Hankalat asiakkaat sosiaalialalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laiminlyöntejä, huonoa ja päadiallista kohtelua voi tuoda esiin palstalla, mutta paras keino lopettaa se on tehdä joka kerta asiasta reklamaatio tai ilmoitus. Niin kauan ja niin monelle taholle, että siihen reagoidaan. Kun ilmoituksia alkaa kasaantua, ja varsinkin, jos ne kohdentuvat aina samaan henkilöön, asia saa nopeasti julkisuutta, ja siihen on pakko puuttua. Tämä on keino lopettaa laillistettu eriarvoistaminen ja kaltoinkohtelu. Kannattaa tietysti pitää huoli siitä, että saa tilanteen todistettua tavalla tai toisella.

Vallalla on käsitys, jonka mukaan sosiaalitoimen asiakas on aina moniongelmainen, joten olisi kohtuutonta odottaa, että hallinto-oikeuksien tuomarit tai laillisuusvalvojat suhtautuisivat asiaan objektiivisesti.

Kuten aiemmin kerrottiin, niin valituksilla vain tutkitaan, onko sosiaalityöntekijän toiminta lainmukaista. Jos sosiaalityöntekijä suorittaa lapsen kiireellisen huostaanoton lapseen kohdistuneen väkivallan takia, niin tutkitaan täyttyykö huostaanoton perusteet. Jos sosiaalityöntekijä on kirjannut, että lapseen on kohdistunut väkivaltaa, niin tähän kirjaukseen suhtaudutaan kuten todisteeseen. Mikäli näin ei ole tapahtunut, niin se on melkoinen helvetti läpikäytävänä, että sosiaalityöntekijän todetaan olleen väärässä. Mikäli sosiaalityöntekijän joskus todetaan olleen väärässä, niin siinä vaiheessa aikaa on kulunut sen verran, että lapsen edun perusteella päätetään jatkaa huostaanottoa.

Minulla ei ole koskaan ollut lapsia, mutta olen työttömyyden vuoksi tarvinnut toimeentulotukea, joten sosiaalityöntekijöiden kirjaustapansa on tullut tutuksi. Yritin tietosuojavaltuutetun kautta saada korjattua herjaavia merkintöjä, koska sana sanaa vastaan sijasta minulla oli asiapaperit. Tietosuojavaltutetun päätöksen mukaan sosiaalityöntekijän kirjauksilta ei vaadita oikeudenmukaisuutta, vaan he saavat kirjata ihan mitä kirjaushetkellä sattuvat olettamaan.

Asiaa ei voi ymmärtää ellei paska nakki osu omalle kohdalle. Sen jälkeen ei usko yhdestäkään sosiaalityöntekijästä mitään hyvää.

Oman näkemyksen mukaan sosiaalityöntekijöistä pitävät vain ne henkilöt, jotka todellakin ovat sellaisia moniongelmaisia kuin kelan etuuskäsittelijä luetteli, jotka holtittoman rahankäytön ja sosiaalipornon vastineeksi saavat sosiaalityöntekijältä lisää rahaa. Sitten nämä huutelevat, että aina saa tukea, jos vain pyytää. Ja toinen usein toistettu väite on, että tukea saa kaikkeen, mitä vaan kehtaa pyytää.

Toimeentulotuen myöntää Kela. Sosiaalitoimesta on mahdollista myöntää täydentävää tai ennaltaehkäisevää toimeentulotukea harkinnanvaraisena. Eli mitään subjektiivista oikeutta saada sieltä toimeentulotukea ei ole. Kunnissa on yleensä hyvin tarkkaan määritelty mihin täydentävää saa myöntää. Esim. lastenrattaat summa x. Jossain toisessa kunnassa kuten Helsingissä rattaisiin ei myönnetä lainkaan, vaan rattaat saa lainaksi. Kaikki muu kuin perustoimeentulotuki edellyttää, että perustoimeentulotukea on haettu. Muuten sitä vaan ei voi myöntää. Mitä tulee kirjauksiin, niin ne eivät ole valituskelpoisia päätöksiä. Siitä toimeentulotuesta tehdään valituskelpoiset päätökset ja niihin voi hakea korjausta.

