Lue keskustelun säännöt.
uusioperheeseen vauva, mies käyttäytyy oudosti - miten toimia/mistä johtuu?
20.07.2015 |
Elikkäs meillä on uusioperhe, miehellä kaksi lasta ennestään, 4 ja 7v. minulla ei. yhdessä olemme oltu n 3v ja nyt olen raskaana suunnitellusti. minun raskaus noin puolessävälissä, lapset eivät vielä tiedä siitä, kerrotaan kesän jälkeen.
ennen kun miehen lapset meillä (viikko-viikko systeemillä) niin syötiin ihan tavallista kotiruokaa, kasviksia yms perus ruokaa, välillä toki herkuteltiin jos siihen aihetta (esim juhlat). nyt oikeastaan viimiset 1,5-2kk mies ei suostu tekemään, eikä ostamaan lapsille muuta ruokaa kun karkkia, sipsiä, jäätelöä ja kananugetteja tai lihapullia. Enkä minäkään saa tehdä oikeeta ruokaa. selityksenä että lapset tykkää näistä (joo kyllähän lapset tykkää sokerista kun heidät siihe koukuttaa) samaan aikaan lapset passivoituneet siitä että ennen leikittiin paljon ulkona (myös talvella) ja vaan viikonloppusin sai katsoa leffaa tai jos kipeenä tms. nyt norkuvat koko päivän telkkarin edessä syömässä karkkia, sipsiä jä jätekiä ja lisää pitäisi koko ajan saada. ulos ei haluta kun sielä on tylsää ja kaikkee tällasta.
missä kiikastaa? mulla ollut helppo raskaus, olen täysin töissäkäyvänä vieläkin eikä toistaiseksi mitään viitettä etten pystyisi olemaan töissä loppuun saakka. ne viikot kun lapset eivät ole meillä niin me syödään ihan normaalisti. olen miehelle puhunut asiasta ja se vaan että kun lapset tykkää syödä karkkia (no kerroppas lapsi joka ei karkista tykkää). olen myös sanonut että mä en halua että meidän lapsi opetetaan syömään karkkia ja katsomaan telkkaria 10h vuorokaudesta. että se ns vanha systeemi oli paljon terveellisempi ja kivempi. itse yritän kummiski syödä raskausaikana terveellisesti ja paljon kasviksia, mies ei näitä viimiseen kuukauteen ole ostnut edes pyynnöstä sillon kun lapset meillä.
mua alkaa vituttamaan ja ahdistamaan tämä tilanne. rasksus on kauan yritetty ja erittäin toivottu. asiasta ei tiedä vielä kun lähipiiri (että lapset saa ns normaalin kesän viettää kun raskaus edennyt hyvin, eikä ole sitten sitä pelkoa että alkavat varomaan mua (niinkun tekivät äidilleen kun tämä sai n1v sitten lapsen uuden miehensä kanssa, keroi lapsille raskaudesta heti ja lapset alko varomaan äitiään ettei vaan satuta (en tiedä mistä se oli tullut)
Kommentit (41)
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 19:35"]
Jopa olet roskaväkeen seonnut. Kertoo kaiken ex-parista, että molemmat jatkavat poikimista vielä yhden perheen rikottuaan. Eroa nyt kiireellä, niin pääset samaan sakkiin, kun vuoden päästä haudot jo uuden miehen penikkaa. Mitä päässäsi liikkui, miten vaikeaa on löytää tasoisensa eli lapseton mies?
[/quote]
en kutsuisi ketään tässä roskaväeksi, mies ja eksänsä on nuorena saanut lapsia. En ole eroamassa, ja meidänkin suhdetta ja useampi vuosi takana ja ihan toivottu on lapsi. eksänsä nuorimmaisesta en ole varma oliko vahnko vai toivottu.
