Yksinäiset, kuinka pärjäätte kipeinä? kuka teitä hoitaa?

Olen ollut polvileikkauksen jälkeen kuusi viikkoa keppien kanssa toipilaana. Osan ajasta olin 300 km päässä asuvan poikaystävän luona, osan sitten yksin kotona.
Kyllähän sitä pärjää kun vähän hidastaa tahtia. Bussissa oppi nopeasti sanomaan kuskille, että odottaa kunnes olen päässyt istumaan, ettei tarvi kaatumista peläten hoippuroida paikallensa. Kaupassa kävin repun kanssa ja koria liu'utin lattiaa pitkin välillä. Kylppärissä oli tuoli peseytymistä varten.
Sairaustapauksissa huomaa sen kotivaran tärkeyden. Vaikkei ydinsotaa varten tai zombieinvaasioon varautuisikaan, pitäisi kaapeista löytyä aina ruokaa muutamaksi päiväksi. Lääkkeitäkin on lupa ostaa varastoon. Ja kerran ostettuna ne kamat ei siellä kaapissa enää maksa, ostaa silloin kun on hyvät ajat niin ehtii katsella tarjouksetkin.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 18:01"]

Olen ollut polvileikkauksen jälkeen kuusi viikkoa keppien kanssa toipilaana. Osan ajasta olin 300 km päässä asuvan poikaystävän luona, osan sitten yksin kotona. Kyllähän sitä pärjää kun vähän hidastaa tahtia. Bussissa oppi nopeasti sanomaan kuskille, että odottaa kunnes olen päässyt istumaan, ettei tarvi kaatumista peläten hoippuroida paikallensa. Kaupassa kävin repun kanssa ja koria liu'utin lattiaa pitkin välillä. Kylppärissä oli tuoli peseytymistä varten. Sairaustapauksissa huomaa sen kotivaran tärkeyden. Vaikkei ydinsotaa varten tai zombieinvaasioon varautuisikaan, pitäisi kaapeista löytyä aina ruokaa muutamaksi päiväksi. Lääkkeitäkin on lupa ostaa varastoon. Ja kerran ostettuna ne kamat ei siellä kaapissa enää maksa, ostaa silloin kun on hyvät ajat niin ehtii katsella tarjouksetkin.

[/quote]

ei opiskelijalla sellaisia ole :DD Joka kuu satasen miinuksella. Tyhjästä on paha nyhjästä.

Ei mua ainakaan kukaan hoida. Ja naimisissa olen. Tosin ruokaa on aina kaapeissa sen verran, ettei nälkään kuole muutamassa päivässä.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 18:10"]

Ei mua ainakaan kukaan hoida. Ja naimisissa olen. Tosin ruokaa on aina kaapeissa sen verran, ettei nälkään kuole muutamassa päivässä.

[/quote]

kyllä sun mies varmaan sulle ensiapua antaisi ja ambulanssin soittaisi jos taju lähtisi lattialle?

Tuo on kyllä totta, että sairastumalla saa huomiota. Siksi me kaikki sairastumme.

Minä pyysin ihan erityisesti, että saan yhden tappavimmista syövistä ja vielä vaikeimman mahdollisen elinsiirron. Sairausloman toivoin jatkuvan vielä monia vuosia. Eipä sitä kaikilla tällaista olekaan!

(Pyysin vielä, että minut irtisanotaan yt-neuvotteluissa sairastaessani syöpää. Sillä lailla saa vielä lisähuomioita tappavan sairauden lisäksi.)

Palstalta oppii usein niin suuria viisauksia, ettei paremmasta väliä. 

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 17:52"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 17:45"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 17:35"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 17:11"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 16:25"]

Kyllä minä ainakin tarvitsen esim rajussa noro-viruksessa kaupassa kävijän. En todellakaan lähde yksin lähemmäs 40 asteen kuumeessa pyörtyilemään, oksentelemaan ja ripuloimaan julkisille paikoille o.O

Yksin asuva opiskelija likka 26

[/quote]

Mitä sinä tarvitset sieltä kaupasta noro-virustaudin aikana?

[/quote]

Ja pakko jatkaa vänkäämistä? :/ Miten olisi vaikka mehukeittoja, pakastekasvissosekeittoja tms, että on sitten kotona jotain ruokaa kun alkaa sisällä pysymään, niin ei ainakaan mene syömättömyyden vuoksi huonomoaan kuntoon. Voi aloittaa paranemisen, ja hiljalleen syömisen.