Tämäkin on sosiaalityöntekijälle tyypillinen tulkinta. Sosiaalityöntekijä ei edes halua ymmärtää ja haluaa vääntää asiaan liittymättömistäkin perustiedoista kieroutunut tulkinta.

Edellisessä kommentissani oli kuitenkin harhaanjohtava virhe: Tietosuojavaltutetun päätöksen mukaan sosiaalityöntekijän kirjauksilta ei vaadita ("oikeuden" - tämä oli väärä sana) totuudenmukaisuutta, vaan he saavat kirjata ihan mitä kirjaushetkellä sattuvat olettamaan.

Kerropa mistä kirjauksesta olit eri mieltä. Toisekseen sinun ongelmasi oli, että et saanut rahaa siihen mitä pyysit niin paljon kuin halusit. Se mitä työntekijä siitä muuta kirjasi on täysin sivuseikka. Olisit valittanut siitä itse päätöksestä.

Mistä ihmeestä sinä jotain tähän viittaava löysit:  "Toisekseen sinun ongelmasi oli, että et saanut rahaa siihen mitä pyysit niin paljon kuin halusit."

Hallinto-oikeuden kautta sain tietooni nämä herjaavat merkinnät ja perusosaani oli lain vastaisesti alennettu, joten sain Hallinto-oikeuden päätöksellä lain mukaisen toimeentulotuen takautuvasti.

Tulihan se sinun asiasi sieltä viimein. Jokaisella suomalaisella on velvollisuus elättää itsensä. Alaikäiset elättää heidän vanhempansa ja sairaat ja vanhat elätetään eläkkeillä. Jos ihminen ei ole työmarkkinoiden käytössä eikä osoita halukkuutta elättää itseään, kieltäytyy hänelle tarjotuista tukitoimista, häneltä voidaan toimeentulotuen perusosaa alentaa täysin laillisesti. Suomessa on kumma kuvitelma, että jokaisella on joku subjektiivinen oikeus elää keskiluokkaista elämää vaikka ei itse viitsisi panna tikkua ristiin sen saavuttamisekseen. Tällaista oikeutta ei ole, sen saa tekemällä töitä.

Toimeentulotuki on subjektiivinen oikeus, joka tarkoittaa, että kaikki voivat saada lain mukaisen toimeentulotuen.

Aikoinaan sosiaalityöntekijät tulkitsivat tuon subjektiivisen oikeuden siten, että heillä on oikeus päättää myöntääkö tukea lainkaan tai kuinka suuren osan lain mukaisesta toimeentulotuesta myönnetään.

Arvoisan sossutätin olisi ehkä syytä tutustua perustuslakiin, jossa sanotaan näin:

19 §

Oikeus sosiaaliturvaan

Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.

Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella.

Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu.

Julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laiminlyöntejä, huonoa ja päadiallista kohtelua voi tuoda esiin palstalla, mutta paras keino lopettaa se on tehdä joka kerta asiasta reklamaatio tai ilmoitus. Niin kauan ja niin monelle taholle, että siihen reagoidaan. Kun ilmoituksia alkaa kasaantua, ja varsinkin, jos ne kohdentuvat aina samaan henkilöön, asia saa nopeasti julkisuutta, ja siihen on pakko puuttua. Tämä on keino lopettaa laillistettu eriarvoistaminen ja kaltoinkohtelu. Kannattaa tietysti pitää huoli siitä, että saa tilanteen todistettua tavalla tai toisella.

Vallalla on käsitys, jonka mukaan sosiaalitoimen asiakas on aina moniongelmainen, joten olisi kohtuutonta odottaa, että hallinto-oikeuksien tuomarit tai laillisuusvalvojat suhtautuisivat asiaan objektiivisesti.

Kuten aiemmin kerrottiin, niin valituksilla vain tutkitaan, onko sosiaalityöntekijän toiminta lainmukaista. Jos sosiaalityöntekijä suorittaa lapsen kiireellisen huostaanoton lapseen kohdistuneen väkivallan takia, niin tutkitaan täyttyykö huostaanoton perusteet. Jos sosiaalityöntekijä on kirjannut, että lapseen on kohdistunut väkivaltaa, niin tähän kirjaukseen suhtaudutaan kuten todisteeseen. Mikäli näin ei ole tapahtunut, niin se on melkoinen helvetti läpikäytävänä, että sosiaalityöntekijän todetaan olleen väärässä. Mikäli sosiaalityöntekijän joskus todetaan olleen väärässä, niin siinä vaiheessa aikaa on kulunut sen verran, että lapsen edun perusteella päätetään jatkaa huostaanottoa.