Valitettavasti rakkaus ei katso sitä onko lapsia vai ei, niitä on jos on, ei se miehen arvoa alenna. ja ihan tietoinen 50/50 hoitokuvioista olin suhteen ekoilta/toisilta treffeiltä alkaen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karmeaa suomea kirjoitat, ap. Se on mm. aion, ei aijjon. Ja johtunee, ei lienee johtua... Ja niin edelleen ja niin edelleen.
Anteeksi pilkunviilaus, vaikututat muuten ihan mukavalta ihmiseltä ja yrität olla hyvä äitipuoli miehen lapsillekin, mikä on hyvä juttu.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 20:26"]
Karmeaa suomea kirjoitat, ap. Se on mm. aion, ei aijjon. Ja johtunee, ei lienee johtua... Ja niin edelleen ja niin edelleen.
Anteeksi pilkunviilaus, vaikututat muuten ihan mukavalta ihmiseltä ja yrität olla hyvä äitipuoli miehen lapsillekin, mikä on hyvä juttu.
[/quote]
pahoittelen. ipadin autocorrect yhdistettynä typoihin ja ajatteluvirheisiin ei nähtävästi ole paras mahdollinen yhdistelmä :D
ap
Tuli mieleen että mies varmaan tuntee syyllisyyttä siitä että uusi vauva tulee kilpailemaan olemassa olevien lasten huomiosta.
Pelkääkö se isä jotenkin lasten reaktiota uudesta vauvasta, ja on miehen logiikalla ruvennut heitä nyt jo pehmittelemään tulevaan? Tekee kuvaa itsestään, että on niiiiiin kiva isä, vaikka saa vielä lapsen sun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 15:20"]Elikkäs meillä on uusioperhe, miehellä kaksi lasta ennestään, 4 ja 7v. minulla ei. yhdessä olemme oltu n 3v ja nyt olen raskaana suunnitellusti. minun raskaus noin puolessävälissä, lapset eivät vielä tiedä siitä, kerrotaan kesän jälkeen.
ennen kun miehen lapset meillä (viikko-viikko systeemillä) niin syötiin ihan tavallista kotiruokaa, kasviksia yms perus ruokaa, välillä toki herkuteltiin jos siihen aihetta (esim juhlat). nyt oikeastaan viimiset 1,5-2kk mies ei suostu tekemään, eikä ostamaan lapsille muuta ruokaa kun karkkia, sipsiä, jäätelöä ja kananugetteja tai lihapullia. Enkä minäkään saa tehdä oikeeta ruokaa. selityksenä että lapset tykkää näistä (joo kyllähän lapset tykkää sokerista kun heidät siihe koukuttaa) samaan aikaan lapset passivoituneet siitä että ennen leikittiin paljon ulkona (myös talvella) ja vaan viikonloppusin sai katsoa leffaa tai jos kipeenä tms. nyt norkuvat koko päivän telkkarin edessä syömässä karkkia, sipsiä jä jätekiä ja lisää pitäisi koko ajan saada. ulos ei haluta kun sielä on tylsää ja kaikkee tällasta.
missä kiikastaa? mulla ollut helppo raskaus, olen täysin töissäkäyvänä vieläkin eikä toistaiseksi mitään viitettä etten pystyisi olemaan töissä loppuun saakka. ne viikot kun lapset eivät ole meillä niin me syödään ihan normaalisti. olen miehelle puhunut asiasta ja se vaan että kun lapset tykkää syödä karkkia (no kerroppas lapsi joka ei karkista tykkää). olen myös sanonut että mä en halua että meidän lapsi opetetaan syömään karkkia ja katsomaan telkkaria 10h vuorokaudesta. että se ns vanha systeemi oli paljon terveellisempi ja kivempi. itse yritän kummiski syödä raskausaikana terveellisesti ja paljon kasviksia, mies ei näitä viimiseen kuukauteen ole ostnut edes pyynnöstä sillon kun lapset meillä.
mua alkaa vituttamaan ja ahdistamaan tämä tilanne. rasksus on kauan yritetty ja erittäin toivottu. asiasta ei tiedä vielä kun lähipiiri (että lapset saa ns normaalin kesän viettää kun raskaus edennyt hyvin, eikä ole sitten sitä pelkoa että alkavat varomaan mua (niinkun tekivät äidilleen kun tämä sai n1v sitten lapsen uuden miehensä kanssa, keroi lapsille raskaudesta heti ja lapset alko varomaan äitiään ettei vaan satuta (en tiedä mistä se oli tullut)
[/quote]
Luulisin, että häntäkin pwlottaa tilanne että uusi lapsi tulee perheeseen ja että lapset luulevat heidän jäävän "kakkosiksi" ja siksi yrittää hemmotella heitä.
