikutusta voisi vain miettiä vähän laajemminkin. Aivan kuin tuensaajilla ei valmiiksi olisi huono maine.

Heidän huono maine johtuu huonosta käytöksestä.

Lasten terapeutti vielä jatkaa, etten koskaan ota asiakasta, joka asiakaspaikkaa kysyessä ilmaisee, ettei ollut tyytyväinen lapsen edellisen terapeutin ammattitaitoon. Näen sen niin, että todennäköisemmin vain perheen ja terapeutin yhteistyö ei toiminut ja että kohta on samat ongelmat edessä myös minun kanssani.

Kun ne asiakkaat haluaa vaan rahaa. Ja kun niille sanoo että sitä rahaa ei tipu niin aikuiset ihmiset saa itkupotkuraivareita. En yhtään ihmettele että halutaan vaihtaa muualle töihin.

T. Aikuisten sossutäti, alalla jo 15v

Vierailija kirjoitti:

Lasten terapeutti vielä jatkaa, etten koskaan ota asiakasta, joka asiakaspaikkaa kysyessä ilmaisee, ettei ollut tyytyväinen lapsen edellisen terapeutin ammattitaitoon. Näen sen niin, että todennäköisemmin vain perheen ja terapeutin yhteistyö ei toiminut ja että kohta on samat ongelmat edessä myös minun kanssani.

Voi kun näin voisi tehdäkin! Ei vaan sosiaalitoimistossa onnistu, koska sieltä saa kuka vaan hakea rahallista tukea tai pyytää arviota asiakkuudesta. Paradoksaalisesti ne asiakkaat, jotka eivät oke palveluun tyytyväisiä, ovat kuitenkin niitä jotka ottavat jatkuvasti yhteyttä erilaisin kohtuuttomin vaatimuksin. Onneksi kuitenkin suuri osa asiakkaista on yhteistyökykyisiä.

T. Aikuissossu

Työntekijäthän ne sosiaalialalla on vaikeita. Leväperäistä ja valehtelevaa sakkia.

Vierailija kirjoitti:

Lasten terapeutti vielä jatkaa, etten koskaan ota asiakasta, joka asiakaspaikkaa kysyessä ilmaisee, ettei ollut tyytyväinen lapsen edellisen terapeutin ammattitaitoon. Näen sen niin, että todennäköisemmin vain perheen ja terapeutin yhteistyö ei toiminut ja että kohta on samat ongelmat edessä myös minun kanssani.

Jos aina teet noin niin ethän mistään voi tietää, olisiko ongelmia tullut sinun kanssa eteen. Minulla on ollut ehkä viisi aikuisten terapeuttia ja vain yhden kanssa on synkannut. Loput olivat vaan vääriä minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten terapeutti vielä jatkaa, etten koskaan ota asiakasta, joka asiakaspaikkaa kysyessä ilmaisee, ettei ollut tyytyväinen lapsen edellisen terapeutin ammattitaitoon. Näen sen niin, että todennäköisemmin vain perheen ja terapeutin yhteistyö ei toiminut ja että kohta on samat ongelmat edessä myös minun kanssani.

Jos aina teet noin niin ethän mistään voi tietää, olisiko ongelmia tullut sinun kanssa eteen. Minulla on ollut ehkä viisi aikuisten terapeuttia ja vain yhden kanssa on synkannut. Loput olivat vaan vääriä minulle.

Et kuitenkaan taida kyseenalaistaa edellisten terapeuttiesi ammattitaitoa, vaan olet sitä mieltä, ettei vain synkannut? Tuo on vähän eri asia.

Sosiaalipuolen asiakastyössä työskentelee omien kokemuksieni mukaan sekä todella asiakaslähtöisiä ja empaattisia hoitajia/ohjaajia, mutta myös todella tunnekylmiä ja kovia hoitajia/ohjaajia.

Jälkimmäinen ryhmä pyrkii hallitsemaan ja määräilemään empaattisia hoitajia ja päättämään potilaiden hoidosta/vapauksista/rajoituksista.

Olen tätä aina ihmetellyt. Miksi jälkimmäinen ihmisryhmä hakeutuu näihin työtehtäviin?

Vallankäytön mahdollisuus? Saadaan sortaa jo muutenkin erittäin huonokuntoisia asiakkaita/potilaita? Vai mikä?

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalipuolen asiakastyössä työskentelee omien kokemuksieni mukaan sekä todella asiakaslähtöisiä ja empaattisia hoitajia/ohjaajia, mutta myös todella tunnekylmiä ja kovia hoitajia/ohjaajia.