Minulla ei ole koskaan ollut lapsia, mutta olen työttömyyden vuoksi tarvinnut toimeentulotukea, joten sosiaalityöntekijöiden kirjaustapansa on tullut tutuksi. Yritin tietosuojavaltuutetun kautta saada korjattua herjaavia merkintöjä, koska sana sanaa vastaan sijasta minulla oli asiapaperit. Tietosuojavaltutetun päätöksen mukaan sosiaalityöntekijän kirjauksilta ei vaadita oikeudenmukaisuutta, vaan he saavat kirjata ihan mitä kirjaushetkellä sattuvat olettamaan.

Asiaa ei voi ymmärtää ellei paska nakki osu omalle kohdalle. Sen jälkeen ei usko yhdestäkään sosiaalityöntekijästä mitään hyvää.

Oman näkemyksen mukaan sosiaalityöntekijöistä pitävät vain ne henkilöt, jotka todellakin ovat sellaisia moniongelmaisia kuin kelan etuuskäsittelijä luetteli, jotka holtittoman rahankäytön ja sosiaalipornon vastineeksi saavat sosiaalityöntekijältä lisää rahaa. Sitten nämä huutelevat, että aina saa tukea, jos vain pyytää. Ja toinen usein toistettu väite on, että tukea saa kaikkeen, mitä vaan kehtaa pyytää.

Toimeentulotuen myöntää Kela. Sosiaalitoimesta on mahdollista myöntää täydentävää tai ennaltaehkäisevää toimeentulotukea harkinnanvaraisena. Eli mitään subjektiivista oikeutta saada sieltä toimeentulotukea ei ole. Kunnissa on yleensä hyvin tarkkaan määritelty mihin täydentävää saa myöntää. Esim. lastenrattaat summa x. Jossain toisessa kunnassa kuten Helsingissä rattaisiin ei myönnetä lainkaan, vaan rattaat saa lainaksi. Kaikki muu kuin perustoimeentulotuki edellyttää, että perustoimeentulotukea on haettu. Muuten sitä vaan ei voi myöntää. Mitä tulee kirjauksiin, niin ne eivät ole valituskelpoisia päätöksiä. Siitä toimeentulotuesta tehdään valituskelpoiset päätökset ja niihin voi hakea korjausta.

Tämäkin on sosiaalityöntekijälle tyypillinen tulkinta. Sosiaalityöntekijä ei edes halua ymmärtää ja haluaa vääntää asiaan liittymättömistäkin perustiedoista kieroutunut tulkinta.

Edellisessä kommentissani oli kuitenkin harhaanjohtava virhe: Tietosuojavaltutetun päätöksen mukaan sosiaalityöntekijän kirjauksilta ei vaadita ("oikeuden" - tämä oli väärä sana) totuudenmukaisuutta, vaan he saavat kirjata ihan mitä kirjaushetkellä sattuvat olettamaan.

Kerropa mistä kirjauksesta olit eri mieltä. Toisekseen sinun ongelmasi oli, että et saanut rahaa siihen mitä pyysit niin paljon kuin halusit. Se mitä työntekijä siitä muuta kirjasi on täysin sivuseikka. Olisit valittanut siitä itse päätöksestä.

Mistä ihmeestä sinä jotain tähän viittaava löysit:  "Toisekseen sinun ongelmasi oli, että et saanut rahaa siihen mitä pyysit niin paljon kuin halusit."

Hallinto-oikeuden kautta sain tietooni nämä herjaavat merkinnät ja perusosaani oli lain vastaisesti alennettu, joten sain Hallinto-oikeuden päätöksellä lain mukaisen toimeentulotuen takautuvasti.

Tulihan se sinun asiasi sieltä viimein. Jokaisella suomalaisella on velvollisuus elättää itsensä. Alaikäiset elättää heidän vanhempansa ja sairaat ja vanhat elätetään eläkkeillä. Jos ihminen ei ole työmarkkinoiden käytössä eikä osoita halukkuutta elättää itseään, kieltäytyy hänelle tarjotuista tukitoimista, häneltä voidaan toimeentulotuen perusosaa alentaa täysin laillisesti. Suomessa on kumma kuvitelma, että jokaisella on joku subjektiivinen oikeus elää keskiluokkaista elämää vaikka ei itse viitsisi panna tikkua ristiin sen saavuttamisekseen. Tällaista oikeutta ei ole, sen saa tekemällä töitä.