Ota asia esille ja kerri hänelle mitä mieltä olet ja mikä häntä kiikastaa :)
olen ottanut asian esille useamman kerran, ensimmäisen viikon ajattelin että menkööt ns kesäloman piikkiin, mutta sen jälkeen alkaa tympimään. itse olisin halunnut kertoa lapsille (jotka kuitenkin arvostaa ja tottelevat minuakin ja tulemme hyvin toimeen) jo siinä vaiheessa kun pahin vaara (keskenmeno yms) on ohi, eli jo tovi sitten, mutta mieheni oli jutellut exänsä kanssa miten heillä oltiin suhtauduttu uuteen tulokkaaseen ja sieltä toivottu ettei kerrota vielä, joten ei sitten olla kerrottu.
luulisi etä on helpompi lasten jatkaa samalla normaalilla rytmillä mikä ennenin ollut, sillä se oli mielestäni ihan hyvä (toki muutamia kasvatuksellisia eroja minulla ja miehelläni on) mutta tää nykyinen on ihan syvältä.
mies ei näe siinä mitään ongelmaa mitä tekee, kun lapsethan tykkää karkista, vaikka kuinka yritän kertoa että se ei ole terveellistä elää karkilla ja sipsillä, ja että en mä karkkipäivää ole vastaan, mutta ruoka pitäisi olla ihan normaalia kortiruokaa, ei jäätelöä ja karkkia voi syödä lounaaksi.
lisäksi olen sanonut että ekan vuoden vauva ei juurikaan muuta miehen ja lasten elämää kun se on niin riippuvainen minusta (aijon imettää jos vain suinkin pystyn) ja sen jälkeen lapsi on yksi porukasta ja että saavat he silti tehdä oma juttujaan keskenään eikä edellisiä lapsia olla hylkäämässä. kerroin myös että ei tuo masuasukki vielä moneen vuoteen ole menossa mihinkään huvipuistoon tms, ja kun se alkaa olemaan sen ikäinen että sinne haluaa niin isoimmat on jo sen verrn isoja että ne haluaa muualle. Eli että se ei ole keneltäkään poissa, ja että voimme ihan koko porukalla tehdä edelleen kaikkea kivaa (autoon mahtuu ongelmitta 3 lasta + 2 aikuista vaikkakin pieni saa ensiksi asua turvakaukalossa ja turvaisuimessa.
olen myös kertonut että ennen vauvan syntymää (ehkä n 1kk jos vielä jaksan hyvin) teen jonkun shoppailuetken tms isomman kanssa ja pienemmän kanssa jotakin mistä hän tykkää, samoin sen jälkeen kun vauva syntyy niin teen jotakin kivaa miehen lasten kanssa, ihan vaan osoittaakseni että ei minun suhteeni heihin miksikään muutu ja voimme tehdä samoja asioita kun ennenkun, vaikka onkin yksi lapsi lisää.
mieheni ei btw ole sitä sorttia joka osaisi keskustella asioista muutenkaan, s eon hänestä hyvin vaivalloista ja vaikeaa pukea tunteita sanoiksi. se ei tokikaan auta yhtään mitään.
nyt on onneksi lapsivapaa viikko niin saan keskustella asiasta ns rauhassa, mutta vkl lapset tulevat ja haluaisin syöttää niille kasviksia jne, mutta olen itse vuorotöissä ja vkl sekä alkuviikko menee sujuvasti töissä joten vasta loppuviikosta olen lasten kanssa koko päivän (niin on mieskin ku on lomalla) joten turha edes yrittää että minä teen ruuan, kun mies tykkää ruuanlaitosta ja tekee lähes aina ruuan (minä en ole mikään innokas kotikokki)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitän taas kerran luojaani, että olen ydinperheen äiti! Perheeseemme kuuluu minä, mieheni ja meidän yhteiset lapset.