Ohis: oma vakio vatsataudissa on että kun alkaa pysymään sisällä niin syön vanukkaita ja jotain mango pilttejä! :D En ikinä muuten syö mitään vauvanruokia ja nami nameja mutta vatsataudista toipuessani kyllä. Se on ainoa joka aluksi pysyy sisällä :)

[/quote]

Kirjoitin tähän ketjuun ensimmäisen kerran, joten se siitä vänkäämisestä.

Sitä kyllä ihmettelen, että kaapit, jääkaappi ja pakastin ovat ihan tyhjiä, kun tauti saapuu. Luulisi, että kaurahiutaleita, jogurttia ja jonkinlaisia hedelmiä olisi kotona aina sen verran, että toipuessaan voi aloitella vatsaystävällisestä ruosta. Ja pakastimessa ainekset vaikka minkälaiseen kiisseliin.

Olen kyllä huomannut sen, että jotkut ihmiset nauttivat sairaana saamastaan ylimääräisestä huomiosta ja avuttomuuden tunteesta. En väitä, että juuri sinä, mutta aika moni.

[/quote]

Niin vissiin. Sama vänkääjä olet. Trololollolloo... Eikö oikeasti ole muuta tekemistä..?

Opiskelijat usein elävät kädestä suuhun ja harvat nauttivat mistään huomiosta kipeänä, päinvastoin. On äärimmäisen ikävää joutua vaivaamaan muita.

[/quote]

Kirjoitanpa sitten toisen kerran tähän ketjuun.

Jos te (teitä on näköjään useampia) epäilette, että teille vastailee yksi ja sama provoilija, minkä ihmeen takia te itse jatkatte jankuttamista?

Jollei teillä muuten ole varaa pitää kotona kaurahiutaleita ja mehukeittoaineksia, mistä te saatte ne rahat, joilla joku muu käy kaupassa ostamassa teille ruokaa, kun olette liikuntakyvyttömiä?

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 18:15"]

Tuo on kyllä totta, että sairastumalla saa huomiota. Siksi me kaikki sairastumme.

Minä pyysin ihan erityisesti, että saan yhden tappavimmista syövistä ja vielä vaikeimman mahdollisen elinsiirron. Sairausloman toivoin jatkuvan vielä monia vuosia. Eipä sitä kaikilla tällaista olekaan!

(Pyysin vielä, että minut irtisanotaan yt-neuvotteluissa sairastaessani syöpää. Sillä lailla saa vielä lisähuomioita tappavan sairauden lisäksi.)

Palstalta oppii usein niin suuria viisauksia, ettei paremmasta väliä. 

[/quote]

:(

Voimia sinulle.

Onko mitään toivoa näkyvissä paranemisesta? Löydettiinkö ajoissa?

Joo, ei näistä psyykkisesti sairaista narsku-trolleista täällä kannata välittää. Mielisairaita mitä mielisairaita.

Ketjussa oli alunperin kyse siitä, miten yksinäinen ihminen vaikeissa tilanteissa pärjää kun apua ei olemattomasta lähipiiristä irtoa. Kuitenkin 3/4 viesteistä tulee ihmisiltä joilla ei ole aavistustakaan millaista on yrittää selvitä kaikesta yksin.

Mulla on ystäviä, äiti ja naapureita. Olen 41v, ja minulla on muutama vakava perussairaus. Äidin kanssa on sovittu, että jos en vastaa soittoon/viestiin viimeistään seuraavana aamuna, äiti soittaa ystävälle,joka asuu muutaman km päässä, ja hän tulee käymään. Avaimet on.

13v kummityttö ulkoiluttaa tarvittaessa koirani, maksan toki hyvin. Win-win tilanne, annan tytölle muutenkin rahaa.

Talossani on 4naapuria, jtka tunnen niin hyvin, että voisin pyytää käymään kaupassa. Ja minulla on ystäviä, joille soittaa.

Kun olin liikenneonnettomuuden jälkeen 4kk sairaslomalla, muutin äidille 100km päähän. Hän vei koirani ulos samalla kuin omansa, maksoin tietysti yli puolet menoista ja tein parhaani mukaan kotitöitä.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 18:25"]

Ketjussa oli alunperin kyse siitä, miten yksinäinen ihminen vaikeissa tilanteissa pärjää kun apua ei olemattomasta lähipiiristä irtoa. Kuitenkin 3/4 viesteistä tulee ihmisiltä joilla ei ole aavistustakaan millaista on yrittää selvitä kaikesta yksin.