Toimeentulotuki on subjektiivinen oikeus, joka tarkoittaa, että kaikki voivat saada lain mukaisen toimeentulotuen.

Aikoinaan sosiaalityöntekijät tulkitsivat tuon subjektiivisen oikeuden siten, että heillä on oikeus päättää myöntääkö tukea lainkaan tai kuinka suuren osan lain mukaisesta toimeentulotuesta myönnetään.

Eivät kaikki voi saada toimeentulotukea, siihen vaikuttaa omaisuus, puolison tulot, lainat ei ole laskuja.

Vuokralla yksin asuessa kyllä saa.

Edellinen tarkoitti, että kaikki saavat samat tuet samoilla ehdoilla.

Kaikilla huomioidaan puolison tulot ja omaisuus samalla tavalla. Lainoja ei hyväksytä toimeentulotukea laskettaessa menoksi, kuten ei muitakaan tarpeettomia tai perusosalla katettavia laskuja. Veronpalautus on tuloa, mutta veromätkyjä ei hyväksytä menoksi. Sakkoja ei hyväksytä menoksi, mutta kun ulosottomies vie tuloista sakkomaksuja, niin tätä tai muutakaan ulosottomiehen viemää osuutta ei lasketa tuloksi. Jos maksaa ulosottomiehelle vapaaehtoisesti, niin se summa otetaan tulona huomioon, mutta ulosottomiehen viemää osuutta ei lasketa tuloksi.

Vuokralla asuvalla hyväksytään asumismenoksi esim. 500 euroa, mutta asunto-osakkeessa hyväksytään esim.  yhtiövastike 250 euroa, mutta ei lainanlyhennystä 250 euroa. Vuokranantaja saa hyötyä taloudellisesti myönnettävistä tuista, mutta tuensaaja itse ei saa itselleen vastaavaa hyötyä. Tukia myönnettäessä ei huomioida pitkäaikaisia vaikutuksia: esim. tuentarpeen jatkuessa vuokralla asuvan asumiskustannukset vain nousevat, mutta jossain vaiheessa asuntolyhennyksiä maksanneen asumiskustannukset ovat huomattavasti pienemmän kuin vuokralla asuvan.

Vuokranantaja ei hyödy maksettavista tuista, vaan perii asuntonsa käytöstä vuokraa. Sen vuokran voi maksaa omilla rahoillaan tai, jos ei siihen kykene, kelan rahoilla. Ihan samalla tavalla kuin kaljatölkki kaupassa maksaa tietyn hinnan ja se on sille kaupalle ihan se ja sama maksaako sen joku palkastaan vai toimeentulotuestaan.

Pointti oli se, että mikäli kaikille toimeentulotukea tarvitseville myönnettäisiin 500 euroa asumiskuluihin, niin suurin osa valitsisi sen 250 euron vastikkeen ja 250 euron asuntolainanlyhennyksen tai asumiskulut omakotitalossa ja asuntolainanlyhennyksen.

Kun tämä olisi mahdollista, niin vuokra-asuntojen kysyntä laskisi merkittävästi ja vuokratasoa olisi pakko laskea kohtuullisemmaksi.

Mietin vielä eilen sitä asiaa, että yksi juttu, joka aiheuttaa turvattomuutta ja joka vaikeuttaa todella oman talouden suunnittelua, on tulojen arvaamattomuus. Yhtään ei tiedä, että milloin on seuraavan kerran rahaa tulossa ja minkä verran. Jos on tukien varassa, niitä joutuu hakemaan koko ajan uudestaan, ei yhtään voi ennakoida, että miten pitkälle ajalle esim sairauspäivärahaa myönnetään vai myönnetäänkö, vai keksitäänkö joku lisäselvityspyyntö. Ei voi ennakoida taloutta yhtään ja voi mennä viikkoja tilanteessa, että voi olettaa rahaa olevan tulossa, mutta ei voi olla varma ja jotenkin on silti siihen asti elettävä. Laskut, perintämaksut ja muistutuskulut kertyy. Kelan päätökset ovat virheellisiä ja niitä joutuu jatkuvasti oikomaan. Ei se ole pelkkä köyhyys vaan myös se arvaamattomuus. Ei ole turvaa eikä vakautta. Ja sitten syytetään päälle elämänhallinnan ongelmista.