Olette olleet yhdessä vasta kolme vuotta, ja sanot että olette yrittäneet lasta jo kauan! Kuinka kauan? Miksi, miksi se lapsi on tehtävä heti?! Sitten huuli pyöreänä ihmetellään, että miksi mies on nyt tällainen, kun "ei se ennen ole ollut"....
Ettei vain liittyisi tuo kiire siihen eksään jotenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäpä jos miestä on alkanut etukäteen ahdistamaan/jännittämään vauva-arki? Jos se on ollut eksän kanssa rankkaa (epäilemättä on, koska erosivat nuorimman ollessa vielä pieni), niin miehen käytös on muuttunut täysin epärationaaliseksi.
Tsemppiä teille! Muista, että eksän lapset tarvitsevat erityishuomiota kun vauva syntyy (aivan kuten täyssisaruksetkin). Mustasukkaisuutta esiintyy suurella todennäköisyydellä. Jos sinä et sitä pysty/halua antaa näille lapsille omaa huomiotasi, niin älä nalkuta ja suutu miehellesi kun sen tekee.
Voitko ap lakata kutsumasta miehen lapsia edellisiksi lapsiksi? Kuulostaa melko karulta, ihan kuin heidät oltaisiin nyt vaihtamassa uuteen hienoon vauvaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos äidinkin perheeseen on syntynyt vauva ja siinä on ollut jotain vaikeaa, lapset ovat paljon jännittäneet, ja nyt isänkin perheeseen syntyy vauva, niin saattaahan tuo isä ihan ymmärrettävästi pelätä, että lapset tuntevat olonsa ulkopuolisiksi ja syrjäytetyiksi.
Vähän hassultahan tuo käytös kuulostaa, mutta ehkä isä jollain tapaa haluaa tämän kesän oikein superekstrahemmotella lapsia varastoonkin, ennen kuin uusi vauva syntyy...vauva verottaa kuitenkin aika paljon. Sinulla saattaa olla ap vähän ruusuiset kuvitelmat siitä kuinka hoidat vauvaa niin hyvin vaikka yksin ja jaksat huomioida muitakin lapsia, ja toisaalta miehellä voi olla omat kokemuksensa kahden lapsensa vauva-ajoilta?
Enpä kyllä tiedä mitä tekisin tuossa tilanteessa. Yrittäisin vain puhua miehen kanssa, että mistä oikein on kyse. Eivätköhän nuo lapset selviä, vaikka yksi kesä menisi näin (vaikka on tosiaan outoa minunkin mielestäni) ja tuskin mies lopullisesti muuttui?
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 16:06"]
lisäksi olen sanonut että ekan vuoden vauva ei juurikaan muuta miehen ja lasten elämää kun se on niin riippuvainen minusta (aijon imettää jos vain suinkin pystyn) ja sen jälkeen lapsi on yksi porukasta ja että saavat he silti tehdä oma juttujaan keskenään eikä edellisiä lapsia olla hylkäämässä. kerroin myös että ei tuo masuasukki vielä moneen vuoteen ole menossa mihinkään huvipuistoon tms, ja kun se alkaa olemaan sen ikäinen että sinne haluaa niin isoimmat on jo sen verrn isoja että ne haluaa muualle. Eli että se ei ole keneltäkään poissa, ja että voimme ihan koko porukalla tehdä edelleen kaikkea kivaa (autoon mahtuu ongelmitta 3 lasta + 2 aikuista vaikkakin pieni saa ensiksi asua turvakaukalossa ja turvaisuimessa.
