Nyt menee jo liian pitkälle. Itkuinen lapseni soitti koulusta, saako tulla kotiin.
Ei tällaista voi vain katsoa vierestä. Opettajille ja rehtorille olen soittanut, kiusaajien vanhempien kanssa olen puhunut, ollaan nähty (etänä) yhdessä ja erikseen kaikkien huoltajien ja poikien kanssa. Poikia on puhuteltu yhdessä ja erikseen. Olen tehnyt kaikista kiusaajista lasut ja rikosilmoituksen, kun kerran lapseni tuli koulusta naama verillä. Mun lapsi on helppo kohde, kun hän provosoituu helposti ja lähtee mukaan tappelemaan. Kotona oireilee koulun jälkeen, kun on niin ahdistunut ja pelkää. Nämä pojat olivat uhanneet hakata pojan koulun jälkeen. Jälleen kerran soitin kouluun ja tein uuden rikosilmoituksen. Tää on mennyt ihan liian pitkälle. Poika ei uskalla enää kulkea koulumatkojaan yksin vaan soitti mut hakemaan. Onneksi olen nyt kotona.
Kommentit (238)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtikö ukko lätkimään, kun lapsi osoittautui hankalaksi?
Ps. Kuka yläkoululainen POIKA soittaa itkuisen puhelun äidilleen koulusta. Kohta sitä kiusataan vieläkin enemmän.
Aito ihminen, joka ei peittele sitä kuka on ja mitä tuntee. On minunkin soittanut. Pojalla oli paukahtanut nilkasta liikkatunnilla nivelsiteet. Oli halunnut soittaa mulle ja itki kun sattui niin paljon. Ei häntä siitä kiusattu vaan hyvin ottivat pojan vastaan kun palasi kouluun. Ei normaali ihminen koe tarvetta kiusata ketään sen takia, että toinen itkee, vain luuseri tekee sellaista.
Tuo on ihan eri asia. Kaverit varmasti ymmärtää, että kaveria sattuu ja silloin itkeminen on ok. Sun lapsesi on ollut sankari noiden kavereiden silmissä, kun se on tullut takaisin kouluun. Sen sijaan, jos itkee jostain pahasta mielestä äidille, niin kyllä teinit kiusaa. Anteeksi vain.
Ja sinun mielestäsi fyysisen kivun takia itkeminen on sallitumpaa kuin psyykkisen kivun, koska....?
Tämän minäkin haluaisin kuulla. Olen tuo, jonka lapsen nivelsiteet paukahtivat koulussa. Kukaan ei kiusannut häntä itkun takia. Kerran hänen yksi kaveri (poika) tuli käymään meillä selvästi itkeneen näköisenä. En kuullut oman lapseni sanovan tuosta mitään jälkeenpäin. Minulla on tyttökin ja hänen kanssaan ollaan itketty monesti yhdessä ja ovat varmasti itkeneet joskus kavereidenkin kanssa. Itkeminen on täysin luonnollista eikä sitä pidä hävetä. Kaikki itkevät joskus eikä itkeminen tee kenestäkään heikkoa. Ei tytöstä eikä pojasta. Itku on ihan yhtä sallittua niin naisille kuin miehille.
No tietysti eri asia, jos joku on vaikka kuollut ja itkee sitä, kuin jos itkee jotain pientä pettymystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kiusaaminen on kärjistynyt väkivallaksi ja lapsi on tullut verisenä kotiin, on tilanne erittäin vakava ja rehtorin olisi pitänyt puuttua asiaan jo ajat sitten.
Sopisi jo kiusaajat erottaa koulusta ja siirtää toiseen kouluun.Se on alunperinkin tainnut olla väkivaltaa, ei vain noin isoa tai ainakin jonkunlaista provosointia siihen. Luulen, että noiden kiusaajien mielestä on hauskaa ärsyttää mun poikaa, koska hänellä on vaikeuksia hillitä omia tunteitaan ja joutuu sen takia mukaan noihin tilanteisiin ja suuttuu oikeasti... Oikeasti ei haluaisi. Tätä olen koulussakin yrittänyt sanoa, vaan valitettavasti mulla on tunne, että koulussa ei oikein ymmärretä kuinka vakavaa tuollainen on. Mua ihan oikeasti pelottaa myös se, että oma lapseni suuttuu niin kovasti, että satuttaa pahasti vahingossa jotain kiusaajista. Siis sen lisäksi, että omalle lapselle sattuu jotain.