Ainoa säännöllinen tulo voi olla se asumistuki ja se menee yleensä vuokranantajalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laiminlyöntejä, huonoa ja päadiallista kohtelua voi tuoda esiin palstalla, mutta paras keino lopettaa se on tehdä joka kerta asiasta reklamaatio tai ilmoitus. Niin kauan ja niin monelle taholle, että siihen reagoidaan. Kun ilmoituksia alkaa kasaantua, ja varsinkin, jos ne kohdentuvat aina samaan henkilöön, asia saa nopeasti julkisuutta, ja siihen on pakko puuttua. Tämä on keino lopettaa laillistettu eriarvoistaminen ja kaltoinkohtelu. Kannattaa tietysti pitää huoli siitä, että saa tilanteen todistettua tavalla tai toisella.

Vallalla on käsitys, jonka mukaan sosiaalitoimen asiakas on aina moniongelmainen, joten olisi kohtuutonta odottaa, että hallinto-oikeuksien tuomarit tai laillisuusvalvojat suhtautuisivat asiaan objektiivisesti.

Kuten aiemmin kerrottiin, niin valituksilla vain tutkitaan, onko sosiaalityöntekijän toiminta lainmukaista. Jos sosiaalityöntekijä suorittaa lapsen kiireellisen huostaanoton lapseen kohdistuneen väkivallan takia, niin tutkitaan täyttyykö huostaanoton perusteet. Jos sosiaalityöntekijä on kirjannut, että lapseen on kohdistunut väkivaltaa, niin tähän kirjaukseen suhtaudutaan kuten todisteeseen. Mikäli näin ei ole tapahtunut, niin se on melkoinen helvetti läpikäytävänä, että sosiaalityöntekijän todetaan olleen väärässä. Mikäli sosiaalityöntekijän joskus todetaan olleen väärässä, niin siinä vaiheessa aikaa on kulunut sen verran, että lapsen edun perusteella päätetään jatkaa huostaanottoa.

Minulla ei ole koskaan ollut lapsia, mutta olen työttömyyden vuoksi tarvinnut toimeentulotukea, joten sosiaalityöntekijöiden kirjaustapansa on tullut tutuksi. Yritin tietosuojavaltuutetun kautta saada korjattua herjaavia merkintöjä, koska sana sanaa vastaan sijasta minulla oli asiapaperit. Tietosuojavaltutetun päätöksen mukaan sosiaalityöntekijän kirjauksilta ei vaadita oikeudenmukaisuutta, vaan he saavat kirjata ihan mitä kirjaushetkellä sattuvat olettamaan.

Asiaa ei voi ymmärtää ellei paska nakki osu omalle kohdalle. Sen jälkeen ei usko yhdestäkään sosiaalityöntekijästä mitään hyvää.

Oman näkemyksen mukaan sosiaalityöntekijöistä pitävät vain ne henkilöt, jotka todellakin ovat sellaisia moniongelmaisia kuin kelan etuuskäsittelijä luetteli, jotka holtittoman rahankäytön ja sosiaalipornon vastineeksi saavat sosiaalityöntekijältä lisää rahaa. Sitten nämä huutelevat, että aina saa tukea, jos vain pyytää. Ja toinen usein toistettu väite on, että tukea saa kaikkeen, mitä vaan kehtaa pyytää.

Toimeentulotuen myöntää Kela. Sosiaalitoimesta on mahdollista myöntää täydentävää tai ennaltaehkäisevää toimeentulotukea harkinnanvaraisena. Eli mitään subjektiivista oikeutta saada sieltä toimeentulotukea ei ole. Kunnissa on yleensä hyvin tarkkaan määritelty mihin täydentävää saa myöntää. Esim. lastenrattaat summa x. Jossain toisessa kunnassa kuten Helsingissä rattaisiin ei myönnetä lainkaan, vaan rattaat saa lainaksi. Kaikki muu kuin perustoimeentulotuki edellyttää, että perustoimeentulotukea on haettu. Muuten sitä vaan ei voi myöntää. Mitä tulee kirjauksiin, niin ne eivät ole valituskelpoisia päätöksiä. Siitä toimeentulotuesta tehdään valituskelpoiset päätökset ja niihin voi hakea korjausta.