olen myös kertonut että ennen vauvan syntymää (ehkä n 1kk jos vielä jaksan hyvin) teen jonkun shoppailuetken tms isomman kanssa ja pienemmän kanssa jotakin mistä hän tykkää, samoin sen jälkeen kun vauva syntyy niin teen jotakin kivaa miehen lasten kanssa, ihan vaan osoittaakseni että ei minun suhteeni heihin miksikään muutu ja voimme tehdä samoja asioita kun ennenkun, vaikka onkin yksi lapsi lisää.
mieheni ei btw ole sitä sorttia joka osaisi keskustella asioista muutenkaan, s eon hänestä hyvin vaivalloista ja vaikeaa pukea tunteita sanoiksi. se ei tokikaan auta yhtään mitään.
[/quote]
Ihan kivoja vaaleanpunaisia pikku suunnitelmia. Mitenkähän käy oikeasti, kun vauva valvottaa ja ehkä sairastaa.... Puhut muutenkin miehen lapsista "entisinä", joten mitenkähän käy...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos etsin syytä ja/tai ongelmaa sieltä missä se ei ole? Miehen ongelma ei välttämättä ole sinä, lapset tai tuleva vauva vaan hän on masentunut.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 19:47"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 17:39"]
No, miehesi on saattaanut sinut raskaaksi eli nalkkiin. Enää ei tarvitse esittää hyvää isää, vaan tästä lähin lasten ruuat, hoito ja ulkoilut ovat sinun vastuullasi, jos haluat, että lapsista pidetään hyvää huolta. Mikään keskustelu ei tule tuohon ongelmaan tehoamaan. Mistä oikein kuvittelit miehen eron johtuneen lasten ollessa pieniä?
[/quote]
Tottakai haluan että lapsilla on hyvä olla, kaikilla kolmella (kunhan tuo yksi syntyy). Mutta en silti koe että se on minu tehtävä vahtia ja kasvattaa hänen lapsiaan yksin, vaan ne on hänen lapsiaan ja hän kasvattaa pääpiirteittäin miten haluaa, minä en tee heidän elämän suuria päätöksiä vaan se kuuluu oikealle vanhemmille. Vaikka lapset ovat minulle rakkaita ja tärkeitä ja olen ollut heidän elämässään jo useita vuosia yksi turvallinen aikuinen, en ole missään tapauksessa yrittänyt viedä äidin roolia. Heillä on äiti, ja luonnollisestikkin hän on heille tärkeä.
Miehen ja exänsä ero johtui siitä että exä oli käynyt vieraissa ja pamahtanut paksuksi (teki kylläkin abortin) eikä mieheni sellaista hyväksy vaan otti ja erosi. minä tai miehen exän uusi mies emme kumpikaan ole tapahtuneisiin syyllisiä millään tavalla, molemmat olemme tulleet kuvioihin jälkeempäin.
Luonnollisestikkaan en halua erottaa miestä ja hänen edellisiä lapsia, kaikki ovat perhettä, myös sittenkun vauva syntyy. Mutta en halua kieltää miestä viettämästä kahdenkeskeistä aikaa lasten kanssa. Edelleen he saavat tehdä kivoja juttuja, ja niin aijon minäkin jatkaa esim vanhemman tytön kanssa käydä shoppailemassa kun hän tykkää siitä. Ja jos minä olen jossakin muutaman tunnin miehen lasten kanssa hän saa viettää laatuaikaa vauvan kanssa, samoin kun jos minä olen lapsen mummolassa (omalla äidilläni) mies saa viettää laatuaikaa lastensa kanssa. Toki suurimman osan ajasta oltaisi vaan perheenä kaikki yhdessä.