Jälkimmäinen ryhmä pyrkii hallitsemaan ja määräilemään empaattisia hoitajia ja päättämään potilaiden hoidosta/vapauksista/rajoituksista.

Olen tätä aina ihmetellyt. Miksi jälkimmäinen ihmisryhmä hakeutuu näihin työtehtäviin?

Vallankäytön mahdollisuus? Saadaan sortaa jo muutenkin erittäin huonokuntoisia asiakkaita/potilaita? Vai mikä?

Toivoisin että tästä asiasta puhuttaisiin enemmän, siis eroista ammattilaisten työskentelytavoissa, työmotivaatiossa, asenteissa jne. Törkeää kieltää etteikö eroja muka olisi, tai että vika olisi aina asiakkaassa. Epäilen, että nämä on niitä asioita jotka täytyy omin silmin todistaa ja tavalla tai toisella tuntea nahoissaan ennen kuin voi myöntää niiden olemassaolon. Jos omakohtaista kokemusta epäpätevästä ja/tai epäasiallisesta ammatti-ihmisestä ei ole, niin on varmasti helpompi vähätellä asiakkaan/potilaan huolta.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen lasten terapeutti (en määrittele tarkemmin mikä terapeutti) ja monenlaisia henkilöitä olen kyllä työssäni kohdannut.

Kertaakaan ei ole ollut ongelmia asiakkaideni kanssa eli siis niiden lasten. Siis sellaisia ongelmia, että tuntuisi, ettei yhtään synkkaa. Vaikka lapsi olisi kuinka hankala, niin aina löydän hänestä positiivisia puolia ja on tämä työkin kyllä koulinut aikamoiseksi "lapsikuiskaajaksi". Jossakin vaiheessa kyllä aina löydän sen, mikä tätä kyseistä lasta motivoi ja sitten yhteistyö alkaa sujua.

Vanhempien ja muiden lähiympäristöjen kanssa on ollut ongelmia joitakin kertoja. Usein kyseessä on sellainen, että minun ja vanhempien näkemys lapsesta eroaa hyvin paljon toisistaan. Toisinaan vanhemmat ovat sitä mieltä, ettei heidän lapsensa tätä kuntoutusta tarvitse, kun lapsi on jo tosi taitava (vaikka olisi hyvin isokin kehitysviive). Toisinaan vanhemmat taas näkevät lapsensa turhan kriittisessä valossa ja heiltä menevät lapsen hienot edistysaskeleet ihan ohi. Nämä vanhemmat vertaavat lasta tarkasti ikätovereihin ja näkevät vain sen, mitä lapsi ei vielä osaa, vaikka lapsi olisi viime aikoina oppinut monta juttua, mitä ei vielä hetki sitten osannut.

Kumpiakin näistä perheistä on hyvin vaikeaa saada mukaan terapiaprosessiin eli harjoittelemaan tavoitteiden mukaisia taitoja kotona. Toiset perheet ovat sitä mieltä, että kyllähän lapsi tuon jo osaa (vaikkei oikeasti osaisikaan) ja toiset taas vaativat, että pitäisi harjoitella jotakin hyvin vaikeaa taitoa jo nyt, vaikka lapsen kyvyt eivät siihen vielä lähellekään riitä. Heidän on hyvin vaikea hyväksyä, että ensin on aloitettava jostakin, mitä lapsi voisi oppia seuraavaksi, eikä siitä kaikkein vaikeimmasta taidosta.

Näissä ristipaineissa on välillä hankala luovia ja kyllä ammattitaitoani on joitakin kertoja kyseenalaistettu, joskus hyvinkin törkeästi. Minulle on esimerkiksi huudettu ja puhuttu erittäin epäasiallisesti, joka on vaikka kotikäynnillä perheen luona erittäin pelottavaa. Ehkä neutraalilla maaperällä, kuten vastaanotolla voisi toisen hermostumista vielä ottaa jonkin verran vastaan, mutta siellä uhkaavan henkilön kotona en kyllä jää kuuntelemaan, vaan poistun vikkelästi paikalta.

Itse kun en ole julkisella puolella töissä, niin saan ratkaistua asian helposti. Totean, että terapia perustuu luottamukseen ja selvästi ei enää luottamusta ole, joten parasta olisi lopettaa yhteistyö. Sitten teemme näin ja minulta putoaa kivi harteilta. Perheillä saattaa olla seuraavankin terapeutin kanssa samat turhautumiset edessä, mutta se ei ole enää minun ongelmani.