Tämäkin on sosiaalityöntekijälle tyypillinen tulkinta. Sosiaalityöntekijä ei edes halua ymmärtää ja haluaa vääntää asiaan liittymättömistäkin perustiedoista kieroutunut tulkinta.

Edellisessä kommentissani oli kuitenkin harhaanjohtava virhe: Tietosuojavaltutetun päätöksen mukaan sosiaalityöntekijän kirjauksilta ei vaadita ("oikeuden" - tämä oli väärä sana) totuudenmukaisuutta, vaan he saavat kirjata ihan mitä kirjaushetkellä sattuvat olettamaan.

Kerropa mistä kirjauksesta olit eri mieltä. Toisekseen sinun ongelmasi oli, että et saanut rahaa siihen mitä pyysit niin paljon kuin halusit. Se mitä työntekijä siitä muuta kirjasi on täysin sivuseikka. Olisit valittanut siitä itse päätöksestä.

Mistä ihmeestä sinä jotain tähän viittaava löysit:  "Toisekseen sinun ongelmasi oli, että et saanut rahaa siihen mitä pyysit niin paljon kuin halusit."

Hallinto-oikeuden kautta sain tietooni nämä herjaavat merkinnät ja perusosaani oli lain vastaisesti alennettu, joten sain Hallinto-oikeuden päätöksellä lain mukaisen toimeentulotuen takautuvasti.

Tulihan se sinun asiasi sieltä viimein. Jokaisella suomalaisella on velvollisuus elättää itsensä. Alaikäiset elättää heidän vanhempansa ja sairaat ja vanhat elätetään eläkkeillä. Jos ihminen ei ole työmarkkinoiden käytössä eikä osoita halukkuutta elättää itseään, kieltäytyy hänelle tarjotuista tukitoimista, häneltä voidaan toimeentulotuen perusosaa alentaa täysin laillisesti. Suomessa on kumma kuvitelma, että jokaisella on joku subjektiivinen oikeus elää keskiluokkaista elämää vaikka ei itse viitsisi panna tikkua ristiin sen saavuttamisekseen. Tällaista oikeutta ei ole, sen saa tekemällä töitä.

Toimeentulotuki on subjektiivinen oikeus, joka tarkoittaa, että kaikki voivat saada lain mukaisen toimeentulotuen.

Aikoinaan sosiaalityöntekijät tulkitsivat tuon subjektiivisen oikeuden siten, että heillä on oikeus päättää myöntääkö tukea lainkaan tai kuinka suuren osan lain mukaisesta toimeentulotuesta myönnetään.

Eivät kaikki voi saada toimeentulotukea, siihen vaikuttaa omaisuus, puolison tulot, lainat ei ole laskuja.

Vuokralla yksin asuessa kyllä saa.

Edellinen tarkoitti, että kaikki saavat samat tuet samoilla ehdoilla.

Kaikilla huomioidaan puolison tulot ja omaisuus samalla tavalla. Lainoja ei hyväksytä toimeentulotukea laskettaessa menoksi, kuten ei muitakaan tarpeettomia tai perusosalla katettavia laskuja. Veronpalautus on tuloa, mutta veromätkyjä ei hyväksytä menoksi. Sakkoja ei hyväksytä menoksi, mutta kun ulosottomies vie tuloista sakkomaksuja, niin tätä tai muutakaan ulosottomiehen viemää osuutta ei lasketa tuloksi. Jos maksaa ulosottomiehelle vapaaehtoisesti, niin se summa otetaan tulona huomioon, mutta ulosottomiehen viemää osuutta ei lasketa tuloksi.