[/quote]

Se onkin eri asia, asua yksin tai olla yksinäinen. On hämmentävää, että on niin paljon ihmisiä, joilla ei ole ketään. Minusta se on mielenterveysongelma, älkää nyt suuttuko. Normaali ihminen on sen verran sosiaalinen, ettei ihan yksin jää. Surullista.

Nää, ei mua kukaan hoida. Onneksi oksennustaudit kestää päivän, pari ja sen ajaksi kotoa löytyy aina muonaa. Hätätilassa voi tilata nettiruokakaupasta.

Ja arvaa mitä ap, sulla on asiat vielä hyvin. Mieti, että tuossa tilassa joutusit vielä hoitamaan kaksi lasta, oli kauhea olo tai ei. Ja lapsillakin voi olla oksutauti, ja vaativat jatkuvaa valvontaa... Been there, done that!

Sisulla pääsee pitkälle.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 15:05"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 14:55"]

Kannattaisi se vaimo hankkia.

[/quote]

No jos ei ole suuntautunut samaan sukupuoleen. Ja miestenkään auttamiskykyyn tai -haluun en aina luottaisi, vaikka kai ne sentään häkeen soittaa, jos jonkun kohtauksen saa.

[/quote]No kyllä meillä saa sairastaa ihan itsekseen vaikka on perhe. Lapset on ehkä huolissaan , mutta eivät osaa auttaa tai käydä kaupassa ja mies ei auta vaikka olisi pää kainalossa. Kuvittelee,että minä teen hommat vaikka olis toinen jalka haudassa tai 40 asteen kuume :D

Eikö tämmöisissä tilanteissa voisi jo pyytää naapuriakin avuksi? Minua ei haittaisi ainakaan yhtään auttaa, jos joku naapurini pyytäisi käymään esim. kaupassa puolestaan.

101, kiitos! :)

Olin monta vuotta jatkuvasti kipeänä (mm. flunssia, influenssia, kurkunpääntulehduksia, keuhkoputkentulehduksia, silmä- ja korvatulehduksia) - ja tietenkin haukuttavana töissä lintsarina.

Työterveyslääkäri lähetti minut useisiin kokeisiin, mutta niistä ei ollut hyötyä. Selkäni romahti ja kuntoutuspaikan lääkäri ehdotti oikeaa verikoetta.

Verisyöpä ja erittäin huono ennuste. Syövän vuoksi minulta on murtunut neljä selkänikamaa ja silmistäni leikattiin kortisonin aiheuttama kaihi viime syksynä.

Allogeeninen siirto paransi minut vuosi sitten, mutta sairaus voi tietenkin palata. Olen edelleen sairauslomalla käänteishyljintäoireiden vuoksi. Olen paljon paremmassa kunnossa kuin olin esimerkiksi vaikean anemian ja maksan käänteishyljintään saamani suuren lääkityksen aikana. Heikko tietenkin, mutta pystyn jo nousemaan portaita kaiteen avulla. 

Työvuosia on vielä jäljellä 20 vuotta, mutta en tiedä, pystynkö enää palaamaan töihin mm. infektioriskin vuoksi. 

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 18:19"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 17:52"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 17:45"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 17:35"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 17:11"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 16:25"]

Kyllä minä ainakin tarvitsen esim rajussa noro-viruksessa kaupassa kävijän. En todellakaan lähde yksin lähemmäs 40 asteen kuumeessa pyörtyilemään, oksentelemaan ja ripuloimaan julkisille paikoille o.O

Yksin asuva opiskelija likka 26

[/quote]

Mitä sinä tarvitset sieltä kaupasta noro-virustaudin aikana?

[/quote]

Ja pakko jatkaa vänkäämistä? :/ Miten olisi vaikka mehukeittoja, pakastekasvissosekeittoja tms, että on sitten kotona jotain ruokaa kun alkaa sisällä pysymään, niin ei ainakaan mene syömättömyyden vuoksi huonomoaan kuntoon. Voi aloittaa paranemisen, ja hiljalleen syömisen.

Ohis: oma vakio vatsataudissa on että kun alkaa pysymään sisällä niin syön vanukkaita ja jotain mango pilttejä! :D En ikinä muuten syö mitään vauvanruokia ja nami nameja mutta vatsataudista toipuessani kyllä. Se on ainoa joka aluksi pysyy sisällä :)

[/quote]

Kirjoitin tähän ketjuun ensimmäisen kerran, joten se siitä vänkäämisestä.