Sitten unohdan asian, enkä enää murehdi sitä. Toimii ja tykkään kyllä työstäni. :)

Vaikutat melko kylmältä ja ylimieliseltäkin, vaikka puhut toki myös paljon asiaa. Kuulostaa siltä, että sinulla on vaikeuksia asettua lasten vanhempien asemaan. Ehkä siksi luottamusta ei aina oikein pääse syntymään? Tietysti itsellesi olisi varmasti helpompaa jos saisit vain sooloilla eikä vanhempien näkemyksiä tarvitsisi ottaa huomioon. Samankaltaista asennetta näkyy myös muilla aloilla, joilla työskennellään lasten parissa, esim. varhaiskasvatuksessa.

Työtäsi ei muutenkaan voi oikein verrata esimerkiksi lastensuojelun työntekijöiden tekemään työhön. Harva myöskään noin vain unohtaa epäonnistuneita asiakassuhteita vaikka jossain vaiheessa pääsisikin hankalista asiakkaista eroon, ja varsinkin lasten tilanne saattaa jäädä vaivaamaan. No, pääasia kai että itse viihdyt työssäsi ja olet löytänyt keinot suojella itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten terapeutti vielä jatkaa, etten koskaan ota asiakasta, joka asiakaspaikkaa kysyessä ilmaisee, ettei ollut tyytyväinen lapsen edellisen terapeutin ammattitaitoon. Näen sen niin, että todennäköisemmin vain perheen ja terapeutin yhteistyö ei toiminut ja että kohta on samat ongelmat edessä myös minun kanssani.

Voi kun näin voisi tehdäkin! Ei vaan sosiaalitoimistossa onnistu, koska sieltä saa kuka vaan hakea rahallista tukea tai pyytää arviota asiakkuudesta. Paradoksaalisesti ne asiakkaat, jotka eivät oke palveluun tyytyväisiä, ovat kuitenkin niitä jotka ottavat jatkuvasti yhteyttä erilaisin kohtuuttomin vaatimuksin. Onneksi kuitenkin suuri osa asiakkaista on yhteistyökykyisiä.

T. Aikuissossu

yhteistyöhön vaaditaan kaksi osapuolta. Toinen on asiakas, mutta toinen on se aikuissossu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen lasten terapeutti (en määrittele tarkemmin mikä terapeutti) ja monenlaisia henkilöitä olen kyllä työssäni kohdannut.

Kertaakaan ei ole ollut ongelmia asiakkaideni kanssa eli siis niiden lasten. Siis sellaisia ongelmia, että tuntuisi, ettei yhtään synkkaa. Vaikka lapsi olisi kuinka hankala, niin aina löydän hänestä positiivisia puolia ja on tämä työkin kyllä koulinut aikamoiseksi "lapsikuiskaajaksi". Jossakin vaiheessa kyllä aina löydän sen, mikä tätä kyseistä lasta motivoi ja sitten yhteistyö alkaa sujua.

Vanhempien ja muiden lähiympäristöjen kanssa on ollut ongelmia joitakin kertoja. Usein kyseessä on sellainen, että minun ja vanhempien näkemys lapsesta eroaa hyvin paljon toisistaan. Toisinaan vanhemmat ovat sitä mieltä, ettei heidän lapsensa tätä kuntoutusta tarvitse, kun lapsi on jo tosi taitava (vaikka olisi hyvin isokin kehitysviive). Toisinaan vanhemmat taas näkevät lapsensa turhan kriittisessä valossa ja heiltä menevät lapsen hienot edistysaskeleet ihan ohi. Nämä vanhemmat vertaavat lasta tarkasti ikätovereihin ja näkevät vain sen, mitä lapsi ei vielä osaa, vaikka lapsi olisi viime aikoina oppinut monta juttua, mitä ei vielä hetki sitten osannut.

Kumpiakin näistä perheistä on hyvin vaikeaa saada mukaan terapiaprosessiin eli harjoittelemaan tavoitteiden mukaisia taitoja kotona. Toiset perheet ovat sitä mieltä, että kyllähän lapsi tuon jo osaa (vaikkei oikeasti osaisikaan) ja toiset taas vaativat, että pitäisi harjoitella jotakin hyvin vaikeaa taitoa jo nyt, vaikka lapsen kyvyt eivät siihen vielä lähellekään riitä. Heidän on hyvin vaikea hyväksyä, että ensin on aloitettava jostakin, mitä lapsi voisi oppia seuraavaksi, eikä siitä kaikkein vaikeimmasta taidosta.