joo miehen exän katkeruus lienee johtua siitä että hän ei ole saanut sellaisia elatusmaksuja mitä haluaisi, hänelle menee lapsilisät, mutta me kustannamme lapsille lähes kaiken. Mies maksaa nimellistä elatusmaksua omasta tahdostaan (yhteishuoltajuus ja ovat meillä puolet ajasta) mutta koska minulla on myös hyvä palkka, niin exänsä vaati lastenvalvojalta että elatusmaksu muodostaisi 20% meidän YHTEISISTÄ tuloista ennen veroja. Tähän en suostunut eikä mieskään. Varsinkaan kun kaikki isommat ostokset me/mies maksaa ja itsekkin olen maksanut lasten leffa, huvipuisto yms maksuja jos olen mukana ollut.exänsä ei osta kun vaatteita hyvin harvoin, eikä lelujakaan juuri ollenkaan. Kitisee aina kuinka vähän hänellä on rahaa (käyttää sen tupakkaan) ja on katkera meille ja mulle siitä että olen tosiaan korkeakoulutettu ja suhteellisen hyväpalkkasessa työssä. Rehellisesti sanottuna lapsilla on parempi olla meidän luona kun äitillänsä, ja on sellasia asioita että mies saisi yksinhuoltajuuden ja varmaan rajatut/valvotut tapaamiset exälleen jos haluaisi (todistusaineistoa on sen puolesta paljon) ja se varmaan helpottaisi omaakin elämääni jos lapset olisi pääosin meillä, mutta minunkin mielestäni lapsilla on oikeus äitiinsä niin kauan kun hän ei suoranaisesti vahingoita heitä.
pitää katsoa josko tuo miehen käytös on joku sellanen ohimenevä mustasukkaisuus tai ed suhteestä muistuttava juttu jonka olen tietämättäni kaivanut esiin, kun hormoonit kumminkin hyrrää itselläni. Lastenvalvojan kanssa ollaan otettu uusi vauva puheeksi kun siellä kesäkuun alussa kävimme (kiitos exän) ja siellä on myöskin ollut puhetta että koska emme ole naimisissa niin isän osuus lapseen vahvistetaan vielä sielläkin syntymän jälkeen (liekö normi käytäntö vai meidän tilanteessa vaan?) ja lastenvalvoja oli ehdottanut että mies ei enään maksa elareita kun vauva syntyy kun hän ei ole muutenkaan velvoitettu siihen (no on se parisataa kuussa enemmän varmaan ihan kiva lisä meille mitä nyt maksaa exälleen) mutta siitä taas nousee helvetti valloilleen varmaan
ap
[/quote]
No joo, siis mies ei maksa entisenkään liittonsa lapsista niitä elareita. Tämä kertoo kaiken oleellisen tästä tapauksesta.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 21:53"]
Olette olleet yhdessä vasta kolme vuotta, ja sanot että olette yrittäneet lasta jo kauan! Kuinka kauan? Miksi, miksi se lapsi on tehtävä heti?! Sitten huuli pyöreänä ihmetellään, että miksi mies on nyt tällainen, kun "ei se ennen ole ollut"....
Ettei vain liittyisi tuo kiire siihen eksään jotenkin.
[/quote]
kolmisen vuotta ollaan tosiaan asuttu yhdessä, lasta yritetty tässä n puoli vuotta ennenkun tärppäsi. Ja syy siihen miksi nyt on se että mulla tikittää biologinen kello ja suvussani on lapsettomuutta ja tein jo suhteen alussa selväksi että lapsia pitäisi yrittää jo muutaman vuoden päästä, sillä haluaisin niitä pari kappaletta, ja tämä sopi mmiehelle täysin ongelmitta.
Joku tuolla väläytteli josko mies olisi masentunut, se ei tullut itsellä mieleen ja voi olla. Toki hän voi myös muistella eksänsä kanssa vaikeita aikoja sillä he erosivat tosiaan nuorimmaisen ollessa ihan pieni vielä.
Tiedän että vauvan kanssa arki saattaa olla raskasta, mutta meidän perheeseen kuuluu myöskin miehen lapset edellistestä suhteesta, ja niitä en halua jättää ulkopuolelle vaikka nuorin lapsista olisikin biologisesti minun.
miehen oireilu tässä lähinnä pelottaa, ei niinkään se vauva-arki.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 22:06"]
Voitko ap lakata kutsumasta miehen lapsia edellisiksi lapsiksi? Kuulostaa melko karulta, ihan kuin heidät oltaisiin nyt vaihtamassa uuteen hienoon vauvaan.