Oletko tehnyt lapsestasi lasun? Jos epäilet, että voisi hakata jonkun ihan kunnolla niin onko tuo nyt ihan täysillä käyvä kaveri?
Täysillä käyvä ei ole, jos antaa itseään jatkuvasti hakata eikä puolustaudu.
Omana koukuaikana turpiin veto oli ainoa tapa lopettaa kiusaaminen.
Aikansa kun kärsiin, niin siitä vaan, sanoi Zaikowski.
Luin, että ikuinen lapseni soitti koulusta...
Jatkakaa.
Minä olin koulussa kiusattu, koska itkin helposti sellaisia kuittauksia, jotka toiset ottivat hymyssä suin.
Olen aivan tasavarma, että jos olisin itkenyt nivelsiteitä, se ei olisi johtanut kiusaamiskierteeseen. Muistankin koulukavereiden itkeneen liikuntatunneilla, jos nilkka pyörähti pahasti. Eikä kukaan heitä siitä ivannut. Lapset ja nuoret ymmärtävät itkun, jos siihen on hyvä syy.
Nämä ovat niitä asioita, joita olisi hyvä opettaa jo kotona, jottei lapsi joudu huonoilla sosiaalisilla taidoilla altavastaajaksi. Toki on hyvä opettaa myös, että on meitä herkempiä yksilöitä. Mutta tosiasia on, että sellainen liika sensitiivisyys oman persoonan suhteen kolahtaa kyllä omaan nilkkaan viimeistään työelämässä tai pojilla armeijassa, vaikka koulussa selviäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kiusaaminen on kärjistynyt väkivallaksi ja lapsi on tullut verisenä kotiin, on tilanne erittäin vakava ja rehtorin olisi pitänyt puuttua asiaan jo ajat sitten.
Sopisi jo kiusaajat erottaa koulusta ja siirtää toiseen kouluun.Se on alunperinkin tainnut olla väkivaltaa, ei vain noin isoa tai ainakin jonkunlaista provosointia siihen. Luulen, että noiden kiusaajien mielestä on hauskaa ärsyttää mun poikaa, koska hänellä on vaikeuksia hillitä omia tunteitaan ja joutuu sen takia mukaan noihin tilanteisiin ja suuttuu oikeasti... Oikeasti ei haluaisi. Tätä olen koulussakin yrittänyt sanoa, vaan valitettavasti mulla on tunne, että koulussa ei oikein ymmärretä kuinka vakavaa tuollainen on. Mua ihan oikeasti pelottaa myös se, että oma lapseni suuttuu niin kovasti, että satuttaa pahasti vahingossa jotain kiusaajista. Siis sen lisäksi, että omalle lapselle sattuu jotain.
Oletko tehnyt lapsestasi lasun? Jos epäilet, että voisi hakata jonkun ihan kunnolla niin onko tuo nyt ihan täysillä käyvä kaveri?
Täysillä käyvä ei ole, jos antaa itseään jatkuvasti hakata eikä puolustaudu.
Omana koukuaikana turpiin veto oli ainoa tapa lopettaa kiusaaminen.
Aikansa kun kärsiin, niin siitä vaan, sanoi Zaikowski.
Varsinkin tyttötyyppisessä kiusaamisessa turpiin veto on täysin turhaa. Vai vietkö koko luokan turpakäräjille, jos kukaan ei halua puhua sinulle yhdessäkään ryhmätyössä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ainakaan ensimmäisessä 3 sivulla mainittu tästä joten kysyn AP:ltä: Onko pojalla isää? Tai edes isäpuolta? Nämä ovat isien tehtäviä, heti asiallisesti yhteyttä poikien vanhempiin. Jos tilanne ei muutu, niin sitten käydä vierailulla. Tämä ei ole siksi, että se on toimiva tapa hoitaa tilanne, vaan siksi että se on AINOA toimiva tapa.
Monesti kuulee, että mihin niitä miehiä tarvitsee parisuhteessa. No juuri tällaisia tilanteita varten ja näitäkin alkaa olla jo aika tavalla näitä kiusaamisia. Näitä eivät vaan äidit voi eivätkä osaa ratkaista, valitettavasti. Ei koulu, ei rehtorit, eivätkä kuraattorit...
Pojan isä on kuollut, mutta hyvin olen äitinä ja naisena omasta mielestäni tähänkin asti poikani hoitanut. Ajattelisit ensi kerralla loppuun asti, ennen kuin kommentoit.