Näissä ristipaineissa on välillä hankala luovia ja kyllä ammattitaitoani on joitakin kertoja kyseenalaistettu, joskus hyvinkin törkeästi. Minulle on esimerkiksi huudettu ja puhuttu erittäin epäasiallisesti, joka on vaikka kotikäynnillä perheen luona erittäin pelottavaa. Ehkä neutraalilla maaperällä, kuten vastaanotolla voisi toisen hermostumista vielä ottaa jonkin verran vastaan, mutta siellä uhkaavan henkilön kotona en kyllä jää kuuntelemaan, vaan poistun vikkelästi paikalta.

Itse kun en ole julkisella puolella töissä, niin saan ratkaistua asian helposti. Totean, että terapia perustuu luottamukseen ja selvästi ei enää luottamusta ole, joten parasta olisi lopettaa yhteistyö. Sitten teemme näin ja minulta putoaa kivi harteilta. Perheillä saattaa olla seuraavankin terapeutin kanssa samat turhautumiset edessä, mutta se ei ole enää minun ongelmani.

Sitten unohdan asian, enkä enää murehdi sitä. Toimii ja tykkään kyllä työstäni. :)

Vaikutat melko kylmältä ja ylimieliseltäkin, vaikka puhut toki myös paljon asiaa. Kuulostaa siltä, että sinulla on vaikeuksia asettua lasten vanhempien asemaan. Ehkä siksi luottamusta ei aina oikein pääse syntymään? Tietysti itsellesi olisi varmasti helpompaa jos saisit vain sooloilla eikä vanhempien näkemyksiä tarvitsisi ottaa huomioon. Samankaltaista asennetta näkyy myös muilla aloilla, joilla työskennellään lasten parissa, esim. varhaiskasvatuksessa.

Työtäsi ei muutenkaan voi oikein verrata esimerkiksi lastensuojelun työntekijöiden tekemään työhön. Harva myöskään noin vain unohtaa epäonnistuneita asiakassuhteita vaikka jossain vaiheessa pääsisikin hankalista asiakkaista eroon, ja varsinkin lasten tilanne saattaa jäädä vaivaamaan. No, pääasia kai että itse viihdyt työssäsi ja olet löytänyt keinot suojella itseäsi.

Tässä pyydettiin kuvaamaan hankalia tilanteita asiakkaiden kanssa, joten siitä näkökulmasta tämän tekstini kirjoitin. :) Jos joku tekee aiheen ihanista asiakaskohtaamisista, niin lupaan käydä sinne kirjoittamassa kaikista niistä ihanista hetkistä, kun ollaan saatu yhteistyö toimimaan. Niitä tilanteita on huomattavasti enemmän kuin näitä negatiivisia.

En usko, että minulla on vaikeutta asettua vanhempien asemaan. Ymmärrän ja näen se, että monella vanhemmalla on varmasti hankalaa haastavien lasten kanssa. Se, kenen etua minä ensisijaisesti ajattelen, on kuitenkin AINA se lapsi, joka on asiakkaani.

Joskus vain vahempieni toiminta sekä perheen arki vaativat herättelyä. Jos esimerkiksi vanhempien toive on se, että lapsi oppii tiettyjä taitoja, mutta perheen arjessa ei ole ollenkaan hetkiä, joissa lapsi voisi näitä taitoja oppia, niin ei se vie asioita eteenpäin, jos minä vain hymistelen ja ymmärrän. Silloin minun tehtäväni on mahdollisimman mukavasti ja empaattisesti kertoa, että se, mitä he odottavat, ei tällä hetkellä ole realistista ja että miten he voisivat muuttaa arkeaan niin, että lapsen kehitys menee optimaalisesti eteenpäin.

Tämän uskon ainakin olevan samanlaista kuin lasten sosiaalityössäkin. Sosiaalityöntekijöilläkin on aina toivottavasti ensisijaisena mielessä lapsen etu, vaikka he pyrkivätkin koko perhettä tukemaan ja auttamaan.

Kukaan ei jaksaisi olla auttamistyössä, jos koko ajan pyrkii kantamaan koko maailman murheita harteillaan. Suosittelen siis kaikkia auttamistyössä olevia jossakin määrin irrottautumaan työasioista henkisesti jälkikäteen ja ettei jää niitä murehtimaan loputtomiin. Tähän on tekniikoitakin olemassa. Vaikka tämä voi kuulostaakin ei-ammattihenkilön korviin "kylmältä ja ylimieliseltä" niin uskon olevani tämän takia parempi auttaja ja kykenen olemaan paremmin läsnä lapsille ja perheille siinä hetkessä, kun heitä kohtaan.