Vuokralla asuvalla hyväksytään asumismenoksi esim. 500 euroa, mutta asunto-osakkeessa hyväksytään esim.  yhtiövastike 250 euroa, mutta ei lainanlyhennystä 250 euroa. Vuokranantaja saa hyötyä taloudellisesti myönnettävistä tuista, mutta tuensaaja itse ei saa itselleen vastaavaa hyötyä. Tukia myönnettäessä ei huomioida pitkäaikaisia vaikutuksia: esim. tuentarpeen jatkuessa vuokralla asuvan asumiskustannukset vain nousevat, mutta jossain vaiheessa asuntolyhennyksiä maksanneen asumiskustannukset ovat huomattavasti pienemmän kuin vuokralla asuvan.

Eli toisin sanoen moni ei saa euroakaan.

Toisaalta miksi pitäisi saada jos itsellä tai puolisolla on omaisuutta tai tulot sen verran korkeat, että on laskettu että sillä elättää puolisonsakin. Siitä omaisuudestaan voi kai hankkiutua eroon jos tukirahat kiinnostaa enemmän, asua erillään tms.

Opiskelijana ärsytti se että jos ei olisi tehnyt mitään niin olisi saanut ilmaista rahaa mutta opiskellessa joutuu nostamaan lainaa, ellei sitten opintojen ohella käy töissä tai ole rikkaat vanhemmat tai puoliso. Kesät varsinkin oli haastavia kun oli ihan omillaan, itse oli rahat tienattava elämiseen kun opintoetuuksia ei saanut eikä työttömyystukiinkaan opintojen vuoksi ollut oikeutettu. Nythän opiskelijoiden mielenterveysasioista ja jaksamisesta onneksi puhutaan enemmän mutta kyllä aiemmin ainakin pidettiin ihan itsestään selvänä että opiskelijat itse hankkii tuloja tukiensa ohelle ja jos edes vihjaili stressistä tai väsymyksestä niin sai kuulla vanhuksilta läksytystä siitä kuinka köyhää joskus sota-aikana oli. En oikein tiedä nykyisistä etuuksista, että onko opiskelijan asema yhtään parantunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erään autetun nuorukaisen kohtalo:

Poika halusi opiskella tiettyä alaa ja hän sai opiskelupaikan. Kasvatusvanhemman mielestä ala oli liian vaativa. Poika ei saanut tukea opiskeluun kasvatusvanhemmalta, koska kasvatusvanhemman mielestä haluamansa ammatin opiskelu ei ollut järkevää panostamista.

Lopulta opiskeluhaasteiden ja puuttuvan tuen vuoksi poika luopui haluamastaan ammatista ja vaihtoi opiskelualaa. Nyt kasvatusvanhemman mielestä pojan elämä oli oikeilla raiteilla. Väärän alan opiskelu ei luonnollisesti ollut pojan mieleen, joten pojalla ei juurikaan ollut mielenkiintoa osallistua opetukseen. Nyt kasvatusvanhempi halusi todistaa, että ala sopi pojalle ja kuljetti poikaa kouluun. Eihän homma tietenkään toiminut ja lopulta kasvatusvanhempi luovutti.

Sosiaalityöntekijöiden näkemyksen mukaan kasvatusvanhempi toimi erinomaisesti. Kaikki, jotka eivät ajattele sosiaalityöntekijän (minä päätän elämästäsi) -logiikalla  voivat vain todeta, että tässäkin "auttamalla" vain tuhottiin nuoren into hankkia itselleen oma elämä.

Mistä tuesta tässä puhutaan? Valittu alahan selvästi oli liian haastava nuorelle, kosjka haasteiden vuoksi piti opinnot luovuttaa. Sosiaalityöntekijä ei valitse kenenkään koulutusvaihtoehtoja.

Ilmeisesti on vaikeaa ymmärtää, että on hyvin erilaisia ihmisiä. Kun ihmistä yritetään lannistaa ja hänen onnistumisia mitätöidään, niin toinen ihminen sisuuntuu ja toinen lannistuu.

Kun nuoren onnistumisia on mitätöity ja toistuvasti kyseenalaistetaan mahdollisuudet onnistua, niin tällaisessa tilanteessa nuoren epäonnistuminen ei todellakaan tarkoita, että nämä nuoren "auttajat" olisivat olleet oikeassa.

En halua rahaa vaan hoitoa, alkoholismiin. Näyttää siltä, etten saa. Toverialkoholisti, joka ei osaa maksaa laskujaan taas saa vuodesta toiseen rahaa sen sähkölaskun makaamiseen, jonka maksamiseen tarkoitetut rahat hän on ensin juonut.