Sitä kyllä ihmettelen, että kaapit, jääkaappi ja pakastin ovat ihan tyhjiä, kun tauti saapuu. Luulisi, että kaurahiutaleita, jogurttia ja jonkinlaisia hedelmiä olisi kotona aina sen verran, että toipuessaan voi aloitella vatsaystävällisestä ruosta. Ja pakastimessa ainekset vaikka minkälaiseen kiisseliin.

Olen kyllä huomannut sen, että jotkut ihmiset nauttivat sairaana saamastaan ylimääräisestä huomiosta ja avuttomuuden tunteesta. En väitä, että juuri sinä, mutta aika moni.

[/quote]

Niin vissiin. Sama vänkääjä olet. Trololollolloo... Eikö oikeasti ole muuta tekemistä..?

Opiskelijat usein elävät kädestä suuhun ja harvat nauttivat mistään huomiosta kipeänä, päinvastoin. On äärimmäisen ikävää joutua vaivaamaan muita.

[/quote]

Kirjoitanpa sitten toisen kerran tähän ketjuun.

Jos te (teitä on näköjään useampia) epäilette, että teille vastailee yksi ja sama provoilija, minkä ihmeen takia te itse jatkatte jankuttamista?

Jollei teillä muuten ole varaa pitää kotona kaurahiutaleita ja mehukeittoaineksia, mistä te saatte ne rahat, joilla joku muu käy kaupassa ostamassa teille ruokaa, kun olette liikuntakyvyttömiä?

[/quote]

Siitä samasta budjetista ne kaverin hakemat ruuat menee kun mistä ne menisi jos itse terveenä kävisi kaupassa, esim jos ruokarahat 20e neljäksi päiväksi, niin ilmoittaa sen mukaisen ostoslistan ystävälle, että pysytään kahdenkympin sisällä. Kaveri tulee kuitin ja ruokaostosten kanssa ja annetaan rahat sille.

Onko hankala käsitää ? :DD

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 18:33"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 15:05"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 14:55"]

Kannattaisi se vaimo hankkia.

[/quote]

No jos ei ole suuntautunut samaan sukupuoleen. Ja miestenkään auttamiskykyyn tai -haluun en aina luottaisi, vaikka kai ne sentään häkeen soittaa, jos jonkun kohtauksen saa.

[/quote]No kyllä meillä saa sairastaa ihan itsekseen vaikka on perhe. Lapset on ehkä huolissaan , mutta eivät osaa auttaa tai käydä kaupassa ja mies ei auta vaikka olisi pää kainalossa. Kuvittelee,että minä teen hommat vaikka olis toinen jalka haudassa tai 40 asteen kuume :D

[/quote]

Rakkauden puute voi aiheuttaa kärsimystä – sinkkuus on silti parempi kuin onneton parisuhde

http://yle.fi/uutiset/rakkauden_puute_voi_aiheuttaa_karsimysta__sinkkuus_on_silti_parempi_kuin_onneton_parisuhde/7886985

..just saying....

Minä kaipaan vatsataudissa jogurttia, piimää, vissyä ja vispipuuroa. Mukavampi oksentaa jos on vatsassa jotain mitä oksentaa. Jos olen suunnitellut meneväni huomenna kauppaan kun tauti iskee yöllä, niin mulla ei todellakaan ole kaapissa kuin puurohiutaleita ja näkkäriä ja ne ei taudissa maistu.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 18:36"]

101, kiitos! :)

Olin monta vuotta jatkuvasti kipeänä (mm. flunssia, influenssia, kurkunpääntulehduksia, keuhkoputkentulehduksia, silmä- ja korvatulehduksia) - ja tietenkin haukuttavana töissä lintsarina.

Työterveyslääkäri lähetti minut useisiin kokeisiin, mutta niistä ei ollut hyötyä. Selkäni romahti ja kuntoutuspaikan lääkäri ehdotti oikeaa verikoetta.

Verisyöpä ja erittäin huono ennuste. Syövän vuoksi minulta on murtunut neljä selkänikamaa ja silmistäni leikattiin kortisonin aiheuttama kaihi viime syksynä.

Allogeeninen siirto paransi minut vuosi sitten, mutta sairaus voi tietenkin palata. Olen edelleen sairauslomalla käänteishyljintäoireiden vuoksi. Olen paljon paremmassa kunnossa kuin olin esimerkiksi vaikean anemian ja maksan käänteishyljintään saamani suuren lääkityksen aikana. Heikko tietenkin, mutta pystyn jo nousemaan portaita kaiteen avulla. 

Työvuosia on vielä jäljellä 20 vuotta, mutta en tiedä, pystynkö enää palaamaan töihin mm. infektioriskin vuoksi. 