Miksi sitten tämä ketju on täällä jos kaikki sujuu hyvin?
Muistaako kukaan enää sitä mantraa Koskelan keissin jälkeen, siinä sanottiin "...ettei tälläistä kävisi enää koskaan.." ja kukaan ei tee edelleenkään hevon helkkaria. 🙄
Minusta kyllä tuntuu, että aloittaja tekee parhaansa
No miksi se ei tuota mitään tulosta? Ymmärrän kyllä että miinuksia satelee niinkuin aiempiinkin kommenteihin, ja se johtuu siitä että en ole ap:n puolella vaan sen lapsen puolella. Ja miksi olen sen lapsen puolella, johtuu siitä että olen itse ollut koulukiusattu 12 vuoden ajan ja yhteenkään aikuiseen ei ollut luottaminen. Ei yhteenkään. Ja näitä "voimattomia" tapauksia on mediassakin ollut kymmeniä sisältäen sen koskelan YHÄ EDELLEEN kenenkään puuttumatta asiaan niin että se kiusaaminen loppuu. Hoetaan vaan että ettei tälläistä saisi sattua enää koskaan, ja sitä sattuu ihan joka päivä ihan niinkuin edellisenäkin päivänä. Se tekee mut niin surulliseksi NIIDEN LASTEN PUOLESTA. Joten anteeksi ap (ja muut miinustelijat), että empatiani ei kohdistu teihin vaan teidän lapsille. ☹
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ap ei laittanut aamulla lastaan kouluun.
Kyllä mä pojan sinne heitin ja lupasin hänet sieltä hakea. Halusi itse mennä, mutta oli meillä eilen niin haastava ilta että toivottavasti ei ollut virhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kiusaaminen on kärjistynyt väkivallaksi ja lapsi on tullut verisenä kotiin, on tilanne erittäin vakava ja rehtorin olisi pitänyt puuttua asiaan jo ajat sitten.
Sopisi jo kiusaajat erottaa koulusta ja siirtää toiseen kouluun.Se on alunperinkin tainnut olla väkivaltaa, ei vain noin isoa tai ainakin jonkunlaista provosointia siihen. Luulen, että noiden kiusaajien mielestä on hauskaa ärsyttää mun poikaa, koska hänellä on vaikeuksia hillitä omia tunteitaan ja joutuu sen takia mukaan noihin tilanteisiin ja suuttuu oikeasti... Oikeasti ei haluaisi. Tätä olen koulussakin yrittänyt sanoa, vaan valitettavasti mulla on tunne, että koulussa ei oikein ymmärretä kuinka vakavaa tuollainen on. Mua ihan oikeasti pelottaa myös se, että oma lapseni suuttuu niin kovasti, että satuttaa pahasti vahingossa jotain kiusaajista. Siis sen lisäksi, että omalle lapselle sattuu jotain.
Oletko tehnyt lapsestasi lasun? Jos epäilet, että voisi hakata jonkun ihan kunnolla niin onko tuo nyt ihan täysillä käyvä kaveri?
Täysillä käyvä ei ole, jos antaa itseään jatkuvasti hakata eikä puolustaudu.
Omana koukuaikana turpiin veto oli ainoa tapa lopettaa kiusaaminen.
Aikansa kun kärsiin, niin siitä vaan, sanoi Zaikowski.
Ja tääkin on vähän kaksipiippuinen juttu mun pojan kohdalla. En mä äitinä halua joka viikko kuulla, kun poikaa on tönitty, härnätty, lyöty tai vedetty turpaan "leikillään" ja turhauttaa, että mitään ei tapahdu, vaikka olen omasta mielestäni kaiken tehnyt, mitä osaan ja voin. Lapsi oireilee kotona illalla kun pelkää, vaikka koulussa sitä ei näytä. Voitte itse miettiä, miltä tuntuu kun kolme tai neljä poikaa piirittää sut ja alkaa "vitsillä" tönimään sua. En yhtään ihmettele, että häntä pelottaa, mutta ei siitä tappelustakaan ole mitään hyötyä. Silloin kun hän tuli verta valuen koulusta niin mun oli melkein mahdotonta saada mun lapseen kontaktia kun hän oli niin turhautunut. Silloin oikeasti mietin, että miten kukaan uskaltaa alkaa härnäämään ja ärsyttämään mun poikaa. Mä ainakin pelkään, että hän voi satuttaa toista pahastikin kun on jo sen verran voimakas eikä pysty yhtään hillitsemään itseään. Pelkään myös oman lapseni puolesta. Kyllä nämä tilanteet pitää aikuisten avulla saada ilman väkivaltaa hoidettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt heti puuttumaan peliin ja kovalla kädellä. Kiusaaminen arpeuttaa loppuiäksi ja mitään keinoja ei kenelläkään tunnu olevan tämän sadistisuuden lopettamiseen. Siihen kouluun ei enää pojan tarvitse mennä.