T. sama lasten terapeutti

Vierailija kirjoitti:

Lasten terapeutti vielä jatkaa, etten koskaan ota asiakasta, joka asiakaspaikkaa kysyessä ilmaisee, ettei ollut tyytyväinen lapsen edellisen terapeutin ammattitaitoon. Näen sen niin, että todennäköisemmin vain perheen ja terapeutin yhteistyö ei toiminut ja että kohta on samat ongelmat edessä myös minun kanssani.

Tämä kommentti on vähän häiritsevä. Oman erityislapsen kanssa on tullut tilanne että terapeutin kanssa ei sujunut, lapsella. Hän myös vaihtoi aikoja lennosta joka oli meille erityisen hankalaa kun välimatkaa oli 65 km ja monesti oltiin jo melkein perillä kun viesti tuli että joutuu perumaan. Hän jotenkin oli varmasti kuormittunut kun terapia oli ihmeellistä häseltämistä, unohti koko ajan lapsen nimen ja taustat ja puhui omia puheluitaan kesken terapian. Asiallisesti annoin palautetta että kiitos kun yrität auttaa mutta ei tämä ei oikein auta lasta. Mietittiin yhdessä mikä auttaisi mutta mikään ei muuttunut niin päädyin etsimään toisen terapeutin.

Terapiakertoja on rajallinen määrä. Maksusitoumuksen jälkeen minä vanhempana olen ainut joka seuraa terapian sujuvuutta ja pitää minulla olla oikeus pistää stoppi jos se ei lasta hyödytä. Meille se sinun tarjoama 45 minuutin terapia on kuitenkin sitä että lapsi valmistellaan siihen, sovitaan koulusta haku (läksyt poissaoloista) ajatetaan jopa yli 2 tuntia ajallisesti sen takia, sovitaan oman työnantajan kanssa korvaavat työtunnit ja mietitään muiden lapsien hoito ja muu arjen sujuvuus siinä sivussa.

Toivoisin että miettisit tätäkin puolta. Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat mutta aika ehdoton olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiakas on ensisijaisesti aina oikeassa, kunnes toisin todistetaan; se laki varsinkin on aivan kadoksissa, varsinkin julkisella puolella, joka loukkaa asiakkaan oikeuksia, aiheuttaa hänelle suunnatontakin haitta ja vahinkoa, jopa kuoleman, ja sitten ihmetellään, miksi asiakas ei käyttäydy kiltisti. Joillain asiakkailla on vaikeitakin kroonisia ongelmia, joita sosiaaliala estää parantumasta omalla tyhmällä, ääliömäisellä asenteellaan, jossa vika on aina asiakkaan päässä, vaikka vika on aina ja yksinomaan sosiaalialan työntekijän omassa päässä, jos sitä voi pääksi kutsua.

Kertoisitko jonkun ihab konkreettisen esimerkin, miten sosiaalitoimisto voi aiheuttaa jonkun kuoleman..?

Vanhempi yritti uhkaa tehdä asioita toiselle vanhemmalle ja lapsille. Vanhempi lapsineen meni turvakotiin, josta toiselle paikkakunnalle uutta elämää rakentamaan. Vanhempi soittaa sosiaalitoimistoon ja sossu lipsauttaa tämän uuden paikkakunnan. Ylläri ylläri toinen vanhempi on pian oven takana toisella paikkakunnalla ja yrittää toteuttaa uhkauksensa.

Niin, jos se uhkaava vanhempi kuitenkin on lapsen huoltaja, on tällä oikeus tietää lapsensa olinpaikka. Näin se laki menee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten terapeutti vielä jatkaa, etten koskaan ota asiakasta, joka asiakaspaikkaa kysyessä ilmaisee, ettei ollut tyytyväinen lapsen edellisen terapeutin ammattitaitoon. Näen sen niin, että todennäköisemmin vain perheen ja terapeutin yhteistyö ei toiminut ja että kohta on samat ongelmat edessä myös minun kanssani.