[/quote]
Todella sääliksi käy nuo lapset, jotka ovat heittopusseja vanhempiensa elämässä. Itsekkäänä rakennellaan uutta perhettä kumpikin tahollaan ja hajonneen liiton lapset pyörivät vuoroviikoin kahden kodin välillä. Ja aina uutta pullaa uuniin... Ei käsitä!
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 22:54"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 22:06"]
Voitko ap lakata kutsumasta miehen lapsia edellisiksi lapsiksi? Kuulostaa melko karulta, ihan kuin heidät oltaisiin nyt vaihtamassa uuteen hienoon vauvaan.
[/quote]
Todella sääliksi käy nuo lapset, jotka ovat heittopusseja vanhempiensa elämässä. Itsekkäänä rakennellaan uutta perhettä kumpikin tahollaan ja hajonneen liiton lapset pyörivät vuoroviikoin kahden kodin välillä. Ja aina uutta pullaa uuniin... Ei käsitä!
[/quote]
Niinpä, ja exä on ihan kauhea pahis, jonka kaikki rahatkin menee tupakkaan. Mutta ei niitä voi isälle ottaa, kyllä heillä on oikeus äitiin!!! (Lue: tietenkään miehen entiset lapset eivät asu isällään, uusi vauva tulossa ja kaikkea, eivät sovi eikä nyxä halua heitä)
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 22:48"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 21:53"]
Olette olleet yhdessä vasta kolme vuotta, ja sanot että olette yrittäneet lasta jo kauan! Kuinka kauan? Miksi, miksi se lapsi on tehtävä heti?! Sitten huuli pyöreänä ihmetellään, että miksi mies on nyt tällainen, kun "ei se ennen ole ollut"....
Ettei vain liittyisi tuo kiire siihen eksään jotenkin.
[/quote]
kolmisen vuotta ollaan tosiaan asuttu yhdessä, lasta yritetty tässä n puoli vuotta ennenkun tärppäsi. Ja syy siihen miksi nyt on se että mulla tikittää biologinen kello ja suvussani on lapsettomuutta ja tein jo suhteen alussa selväksi että lapsia pitäisi yrittää jo muutaman vuoden päästä, sillä haluaisin niitä pari kappaletta, ja tämä sopi mmiehelle täysin ongelmitta.
Joku tuolla väläytteli josko mies olisi masentunut, se ei tullut itsellä mieleen ja voi olla. Toki hän voi myös muistella eksänsä kanssa vaikeita aikoja sillä he erosivat tosiaan nuorimmaisen ollessa ihan pieni vielä.
Tiedän että vauvan kanssa arki saattaa olla raskasta, mutta meidän perheeseen kuuluu myöskin miehen lapset edellistestä suhteesta, ja niitä en halua jättää ulkopuolelle vaikka nuorin lapsista olisikin biologisesti minun.
miehen oireilu tässä lähinnä pelottaa, ei niinkään se vauva-arki.
[/quote]
No joo, järjen saa pitää päässä vaikka kuinka biologinen kello tikittäisi. Niin ne muutkin tekee, toki harvemmat enää nykyisin... ohis
Minä luulen ap, että tuossa on se muuttunut tekijä miehen eksän vauva. Ei sun raskautesi. Mies on mustis ja yrittää ostaa lastensa kiintymystä hemmottelulla.
Sitä paitsi, oletko sinä aikuinen ihminen vai kynnysmatto? Miten mies voi sinua kieltää syömästä siten, kuten haluat? Tuleeko hän repimään ruuat pois pöydältä, jos käyt itse kaupassa ja teet koko porukalle terveellistä arkiruokaa?
No ei varmana tule tai jos tulee, se on jo vakavampi juttu.