[/quote]

Huh, kovat on ollut koettelemukset :/ Kovasti jaksamista, äläkä nyt ainakaan töihin palaamisesta stressaa. Hoida itsesi ensin kuntoon, se ottaa sen ajan kun ottaa, mutta muista, että olet oman elämäsi tärkein ihminen :)

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 18:36"]Eikö tämmöisissä tilanteissa voisi jo pyytää naapuriakin avuksi? Minua ei haittaisi ainakaan yhtään auttaa, jos joku naapurini pyytäisi käymään esim. kaupassa puolestaan.

 
[/quote]

Vatsataudissa joo, mutta kuukausia tai vuosia vakavammassa sairaudessa ei oikeen. Ystävilläkin on omat elämät, auttavat varmaan sen, minkä voivat siinä lomassa. Vain perheellä on henkinen velvoite auttaa, ja perhettä ei kaikilla ole tai ovat sen verran omituisia, etteivät huolehdi omistaan.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 18:38"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 18:19"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 17:52"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 17:45"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 17:35"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 17:11"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 16:25"]

Kyllä minä ainakin tarvitsen esim rajussa noro-viruksessa kaupassa kävijän. En todellakaan lähde yksin lähemmäs 40 asteen kuumeessa pyörtyilemään, oksentelemaan ja ripuloimaan julkisille paikoille o.O

Yksin asuva opiskelija likka 26

[/quote]

Mitä sinä tarvitset sieltä kaupasta noro-virustaudin aikana?

[/quote]

Ja pakko jatkaa vänkäämistä? :/ Miten olisi vaikka mehukeittoja, pakastekasvissosekeittoja tms, että on sitten kotona jotain ruokaa kun alkaa sisällä pysymään, niin ei ainakaan mene syömättömyyden vuoksi huonomoaan kuntoon. Voi aloittaa paranemisen, ja hiljalleen syömisen.

Ohis: oma vakio vatsataudissa on että kun alkaa pysymään sisällä niin syön vanukkaita ja jotain mango pilttejä! :D En ikinä muuten syö mitään vauvanruokia ja nami nameja mutta vatsataudista toipuessani kyllä. Se on ainoa joka aluksi pysyy sisällä :)

[/quote]

Kirjoitin tähän ketjuun ensimmäisen kerran, joten se siitä vänkäämisestä.

Sitä kyllä ihmettelen, että kaapit, jääkaappi ja pakastin ovat ihan tyhjiä, kun tauti saapuu. Luulisi, että kaurahiutaleita, jogurttia ja jonkinlaisia hedelmiä olisi kotona aina sen verran, että toipuessaan voi aloitella vatsaystävällisestä ruosta. Ja pakastimessa ainekset vaikka minkälaiseen kiisseliin.

Olen kyllä huomannut sen, että jotkut ihmiset nauttivat sairaana saamastaan ylimääräisestä huomiosta ja avuttomuuden tunteesta. En väitä, että juuri sinä, mutta aika moni.

[/quote]

Niin vissiin. Sama vänkääjä olet. Trololollolloo... Eikö oikeasti ole muuta tekemistä..?

Opiskelijat usein elävät kädestä suuhun ja harvat nauttivat mistään huomiosta kipeänä, päinvastoin. On äärimmäisen ikävää joutua vaivaamaan muita.

[/quote]

Kirjoitanpa sitten toisen kerran tähän ketjuun.

Jos te (teitä on näköjään useampia) epäilette, että teille vastailee yksi ja sama provoilija, minkä ihmeen takia te itse jatkatte jankuttamista?

Jollei teillä muuten ole varaa pitää kotona kaurahiutaleita ja mehukeittoaineksia, mistä te saatte ne rahat, joilla joku muu käy kaupassa ostamassa teille ruokaa, kun olette liikuntakyvyttömiä?

[/quote]

Siitä samasta budjetista ne kaverin hakemat ruuat menee kun mistä ne menisi jos itse terveenä kävisi kaupassa, esim jos ruokarahat 20e neljäksi päiväksi, niin ilmoittaa sen mukaisen ostoslistan ystävälle, että pysytään kahdenkympin sisällä. Kaveri tulee kuitin ja ruokaostosten kanssa ja annetaan rahat sille.

Onko hankala käsitää ? :DD

[/quote]

Ja silti ei ole puuroaineksia ja hedelmiä kotona? Ja mitä muuten teet tässä ketjussa, kun sinulla kerran on kavereita, jotka juoksevat puolestasi kaupassa? ;)