Tämä kommentti on vähän häiritsevä. Oman erityislapsen kanssa on tullut tilanne että terapeutin kanssa ei sujunut, lapsella. Hän myös vaihtoi aikoja lennosta joka oli meille erityisen hankalaa kun välimatkaa oli 65 km ja monesti oltiin jo melkein perillä kun viesti tuli että joutuu perumaan. Hän jotenkin oli varmasti kuormittunut kun terapia oli ihmeellistä häseltämistä, unohti koko ajan lapsen nimen ja taustat ja puhui omia puheluitaan kesken terapian. Asiallisesti annoin palautetta että kiitos kun yrität auttaa mutta ei tämä ei oikein auta lasta. Mietittiin yhdessä mikä auttaisi mutta mikään ei muuttunut niin päädyin etsimään toisen terapeutin.

Terapiakertoja on rajallinen määrä. Maksusitoumuksen jälkeen minä vanhempana olen ainut joka seuraa terapian sujuvuutta ja pitää minulla olla oikeus pistää stoppi jos se ei lasta hyödytä. Meille se sinun tarjoama 45 minuutin terapia on kuitenkin sitä että lapsi valmistellaan siihen, sovitaan koulusta haku (läksyt poissaoloista) ajatetaan jopa yli 2 tuntia ajallisesti sen takia, sovitaan oman työnantajan kanssa korvaavat työtunnit ja mietitään muiden lapsien hoito ja muu arjen sujuvuus siinä sivussa.

Toivoisin että miettisit tätäkin puolta. Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat mutta aika ehdoton olet.

Olen kyllä tehnyt tässä periaatteessani myönnytyksen, jos perheen kuvaus edellisen terapeutin toiminnasta kuuostaa mielestäni hoitamattomalta työuupumukselta. :)

Vierailija kirjoitti:

Asiakas on ensisijaisesti aina oikeassa, kunnes toisin todistetaan; se laki varsinkin on aivan kadoksissa, varsinkin julkisella puolella, joka loukkaa asiakkaan oikeuksia, aiheuttaa hänelle suunnatontakin haitta ja vahinkoa, jopa kuoleman, ja sitten ihmetellään, miksi asiakas ei käyttäydy kiltisti. Joillain asiakkailla on vaikeitakin kroonisia ongelmia, joita sosiaaliala estää parantumasta omalla tyhmällä, ääliömäisellä asenteellaan, jossa vika on aina asiakkaan päässä, vaikka vika on aina ja yksinomaan sosiaalialan työntekijän omassa päässä, jos sitä voi pääksi kutsua.

Ei asiakas sosiaalitoimistossa ole aina oikeassa. Jos olisi, meillä olisi loputon rahamäärä, jota kuka tahansa saattaisi mennä hakemaan ja aina olisi oikeassa siitä, että sen tarvitsee ja haluaa. Sosiaalityöntekijä on viranomainen eikä yksityisen yrityksen asiakaspalvelija, miten kukaan voi ola noin kujalla, että ei tätä ymmärrä. 

Myönnän olevani hankala asiakas. En kuitenkaan ole saanut sossusta mitään apua jo vuosia jatkuneeseen erittäin vaikeaan tilanteeseeni. Kokemukseni ovat olleet jopa traumaattisen huonoja. En mennyt sossulan huvin vuoksi ja todella olisin apua tarvinnut. Olen tilanteessa, jossa en halua olla ja ongelmat ovat pahentuneet, mutta apua en saa. En kuitenkaan uhkaile. Toki olen noiden pomolle, johtavalle sosiaalityöntekijälle valittanut. Ymmärrän kuitenkin, miksi jotkut uhkailevat kun se palvelu ja asiakkaiden kohtelu on niin surkeaa, eikä mitään apua saa. Pitäisikö työntekijän saada kohdella asiakasta kuin roskaa ja asiakkaan vain tyytyä tähän? Varmasti suurin osa esim. sossun asiakkaista todella sitä apua tarvitsisi ja kynnys tuonne menoon on suuri. Omat kokemukseni ovat aikuissosiaalityöstä ja sitä edeltäneestä täysi-ikäisten nuorten puolelta. Perusasiakirjan ovat tuolla hukassa kun nuoret naiset ja naiset ylipäätään laitetaan asioimaan miehen kanssa. Omalla kohdallani vaihtoi naistyöntekijään onnistui vasta kun olin lähettänyt vihaisen viestin johtavalle sosiaalityöntekijälle. Asioista on vaikea puhua, enkä todellakaan puhu miehelle ja altistu samalla ahdistelulle. Aikoinaan miessosiaalityöntekijä siis ahdisteli, enkä tuolloin uskaltanut heti viedä asiaa eteenpäin. Lopetin vain asioinnin sossussa kokonaan, eikä kukaan edes soittanut tai ihmetellyt.