Jep kotikouluun, muutto tai muualle kouluun, nykyisessä älä pakota lasta olemaan. Hajonnutta mielenterveyttä/itsetuntoa paljon vaikeampi korjata kuin jotain ala-asteen ABC-tasoisia läksyjä ja opetuksia! Nämä oppii kyllä kotiopetuksessa.
Tuolla kiusatulla oli kilometrin lista erityispiirteitä. Riittääkö kotona osaaminen opetuksen järjestämiseen?
Mielestäni kysymys ei ole enää opetuksen järjestämisestä vaan siitä millainen lapsen mielenterveys tulee olemaan myöhemmin. Joka tapauksessa tuolla listalla on vaikea pyrkiä nykyajan työmarkkinoille ihan koulusta riippumatta. Mieluummin pelastaisi sen mikä pelastettavissa on eli mielenterveyden.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ainakaan ensimmäisessä 3 sivulla mainittu tästä joten kysyn AP:ltä: Onko pojalla isää? Tai edes isäpuolta? Nämä ovat isien tehtäviä, heti asiallisesti yhteyttä poikien vanhempiin. Jos tilanne ei muutu, niin sitten käydä vierailulla. Tämä ei ole siksi, että se on toimiva tapa hoitaa tilanne, vaan siksi että se on AINOA toimiva tapa.
Monesti kuulee, että mihin niitä miehiä tarvitsee parisuhteessa. No juuri tällaisia tilanteita varten ja näitäkin alkaa olla jo aika tavalla näitä kiusaamisia. Näitä eivät vaan äidit voi eivätkä osaa ratkaista, valitettavasti. Ei koulu, ei rehtorit, eivätkä kuraattorit...
Pojan isä on kuollut, mutta hyvin olen äitinä ja naisena omasta mielestäni tähänkin asti poikani hoitanut. Ajattelisit ensi kerralla loppuun asti, ennen kuin kommentoit.
Miksi sitten tämä ketju on täällä jos kaikki sujuu hyvin?
Muistaako kukaan enää sitä mantraa Koskelan keissin jälkeen, siinä sanottiin "...ettei tälläistä kävisi enää koskaan.." ja kukaan ei tee edelleenkään hevon helkkaria. 🙄
Minusta kyllä tuntuu, että aloittaja tekee parhaansa
No miksi se ei tuota mitään tulosta? Ymmärrän kyllä että miinuksia satelee niinkuin aiempiinkin kommenteihin, ja se johtuu siitä että en ole ap:n puolella vaan sen lapsen puolella. Ja miksi olen sen lapsen puolella, johtuu siitä että olen itse ollut koulukiusattu 12 vuoden ajan ja yhteenkään aikuiseen ei ollut luottaminen. Ei yhteenkään. Ja näitä "voimattomia" tapauksia on mediassakin ollut kymmeniä sisältäen sen koskelan YHÄ EDELLEEN kenenkään puuttumatta asiaan niin että se kiusaaminen loppuu. Hoetaan vaan että ettei tälläistä saisi sattua enää koskaan, ja sitä sattuu ihan joka päivä ihan niinkuin edellisenäkin päivänä. Se tekee mut niin surulliseksi NIIDEN LASTEN PUOLESTA. Joten anteeksi ap (ja muut miinustelijat), että empatiani ei kohdistu teihin vaan teidän lapsille. ☹
Mä en tiedä? Omasta mielestäni olen tehnyt kaiken mitä mä voin tehdä. Koulussa voivotellaan, että ei pojat tarkoituksella ole kiusannut kuin leikkiähän se vain on. Mä olen yrittänyt sanoa, että se ei ole ainakaan oman lapseni puolelta mitään leikkiä. Mun lapsi pelkää ja oireilee. Minkään leikin ei pidä päättyä niin. On ollut ties mitä palaveria, ja kyllä, myös poliisin kanssa sen jälkeen kun pojat olivat verissä päin tulleet kotiin. Ja kyllä, jonkun/joidenkin poikien vanhemmat olivat tehneet myös mun pojasta rikosilmoituksen. He ovat vaan alle 15-vuotiaita, että ei nuo asiat siitä etene. Kaikista on tehty lasut ja ohjattu jonkun sosiaalityöntekijän juttusille, mutta ei se auta. Leikki on leikkiä ja se saa jatkua. Mun on niin vaikeaa käsittää, että mitä mä enää voin tehdä? Pojalla on adhd-lääkkeet, kun joku niistäkin kysyi. Lääkkeiden vaste on aika vasta tarkistettu ja hyväksi todettu.
Vierailija kirjoitti:
Koulu pystyy kyllä vaikka mihin, jos tahtoa on. Tiedän kiusattuja, joille on turvattu aikuisen läsnäolo joka sekunti kouluaikana. Eli välitunnilla on joku koulun aikuinen koko ajan parin metrin päässä valvomassa, että saa olla rauhassa. Tällaiset järjestelyt onnistuvat hyvin, kun tahtoa on.
Riippuu kunnasta, ei kaikki kunnat ole valmiita kustantamaan tuollaista, tietysti jos joku tekee tuota ilmaiseksi niin sitten on eri asia.
Taitaa olla vikaa pojassakin, jos lähtee tappelemaan. Ettei vaan käy itse ensin päälle ja saa sitten turpiinsa?
Siellä ei koulun henkilökunta hoida hommiaan.
Yksinkertaisesti näin. Valitusta eteenpäin, ota yhteyttä rehtorin esihenkilöön.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla vikaa pojassakin, jos lähtee tappelemaan. Ettei vaan käy itse ensin päälle ja saa sitten turpiinsa?
Mun poika on sanonut, että häntä pelottaa. Viimeksi eilen. Aamulla oli nähnyt nämä pojat ja ne olivat sanoneet, että koulun jälkeen painitaan ja olivat uhanneet hakata hänet kunnolla. Kai se sitten on niin hauskaa? Painisivat keskenään, jos se on niin kivaa, mutta jättäisivät mun lapsen rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Siellä ei koulun henkilökunta hoida hommiaan.
Yksinkertaisesti näin. Valitusta eteenpäin, ota yhteyttä rehtorin esihenkilöön.
Sen jälkeen kannattaa varautua, että tulee kylmää kohtelua myös koulun puolelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellä ei koulun henkilökunta hoida hommiaan.
Yksinkertaisesti näin. Valitusta eteenpäin, ota yhteyttä rehtorin esihenkilöön.Sen jälkeen kannattaa varautua, että tulee kylmää kohtelua myös koulun puolelta.
Aivan se ja sama. Eivät hoida hommiaan, heitä ei tarvitse mielistellä eli eteenpäin vaan asiaa.
Ja kun joku kauhisteli tuon itkuisen puhelun soittamista koulusta, niin vessasta kai se oli sen soittanut. En kyllä ymmärrä miksi itkemistä pitäisi hävetä. Kyllä minäkin tämän asian takia eilen itkin. Tuntuu pahalta kun en osaa auttaa, vaikka mun lapsella on paha olla.
Oletko ollut aina itse henkilökohtaisesti tehnyt valitukset? Laita ensi kerralla isä asialle, jos mahdollista ja mahdollisimman ponnekkaasti. Meillä ei otettu asiaa kovin vakavasti ennen kuin mies laittoi sähköpostia. Kirjoitus oli myös sellainen, ettei jäänyt epäselväksi mikään. Kas kummaa koulu hoiti asian, tosin ei ollut mistään näin vakavasta kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellä ei koulun henkilökunta hoida hommiaan.
Yksinkertaisesti näin. Valitusta eteenpäin, ota yhteyttä rehtorin esihenkilöön.Sen jälkeen kannattaa varautua, että tulee kylmää kohtelua myös koulun puolelta.
Aivan se ja sama. Eivät hoida hommiaan, heitä ei tarvitse mielistellä eli eteenpäin vaan asiaa.
Mutta onko se lapselle se ja sama? Voi ihan hyvin joutua silmätikuksi.
Jokainen meistä on joskus ollut yläkoulussa, ja muistaa kyllä pieniä hentoja naisia, joilla oli ihan mieletön auktoriteetti. Miksi moni mies ei pysty samaan, vaikka olisi komean kokoinen ja römeä-ääninen?